Kun katson taakseni näen
sinut tulemassa juoksujalkaa
mutkan takaa siitä
joen mutkan takaa juokset
kohti kun katson.
Sinä olet sinistä leningissä
ja keltaisia kukkia
tähtiämäisiä piirtoja
lantiosi keinussa.
Tunnen nyt virtasi
se ei enää tunne
lepoa se vain tuntee
kosken tulevan nielun. Kaikki
tämä juoksu on tuleva
kirjoitetuksi kun
kosken niin tuleva nielu
on tuleva.
Ja kasvosi nousevat etäisyydestä
ja etäisyys saa kasvosi.
Niin tunnen sinut
kun nyt juokset minussa
vielä hetken ennen kuin
annnan periksi.
Niin juokset virta minuun
nyt kun katson ja kuohusi
kaikkesi virtaa minussa.
Haluan puhua siitä. Sillä
ei ole muuta halua kuin
halua puhua tästä hetkestä
joka on kaikki.
Kaikki voimasi lepää minussa.
Rannat ovat kesän kultaamat
kurjenpolvet polvistuneet
joen yläpuolelle ja rentukat
ovat keltaista valoa joka on
siivilöity eteemme kuin
aamiainen ennen yötä.
sinut tulemassa juoksujalkaa
mutkan takaa siitä
joen mutkan takaa juokset
kohti kun katson.
Sinä olet sinistä leningissä
ja keltaisia kukkia
tähtiämäisiä piirtoja
lantiosi keinussa.
Tunnen nyt virtasi
se ei enää tunne
lepoa se vain tuntee
kosken tulevan nielun. Kaikki
tämä juoksu on tuleva
kirjoitetuksi kun
kosken niin tuleva nielu
on tuleva.
Ja kasvosi nousevat etäisyydestä
ja etäisyys saa kasvosi.
Niin tunnen sinut
kun nyt juokset minussa
vielä hetken ennen kuin
annnan periksi.
Niin juokset virta minuun
nyt kun katson ja kuohusi
kaikkesi virtaa minussa.
Haluan puhua siitä. Sillä
ei ole muuta halua kuin
halua puhua tästä hetkestä
joka on kaikki.
Kaikki voimasi lepää minussa.
Rannat ovat kesän kultaamat
kurjenpolvet polvistuneet
joen yläpuolelle ja rentukat
ovat keltaista valoa joka on
siivilöity eteemme kuin
aamiainen ennen yötä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet lähtenyt(huomaaamattasi) kanssani samalle linjalle. My friend. T Lonely Melooni.
tämä on hyvä
Aika rankkaa ihailla lahjakkuutta, joka kirjoittaa näitä runoja. En oikeastaan hallitse tätä häikäistymistä, se ahdistaa ja toisaalta innostaa.
Ja juuri tämä runo.
Muutama päivä sitten kirjoitin itselleni runon siitä mitä näen edessäni.
Kun katson eteeni näen...
Oli pakko kirjoittaa, koska se mitä näin, missä itseni näin, mitä itseni näin tekemässä, oli niin tiukasti edessäni, ettei se hellittänyt minusta ilman sitä runoa.
Itse asiassa tämänkin runon
alku oli tuo
Kun katson eteeni näen...
mutta olin jo kirjoittanut sen runon, jossain paperikasojen alla.
Tämän piti olla muuta, mutta ei sitten kovin paljon muuta ollutkaan, joten taidan palauttaa tuon alkuperäisen muodon, joka on poeettisesti tietenkin paljon vahvempi ilmaus, itsenäinen.
Minun "piti" kirjoittaa katsomisesta yksityiskohtaisemmin - katsomisesta taakseen, mutta niin ei käynyt; taakse katsominen ei varsinaisesti sittenkään ole se mitä sitä seuraavilla riveillä
tapahtuu. En usko.
Mutta missä on tuo runo, minun astumiseni silmieni eteen, kaiken. Sinun runosi?
Minun runo on runoni paikassa odottamassa jatkoa.
Ei niin alastomana voi itseään näytille laittaa. Eilen se oli kaukana, nyt järkyttävän lähellä. Se runo.
Se on täällä, tässä paikassa se raivo. Ruudun tällä puolella. Täällä. Tässä talossa.
***
Semmonen pieni hämärä mökkipahanen. Takka, paljon puita, hyvä sänky, tyyny, paksu täkki, toinen paksu täkki, puhtaat lakanat, villasukat, kirjoja, öljylamppu. Viskiä yömyssyiksi. Radio. Ei raivoa.
Jos mua ei näy ei kuulu, olen siellä. Mieluiten siellä.
***
Kun korvissa soi, se olen minä.
Kolme tähteä!!
