Oletko enemmän kuin sinuun käytetyt sanat,
kuin katseet
joilla sinua katselin ja
enemmän
ja enemmän mitä sormeni iholtasi tunsivat.
Jos olet tunnenko sinut?
Kaiken läpi
millaisena sinut tunnen
tunnenko aavistukselta -
salaisuuden.
Enemmän kuin kirkkaat ja
kömpelöt sanat,
katseet.
Enemmän kuin kaikki käteni tunto.
Ja jos tunnen, tunnenko sinut?
- -
Ja jos nyt tunnet
enemmän
kaikessa tässä
rakkaani, tunnetko
minut?
Kätesi, katseesi läpi voitko koskaan
tuntea minut.
kuin katseet
joilla sinua katselin ja
enemmän
ja enemmän mitä sormeni iholtasi tunsivat.
Jos olet tunnenko sinut?
Kaiken läpi
millaisena sinut tunnen
tunnenko aavistukselta -
salaisuuden.
Enemmän kuin kirkkaat ja
kömpelöt sanat,
katseet.
Enemmän kuin kaikki käteni tunto.
Ja jos tunnen, tunnenko sinut?
- -
Ja jos nyt tunnet
enemmän
kaikessa tässä
rakkaani, tunnetko
minut?
Kätesi, katseesi läpi voitko koskaan
tuntea minut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanoisin, jos sallit ääpee. Tarkoitan siis sen pituutta
tai tässä tapauksessa paremminkin lyhyyttä Sinun mitta-
kaavasi mukaan.
olen paljon vähemmän
paljon, paljon sanoja ja lauseita vähemmän
iriksesi tummuudessa vain hiukkanen
sormien ja ihosi pinnalla ohikiitävä hetki
ei
et tunne minua
tuskin tulet milloinkaan edes tuntemaan
haluan olla edelleen minä
minä
joka ei ole kenenkään saavutettavissa
ei omistettavissa
ei edes lainattavissa
en tiedä
mitä Luoja ajatteli luodessaan minut
jonkin virheen Hän kuitenkin teki
koska en ole sopeutuvainen
irrallinen, erilainen
yksinäinen susi ihmisen vaatteissa
lampaan luonne kuitenkin
lapsen hyväuskoisuus sisimmässä
joten ystäväni
olen suurien kysymysten loputon suma
epätäydellisyys
ei kenenkään omaa, ei omistettavaa
Pakko ajoi kirjoittamaan tuon tekeleen - sorry =(
Omasi kuitenkin taattua, suloista ja ihmisläheistä tekstiä.
Kiitos lukuhetkestä.
Minulla oli aikomus vastata tähän jo aiemmin... Tiedän suurinpiirtein mitä haluan sanoa mutta on vaikea löytää täsmällisiä ja kyllin kuvaavia sanoja... runossasi on ikäänkuin monia tasoja, monta ulottuvuutta mihin tarttua, jokaisessa kappaleessa jokin kuva mistä käsin kokonaisuuden voisi tulkita tietynlaiseksi. Helpoiten tietysti se on nähtävissä "ylistyslauluna vapaudelle": minä olen se mikä olen - väistän määritelmiä joilla yrität minut kahlita. Tästä näkökulmasta "toisen tunteminen" voi olla hänen kahlitsemistaan, pakottamista sellaiseksi jollaisena hänet tunnen - ikäänkuin hänellä olisi arvo vain tulkintani kautta; sellaisena jollaiseksi sinut näen ja mitä minulle edustat. Sävyjä on sitten lukemattomia. Ylistyslaulu vapaudelle voi olla myös sokeutta, jolloin riippumattomuudenkaipuussa on lapsellista uhmaa, sitoutumisen pelkoa, ehkä halua pitää omat itsekkäät vaikuttimensa, todellisuuspakoista fantasiassa elämistä ym. ym. Yhteinen nimittäjä sokealle vapauden ihannoinnille (sen eri muodoissa) on, ettei ihminen sittenkään ole vapaa - vapauttaan julistaessaan hän onkin sidottu niihin, joiden käsiltä sielunsa koskemattomuutta määrätietoisesti varjelee, yhtä hyvin kuin niihin, joille (vapaasta tahdostaan - lue: tunneimpullsiensa heittelemänä) itsensä luovuttaa? Pidän runostasi. Ensinnäkin se on kokonaisuutena varsin hyvä - mielestäni - ja erillisiksi kappaleiksi lohkottuna sisältää mielenkiintoisia ja ajattelemaan haastavia näkökulmia.
Halauksin. Ystäväsi
-parta
vaikka itse en osaa antaa juuri minkäänlaista
arvoa näille hutaistuille vastarunoille.
Silti oli mukava lukea kirjoittamaasi.