(tai ei ehkä frisbee vaan bumerangi)
Liitää luoksesi kieppuva Sasa
sanana suloisa
niin aamuinen aina kohta
verhojen väriä: graavia lohta
Merensä puolesta
rannan
vaahtoon ulottuvien varsien
ja veden
jumalien kukista
Nukista ihmisen
nurjamielen
miehen tuon mittaisen
kävi kalaan verkoin
lähelle lilluvaa levää atraimin
Olivat onnelliset
niin kuin vannotaan
niin sata kertaa sekunnissa sanoo
huulet liikkumatta
ja silmät kuin aivan
http://www.youtube.com/watch?v=fCqa8l7mp70
***
Mun runoa ei saa poistaa, sillä olen tehnyt työtä sen eteen yhdeksän tuntia ja repinyt ripseni irti sanavälien vuoksi. Olen tunnelukossa, selittämättömässä tilassa ja katselen jalkapalloa, koska rakastan enemmän futista kuin pelaajia - aika outo ajatus, eikö totta.
(sympaattinen hymiö)
Liitää luoksesi kieppuva Sasa
sanana suloisa
niin aamuinen aina kohta
verhojen väriä: graavia lohta
Merensä puolesta
rannan
vaahtoon ulottuvien varsien
ja veden
jumalien kukista
Nukista ihmisen
nurjamielen
miehen tuon mittaisen
kävi kalaan verkoin
lähelle lilluvaa levää atraimin
Olivat onnelliset
niin kuin vannotaan
niin sata kertaa sekunnissa sanoo
huulet liikkumatta
ja silmät kuin aivan
http://www.youtube.com/watch?v=fCqa8l7mp70
***
Mun runoa ei saa poistaa, sillä olen tehnyt työtä sen eteen yhdeksän tuntia ja repinyt ripseni irti sanavälien vuoksi. Olen tunnelukossa, selittämättömässä tilassa ja katselen jalkapalloa, koska rakastan enemmän futista kuin pelaajia - aika outo ajatus, eikö totta.
(sympaattinen hymiö)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulin vanhaksi tällä sekunnilla. Pidän tästä, vaikka en osaa analysoida tätä. Ehkä en kuulu kohdeyleisöön. En ymmärrä sanoina, saan tuntemuksia, näen näkyinä. Outoja sanoja.. Sasa.. Väliin olen kuulevinani ymmärrykseni hennon piipityksen, mutta se onkin vain järkeni joka morsettaa sos-merkkejään...
Mutta tällaisina pidänkin runoista, en halua olla runoa älykkäämpi. Minä pidän tästä, enkä osaa sanoa miksi. Jään tuohon merelliseen lumoon. Ehkä meri ei liity tähän mitenkään. Sanat ovat vain oppaita sanojen takaiseen maailmaan.
Nyt löit minua bumerangilla otsalohkoon, koska tämä todentotta
aikusten oikeesti on helkkarin hyvä! En ala minäkään tätä analysoimaan
mitenkään, koska siihen ei iän rappeuttamat aivoni ehkä kykene. Hyvä mikä hyvä ja sillä siisti=)
(Mie olen jo viikon miettinyt mihin paikalliseen genuineen vaihtaisin sen sun
hissis, mutta vaikka poro onkin aito paikallinen se lienee liian tylsä vaihtarina,
mutta kunhan "valaistun" saat vieraskirjakeskusteluumme vastauksen=)))
(shamaanihymiö=)
mulle tuli nälkä.. kun luin tätä runoa
alko tekee mieli..graavattua lohta..mätiä..sipulia ja smetanaa..:)
Kumma vaikutus oli muhun tällä runolla:))
Olet yhdistänyt kaksi hyvää runoa, kai tarkoituksella hämmentää.
1. ja 4. säe kertovat perheonnesta ja lapsen tuomasta ilosta elämään.
Pienen lapsen epävarma liikkuminen äidin ja isän välillä muistuttaa
tosiaankin bumerangin liikettä.
Sasa, onks hän poika vai tyttö?
Lohenpunainenhan se vauvan pylly usein on.
Miehenä en voi sietää lohenvärisiä verhoja, parempi aniliininpunainenkin.
Toisesta ronostasi sen sijaan en ymmärrä mittään.
Saku survaisi piikauskoneen kananpaskaseinään kello kahdeksan aamulla Albertinkatu 10:ssä. Koko kortteli heräsi samalla hetkellä. Meteli oli helvetillistä - väliseinä oli lattialla muutamassa minuutissa. Saku seisoi raunioissa. Ilmassa kieppui pöly. Hän karjaisi hengityssuojan lävitse:
- Homojen hommaa!
Kuulin sättimisen ovelle. Itse nojailin karmiin ja polttelin tupakkaa ja annoin muiden riehua. Kuulosuojaimissani soi ZZ Top; runttasi oudosti yhä. Tuli kasarit mieleen, ja fläsärinä Wallinin vihreä Mazda, josta irtosi rengas kylmillä: luisteltiin Hermannissa pylvääseen - akseli poikki. Elina jätti mut juuri niihin aikoihin kun epähuomiossa bylsin sen frendiä sen porukoiden saunassa, enkä oikein tiennyt olenko lintu vai kala. Seuraavana vuonna istuin jo Vantaalla. Se Tiksin havutakka taksitolpalta jäi eloon, mutta Makkosen Mazda meni paaliin.
Porttikongissa seisoi joku torttu sontsansa kanssa, en nähnyt siitä kuin sen perseen ja sen klabbit. Satoi sairaasti. On vitun vaikea sanoa miten elähtänyt viiva on jos sen feissiä ei näe. Ja nämä Ytimen böönat on kaikki samanlaisia paskalatvoja, nysväävät vartalopeilin edessä kolmatta tuntia, sniidailevat ja diivailevat, eikä niistä yksikään ole edes syntynyt täällä. Sitten ne astuvat ulos. Ne tulevat tähän kadulle.
Nyt mä oon naimisissa ja meillä on skidi. Jotenkin tuntuu että mä oon himassa, ihan oikeessa himassa, enkä budjaa toisten nurkissa ja pelkää narisevia lattialautoja, niitä, jotka kurnii näillä nurkilla nälkäsinä kissanvatsoina, niin kuin pimeillä kusisilla kujilla ne tapaa näin duunaa. Mulla on sylissäni prinsessa. Ja tätä ihmettä mä tuijotan, tutkin ja rakastan. Vaikka naisista mulla on paljon sanottavaa, opittavaa ja vielä nähtävää, niin ne sanat siellä kongissa kello kahdeksan aamulla Albertinkadulla olivat ehkä todemmat kuin koskaan.
Ehkä he ovat enemmän kuin ymmärtävät olevansa - ja mies siinä vierellä vain matkustaja, jänis Tokoin rannalta, citybunny henkseleillä, joita paukuttaa lyhyessä rantavedessä ja muistella menneitä – tehdä tiliä, fuck’n fiilistellä.
Kuu
Yksinolo työsi on
serkkupoika auringon
tähtitaivaan tapetilla
naamasi kun nään.
Pilvenlonkaan lymyilet.
Luulen, että hymyilet.
Kadotitko vartalon,
näenhän vain pään.
Atu Ruotanen/Lasten keskus