Ei nyt välttämättä mitään pahinta sukujuttua, mutta en muutakaan palstaa keksinyt.
Eli asiaan sitten. Välillä ihmettelen, mitä oikein on tapahtunut. Vielä kun asuimme me sisarukset kaikki kotona, ei välillämme ollut mitään suuria kiistoja ja erimielisyyksiä ja yleisesti ottaen ei ole mitään syytä siihen, mitä nyt myöhemmin on tapahtunut.
Ja mitäkö on tapahtunut ? No se tosiseikka, että aikuistuttuamme ja muutettuamme kukin omalle tahollemme on yhteydenpito välillämme hävinnyt lähes olemattomiin. Lähinnä kuulen muiden sisarusteni kuulumisista äidiltäni ja sama toisinpäin. Emme vieraile toistemme luona, soittele toisillemme, lähetä sähköposteja tai mitään muutakaan. Ainoana poikkeuksena kenties joku syntymäpäiväonnittelu tai sitten tilanne, jos täytyy hoitaa jotain asioita.
Välillä tulee suorastaan tunne, että ainakaan sisaruksistani ei edes halua tavata minua. Tulla luokseni käymään tai että vierailisin hänen luonaan. Ei hän mitään suoraan sano, mutta aina tuntuu tulevan jotain esteitä tai muuta sellaista epämääräistä kiertelyä, jos ehdotan tapaamista
Joskus olen itse yrittänyt pitää yhteyksiä muihin. Ihan vaan siksi kun ei ole ollut mitään syytä olla niin tekemättä, mutta olen sen nyt lopettanut, kun huomasin aina olevani se, joka on aloitteellinen osapuoli.
Onhan se tietysti surullista, jos tämä vähäinenkin yhteys katkeaa, mutta ei kai sille sitten oikein mitään voi
Välillä tietysti tulee mieleen, että onko kyse jostain erimielisyydestä, jostain loukkauksesta, mitä ei ole saatu aikaiseksi sanoa suoraan. Ainahan tietysti kaikkea voi olla, mutta toisaalta taas sisarukseni ovat aina olleet hyvin suorasukaisia, joten miksi sitä nyt sitten yhtäkkiä alettaisiin salailuun ja kiertelyyn
Joskus mietin, että olenko ainoa joka tiedostaa tämän asian, ja onko minun velvollisuutenani tehdä tälle jutulle jotain. vai onko vain parempi antaa olla ja jättää asiat menemään omalla painollaan mihin ne sitten menvätkin.
Sisarusten väliset suhteet
45
8314
Vastaukset
- sisar 2/3
Asiaasi latistamatta tuntuisi kuitenkin, että ilmiö on melko tavanomainen ns ruuhkavuosina. Oletan teidän olevan alle keski-ikäisiä tai korkeintaan niillä vaiheilla, mutta kuitenkin eläen perheiden, työn sekä uuden kotipaikkakuntanne ehdoilla? Viestistäsi jäi nimittäin ne kohdat kertomatta.
Toinen suht yleinen ilmiö on, että lasten lennettyä kodeistaan alkavat vanhempien vanhat sukusiteet taas kiinnostamaan. Oma elämä alkaa kaipaamaan juurevuutta ja muitakin läheisiä suhteita,jolloin luonnollisin kohde lämmitellä niitä ovat lähiomaiset lapsuudenkodista. On siis aikaa visiteerata velipojan tai siskolikan luona. Odotahan vain!
Toki voi kaivella syntyjä syviä sekä miettiä kuinka paljon sinä asetat odotuksia sisaruksillesi, jolloin voi syntyä kuvailemasi kaltainen pettynyt mieliala. Sisaruksesi saattavat olla eri mieltä ja kokea, että hyvinhän tässä porukalla pärjätään ja äitisi toimii mielihyvän perheen tietotoimistona. Onhan sekin tavallaan yhden sortin yhteydenpitoa, vaikkakin melko köyhää. Sinuna lopettaisin toivomasta enää mitään, koska sillä voi olla merkillisen virkistävä vaikutus muihin ihmisiin. Ai, eix se otakaan enää yhteyttä-ilmiö ja sitten aletaan soittelemaan perään mikäs on :D
Asiaa voisit korjata järjestämällä päättäväisesti tapaamisen sisaruksiesi kanssa. Joissakin suvuissa niissä jätetään puolisot ja lapset kokonaan pois, jolloin tilaisuus voi olla todella rento ja hauska, eikä kenenkään tarvitse miettiä miten päin olisi kälyn tai langon läsnäollessa. Eli muhita ideaa ja katso yksi kerta onnistuiko ylipäätään minkäänlainen tapaaminen, mutta valitettavasti ne tapaamiset yleensä tuppaavat jäämään yhden vastuulle. Mieti sekin oletko valmis sellaiseen vai sopiiko nykyinen tilanteenne kuitenkin sinulle paremmin?
Mikään ihmissuhde ei pysy erityisen hedelmällisenä, jos sen eteen ei näe myös vaivaa välillä. Siis sama sääntö potee myös sisaruksiisi.- ap
"Asiaasi latistamatta tuntuisi kuitenkin, että ilmiö on melko tavanomainen ns ruuhkavuosina. Oletan teidän olevan alle keski-ikäisiä tai korkeintaan niillä vaiheilla, mutta kuitenkin eläen perheiden, työn sekä uuden kotipaikkakuntanne ehdoilla? Viestistäsi jäi nimittäin ne kohdat kertomatta."
