Tradenomiksi vaalmistuminen on kiinni parista laskennan kurssista (pakollinen) ja opinnäytetyöstä.. Olen kertakaikkiaan vaan niin uono laskennassa, etten milläänsäkään saa suoritettua kursseja, vaikkakin olen useaan kertaan yrittänyt tenttiä ja olla läsnä uusintatunneilla. Olen viimeisimmän vuoden "ollut vaan" koulussa läsnä, vaikken ole tunneille juurikaan osallistunut, sillä tosiaan opiskeluni ovat melkein purkissa.. pitäisi löytää vain motivaatio opintojen loppuunsuorittamiseen.. Opinnäytetyö ei ole ottanut siipensä alle mitenkään, sillä minulla on aihe ehtinyt vaihtua jo useaan kertaan.. tämä näyttää epätoivoiselta, sillä opintoaikani päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Olen keskustellut opintosihteerinkin kanssa ja hän näkee osaamattamomuuteni tietynlaiseksi saamattomuudeksi, vaikkakin olen useasti tenttinyt ja ollut läsnä kertauskursseilla eri vuosikurssienkin seassa.
Olen jo luovuttamassa.. Onko teidän mielestänne järkevää tässä vaiheessa luovuttaa perustellen se sillä, ettei vain yksinkertaisesti enää pystynyt suoriutumaan opinnoistaan viime metreillä eikä oikeastaan tradenomin paperit enää kiinnostaneet? Olen siis opiskellut ns. 3,5 tai oikeastaan 4,5 vuotta turhaan... Tosin olen työskennellyt opintojeni ohella, ettei sinänsä ole mennyt elämästä aikaa hukkaan, jos nyt keskeyttäisi..
Olen ehkä kiinnostunut enemmänkin kauneudenhoitoalasta tmv. mutta tuo laskenta tekee todella vaikeaa ja muutoinkin ei tuosta näytä tulevan yhtään mitään, kun opinnäytetyönkään työstäminen ei tule onnistumaan..
Olen jo luovuttamassa.. Onko teidän mielestänne järkevää tässä vaiheessa luovuttaa perustellen se sillä, ettei vain yksinkertaisesti enää pystynyt suoriutumaan opinnoistaan viime metreillä eikä oikeastaan tradenomin paperit enää kiinnostaneet? Olen siis opiskellut ns. 3,5 tai oikeastaan 4,5 vuotta turhaan... Tosin olen työskennellyt opintojeni ohella, ettei sinänsä ole mennyt elämästä aikaa hukkaan, jos nyt keskeyttäisi..
Olen ehkä kiinnostunut enemmänkin kauneudenhoitoalasta tmv. mutta tuo laskenta tekee todella vaikeaa ja muutoinkin ei tuosta näytä tulevan yhtään mitään, kun opinnäytetyönkään työstäminen ei tule onnistumaan..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt jumalauta otat ittees niskasta kiinni etkä jauha tollasta paskaa. "Yhy yhy, ei oo motivaatioo, yhy yhy, en osaa laskea". Naama kiinni ja ala opetella. Kaivat sen motivaation vaikka perseestäs. Ei tollanen vinkuminen auta yhtään. Et todellakaan ala keskeyttää tuossa vaiheessa enää opintoja.
"opinnäytetyönkään työstäminen ei tule onnistumaan..." no ei varmaan tuolla asenteella. Täyttä skeidaa tollanen. Valitset aiheen ja jauhat siitä paskaa tarpeeks monta sivua vaikkei kiinnostais yhtään. Sittenpähän on tehty.
Tuollasella asenteella luovuttaa elämässä aina eikä siten saa koskaan mitään valmista aikaseks. Jos on tiukka paikka, niin siitä luovitaan läpi eikä istuta perseellään nyyhkimässä, että "ei oo motivaatioo". KAMOON!
Mene keskustelemaan niiden kurssin vetäjien kanssa, joiden kursseista et pääse läpi. Käsket heitä keksimään jonkun toisen tavan suorittaa nuo kurssit tai sitten auttamaan sinua niiden läpipääsyssä. Jotain huuhaakursseista ei yks valmistuminen jää kiinni.
