Äiti sairasti syöpää ja elinpäiviä ei ollut ennää paljon jäljellä, pikkuveljeni (10v) kirjoitti äidilleen "lohdutus runon" :
Oot sinä arvokas mulle, vaik luulen että oon yhtä arvokas sulle; en sua koskaan heittäs, vaan toivon enkeleitä. En sua koskaan jätä, vaikka rumia sanon, en sua petä. Lyhty ei ole vielä sammunut, eikä kipinä sinun sydämmessäs sammunut. Vaikka sammuis, tikulla sen sytytän, vaikka käteeni polttais. Vaikka kuinka toivo vaipuis, älä kokonaan maahan taivu. Voimia raskaille päiville.
Toivoo sydämmellä Juuso
En tiedä miltä tuo muista kuulostaa, mut on se niin tunteikas ja ihana, et sillä mä sen tnne kirjotin..ikävä mamia.
Oot sinä arvokas mulle, vaik luulen että oon yhtä arvokas sulle; en sua koskaan heittäs, vaan toivon enkeleitä. En sua koskaan jätä, vaikka rumia sanon, en sua petä. Lyhty ei ole vielä sammunut, eikä kipinä sinun sydämmessäs sammunut. Vaikka sammuis, tikulla sen sytytän, vaikka käteeni polttais. Vaikka kuinka toivo vaipuis, älä kokonaan maahan taivu. Voimia raskaille päiville.
Toivoo sydämmellä Juuso
En tiedä miltä tuo muista kuulostaa, mut on se niin tunteikas ja ihana, et sillä mä sen tnne kirjotin..ikävä mamia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.