Ei ollut hänestä minulle
Takinkääntäjästä
Maalasi ruusunpunalla
mustaksi käynyttä taivasta
Siveli auringonsäteitä
myrskypilveen
Piilotellen salojaan
alle kivien ja kallioiden
Ei arvannut etten ollutkaan sokea,
kulkenut ruusunpunaisissa laseissa
Niin minä seison yksin
sen polun päässä
Aamu-usvan peittäessä
kaiken ympärilläni
En tiedä, minne kulkisin
etten vahingossa kulkisi polkujaan
Niinpä seison vain paikoillani
kylmän tuulen puhaltaessa,
tehden hiuksiini harakanpesää
Mietin..
Kuinka kaunis on äänetön valitus
Kuinka suloinen hiljainen suru
Kuinka lämmin on odotus
Jostain säkenöi auringon ensi säde
läpi usvan
Minun on aika jatkaa.
Takinkääntäjästä
Maalasi ruusunpunalla
mustaksi käynyttä taivasta
Siveli auringonsäteitä
myrskypilveen
Piilotellen salojaan
alle kivien ja kallioiden
Ei arvannut etten ollutkaan sokea,
kulkenut ruusunpunaisissa laseissa
Niin minä seison yksin
sen polun päässä
Aamu-usvan peittäessä
kaiken ympärilläni
En tiedä, minne kulkisin
etten vahingossa kulkisi polkujaan
Niinpä seison vain paikoillani
kylmän tuulen puhaltaessa,
tehden hiuksiini harakanpesää
Mietin..
Kuinka kaunis on äänetön valitus
Kuinka suloinen hiljainen suru
Kuinka lämmin on odotus
Jostain säkenöi auringon ensi säde
läpi usvan
Minun on aika jatkaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuinka voisin tässä kultaisen auringos
aamussa olla hänelle katkera, kun aamu
näin minua hyväilee, miten kantaa taakkaa
sydämellä, päiväksi kuitenkin selkenee.
Olen minä yksin ja vierelläni vain
hiljaisuuden syvä kokeminen, mutta
katson kuinka valo jo siivilöityy puun lehtien
lävitse, vaikka et ole, tässä tuntuu Rakastaminen.
Sinä et nyt hyväile minua kuin tämä aamun
kulta, et ajetu sisälleni niin kuin tämä kokonaisuus,
mutta jotain Sinusta minuun hiljaa nytkin sanoo: minä
jatkan ja sinä jatkat, pian välillämme ikuisuus.
Ja siksi minä tässä aamun kullassa hymyilen
ja on helppoa hengittää, seistä vain hiljaa sijoillaan,
sinä liikut kauemmas ja vain varjosi enää minussa elää,
pian on sekin tiessään, me molemmat uudella polulla ollaan...
on siis todella aika jatkaa...
http://www.youtube.com/watch?v=2UqkTpLjnrI&feature=related
Kiitos Runostasi.
Toisinaan Rakkaudeksi kutsutaan sitä,
mikä on harmaata harhaa, unelmien ja
haaveiden vyyhtiä, fiktioiden repaleista
vaatetta.
Hetkien toteutumasta jää jälkeen Sydämen
sirpaleita ja kyynelten suolaisia kuruja.
Tuskan jälkeen, kipujen sivuutettua, on
kypsempi tunnistamaan aidon ja väistämään
piraatin.
Suutelemaan Rakkauden karheaa poskea.
Rakkaudella.
Rakkausrunosi, jossa oli suuri ajatus ja iso
tarina.
Tekstisi kulki ja eteni, oli tunnetta,
kirpeyttä, ajattelua, luettava Runosi,
joka koetti.
Pidin tästä kovasti juuri puhtaan aitouden
vuoksi.
Erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja voimia aurinkoiseen päivääsi.
Kiitos kommentistasi! Kuten aiemminkin, löysit paljon.
Kuten myös, iloa aurinkoiseen päivään!
T: jo viikon normaalissa influenssassa ollut pör (ja sairaanhoitajan mukaan tätä "iloa" jatkuu vielä seuraavat pari viikkoa...)
Jos Pörröisiä vähänkin tunnen,
ne virukset hakkaa mennnen tullen.
Ettäs toivut kyllä ripeään,
ja täälläkin riemusta revetään...
Ja...toipumistasi edistämään...
syksyn lehti..
http://www.youtube.com/watch?v=b-GYs3Y52uI&feature=related
Tuli mieleen kun kerrattain ajaelin suomemme maata tuolla jossain, tuli vastaan - kuin seinä niin sakea usva ettei ikinä, epätodellinen tunne kun ei nähnyt ei mitään piiiitkään aikaan, ja sitä kesti ja kesti ja kun se viimein loppui - kuin seinään - aurinko paistoi täydeltä, aivan kuin toisesta maailmasta.
Kuvaavaa runossasikin;
.."Jostain säkenöi auringon ensi säde
läpi usvan
Minun on aika jatkaa. "
Sielt se tulee,,, :)
Jep, juuri tämä tunne! Kun usva on niin paksua, kuin voisi veitsellä leikata. Äkkiä se muuri katkeaa -ja aurinko paistaa täydeltä terää!
Hauskaa! -Sielt se tullee!! =)
Kiitos, Muru!
Minä olen sanaton...
=)
*Niiata niksauttaa*
...miten hienosti oletkaan saanut runoosi surullista kauneutta...
Hieno runo.
8-) Kiitos!
sanoinkuvaamattoman upea runo !
Melkeinpä koskee lukijankin sieluun saakka
tämä.
Kiitos, Linda! Osuin, siis..! =)