Pitäisikö kouluissa olla uskonnon opetusta vai kaikille yhteistä elämänkatsomusoppia?
Mitä mieltä ollaan palstalla? Saitteko koulusta hengellisiä eväitä, vai tuliko se vasta myöhemmin?
Omalla kohdalla eväät jäi melko heikoiksi, pohja kyllä sieltä tuli. Varsinaisesti asia aukeni päälle kolmekymppisenä.
Opetuksen taso on täysin kiinni opettajan taidoista kertoa mielnkiintoisesti asiat. Silti hyvä on sivistyksenkin kannalta olla tietoinen nykyisen yhteiskuntamme perustasta kristinuskosta.
Tämä on oma melipiteeni.
Kun vertaa esim. ent. Neuvostoliiton uskonnon vastaista yhteiskuntaa ja nykyistä tulosta korruptioineen, olen vakuuttunut tämän opetuksen tarpeellisuudesta.
Pakko silti myöntää, että korruptio on meillekin pesiytynyt.
Paljon on kirkon hallussa. Se vaikuttaa päätöksillään maamme tulevaan kehitykseen.
Mitä mieltä ollaan palstalla? Saitteko koulusta hengellisiä eväitä, vai tuliko se vasta myöhemmin?
Omalla kohdalla eväät jäi melko heikoiksi, pohja kyllä sieltä tuli. Varsinaisesti asia aukeni päälle kolmekymppisenä.
Opetuksen taso on täysin kiinni opettajan taidoista kertoa mielnkiintoisesti asiat. Silti hyvä on sivistyksenkin kannalta olla tietoinen nykyisen yhteiskuntamme perustasta kristinuskosta.
Tämä on oma melipiteeni.
Kun vertaa esim. ent. Neuvostoliiton uskonnon vastaista yhteiskuntaa ja nykyistä tulosta korruptioineen, olen vakuuttunut tämän opetuksen tarpeellisuudesta.
Pakko silti myöntää, että korruptio on meillekin pesiytynyt.
Paljon on kirkon hallussa. Se vaikuttaa päätöksillään maamme tulevaan kehitykseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En halua ottaa kantaa siihen onko uskonnon opetus tarpeellista muille, mutta itse koin aikoinani kansakoulussa sen opiskelun olevan mielenkiintoista. Kuuluin kristilliseen tyttökerhoon joten sain sieltäkin pohjaa uskon asioihin. En muista iltalukio ajoilta oliko uskonnon opetusta lainkaan. Ei ilmeisesti kun muisti pätkii siltä osin. Mutta lapsuuden opit muistan. Mietin joskus oliko aiheellista oppia Jaakobin poikain nimiä ulkoa, mutta ne osaan kuin myös tärkeät kymmenen käskyä ja isä meidän rukouksen.
Poikieni opiskeluun otin osaa kuulustelemalla äksyjä, heillä oli uskonnon opetusta tosin ei niin syvällistä kuin itselläni lapsuudessa. Mielenkiintoiseksi opetuksen teki poikien hyvä itseasiassa "huuliveikko" opettaja jotenpojat tykkäsivät istua hänen tunneillaan. En tiedä mitä he oppivat tunneilta, ei ainakaan Jaakobin poikain nimiä, mutta uskon, että jotain sillä heillä on korkea moraali.
ajattelemisen aiheen. Mitä jäi minulle kouluaikani uskonnonopetuksesta?
Ensimmäisistä neljästä vuodesta ei ole mitään mielikuvaa. Oppikouluni aikana opettaja oli pappi. Tuntuu, kuin opetus olisi ollut lähinnä Jeesuksen elämän kulua kertausta, usemmankin kerran.
Hyvin ovat jääneet muistiin Jaakibin pojat, samoin kuin profeettojen nimilistat. Muistuu mieleen maan luominen, vedenpaisumukset, jne. Toisaalta, ovathan niistä muistuttaneet monet elokuvat.
Jollain lailla, uskonnonopetuksen muistikuvat ovat kuin ulkoaoppimista, samaa uudestaan, ja uudestaan.
