Viimeaikaiset keskustelut poliisin ja median välisistä
suhteista ja tietojen salaamisesta ovat saaneet
mielenkiintoisia piirteitä näin poliisin näkökulmasta
katsoen.
Oikeusasiamies on ottanut kantaa siihen, veljeileekö
poliisi liikaa median kanssa ja vuotaako se sen takia salaisia
tietoja. Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt poliisilta
selvitystä siitä, miten media on päässyt yksityisen suojan
eli salaisten tietojen lähteille ja mitä sen suhteen aiotaan
tehdä.
Nyt niin sanotun pakkokeinotyöryhmän mietintöä julkistettaessa
ykkösaiheeksi tiedotusvälineissä nousi esitys,
jonka mukaan tiedotusvälineen lähdesuojaa voitaisiin joissakin
tapauksissa murtaa. Mietinnössä liitteineen on noin
tuhat sivua. Luonnollistahan tietenkin on, että se asia, joka
itseä eniten kiinnostaa, on tärkeintä.
Ymmärrän hyvin lähdesuojan periaatteellisen merkityksen.
Olen nimittäin itsekin sitä mieltä, että harkinta sen
murtamisesta on syytä tehdä todella tarkkaan.
Virkamiesmietintö lähtee nyt lausuntokierrokselle ja tullee
eduskuntaan sen jälkeen todennäköisesti monin paikoin
tarkennettuna. Vasta sen jälkeen päättäjät pääsevät
asian kimppuun.
Näin totaalinen tyrmäysyritys heti mietinnön julkistamisen
jälkeen on mielenkiintoista. Kun vielä muistetaan, että
lähdesuojan mahdollista murtamista koskevaa päätöstä
ei tietenkään tekisi poliisi vaan tuomioistuin.
Samaa aihetta sivuavat sellaiset kysymykset, voiko
media olla mukana poliisin työtä kuvaamassa ja kuuntelemassa
ja saako poliisi keskustella median kanssa vapaamuotoisissa
tilaisuuksissa, esimerkiksi poliisin ja lehdistön
yhteisissä kerhoissa. Leviävätkö salaiset tiedot median
korviin ja murtuuko näiden kautta yksityisyyden suoja?
Asia on vaikea ja moniulotteinen. Mielestäni on selvää,
että median on saatava seurata ja arvioida poliisin toimintaa.
Se kuuluu demokraattisen valtion perusperiaatteisiin.
Toisaalta on selvää, että poliisi ei saa päästää mediaa
yksityisen rauhan piiriin, vaan siitä päättää tämä taho itse.
Toisaalta mediaa ei voida tässä mielessä saattaa huonompaan
asemaan kuin muita tahoja, joilla ei ole oikeutta
salaisiin tietoihin. Tällöin tulee tarkastella kaikkea poliisin
ja esimerkiksi kolmannen sektorin yhteistoimintaa ja
sen tulevaisuutta. On monia muitakin sellaisia yhteistyömuotoja
myös eri viranomaisten välillä, joissa toista viranomaista
ei saa päästää toisen tietoihin käsiksi.
Yhteiset keskustelutilaisuudet poliisin ja median kesken
ovat mielestäni hyvinkin perusteltuja asioiden taustoittamiseksi
ja erilaisten mielipiteitten ja näkökulmien
esille tuomiseksi.
Sellaista kannanottoa en kuitenkaan missään olosuhteissa
hyväksy, jonka mukaan on hyvä, että poliisi vuotaa
salaisia asioita, jotta niistä saadaan tietoa.
Kyllä poliisin on kaikessa toiminnassaan noudatettava lakeja. Salassa
pidettävien tietojen vuotaminen medialle on rikos, josta
on muiden rikosten tapaan jouduttava vastuuseen.
suhteista ja tietojen salaamisesta ovat saaneet
mielenkiintoisia piirteitä näin poliisin näkökulmasta
katsoen.
Oikeusasiamies on ottanut kantaa siihen, veljeileekö
poliisi liikaa median kanssa ja vuotaako se sen takia salaisia
tietoja. Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt poliisilta
selvitystä siitä, miten media on päässyt yksityisen suojan
eli salaisten tietojen lähteille ja mitä sen suhteen aiotaan
tehdä.
Nyt niin sanotun pakkokeinotyöryhmän mietintöä julkistettaessa
ykkösaiheeksi tiedotusvälineissä nousi esitys,
jonka mukaan tiedotusvälineen lähdesuojaa voitaisiin joissakin
tapauksissa murtaa. Mietinnössä liitteineen on noin
tuhat sivua. Luonnollistahan tietenkin on, että se asia, joka
itseä eniten kiinnostaa, on tärkeintä.
Ymmärrän hyvin lähdesuojan periaatteellisen merkityksen.
Olen nimittäin itsekin sitä mieltä, että harkinta sen
murtamisesta on syytä tehdä todella tarkkaan.
Virkamiesmietintö lähtee nyt lausuntokierrokselle ja tullee
eduskuntaan sen jälkeen todennäköisesti monin paikoin
tarkennettuna. Vasta sen jälkeen päättäjät pääsevät
asian kimppuun.
Näin totaalinen tyrmäysyritys heti mietinnön julkistamisen
jälkeen on mielenkiintoista. Kun vielä muistetaan, että
lähdesuojan mahdollista murtamista koskevaa päätöstä
ei tietenkään tekisi poliisi vaan tuomioistuin.
Samaa aihetta sivuavat sellaiset kysymykset, voiko
media olla mukana poliisin työtä kuvaamassa ja kuuntelemassa
ja saako poliisi keskustella median kanssa vapaamuotoisissa
tilaisuuksissa, esimerkiksi poliisin ja lehdistön
yhteisissä kerhoissa. Leviävätkö salaiset tiedot median
korviin ja murtuuko näiden kautta yksityisyyden suoja?
Asia on vaikea ja moniulotteinen. Mielestäni on selvää,
että median on saatava seurata ja arvioida poliisin toimintaa.
Se kuuluu demokraattisen valtion perusperiaatteisiin.
Toisaalta on selvää, että poliisi ei saa päästää mediaa
yksityisen rauhan piiriin, vaan siitä päättää tämä taho itse.
Toisaalta mediaa ei voida tässä mielessä saattaa huonompaan
asemaan kuin muita tahoja, joilla ei ole oikeutta
salaisiin tietoihin. Tällöin tulee tarkastella kaikkea poliisin
ja esimerkiksi kolmannen sektorin yhteistoimintaa ja
sen tulevaisuutta. On monia muitakin sellaisia yhteistyömuotoja
myös eri viranomaisten välillä, joissa toista viranomaista
ei saa päästää toisen tietoihin käsiksi.
Yhteiset keskustelutilaisuudet poliisin ja median kesken
ovat mielestäni hyvinkin perusteltuja asioiden taustoittamiseksi
ja erilaisten mielipiteitten ja näkökulmien
esille tuomiseksi.
Sellaista kannanottoa en kuitenkaan missään olosuhteissa
hyväksy, jonka mukaan on hyvä, että poliisi vuotaa
salaisia asioita, jotta niistä saadaan tietoa.
Kyllä poliisin on kaikessa toiminnassaan noudatettava lakeja. Salassa
pidettävien tietojen vuotaminen medialle on rikos, josta
on muiden rikosten tapaan jouduttava vastuuseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.