"Nyt jumalauta otat ittees niskasta kiinni etkä jauha tollasta paskaa. "Yhy yhy, ei oo motivaatioo, yhy yhy, en osaa laskea". Naama kiinni ja ala opetella. Kaivat sen motivaation vaikka perseestäs. Ei tollanen vinkuminen auta yhtään. Et todellakaan ala keskeyttää tuossa vaiheessa enää opintoja."
100% asiaa!
Nyt ei kannata jättää hommaa kesken..!! Otat kurssikirjat ja muistiinpanot eteesi ja aloitat alusta. Lasket niitä esimerkkilaskuja kerta toisensa jälkeen, niin kauan että saat niistä jotain tolkkua ja sitten siirryt eteenpäin seuraaviin tehtäviin. Otat ne esimerkkitehtävät eteen, otat paperia, kynän, kumin ja laskimen ja ryhdyt hommiin. Luet tehtävän ja katsot mallia. Kirjoitat paperille sen tehtävän numero kerrallaan ja mietit, mikä numero se on ja miksi se tulee siihen kohtaan mihin se tulee. Siellä papereissa ne kerrotaan kyllä, kun vaan rauhotut ja katsot. Tää auttoi mua, kun en meinannut saada omasta laksennan kurssista mitään tolkkua. Pelkkä kurssien ja tenttien uusiminen ja tunneilla läsnäoleminen ei vielä saa oppia tarttumaan päähän. Pitää itse kotona vielä laskea niitä samoja juttuja, mitä silloin tunnilla tehtiin. Silleen ne oppii. Tsemppiä!! Juttele opettajan kanssa, jos hänellä olisi jotain apuja tarjolla, tai pyydät jotakuta koulukaveriasi näyttämään juttuja.
Opinnäytetyön tekee tuossa ajassa, mikä sulla on jäljellä. Onko teidän koululla valmiita aiheita tarjolla? Valitset niistä vaan jonkun ja alat tekemään. Ihan väen väkisin alat kirjoittamaan. Aloitat sillä, että päätät aiheesi (ihan sama, mikä se aihe on, kunhan siitä saa vähintään sen ykkösen, ja se on ohi) ja kirjoitat oppariasi alkusivun verran, nimesi ym, tarvittavat ja aiheen. Kirjoitat sen jälkeen vähän suunnitelmaa, mitä teet, miksi ja miten. Kirjoitat sisällysluetteloa vähän ohjenuoraksi, niin hahmotat, mitä kokonaisuuteen kuuluu. Katsele vanhoja töitä ja ota niistä vähän mallia. Menet ohjaavan opettajasi juttusille ja pyydät apua alkuun pääsemisessä. Tärkeintä on se, että nyt valitset aiheen ja pysyt siinä. Kirjoitat siitä sen vaadittavan määrän ja valmistut. Älä anna periksi nyt!!
Tuohon kesken jättämiseen mulla on yksi kommentti mielessä: Älä ihmeessä nyt luovuta ja jätä kesken! Mä tein sen virheen aikanaan kun olin tekussa opiskelemassa teknikoksi. Koko kolmen vuoden koulutus jäi yhdestä fysiikan kurssista ja lopputyöstä kiinni ja arvaa vaan harmittaako nyt jälkeenpäin.. No harmittaa! Silloin koulussa ollessa urakka tuntui ihan ylivoimaiselta ja mahdottomalta, mutta järjellä ajateltuna se oli ihan mahdollinen tavoite. Fysiikan kurssi oli ihan perus fysiikkaa, ei mitään kovin kummallista ja sen olisi selvittänyt, jos olisi vaan ottanut itseään niskasta kiinni ja istunut pöydän ääreen kirjan, paperin, kynän, kumin ja laskimen kanssa ja ihan vaan alkanut kopioimaan niitä kaavoja kirjasta ja miettimään siinä samalla, mitä ne ovat ja miten niitä käytetään. Laskenut niitä samoja laskuja, joita tunneilla tehtiin. Kerta toisensa jälkeen.. Ja lopputyö, siinä mulla oli kanssa vaikeuksia aloittamisen kanssa. En keksinyt mielestäni tarpeeksi hyvää aihetta ja se vaan jäi ja jäi ja jäi..
