Tuolla metsän takana.
Mustikkavarpujen juurella.
Sammaleen uumenissa.
Siellä.
Asuu sieluni.
Kalliolleni kapuan.
Katsomaan.
Kauaksi aavalle selälle.
Kaihoisan vedenäärelle.
Kuulemaan.
Loisketta syksyn.
Hiljalleen ajaen pois.
Tuon kesän.
Missä minullakin pesä.
Rakkauden ryytimaassa.
Ja karja haasta.
Pihattoon.
Likemmäksi halunnutko on.
Kuka ties.
Minä.
Kummajainen.
Tuo ihmeellinen nainen.
Tuoksua metsän ja veen.
Otan sieluuni kimpaleen.
Ja kalliolleni meen.
Katseeni luon kaukaisuuteen.
Uuteen päivään.
Ajatukseen.
Ihanaa.
Olet olemassa.
Ajatuksessa.
Jossa saan rakastaa, kaivata.
Ja hiljaa tuuleen kuiskata.
Tulethan takaisin.
Mustikkavarpujen juurella.
Sammaleen uumenissa.
Siellä.
Asuu sieluni.
Kalliolleni kapuan.
Katsomaan.
Kauaksi aavalle selälle.
Kaihoisan vedenäärelle.
Kuulemaan.
Loisketta syksyn.
Hiljalleen ajaen pois.
Tuon kesän.
Missä minullakin pesä.
Rakkauden ryytimaassa.
Ja karja haasta.
Pihattoon.
Likemmäksi halunnutko on.
Kuka ties.
Minä.
Kummajainen.
Tuo ihmeellinen nainen.
Tuoksua metsän ja veen.
Otan sieluuni kimpaleen.
Ja kalliolleni meen.
Katseeni luon kaukaisuuteen.
Uuteen päivään.
Ajatukseen.
Ihanaa.
Olet olemassa.
Ajatuksessa.
Jossa saan rakastaa, kaivata.
Ja hiljaa tuuleen kuiskata.
Tulethan takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä runostasi säteilee valo...seesteinen rauha....sen aistin mä...
"Syksyssä valosi loistakoon, se kaiken pimeän, pahan poistakoon. Tuokoon voimasi sisäinen tuo, palon sydämen jokaisen luo!" =)
"Tuolla metsän takana.
Mustikkavarpujen juurella.
Sammaleen uumenissa.
Siellä.
Asuu sieluni."
Tuosta minä tunnistan itsenikin! :))
Hymyilevä vire runossasi,
vaikka se pieni kaihokin sieltä pilkistää.. :]