Koskaan ei tullut, mieleenkään, että opetus olisi ollut aivopesua, tuputusta.
Tietoni elämänkatsomusopista ovat rajalliset. Olen ymmärtänyt sen, että siinä esitellään eri uskontoja, kristinoppi vain yhtenä monista. Näin äkikseltään asiaa ajatellen, onhan se ainakin yleissivistävää.
Toisaalta, enpä oikein usko, että monikaan on kouluopetukseen perustanut omaa uskonnollista elämäänsä, muualta siihen on siemenet kerätty.
Iloisimmat opit aikanaan uskonnosta, annettiin minulle kansakoulun aikaisessa pyhäkoulussa.
.
On syytä lisätä kouluihin uskonnon opetusta.
Koko maailman sivistys perustuu raamattuun.
Lainsäädäntö perustuu ramatun antamiin oppeihin, siis oikeudenmukaisuuteen.
Miksi ei tulis uskonnon opetusta antaa kaikille, ihmettelen ? ?
aika aikaa, kutakin. Ennen koululaitosta kirkko oli ainoa instanssi, joka kansaa sivisti, opetti mm. lukutaitoa.
Nyt on eri aika.
.
Ensinnäkin: Kristinusko perustuu vanhempiin uskontoihin, ja sen keskeisimmät opetukset löytyvät jo esim. buddhismista. Toiseksi: Kirkolla oli Euroopassa satojen jos ei tuhannen vuoden ajan johtava asema yli maallisen hallinnon, ja siksi olisi ihme, jos kristinuskolla ei olisi vaikutusta nykyaikaan. Mutta kun vaikutuksia arvioidaan, ei ole loogista poimia uskonnosta vain hyviä ja inhimillisiä kohtia, vaan on hyväksyttävä myös Raamatussa olevat julmuudet ja epäinhimilliset käskyt seurauksineen, uskonsotineen, ristiretkineen (jotka jatkuvat nykyaikaan), noitavainoineen. Onko kristinuskon vaikutusalueella syntynyt vähemmän vainoja kuin esim. buddhalaisessa kulttuurissa? Hedelmistään puu tunnetaan.
Edellä 1947 oletti Venäjän rikollisuuden aiheutuvan ateismista. Nyt Venäjällä kuitenkin on uskonnonvapaus, ja kysymys pitäisi asettaa seuraavasti: Oliko ateistisessa NL:ssa rikollisuus suurempaa ja moraali heikompaa kuin nykyisin ortodoksisella Venäjällä?
Jo on jutut. Vai vielä lisätä uskonnon opetusta kouluissa. Piankos koko koulua vaadittaisiin muutettavaksi raamattukouluksi,niin kuin Islamistitkin ovat tehneet. Saataisiin nöyriä,papeille ja hengellisille puoskareille aulista käskyläisjoukkoa. Kouluissamme on kymmeniin eri uskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Jokaiselle ryhmälle kuuluisi siis antaa opetusta omassa uskonnossaan. Höpö höpö. Koko uskonnon opetus kouluissa on pikimmiten poistettava aineiden joukosta. Eettisen ajattelun opetus tilalle. Kaikille, poikkeuksetta,mitään uskontoa suosimatta tai sorsimatta. Siinä aineessa voisi tuoda uskontojen historiaa esiin.Maailma menee eteenpäin,uskovaisista huolimatta. Jumalansa kanssa voi jokainen tehdä tilinsä selväksi,kun siltä tuntuu. Jumalahan voi olla jollekin vaikka pätkä narua,tai kiven palanen tien penkalla. Uskoo kuka mihinkin. Niinhän nytkin tehdään enenevässä määrin. Kunhan uskollaan tulee autuaaksi,toista ihmistä vahingoittamatta,hyvää kanssaihmisille tehden,ei se voi olla väärä uskonto. Tätä ei voi sanoa nykyisistä uskonnoista. Niin paljon ne uskonnot ja papisto ovat maailmassa saaneet pahaa aikaan. Uskonnosta riippumatta. Uskontoa käytetään vallan välineenä. Raamattu on vain yksi ohjekirja, monien muiden uskonnon suuntien oppikirjojen rinnalla. Sen oppeja voidaan tulkita jokaiselle jotakin systeemillä. Kullekin tarvitsijalle tarpeen mukaan. Ei sen oppien sisäitämiseen tarvita kouluopetusta kakarasta hautaan saakka. Saattaisipa se uskonto jopa alkaa kiinnostamaankin,kunhan se olisi vapaaehtoista,itse hankittavaa tietoa. Kannattaisi ehkä harkita piankin,ennen kuin ne uskonnosta johtuvat levottomuudet ovat meidänkin maassamme tosiasia.
