pakko tehdä taidetta maalaten, mitä haluaisit maalata.
Jos olisi nyt
viivi-amaldiina
32382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tyhjän apean tien kaukaisuuteen vaahteran lehdillä päällystäen....
laulaen tanssis mies jolla syrän ei olis kylmä kun jää.
hieno taulu ja toivoa täynnä :)
vihreällä niityllä;)
Olen katsellut valkoista seinää johon pitäisi saada joku taulu. Rahaa ei ole ostaa, ainut mahdollisuus maalata itse. Ehkäpä maalaankin. Hehkuvan punaista ja räiläkän vihreää haluan, muuten on vielä aivan inspriaation varassa. Eiköhän tuota saisi jonkinlaisen abstraktin töherryksen aikaiseksi, vaikka edellisestä öljyväriyritelmästä on 30 vuotta.
Vihriäl niityl? voi melkke sanno et semmone maalaus säväyttä.
sen olla pitää;)
Härkä on sanana nätimpi ja runollisempi kuin sonni, ja tuo mielikuvan energisestä, voimaa uhkuvasta, jopa raivoisasta eläimestä.
Mutta oikeastihan härät ovat leikattuja sonneja, jotka kastroinnin myötä ovat rauhoittuneet. "Tyhmä kuin lautapää härkä" vetää iestään nurkumatta.
Lapseni kasvot ja ikuistaa niiltä heijastuva epätoivo,lukemattomat kysymykset huulilla,masennuksen tuomat varjot poskilla ja sairauren runtelemat kauniit harvat hiukset,tämän haluaisin maalata.
Kuvastaisi vanhan äidin elämän hiipumista ja taistelua elää vielä hetki...toivoa jostakin tulevasta...
Kaipuun. Se voisi esittää vaikka muuttoa odottavia lintuja, putoamistaan odottavia syksyn lehtiä, katsetta kaukaisuuteen.
Eikö sinulla todellakaan ole senvertaa järkeä että pitäisit ihmisten sinulle uskomat nimet VAIN omana tietonasi etkä niitä täällä julkituo kaikelle kansalle?
Se kuuluu jo alkeellisimpiinkin käytöstapoihin, joita sinun luulisi osaavan kun niin Stadinfriidua olet että vallan.
Iltasatu viellä: Turkoosin meren rannalle kaunis huvimaja, Siinä ruusukvartsista ja helmiäisistä tehty pyyöreä hitaasti kehtomaisestikeinuva vuode. Minä siinä uinumassa hymy huulillani ja vierellä hopeaohimoinen komistus silittelisi minut uneen.
nyt jos osaisin maalata tällä hetkellä.
Vaan nyt heiluvat puikot, löysin entisen käsillä tekemisen ilon!!
Jes Jes !
Lankoja on vaikka mitä ihania, kevään, kesän, syksyn, talven väreissä
ihanaa :)) !
Ruskaa minäkin haluaisin maalata. Siinähän on oikeastaan kaikki, punainen, kuin rakkaus, keltainen ja oranssi kuin aurinko, vielä harmaa vesisade. Ruskeaa kuin arki, mustaakin murhetta on siinä, vielä löytyy elämänhaluista vihreääkin.
Valkoistakin lätkäisisin johonkin nurkkaan, useinhan ensilumi peittää hetken ruskan väririkasta maanpeittoa.
Ei olisi pakko, vaan mieluinen hommeli.
Osaisinpa minäkin kutoa kaksi samankokoista villasukkaa. :/
.
Mulla on nyt pari vuotta tossa keittiössä noi isot maalauspohjat odottanu et se inspis joka tuli ryminällä pari vuotta sitte ja häipy saman tien tulis taas takasin.
Kävin hakemassa noi isot 1,5 m x 1,5 metrii kanvas kiilakehyksin ja kaks kiilakehystettyä samanlaista molemmat n. 0,5 x 0,5 m.
Sellasta impressionista venäläistyylistä sisäkuvaa oon duunaillu, se on ollu tekeillä eri versioina kaikkeen kolmeen , siis ei sama kuva, vaan erilaisia.