No kun itse asiassa kenelläkään ei ole vielä mitään varsinaisia ruuhkavuosia meneillään. Töitä tietysti kellä enemmän ja kellä vähemmän, osa parisuhteessa ja osa elää sinkkuna, mutta perhettä ei ole vielä kenelläkään.
Ja reilusti keski-ikäisiä nuorempia vielä kaikki.
"Toki voi kaivella syntyjä syviä sekä miettiä kuinka paljon sinä asetat odotuksia sisaruksillesi, jolloin voi syntyä kuvailemasi kaltainen pettynyt mieliala."
"Eli muhita ideaa ja katso yksi kerta onnistuiko ylipäätään minkäänlainen tapaaminen, mutta valitettavasti ne tapaamiset yleensä tuppaavat jäämään yhden vastuulle. Mieti sekin oletko valmis sellaiseen vai sopiiko nykyinen tilanteenne kuitenkin sinulle paremmin?
Mikään ihmissuhde ei pysy erityisen hedelmällisenä, jos sen eteen ei näe myös vaivaa välillä. Siis sama sääntö potee myös sisaruksiisi."
Vaikea sanoa, mitä oikeastaan tunnen tästä tilanteesta. Ei se minua nyt hirveästi haittaa, kun tähän on jo tottunut. Lähinnä sitä vain välillä tulee ihmeteltyä koko asiaa, ja jotenkin se vaivaa, koska yleensä, jos itse lakkaan pitämästä yhteyttä johonkin ihmiseen, niin silloin pitää olla tapahtunut jotain todella merkittävää, että tuo toinen ihminen on jollain tavalla todella loukannut minua. Ehkä kyse on vain luonne-eroista. Tosin tässä tulee kyllä sellainen ihmettelyn aihe että "hetkinen, enkö minä tunnekaan sisaruksiani ? mehän olemme kasvaneet yhdessä, outoa." - eräsN1
ap kirjoitti:
"Asiaasi latistamatta tuntuisi kuitenkin, että ilmiö on melko tavanomainen ns ruuhkavuosina. Oletan teidän olevan alle keski-ikäisiä tai korkeintaan niillä vaiheilla, mutta kuitenkin eläen perheiden, työn sekä uuden kotipaikkakuntanne ehdoilla? Viestistäsi jäi nimittäin ne kohdat kertomatta."
No kun itse asiassa kenelläkään ei ole vielä mitään varsinaisia ruuhkavuosia meneillään. Töitä tietysti kellä enemmän ja kellä vähemmän, osa parisuhteessa ja osa elää sinkkuna, mutta perhettä ei ole vielä kenelläkään.
Ja reilusti keski-ikäisiä nuorempia vielä kaikki.
"Toki voi kaivella syntyjä syviä sekä miettiä kuinka paljon sinä asetat odotuksia sisaruksillesi, jolloin voi syntyä kuvailemasi kaltainen pettynyt mieliala."
"Eli muhita ideaa ja katso yksi kerta onnistuiko ylipäätään minkäänlainen tapaaminen, mutta valitettavasti ne tapaamiset yleensä tuppaavat jäämään yhden vastuulle. Mieti sekin oletko valmis sellaiseen vai sopiiko nykyinen tilanteenne kuitenkin sinulle paremmin?
Mikään ihmissuhde ei pysy erityisen hedelmällisenä, jos sen eteen ei näe myös vaivaa välillä. Siis sama sääntö potee myös sisaruksiisi."
Vaikea sanoa, mitä oikeastaan tunnen tästä tilanteesta. Ei se minua nyt hirveästi haittaa, kun tähän on jo tottunut. Lähinnä sitä vain välillä tulee ihmeteltyä koko asiaa, ja jotenkin se vaivaa, koska yleensä, jos itse lakkaan pitämästä yhteyttä johonkin ihmiseen, niin silloin pitää olla tapahtunut jotain todella merkittävää, että tuo toinen ihminen on jollain tavalla todella loukannut minua. Ehkä kyse on vain luonne-eroista. Tosin tässä tulee kyllä sellainen ihmettelyn aihe että "hetkinen, enkö minä tunnekaan sisaruksiani ? mehän olemme kasvaneet yhdessä, outoa."Heh, niin siinä vaan käy, että yhteydenpito on hyvin satunnaista. Minulla on ainoastaan yksi veli ja muutama serkku, tätä sukua jäljellä. Itse olen ainoa, jolla on 3 lasta, jatkamassa tätä sukua. Muut lapsettomia. Ja vaikka olenkin ihan hyvissä väleissä *sukuuni*. En ole käynyt veljeni luona kylässä 35 vuoteen. Ei ole tullut kutsua, joten en ole viitsinyt väkisin heille ahtautua.
Satunnaisesti olemme tavanneet toisiamme (hautajaisissa.) Ja aina puhumme, että *pitäisi* tavata useammin, kun oli niin mukava nähdä...??!! Mutta siihen se on jäänyt. - juurettomuus
eräsN1 kirjoitti:
Heh, niin siinä vaan käy, että yhteydenpito on hyvin satunnaista. Minulla on ainoastaan yksi veli ja muutama serkku, tätä sukua jäljellä. Itse olen ainoa, jolla on 3 lasta, jatkamassa tätä sukua. Muut lapsettomia. Ja vaikka olenkin ihan hyvissä väleissä *sukuuni*. En ole käynyt veljeni luona kylässä 35 vuoteen. Ei ole tullut kutsua, joten en ole viitsinyt väkisin heille ahtautua.
