Kahden kuukauden kuluttua
tulin käymään luonasi
entisessä kodissamme.
Tulin etuajassa.
Uusi mies istui keittiössä.
Esittäydyin ja puristin kättä.
Olisi halunnut puristaa
kurkkuaan.
Pakkasin tavaroitani
jätesäkkeihin.
Koko vanha elämä
sullottuna mustaan
muoviin.
Insinööri lähti
ajeltuaan partansa.
Pikkumies Savosta.
Koko ei ratkaise vaan
insinööri tekniikka.
Joimme kahvia.
Puhuimme asioista.
Kivi sisälläni
painoa suolia solmuun.
Minun oli mentävä.
Pihalla halasit minua.
Tuoksuit hyvälle,
tunnuit tutulta.
Ajoin pois ja itkin.
Mietin miten, miksi?
Miten elämä menee solmuun?
Sitä ei voi aukaista, miksi?
Miksi kaiken vain leikkaan
aina palasiksi?
tulin käymään luonasi
entisessä kodissamme.
Tulin etuajassa.
Uusi mies istui keittiössä.
Esittäydyin ja puristin kättä.
Olisi halunnut puristaa
kurkkuaan.
Pakkasin tavaroitani
jätesäkkeihin.
Koko vanha elämä
sullottuna mustaan
muoviin.
Insinööri lähti
ajeltuaan partansa.
Pikkumies Savosta.
Koko ei ratkaise vaan
insinööri tekniikka.
Joimme kahvia.
Puhuimme asioista.
Kivi sisälläni
painoa suolia solmuun.
Minun oli mentävä.
Pihalla halasit minua.
Tuoksuit hyvälle,
tunnuit tutulta.
Ajoin pois ja itkin.
Mietin miten, miksi?
Miten elämä menee solmuun?
Sitä ei voi aukaista, miksi?
Miksi kaiken vain leikkaan
aina palasiksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukijaakin tämä runo,
ihan sieluun saakka tuntuu säkeet ja
niiden tunnelma.
Voimia, voimia ja jaksamista päiviisi.