Vaikka kesää on tunnetusti vielä jäljellä, käy Tahkonrinteillä jo täysi tohina, kun rinnetyöntekijät valmistavat aluetta tulevaan talveen ja laskettelukauteen. Lumitykki työntää lahdella vesisumua torven täydeltä, kun huoltomiehet käyvät matalapainetykkejä suutin suuttimelta läpi. He tarkistavat, että
arsenaali on kunnossa, kun lämpötila painuu syksyn myötä muutamaan miinusasteeseen.
Huoltoa vaatii myös rinteeseen vedetty paineilma- ja painevesiverkosto, joka käyttää kevytrakenteisia, niin sanottuja hybriditykkejä – niitähän suurin osa rinteiden lumitykkikalustosta on. Mönkijät – rinnemiesten slangissa mopot – kuskaavat osan työntekijöistä Tahkon huipulle hissilinjoja huoltamaan.
Osa rinnetyöntekijöistä jää hallille konekaluston kimppuun. Kalusto kun ei kaudesta helpolla selviä. Tampparit ja muut koneet käydään ennen sesonkia läpi. Myös mönkijöissä riittää jatkuvasti pientä ja
suurempaakin laittoa. Ei huolto- ja korjaamohalli siis mikään hukkainvestointi rinteille ole! Työmaisema
ei tästä parane Kun rinnetyöntekijöiden esimies Veli-Pekka Rissanen käskyttää mönkijää louhikkoon,
siinä on äkkipojalla kamerassa (ja itsessään) kiinnipitämistä, ettei reissu jää pelkästään muistikuvien varaan.
Mopo pysyy kuitenkin hyvin ammattimiehen hyppysissä jyrkimmissäkin nousuissa kurveissa, eikä rynkyttävä meno hetkauta kyytiin hypänneen rinnepäällikkö Veli Heikkisenkään tasapainoa.
– Eihän työmaisema voi tästä parantua. Maisema näyttäytyy kauden aikana niin monessa asussa. Eikä tällä työmaalla montaa samanlaista päivää ole, sen verran vaihtelevia hommat ovat, rinnemiehet kehuvat.
Sen verran haipakkata mönkijä vetää rinteessä kolme päällä, ettei maisemia arvaa enemmälti ihailla, kun louhikko vilistää silmissä karuna ja kovana. Ei sen puoleen, ei rinnetyöntekijöidenkään päivä tärväänny maisemia ihaillessa, vaikka alla aukeaa huikaisevanäky. Huollettavaa riittää, kun 15 hissilinjan jokainen ratas ja laakeritarkastetaan ja tarvittaessa vaihdetaan. Vetosinkkiäkin riittää kilometrisotalla, jokainen metri käydään läpi ja tarvittaessa vaihdetaan. Ylärinteellä möyrivät kaivinkoneet
ja maansiirtokoneet uutta väylää aukomassa tai muokkaamassa muutaman rinteen profiilia uuteen uskoon.
Länsirinteelle rakennetaan parhaillaan myös lippuautomaattia tulevaa kautta varten.
Rinnemies on monitoimimies
Rinnetyöntekijöiden kausi alkaa heinä-elokuun vaihteessa, heti kun rinteitä kesäkuukaudet parturoineet ylämaansonnit on talutettu kotitalliin. Kausi puolestaan päättyy lumien sulettua, kun suksikansa on siirtynyt jo kesäisemmille kentille. Kauden päätteeksi rinnetyöntekijät purkavat rinteiden
kalusteet, verkot ja patjat, ja laskevat hissien veteolaitteet alas. Osa työntekijöistä tallentaa sesonkiaikaan tulleita tunteja työaikapankkiin ja jatkaa talven aikana karttuneilla talletuksilla kesälomaa.
