Silloin sumu nousi järveltä
ja tuuli vaihtoi syksyn
keskellä kesää
Ja jotain haurasta särkyi
Pirsaroi kaste maassa
jalan juuressa
sirpaleita
Milloin minä sain tietää
että olit poissa
ja tuuli vaihtoi syksyn
keskellä kesää
Ja jotain haurasta särkyi
Pirsaroi kaste maassa
jalan juuressa
sirpaleita
Milloin minä sain tietää
että olit poissa
Vastaukset 6
Vanhimmat
...koska kesä muuttuu syksyksi...
Tämä on hienostunut rakkausruno, upea.
Kiitos Mysteriet!
Ero kesän ja syksyn välillä ei ole aina ihan selvä - varsinkaan kun on näin kauniinajatkunut syksy... joskus vaan huomaa kuin välähdyksenä että puissa loistavat keltaiset ja punaiset lyhdyt ja että iltaisin tulee viileää.
Onneksi olen syksyihminen henkeen ja vereen =)
Minä kumarran
Vaikka minä tuli Rakkaudesta ja kuljin
pitkän matkan, sinusta ei koskaan varjoakaan,
minä vain ja tätä odotin kauan.
Suru minussa hajos kyyneliksi, pettymys
minusta vuoti pisaroin, käännyin ja pakenin,
viha, katkeruus sisällä ilmoitti salamoin.
Kun käy syvällä ja lähtee hitaasti nousuun,
tajunta tapaa vakaata sijaa, silmä kostea avautuu,
kyynel pyyhkiytyy, elämä jatkuu, etsii majaa.
Siksi tänäin jo päivän nousussa, sydämen tummat
veret on tiessää, pois, aamu uusi ja äänet sen
minua puhuttelee, kaikesta huolimatta...
Tämä elämä on niin kaunis..
http://www.youtube.com/watch?v=LA3QteQ4pU0&feature=related
Kiitos Runostasi.
Elämässä, kaikessa kauneudessaan, on hyvästijättöjä
poismenoja. Katoaa sydämiä, joita ei enää koskaan
voi kuulla. Hyväilyjä, joita ei tunne enää.
Jää muistoja, mitä oli yhdessä ja kuinka se tuntui.
Sirpaleita, pisaroita sielun sanattomuuteen.
Siksi, kun sen oivaltaa, elämä on
niin kaunis.
Rakkausrunosi oli tunteita ja
syvää sanomaa tulviva.
Kertoi ja sanoi lukijalle ja pysäytti.
Hyvin kaunis Runo, joka
tuli, kosketti ja jäi soimaan
sisälle.
Kiitos.
Sinulle ja Hänelle kivaa
yhteistä päivää.
Sinä löysit taas punaisen langan tästä runohetteiköstä...
Olen usein ihmetellyt, ääneenkin, herkkyyttäsi kirjoitetun sanan lukijana - ja taas täytyy niin tehdä :o
Kiitos!
piti miettiä, et mikä tässä tuntui niin tutulta
eikä sittenkään. Mutta haa, minäpä selvitin
sen sittenkin :O
Soli se ' lasihelmisiruja '
Sama hauraus, sama herkkyys ja melkein
itkun partaalle johdatteleva sisältö koko
runossasi, niin kuin tuos toisessakin.
Mä en ala mitään, kun en koskaan löyrä tommottis
sirpalei, tommottis helisevä enk maalauksellisuut runoihini
ko Sää =(
Runos o upeus, mut tiäräthä Sää sen sanomatiki.
* jupisee ja poistuu ja kiittää viäl nautinnost *
Itku meinasi tulla tätä kirjoittaessakin :(
Minäpä kerron joskus syyn...
Sinulle sydänlämpöinen halaus sinne partaalle ja suurensuuri kiitos!