Nyt kun olen palannut opiskelemaan näin aikuisiällä, se turha täydellisyyden tavoittelu on jäänyt pois ja olen tajunnut, että joskus parasta on vain se, että pääsee jostakin läpi, vaikka rimaa hipoen, jottei jää siihen jumittamaan. Läpi on läpi ja sillä selvä. Keskittyy niihin asioihin, jotka kiinnostavat ja joissa on hyvä, ja muut vaan yrittää päästä läpi. Taistele nyt, kyllä sä sitten olet ylpeä itsestäsi, kun saat homman purkkiin! Usko mua! :) Tsemppiä!
Yksinkertaisesti: EI.
Minulla on myös opiskelut sillä mallilla, että viimeiset pakolliset kurssit on kohta suoritettu ja ont:tä pitäisi vääntää. Tosin minulla on myös ziljoona rästitehtävää ja -tenttiä. OIKEASTI ne tekisi varmaan kolmessa-neljässä päivässä jos saa haalittua kaikki kirjat nenän eteen ja alkaisi vaan kirjoittamaan.
Mutta kun ei vaan KIINNOSTA enää. Harmittaa kun olikohan kakkosen kevät niin liipalaapa - käydään kerran viikossa koulussa kääntymässä ja kaikki muutkin oli sillä kannalla, että voihan ny jumalauta kun tällasta "opiskelua" on. Silloin oli vielä intoa opiskella. Nyt kun pitäisi muutama saamarin kurssi pierasta kasaan niin ei tuu ees pierua.
Tarvitsisin jonkun tohon viereen joka ensi potkis perseelle ja sitten potkis päähän. Olis niin iisipiisi tää loppu mutta olen vaan niin saamaton ja tylsistynyt tähän kaikkeen.
Toisaalta pelkään tätä valmistumista ehkä pikkiriikkisen siltä kannalta, että ensimmäistä kertaa elämässäni, valmistumisen jälkeen, ei olisi enää koulua. Ei siis mitään "turvapaikkaa", joka sanoo, että tänään tulet tänne ja istut ja kuuntelet jne jne jne. Kukaan ei enää suunnittele puolestani päivärytmiä eikä yhtään mitään. Tässä maailmantilanteessa en edes tiedä että saanko edes töitä, mitäs sitten teen? Tyhjänpäällä totaalisesti.
no mä olen nyt saanut kaverin, jonka kanssa alan tekemään opinnäytetyötä. veikkaan että edelleenkin pyörittelisin peukaloitani, josseni näin olisi käynyt. Nyt aion puristaa viimeisetkin mehut itsestäni ja näyttää, mihin minusta on!!! Asennevamma tarttuu!! Ja nyt loppu..
Mull oli kanssa sama, että useampi kurssi rästissä.. roikkui ja roikkui, kunnes vaan jaksoin tehdä.. minua hävetti niiiiiiin paljon, kun tein ne, kun huomasin, ettei siihen mennyt ehkä neljää tuntia enempään yhden raportin vääntämiseen..
Tsemppiä! Mullaki aika sama, että tän jälkeen koulut päättyy ja opiskelu on sikseen, mutta sitten alkaa uusi vaihe elämässä.. :) ja se tuo paljon uusia haasteita vastaan. Siksi nyt jos milloin, on näytettävä mihin itsestään on..
Sitten voit loppuikäsi selostaa kaikille kuulemaan halukkaille "Kyllähän minäkin olisin opiskellut tutkinnon valmiiksi, mutta..." Lisäksi loppututkinnon suoritettuasi olisit joutunut aikuisten kirjoihin eli vastaamaan itse tekemisistäsi ja toimeentulostasi. Nyt sen sijaan voit aina laittaa kaiken syyksi "kun minulla ei ole sitä loppututkintoakaan..."
Siksi tuollainen lorvimisen ja vastuuttomuuden selitys kannattaa aina pitää takataskussa.