Itse olin 1991, perheeni kanssa.
Kaksi viikkoa ennemmin, olin ostanut Volvo 244, hienon laitoksen.
Myyjä kysyi, haluatko kaskon, vastasin sillä sen yhden viheltäväni.
Sunnuntai aamuna, kymmenen maissa lähdettiin jäälle aurinkoa ottamaan, oli maaliskuu.
Ajoin vartiomaattomaan tasoristeykseen, siinä oli kaksi raidetta kymmenen metrin välein.
Pysähdyin ensimmäiseen, ja toisen eteen, kun lapseni alkoi takapenkillä kitistä.
Käännyin takapenkille, ja suoritin jotain. Aioin lähteä liikkeelle, kun huomasin vasemmalta junan porhaltavan.
Ekaksi, tuli mieleen, että alta pois ja vikkelään (auto oli osin raiteilla),
Onneksi järki pelasi, jos siinä talvikelissä olisin nostanut kytkintä, olisi osuma ollut täydellinen.
Nyt lähti Volvosta kaikki etupyörien edestä.
Saatananmoinen pamaus.
Hetken emmittyäni, kävelin lähitaloon, ja pyysin soittaa (ei ollut vielä kännykkää)
Lähitaloista oli jo soitettu,kyllä.
Oven avasi vanhempi rouva.
Selvittelin jääneeni junan alle.
- No kuinkas työ sittä siinä vielä ootte? Ihmetteli hän.
Samaa ihmettelen tänään vielä itsekin.
Ps. Juna peruutti onnettumuuspaikalle, konnari tuli paikalle kirjaamaan kuolleita.
Sain napakat sakot vielä lisäksi ja Volvosta puhumattakaan...
Kaksi viikkoa ennemmin, olin ostanut Volvo 244, hienon laitoksen.
Myyjä kysyi, haluatko kaskon, vastasin sillä sen yhden viheltäväni.
Sunnuntai aamuna, kymmenen maissa lähdettiin jäälle aurinkoa ottamaan, oli maaliskuu.
Ajoin vartiomaattomaan tasoristeykseen, siinä oli kaksi raidetta kymmenen metrin välein.
Pysähdyin ensimmäiseen, ja toisen eteen, kun lapseni alkoi takapenkillä kitistä.
Käännyin takapenkille, ja suoritin jotain. Aioin lähteä liikkeelle, kun huomasin vasemmalta junan porhaltavan.
Ekaksi, tuli mieleen, että alta pois ja vikkelään (auto oli osin raiteilla),
Onneksi järki pelasi, jos siinä talvikelissä olisin nostanut kytkintä, olisi osuma ollut täydellinen.
Nyt lähti Volvosta kaikki etupyörien edestä.
Saatananmoinen pamaus.
Hetken emmittyäni, kävelin lähitaloon, ja pyysin soittaa (ei ollut vielä kännykkää)
Lähitaloista oli jo soitettu,kyllä.
Oven avasi vanhempi rouva.
Selvittelin jääneeni junan alle.
- No kuinkas työ sittä siinä vielä ootte? Ihmetteli hän.
Samaa ihmettelen tänään vielä itsekin.
Ps. Juna peruutti onnettumuuspaikalle, konnari tuli paikalle kirjaamaan kuolleita.
Sain napakat sakot vielä lisäksi ja Volvosta puhumattakaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mutta mitäpä noista, neljän ihmisen henki säilyi.
Tarkoitus oli lomailla tuonne Lappiin. Siinä vähän ennen Oulua sit..jotenkin se asuntovaunu lähti vaan miehen käsistä...Jos joku tuon suoran tietää vähän siinä ennen Rantsilaa...No..ajauduttiin sitten vastaantulevan kaistalle vauhti oli siinä 80 km...Mies sai kuitenkin pidettyä auton pystyssä..asuntovaunu ojaan...pyörähti kolme neljä kertaa ympäri...Kaikki sisältä täysin mäsäks...Meille itsellemme ei onneksi käynyt kuinkaan..Mutta, emme olleet tuota sopimusta tarpeeksi hyvin lukeneet..Vuokra-asuntoautossa ei ollutkaan täyttä vakuutusta...Viimein erä tuli puoli vuotta sitten maksettua..Vanhinko jäi meidän maksettavaksi...
