Huomioksi joitakin ketjuja lukiessa on tullut se todellisuus tanssipaikoilta ja syiden ja aiheuttajien kaivelu ilottomuuteen tanssipaikoilla.
Tehotanssiminen on iloista heille jotaka sen saavat aikaan ja nauttivat. (ei poissa keltään) Ilottomuus yleisesti onkin sitten toinen juttu?
Keinotekoisia tekohymyjä on paljon liikkeellä! Siis näyttelemistä jossakin tarkoituksessa. Naisten ylikansoitus ja joukkopako tanssilavoille on merkki varmaan aivan muusta kuin tanssista ja tanssin harrastamisesta sekä että sen kiinnostuksen osoituksesta heille joille se istuu ja on lähtenyt onnistumaan.
Tuli mieleen ajatus tanssiparista vakiparin korvikkeena, onko tästä kyse?
Vakiparisuhde ja sen vaatimuus tiedetään ja se on "rankaa" tai sitten vähemmän rankaa kunnes tajuaa että kuinka tärkeä ja kantava se on itselle ja toiselle. Myös sen tarkoitus arvoineen. Sitä voi vaikka käyttää tanssimiseen kohtuudella.
Tanssipari ja siihen kohdistuvat vaatimukset /odotukset ovat jollakin osalla sitten samaa jatkumoa eli (ole täydellinen tai et kelpaa) tai että osapuolet haluaa huomiota,läheisyyttä,sosiaalisuutta,seksiä ym olipa suhde tai ei. Kyseessää on sekava tila ja sen seuraamukset tanssipaikoilla osaltaan.
Kumpaakin taitaa suuri joukko yrittää etsiä ja samalla koettaa selvittää itselle miten tätä yhteiselämää tulisi osata elää. Aitoina asiat olisivat yhteisöllistä ja yksilöä vahvistavia ja tanssiharrastus voisi olla avoimena sekä rehtinä tosihyvä kehittäjä myös saada selville mitä haluaa ja mihin kykenee. Tansiparisuhteeseen vai parisuhteeseen.
Ero on selvä parisuhteessa saa ja voi olla tukena toiselle ja saada vakautta itselle.
Tanssiparisuhteessa voi kokoajan elää luulossa tai tietoisesti laajemman mutta paljon kevyemmän joukon kohteena ja saa sen mitä pystyy ja kykenee kantamaan tai voi jäädä ilman sitäkin.
Sinkut siis oikeasti sinkut on aivan oikein että, kansoittaa hakurivit. Näyttää vain olevan yhä sakeneva joukko erityisesti naisia jotka tekohymyllä jakavat viestejä ja käyvät alituista keskutelua naisten suuresta massasta kilpailijoina ja myös miehet saavat arvostelua nimen omaan ne poissa olevat miehet.
Eiköhän todellisuus ole että ilottomuus lähtee aivan muualta ja tulee vain tanssipaikoille "kaatopaikkalle" olisiko viimeinen oljenkorsi vai?
Tehotanssiminen on iloista heille jotaka sen saavat aikaan ja nauttivat. (ei poissa keltään) Ilottomuus yleisesti onkin sitten toinen juttu?
Keinotekoisia tekohymyjä on paljon liikkeellä! Siis näyttelemistä jossakin tarkoituksessa. Naisten ylikansoitus ja joukkopako tanssilavoille on merkki varmaan aivan muusta kuin tanssista ja tanssin harrastamisesta sekä että sen kiinnostuksen osoituksesta heille joille se istuu ja on lähtenyt onnistumaan.
Tuli mieleen ajatus tanssiparista vakiparin korvikkeena, onko tästä kyse?
Vakiparisuhde ja sen vaatimuus tiedetään ja se on "rankaa" tai sitten vähemmän rankaa kunnes tajuaa että kuinka tärkeä ja kantava se on itselle ja toiselle. Myös sen tarkoitus arvoineen. Sitä voi vaikka käyttää tanssimiseen kohtuudella.
Tanssipari ja siihen kohdistuvat vaatimukset /odotukset ovat jollakin osalla sitten samaa jatkumoa eli (ole täydellinen tai et kelpaa) tai että osapuolet haluaa huomiota,läheisyyttä,sosiaalisuutta,seksiä ym olipa suhde tai ei. Kyseessää on sekava tila ja sen seuraamukset tanssipaikoilla osaltaan.
Kumpaakin taitaa suuri joukko yrittää etsiä ja samalla koettaa selvittää itselle miten tätä yhteiselämää tulisi osata elää. Aitoina asiat olisivat yhteisöllistä ja yksilöä vahvistavia ja tanssiharrastus voisi olla avoimena sekä rehtinä tosihyvä kehittäjä myös saada selville mitä haluaa ja mihin kykenee. Tansiparisuhteeseen vai parisuhteeseen.
Ero on selvä parisuhteessa saa ja voi olla tukena toiselle ja saada vakautta itselle.
Tanssiparisuhteessa voi kokoajan elää luulossa tai tietoisesti laajemman mutta paljon kevyemmän joukon kohteena ja saa sen mitä pystyy ja kykenee kantamaan tai voi jäädä ilman sitäkin.
Sinkut siis oikeasti sinkut on aivan oikein että, kansoittaa hakurivit. Näyttää vain olevan yhä sakeneva joukko erityisesti naisia jotka tekohymyllä jakavat viestejä ja käyvät alituista keskutelua naisten suuresta massasta kilpailijoina ja myös miehet saavat arvostelua nimen omaan ne poissa olevat miehet.
