Rotuja joilla yleisesti ottaen olisi tämänkaltaisia ominaisuuksia? :
- kooltaan melko/todella suuri
- rauhallinen
- älykäs
- oppivainen ja ainakin melko tottelevainen
- kiintyy syvästi perheeseensä ja erityisesti isäntäänsä/emäntäänsä
- uskollinen
- suht. helppohoitoinen (turkki ym.)
- ei mitään yliliioiteltuja (mahd. terveydelle haitallisia) piirteitä ulkonäössä
- vieraisiin ihmisiin ja koiriin suhtautuminen ystävällistä tai välinpitämätöntä, ei tarvitse olla mikään kovin sosiaalinen ainakaan vieraita koiria kohtaan
- suht. terve
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
- kooltaan melko/todella suuri
- rauhallinen
- älykäs
- oppivainen ja ainakin melko tottelevainen
- kiintyy syvästi perheeseensä ja erityisesti isäntäänsä/emäntäänsä
- uskollinen
- suht. helppohoitoinen (turkki ym.)
- ei mitään yliliioiteltuja (mahd. terveydelle haitallisia) piirteitä ulkonäössä
- vieraisiin ihmisiin ja koiriin suhtautuminen ystävällistä tai välinpitämätöntä, ei tarvitse olla mikään kovin sosiaalinen ainakaan vieraita koiria kohtaan
- suht. terve
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kaukkari olisi ainakin yksi mikä täyttää vaatimuksesi. Vieraisiin ihmisiin ja koiriinkin suhtauttuu välinpitämättömästi kunhan pysyvät poissa hänen valvomaltaan alueelta. Ja taivas varjele jos tulevat ;)
Terveet rodut ovat myös liikunnallisia. Liikuntahan on osa terveyttä.
Täällä tulee usein kinaa siitä, sopiiko joku rotu johonkin vai ei, joka johtuu kai siitä, että minkään rodun kahdalla ei kaikki yksilöt ole aivan saman laisia luonteeltaan ja kaikilla meillä om omat kokemuksemme ja käsityksemme.
Mutta terveimmät rodut eivät ole möskään missään nimessä niitä suurimpia, sillä monista roduistahan ollaan jalostettu myös >>sairaan>> suuria.
Taitaahan tuollaisiakin rotuja olla paljon sekä eri mielipiteitä täällä tosiaan keskustelijoilla on monista roduista, mutta jos minulta kysyttäisiin, niin mieleen tulisi nyt seuraavat:
englanninvinttikoira
alaskanmalamuutti
grönlanninkoira
Nuo rodut ovat isoja-suuria, yleensä hyvin terveitä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin ystävällisesti ja vaativat erittäin paljon liikuntaa, mutta ovat kumminkin kotioloissa rauhallisia, eikä niiden turkki tarvitse ainakaan valtavasti työtä, joskin alaskanmalamuutin ja grönlanninkoiran turkit vaativat säännöllistä harjausta. Ainoat miinukset saattavat olla itsepäisyydet, mutta eivät nuo kumminkaan lainkaan aggressiivisia yleensä ole ja oikein motivoituina nekin tottelevat hyvin.
No tulee mieleen vielä beauceron, joka voipi olla kriteereittenne mukaisesti yleensä hyvin tottelevainen. Sillä ei ehkä koirille tyypillisimmät sairaudet ole niin harvinaisia kuin noille kolmelle aiemmin mainitsemalleni, mutta keskimääräistä selvästi terveempi rotu se kumminkin on.
Tulee mieleen:
Irlanninsusikoira. Ihanan lempeitä, rauhallisia, (yleistys) ulkonäön ja luonteen yhdistelmä yllättää. Eivät pitkäikäisiä, vaikka ovatkin suht. terveitä. :-( http://fi.wikipedia.org/wiki/Irlanninsusikoira
Skotlanninhirvikoira. Suht. samaa kuin edellisessä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Skotlanninhirvikoira
Englanninvinttikoira. http://fi.wikipedia.org/wiki/Englanninvinttikoira
Newfoundlandinkoira. Hurmaava nöffi, lempeä jättiläinen, pelastaa vedestä juhannuksena sinne hukkumaan menneet jne. Terveystilanne lonkkien suhteen erit.huomioitavaa.http://fi.wikipedia.org/wiki/Newfoundlandinkoira
Amerikanakita sopii vaatimuksiin melko hyvin.