Satunnaisesti olemme tavanneet toisiamme (hautajaisissa.) Ja aina puhumme, että *pitäisi* tavata useammin, kun oli niin mukava nähdä...??!! Mutta siihen se on jäänyt.Jos sisarukset eivät pidä yhteyttä, niin silloinhan sisarusten lapset eivät tunne tätejään, setiään, enojaan eikä serkkujaan. Tai tunnetaanko vain toisen vanhemman sisarukset ja heidän lapsensa? Menettävätkö lapset sukunsa ja juurensa? Eikö se merkitse mitään?
- Mie vain
ap kirjoitti:
"Asiaasi latistamatta tuntuisi kuitenkin, että ilmiö on melko tavanomainen ns ruuhkavuosina. Oletan teidän olevan alle keski-ikäisiä tai korkeintaan niillä vaiheilla, mutta kuitenkin eläen perheiden, työn sekä uuden kotipaikkakuntanne ehdoilla? Viestistäsi jäi nimittäin ne kohdat kertomatta."
No kun itse asiassa kenelläkään ei ole vielä mitään varsinaisia ruuhkavuosia meneillään. Töitä tietysti kellä enemmän ja kellä vähemmän, osa parisuhteessa ja osa elää sinkkuna, mutta perhettä ei ole vielä kenelläkään.
Ja reilusti keski-ikäisiä nuorempia vielä kaikki.
"Toki voi kaivella syntyjä syviä sekä miettiä kuinka paljon sinä asetat odotuksia sisaruksillesi, jolloin voi syntyä kuvailemasi kaltainen pettynyt mieliala."
"Eli muhita ideaa ja katso yksi kerta onnistuiko ylipäätään minkäänlainen tapaaminen, mutta valitettavasti ne tapaamiset yleensä tuppaavat jäämään yhden vastuulle. Mieti sekin oletko valmis sellaiseen vai sopiiko nykyinen tilanteenne kuitenkin sinulle paremmin?
Mikään ihmissuhde ei pysy erityisen hedelmällisenä, jos sen eteen ei näe myös vaivaa välillä. Siis sama sääntö potee myös sisaruksiisi."
Vaikea sanoa, mitä oikeastaan tunnen tästä tilanteesta. Ei se minua nyt hirveästi haittaa, kun tähän on jo tottunut. Lähinnä sitä vain välillä tulee ihmeteltyä koko asiaa, ja jotenkin se vaivaa, koska yleensä, jos itse lakkaan pitämästä yhteyttä johonkin ihmiseen, niin silloin pitää olla tapahtunut jotain todella merkittävää, että tuo toinen ihminen on jollain tavalla todella loukannut minua. Ehkä kyse on vain luonne-eroista. Tosin tässä tulee kyllä sellainen ihmettelyn aihe että "hetkinen, enkö minä tunnekaan sisaruksiani ? mehän olemme kasvaneet yhdessä, outoa."sisaruksiini, meillä on niin isot ikäerot, ettei oikein mitään yhteistä ole. Kun olin pieni, oli vanhin siskoistani jo naimisissa ja minun ja seuraavan ikäerokin on 14 vuotta. Joskus vieraantuminen johtuu vain aivan luonnostaan, luonteet saattavat olla aivan erilaisia jne. Minä nautin vapaudesta, siis siitä, ettei tarvitse viettää esim. juhlapyhiä sukulaisissa.
- suku on tosiaan pahin
juurettomuus kirjoitti:
Jos sisarukset eivät pidä yhteyttä, niin silloinhan sisarusten lapset eivät tunne tätejään, setiään, enojaan eikä serkkujaan. Tai tunnetaanko vain toisen vanhemman sisarukset ja heidän lapsensa? Menettävätkö lapset sukunsa ja juurensa? Eikö se merkitse mitään?
ettei tunne sukuaan, ainakaan niitä ääliömpiä. Itse en ole ollut serkkujeni kanssa missään tekemisissä vuosikausiin, eikä se ole mikään menetys, ystävät ja tuttavat ovat löytyneet ihan muualta. Miksi pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista ei pidä?
- tunnevammaiset
juurettomuus kirjoitti:
Jos sisarukset eivät pidä yhteyttä, niin silloinhan sisarusten lapset eivät tunne tätejään, setiään, enojaan eikä serkkujaan. Tai tunnetaanko vain toisen vanhemman sisarukset ja heidän lapsensa? Menettävätkö lapset sukunsa ja juurensa? Eikö se merkitse mitään?
Ehkä lapsia on kotona kohdeltu olemattomina, näkymättöminä tai kaltoinkohdeltu, silloin ei varmaankaan halua olla sukunsa kanssa missään tekemisissä. Ei ole normaalia se ettei mitää yhteyttä pidetä sukulaisiin, jotain häitiötä tuolla on taustalla.
- Anonyymi
ap kirjoitti:
"Asiaasi latistamatta tuntuisi kuitenkin, että ilmiö on melko tavanomainen ns ruuhkavuosina. Oletan teidän olevan alle keski-ikäisiä tai korkeintaan niillä vaiheilla, mutta kuitenkin eläen perheiden, työn sekä uuden kotipaikkakuntanne ehdoilla? Viestistäsi jäi nimittäin ne kohdat kertomatta."
No kun itse asiassa kenelläkään ei ole vielä mitään varsinaisia ruuhkavuosia meneillään. Töitä tietysti kellä enemmän ja kellä vähemmän, osa parisuhteessa ja osa elää sinkkuna, mutta perhettä ei ole vielä kenelläkään.
Ja reilusti keski-ikäisiä nuorempia vielä kaikki.
"Toki voi kaivella syntyjä syviä sekä miettiä kuinka paljon sinä asetat odotuksia sisaruksillesi, jolloin voi syntyä kuvailemasi kaltainen pettynyt mieliala."
