armopillerit tai miksi niitä kukakin haluaa sanoa. Mitä mieltä hoitohenkilökunta on Kaari Utrion ehdotuksesta? Itse (nainen 32v.) haluaisin, että kun itse tulen vanhaksi, saisin ottaa pillerin. Vai onko parempi tulla oman aviomiehensä ampumaksi?
Viime aikaisia tapauksiahan on, että mies ampui vaimonsa kotiin, kun ei jaksanut enää hoitaa, ja sitten oli järkyttynyt ambulanssin saapuessa. Ja nyt tuo äskeinen tapaus, että ampuu vaimonsa, soittaa tyttärelleen, ja sen päätteeksi ampuu itsensä aseella, jota on itse modifioinut isompi kaliberiseksi. Tämä vaatii mielestäni jo pidempiaikaista harkintaa, koska tuollainen aseen käsittely tuskin tulee tehtyä yhden yön aikana. Ja ampuihan se 30-kymppinen poika vanhempansa ja sitten itsensä, motiivista lie vieläkään tietoa?
Kenellä sitten on oikeus jakaa lääkkeitä? Kuinka säilytys onnistuu, etteivät joudu vääriin käsiin? Vaarana on, että pillereitä varastetaan ja väärinkäytetään, tai ne pääsevät nuorien käsiin, jotka hetken mielijohteesta niitä ottavat. Pitäisikö pillerit kehitellä väärinkäytön estämiseksi niin, että niitä on otettava monta pilleriä eri aikaisesti, ennenkuin teho alkaa?
Eilen sunnuntaina telkusta tuli ohjelma Kainuusta "laskettu aika" tai jotain. Vanhukset asuivat yksin mökeissään "korvessa", itse kylläkin onnellisena, mutta.... Ja sitten eräs nainen asui poikansa kanssa, vanhus itse kai 80-90 ja poika 60 kantturoissa. Kumpikin poltti mökissä tupakkaa sisällä, poika ei juuri käynyt missään, ja kyllä tv välitti sellaisen kuvan, että pojan hermot eivät kestäneet vanhuudenhöperöistä äitiä, joka syljeskeli natsapurkkeihin (ja kai muuallekin). Minähän en halua arvostella muiden elämää, mutta voiko sitten ihmetellä, että mieli pettää, ja tulee näitä ampumisia, kun ihmiset elävät sivistyksen ulkopuolella, itse tilanteeseen tyytyväisinä, mutta ulkopuolisena katsottuna elämä ei hääviä ollutkaan.
Viime aikaisia tapauksiahan on, että mies ampui vaimonsa kotiin, kun ei jaksanut enää hoitaa, ja sitten oli järkyttynyt ambulanssin saapuessa. Ja nyt tuo äskeinen tapaus, että ampuu vaimonsa, soittaa tyttärelleen, ja sen päätteeksi ampuu itsensä aseella, jota on itse modifioinut isompi kaliberiseksi. Tämä vaatii mielestäni jo pidempiaikaista harkintaa, koska tuollainen aseen käsittely tuskin tulee tehtyä yhden yön aikana. Ja ampuihan se 30-kymppinen poika vanhempansa ja sitten itsensä, motiivista lie vieläkään tietoa?
Kenellä sitten on oikeus jakaa lääkkeitä? Kuinka säilytys onnistuu, etteivät joudu vääriin käsiin? Vaarana on, että pillereitä varastetaan ja väärinkäytetään, tai ne pääsevät nuorien käsiin, jotka hetken mielijohteesta niitä ottavat. Pitäisikö pillerit kehitellä väärinkäytön estämiseksi niin, että niitä on otettava monta pilleriä eri aikaisesti, ennenkuin teho alkaa?
Eilen sunnuntaina telkusta tuli ohjelma Kainuusta "laskettu aika" tai jotain. Vanhukset asuivat yksin mökeissään "korvessa", itse kylläkin onnellisena, mutta.... Ja sitten eräs nainen asui poikansa kanssa, vanhus itse kai 80-90 ja poika 60 kantturoissa. Kumpikin poltti mökissä tupakkaa sisällä, poika ei juuri käynyt missään, ja kyllä tv välitti sellaisen kuvan, että pojan hermot eivät kestäneet vanhuudenhöperöistä äitiä, joka syljeskeli natsapurkkeihin (ja kai muuallekin). Minähän en halua arvostella muiden elämää, mutta voiko sitten ihmetellä, että mieli pettää, ja tulee näitä ampumisia, kun ihmiset elävät sivistyksen ulkopuolella, itse tilanteeseen tyytyväisinä, mutta ulkopuolisena katsottuna elämä ei hääviä ollutkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanhuksena toivoisin pääseväni pois kitumatta ja kärsimättä. Pääsisivät samantien sadisteiset hoitajat eroon koko geriatrian-osastostaan. Olisi suunnaton helpotus meille vanhuksille "kuolemanpilleri". Kaikkiin tuskallisiin kipuihin kun ei lääkettä löydy. Olisi onnennillinen ratkaisu Kaari Utrion ehdotus.
olisi lohdullista tietää, ettei tule koskaan joutumaan huutolaiseksi ikäännyttyään, vaan voisi tehdä ekoteon ja poistua keskuudesta sitten kun tuntee itse, että on kaikkensa antanut. Dementoituminen ei odota kaikkia, joten voi olla täysissä järissään, vaikka kroppa pettää. Siinä sitä kestämistä itselläänkin, jos on tottunut elämään itsenäistä ja itsellistä elämää, ja yks'kaks onkin toisten hoidon varassa.
Minullekin armo-pilleri, kiitos.