Mikä minusta on tehnyt tylsän ja tasaisen.
Mikä on saanut minut käpertymään
ja heittelemään mitättömiä sanoja atmosfääriin,
Käpertymään varjoni alle.
Oli aika kun ratsastin revontulilla,
sytytin tähtiä sinulle ja minulle.
Olin kenties rietas ja rivakka
vaikka vain sinulle,
elämäämme pulppuava lähde.
Mikä minusta on tehnyt tylsän ja
tasaisen,
hiljaa virtaavan lähteen.
Mikä on saanut minut käpertymään
ja heittelemään mitättömiä sanoja atmosfääriin,
Käpertymään varjoni alle.
Oli aika kun ratsastin revontulilla,
sytytin tähtiä sinulle ja minulle.
Olin kenties rietas ja rivakka
vaikka vain sinulle,
elämäämme pulppuava lähde.
Mikä minusta on tehnyt tylsän ja
tasaisen,
hiljaa virtaavan lähteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että olisit ' tylsä ja tasainen '
en nimittäin usko siihen, vaikka se sopiikin
kuin nenä päähän runosi sisään.
Samoin ' mitättömiä sanoja '
eihän niitä ole, ainakaan runossasi.
Pidin ajatuksistasi jälleen.
aikaa tuntui että luontui hyvin tämän teko. Vähän ollut kitusessa nämä kirjoittelut. Kiits jälleen Linda
Ei sitä kaiketi kaiken ikää jaksa revontulillaka ratsastaa - kokeiles sateenkaarta =)
Voi hitsi - minä tykkään tästä runosta !!
Kultapatoja ja haltioita? :)) Kiitos Mysteeri :))
Kun se vanhenee...
eikös sitä laulussaki...
Huiiii ei sitte ikinä :) tylsä
mutta vähempi on virtaa
ja tasasempaa on varmaan kyytiki :/
Ja rietas. No joo. Kyllä sitä voi laavullaki...olla :/
rietas :)))
Toivottavasti ei vielä sentäs :)) ... eikä koskaan olisi hyvä. Mut virtaa kaipais..sähköiskukin olisi hyväksi :) sais potkua taas.
Kiva sinustakin kuulla Laudi.
itsetutkimusta ja muutosvastarintaakin löysin runostasi .
Runostasi tulee mieleen rakastuminen tapahtumana; hehkua ja hehkumista aluksi liekkien kaikissa väreissä, vähitellen tasoittuvaa hiipumista kituvaksi hiillokseksi, jos ei tulta ruokita.
Ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. :)
Sävyltään erilaista runosi - ihmettelyä, mietiskelyä - asiat muuttuvat näinkin
Selkeä, hyvää luettavaa runosi! :)
ja hei teille kahdelle viimeiselle kommentoijalle :) ja kiitos :)