Toisaalta yritän pitää tän asunnon edes jonkilaisessa kunnossa, jos tästä lähden, ainakin noi akryylivärit heitän h-vettiin koska niit ei sitte kukaan enää kyllä raaputa lattiasta irti jos sinne jotain tippuu. Joo, matot ja sanomalehtipaperit on keksitty mut on kaikkee....
vasta pohja ja jonkinlainen hahmotus...tuossa työssä on talvinen puunrunko...värisävyinä vaan sinisen ja valkoisen eri värisävyt...Mutta, saa nähdä mitä lopulta tulee....viimeisestä taulusta tuli talvinen kivikkoinen saarimaisema lopulta.
Vähän tälläinen tapa kun maalata..että, loppu kuvasta ei koskaan mitää varmaa..;)) Työ muuttaa muotoaan...Maalaamista minäkin olen harrastanut jo vuosia. Välillä aina poissa kuvioista...sitten taas kundin kanssa maalaataan yhdessä. Öljyvärejä emme voi käyttää, mutta akryylivärit käyvät...Väliovi keittiöön kiinni...kuunnellaan musaa ja malaataan..Mies ei ymmärrä miksi ne maalausvehkeet AINA siinä...Vitsi..meillä kun täytyisi olla työskentelyrauha;)) Olkkarissa taas olisi iso ruokapöytä mutta tv:ee häiritsee...
Olisipa yksi ylimääräinen huone...ihan vaan tätä varten;)))
Se inspiraatio...Kun iskee...tämä työ on taas iso valmiille kangaspohjalle tulee.. Akryylivärit joo;)) heti pitää tahrat poistaa...ei ne muuten lähde...tallautuu tosi tiivisti pintoihin...
Käytätkö muuten hanskoja maalatessa? Minä olen opetellut maalamaan sellaiset ohkaiset muovihanskat kädessä..Juttu lähti kundista..kun on tarkka kaikesta...tullut mutsiinsa...Kädet täytyy suojata..;)) Mutta ongelma meilläkin miten saataisin isäntä itse tajuamaan...että työn pitäisi saada olla väliin rauhassa...ja taulut antaa kuivua yhdessä paikassa. Ei oikein tajua sitä että, taulu elää...
Keittiö kun hänestä vaan keittiö....jossa vain syödään....Tämä ainainen tilanpuute...estää maalasta useammin...(:
t.Pimu
Joo, on se vähän vaikee tilanne jos avokki ei ymmärrä toisen harrastusta (mut hänen teeveeohjelmiaan pitäis sietää kuunnella) - en voi muuta ku neuvoa et yrittäkää funtsia luovia ratkasuja.
Mulla onneks tää pieni kaksio käytössä yksin. Tupakeittiö on mulla ateljee, lisää mattoja aion hankkia lattialle, halpoja sellasia, ne saa mennä pilalle, en viitti lattiaa pilata. Ja keittiön pyöree pöytä on täynnä kaikenlaisia tarvikkeita, purnukoita ja pehmoleluja (?), syön olohuoneen sohvalla istuen joku levee kirja lautasen alla, kattelen samalla telkkaria. En oo koskaan kyllä tykännykkään syödä pöydän äärellä.
Akryyliväreissä on puolensa, ne on vesiliukosia, eli maalausvaiheessa helppo laimentaa, voi jopa tehdä akvarelleja niiden kanssa, mut jos ihan sellasenaan tippuu johki asunnon pintaan tai vaatteelle niin siinä se on ja pysyy - tiukkaa muovia. On myös saatavilla värejä jotka on akryyli-öljysekotuksia.
Öljyväreillä on se hyvä puoli et niit voi poistaa edes jossain määrin jälkikäteen pinnoista, väri on kankaalla intensiivisempää, hehkuu enemmän sisältä päin ku akryyli. Ja siinä missä akryyliväreissä alotetaan aina vaaleimmista väreistä koska akryylivaaleeta ei kannata enää tumman päälle jälkikäteen lisätä, niin öljyväreillä vaaleeta, myös valkosta voi jälkikäteen lisätä tumman värille päälle niin että se on kuitenki todella valoa täynnä.
