Ymmärtääkseni kaava-alueelle haluaa ihmiset, jotka haluavat asua omakotitalossa. Minun mielestäni omakotitaloasuminen on kuitenkin ihan jotain muuta kuin naapurien kanssa kylki kyljessä.
Sijainnilla on vähän turha puolustella, kun kilometrin parin päässä voi olla oikeita okt-tontteja samaan hintaan. Moni kaava-asukki hankkii kuitenkin sen auton tai kaksikin, eli niillä ajelis sinne kaava-alueen ulkopuolelle.
Lasten koulukyydillläkään ei aina voi perustella kaavaan kangistumista: haja-asutusalueella kunta tarjoaa ilmaiset koulukyydit.
Mun mielestä kaavatontilla säästää vain rakennuskuluissa, mutta tapauksesta riippuen hyvin vähän. Haja-asutusalueellakin on vesiosuuskuntia.
Muuttaisin kyllä kaavatontille, jos saisi järkevään hintaan 3 000 m2.
Sijainnilla on vähän turha puolustella, kun kilometrin parin päässä voi olla oikeita okt-tontteja samaan hintaan. Moni kaava-asukki hankkii kuitenkin sen auton tai kaksikin, eli niillä ajelis sinne kaava-alueen ulkopuolelle.
Lasten koulukyydillläkään ei aina voi perustella kaavaan kangistumista: haja-asutusalueella kunta tarjoaa ilmaiset koulukyydit.
Mun mielestä kaavatontilla säästää vain rakennuskuluissa, mutta tapauksesta riippuen hyvin vähän. Haja-asutusalueellakin on vesiosuuskuntia.
Muuttaisin kyllä kaavatontille, jos saisi järkevään hintaan 3 000 m2.
Vastaukset 6
Vanhimmat
1) Kouluun/päiväkotiin matkaa 400 m.
2) Kunnallistekniikka.
3) Kaupunki auraa kadun.
4) Katuvalot.
Jokainen taaplaa tavallaan. Tätä tonttia hankittaessa meillä oli jo kesämökki keskellä-ei-mitään, joten emme halunneet enää toista samanlaista.
Kaavoituksen yhtenä ideana on se, että tontinomistaja tai tuleva tontinomistaja voi varmemmin olettaa lähialueiden maankäytön olevan juuri sellaista kun asemakaavassa määrätään. Haja-asutusalueella viereen voi tulla kivilouhimo, varavankila tms.
että joku sanelee
- mihin kohtaan tonttia talo tulee
- minkälainen talo
- minkälaiset istutukset
- minkälaiset autokatokset
- minkälaiset aidat yms.
pitää rakentaa. Se siitä "oma"kotitalosta sitten...
Ei tarvitse itse funtsia ulkonäköä, kun kattokulmat, julkisivumateriaalit yms. on valmiiksi päätetty. Ja melko harvoin "käskytetään" siitä millaisia istutuksia pitää laittaa. Toki asemakaavassa voi lukea esim. että olevaa puustoa säilytettävä. Jos kaipaa yksityisyyttä ja luovaa vapautta rakentamisessa, niin metsään saa toki mennä. Sitä Suomessa riittää.
Mitä yleensä tulee "käskytykseen", niin sitä pitäisi olla nyky-Suomessa ja -maailmassa paljon enemmän. Kaiken maailman individualistit pääsevät nykyään hyppimään kehiin. Ennen oli paljon paremmin, kun oli vain kaksi leiriä (porvarit/duunarit, neukkula/jenkit...): jos et kuulu meihin, niin kuulut niihin.
Aika harva tietää kaavoituksen toista puolta. Yllättävän usein kaava-alueen omistajilla on kytköksiä kaavoittajiin. Näin saadaan lisää rahaa sukuun, kun ensin ostetaan maata pankkiikrisedän antamalla halvalla velkarahalla ja sitten "sattumalta" sukulainen pilkkoo sen pieniksi sikakalliiksi tonteiksi ja ne myydäään hyvään hintaan.
Jos kaava määrää tekemään kivitaloa, niin aivan varmasti kaavoittajan velipojalla on paikkakunnalla juuri speksiin sopivia taloja toimittava kivitalofirma. Toimituskulut tietysti nousevat yllättäen. Myös puutarhakejun omistavaa siskoa muistetaan usein määräämällä asukkaat ostamaan ties mitä kotipihlajoita nuijan kopautuksella.
Myös kunnat ja kaupungit "ohjaavat" kansalaisia kaava-alueille rakennuskielloilla ja rakennuslupakäytännöllään. Mikäs siinä: DDR elää ja voi hyvin. Tietysti tontit kilpailutetaan ja vain hyvätuloisimmat päästetään alueelle. Rotuerottelua.
Muuta Ruotsiin. Siellä on paremmin. Kai.