90-luvun alussa kävin ala-asteen ja sieltä jäi karvaita muistoja mieleen. Aluksi minua kiusattiin ja pilkattiin, mutta sitten jossain vaiheessa kun kykenin pistämään vastaan, niin sain opettajan niskaani. Eli useaan otteeseen opettaja nuhteli minua jyrkästi muun luokan (eli käytännössä koko koulun, pikkuinen kyläkoulu) nähden. No tietenkin siinä muut oppilaat reagoivat siihen ja tiedätte varmasti miltä tuntui. Minä kuulemma olin se pahis jonka kanssa oli eniten ongelmia. Muita tapauksia oli sitten uhkailu jälki-istunnoilla, kotiin soittolla tai puhuttelulla. Mutta yhtään noista ei koskaan toteutettu kenenkään kanssa. Oliko tuo opettajan käytös kiusaamista? Alistamista se ainakin oli. Nykyään en sano edes päivää tälle opettajalle, jos sattuu vastaan tulemaan.
voiko tätä verrata kiusaamiseen?
koulun kiusaama
5483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, no opettajat vielä tänä päivinäkin haluaa päästä tuolla tavalla helpommalla, sillä laiskuudessaan eivät jaksa selvitellä riitoja oikeudenmukaisesti vaikka tietäisivätkin hieman oikeaa laitaa. Eli siis he menevät sieltä mistä aita on matalin ja ottavat helpoimman mahdollisen syypääksi. Mitäpä tämä henkilö mahtaisi, kun opettajat ja koulu"kaverit" ovat vastassa.
Nimen omaan! Opettajat ovat täysiä nössyköitä, ilmeisesti pelkäävät itsekin tulla kiusatuksi. Olen nähnyt semmoisiakin tapauksia, missä opettaja on kirjaimellisesti lukittu luokkaansa. Tunsin myös opettajan, joka otti ns. koviksilta luulot pois. Silloin häntä pelättiin, mutta tässä männä vuosina hienoinen kunnitoitus on herännyt häntä kohtaan.
Ala-asteen ajoilta muistan erään toisen tapauksen, jossa vanhemmat ottivat ohjat käsiinsä ja tulivat koululle jututtamaan kiusaajia. No tästäkös tuo opettaja sitten loukkaantui ja seuraavana päivänä jututti itsekin näitä kiusaajia ja kiusattua. Siitä lähtien tuo kiusattu oli taas opettajan silmäterä.
Nimittäin se, että tämä aihe ei saa täällä aikaan suurempaa keskustelua. Tämä asia on kaivertanut minua tuon vajaan 20-vuoden jälkeenkin, välillä "niskavillat" nousevat pystyyn. Ei voi ajatella että jotain olisi pitänyt tehdä toisin, silloinen pieni rääpäle nyt mitään olisi mahtanut.
opettajat ole otos siitä ihmiskunnan parhaimmistosta. Kaikkea löytyy laidasta laitaan, ikävä kyllä. Jos enemmistö on ollut koulussa vähintään hiljaisia hyväksyjiä, niin kaipa moni opettajakin on ollut menossa mukana. Eikä tietysti itseään eikä kaltaisiaan voi syyllistää mistään, koska muuten tulee paha mieli. Kun asioita ei ole käsitelty, niin sitten pitää syyllistää sitä uhria edelleen, kuka se milloinkin sattuu olemaan. Sitä paitsi kiusaaminen jatkuu monessa koulussa opettajien kesken. Varmasti nousee niskavillat pystyyn, kun on ollut niin sairaalloisen ja epäreilun meiningin ympäröimä. Itseäkin etoo, kun törmään kierotuneisiin. Yritä päästä loppupäätelmään, jos et olekin siihen jo päässyt. Ehkä voisit keskustella edes jonkun entisen luokkakaverin kanssa (siitä kivemmasta päästä tai parannuksen tehnyt) ja saada vahvistuksen kokemuksellesi. Lue myös muiden kokemuksia "Kiusattu" (vai oliko se "Koulukiusattu"?) -nimisestä kirjasta, löytynee vastaavia. Saitko opiskeltua siinä määrin, että olet kohtuullisen tyytyväinen todistukseesi? Mikä on elämäntilanteesi nyt?
Niin siis kyllähän asia niin on että meitä on moneen junaan. Mutta kyllä silti kuvittelisi, että kun opettajas-ihminen on kyseessä, niin sen käytöksenkin luulisi olevan sen mukainen. Suunnan näyttäjä, malliesimerkki...onhan näitä. Mutta ei, etenkään tässä tapauksessa. Siis voi ¤#%¤#% kun muistan senkin kerran, kun vanhemmat kaverit yllyttivät nujakkaan mukaan ja opettaja sai meidät kiinni rysän päältä. Hän pisti oppilaat riviin luokkaan (kuten armeijassa konsanaan), nuhteli ja tietenkin kiinnitti huomion minuun, porukan pienimpään ja heikoimpaan. Sain siitä sitten syyt niskoilleni. Ja voinette taas kuvitella miltä tuntui, muiden ilakoidessa vieressä...
Olin koko peruskouluajan koulukiusattu, mutta sitten alkoi helpottaa kun pääsin pois siitä pakkolaitoksesta. Päättötodistus nyt ei ollut kovin hyvä, kun ei ollut opiskelumotivaatiota tietystä syystä. Pääsin kuitenkin opiskelemaan, kävin 2-asteen ja korkean asteen koulut. Nyt olen sitten työelämässä ja elämä lähtenyt käyntiin muutenkin hyvin. Sanotaan näin, että huonomminkin voisi mennä. Menneisyyden varjot vaan seuraavat, yritän olla katsomatta taakseni...