"Eli muhita ideaa ja katso yksi kerta onnistuiko ylipäätään minkäänlainen tapaaminen, mutta valitettavasti ne tapaamiset yleensä tuppaavat jäämään yhden vastuulle. Mieti sekin oletko valmis sellaiseen vai sopiiko nykyinen tilanteenne kuitenkin sinulle paremmin?
Mikään ihmissuhde ei pysy erityisen hedelmällisenä, jos sen eteen ei näe myös vaivaa välillä. Siis sama sääntö potee myös sisaruksiisi."
Vaikea sanoa, mitä oikeastaan tunnen tästä tilanteesta. Ei se minua nyt hirveästi haittaa, kun tähän on jo tottunut. Lähinnä sitä vain välillä tulee ihmeteltyä koko asiaa, ja jotenkin se vaivaa, koska yleensä, jos itse lakkaan pitämästä yhteyttä johonkin ihmiseen, niin silloin pitää olla tapahtunut jotain todella merkittävää, että tuo toinen ihminen on jollain tavalla todella loukannut minua. Ehkä kyse on vain luonne-eroista. Tosin tässä tulee kyllä sellainen ihmettelyn aihe että "hetkinen, enkö minä tunnekaan sisaruksiani ? mehän olemme kasvaneet yhdessä, outoa."Minäpä tunnen. Isoveli ja isosisko sai kohdella minua kaltoin ja pikkuveli sai kaiken huomion vanhemmilta. Minusta tuli oman tieni kulkija. En ole henkistä yhteyttä kokenut heihin enää.
- Anonyymi
juurettomuus kirjoitti:
Jos sisarukset eivät pidä yhteyttä, niin silloinhan sisarusten lapset eivät tunne tätejään, setiään, enojaan eikä serkkujaan. Tai tunnetaanko vain toisen vanhemman sisarukset ja heidän lapsensa? Menettävätkö lapset sukunsa ja juurensa? Eikö se merkitse mitään?
En itsekään tiedä kuin osan serkuista🤣
- Anonyymi
juurettomuus kirjoitti:
Jos sisarukset eivät pidä yhteyttä, niin silloinhan sisarusten lapset eivät tunne tätejään, setiään, enojaan eikä serkkujaan. Tai tunnetaanko vain toisen vanhemman sisarukset ja heidän lapsensa? Menettävätkö lapset sukunsa ja juurensa? Eikö se merkitse mitään?
En minäkään tiedä kaikkia serkkujani.
- Anonyymi
Mie vain kirjoitti:
sisaruksiini, meillä on niin isot ikäerot, ettei oikein mitään yhteistä ole. Kun olin pieni, oli vanhin siskoistani jo naimisissa ja minun ja seuraavan ikäerokin on 14 vuotta. Joskus vieraantuminen johtuu vain aivan luonnostaan, luonteet saattavat olla aivan erilaisia jne. Minä nautin vapaudesta, siis siitä, ettei tarvitse viettää esim. juhlapyhiä sukulaisissa.
Sama täällä. Ei kiinnosta typerät sukujuhlat.
- Sisar myös
Jos asia vaivaa sinua, ota sisariisi yhteyttä, jos et puhelimitse uskalla, niin sähköpostihan on hyvä keino. Kerrot heille rehellisesti ja asiallisesti tunteistasi, he sitten vastaavat tai eivät.
Itse olen vähän siellä vastapuolella omassa elämässäni, eli en haluaisi että siskoni pitäisi minuun mitään yhteyttä, tai ainakaan paljon. Minua vaivaa eräs vanha juttu, joka oli todella loukkaavaa, eikä siskoni ole ikinä tajunnut miten paljon se minuun vaikutti. Minulle hän ei merkitse paljoakaan enää, mutta hän vaan soittelee ja kyselee kuulumisia niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. En itse soittele hänelle, joten olen ajatellut, että jos hän joskus kysyy mikä on, sitten kerron hänelle, muussa tapauksessa en. Hänen kanssaan ei nimittäin ole helppo puhua asioista, hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Mutta itse aiankin ajattelen niin, että jos ei sisarien kanssa tule juttuun, niin sitten ei. Mehän olemme vain syntyneet sattumanvaraisesti samaan perheeseen, ja on luonnollista, että kun aikuistutaan niin saatetaan kasvaa erilleen, eikä siinä ole mitään pahaa.- Anonyymi
Ihan sama juttu. Sisareni teki minulle ikävän tempun eli muhinoi mieheni kanssa. Vikaa tietenkin miehessänikin, joka lähti leikkiin mukaan. Tapahtuneesta on kulunut jo paljon aikaa, mutta anteeksi en kykene kummallekaan antamaan. En varsinkaan, kun molemmat kehtaavat sanoa, etteivät muista sellaista tapahtuneenkaan. Kuitenkin, kun sen otan joskus puheeksi, he suuttuvat ja kieltävät siitä puhumisen. Jään siis yksin ajatuksieni kanssa, koska eihän tällaisesta viitsi esimerkiksi ystäville puhua ollenkaan. Nykyisin minulla on puhelimessani esto päällä, koska en halua puhua sisareni kanssa enkä olla hänen kanssaan tekemisissä muutenkaan.
- Vuorovaikutus pidentää ikää
Itselläni ei ole sisaruksia ja olen siitä pahoillani. Avioiduttuani yritin kovasti pitää yhteyttä mieheni sisaruksiin, mutta yhteydenpito jäi yksipuoliseksi. Yhteydenpitoon vaikuttavat myös aina sisarusten puolisot ja heidän mieltymyksensä.