Tällä hetkellä mulla niin kova rahapula ettei oo varaa ostaa kumpiakaan, se menee aikasintaan ens kesään, mut sit ku taas rupeen maalaamaan, niin öljyillä jatkan.
niin öljyvärien (voimakas tuoksu)...laittaa kundin jotenkin kipsiin. Hän ei pysty maalaamaan sitten mitään. Öljyväreillä olen maalanut sitten joskus, tuolla Sasekan maalauspiirässä...jossa, työt sai jättää sinne kuivumaan...Ryhmässä maalaaminen oli muutenkin kliffaa...ei tuo harrastupiirissä maalaaminen kovin kallistakaan ollut...meillä siellä kun vetäjänä oli nuori nainen...joka oli myös koulutusta tähän saanut ja aika pitkälle opiskellut itsekin joitakin näyttelyitä pitänyt..Niin tuossa ryhmässä maalaamisesta vielä...Siellä sai aina hyviä komentteja muilta jotka jo piteemmän harrastaneet, kivointa oli kun siellä oli flyygeli..maalattiin sellaisessa juhlasalissa missä valoa tuli ikkunoista..Nooh, joskus aina siellä samalla kävi harjoittelemassa Suomen vanhin balalaikka-orkesteri..mukava fiilis oli maalata balalaikka musiikin soidessa....Yllättävää oli minulle se että, myös miehiä oli siellä ryhmässä..tuota ohennustekniikkaa minullekin neuvoi mies...jota taas oli opettanut yksi venäläinen taideopettaja nainen;)) Hänellä riitti tuota kärsivällisyyttä tähän öljyvärimaalaukseen...Itselläni tämä tyyli ja tekniikka on ennemmän kuulemma sama kuin monella saksalaisella modermin taiteen tekijöillä..Tykkään maalata leveällä siveltimillä ja maalikerros enemmän paksua ja runsasta...näissä omissa teoksissa...Pieniin tauluihin vain tuo pohja...Usein sitten omat työt ovat mukavuus syistä isoja...Kundilla se rohkeus vielä puuttuu...hän tarvitsee tarkan mallin...hän on lahjakas piirtämään ja tekemään näitä yksityiskohtia...Minä en..Olemme ajatelleet että, kun kundilla nuo aistiyliherkkyydet vain vähenisivät laittaisimme hänet kulta-ja hopeaseppä koulutuseen;)) Hänen ornamenttimallinsa kun ovat nyt jo hyvin kauniita ja yksilöllisiä..(sarjassa mutsit kehuuvat kundejaan)..mutta, näin on.
Täällä usein löydän Suomalaisesta kirjakaupasta Itiksestä tai Vuosaaresta halpoja ja hyvälaatuisia akryylivärejä...huonoilla ei kandee maalata;)) tarjouksessa ovat usein..Siveltimet hyvät ovat minusta taas kalliita...niitä ei tarjouksessa juuri koskaan..
Mieheni on kokki ammatiltaan...hänestä tuo keittiö, pitäisi "PYHITTÄÄ" vain ruoanlaittoon;)) Nooh. elämä on kompromisseja...voimmehan yrittää ja laittaa kuulokkeet korville ja maalata myös olkkarissa..tv:tä vain pienemälle.. Pitäisi koklata onnistuuko...mutta kun tuo iso tv ja se kuva siellä kyllä itseänikin häiritsee..Oikeesti pitäisi lisä tila jostain saada..
t.PimuF.
ison porukan ihmisiä, jotka olisivat jossain.
Mallina olisitte te maalaisin palstan ihmiset oman mielikuvani mukaan.
Siis jos osaisin ja pakko olisi.
syksyiset vanhat omenapuut, pudottaneet satoa maahan kirjavaan lehtiseen maastoon.
Tämä olisi jotain, jos osaisin sen tehdä.
neljä joutsenta lensi juuri mökkini yli, suunta oli etelään
ne haluaisin ikuistaa, valkoiset linnut sinistä taivasta vasten
äsh kaukokaipuu iskee, niiden matkaan halluisin...
Kauniin, värikkään syksyisen maiseman, ehkä järven rannan.
Löysin koneen taustakuvaksi tosi ihanan rantamaisemakuvan, ruskan väreissä.
Samanlainen väri-ihmetys, kun lapsena, vaikka mutsi yritti opettaa.
Minulla ei, kertakaikkiaan, ole tuota taitoa.
