Keskustellaanpa muutama sana lopetuksista.
Minulla oli aiemmin ns. onnellinen loppu, tosin siinäkin oli mukana yllätysmomentti. Sitten ajattelin, että se on liian ennakoitavissa oleva ja sosiaalisesti suotava, joten tein uuden, raadollisen, mutta asioita avoimeksi jättävän. Siitä onnellisesta oli tosi vaikea luopua.
Mitä te muut ajattelette kässrin lopuista, tästä mitä kirjoitin, omista lopuistanne tai kisjallisuudesta luetuista? Olisi mukava lukea.
Minulla oli aiemmin ns. onnellinen loppu, tosin siinäkin oli mukana yllätysmomentti. Sitten ajattelin, että se on liian ennakoitavissa oleva ja sosiaalisesti suotava, joten tein uuden, raadollisen, mutta asioita avoimeksi jättävän. Siitä onnellisesta oli tosi vaikea luopua.
Mitä te muut ajattelette kässrin lopuista, tästä mitä kirjoitin, omista lopuistanne tai kisjallisuudesta luetuista? Olisi mukava lukea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kirjoittaja, jolle teksti tulee osittain “automaattisesti”. Vaikka aluksi tekisinkin tarkat “kaavat” tapahtumineen, niin ainakin tähän asti kaikki valmiiksi ajautuneet tekstini valmistuvat minun niihin sen kummemmin pääsemättä vaikuttamaan. En todellakaan väenvängällä lähde sörkkimään kun komeljanttarini vievät tarinat välillä mitä kummallisimpiin koukeroihin. Loppu niissä on aina avoin. En nyt ainakaan muista, että olisin laittanut pisteen suljetulle tarinalle.
Johtunee siitä, että niin romaaneissa kuin elokuvissakin itse tykkään enemmän, jos lukija / katsoja saa itse kuvitella lopullisen lopun.
Nyt en tiedä, vastasinko tarpeeksi selkeästi. Olen huono kirjoittamisen tekniikassa, mutta hyvä kirjoittamaan muusieni avustamana!
...on itsellä samanlaista. Tarina vaan kulkee eteenpäin sen kummemmin ajattelematta :O
Kyllä se tarina minullakin kulkee ja henkilöt tekevät mitä ihmeellisimpiä juttuja, mitä en ole heidän varalleen ajatellut.
Mielestäni ei ole kuitenkaan ollenkaan hullumpaa myös suunnitella sitä tekstiä. Esimerkiksi rakenne, kun on monenlaista ainesosaa mukana. Pitää pelata yhteen.
Tässä mielessä se loppukin on aika ratkaiseva. Se ekaksi kirjoittamani loppu tuli jotenkin "itsestään", mutta se toinenkin vaihtoehto oli mielessä. Minä nyt kirjoitin sen toisen ja ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä, että se jää. Avoimuus ja jonkinlainen ihmisten raadollisuus miellyttää. Mutta tekemistä on vielä muilta osin paljon, aika näyttää.
Kirjoitan pääosin fiktiota, mutta teen toisinaan kyllä aika paljon niihin taustatyötä. Usein faktojen sujuttaminen fiktioon onkin varsinaista värkkäämistä, kun sen täytyy olla mukana, mutta ei hyppiä silmille.
Kyllä minullakin on käynyt useammin kuin kerran, että jo lähes valmiiksi luulemani teksti, mielestäni vain pistettä vailla... niin eikös joku tarinan henkilöistä ala yllättäen vikuroimaan.
Kun sitten muutan hänen mielikseen jotakin kohtaa tekstistä, niin siitä seuraakin sellainen sekametelisoppa, että koko teksti saattaa mennä uusiksi. Myös loppu, vaikka olisin aloittanut kirjoittamisen lopusta.
Aina siinä vaiheessa tulee vähän voimaton olo ja hetken harmittaa, että pitikin lähteä muuttamaan...
mutta sitten kun se viimeinenkin piste on paikkansa löytänyt, niin en voi kuin todeta, että sitä hässäkkäähän se teksti juuri kaipasikin tullakseen valmiiksi paketiksi.
tekstejä oisi mukava lukea.
... tarkoitatko scarabaeuksen tekstejä,
jos niin,
miten niin oisi ?
... joo, saat potkia lisää ! (eikö kengittää = potkia, näin olenymmrätänyt)
... siis ymmärtänyt piti kirjoittaa, mutta pikaistuksissani kirjoitin ylläolevan niin nopeasti, että meni vissiin sormet ristiin !!!
helevettii tuosta pikaistumaa?
haluaisin lukea kirjoituksiasi. Bonjaastsä, kapish?