Kukaan kuitenkaan lue.
Ei piittaa.
Ei tue.
Ei mistää kotoisin moinen.
Saman saa pyytämättäkin.
Olinko loinen.
Turhaan kitisen.
Nurisen ja marisen.
Ei kukaan kuitenkaan piitaa.
Ollaan omillamme.
Mennään viiletetään.
Aika rajallinen kuitenkin.
Elämän ja kuoleman.
Sen saa jokainen.
Rakastaa.
Ken siihen leikkiin uskaltaa.
Heitää pyyhkeen kehään.
Ja antaa mennä.
Onko sittenkään.
Turhaa.
Vaiko kaikella tarkoitetaan.
Elämää tää on vaan.
Ei piittaa.
Ei tue.
Ei mistää kotoisin moinen.
Saman saa pyytämättäkin.
Olinko loinen.
Turhaan kitisen.
Nurisen ja marisen.
Ei kukaan kuitenkaan piitaa.
Ollaan omillamme.
Mennään viiletetään.
Aika rajallinen kuitenkin.
Elämän ja kuoleman.
Sen saa jokainen.
Rakastaa.
Ken siihen leikkiin uskaltaa.
Heitää pyyhkeen kehään.
Ja antaa mennä.
Onko sittenkään.
Turhaa.
Vaiko kaikella tarkoitetaan.
Elämää tää on vaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä ole kellään lukutaitoa, jos elämänkirjaa ajattelee. Hyvässä elämässä kai pätee jonkinlainen laki, että ei pidä liian vakavasti ottaa muttei toisaalta liian kevyestikään. Eli arvokas asia, mutta ei kuolemanvakava.
Pidin tuosta, että rakastaminen on pyyhkeen kehään heittämistä ja menemiseen antautumista. Niinhän se pohjimmiltaan on. Kiitokset pohdiskeluista.
Niinhän se on.
Niin sen olla kait täytyykin.
Hymyilen