Mulla on eräs ongelma. Ongelma on sellainen, että mun tyttöystävä ei päästä mua lähelleen. Niinkun henkisesti. Eli ei anna mun lohduttaa ongelmissaan, eikä koskaan halua mun tukea ja usein torjuu mut ja kääntää yleensä huumoriksi, jos yritän keskustella vakavasti jostain. Me asutaan yhdessä mutta kuitenkin mulla on sellainen tunne, ettei hän halua jakaa elämäänsä mun kanssa, vaan on vähän varuillaan. Tätä on tosi vaikea selittää. Mulla on koko ajan sellainen vähän ulkopuolinen olo. Kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Mä en oikein tiedä, onko vika mussa vai hänessä. Eli eikö vaan halua päästää mua lähelleen vai onko vaan niin introvertti ihminen luonteeltaan. Oon kyllä yrittänyt jutella hänen kanssaan mutta se on aika vaikeaa, koska meidän vakavammat keskustelut menee aina niin, että hän ei puhu mitään ja mä en jaksa mitään monologiakaan pitää...
Mä en oikein tiedä, onko vika mussa vai hänessä. Eli eikö vaan halua päästää mua lähelleen vai onko vaan niin introvertti ihminen luonteeltaan. Oon kyllä yrittänyt jutella hänen kanssaan mutta se on aika vaikeaa, koska meidän vakavammat keskustelut menee aina niin, että hän ei puhu mitään ja mä en jaksa mitään monologiakaan pitää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.phpbbserver.com/phk/viewtopic.php?t=2205&sid=b9f27e6c8d94976dc0c3437dd6f65871&mforum=phk
Ei kaikkia asioita ole muutes syytä jakaa..
Niin se vaan kuule on, että osa ihmisistä on yksinkertaisesti niin hajalla itsensä kanssa etteivät enää uskalla luottaa tai kurottaa toista ihmistä kohti. Ovat ehkä niin särkyneitä johtuen aikaisemmasta suhteesta.. Eivät osaa päästää irti siitä eivätkä näin ollen eheydy. Eivätkä oikein osaa olla valmiita ja avoimia uudelle onnelle.
Tiedän kokemuksen syvällä rintaäänellä miten raadollista sellaisen ihmisen kanssa on yrittää elää.. :( Ja joskus sitä vaan ei jaksa enää yrittää, koska rajansahan sitä kaikella on ja rajat on hyvä pitääkin - oman itsensä takia. Miettiä mikä onkaan elämässä tärkeintä, että miten tämän elämänsä elää.
Suosittelisin sinua miettimään missä kohtaa ei kannata enää yrittää ja pitää suunnata polkunsa muualle. Toivotan voimia, koska helppoa se ei ole missään vaiheessa. Kerro tunteistasi ja päätöksistäsi puolisollesi ja pysy niissä.
:)