Voiko mielestänne rakastua niin palavasti, että sairastuu, eli kuten ennenvanhaan puhuttiin, räytyi rakkaudenkaipuussaan ajatellessaan kohdetta, joka tuntui saavuttamattomalta?
http://www.youtube.com/watch?v=Vvs2h7PnFLQ
http://www.youtube.com/watch?v=Vvs2h7PnFLQ
Vastaukset 42
Vanhimmat
se on mahdollista. Entisaikaisissa romaaneissa sellainen tuntui olevan hyvinkin tavanomaista, joten kai sitä on oikeassa elämässäkin tapahtunut.
Kyllä kunnolla rakastua rätkähtäminen vaikuttaa koko fysiikkaan, vaikkei nyt kuoliaaksi riutuisikaan.
kun on vielä tunteet.
Tunteet, haalentumattomina, ja vaalentumattomina, ja nuoruuden kiihko vielä virtaa suonissa kosken kuohuna.
Niinhän Romeo ja Juliakin.
.
Enemmänkin kiinni ihmisestä. Herkkä tunneihminen ei karvoistaan pääse vaikka eläisi satavuotiaaksi. Keinot käsitellä tunteita ehkä kehittyvät iän myötä.
enää täsä iässä voi rakastua ja masentua, jos ei rakkaus saa täyttymystä kohteen kanssa syystä tai toisesta?
Essollakin tätä asiaa on monesti käsitelty, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että rakastuminen ei tapa ihmistä. Seksi-Sulokin rakastuu palavasti joka viikko, mutta hengissä hän on vieläkin, ja tähyää edelleen kiihkeästi naisten perään.
Muutamat rakastumiset ovat kyllä johtaneet siihen, että Sulon on täytynyt käydä kunnanlääkärin vastaanotolla kohentamassa vähän miehisiä ruumiinosiaan. Pätevä tohtorimme on aina saanut Sulon oivaan taistelukuntoon, joten Sulo voi jatkaa vanhaa elämäntapaansa Essolla.
Tampereella -60 luvulla vanhainkodista katosi 80 v mies eikä hoitsut ja poliisit meinanneet pariin päivään löytää mistään, kun vaatteetkin omassa huoneessa.
Sitten löytyi nuoren "pimatsun", vasta 78 v sängystä käytävän toiselta puolelta. Tietyissä puuhissa. Ei muuta kuin peruuttaa poliiseilta etsintäpyyntö ja mainita rakastavaisille, että ruoka-aika tunnin päästä ja sinne vaatteet päällä sitten. On "pukupakko", ei tulla ruokalaan Aatamin ja Eevan asuissa.
ikä ei ole este rakastumiselle.. Olet minkä ikäinen vain sinä voit rakastaa ja tuntea olevasi rakastettu..
Tuo on lohdullista ja ihanaa kuultavaa, kun itse elää kylmässä liitossa. Olisihan se kiva vielä kokea kunnon humahus, näin vanhoilla päivillä, varmasti toisi iloa ja eloa tylsään arkeen.
Vaan toista se on meillä. Lempi leiskuu eelleen. Voe tokkiisa.
Miten se Lempi leiskuu ? :)
Kuuleha nyt sinä jo tivvoot iha yksityis asjoeta.
tivvoo . Etkö huumoria ymmärrä ? No et, hmmm ,, mäne sen lempis viekkuun makkoomaan ja
ole onnessas autuas ... Hyvvee yötä !
sitä tulist rakkaut : )
Vois ollakki,olem mää kuullu sen ikästen viäl menevä naimisiinki : )
Lehdissä lukee, vähän väliä, että jotain kadonnutta naista etsitään, eikä poikaystävääkään löydy mistään.
SItten löytyy jompi kumpi. Hengissä tai ei.
Rakkaus on toisinaan kuolettava.
Sitten on tämä perherakkaus, uskonnosta riippuen, sekin näyttää olevan joskus kuuolettavaa rakkautta.
Minun, kuolettavat rakkauteni, saivat minun kävelemään, vähän vaikeasti ja veivät kouluun/töihin aika väsyneenä. Mutta ei dentään puolikuolleenakaan.
Jos, joku kertoisi (laulaisi) minulle noin. Niin miksen voisi räytyä hyvinkin lopun elämäni. Todella kaunis biisi...Kiitos. Sulle.
t.Pimu
tsau....
eivät aina kohtaa.
Ruotsissa asuu erästä valtauskontoa edustavia nuoria naisia jotka kuolevat nuorina, vilkaistuaan ruotsalaisia nuoria miehiä ja oma perhe huolehtii eliminoinnista.
Sharia-laki, ruotsalainen yhteiskunta ja rakastuneet ihmiset, kuolettava dilemma.
Muuten rakastuminen humalluttaa ilman alkoholia, kirvoittaa runolliseksi, räydyttää kadotessaan , mutta ei tapa............