Minäkin olen kovasti ihmetellyt, miten sisarukset eivät pidä yhteyttä toisiinsa.Ainoita lapsia syytetään monesti itsekkäiksi, mutta oma kokemukseni kertoo toista. Perheemme on kuitenkin pitänyt yksipuolista yhteydenpitoa yllä ottamalla yhteyttä silloin tällöin, sillä kenelläkään ei ole liikaa ystäviä ja tuttavia. Kannustaisin sinuakin pitämään yhteyttä, vaikka se jäisikin yksipuoliseksi.- täälläkin
Kun muutimme kota, niin yhteydenpito jäi. Onneksi sisareni laittoi kerran meilin, että nyt kaikki (meitä on neljä) yhdessä viettämään viikonloppua Tallinnaan. Oli varannut jo hotellin. Kolme meistä lähti, itse en ollut kauhean innostunut. Mutta hauskaa oli. Tuli tutustuttua "uudestaan" niihin lapsiin joiden kanssa oli kasvanut, ja jotka olivat kasvaneet aikuisiksi.
Nyt tapaamme pari kertaa vuodessa pienillä reissuilla (asumme eri puolilla suomea) ja pidämme tiiviimmin yhteyttä. Meilejä sillon tällöin, välillä väliä viikkokausia, mutta kuitenkin...
- AnttiRikhartti
On kuin omani!!! Meitä on aika monta sisarusta ja välit ovat etäiset, ei huonot! Jos pakolliset tapaamiset ja muistamiset jätetään pois, niin kyllä saattaa vuosiakin mennä, ettei ole mitään yhteyttä.
Toki on tapahtumia, mitkä hidastavat ainakin minun osalta pyrkimyksiä tiiviimpään yhteydenpitoon.
Olen eronnut keski-ikänen mies. Välit entiseen vaimoon ovat todella huonot, en halua tavata häntä missään enkä milloinkaan. Sukuni kyllä pitää häneen yhteyttä. Se on ihan OK, mutta jos veljeni yöpyy hänen luonaan
mieluummin kuin minun luona, ollessan matkalla tällä paikkakunnalla, niin en ymmärrä!! Tai ymmärrän sen kannanotoksi tekemisiini! Hylkäsin vaimon( ja kai perheenkin).
Voi todeta vaan, että suku on syvältä...jostakin! - adsgasdd
sisarukseni ovat melkoisia v-ttupäitä.
Joidenkin uskon asiat, kiusanteko kaikin mahdollisin keinoin, rahoilla leventely ja silloin tällöin kateus on ajanut porukan erilleen. Esim. lahjarahojen keräys v-tuttaa suunnattomasti, kun saat jälkikäteen kuulla, että maksatko noin paljon ja osa porukkaa yrittää vanhemmat maksamaan lähes koko summan... "kun se ja se haluaisi sellaisen lahjan" esim. lahja maksaa 500 euroa, sisarukset antaa yht. 50 euroa ja vanhemmat pitäisi maksaa loput !!!.
Ääilöitä koko sakki. Tietenkin ääni muuttuu kellossa jos sisaruksi(e)sta on jotain tilapäistä hyötyä. Minulle riittää paskaporukan seura.- tytticdkc
Meillä on käynyt hieman toisin kuin monilla edellisillä, vaikka meidän 5 -lapsinen sisarusparvi on kaikilta osin hyvin erikoinen. Yksi on hiljainen, ujo, ihmisiä pelkäävää pieni sinkkunainen. Yksi on komea, sosiaalinen, karski autoja hamstraava perheenisä. Yksi on melko hyvin tienaava puhelias, puutarhan hoitoa ja kissoja rakastava homomies. Yksi on sosiaalinen, rääväsuinen "suur"perheellinen juoruakka, ja sitten minä (kuopus), vielä toistaiseksi vanhempien luona asuva tyttönen. Ja kaikesta erilaisuudesta ja luonne-eroista huolimatta pidämme kaikki toisiimme melko tiivistä yhteyttä =).
- Anonyymi
Minun isoveli on olevinaan joku besserwisser. Sitten kun tulikin hätä kun asun lähimpänä vanhempiani niin sitten ollaan kun he eivät ehdi kauempaa auttamaan vanhoja ihmisiä niin sitten kelpaan. Vaikka muuten olen se paskakasa, mustalammas.
- sinkkuliina54
Outo lintu..... Kirjoitanpa tähän omia kokemuksia sisaruussuhteista. Olen 4:stä sisaruksesta 3 lapsi. Ikäeroa ed. siskoihin 8 ja 7 v. Veli minua vuotta nuorempi. Minulla ei oikeastaan ole kehenkään heistä hyvää yhteyttä. Vanhemmat siskot perheineen ovat pitäneet minua ja perhettäni aina ns.käsivarren mitan päässä heistä etten sotkisi heidän idyllisiä perheitään rupusakkini yht.otoilla liiaksi.Veli taas on poikamies ja pitää kaikkiin vähän yhteyttä. Vanhemman sisaren luona olen kyläillyt tasan yhden kerran .Asumme kaikki eri puolilla Suomea mutta se ei selitä pelkästään vähäisiä tapaamisia. Toisen siskon luona olen kyläillyt useammin mutta tapaamisten välillä on voinut kulua useitakin vuosia. Joka kerta olen saanut tuntea olevani jotenkin huonompi, köyhempi , yms. Tilanteet ovat jääneet kalvamaan mieltäni ja kun päätin tänä kesänä kerrankin suoraan kertoa tunteistani mieheni kehotuksesta sisareni suuttui minulle vaikka kerroinhänen ex-miehensä vuosien takaisesta käytöksestä. Eipä ollut siis kovin hedelmällistä avautua. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?
