Kirjoitan tänne nuorten keskusteluihin kiusatun äitinä ja meidän äitien (ja isien häpeäksi) kerron, että kaikki vanhemmat eivät tajua kiusaamisesta tipan tippaa. Kuten täällä teistä nuorista moni onkin kertonut, että opettajat vähättelee, vanhemmat ei ota tosissaan, kiusaajan vanhemmat eivät usko asioita.
Meidän poikaamme kiusattiin yläasteella. Kiusaamista oli ollut jo pitkään ennen kuin lopulta oli koululla keskustelu kiusaajan ja hänen apurinsa vanhempien kanssa. Kiusaajan vanhemmat nyt joten kuten vielä uskoivat ja myönsivät, että näin taitaa olla, heidän lapsensa on kiusaaja. Mutta he halusivat päästä asiasta nopeasti pois, tyyliin "pyydä anteeksi ja se on sillä selvä". He eivät halunneet kuulla siitä, että kiusaaminen on aika monimutkainen juttu ja että heidän oma lapsensa oli tehnyt sitä pitkään, pitkään (useammallekin luokkalaiselle). Aivan selvästi heidän lapsensa oireili, hänen tapansa saada huomiota (oli aika heikko kouluaineissa) oli haukkuminen, ivaaminen, toisille nauraminen, selän takana puhuminen, töniminen jne. Heidän oma lapsensa olisi tarvinnut kipeästi apua. Eihän kiusaaminen siihen loppunut, se vain vaihtoi kohdetta! Kiusaajalla ei mennyt hyvin koko aikana, aina piti purkaa sitä omaa jotain pahaa oloaan toisiin oppilaisiin.
Apurin vanhemmat toimivat niin kuin usein käy. He alkoivat vain ja yksinkertaisesti syyttää kiusattua, heidän oma kultamurusensa ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa (vaikka lapsia erikseen puhuttelemalla saatiin selville, mitä kaikkea oli oikeasti ja todistetusti tapahtunut). Vahemmat uskoivat täysin kirkkain silmin oman lapsensa kertomukset. Ja että kiusattu kun sellainen ja sellainen (ei niin rämäkkä eikä rääväsuu ja hoiti kouluasiat hyvin). Kiusatusta tulikin syyllinen.
Opettajakin meni osittain siihen samaan juttuun, joka usein näissä tapahtuu. Lopulta kaiken selvittelyn jälkeen aletaan syyllistää kiusattua. Ei ymmärretä, että kiusaaminen on yleensä jatkunut kauan ja kiusattu on jo alkanut reagoimaan uhrin tavoilla. Ei nähdä kokonaisuutta, ei nähdä sitä, miten muut luokkalaiset hyväksyvät kiusaamisen ja tukevat kiusaajaa hiljaisesti tai kiusaajan vitseille nauraen. Henkinen väkivalta on sillä tavalla erikoista, että siinä uhrista tehdään tosi helposti syyllinen. Harvemmin oikeudessa aletaan lukemaan syytteitä sille, jota on fyysisesti pahoinpidelty...
Valitettavasti me aikuisetkaan ei aina voida auttaa teitä kiusattuja. Ei me vanhemmat, ei opettajat, ei kuraattorit, ei kukaan. Meidän omassa perheessämme hieman auttoi se, että oma lapsemme suostui puhumaan asioista kotona, iltakaudet kuunneltiin ja annetiin purkaa ahdistusta. Ja tehtiin kaikkia pieniä asioita, joista tuli lapselle hyvä mieli ja muuta ajateltavaa. Traumat jäivät siitä huolimatta. Tässä vaiheessa ei vielä osaa sanoa, kuinka paljon kiusaamisen aiheuttamat arvet tulevat hankaloittamaan elämää.
Haluaisin antaa teille toivoa, te jotka olette koulukiusattuja. Mutta valitettavasti kiusaaminen lisääntyy ja yhä enemmän on vanhempia, jotka eivät välitä omasta eikä toisten lapsista. Onneksi sentän vielä jokunen välittää. Ja uskoisin, että tuo KivaKoulu-juttu on ehkä joitakin auttanut.