Kyllä siinä meinaa sydänhermot ratketa ja sielua vihloo kun rakastuu ja on pakko " juosta karkuun " ennen kuin toinen tajuaa että hei .... . Varmasti riutuisi ja räytyisi jos ei päästä rakkauden etenemisen katkaisevaa giljotiinia heti valloilleen, on se rakkaus niin kauheaa ..... . Nyt siis puhutaan mahdottomasta, saavuttamattomasta rakkauden kohteesta.
Jossain olen kuullut sanonnan että järki ja tunteet ei kulje samassa kädessä.. Miten sitten on kulkeeko rakkaus ja järki samassa kädessä.. Rakkaus sokaisee.. se vie sen järjen.. joksikin aikaa... Kunnes heräät ajattelet.. että sulla on ainakin tunteet vielä tallella.. Aidot lämpimät tunteet.. joista yksi on rakkaus ja välittäminen.. mutta enää tuo rakkaus ei sokaise.. vaan se kulkee järjen kanssa samaa matkaa..
ei aina järki kulje todellakaan mukana;)) Kokemusta siitä kun on...nooh..kaikki kuitenkin sen arvoista..Minä en kadu elättyä elämää...:)) Kyllä kai se rakkaus sitten iän jotenkin muuttuu...järkevämmäksi..Elämän kokemus siellä vain takana.. En minäkään enää sängyn päällä hypi enkä pompi...puhtaasti rakkaudesta toiseen...sitä tylsästi järkevöityy.. Vaikka vesiliukumäkeen vielä mieli;)) Vitsi...mutta, kun mies enää lähde...saan mennä yksin..
Rakkaus voi todellakin sokaista ja järki lentää nurkkaan vähäksi aikaa.Vaikka näkee omin silmin että mahdotonta on tehdä mahdolliseksi.Nuorempana tunsi voimakkaammin ja ajatteli että se on maailmanloppu!
Nyt laskeutuu pehmeästi maan pinnalle ja ajattelee,että olimpas minä hölmö,mutta toisaalta on hyvä että osaa tuntea vielä jotain.
Jotain mikä nostaa jalat keveästi maasta ylös,saa ilmeen kirkastumaan ja kasvot hymyilemään.
Että en olekkaan tunteissani kuollut..
jos keskittyy pelkästään siihen rakastumisen tunteeseen ja tuijottaa vain omaa napaansa, antaen muun elämän ja muiden ihmisten lipua ohitse. Rakkaus on yksi tunne muiden joukossa, ja on itsestä kiinni kuinka paljon arvottaa pelkästää sitä ja sen varassa elämistä. Yleensä onnellisuus koostuu monesta muustakin tuntemuksesta esim. arvostuksesta itseä ja muita kohtaan.
Hoh-hoijaa mitä kommentteja Tottakai voi rakastua - ja mitä vikaa siinä rakastumisen tunteessa on? Elävien tunteiden voima on ihanaa!!!
Mitä? En minä ainakaan voisi rakastua ihmiseen, jota en arvosta ja kunnioita ja se on myös sitä itsensä arvostamista, ettei kaikkiin männynkäpysiin rakastuisi.
Lastenlapsiin voi rakastua noin, mutta ilman vaatimuksia.
enää tällä iällä tai sit voi jos on tarve mut ei kyllä tämmöinen avioliitossa oleva vanhempi rouva en muutenkaan usko siihen että voi rakastua rätkähtää tosta vaan voimatta asialle mitään ihastuahan voi mutta järkeillen siitä pääsee eroon tämmöinen ns normaali yhden miehen nainen tai mikä nyt normaali onkaan tietysti on ihmisiä niin naisia kun miehiä jotka eivät osaa koskaan lopettaa sitä rakastumista rakastavat sitä rakastumisen tunnetta onhan se tietysti hienoo mutten kyllä vaihtas tätä nykyistä olotilaa minkäänlaiseeen kuolettavaan rakkauteen.
kun toiset tuntuu "rakastuvan" jatkuvasti, ainakin sitä sanaa käyttävät. Monta kertaa vuodessa ja aina eri ihmiseen.
Kyllä mun rakastuakseni täytyy tuntea se ihminen eikä edes parissa vuodessa opi ihmistä tuntemaan.
Enkä edes hullaannu tai ihastu ihmiseen jatkuvasti.
Siitä huolimatta tapaan ihania miehiä päivittäin, mutta että sen edemmäs ajattelisin.... ei ole kuitenkaan mun juttuja.
Oleks sää hämäläine : )
Mää meni kahre vuare jälkee jo naimissii : )
olenko koskaan ollut rakastunut.
Olen ollut naimisissa mutta olenko ollut rakastunut, en tiedä.
Monenlaisia tunteita on ollut ja ne on pyörittäneet, mutta kenellekään en ole sanonut täydestä sydämestä "Rakastan sinua", aina olen joutunut nielaisemaan ennen tuota lausetta.