Nooh, Kiitokset vielä kerran sinne Rantsilaan vapaa palokuntalaisille jotka, tulivat avuksi...Itse älysin tuo tapahtuneen jälkeen onneksi soittamaan 112;een sieltä koko porukka tuli ja sulki tien hetkeksi...ja meidät vietiin turvaan...Oli aika myöhäis ilta ja vettä satoi kaatamalla...Vähän hölmistynyt olo oli...ei oikei heti hiffanut että, mitä tapahtui, mies sen verran shokissa että, hyvä oli että, minulla oli tuo myös ajokortti..Ei pystynyt itse viikkoon ajamaan......Nämä vapaa-palokuntalaiset siellä Rantsilassa sitten ohjasivat meidät sellaiseen lomataloon missä tuon lomaviikon toivuimme...kaikki tavaramme keräsivät sieltä ojanpenkasta ja hinasivat tuon mäsän vaunun vielä paloasemalle suojaan..ottivat valokuvia...jos olismme myöhemmin tarvinneet...
Vieläkin tuo konjakkipullot tai sinne tosi ihanille Rantsilailaisille viemättä...Suomalaisissa löytyy upeaa porukkaa jos, vahinkoja sattuu maantiellä..Että Kiitokset vielä Rantsila Vapaa- palokuntalaiset ja myös siitä ystävällisyydestä jonka saimme;)) Joskus, ehkä sinne vielä matka...Tuolla osuudella kun sitä ennen oli viikko sitten tapahtunut vakava kuoleman kolari...samalla suoralla..Ja Oulusta tulevat rekka-autot ajaavat aika usein tuota pätkää ja aina täysillä..meillä kävi tuuri...Ei menty rekan alle... Ehkä tuo oli vain muistus kaiken rajallisuudesta....tässä elämässä. Elämästä ei tiedä....
t.Pimu
onks ranttisissa vepareita?
Tuo suora siinä, on sellainen ihme paikka. Rekkaliikenne todella oli ainakin silloin vielä kova. Nyt en tiedä... Onnettomuuksia tällä suoralla tapahtuu...vaikka ei mäkiä ei mutkia, pitkä tasainen suora...Meilläkin sitten kun poliisin kanssa tuota tutkitkiin...niin asuntovaunun takapyörä oli osunut sellaiseen asfatinreunaan...siitä läksi koko vaunu ohjauksesta. Syy nuo asuntovaunut pyörät olivat kuluneet.. Jonossa joo mentiin ja vauhti todella sallittu 80 km/t. Sakot tuli kuitenkin. Ja molempia vielä erikseen kuulusteltiin sitten täällä Stadissa. Että, mikä oli vauhti..ja tuon vaunun jouduimme maksamaan. Ei siitä enää asuntovaunua olisi millään konstia saanut. Oma syymme..emme lukeneet tuota sopimusta tarpeeksi tarkkaan..Älä viitsi kysyä harmittiko...
Minusta ei mitään syytä ilkkua jos, kehun vapaapalokuntalaisia...jos, itse vastaavan tilaisuuteen joudut...osaat kyllä antaa arvoa tällaiselle. Vapaa-ehtoistoiminnalle. Sitä on on vähän shokissa kun matka yllättäen katkeaa ei sitä heti tule mieleen ne tavarat..kaikkea muuta. Ystävälliset vapaa-ehtoiset kun tosiaan tuolta kaikki ne tavaramme keräsivät ja todella ohjasivat tähän majapaikkaan Mökkiin..Oli sellainen iso hirsimökki joka oli täysin kalustettu ja vielä aamupala aineet siellä valmiina...Isäntä sitten seuraavana päivänä vielä meille kunnon savusaunan lämmitti..No, viikko oltiin sit Rantsilassa..tässä hirsimökissä. Soittivat vielä isäntäväellä että, olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen, seuraavana päivänä toivat viellä alueen kartan ja neuvoivat mitä siellä on näkemisen arvoista., siis todella ystävällistä toimintaa.......meille ei käynyt kuinkaan ja auto pysyi jopa pystyssä...mutta vaunu pyörähteli moneen kertaan ympäri...tuollainen asuntovaunu kun pyörähtää ja siellä kaasupulloja kyydissä..rähjähdysvaara on suuri..Olisi voinut käydä todella huonosti...Kundikin nukkui just sitten takapenkillä ilman turvavöitä..ajateltiin että Ouluun ei enää pitkä matka ja kundi oli väsynyt annettiin lupa että voi nukkua ilman vöitä....Jyväskylästä kun tultiin..ja tuollainen keli kun pimeää ja vettä tulee yhtenään..Jäisitkö itse mielelläsi vastaavassa tilanteessa maantieteen laitaan?
