Elisaman eräs hyvä kirjoitus mielestäni on 31.10.2008 klo 23.28 kirjoittanut Kyllä on, kirjoitus käsitteli saattohoitokysymystä:
Kyllä on kokemusta saattohoidossa olevista hyvin monesta. Ymmärrän ettet osaa kysyä, mutta tajuan mitä ajat takaa.
Yritän kertoilla hieman, mutta tästä tulee hieman luettelomainen. Siinä todellakin on hyvin monenlaista suhtautumista.
Jotkut menee aivan maanrakoon eikä puhu mitään tai pelkästään itkee ( myös miehet).
Jotkut kiroaa ja melskaa.
Muutamat yrittävät ottaa kaiken ilon irti elämästä jopa yli sen mitä terveys kestää.
Aika moni myös alkaa kysellä mitähän siellä rajan takana oikein odottaa kun sinne kerran nyt on lähtö edessä.
Näissä kyselijöissä on monia entisiä pilkkaajia ja julkisia ateisteja.
Osa heistä pyytää lukemaan Raamattua ja rukoilemaan puolestaan.
Lähes kaikilla on yhteistä että he tunnustavat eläneensä elämän joka ei ollut sellainen kuin olisi pitänyt olla.
Jos heille jää pieniä lapsia niin ne tuntuu huolettavan.
Uskovissakin on hieman erilaisia, mutta he yleensä ovat aika rauhallisia.
Muistan eräänkin uskovan, joka oli loppuun saakka iloinen ja lohdutti läheisiään.
Hänen lähtönsä oli sellainen että henkilökunta puhui hänestä usein jälkeenpäinkin.
Myös eräs entinen ministeri teki parannuksen kuolinvuoteellaan ja tuli uskoon. Tämä ministeri ei ollut suomalainen, mutta oli täällä hoidossa.
Hänen kuoltuaan omaiset kutsuivat minutkin hautajaisiin ja olin siellä kunniavieras.
Pidin myös muistopuheen.
Tässä nyt aluksi jotain.
Kyllä on kokemusta saattohoidossa olevista hyvin monesta. Ymmärrän ettet osaa kysyä, mutta tajuan mitä ajat takaa.
Yritän kertoilla hieman, mutta tästä tulee hieman luettelomainen. Siinä todellakin on hyvin monenlaista suhtautumista.
Jotkut menee aivan maanrakoon eikä puhu mitään tai pelkästään itkee ( myös miehet).
Jotkut kiroaa ja melskaa.
Muutamat yrittävät ottaa kaiken ilon irti elämästä jopa yli sen mitä terveys kestää.
Aika moni myös alkaa kysellä mitähän siellä rajan takana oikein odottaa kun sinne kerran nyt on lähtö edessä.
Näissä kyselijöissä on monia entisiä pilkkaajia ja julkisia ateisteja.
Osa heistä pyytää lukemaan Raamattua ja rukoilemaan puolestaan.
Lähes kaikilla on yhteistä että he tunnustavat eläneensä elämän joka ei ollut sellainen kuin olisi pitänyt olla.
Jos heille jää pieniä lapsia niin ne tuntuu huolettavan.
Uskovissakin on hieman erilaisia, mutta he yleensä ovat aika rauhallisia.
Muistan eräänkin uskovan, joka oli loppuun saakka iloinen ja lohdutti läheisiään.
Hänen lähtönsä oli sellainen että henkilökunta puhui hänestä usein jälkeenpäinkin.
Myös eräs entinen ministeri teki parannuksen kuolinvuoteellaan ja tuli uskoon. Tämä ministeri ei ollut suomalainen, mutta oli täällä hoidossa.
Hänen kuoltuaan omaiset kutsuivat minutkin hautajaisiin ja olin siellä kunniavieras.
Pidin myös muistopuheen.
Tässä nyt aluksi jotain.
