Kun elämä on helppoa, niin siinä on hankalaa mennä eteenpäin. On kaverit, kunnollinen perhe, opiskelupaikka, harrastukset ja kaikki. Mutta kun on laiska, tyhmä ja saamaton niin sellaisena harmaana perus-laiffina se kanssa pysyy. Koulussa aina samojen kavereiden kanssa tehdään samoja asioita kuin edelliselläkin viikolla. Vapaa-ajalla käydään aina saman kaverin kanssa salilla tai kaupungilla tai jotain. Perjantaina hillutaan puistonpenkillä kaljatölkki oikeassa kädessä ja silleen. Maanantaina katellaan telkkarista Crashia ja torstaina Harper's Islandia. Aina. Säännöllisyys on perseestä. Turvallisuus on perseestä. Rutiinit imee. Pikkukaupungissa kun ei kauheemmin ole virikkeitä ja kaikki tuntevat toisensa. Kovasti sitä haluais kokea jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Kai se on sitten elettävä keskinkertainen ja tavallinen elämä, sitten joskus vuosikymmenien kuluttua vertailla identtisiä muistojaan toisten ihmisten kanssa. Mut ei kai siinä mitään valittamista pitäis olla?
Parklife
bläk
6191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun elämä on just samanlaista, paitsi että käyn salilla yksin, eikä mulla ole kavereita, joiden kanssa vois dokata viikonloppuisin. Mun elämä toistaa samaa rutiinia: Aamulla ylös, kouluun, koulun jälkeen salille, salilta kotia, ilta telkkarin ääressa tai dataamassa ja puolilta öin unelle. Seuraava päivä: Aamulla ylös, kouluun, koulun jälkeen salille, salilta kotia, ilta telkkarin ääressä tai dataamassa, puolilta öin unelle. Kolmas päivä: Aamulla ylös, kouluun, koulun jälkeen salille...
Eikä toi lopu kun viikonloppuisin, jolloin en käy salilla ollenkaan, olen vaan himassa vetelehtimässä.
Satun vaan olemaan näin ujo ja jotenkin luotaantyöntävän oloinen.... Vaikka en haluais olla tällainen..
Joten jätkä, ÄLÄ VALITA TURHAAN!
Samaa asiaa kirjoittelin "seuraavassa" viestissä.
Kavereista paljoa tietoakaan kun tunnun ilmeisesti myös olevan luotaanpoistyöntävä tyyppi. Puhumattakaan sitten tytöistä...
Olin sun tilanteessa vielä ehkä jotain vuosi sitten. Vkl:t AINA vaan himassa TVtä katellen tai dataamassa. Koulussa parit kamut ja silleen. Nyt kun on kaverit ja muut sosiaaliset elämät niin ihmetyttää et tässäkö tää on? Vuosia pyrkinyt tilanteeseen jossa nyt on ja silti ei tunnu hyvältä. On niin tyhjä olo. Älä sinäkään kuvittele, että jonkin asteinen suosio olisi mittari onnellisuudelle.
Tee siis sitä mistä tykkäät.
Mun mielestä se että on kaverit, kunnollinen perhe, opiskelupaikka, harrastukset ja kaikki kunnossa, on perusasia että jaksaa edes miettiä muuta. Itselläni kunnossa on ehkäpä vain opiskelupaikka.
Kavereita on vain koulussa, ja nekin on vähän "etääntyneet", ja asuvat kaukana. Perheasioita en jaksa tähän selvittää. Harrastuksia ikinä ollutkaan. Siispä kaikki "rutiinit" jollain tapaa kusee.
Ei ole kiva tietää että pääsee taas koneelle viettämään illan. Sen sijaan olisi kiva tietää että pääsisi kultansa vierelle, mutta ketä nyt tälläinen kiinnostaisi... huoh.
Älkää nyt vaa valittako suomi24:ssa vaa menkää ulos ja hankkikaa vaikka harrastus ja sieltä niitä kavereitaki tulee.