Asiallista pohdintaa Suomen ruotsalaisuudesta ja pakkoruotsista on uusimmassa KANAVA -lehdessä 7/2009.
Filosofian kandidaatti Ulla Katainen kirjoittaa otsikolla "Kaksi kieltä - kaksi mieltä" mm. näin: "Vallan ja oikeuden kysymykset (suomen ja ruotsin kielten välillä HT) jatkuvat edelleen. Kun ruotsinkieliset kritisoivat päätöstä ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta ylioppilaskirjoituksissa, kokevat monet suomenkieliset tämän holhoavana, yläpuolelle ja määrääjäksi asettumisena: millä perusteella kielivähemmistö määrittelee enemmistön kielitaidon tarpeen?
Kun niin sanottua pakkoruotsia vihataan, ei viha kohdistu niinkään kieleen tai sitä puhuvaan kansanosaan, vaan kokemukseen holhottuna, ojennettavana ja vähäteltynä olemisesta. Se ponnekkuus, jolla osa suomalaista nuorisoa vastustaa ruotsin oppimista, kaikesta hyväätarkoittavasta opetuksesta huolimatta, tuntuu kertovan omalla tavallaan kollektiivisen itsenäisyyskehityksen keskeneräisistä alueista. Niistä kohdista, joissa omanarvontuntoa on loukattu."
Artikkeli avaa monia solmuja tässä pakkoruotsikeskustelussa. Katainen on hyvin ymmärtänyt, että pakkoruotsikeskustelussa itse asiassa on kyse suomalaisten itsenäisyystaistelun viimeisestä erästä. Ironista on ehkä se, että paras malli kielipolitiikkaan on jälleen kerran saatavissa Ruotsista, missä uusi kielilaki tuli voimaan 1.7.2009.
Filosofian kandidaatti Ulla Katainen kirjoittaa otsikolla "Kaksi kieltä - kaksi mieltä" mm. näin: "Vallan ja oikeuden kysymykset (suomen ja ruotsin kielten välillä HT) jatkuvat edelleen. Kun ruotsinkieliset kritisoivat päätöstä ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta ylioppilaskirjoituksissa, kokevat monet suomenkieliset tämän holhoavana, yläpuolelle ja määrääjäksi asettumisena: millä perusteella kielivähemmistö määrittelee enemmistön kielitaidon tarpeen?
Kun niin sanottua pakkoruotsia vihataan, ei viha kohdistu niinkään kieleen tai sitä puhuvaan kansanosaan, vaan kokemukseen holhottuna, ojennettavana ja vähäteltynä olemisesta. Se ponnekkuus, jolla osa suomalaista nuorisoa vastustaa ruotsin oppimista, kaikesta hyväätarkoittavasta opetuksesta huolimatta, tuntuu kertovan omalla tavallaan kollektiivisen itsenäisyyskehityksen keskeneräisistä alueista. Niistä kohdista, joissa omanarvontuntoa on loukattu."
Artikkeli avaa monia solmuja tässä pakkoruotsikeskustelussa. Katainen on hyvin ymmärtänyt, että pakkoruotsikeskustelussa itse asiassa on kyse suomalaisten itsenäisyystaistelun viimeisestä erästä. Ironista on ehkä se, että paras malli kielipolitiikkaan on jälleen kerran saatavissa Ruotsista, missä uusi kielilaki tuli voimaan 1.7.2009.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.