Melkein vuoden täysin yksin oleskellessa alkaa jo tuntua kiduttavalta, kun kaikkialla näkee muita nuoria joilla on kymmeniä kavereita ympärillä eikä itsellä YHTÄKÄÄN. Tätä ei auta se etten osaa enää tutustua kehenkään ja on toisinaan sosiaalisen tilanteiden pelkoa, joten kaikki on aivan hemmetin mahtavaa.
Elämäni on lähestulkoon dataamista tällähetkellä. Netti on ainut paikka, mistä voisin saada kavereita mutta tuntuu ettei minua edes netissä kelpuuteta vaikka kuinka hauska oma itseni olen yrittänyt olla. Nyt on jo mitta täysi, joten ajattelin valittaa tänne kun ei mitään muutakaan ole mihin voisin kertoa.
Kyllähän pari vaivalloista harrastustakin on pari kertaa viikossa, mutta sekään ei paljoa auta. Ulkoilemisetkin on ihan jäänyt. Ketä kiinnostaisi käydä iloisesti jossain lenkkeilemässä yksin, samalla kun näet vain samat potuttavat naamat ja kuljet vain samoja tuttuja ja jo tylsäksi käyneitä reittejä. Yksin menee maku kaikesta.
Välivuosia on jo vietetty kaikenlaisten ongelmien takia joista ei ole vielä ihan selvittykään, eikä minusta ole työelämään vielä, eikä töitä ole edes tarjollakaan ikäiselleni täälä ellen haluaisi välttämättä siivouspalveluun, mikä olisi puolestaan liian raskasta selälleni jossa on skolioosi ja käy helposti silmissä sumenemaan sekä olen altis stressaamaan joka johtaa helposti uupumukseen. Mitä tässä nyt voisi tehdä? Yrittää yhtäkkiä ryhdistäytyä? Sitä joku varmasti ehdottaa ensimmäisenä, joka kuvittelee että sellainen kävisi helposti, varsinkaan kun mistään ei saa tukipuuta eikä niitä kavereitakaan ole tukena eikä mitään.
Kiitos ja aamen.
Elämäni on lähestulkoon dataamista tällähetkellä. Netti on ainut paikka, mistä voisin saada kavereita mutta tuntuu ettei minua edes netissä kelpuuteta vaikka kuinka hauska oma itseni olen yrittänyt olla. Nyt on jo mitta täysi, joten ajattelin valittaa tänne kun ei mitään muutakaan ole mihin voisin kertoa.
Kyllähän pari vaivalloista harrastustakin on pari kertaa viikossa, mutta sekään ei paljoa auta. Ulkoilemisetkin on ihan jäänyt. Ketä kiinnostaisi käydä iloisesti jossain lenkkeilemässä yksin, samalla kun näet vain samat potuttavat naamat ja kuljet vain samoja tuttuja ja jo tylsäksi käyneitä reittejä. Yksin menee maku kaikesta.
Välivuosia on jo vietetty kaikenlaisten ongelmien takia joista ei ole vielä ihan selvittykään, eikä minusta ole työelämään vielä, eikä töitä ole edes tarjollakaan ikäiselleni täälä ellen haluaisi välttämättä siivouspalveluun, mikä olisi puolestaan liian raskasta selälleni jossa on skolioosi ja käy helposti silmissä sumenemaan sekä olen altis stressaamaan joka johtaa helposti uupumukseen. Mitä tässä nyt voisi tehdä? Yrittää yhtäkkiä ryhdistäytyä? Sitä joku varmasti ehdottaa ensimmäisenä, joka kuvittelee että sellainen kävisi helposti, varsinkaan kun mistään ei saa tukipuuta eikä niitä kavereitakaan ole tukena eikä mitään.
Kiitos ja aamen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mitä tässä nyt voisi tehdä? Yrittää yhtäkkiä ryhdistäytyä? Sitä joku varmasti ehdottaa ensimmäisenä, joka kuvittelee että sellainen kävisi helposti, varsinkaan kun mistään ei saa tukipuuta eikä niitä kavereitakaan ole tukena eikä mitään."
No ei tuollaisesta tilanteesta helpolla noustakaan, joten en aikonut ehdottaakaan mitään helppoa ja nopeaa ihmekohennusta. Voisit kuitenkin aloittaa niiden tukipuiden rakentamisella. Hiljaa hyvä tulee.
Treenaa sosiaalisia taitojasi. Vietä aikaa sellaisissa paikoissa (kahvilat, kaupat, julkiset liikennevälineet, torit, (koulut, jos sellaisissa käyt), yleensä paikat, joissa käyt ja joissa käy muita ihmisiä. Aina tilaisuuden tullen koeta virittää keskustelua tai ainakin tervehdi jos et muuta. Kysy kellonaikaa, aikataulua yms, ei ole vaikeaa keksiä JOTAIN sanottavaa. Sano vaikka pitäväsi henkilön takista ja kysy mistä osti, esim. Pidä aiheet positiivisina tai neutraaleina, älä valita. Moikkaa aina kaupan kassaa, bussikuskia tms ja kysy vaikka, onko ollut kiireinen päivä. Harjoittele keskustelun aloittamista ihmisten kanssa, treenaa sosiaalisia taitoja IRL. Luultavasti käyt paikoissa, joissa näet säännöllisesti samoja ihmisiä. Tutustu näihin ihmisiin ja anna heille yhteystietosi. Järjestä aina jotain pientä mukavaa/mielenkiintoista ihmisille, joihin tahdot tutustua paremmin, niin he muistavat sinut mukavana tyyppinä ja tahtovat viettää aikaa seurassasi. Etsiydy sellaiseen seuraan, jossa on samankaltaisista asioista kiinnostuneita kuin sinä, yhteisistä kiinnostuksenkohteista löytyy valtavasti keskustelemista. Voit myös kokeilla jotain aivan uutta ja erilaista - kuka tietää, etteikö tapaisi soulmatea esim. kitaratunnilta tai vaikka karatekurssilta? You get the point. Ole vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja suhtaudu kanssakäymiseen positiivisesti.
Muutos kuitenkin lähtee omasta aidosta halusta muuttua ja nähdä vaivaa muutoksen eteen. Muutos lähtee sisältä, ja ensimmäiseksi sun on syytä korjata tuota viestistäsi huokuvaa kylmää ja välinpitämätöntäkin asennetta positiivisemmaksi. Negatiivinen ajattelu muuttaa ihmisen ennen pitkää kyyniseksi. Kyyninen ihminen on kuin tappanut kaiken hyvän itsestäään, eikä sellaista ihmistä voi mitenkään lähestyä henkisellä tasolla. Kuka edes haluaisi? Kyyninen ihminen on luhistunut ikään kuin henkiseksi mustaksi aukoksi. Mustan aukon havaitessa on parempi mennä sinne toiseen suuntaan, vai kuinka?
Vuosihan on ihan lyhyt aika, HEH HEH HEH.
:D
Ajattele kaikkia niitä lapsia, jotka afrikassa nääntyy nälkään joka päivä! Ryhdistäydy homo½
Kannustavan energinen kommentti! Piristi!
Osta WoW.