- alistettu
Onneksi velipoikiin on hyvät välit.Kahteen siskooni on välit heikot.
Itse ovat aiheuttaneet omalla käytöksellään.Alistavat ja arvostelevat.
minua,lapsiani,velipoikiani ja vanhempiani.
Olen päättänyt,että lopetan heihin yhteydenpidon.On helpommi olla omassa
rauhassa.
- Jatkakaa..
Sisar suhde on kuin mikin muukin suhde sen eteen pitää ja pitää haluta tehdä työtä. Jos ei pidä siitä huolta niin mitään yhteistä elämää ei tule olemaan olette sitten siskoja tai veljiä. On joskus helpompi tehdä kaveruus suhteita kun tulla toimeen perheen tai suvun kanssa. Minä ainakin vaikka kaukana asun siskoistani yritän pitää yhteyttä ja heidän lapsiin vaikka en aina saa vastakaikua mutta en ikinä lopeta yrittämistä. On kaikkien oma asia mitä haluavat tehdä mutta jos ei halua sitä katua joku päivä niin tehkää sen eteen jotain että tulette läheiseksi sisaruksien kanssa ja muun suvun. Älkää odottako että joku muu niin tekee.
- 16+15
En ole tavannut sisaruksiani yli 10 vuoteen, eikä kaduta hiukkaakaan. Läheiset ihmiset voi löytää muualtakin kuin omasta suvusta.
- para1
Haluaisin pitää yhteyttä siskoon mutta hän on laittanut välit poikki jo vuosia sitten. Kerran sain häneen yhteyden pari vuotta sitten ja kertoi ettei halua kuulla minusta mitään. Ei tullut edes oman äitinsä hautajaisiin. Todella itsekeskeinen ihminen. Vanhempamme ovat olleet ihan tavallisia ihmisiä mutta siskoni kostonhimo on jotain omaa luokkaansa.
- Anonyymi
Ei se ole itsekeskeisyyttä että ei tule hautajaisiin. Itsellä tällä hetkellä tilanne että en mene äidin hautajaisiin koska riitaa ja syyttelyä on ollut tässä .
- -tytär-
Hei "eräs sisar".
Minusta tuntuu, että tämä on aika normaalia nykyään. Suomi on pitkä maa ja välimatkat saattaa olla hyvinkin pitkiä. Joskus todella tuntuu siltä, että tavataan muuta sukua vain hautajaisissa, tai muissa satunnaisissa suvun juhlissa.
Itse lähetän esimerkiksi joulukortit kaikille sukulaisilleni. Mutta se "lähinpiiri" ei koskaan moista "lappusta" saa aikaiseksi. Vaikka vanhempani kyllä lähettää joitakin laskuja maksettavaksi minulle. Eli on kirjoitustaitoinen todistettavasti. Mutta ei hän koskaan lähetä joulukorttia, tai onnittelukorttia syntymäpäivänä. Vaikka olisi tasakymmenet kysymyksessä.
Sisarukseni kanssa pidetään yhteyttä satunnaisesti. Silloin kun asiaa on. Mutta noin 40 vuoteen en ole käynyt hänen luonaan "kylässä" kuin kaksi kertaa. Omilla kaksosillani on kadehdittavan kiinteä sisarussuhde. He matkustavat pitkiäkin matkoja tavatakseen toisensa. Ja soittelevat ja pitävät yhteyttä sähköpostilla viikottain.
Ehkä meidän "vanhakansa" on aikoinaan kasvatettu niin, että muista ei tarvitse välittää. Pääasia on, kunhan itse selviää, mitä muista. Ja lapsellehan sanottiin, kun muutti pois kotoa nuorenaaikuisena. >Jos nyt lähdet, niin takasin ei ole tulemista - selkäpiitä karmii jo
ehkäpä parasta ettei ole liian läheistä, voi kuulla vanhoilla päivillään vielä törkeitä nimityksiä...kuten minä..
- Hyvien lasten äiti Q
Meidän sisarusparvella kävi myös niin, että nuoret perheet eivät hirveästi pitäneet yhteyksiä, vaikka emme kovin kaukana toisistamme asuneetkaan ja lapsemme olivat suunnilleen saman ikäisiä. Tapasimme muutaman kerran vuodessa sukujuhlissa ja toisinaan vierailimme toistemme luona. Elämän ruuhkavuosissa vaan se oma perhe oli tärkein ja aikaa vievin. Lasten kasvettua yhteydenpito on lisääntynyt rähähdysmäisesti. Ehkäpä teillä käy samoin, varsinkin kun mitään ilmiselvää välirikkoa tai erimielisyyttä ei ilmeisestikään ole olemassa.
- Suku ON pahin
Ystävät pitää olla muualta mut ei samasta suvusta!!!!
- Täysin totta
Olen liikaa luottanut ja saanut pahasti takkiini.
Sääntö numero ykkönen: Älä kerro mitään henkilökohtaisia asioitasi mitä saatetaan käyttää lyömä aseina jälkeenpäin.
Toinen sääntö: Täysin sairaasta yhteisöstä on päästävä eroon jotta voi itse alkaa tervehtyä. - Mies vs sisko
Olin aviossa 25 v, erosin ja muutin samalla paikkakunnalle missä siskoni asuu. Liikuimme ulkona, baarissa ym. Kerroin, että etsin uuden miehen vaikka kiven kolosta; en halua elää loppuelämääni yksin. No, löysin miehen. Siitäkös siskoni suuttui, laittoi ilkeitä tekstareita, kun en ole hänen kanssaan ja aina vaan touhuan jotain sen miehen kanssa. Yritin parantaa tapoja, soittelin ja tapasinkin siskon, mutta en ollut hänen mieleen kun oli se uusi mies.