Vastaukset 18
Vanhimmat
selvästi elisamalla on näyttäpi kokemusta
Oli todella sydämellinen ja ymmärtäväinen eikä sallinut heikkojen kimpuun käymistä vaan uskalsi puolustaa. Huumoriakin löyty tarvittaessa. Täältä on kadonneet melkein kaikki hyvät kirjottaja. Mitä tehtäs että sais palstan hengen piristymään. Sillon niin moni haukku vanhojen kirjottajien juttujen haittaavan uusien tuloa. Nyt ei ne haittaa mutta missä ne uudet viipyy hyvine juttuineen. Pelkkiä haukkujia vaan olivat. Elisama tuntu olevan yks pääkohteita. No nyt hän on poissa mutta missä on ne uudet joiden piti nostaa palsta uudelle tasolle. No nyt nähdään mille tasolle ne on nostaneet tämän, kuoleman kuilun partaalle.
tuo keskustelu tuntuu,muistan hyvinkin sen.Elisaman kirjoitus on hyvä ja aina ajankohtainen,kun täällä palstalla ollaan.Minä uskon että hän nyt vaan ei haluu tällä palstalla olla,palaa sitten kun sopivaksi ajankohdan näkee.No mitäpä Karin elämään kuuluu ja ystäviesi kuinka siellä jaksetaan?
Kiitos kysymästä. Jeesuksen kanssa kun taivaltaa emme ole saaneet sairastella. Joku tokaisi ,että kun minä vuoden sairastin, niin siinä meni kummankin, siis Leenan ja minun sairauskiintiö pitkäksi aikaa. Rukouspiiri perjantaisin antaa uskovien yhteyttä ja Raamattu luetaan jokapvä, sunnuntaisin kirkossa, aamu ja iltarukoukset, siinä se meidän päivittäinen uskonelämä . Käyn täällä netissä eri paikoissa keskustelemassa aina välillä ja tämän palstan hiljaisuus on silmiinpistävää ollut. Erimielisyydestähän se on johtunut, ihmisten pitäisi pyrkiä antamaan päivittäin anteeksi toisilleen, niin ei paha mieli vaivaisi jälkeenkään päin. Siunausta Jeesuksessa Kristuksessa ja Hyvää yötä Jeesus myötä t. kari
kuinka voi vaimosi sisar--niin paljon olen häntä rukouksin muistanut?Jumalan tiet ovat ihmeelliset-niin joillekin suodaan parantuminen,mutta kuitenkin kärsin ja rukoilen niin monen puolesta,jotka ovat jo "rajalla",,Kari-muistathan meitäkin rukouksin,vaikka toivomme on jo niin lopussa?
toivottavasti vielä kirjoittaa,
lie sairastunut uudestaan tai jotain muuta vakavaa . minä odottelen jatoivon
moni pelkää.
katsomassa vanhaa ystävääni eräässä saatokodissa.kyllä veti hiljaseks. luin tämän kirjotuksen aiemmin ja siitä tuli mieleen mennä katsomaan. siellä tuli mieleen et kumpa olis joku kokeneempi mukana.vaikka tän ketjun alottaja tai tuo josta hän kirjottaa.
pidä äkkinäisen mennä yksin, ne on tosi kovia paikkoja.
hän kirjoitti niin asiallisesti,ja laski lieikkiäkin.
yhtään ikävä vaan parata koko palstalle kun se jätkä katos
senkin ilkkujainen sinä saisit kadota täältä ja se olis suuri HIP HURRAAAAA
mukava lukea.
elisa. olen aika uusi täällä enkä tunne entisiä. mitä elisalle tapahtui
Elisa vaan Elisama, luulen niin että ira tarkoitti häntä. Hän oli joku syöpäinen mies. Taisi kuolla tuossa toukokuussa. Kirjoituksista päätellen oli lääkäri.
itse sanonut olevansa hevoskauppias, joo mikä lie sitten ollutkaan vaan näkyi tietävän niin lääketieteestä kuin hevosistakin tosi paljon.
Tääkin on todella arvoka tietopaketti ja olen lukenu monesti läpi tän jutun. Ei koskaan voi sanoa varmasti etteikö tuo tilanne olisi itsellä ikinä edessä. Pelottaa ajatellakin. Ollaan toisten tukena eikä repimässä.