Koira iso, rauhallinen ja sillä on arvokas olemus. Koira on älykäs ja on nopea oppimaan, kunhan se vaan koiraa kiinnostaa. Eli koira osaa ajatellakin itsekin eikä toimi sormia napsauttamalla. Koira rakastaa omaa laumaansa. Toiset rakastaa vieraita ihmisiä, mutta toiset taas on välinpitämättömiä. Rodulla on taipusta vieraskoira-agressiivisuuteen, mutta se saadaan koulutuksella sietämään niitä. Iholle tulijoita ei kyllä silloinkaan pidä päästää.
www.amerikanakita.fi
rodusta koituu vielä rutkasti ongelmia, sanokaa mun sanoneen. Sinäkin tässä suosittelet jollekin tietämättömälle kyselijälle ja ilmiselvälle aloittelijalle tätä rotua, joka on ihan helvetin vahva sekä henkisesti, että fyysisesti. Vaikkakin tämä amerikan versio akitasta on huomattavasti lauhkeampi, kuin se alkuperäinen japanilainen.
vastauksista!
Hukka-Musti: Tiedostan kaikki nuo asiat joita koirista yleisesti sanoit, en ole mitenkään tietämätön koira-asioissa :) En esim. kirjoittanut, että koiran tulisi olla todellinen sohvaperuna joka ei tarvitse tippaakaan liikuntaa. Tiedän kyllä että kaikki koirat sitä tarvitsevat. Minulla onkin kaksi koiraa ja toinen heistä kaipaa todella runsaasti toimintaa.
Sanoit: Täällä tulee usein kinaa siitä, sopiiko joku rotu johonkin vai ei, joka johtuu kai siitä, että minkään rodun kahdalla ei kaikki yksilöt ole aivan saman laisia luonteeltaan ja kaikilla meillä om omat kokemuksemme ja käsityksemme.
> Minun käsitykseni mukaan täällä keskustelupalstoilla tulee usein kinaa lähes KAIKESTA. Mutta ymmärrän tämänkin varsin hyvin, etteivät saman rodun edustajat kaikki suinkaan ole täysin samanlaisia. Siksi alussa sanoinkin: Rotuja joilla YLEISESTI OTTAEN olisi tämänkaltaisia ominaisuuksia :)
Vielä kaipailisin LISÄÄ ROTUJA, ja sitä ajatellen voisin vähän tarkentaa kuvausta millainen koiran tulisi olla.
Eli tuohon liikunnantarpeeseen liittyen se, että koira ei olisi mikään hyperaktiivinen. Ei siis erittäin runsaasti toimintaa tarvitseva, vaan ennemmin melko rauhallinen. Ei kuitenkaan laiska, vaan tykkää myös touhuta laumansa kanssa.
Lisäksi tuosta toisiin koiriin suhtautumisesta. Kun sanoin, että koira voi olla ainakin niitä kohtaan välinpitämätön, en tarkoittanut että se saisi olla niitä kohtaan aggressiivinen tai hyvin dominoiva. Sen tulisi tulla toimeen toisten koirien kanssa. Aivan kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen yksikään koira, koska se riippuu myös toisesta osapuolesta. Mutta tulisi toimeen ainakin hyvin käyttäytyvien koirien kanssa.
Ei sitä tosiaan oikein täällä erota, sanooko joku neuvoja ankarasti määräillen vai varovasti varmistellen. En epäile lainkaan taitojasi koirien hoidosta, mutta koitin vain varovasti varmistaa, koska oikeastaan en sua entuudestaan tunne. Täällä niin moni ei tunnu ymmärtävän koirista mitään, mutta onneks sää ymmärrät:-)
kyllä mustakin tuntuu kun täällä näitä juttuja lueskelee, että ihmiset on kyllä niin tietämättömiä kaikesta mikä vaan koiriin liittyy. Aina on joku tilanne missä esim. on otettu joku koira vain ulkonäön perusteella eikä olla etukäteen ollenkaan otettu selvää sen muista paljon tähdellisemmistä ominaisuuksista (eikä muutenkaan mitään tiedetä koirista), ja sitten ollaan ihan pulassa niiden kanssa. Niin surullista.
Ihan hyvä vaan jos joku saisi vähän viisastettua näitä avuttomia täällä. Et anteeks jos sanoin vähän tylysti, ei mitään syytä ollut sulla pahoitella :]
leonberginkoiralta.. :)
entä vielä muita?
...viimeisenä suosituksenani - isosveitsinpaimenkoira: http://sennenkoirat.net/site/isosveitsinpaimenkoira -.
Akita!
Kuvaus sopi kaikilta osin tähän rotuun.
http://www.akitayhdistys.fi/
Leonberg on juuri sellainen
iso sveitsin paimenkoira..ilman muuta.