Jotenkin asia vaivaa aika-ajoin, ja uusi mieskin tietää asiasta. Minä joskus jotain kyselen, sisko ei enää kysele mitään. Annnako asian olla ja toivon, että hänkin vielä löytää uuden miehen? Vai pitäisikö vyyhti vielä kerran purkaa auki ja saada selville onko se kateus vai yksinäisyys vai läheisriippuvuus mikä mättää?
Samaa mieltä: ystävät ovat muualta ei suvusta. - Sukulaiskaruselli
Mies vs sisko kirjoitti:
Olin aviossa 25 v, erosin ja muutin samalla paikkakunnalle missä siskoni asuu. Liikuimme ulkona, baarissa ym. Kerroin, että etsin uuden miehen vaikka kiven kolosta; en halua elää loppuelämääni yksin. No, löysin miehen. Siitäkös siskoni suuttui, laittoi ilkeitä tekstareita, kun en ole hänen kanssaan ja aina vaan touhuan jotain sen miehen kanssa. Yritin parantaa tapoja, soittelin ja tapasinkin siskon, mutta en ollut hänen mieleen kun oli se uusi mies.
Jotenkin asia vaivaa aika-ajoin, ja uusi mieskin tietää asiasta. Minä joskus jotain kyselen, sisko ei enää kysele mitään. Annnako asian olla ja toivon, että hänkin vielä löytää uuden miehen? Vai pitäisikö vyyhti vielä kerran purkaa auki ja saada selville onko se kateus vai yksinäisyys vai läheisriippuvuus mikä mättää?
Samaa mieltä: ystävät ovat muualta ei suvusta.Voisi kuvitella, että sisaresi tuntee olleen sinulle vain väliaikaviihdyttäjä, jonka heitit ulos elämästäsi kun tapasit uuden viihdyttäjän eli miehesi. Asiassa tuskin on kateutta, yksinäisyyttä tai läheisriippuvuutta. Hänen mielestään vain teit törkeästi.
Aina parisuhteiden alussakin seurustelusuhde vie enemmän aikaa, jolloin ystävät jäävät vähemmälle huomiolle. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Ystävät (siskosi) on aina tukenasi, mutta miehet vaihtuu aina.
Joskus on liian myöhäistä korjata asioita, mutta aina kannattaa yrittää. - Mies vs sisko
Sukulaiskaruselli kirjoitti:
Voisi kuvitella, että sisaresi tuntee olleen sinulle vain väliaikaviihdyttäjä, jonka heitit ulos elämästäsi kun tapasit uuden viihdyttäjän eli miehesi. Asiassa tuskin on kateutta, yksinäisyyttä tai läheisriippuvuutta. Hänen mielestään vain teit törkeästi.
Aina parisuhteiden alussakin seurustelusuhde vie enemmän aikaa, jolloin ystävät jäävät vähemmälle huomiolle. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Ystävät (siskosi) on aina tukenasi, mutta miehet vaihtuu aina.
Joskus on liian myöhäistä korjata asioita, mutta aina kannattaa yrittää.Voihan olla, että hän tuntee olleensa viihdyttäjä, mikä ei pidä paikkaansa. Liikuin yksikseni pitkin poikin, hän ei uskalla mennä mihkään yksin. Hänen erostaan on jo 15 v, eikä uutta kumppania ole löytänyt, koska ei voi mennä yksin minnekään.
Kaiken kukkuraksi, en tee koskann mitään oikein, olen pikkusisko, jota hänen on kullemma neuvottava ja ohjattava. Huh-huh tätä sisarrakkautta vai -kateutta! - Anonyymi
Näin on.
- Anonyymi
Sukulaiskaruselli kirjoitti:
Voisi kuvitella, että sisaresi tuntee olleen sinulle vain väliaikaviihdyttäjä, jonka heitit ulos elämästäsi kun tapasit uuden viihdyttäjän eli miehesi. Asiassa tuskin on kateutta, yksinäisyyttä tai läheisriippuvuutta. Hänen mielestään vain teit törkeästi.
Aina parisuhteiden alussakin seurustelusuhde vie enemmän aikaa, jolloin ystävät jäävät vähemmälle huomiolle. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Ystävät (siskosi) on aina tukenasi, mutta miehet vaihtuu aina.
Joskus on liian myöhäistä korjata asioita, mutta aina kannattaa yrittää.Munan perässä menijöitä 🤣🤣🙈
- eräs vaan
kateutta se on, ei rakkautta..
- tunnevammaiset
Jos sisaruksilla on aikuisina etäiset välit, niin varmaan ovat olleet samanlaiset silloin lapsenakin, kun yhdessä asuttiin. Saattaa olla koko perheessä ongelmia tunne-elämässä, mitä läheisyyteen tulee ja lapset ovat oppineet etäisen mallin vanhemmiltaan. Narsisti äiti yleensä tuhoaa lastensa välit kohtelemalla lapsia eriarvoisesti ja pitää huolen siitä, että hänellä on kontrolli, jolloin kaikki informaatio perheessä kulkee äidin välityksellä. Jos ei ole koskaan läheisiä sisarusvälejä kokenut, niin ei niitä sitten kaipaakaan. Jos joku sisaruksista on vähemmän tunnevammainen, niin saattaa kaivata läheisempiä suhteita.