Meidän poikaamme kiusattiin yläasteella. Kiusaamista oli ollut jo pitkään ennen kuin lopulta oli koululla keskustelu kiusaajan ja hänen apurinsa vanhempien kanssa. Kiusaajan vanhemmat nyt joten kuten vielä uskoivat ja myönsivät, että näin taitaa olla, heidän lapsensa on kiusaaja. Mutta he halusivat päästä asiasta nopeasti pois, tyyliin "pyydä anteeksi ja se on sillä selvä". He eivät halunneet kuulla siitä, että kiusaaminen on aika monimutkainen juttu ja että heidän oma lapsensa oli tehnyt sitä pitkään, pitkään (useammallekin luokkalaiselle). Aivan selvästi heidän lapsensa oireili, hänen tapansa saada huomiota (oli aika heikko kouluaineissa) oli haukkuminen, ivaaminen, toisille nauraminen, selän takana puhuminen, töniminen jne. Heidän oma lapsensa olisi tarvinnut kipeästi apua. Eihän kiusaaminen siihen loppunut, se vain vaihtoi kohdetta! Kiusaajalla ei mennyt hyvin koko aikana, aina piti purkaa sitä omaa jotain pahaa oloaan toisiin oppilaisiin.
Apurin vanhemmat toimivat niin kuin usein käy. He alkoivat vain ja yksinkertaisesti syyttää kiusattua, heidän oma kultamurusensa ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa (vaikka lapsia erikseen puhuttelemalla saatiin selville, mitä kaikkea oli oikeasti ja todistetusti tapahtunut). Vahemmat uskoivat täysin kirkkain silmin oman lapsensa kertomukset. Ja että kiusattu kun sellainen ja sellainen (ei niin rämäkkä eikä rääväsuu ja hoiti kouluasiat hyvin). Kiusatusta tulikin syyllinen.
Opettajakin meni osittain siihen samaan juttuun, joka usein näissä tapahtuu. Lopulta kaiken selvittelyn jälkeen aletaan syyllistää kiusattua. Ei ymmärretä, että kiusaaminen on yleensä jatkunut kauan ja kiusattu on jo alkanut reagoimaan uhrin tavoilla. Ei nähdä kokonaisuutta, ei nähdä sitä, miten muut luokkalaiset hyväksyvät kiusaamisen ja tukevat kiusaajaa hiljaisesti tai kiusaajan vitseille nauraen. Henkinen väkivalta on sillä tavalla erikoista, että siinä uhrista tehdään tosi helposti syyllinen. Harvemmin oikeudessa aletaan lukemaan syytteitä sille, jota on fyysisesti pahoinpidelty...
Valitettavasti me aikuisetkaan ei aina voida auttaa teitä kiusattuja. Ei me vanhemmat, ei opettajat, ei kuraattorit, ei kukaan. Meidän omassa perheessämme hieman auttoi se, että oma lapsemme suostui puhumaan asioista kotona, iltakaudet kuunneltiin ja annetiin purkaa ahdistusta. Ja tehtiin kaikkia pieniä asioita, joista tuli lapselle hyvä mieli ja muuta ajateltavaa. Traumat jäivät siitä huolimatta. Tässä vaiheessa ei vielä osaa sanoa, kuinka paljon kiusaamisen aiheuttamat arvet tulevat hankaloittamaan elämää.
Haluaisin antaa teille toivoa, te jotka olette koulukiusattuja. Mutta valitettavasti kiusaaminen lisääntyy ja yhä enemmän on vanhempia, jotka eivät välitä omasta eikä toisten lapsista. Onneksi sentän vielä jokunen välittää. Ja uskoisin, että tuo KivaKoulu-juttu on ehkä joitakin auttanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että vanhempien aktiivisuus ja tuki painavat vaa'assa paljonkin. Lapset selviävät huomattavasti paremmin, kun eivät ole joutuneet kamppailemaan yksin. Että kiitos vain sinulle!
Kaikkien vanhempien pitäisi olla selvillä lastensa tekemisistä! tutustukaa lastenne kavereihin jne. ja ennenkaikkea kertokaa seurauksista mitä tapahtuu kun toista kiusaa jne..se pitäisi ollan numero 1 mikä lapsille opetetaan..ja jos vähääkään tulee tietoon että lapsenne kiusaa niin PUUTTUKAA SIIHEN !!!
meillä kärsii kirjaimellisesti koko perhe tällä hetkellä koska toista lastamme kiusataan ja solvataan..paha on olla !!!
ihan vain tiukasti puhuttelemaan itse kiusaajalasta, jotta hän ei saa omista vanhemmistaan vääränlaista tukea? Voi olla tehokastakin, kun suunnittelee hyvin. Ja jotenkin on vaikea uskoa, että vanhemmat ja opettajat eivät tietäisi, siis tietäisi, mitä kiusaaminen on. Onhan sitä ollut jo heidän lapsuudessaan, ja he ovat varmaan osallistuneet siihen kuten lapsensakin. Ja sama meno jatkuu aikuisuudessa. Itseään he siinä samalla puolustelevat, joten pitää vain jatkaa vaatimista sekä valitusta ylemmälle taholle, eikä yllättyä ja lannistua.