Tyhjä katse

Nojaan päälläni,
otsan yläosalla, viileään, mustaan seinään.
Siinä pimeys mitä pystyy koskettaa käsin
ja mitä minä en kaipaa.
Käytävien ahtaus makuuhuoneisiin, ei houkuta
- ikinä.

Demonit
eivät jätä rauhaan.
Demonit, joita tietein ei ole,
asuvat tässä talossa, minkä seinät ovat mustat.
Kuten patologisen valehtelijan sielu
- Mustemmat!

Tähän taloon ei ole kutsumusta
tänne kutsutaan
pihan lammikossa ui joutsenet
tuonelasta tulleet muistavat elämän lyhyyden
ja miten ikuista musta ja pimeys on hengityskoneen vaiettua.
Tämä talo on vankila, vailla muureja, ristikoita
- teräksestä taotut.

Aikanaan tänne tuli ihminen, jota sanottiin hyväksi.
Sanomatta sanaakaan, hän tappoi pahat ihmiset.
- niin kerrottiin.
Vaieten hän poistui
haihtui savuna ilmaan
vailla lauseita kuivankalpeilta huulilta.
Tuo palkkatappaja on hyvä ihminen, kuten kerroin
jokaista hän vihasi
aina heidän elämänsä loppuun asti,
minä muistan hänen tyhjän katseensa.