Olenko kylmä ja kova ihminen joskus mietin sitä.
Mitä rakkaus on? En tiedä!
kumpaakaa.
Ei sit ol vaa osunu se oikia kohral,mää uskoisi.
Mut viälki voi löytyy : )
Tuli miälee,et näiks sää lapsuuren korissas rakkaut,
ei tartte vastata,mut joskus se o siit kii,mää luulisi.
Lapset ku on meijä vanhempie peilei,eiks vaa : )
on oikeaa rakkautta. Voiko rakkautta olla tunne joka kasvaa sisällä voimakkaaksi kaiken mukanaan vieväksi tunteeksi, joka voi viedä mukanaan kuin hyökyaalto, eikä mitään muuta ole mielessä kuin tuo ihminen, vaikka toinen olisi kaukana ja saavuttamattomissa. Mulle rakastuminen vaatii suurta ihailua ja kunnioitusta rakastumisen kohdetta kohtaan. Ihminen, joka on tehnyt paljon muita ihmisiä auttaakseen ei voi olla muuta kuin rakastamisen arvoinen. Rakkautta vai pakkomiellettä? Siinäpä ikuisuuskysymys. Monella on mennyt pää sekaisin moisessa myllerryksessä.
on lapsena rakastettu.
Toisiaan ne ei.
Mut on tehty vanhoilla päivillä ja kait ne kuvitteli mun pelastavan niiden liiton.
Erota niiden ois pitänyt jo paljon ennen kun se tapahtu, siihen aikaan ei vaan eroominen ollut helppoa.
Äiti teki rohkean teon kun lähti.
Myönnän olevani usein ajatuksissani äidin kaltainen, ja välillä huomautankin itselleni ettei toi ole mun vaan äidin ajatus, mie en silleen ajattele.
Vanhasta pois oppiminen ei ole helppoa.
on mulle tuttuja tunteita. Ne vaan kuluu niin äkkiä pois.
Pakkomielteenkin sain kokea yhden henkilön kohdalla ja se oli sairastuttava tunne loppujen lopuksi.
Mutta ehkä hän vielä jossain minuakin odottaa, tai sitten ei.
Nyt pelataan näillä korteilla yksin peliä :))
Emmää eres ajatellu,ettes olis rakastettu laps,
vaa just sitä näiks vanhempies välil rakkaut ?
Ei se tiätty ain pirä paikkaas,mut nii mää ole mones
asias oppinu : " lapsi on vanhempiensa peili "
on kuollut, mustasukkaisen "puolison" toimesta, eli voi.
teininä vois.
rakastuu kyl voi,muttei nii tulen palavan ...keleesti.Eikä helpostikka.
Ei,emmää usko.Met ollaa jo vanhoi ja viisai.Eikö niin ?
Kyl ihmine ikävöirä toist voi vaiks satavuatiaana.
Ei ol pal aikaa ku rakensin täkist möykyn viäreeni ja pirin tyynyy kainalos,
ku ukko oli pois kottoot viikon.Pari yätä meni hyvi,mut sit oli kivampi ku
siin viäres "nukkus hän ".Kuarsaus vaa puuttus,muttei se haitannu.
Ikävä oli,kehtaan tunnustaa : )
sitä kuorsausta nauhoittaa vastaisuuden varalle? :)
P.s. ollaan viisaita..juu..:(
vois olla se, että kun rakkaus Suomi-poikaan loppuu, niin yli kakskymmentä kertaa vuodessa loppuu naisen elämäkin!
katsoin uusintaa sarjasta kahden kerroksen väkeä, siinä piika rakastui toiseen palvelijaan koko sydämestään, tuli petetyksi ja meni viimein hirteen kun ei kestänyt särkynyttä sydäntään.
Siihen aikaan köyhä tyttö oli aina syyllinen ja häväisty jos sai lapsen, vaikka olisi tullut raiskatuksi.
Eipä silti noin oli vielä 50-60 luvullakin.
Onneksi elämä on muuttunut naisten kannalta parempaan suuntaan.
siin o esimerkki eläväst elämäst.
Tyttö parka rakastus tulisesti ja uhras koko elämäs....
palavasti iästä huolimatta. Kun lukee teidän juttuja, on kuin puhuisitte jostain astianpesukoneen ostosta, ensin täytyy tarkkailla, tuntea kapine, sitten voi siihen ehkä (laimeasti) kiintyäkin...
Kyllä kunnolla rakastumisen erottaa ehdottomasti muista tunteista, eikä se ole tila, joka jokaviikko vaihtaa kohdetta toisin kuin ohimenevät ihastukset.
vaan sydäntä raastavasti, ei nukuta, ei nälätä, ei itketä, jne.
Taas vastaavasti joku voi riutua huonossa suhteessa kodissaan, voi vaikka kuolla ikävään.
Että laihtuu ja tulee kalpeaksi.