Autoja toki pysähteli...mutta, kun meillä ei hätää..jatkoivat matkaansa. Ylipäätänsä kantsii soittaa 112..eikä jäädä miettimään mitään hinauspalveluita. Meillekin tuli poliisi ja ambulanssi varmuuden vuoksi katsomaan että, olemme varmasti kaikki kunnossa.
Tuo shokkitilanne sit tulee todella jälkeenpäin...vasta kun tajuaa..kuinka hilkulla hyvällä säkällä sit päästiin..Jos, oltaisiin ajaudutte rekan kanssa samalla kaistalla yhteen..eipä meitä tässä olisi..
Itse reagoin vasta tuon viikon kuluttua kun ajattettin sit takaisin Stadiin...huomauttelin miehelleni koko ajan...älä aja noin lujaa;)) Yleensä en huomauttele mitään..ei syytä. Mies vähän hermostui ja sanoi että, jos et nyt lopeta. Tulet itse ajamaan..;))
t.Pimu
Kertomuksesi on mukava yhdistelmä.
olen ollut vuoriston mutkaisella tiellä tuli pieni auto kylki edellä puskuriin suoraan. Meillä oli asuntoauto mutta sillä ei voinut sitten ajaa kun meni jäähdyttäjä ja jotakin muuta mäsäksi. Toisella puolella oli syvä rotko ja toisella vuori. Aikamoinen tilanne kun sitä selviteltiin. Hinattiin 8 h satamaan ja siitä Angonaan Italiaan korjattavaksi. 2 pv aikaa korjata jotta ehdittiin ajaa Suomeen töihin. Italian pojat vaihtoi kaikki uudet osat kun oli merkkiliike. Paljon halvempi kuin Suomessa korjaus ajokuntoon olisi ollut. Kannatti olla vakuutus, se korvasi hotellissa yöpymiset, ruuat, puhelut, kaikki.
Mutta hermot meinasivat mennä.
itse bussin perään ja turvatyyny pelasti, ei käynyt kuinkaan, tosin kuvattiin joka puolelta ja tarkkailtiin tuntitolkulla, poliisitkin kävi puhalluttamassa. Vauhti ei ollut kova neljän ruuhkassa, vaihdoin kaistaa räpläilin samalla radion kanavia. Olin huomioinut seuraavat valot ja bussin, kun nostin katseen bussi oli pysähtynyt enkä ehtinyt tehdä mitään. Ne valot oli vihreät, no oma moka, auto meni lunastukseen.
Tuosta tasoristeysjutustasi muistui mieleeni yhden asiakasperheen tragedia. Heidän molemmat poikansa kuolivat tyttöystäviensä kanssa tutussa ylityspaikassa.
töihin, huhtikuuta ja juuri vaihdettu kesärenkaat alle. 4-Tienpinta oli aivan lumeton mutta vauhti mielestäni mateleva. Lähdin ohittamaan ja kappas vain tienpinta mustalla jäällä. Ei auttanut mikään. Oikealle ei voinut ohjata koska siellä jono autoja eteenpäin menossa. Vasemmalla sitten vastaantulijoita. Rekka täyslastilla tulossa vastaan. Panin silmäni kiinni ja ohjasin vasempaan. muistin vain hokeman paina kytkin pohjaan.
Kuin ihmeen kaupalla ehdin ennen rekan nokkaa alta pois ja autoni pyöri hirviaitaa pitkin noin 100 m kunnes laskeutui katto alaspäin maahan. Auto oli sopivasti ojan penkareen päällä ja sain ujutettua oven auki sen verran että pääsin ulos.
Kävelin lähellä olevaan taloon ja sain siellä kahvit, soitin siipalleni että voisiko hän auttaa ja kuskata minut töihin kun ajoin ojaan. En tietenkään uskaltanut sanoa asian oikeaa laitaa. Auto aivan romuna mutta minulle ei käynyt mitenkään, hieman mustelmilla mutta ei kummempaa. Töissä sitten tuli pienoinen shokki ja vapisin ainakin tunnin verran.
Olen mie kerran jäänyt autoineni Citikan ja Saabin väliin, niska ikävästi nytkähti, onneksi ei pahemmin käynyt.
Se sattui Mikkelin keskustassa liikennevaloissa vuonna 1977.
NAISKUSKI,LAPSENI ALKOI ITKEÄ TAKAPENKILLÄ,TASORISTEYS.!!!!!!!.HOHHOIJAA.