Myös seuraavat rodut sopisivat sinulle erinomaisesti:
Landseer
Newfoundlandinkoira
Kiharakarvainennoutaja
Hannoverinvihikoira
Weimarinseisoja
Chesapeakelahdennoutaja
Sileäkarvainennoutaja
Saukkokoira
Amerikanstaffordshirenterrieri
Ne ovat temperamenttisia, mutta oikein koulutettuina erittäin tottelevaisia. Aggressio on niille epätavallista varsinkin ihmisiä kohtaan. Tosin liikuntaa tarvitsevat paljon, mutta kriteereihisi sopivat hyvin, kuten monet jo aiemmin sinulle ehdotetut rodut, mutta tuntui siltä, että nämäkin oli vielä lisättävä sinulle suositelluihin rotuihin.
Vaikutat kelvolta koiraihmiseltä;-)
Tuo weimarinseisoja vähän voi olla liian haastava homma, jos sen kanssa ei harrasta metsästystä, vietti on niin vahvana ko.rodulla. Toki kyllä kuulisin itsekin mielelläni niitä ihmisiä, joilla weimarinseisoja on ollut ookoosti seurakoirana ja samalla sitä aktivoitu muuten paljon, että meneekö silloin ok... Upea koira noin muuten kyllä, mutta tosiaan, jos ei saa tarpeeksi aktivointia ja mielellään metsästämään pääse ja toteuttamaan "harmaan aaveen" hiippailuaan, niin kuulemma vetää hihnassa ja turhautuu pahastikin.
Ne joilla weimarinseisojaa on tai tiedätte läheltänne sellaisen jolla on, kertokaa lisää. Kiinnostaa minuakin.
Mukavasti vaihtoehtoja kyllä listalla. :)
Kyllä minun tuttuni kaverilla on weimarinseisoja, eivätkä harrasta metsästystä, vaan lähinnä vesipelastusta kesällä, vetotehtäviä ja metsälenkkejä talvella sekä jälkeä kaikkina vuodenaikoina. Metsästysviettinen koira se kyllä on ja pääsee strjään metsiin viettejään toteuttamaan, mutta vaikuttaa ihan tyytyväiseltä harrastuselämäänsä seurakoirana. Yleisvaikutelma antaa käsittää ehkä weimarin puhtaaksi metsästyskoiraksi, mutta eipä se harvinaisuutensa vuoksi kovin tunnettu ole. Mutta ennen kaikkea sisukas metsästys- tai harrastuskoira.
Ok, ja tuosta köy nyt hyvin ilmi se, että vaatii harrastustoimintaa, monipuolisesti se tuttusi kaverisi harrastelee weimarin kanssa. :) Erittäin hyvä että mainitsit vielä noin yksilöidysti mitä tekevät. Antaa osviittaa siitä, mitä kaikkea metsästysharrastuksen tilalla vaatii eli ainakin tuossa tapauksessa hyvinkin monipuolisesti ja vaativasti. Monipuolinen tai aktiivinen harrastustoiminta yhdistyneenä seurakoirana pitoon = ok.
Tästä antamastasi esimerkistä tulee ilmi myös se, mitä harrastuneisuudella saatetaan tarkoittaa. Aloitteleva koiraihminen tai muukin koiraihminen/ylipäätään ihminen saattaa käsittää koiran aktiivisuuden vaateen eri lailla - eli esim. niin että vähän sitten juoksennellaan yhdessä hölkkälenkkiä normilenkin lisäksi ja se riittää weimarille.
Jos aloittaja on aloitteleva koiraihminen, voi olla liikaa haastetta. Tai vaikka olisikin perehtynyt koiriin ja ns. perehtynyt koiraihminen..., niin jos ei aikaa tai motivaatiota ole vastata aktiivisen koiran tarpeisiin niin...
Mutta hyvä kun oikein kerroit havainnollistaen. :)
paljon kaikille!
Vielä kyselisin vähän noista kahdesta rodusta, AKITASTA ja AMERIKANAKITASTA. Ne ovat koiria jotka miellyttävät silmääni. Mutta ilmeisesti molempien rotujen edustajilla on vahva taipumus olla hyvin dominoiva? Tämä on luonteenpiirre jota en siis koirassa haluaisi ainakaan vahvana olevan, erit. koska minulla on jo yksi koira jolla on tämä ominaisuus melko vahvana. Haluaisin että koirat voisivat elää sovussa vielä silloinkin kun molemmat ovat aikuisia... Miten on siis näiden rotujen luonteiden laita? Onko kenties toisessa rodussa vähemmän dominoivia yksilöitä?
Verrattaessa pienimpään japanilaiseen eli shibaan (josta tiedän hieman enemmän), ovatko nämä rodut yleisesti luonteiltaan hankalampia vai helpompia? Ainakaan shiba ei taida olla ihan helpoimmasta päästä.
Olen myös käsittänyt, että näillä roduilla on melko paljon ongelmia terveydessä, erit. allergioita paljon. Onko tämä yleistä?