Hyvä kirjoitus sulta...
Meidän ikäpolvelle opetus oli itsestäänselvyys ja yli 90%väestöstä kuului kirkkoon,kunnes jotkut sanoi säästävänsä kun ei maksa kirkollisveroa,ihmetys tuntui kun kuitenkin Venäjänkasalaiset oli niin köyhiä,vaikka ei tarvinnut maksaa kirkollisveroa...Opetettiinhan, Jumala puhuu kansojen kohtaloissa.
Uskonnon opetus olisi jo aika siirtää pois koulusta. Nykyisin samassa luokassa on jo useita eri uskonnon edustajia.
Mielestäni sen seurakunnan mihin lapsen vanhemmat ja lapsi kuuluu pitäisi järjestää uskonnonopetus.
Voihan uskontojen historiaa opettaa koulussakin, tasapuolisesti kaikkien uskontojen.
Kaikkien uskontojen edustajat ovat vakuuttuneita siitä että heidän edustamansa oppi on ainoa oikea. Mistä sen kukaan tietää mikä on oikea, vai onko mikään.
Uskonnon opetus kuulu kirkolle ei koululle.
Sivistys ym arvot oli olemassa ennen kristinuskoa, kuten joku kirjoittaja jo mainitsikin aikaisemmin.
Itse olen aivopesty ja kyllästetty jo lapsena yhdenlaisen uskonnon ajattelutavoille. Sitä vyyhteyä olen sitten elämäni ajan yrittänyt vesittää. Joten sillä asiantuntemuksella sanon, että elämänkatsomusopetus on paras. Voihan sitä kaikista uskonnoista opettaa ydinasiat, samoin filosofiat ja muut aatesuunnat ovat tärkeitä. Mieluiten kirkko ja valtio erikseen. Humaani ajatusmaailma on sama ilman uskontoakin. - Moni kristitty ihminen on nykyisin paljon itsekkäämpi kuin humaani ateisti. Eikä eduskunnassakaan eri puolueissa aina ajatella inhimillisiä arvoja - ei edes kristillisessä puolueessakaan.
Niinhän se on, meillä on vivahteikas elämä. Emme ihmisinä pysty selvittämään kovinkaan pitkälle asioita. Monisyisiä ovat. Jumala tietää jokaisen motiivit. Siinä turvassa on hyvä levätä, ei tarvitse osoitella.
Pahuus kaikissa muodoissaan on tietysti väärin. Monet sodatkin oli seurausta lankeamisesta annetuista ohjeista.
Kunhan pyritään hyvään. Jokainen meistä lankeaa, uskovakin. Ero onkin sitten siinä, mistä saa avun, mihin turvaa.
Puolueessa onkin ajatuksena kehittää yhteisiä asioita parempaan suuntaan. Pelkkä inhimillisyys ei voi olla ainoa mitta toiminnan suuntaa määritellessä. Kokonaisuus ratkaisee.
Omakohtainen kiinnostus näihin hegellisiin tuli päälle kolmekymppisenä uskovan työkaverin myötä, juuri vapaaehtoisuudesta. Ei tuputusta. Synkkasi vaan muuten. Olin rohkea ja menin katsomaan. Siitä se lähti, kun aitous puhutteli. Kuka milläkin tavalla pääsee ns. jäljille. Sen jälkeen ei ole ollut pakkoa tutkia Raamattua. Se tuli itsestään.
Kannattaa tutkia, mistä on oikeasti kyse.
