No niin, jumituin sitten pitkästä aikaa lukemaan näitä juttuja ja teki mieli kommentoida jottain...
Parinvaihto kursseilla on mielestäni oikein hyvä juttu, aikaa menee joskus turhaan kyllä sähellykseen ja usein nuorempien " kainosteluun", mutta muutoin kun vakiparia ei ole niin omasta mielestäni tuo parinvaihto kursseilla on melko vapauttavaa.
Jäin jotenkin miettimään taas tuota paljon puhuttua aihetta, että mitä sieltä tansseista oikein haetaan, niin varatut kuin vapaatkin. Taii että millä motiiveilla siellä käydään. Joku oli jossain vaiheessa kyllä kiteyttänyt asian just niinku se on, tansseista saa jokainen hakea mitä haluaa.
Selventääkseni asiaa, itsellä vaikea tilanne pitkässä parisuhteessa ollut menossa, olemme jo asuneet erillään, mutta silti halunneet säilyttää mahdollisuuden vielä katsoa tilannetta ja miettiä asian loppuun asti. Tähän asti itselläni ei ole ollut mitään sen enempää sutinaa tai viritystä tansseissa, melko neutria suhtautumista puolin ja toisin, ihan vaan tanssimisen iloa puolin ja toisin.Eikä multa kyllä ole kukaan siviilisäätyjä koskaan tähän mennessä kysellyt. Nyt olen huomannut, että jollen olisi tansseissa aktivoitunut käymään viimeisen puolen vuoden aikana, niin olisin jo uponnut.Jonkun käsittämättömän voiman ja vahvuuden tunteen olen saanut tanssimisesta, ikäänkuin uuden aikakauden ja ilon.Ja nyt on tullutkin aivan itseäni ihmetyttävä tilanne, että eräästä muutaman kerran nähdystä herrasta olen ajatellut, että voisipa olla mukava tutustua muutenkin..ja jotenkin se on itselleni ollut merkki selviytymisestä ylipäätään, koska parisuhteen raunion lopullinen päätepiste taitaa olla vain enää käytännön asioiden sopimisesta kiinni. Mutta niin kauan kuin olen selvillä vesillä itse elämästäni , en kyllä itseäni säästääkseni kysele enkä ehdottele lavoilla kenellekään muuta kuin tanssia..
Halusin tällä vaan tuoda esiin sitä, että elämä ei ole yleensä kovin yksinkertaista ja kaikenlaisia tarinoita on. Tuntuisi ainakin itsestäni kovin nololta, jos jollekin rohkaistun kysäisemään tapaamista tanssien ulkopuolella ja kyseessä olisikin varattu mies. Pelimieselkeiden toivoisin jäävän muualle....
Ja jeesustelijoille vielä tiedoksi..oman parisuhteen ongelmat ovat tulleet muista asioista kuin tansseissa käymisestä tai tanssin harrastamisesta yleensä.
Parinvaihto kursseilla on mielestäni oikein hyvä juttu, aikaa menee joskus turhaan kyllä sähellykseen ja usein nuorempien " kainosteluun", mutta muutoin kun vakiparia ei ole niin omasta mielestäni tuo parinvaihto kursseilla on melko vapauttavaa.
Jäin jotenkin miettimään taas tuota paljon puhuttua aihetta, että mitä sieltä tansseista oikein haetaan, niin varatut kuin vapaatkin. Taii että millä motiiveilla siellä käydään. Joku oli jossain vaiheessa kyllä kiteyttänyt asian just niinku se on, tansseista saa jokainen hakea mitä haluaa.
Selventääkseni asiaa, itsellä vaikea tilanne pitkässä parisuhteessa ollut menossa, olemme jo asuneet erillään, mutta silti halunneet säilyttää mahdollisuuden vielä katsoa tilannetta ja miettiä asian loppuun asti. Tähän asti itselläni ei ole ollut mitään sen enempää sutinaa tai viritystä tansseissa, melko neutria suhtautumista puolin ja toisin, ihan vaan tanssimisen iloa puolin ja toisin.Eikä multa kyllä ole kukaan siviilisäätyjä koskaan tähän mennessä kysellyt. Nyt olen huomannut, että jollen olisi tansseissa aktivoitunut käymään viimeisen puolen vuoden aikana, niin olisin jo uponnut.Jonkun käsittämättömän voiman ja vahvuuden tunteen olen saanut tanssimisesta, ikäänkuin uuden aikakauden ja ilon.Ja nyt on tullutkin aivan itseäni ihmetyttävä tilanne, että eräästä muutaman kerran nähdystä herrasta olen ajatellut, että voisipa olla mukava tutustua muutenkin..ja jotenkin se on itselleni ollut merkki selviytymisestä ylipäätään, koska parisuhteen raunion lopullinen päätepiste taitaa olla vain enää käytännön asioiden sopimisesta kiinni. Mutta niin kauan kuin olen selvillä vesillä itse elämästäni , en kyllä itseäni säästääkseni kysele enkä ehdottele lavoilla kenellekään muuta kuin tanssia..