Eiköhän todellisuus ole että ilottomuus lähtee aivan muualta ja tulee vain tanssipaikoille "kaatopaikkalle" olisiko viimeinen oljenkorsi vai?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On varmaan yhtä monta syytä käydä tanssimassa kuin on tanssijoitakin. Jollekin tanssipari voi ehkä ollakin vakiparin korvike. Ehkä sitä vakiparia ei edes haluta, kun on tullut tarpeeksi pettymyksiä vanhoissa suhteissa ja yksin eläminen tuntuu sopivan itselle parhaiten. Ei se minusta huono asia ole, jos korvikkeen tarvitsijat kokoontuvat välillä yhteen ja antavat toisilleen sitä mitä tarvitsevat, eli sitä korviketta. Pariutuminen pariutumisen vuoksi ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. Se voi johtaa jälleen uuteen pettymykseen. Käytetään mielluummin sitä korviketta, kunnes löytyy sellainen ihminen, jonka kanssa halutaan oikeasti pariutua.
Ilottomuus taitaa olla suomalaiselle luontainen olotila. Ilman viinaa ei meillä pahemmin iloita. Ja tanssinharrastajahan ei liiemmin viinaa ota. Tanssi tuo iloa, jos on tuodakseen, mutta väkisin se ei tule. Tekohymy voi olla keino peittää luontaista ilottomuutta. Haluttaisiin olla iloisia, mutta ei olla. Tansseissa käyminen on ilottomuudesta huolimatta kuitenkin jonkinlainen henkireikä nykyajan hektisessä työelämässä riutuvalle ihmiselle ja on siten perusteltua.
Kun korvike on ainut vaihtehto ja että korviketta käytetään kun ei itse halua/kykene hoitamaan osuuttaan suhteen hoidossa. Niin muuten käy tanssiparinkin suhteen.
Aikoinaan korvike oli kahvin vastike kun ei muuta olllu. Tansissa korvike (korvaava kevytsylisuhde) otetaan käyttöön vaikka olisi aito parisuhde mutta se kuuluisa hektinen elämänmeno ja yksilökekeisyys ym omaminähetitässä teho tippa haluaa kaiken ja ei riitä kohtuus niin korvike on saatava ja se taas ei saa muuta olla kuin vain tarvittaessa käytettävissä.
Olisko taas se hakurivin katekorisoinnin paikka? Kyltit vaan seinälle : Korvikkeet, Tarvikkeet, Kestokulutushyödykkeet, Pikaapu,hätäapu, määräaikaiset, toistaiseksi, persnetto.
Oletko sitä mieltä, että parisuhteessa elävän pitäisi tanssia vain oman parinsa kanssa? Mitä pahaa siinä on, jos tanssahdellaan vähän muidenkin kanssa? Kyse on kuitenkin vain tanssista. Pettämiset on sitten oma lukunsa ja sellaista minäkään en hyväksy.
Taidat suhtautua tanssiin paljon seksuaalisemmin kuin useimmat lavatanssin harrastajat, koska ei heilllä ole mitään ongelmaa käydä vain tanssimassa ja hyväksyä sitä, että toisella on oma puoliso ja nyt ollaan todellakin vain tanssimassa, eikä odotettavissa ole mitään muuta.
Olen sitä mieltä että, parisuhteessa tulee olla yhteisymmärryksessä sovittu toimintatapa jota he kunnioittaa ja se aivan hyvin voi olla juuri niin ja onkin joskus että parit käy erillään sekä yhdessä tanssimassa ja vain tanssimassa. Niin käyn itsekkin.
Aloittajan iloisuus ja tekohymy myös kiinostaa sillä niin paljon "parillisia" myös olen huomionut ja hymy on kuin piikkilangasta tehty teennäinen ja ylihymy josta epäaitous paistaa läpi. Soi vaan hälyytyskellot aina. Kyse ei ole ollenkaan "vain tanssimisesta" vaan jostain muusta. (onko tanssipaikalle pako jokin tekosyy johonkin muuhun). Ilottomuus hymyn keskellä.
Jossakin tanssikurssilla kerran opetettiin, että hymyilemällä pääsee paremmin tanssimaan. Ehkä se väkinäinen hymy vetäistään naamalle, että päästäisiin tanssimaan. Aika hölmöä. Teeskentely ei tee koskaan hyvää vaikutusta.
Niimpä, pettymys ja pelko yhdisteetynä omaan minään kertoo yleensä siitä luulosta miten täydellinen itse kuvittelee olevansa. Myös miten rajoittunut on hyväksyminen ja kyky kantaa vastuuta. Parisuhteistaan ym tanssisuhteistakaan.
Tanssi korvikkeena lhes kaikelle tosiaan ohjaa tuntemuksia laajemmin hetkellisesti pois todellisuudesta mitä pakoon juostaan. Tämä käy ilmi naisten enemmistöstä tanssipaikoilla sekä harrastuksesta yleensä. Viiteryhmiä on paljon, metsästys seurat,tubbeware kerhot, ja vaikka minkä moista kokoontumista skeä tietenkin baarit ja ravintolat ja nämä "pikkujoulut" ym... Iloisuuden aitouden /rauhan etsimistä ja tällöin ihmiset poukkoilee toimesta toiseen. Tanssikin on yksi.
Ilokseni on muutamia aina joukossa joille aito tanssiminen on aivan sydämmen ja rauhan asia eikä tanssi vie ihmistä vaan ihminen tanssii nauttiakseen läheisestä otteesta tanssiin. Se iloisuus yllättää ja lämmittää sillä siitä saa aidon kuvan miten henkilö seisoo jaloillaan.
Tekohymy on irvistys,,, pelon ja pakoilun merkki.