Niin tutkimalla voi päätyä todellakin ateistiksi.
Alun perin ketjussa olikin kyse uskonnon opetuksen lisäämisestä kouluissa. Sitä en puolla missään olosuhteissa. Turhanaikaista fundamentalismia joka suosii vain yhtä uskontoa ja sen levittämistä. Jos Kirkko haluaa oppiaan levittää niin tehköön sen omalla ajallaan ja omissa tiloissaan,omalla kustannuksellaan. Kaiken kaikkiaan -KIRKKO EROON VALTIOSTA OITIS.
Sen kanssa kysymyksellä ei ole mitään tekemistä,oletko löytänyt Jumalasi,koska ja missä,tai millä keinoin.
Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi ja olkoon onnellinen uskostaan.
Uskonnon pakkosyöttäminen kouluissa on kuitenkin saatava loppumaan heti. Elämänkatsomusoppi tilalle. Tämänkin opetukseen riittää hieman pidennetyt aamun avaukset vallan mainiosti. Vapautuvat tunnit voisi käyttää vaikkapa liikunnan ja terveystiedon opetukseen nuorille ihmisille. On takuulla enemmän näillä opeilla käyttöä epävarman nuoren elämässä. Itse olen lähtöisin lestadiolaisesta kodista. Koulussa opettaja oli taas körttiläinen.Tiedän tasan tarkkaan mitä pakkosyötetty ristiriitainen uskonnon opetus saa aikaan nuoren ihmisen herkässä mielessä.
tarkkaan tästä kyse:
"Pitäisikö kouluissa olla uskonnon opetusta vai kaikille yhteistä elämänkatsomusoppia?"
Kai sen avaaja tietää, jota juuri oioit.
.
kirkosta, nuorin poikani oli vasta alle kouluikäinen. Hän joutui myös eroamaan kirkosta, koska oli alaikäinen. Sanottiin, että 15 vuotta täytettyään voisi liittyä kirkkooon. Kun poika meni kouluun, minä sain valita ottaako hän uskonnon vai elämänkatsomusopin. Valitsin hänelle uskonnon. Luulin poikani liittyvän kirkkoon kun täyttää viisitoista. Vaan hänpä ei liittynytkään. Vasta armeijassa liittyi ja kävi rippikoulun, koska oli menossa naimisiin ja morsian halusi kirkkohäät. Ehkäpä hänen oli helpompi käydä rippikoulu kun koulussa oli lukenut uskontoa, en tiedä!? Nyt hän on harkinnut eroa kirkosta, koska joutuu mielestään maksamaan aivan turhaan kirkollisveroa. Olen aina ihmetellyt, miksi alle 15 vuotiaan lapsen pitää erota kirkosta, jos äiti eroaa. Jos olisin saanut silloin valita, olisin antanut pojan olla kirkon piirissä. 15 vuotiaalla on jo sitten aivan omat mielipiteet, kuten pojallanikin, ei siis liittynytkään kirkkoon eikä käynyt silloin rippikoulua. Jos morsian ei olisi halunnut kirkkohäitä, poika ei varmaan olisi käynyt rippikouluakaan ollenkaan!
Paljon riippuu opettajasta.
Minulle on jäänyt erittäin myönteisenä muisto lukion historian opetuksen yhteydessä suoritettu, mielestäni riittävän informatiivinen osuus suurista uskonnoista.
En tiedä kuuluiko se, ja jos kuului niin siinä laajudessako, opetusohjelmaan mutta erittäin valaiseva ja ajatuksia herättävä se oli.
Kirkosta eroamiseni 1975 ei johtunut tuosta lukiojaksista!
kyllä mielestäni uskontojen varjolla ja nimessä on sodittu maailman sivu ja ne ei ole jalostaneet ihmistä.Kyllä etiikkaa ja moraalia voi opettaa muutenkin,sitomatta sitä uskontoon.kaikenlaisia lahkoja nytkin saa vapaasti toimia Suomessa ja miten paljon aiheuttavat mielenterveysongelmia ym.muuta pahaa ja eripuraa.