Apua! Olen toivottoman ihastunut lapseni päiväkodin opettajaan...Olen kolmekymppinen onnellisesti miehen kanssa avoliitossa elävä nainen ja pienen tytön äiti, ihastuksia on tullut ja mennyt ennenkin - mutta nyt kyseessä on NAINEN...En tiedä, tietääkö hän tunteistani, olen kyllä ollut huomaavinani jotain pientä merkkiä siitä, että tunne olisi molemminpuoleinen...Varmaankin vain olen kuvitellut kaiken, enkä oikeasti edes tiedä onko hän lainkaan naisista kiinnostunut(lapsia ainakin hänellä on, miehestä en tiedä)...Pelkään, että nolaan itseni hänen (ja koko päiväkodin) silmissä, jos hän tajuaa jotain! Olen yrittänyt unohtaa ihastumiseni, mutta ei onnistu...ihoni huutaa naisen kosketusta!
Ihastunut lapseni opettajaan...
.................
4798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Melkeinpä sanoisin, että asialle ei kyllä kannata tehdä mitään... Liian monta kärsivää ja nolostunutta osapuolta, jos homma ei menekään niin kuin elokuvissa. Ja jos ei ihastustunnetta pysty unohtamaan (eihän sitä koskaan voi), ehdotan että kokeilet ihan vastakohtaa. Haaveile, rakasta, rakastele sitä naista ajatuksissasi niin paljon kuin maittaa, nauti siitä ihastustunteesta! Kuluta se loppuun :) Jos hyvin käy, miehesikin pääsee välillisesti kiusallisesta ihastumisestasi nauttimaan kun kaiken sen haaveilun lomassa alkaa todellinen kosketuksenkaipuukin vaivata ja siihen hommaan käy rakas ja ennen kaikkea saatavilla oleva mieskin ihan hyvin :)
Ainakin minulla on toiminut hyvin tuo haaveilu, jos on päässyt kehittymään tunteita "vääriä" ihmisiä kohtaan. Sitä kestää aikansa ja sitten se loppuu, löytyy uusi kohde tai sitten vanha tunne vain hiipuu. Miksei siitä ihanasta tunteesta ottaisi kaikkea irti, kutkuttava haaveilu piristää päivää eikä ole laitonta eikä loukkaa ketään.
Aika hauska juttu, mua ihan nauratti lukiessani tätä!
Olen itse päinvastaisessa tilanteessa: kasvatusalalla joo ja ihastunut oppilaani äitiin. En kyllä tästä kollegoille mainitsisi! On aika hassua käydä mielessään noita ihastumisen vaiheita, miten hämmentyi toisen olemuksesta lapsest puhuessaan tai missä vaiheessa mikin juttu toisessa teki vaikutuksen.
Minäkin käytän epätoivoisena tuota "kuluta loppuun"- ideaa....
Olen yrittänyt "kuluttaa" ihastumiseni loppuun, rakastaa, rakastella, kuvitella, haaveilla...unohtaa...kesäloman aikana luulin onnistuneenikin, mutta nyt syksyn tullen taas yksikin hieman liian pitkä ja intensiivinen katse päiväkodin käytävillä saa ajatukseni täydellisen sekaisin moneksi päiväksi...(enää tämä opettaja ei ole tyttäreni ryhmässä,joten emme näe välttämättä päivittäin)
Limettiini, oletko huomannut oppilaasi äidin tajunneen ihastumisesi ja oletko saanut mitään merkkiä että tunne olisi molemminpuoleinen? Kuinka avoimesti uskallat esim. katsella ihastustasi, jotta kollegasi eivät asiaa huomaisi?
Mietin vaan, kun oma ihastukseni ei välillä edes vilkaisekaan ja sit toisena päivänä taas katsoo mielestäni aivan liian kauan...eli toisena päivänä olen varma, että tunne on molemminpuoleinen ja toisena taas uskon vain kuvitelleeni kaiken....