Salainen ihailijani olikin vanha tuttu KOLME TÄHTEÄ.
No alottakaamme siis
yhteinen runokurssi.
Kauheita ylisanoja, jos nuo pitävät paikkansa etkä vain
yritä iskeä minua sanomalla noita kauheita ylisanoja
silloin minun on todella jatkettava.
SINUN VUOKSESI.
Kyllä sinun on jatkettava.
Jatka.
Älä lopeta.
Anna mökkisi osoite niin
lähetän - ei en ruusuja en ruiskukkia - poliittinen ihminen vaihtaa usein kukkaansa - lähetän sinulle tulevan kokoelmani omistuskirjotuksella.
Tuleva kokoelmani koostuu kolmesta osasta:
1) Apologia
2) Yritän sanoa tämän
3) Lopun Filosofia
Haluan löytää kokoelmasi.
Kappaleen
josta kolmas osa on
hävitetty, irti revitty.
Mökkini osoite on
oman kokoelmani
osa yksi.
Sen lähetän Sinulle
pullopostina osassa kaksi
Kolmas osa on
mökkini.
Kieli on taivaasta
kirottu äpärä
sillä ihmeinen hylkäsi
kerran Jumalan; nyt hän
on ikuinen uhmainen joka
kirjoittaa kärsimyksen
runoja kuin vastauksia
kuolinvuoteellaan:
"mikä on kysymys?",
hän vastaa vihdoin.
Siksi en ymmärrä kuinka voin saada osan yksi eli osoitteesi osassa kaksi eli kirjeessä, johon on kirjoitettu osoitteesi jos osa yksi eli osoitteesi on vain osassa kaksi; osa yksi itsessään nimittäin on harhaa. Osoitetta ei ole on vain osoitteita, jotka on kirjoitettu osaan kaksi, yksin osoitteet eivät ole mitään; tarvitaan kaikki ne suhteet ja verkot ennen kuin yksi solmu ja yksi silmä siitä erottuu.
Tämä on helvettiä, sillä kieli on myös polkujen labyrintti; sanoiko näin Borges vai Wittgenstein?
(vastaa)
"Tulet yhdeltä suunnalta ja osaat jatkaa; tulet toiselta etkä enää tunnekaan paikkaa."
Tämä tarkoittaa juuri sitä, että osoitetta ei ole; on vain osoitteita, ja ne on aina kirjoitettu osaan kaksi.
Ja että eksymme jos emme jatkuvasti tee muistiinpanoja matkamme vaiheista; eikä sekään auta koska matka on eksymisen eufemismi ja kuvitelma osoitteesta.
Eläköön postilaitos joka levittäytyy tämä arvoituksen ylle kuin laitos vain voi. Näin Salaisuudet ovat erityneet ja laitostuneet;
siksi laitokset ovat viimeisiä valoja jotka näkevät pimeän.
Mitä runo voi tälle valolle, paitsi kirjoittaa siitä. "Kuolinvuode puuduttaa jäseneni mutta näen kirkkaan loisteputken."
En tiedä kuinka saisin otteen sinusta... Kryptinen vastauksesi osoittaa että ymmärrät kokoelmani merkityksen minulle: silti kyse on myös TODELLISESTA kokoelmasta, kirjasta.
vai haluatko kokoelman epäselviä ajatuksia kun ne tulevat kuin kertakäyttörunoutta hajalle revittyjä huonoja säkeitä..
TIEDÄN VAIN ETTÄ HELVETTI ON IRTI TÄNÄ VIIKONLOPPUNA; KAIKKI MERKIT VIITTAAVAT SIIHE`N.
Toivottavasti, muuten
helvetti on irti.
Helvetti helvetti helvetti, fire walk with me.
Kun luin runon tarkemmin, huomasin, että se on parempi kuin mikään omistani...
Runoni syntyvät silloin kun jätän koko ajatuksen ja kirjoitan ihan muuta, tai kun jätän sormeni ja ajatukseni yksin ja istun.
Ylistyksenne on liika, miltei ylistystä. Tätähän kirjailija aina kaipaa, mutta samalla se halvaannuttaa hetkeksi, kunnes taas hylkää koko ajatuksen ja kirjoittaa ihan muuta.
Kyseinen runopurkaus syntyi muodolleen uskollisesti yhtenä rupeamana siinä sivussa, ei työhuoneen viileässä vaan julkisessa tilassa keskellä meteliä, puolen tunnin muotoiluna.
Mutta se kaipaa kaikessa välittömässä liikehdinässään - SE NYT ON MITÄ ON - pieniä stylistisiä korjauksia, erityisesti lopussa. Mutta
täytyy taas unohtaa, jättää koko ajatus, tehdä jotain ihan muuta ja jatkaa.
Jatketaan.