Miähel niit o aika vähä,
torellise onne aiheit.
Mää kerro yhre.
Paljo mää ole kärsiny
ja monest asiast.
Yks o huano kirvespölkky.
Tai kirvestukki
niinko toiset sannoo.
- Olkoo kumpi hyväs.
Mut ny mul o hyvä.
Ja kui onnelline mää ole
täst piänest asiast.
Tai ei se ol piäni;
se pölkky o iso,
levvee ja painava.
Se o yhre raira tyvi.
Se oli jätetty mettää
ko se oli nii oksane ja paha.
Mää lyhensi sitä vähä.
Terä ei millää riittäny,
piti sahat ympäri.
Ja rähjät se kottii,
se oli oma tyäs.
Mut kyl se kannatti.
Mää ole onnelline!
torellise onne aiheit.
Mää kerro yhre.
Paljo mää ole kärsiny
ja monest asiast.
Yks o huano kirvespölkky.
Tai kirvestukki
niinko toiset sannoo.
- Olkoo kumpi hyväs.
Mut ny mul o hyvä.
Ja kui onnelline mää ole
täst piänest asiast.
Tai ei se ol piäni;
se pölkky o iso,
levvee ja painava.
Se o yhre raira tyvi.
Se oli jätetty mettää
ko se oli nii oksane ja paha.
Mää lyhensi sitä vähä.
Terä ei millää riittäny,
piti sahat ympäri.
Ja rähjät se kottii,
se oli oma tyäs.
Mut kyl se kannatti.
Mää ole onnelline!
Vastaukset 2
Vanhimmat
joskus, miähenki onni.
Kui noin arkisest asiast voiki tulla nii
viihyttävä ja mukava runo murtteel ?
Aaatteles, kirjakielel kirjotettun tää olis
aika huamaato, mut nyt se o ilo silmäl Tee.
Kiitos, mukava ko toit ja kerroit kui
piänest se voiki olla kii =)
Olen sitä mieltä, että jos odottaa vain suuria asioita onnellisuuden tai runon aiheeksi, voi odottaa turhaan. Pieniä asioita sen sijaan maailma on täynnä. Eivätkä ne ensinäkemän jälkeen ole edes niin pieniä. Jos löytää niistä myös iloa, ilojakin on paljon.
Ja tämän runon aihe, se oli niin suuri painava, etten jaksanut sitä nostaa, joten onneni oli sen mukainen. Vain mies, korjaan, henkilö, joka on pilkkonut mökin puut pienellä, tuskin pystyssä pysyvällä pölkyllä, osaa antaa täyden arvon tällaiselle aarteelle, joka liiku ei eikä horju, vaikka mitä tekisi.