niin kauan kun myrsky raivosi
seisoivat puut ylpeinä
vaan kun viimeinen
vihaa purkava pilvi
vetäytyi taivaalta
kaatui ensimmäinen puu
sen kylkeen
oli tylsällä puukolla
joku kaivertanut ikuisen sydämen
seisoivat puut ylpeinä
vaan kun viimeinen
vihaa purkava pilvi
vetäytyi taivaalta
kaatui ensimmäinen puu
sen kylkeen
oli tylsällä puukolla
joku kaivertanut ikuisen sydämen
Vastaukset 9
Vanhimmat
polta se pois
se puu kaatui niin
että sydän jäi maata vasten
en sitä polttaa pysty
Kyllä se sydän hiljalleen
maatuu puun mukana...
Voimallinen runo sinulta:)
eli menee elämänkiertoon
onko sellaine ikuinen.. hmm
annoit uuden ajatuksen=)
o o o o o o o o o o o o o o
Viimeinen pilvi
se kaiken halusi
Vei vuodet yhteiset
kaatoin, pirstoi ne
Ei enään vierekkäin
puut nojaa toisiin päin
Sydän rungossa kuitenkin
sykkii hetken vieläkin
Kunnes vaipuu, hiljenee
kaikki kaunis pakenee
Hiljaisuus, kuolema
näin kaikkoaa kaksi rakasta
o o o o o o o o o o o o o o
Tällaisen tunne kirjoitti luettua runosi.
Sää sait taas 30 pojoa ! Onko tässä joku kumma tiili olemassa... :○)))
olen vanki
enkä voi kuin uneksia
olet loistava runoilijatar
kiitos muru=)
( mulla on sopimus 40 pojosta,
vaan eipä ole kuulunut;( hehheh )
se mihin ruvetaan yhdessä
se kestetään myös yhdessä
:)
sinussa on jotain hyvin viehättävää
ja viisasta
ja tulkintasi runoista osuu
kuin nuoli
kiitos ystäväni=)
kohta mulla myrskyää vesilasissa
en ehdi edes edelliseen
kun jo pukkaat uutta;)
hienoin sanoin osaat kertoa rakkaudesta
kuinka se ajan myötä kuolee
tulee myrsky ja jättää puun yksin
taivaan alle jatkamaan kiertokulkuaan