lempeä...rauhallinen
mitään ei hyödytä raivo
miten elämänsä ohjaa
ei leijuttava
jalat on hyvä osua pohjaan
kulkekoon kuu mukanasi siellä
joskus kohtaamme tiellä
rakkautta kuitenkin kuiskii suu
sen tietää...tuo uljas kuu.
mitään ei hyödytä raivo
miten elämänsä ohjaa
ei leijuttava
jalat on hyvä osua pohjaan
kulkekoon kuu mukanasi siellä
joskus kohtaamme tiellä
rakkautta kuitenkin kuiskii suu
sen tietää...tuo uljas kuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei hyödytä vaikka suuttuu,
turha on palaa pinnan
käsi voi löytää rinnan ?
Joka tuskaa huokaa
rakkaus mulle tuokaa,
kuiuskien kerran alla puun
huulet tavoitti suun.
Asia on jonkun muun
eikä vain pelkän kuun?
Syksyinen tervehdys Sinulle Enkuli !
T: Jokke
kaivanut olen
sen voin taata
kaivuu loppui kun nousi vesi kirkas ei musta
mutta, paremmalta kuulostaa tuo kuu
kun huulet janoiset tavoittaa suun
lähekkäin kuutamolla
on hyvä ajatuksiakin olla.
Sinulle syksyinen halitus lentää
ei kärvistellä sentään
aurinko ja hymy mieltä kiertää
kaivostakin noustaan se on hyvä tietää.
kunpa sen oppisikin muistamaan ettei se
raivo auta tippaakaan. Vaan minkäs teet,
kun on tällainen sähinkäinen.
Olen oppinut jotenkin nykyään lukemaan
näitä Sinunkin runojasi ja pidin kyllä myös
tästä, päätös varsinkin on lempeä.
meitä on niin monta kuin on moneksi
kukaan varmaan ei tahdo koneeksi
ja vaikka omassakin on päätös lempeä
ei aina tarvii olla hempeä
jokaisessa on myös se sähikäispuoli
alla ehkä se rauhallisuus tuoli.
Kiitos Sinulle
tunteita kaikki...viha, rakkaus, raivo...
onhan ne päästettävä jotenkin ulos
hyvä ei voi olla muuten lopputulos.