Halusin tällä vaan tuoda esiin sitä, että elämä ei ole yleensä kovin yksinkertaista ja kaikenlaisia tarinoita on. Tuntuisi ainakin itsestäni kovin nololta, jos jollekin rohkaistun kysäisemään tapaamista tanssien ulkopuolella ja kyseessä olisikin varattu mies. Pelimieselkeiden toivoisin jäävän muualle....
Ja jeesustelijoille vielä tiedoksi..oman parisuhteen ongelmat ovat tulleet muista asioista kuin tansseissa käymisestä tai tanssin harrastamisesta yleensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä tarvitse jeesustella , tosin tanssin kaksisuuntaisuus ja sen käyttö tuli esille.
Pariterapiaa tai ei mutta todellisuudessa erilaista sosiaalisuutta ja ehkä "luvallista" läheisyyttä tarpeeseen. Huomaat ja kerroitkin sen miesten aiheuttaman vaikutuksen ja kiinostuksen. Sen se tekee kaikille ja todellista on se että parisuhde laitetaan aina likoon ja koetukselle sekä itsensä vastuista sille mm kunnioitukselle, ja esimerkkiydelle mikä elämässään on tärkeää.
Olipa kyse , rikkinäisestä,hajonneesta,loistavasta, hyvästä , onnistuneesta, sitotuneesta, kevyestä, tai minkälaisesta suhteesta tahansa. Itseään sitä opettaa ja kasvattaa tanseissa ja suhde on se puimuri mikä sen läpi menee eroittamalla jyvät akanoista.
pohtimista tai kommentoimista.mitä nää nyt yleensä on täällä.jollakin lailla tekstissäs oli jollakin lailla paljon järkeä ja toisaalta taas ei mitään. Pääpiirteissään se on juuri näin, että parisuhde on se puimuri, mutta on hyvä että joskus tanssit ovat se...ööö..seula/lajittelija...mikä lajittelee asiat tärkeysjärjestykseen ja jollakin lailla avaa asiat, et hei tuon kanssa yrittämisestä ei tule mitään ja turha uhrata enempää aikaa.
Miten sä ymmärrät/ selität tän erilaisen sosiaalisuuden ja jonkinlaisen luvallisen läheisyyden tarpeen haun sitten naimisissa olevilla tanssijoilla..for real? et jos unohdetaan se pelkkä liikunnaltapuoli, silloinhan kaikki kävis vaan lenkillä...mikä oä n oma siviilisäätysi? mua oikeesti kiinnostaa tää aihe. Omalla esimerkilläni yritin tuoda esille vaan sitäkin, että mielestäni aikuinen pystyy jollakin lailla säätelemäänkin kiinnostustaan ja mahdollisia "ihastumisiaan".
kaksisuuntaista ja usein enemmänkin. Itse suorastaan kammoksuin tuota läheisyyttä alkuun lavoilla...mutta halusin tanssikokemusta =). Olisi ihanaa kyllä löytää ehkä jos sen aika on, niin uusi tanssiva kumppani, mutta luulen että yhtä todennäköistä on löytää neula heinäsuovasta. Silti koen että on parempi lähteä tanssimaan kuin mennä ördäämään lähiravintolaan.
Itselläni päättyi pitkä avoliitto lähes 4 vuotta sitten. Eron jälkeinen aika oli todella rankkaa ja yksinäisyys tuntui repivän hajalle. Olin käynyt vuosia lavoilla tanssimassa ennen avoliiton alkua ja myös sen aikana, mutta tanssikertojen määrä oli huomattavasti vähentynyt. Yksin jäätyäni aloin täyttää elämäni tyhjyyttä tanssin lisäämisellä. Kursseilla ja tansseissa käyminen toi elämään sopivasti sosiaalisuutta ja yksinäisyyden tunne väheni. Jossakin vaiheessa huomasin, että en minä mitään kumppania enää edes kaipaa.
Läheisyyden kaipuu ja yksinäisyys eivät enää vaivaa minua oikeastaan koskaan. Tanssikerrat ovat taas pikkuhiljaa vähentyneet yhteen kertaan viikossa ja se riittää minulle aivan hyvin. Runsas tanssiminen oli minulle tarpeen pahimpana aikana, mutta nyt olen henkisesti niin vahva, että vähempikin sosiaaliinen toiminta riittää. Yksin elämiseen olen erittäin tyytyväinen, sillä minulla on nyt täydellinen itsemääräämisoikeus ja vapaus tehdä mitä haluan. Olen kuitenkin valmis luopumaan itsenäisyydestäni, jos sopiva vaimoehdokas sattuu kohdalle. Rima on kuitenkin erittäin korkealla.
Juuri näin. Ihan kuin omia ajatuksiani ja todennäköisesti samanlainen kuvio on omassa elämässäni menossa. Tanssi täyttää jonkin sosiaalisuuden vajeen, ja on myös minulle juuri tällä hetkellä erittäin tarpeellista ja tervettä.
Ihan täsmälleen samoin kun olisin lukenut omasta elämästäni.. minulla ihan sama juttu, poikkeuksena vain, että olen nainen..
... niin ja minunkin rima on noussu niin korkealle, ettei varmaan semmoista miestä oo vielä syntynyt jonka ylittäisi riman... ehkä