- Ihmettelijäirene
Mieheni puolella on todella etäiset välit. Välillä ihmetyttää mitä kummaa on lapsuudesaa voinut tapahtua. Itselleni perhe on tärkeä,meillä on saman verran sisaruksia. Meidän lähin suku asuu 100-170 km:n säteellä ja näemme ilmeisesri mielellämme toisiamme viikottain. Veljien vaimot ovat aktiivisia kyläänkutsujia ja äidin ja pitkäaikaisen miesystävänsä nykyinen keskusta-asunto on nimetty "tukikohdaksi",sukutilalla asuu vanhin veljistä ja olemme pitäneetä joka vuodenaika "ylläpitotalkoot", saunomista, työntekoa porukalla välillä tulee sanottua mutta aina sovittua. Serkkulapset näkevät toisiaan ja tekevät majoja. Mieheni suvussa taas asuvat kaikki pitkin poikin,yksi rovaniemellä,nurmeksessa,tampereella ja nuorin veli taiteilee jossain helsingin ja tallinnan välillä. Tai kuka tietää missä. Vanhemmat ovat kotoisin jostain lappeenranta-Kotka -akselilla. Mieheni ei suorastaan halua sukutapamisiin. Olen mielestäni hyvissä väleissä anoppini kanssa ja yritän järjestää "meidät" myös vähintään aina kun kutsutaan vierailemaan ja juhlimaan. Monesti huomaan että saattaa mennä kuukaisua eikä mieheni puhu peeheestään sanaakaan,kyselen onko soitellut -ei ole. " kai sitä vois" ja sitten hän unohtaa. En tiedä sitten. Kun kysyn niin sanoo ettei mitään ihmeellistä. On kyllästynyt kuuntelemaan kun siskonsa tuntuu aina sepittävän jotain tarinoita,ja kuitenkin todellisuus on aina jotain ihan muuta, ja että mutsi vaan jankuttaa niitä uskonasioita. Eikai hän sitten vain halua sitä sisältöä mitä sieltä suunnalta on tarjolla jos se tuntuu tyhjältä..
- Anonyymi
Mä en jaksa sisaruksia.
- Anonyymi
Sukulaisuus ei velvoita mitään. Se on vain pelkkä illuusio.
- Anonyymi
Sain kuulla äitini kuoltua,että koko suku on paskaa jauhanu minusta,kuulema myös äitini,joten kaikki kunnioitus meni sukuun ja katkaisin välit.
- Anonyymi
Kokemusta on kun ikäeroa on nuorimman ja vanhemman väli 20 vuotta. Näin on käynyt, että vanhin sisarus menehtyi onnettomuudessa. Loput sisarukset olemme yhteydessä, paitsi tämä nuorin, joka ei halua olla. Ikäero kun oli ,suuri. Minä keskimmäinen, joka jouduin hoitamaan tätä nuorimmaista. Sain hyväksyntää siitä vanhemmiltani. Kouluun en saanut pyrkiä. Kun maataudessa sitä työtä, oli. Myöhemmin itse sitten yritin itse kouluttaa.sivistää itseäni. Mutta tää nuorin sai kaikki mahdollisuudet kouluihin. Mutta ei hän kouluista välittänyt. Liian vanhat vanhemmat.ei saanu pidettyä teini ikäistä. Tuli huonoa seuraa, ja sitten 15 vuotiaana sai lapsen. Joo siihen tulikin tekemistä. Alkuun hoiti vauvana lasta, mut sit, jäi koko lailla toisten hoidettavaksi. Sai lisää lapsia, mutta sama touhu jatkui. Alkoi kouluttaan itseään sairaanhoitajaksi. Mutta tää vanhin lapsi menehtyi 15 vuotiaana. Nyt tämä sisar, syyttää toisia sisaruksia tämän lapsensa menetyksestä, .Ei taida ymmärtää. Että vastuu on lapsesta äidillä ja isällä.jos se on tiedossa. Ei suku voi olla vastuussa jos elämä ei mene aina niin kun haluais. Olen joskus kuullut että kun on mielisairaanhoitajana, niin on mahdollista, että hoitaja voi myös sairastua. Ja uskon että näin on käynyt, kun ohimennen on tavattu, kysyin mitä kuuluu, no vastaus oli ei paskaakaan. Eli älä kysy. No en enää kysy. Enkä halua olla tekemisissä. Mutta sääli kun on mennyt elämä näin. Olisihan tämän elämän voinut elää ilman syytöksiä. Jotka tunnen turhiksi.
- Anonyymi
Minulla on yksi sisko johon yhteys vielä. Muut suksikoo suolle.
- Anonyymi
Onhan se surullista, kun tää mielisairaanhoitaja sisar, on luonteeltaan manipuloija. Vaikuttaa, minun lapsiin, vähätellen, ja syyttäen omista virheistään muita sisaria. Kuinka voi olla näin. Huolissani olen ,kun näin niin tää ihminen syö lääkkeitä niin että, ulospäin kyllä huomasi. Lääkkeet ok. Mutta kun on kokemuksia muistakin, niin huolettaa. Jopa niiden potilaiden hoidosta.
- Anonyymi
Et ole ainoa laatuaan. Minä en tapaa siskoani ollenkaan. Olemme kaikessa kuin yö ja päivä. Ei siis mitään yhteistä jutunaihetta. Hyvin olen pärjännyt ilman siskoakin. Ystävät riittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.33381331 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12501Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill672255- 1771906
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161482Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91321- 1121317
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181741264RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601250Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421157