Picassoksi kyllä pystyisin, kouluaikaiset puu "taide" työt olivat juuri sellaisia kun nyt on Stadin näyttelyssä.
Ja mestarin "maalauksiakin" saattaisin matkia hyvin.
Niihin töherryksiin "taitoni" kyllä riittää.
Jos osaisin, maalaisin puolisyksyisen Vaahteranlehden, niitä olen nyt valokuvannut.
Odottanut tuota olen. Antaa kuitenkin pahemman ryysiksen ensin mennä...Ilman muuta täytyykäydä tsiigaamassa. Aiotko mennä? Tuo näyttely vaan kerran Suomessa. Sen jälkeen työt palaavat Picasso-museoon..
Mut, Hatsa hei...eihän taiteen määrittely pelkästään rajoitu maalaustaiteeseen (perinteiseen): Valokuvaus on myös taidetta. Älä Muru vähättele lahjakkuuttasi...Kaikista ei ole valokuvaajaksi. Ei löydy sitä kamerasilmää...vaikka kuinka opiskelisi alaa...Kuva on aina kuva. On se sit tehty millä tekniikalla tahansa.. Sunnutai harrastekuvaajia löytyy taas joka lähtöön...Nooh, mistäkö tiedän...nuorena friiduna olin duunissa Lauttiksessa Kuva-Sampossa...siellä harrastekuva puolella. Meikäläinen pussitti sit ihmiseten fotoja...tulihan sitä silloin nähtyy kaikenlaisia kuvia;))) Siellä kun työskentelin hihnan loppupäässä...
tsau;
t.Pimu
hitsi kun kaunis ilmaus Puolisyksyinen Vaahteranlehti
sielunmaisemakin voisi juuri nyt olla kuin Puolisyksyinen...
Jos mulle lykättäis käteen pensseli ja kaikki maailman värit ja sanottais, että hei Heikunkeikku, nyhän sun on Pakko maalata jotakin, niin eipäs onnistuisi. Tuntuisi, että en kertakaikkisesti osaisi tehdä yhtään mitään. Tekeminen tuntuisi vähemmän mukavalta, tylsältä ja sitä rataa.
Odottelen tässä sopivaa inspiraatiota. Kun semmonen iskee, niin johan meikäläiselläkin alkaa ajatus pyörimään ja tekeleen onnistumisprosentti nousee muutamalla numerolla.
Aikomus maalata kangasta. Tarkoitan esim. tyynynliinoja, puseroita, mahdollisesti saattaisi joku isohko taulu luonnistua.
Otan ensin väriä kloriitilla pois, epätasaisesti ja värejä pois eri "vahvuuksin". Tämän jälkeen otan kangaskynät ja kangasmaalit esille, myös valokuvia käytän, jotka painan kankaaseen kiinni.
Edelliset työt ovat onnistuneet mukiinmenevästi.
Joululahjoiksi jakelen. Siis jos mun inspikseni tulee ennen joulua.
Öljyväritaulujen maalaamiset eivät tällä haavaa ole in. Akvarelli ja akvarellikyniä, on tuola laatikossa kasapäin, mutta sekin ovat odottelemassa akvarelli-inspistä. Ja sopivaa hetkeä, että eräs taitavampi taiteilija (oikea sellainen) voisi neuvoa ja opettaa muutamissa asioissa, joissa tarvitsisin ehdottomasti
neuvoja.
Kumpikin käsi vähän sökö, ei ole pystynyt piirtämään vuosikymmeniin. Noh, en koskaan maalannut, maalit kalliita. Vaan piirrettyä ja vesiväreillä tuli tehtyä paljon. Sitä vaan on tehnyt sen jälkeen erijuttuja.
Ei oikein ole kyllää maalaaminen kiinnostanutkaan. Hidasta hommaa. Öljyvärejäkin pitää kuivatella päivätolkulla. Duuneissa ei kyllä paljoa pääse taiteilemaan, pirusti reunaehtoja. Vaan aina jotasin pientä muuta viritteillä. Nyt kuvailin viikonlopulla maa-artisokkaa, pitäs yks kansi tehdä. Tollaset on aika vapaita duuneja. Elikkäs kaitpa mä nyt puljaan sitä kantta.