Tahkonrinteillä on palkkalistoilla 16 ympärivuotista työntekijää, sesonkiaikaan rinteet työllistää osapuilleen 50 henkilöä. Osa sesonkikauden työntekijöistä on kesäkauden lahden toisella puolen golfkentällä
töissä, ja siirtyy syksyn myötä vihreiltä kunnailta rinteille. Yhteistyön ansiosta he
työllistyvät siten kokoaikaisesti. Loput sesonkityöntekijöistä tulevat
muilta aloilta, muun muassa rakennustyömailta, summaa Tahkonrinteiden rinnepäällikkö Veli Heikkinen.
Monipuolinen työhistoriaei liene rinnetyöntekijälle pahasta, työmaata kun löytyy moneen lähtöön.
Työntekijätiimin perusrunko on säilynyt pitkään samana ja vaihtuvuus miehityksessä on hyvin pientä, toteaa teollisuuden palveluksesta rinnepäälliköksi kymmenkunta vuotta sitten siirtynyt rinnepäällikkö.
Rinnetyöntekijöitä koulutetaan työn ohessa muutaman päivän mittaisilla kursseilla, missä vakiohenkilökunnan tieto-taito päivitetään ja osaaminen mitataan loppukokeella. Vakiohenkilöstö kouluttaa ja perehdyttää osa-aikaisia työntekijöitä tehtäviinsä. Täysi rähinä päälle lokamarraskuussa
Varsinainen sesonki räjähtää käyntiin loka-marraskuussa, kun lämpötila laskee alle kolmen asteen. -3–5 asteessa tykit jauhavat jo Tahkolahdesta jäähdyttämön kautta pumpattavaa vettä lumeksi.
Kiivaimpaan aikaan lunta jauhetaan ympäri vuorokauden. 23 rinteen lumetusurakka vie osapuilleen 30 vuorokautta, jolloin rinteessä ollaan yötä päivää. Ihannelämpötila lumentuotolle on noin –15 astetta.
Sitä mukaa kun lumetus etenee, siirtyy osa rinnetyöntekijöistä hissilinjoille valvontatehtäviin.
Rinnetyöntekijöiden
urakka ei lopu lumetukseen, vaan jatkuu koko laskettelukauden yli.
Rinne sykkii elämää myös
öiseen aikaan. Kun turistit nukkuvat – tai valvovat – laskettelupäivän rasituksia jäsenistään,
rinnemiehet höyläävät ja tamppaavat rinteitä huippukuntoon uutta laskettelupäivää varten.
arsenaali on kunnossa, kun lämpötila painuu syksyn myötä muutamaan miinusasteeseen.
Huoltoa vaatii myös rinteeseen vedetty paineilma- ja painevesiverkosto, joka käyttää kevytrakenteisia, niin sanottuja hybriditykkejä – niitähän suurin osa rinteiden lumitykkikalustosta on. Mönkijät – rinnemiesten slangissa mopot – kuskaavat osan työntekijöistä Tahkon huipulle hissilinjoja huoltamaan.
Osa rinnetyöntekijöistä jää hallille konekaluston kimppuun. Kalusto kun ei kaudesta helpolla selviä. Tampparit ja muut koneet käydään ennen sesonkia läpi. Myös mönkijöissä riittää jatkuvasti pientä ja
suurempaakin laittoa. Ei huolto- ja korjaamohalli siis mikään hukkainvestointi rinteille ole! Työmaisema
ei tästä parane Kun rinnetyöntekijöiden esimies Veli-Pekka Rissanen käskyttää mönkijää louhikkoon,
siinä on äkkipojalla kamerassa (ja itsessään) kiinnipitämistä, ettei reissu jää pelkästään muistikuvien varaan.
Mopo pysyy kuitenkin hyvin ammattimiehen hyppysissä jyrkimmissäkin nousuissa kurveissa, eikä rynkyttävä meno hetkauta kyytiin hypänneen rinnepäällikkö Veli Heikkisenkään tasapainoa.
– Eihän työmaisema voi tästä parantua. Maisema näyttäytyy kauden aikana niin monessa asussa. Eikä tällä työmaalla montaa samanlaista päivää ole, sen verran vaihtelevia hommat ovat, rinnemiehet kehuvat.