Jostain syystä innostuin vuosi sitten hitsaamisesta. Metalli muutenkin kiintoisa materiaali, se taipuu vaikka mihin. Pitäisi saada vähän aikaa johonkin väliin, mietittynä parikin juttua. vaan ei ole kiirettä, ja toisekseen miettiminen on kaikessa aina tärkeintä. Vähän vaikea keksiä mitä taiteellista on kukka-asetelmassa.
On tavallaan kahdenlaisia ihmisiä, net jotka hirveessä "luomisen tuskassa" roiskii urakalla jotain, ja sitten mä, joka miettii uskomattomia aikoja jotain juttua, ennenkuin tulee tulokseen, että koko idea oli perseestä alunperinkin.
Joskus ollut jotain pientä näytillä. Noh duuneja nyt on välillä levällään vähän jokapaikassa, mutta ne on eri juttu, niissä poka on esillä, en mä. Mutta on toi yks näyttely ollut työnalla ties kuinka kauan. Valmistuu jos valmistuu. Mutta ensimmäistäkään maalausta sinne ei tule. Kukkatauluja sais paremmin näytille, vähän vaikea mennä läppäri kainalossa selittään jollekin " ois rajua kamaa, haluatko nähdä"...
Pitää mennä nysvään sitä kantta, deadlineen toki aikaa, mutta kun oon vähän laiska.
=DW=
vitsi, meikäläisellä ei ainuttakaan...myöskään ei muiden maalaamia..Tuo itsekriittisyys maalamisessa todella meikäläisellä korkealla..Omat maalatut taulut kellarissa..vaikka muut ovat kehuneet..Eihän niitä nyt seinälle VOI laittaa..
Minulla se ongelma että, työstä joka "päässä" tai kuva joka "päässä" ei koskaan sit tulekaan. Lopputulos aina kaikkea ihan muuta...Syy en ole ammattimaalaaja...Mallista en osaa maalata mitään...Jos, yritänkin tulos sellainen ekaluokkaisen töherrys...Piirrustaitokin täysi nolla..
Meillä suvussa monia lahjakkaita piirtäjiä ja myös maalajia...Viivan veto ja käyttö helppoa. Faijani oli myös lahjakas piirtämään...muutamalla vedolla hän sai kuvan syntymään...Minä en;)) En edes yritä...
t.Pimu
luonnossa pyörinyt niin ei ole oikein kaunista syksyn ruska, on väritöntä, haaleaa.
Pakkanen ei ole vieraillut värittämässä luontoa.
Vaahterat ovat tosi kauniita, varsinkin, kun aurinko niihin paistaa.
Eiköhän se parahin väriloisto ole vielä edessä.
Olen pakannut kamppeita kasaan. Juon vaan kahvin ja sitten lähden saareen puristamaan tyrnimarjoja. Sauna lämpiää sillä aikaa, kun puristelen.
Saaressa syksyn värejä saa odottaa vielä pitkään. Meri lämmittää sen verran, että koivuissa on vielä vihreät lehdet, kun täällä kaupungissa jo tippuneet.
Nyt täälä paistaa ihanasti aurinko ja mikä parasta, ei tuule. Meinasin eilen lähteä saareen, mutta tuuli yli 10m/s ja päätin, että menen tänään. Jos huvittaa, niin saattanen olla yötä, tai sitten en. Kahtotaan :)
olet saanut.
Taideteoksen ottaisin*'valmiina vaikka sielunmaiseman nimissä.(sallittakoon)
Kauan sitten kävin Taidehallissa katsomassa Reidar Särestöniemen näyttelyä ja hänen töissään oli vangittuna pohjoisen shamanistinen luonto, rajua värien loistoa tai hienosti valon ja varjon leikkiä.
Vaikka monissa näyttelyissä eri maissa olen kierrellyt, jonkin maiseman merkitys taiteilijalle ei ole niin vahvasti välittynyt.
Siirrän nyt , mentaalitason luontoelämyksen teoksenani................
Kauniin asetelman punaisita ruusuista. Näen sen jo silmissäni. Kuvaa kai tuota saamaani äitienpäiväruusua, joka on kovasti loistossaan vielä nytkin.
kotiini seinämaalauksen!