Sen verran haipakkata mönkijä vetää rinteessä kolme päällä, ettei maisemia arvaa enemmälti ihailla, kun louhikko vilistää silmissä karuna ja kovana. Ei sen puoleen, ei rinnetyöntekijöidenkään päivä tärväänny maisemia ihaillessa, vaikka alla aukeaa huikaisevanäky. Huollettavaa riittää, kun 15 hissilinjan jokainen ratas ja laakeritarkastetaan ja tarvittaessa vaihdetaan. Vetosinkkiäkin riittää kilometrisotalla, jokainen metri käydään läpi ja tarvittaessa vaihdetaan. Ylärinteellä möyrivät kaivinkoneet
ja maansiirtokoneet uutta väylää aukomassa tai muokkaamassa muutaman rinteen profiilia uuteen uskoon.
Länsirinteelle rakennetaan parhaillaan myös lippuautomaattia tulevaa kautta varten.
Rinnemies on monitoimimies
Rinnetyöntekijöiden kausi alkaa heinä-elokuun vaihteessa, heti kun rinteitä kesäkuukaudet parturoineet ylämaansonnit on talutettu kotitalliin. Kausi puolestaan päättyy lumien sulettua, kun suksikansa on siirtynyt jo kesäisemmille kentille. Kauden päätteeksi rinnetyöntekijät purkavat rinteiden
kalusteet, verkot ja patjat, ja laskevat hissien veteolaitteet alas. Osa työntekijöistä tallentaa sesonkiaikaan tulleita tunteja työaikapankkiin ja jatkaa talven aikana karttuneilla talletuksilla kesälomaa.
Tahkonrinteillä on palkkalistoilla 16 ympärivuotista työntekijää, sesonkiaikaan rinteet työllistää osapuilleen 50 henkilöä. Osa sesonkikauden työntekijöistä on kesäkauden lahden toisella puolen golfkentällä
töissä, ja siirtyy syksyn myötä vihreiltä kunnailta rinteille. Yhteistyön ansiosta he
työllistyvät siten kokoaikaisesti. Loput sesonkityöntekijöistä tulevat
muilta aloilta, muun muassa rakennustyömailta, summaa Tahkonrinteiden rinnepäällikkö Veli Heikkinen.
Monipuolinen työhistoriaei liene rinnetyöntekijälle pahasta, työmaata kun löytyy moneen lähtöön.
Työntekijätiimin perusrunko on säilynyt pitkään samana ja vaihtuvuus miehityksessä on hyvin pientä, toteaa teollisuuden palveluksesta rinnepäälliköksi kymmenkunta vuotta sitten siirtynyt rinnepäällikkö.
Rinnetyöntekijöitä koulutetaan työn ohessa muutaman päivän mittaisilla kursseilla, missä vakiohenkilökunnan tieto-taito päivitetään ja osaaminen mitataan loppukokeella. Vakiohenkilöstö kouluttaa ja perehdyttää osa-aikaisia työntekijöitä tehtäviinsä. Täysi rähinä päälle lokamarraskuussa
Varsinainen sesonki räjähtää käyntiin loka-marraskuussa, kun lämpötila laskee alle kolmen asteen. -3–5 asteessa tykit jauhavat jo Tahkolahdesta jäähdyttämön kautta pumpattavaa vettä lumeksi.
Kiivaimpaan aikaan lunta jauhetaan ympäri vuorokauden. 23 rinteen lumetusurakka vie osapuilleen 30 vuorokautta, jolloin rinteessä ollaan yötä päivää. Ihannelämpötila lumentuotolle on noin –15 astetta.
Sitä mukaa kun lumetus etenee, siirtyy osa rinnetyöntekijöistä hissilinjoille valvontatehtäviin.
Rinnetyöntekijöiden
urakka ei lopu lumetukseen, vaan jatkuu koko laskettelukauden yli.
Rinne sykkii elämää myös
öiseen aikaan. Kun turistit nukkuvat – tai valvovat – laskettelupäivän rasituksia jäsenistään,
rinnemiehet höyläävät ja tamppaavat rinteitä huippukuntoon uutta laskettelupäivää varten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.