...Vieläkin saa rotuja ehdotella jotka sopivat kuvaukseen ;)
Molempia rotuja ollaan käytetty suurriistanmetsästykseen, sotakoirina, taistelukoirina ja vartiokoirina, mutta oikein koulutettuna ja kasvatettuna nekin osaavat käyttäytyä melko sosiaalisesti. Omalle perheelleen ne ovat äärimmäisen helliä ja uskollisia, mutta toisin voi sanoa vieraista sen omalla reviirillään. Ne ovat ennen kaikkea kokeneiden ja haastetta kaipaavien koirajarrastajien lemmikkejä. Omalla tavallaan ne ovat tietysti erinomaisia rotuja. Erityisesti vahteina ja suurristanmetsästäjinä ne ovat erinomaisia.
Minulla on joskus ollut akita. Terve se oli, mutta vahtiviettiä ja dominoivuutta siltä löytyi enemmän kuin aluksi kuvittelin. Siten epäonnistuin sen koulutuksessa sinänsä, että samaa sukupuolta olevien koirien kanssa se ei tullut toimeen, teki vieraisiin ihmisiin ajan kanssa tuttavuutta, mutta rakasti meidän perhettä yli kaiken.
En suosittele aloittelijalle, vaan mieluusti sellaiselle, joka haluaa todellista haastetta koirahistoriaansa.
Valitettavasti ne ulkomuodoltaan kauneimmat rodut ovat yleensä verrattomia vartioita.
epäonnistunut, vaan sen kaltaiselle dominoivuudelle ei vain voi mitään. Akitastahan sanotaankin, että taistelun tullessa akita ei peräänny!
Taitaa olla tuo akita liian hankalaa sorttia tähän meidän porukkaan. Ei siinä muuten mitään ongelmaa olisi (selviäisin kyllä varmaan hankalammankin koiran kanssa) mut en voi mennä takuuseen, että ongelmia ei tulisi kahden dominoivan ja aika kovapäisen koiran kanssa. Hienoja koiria kuitenkin :) Saa nyt nähdä sitten mitä tehdään. Uuden nelijalkaisen perheenjäsenen hankinta kuitenkin toiveissa ja todennäköisesti lähitulevaisuudessa edessä. Rotuvaihtoehtoja nyt vaan punnitaan tarkkaan harkiten
Akitalle on tehtävä selväksi kuka määrää. Kaikki menee hyvin kun koira tiedostaa omistajansa johtajaksi. Tällöin koira ei tee päätöksiä mistään, eikä täten toimi johtajan asemassa "laumassa". Johtajuus ja luottamus on tosin ansaittava. Siihen auttaa että toimii johdonmukaisesti.
Koira luottaa että omistaja hoitaa ja tietää mitä tekee.... Akitan itseluottamus menee helposti jos luulot otetaan pois ja toisaalta jos et johda, ottaa koira johtajuuden heti.
Akitoja on myös niin monen luontoisia, ettei voi yleistää. On Akitoja jotka eivät provosoi ja tulevat toimeen lähes kaikkien kanssa sukupuoleen katsomatta. Vartiointi ja riistaviettikin vaihtelee yksilöittäin. Myös se on muistettava ettei Akita tee mitään mistä se ei itse hyödy. Se on helppo koulutettava kun motivointi on kohdallaan.
Sekin tuli nyt tässä mieleen kun monia Akitan omistajia olen jututtanut, että Akita vastaa hyökkäykseen. Se ei yleensä itse aloita. Olen myös kuullut että jotkut osaa pienillä eleillä provosoida toisen hyökkäämään. Ihminen ei välttämättä tiedosta sitä ennen kuin vastapuoli on niin ärsyyntynyt ja aloittaa rähinän.
Akita sopii mielestäni lapsiperheisiinkin uskollisuutensa ja leimaantumisensa takia. Ei vaadi yhtään sen enempää kun pystyt antamaan ja on tyytyväinen vähempäänkin. On tyytyväinen kun saa olla lähellä perhettään just siellä missä sinä olet. Ei vaadi jatkuvalla syötöllä huomiota mutta ottaa sen mitä annetaan ja voi olla myös ottamatta. hyvin itsenäinen ja rakastettava rotu joka ei ole tarkoitettu mielestäni tosikoille jotka etsivät mielistelevää palvelu rotua.
Korjaus- Hyökkäys jutussa tarkoitan koirien välistä kommunikointia....ei ihmiseen kohdituvaa
Tiedän kyllä että dominoivankaan koiran kanssa ei tule ongelmia ainakaan ihmisten kanssa perheessä jos arvojärjestys on selvä. Enkä myöskään ole mikään tosikko joka etsii "mielistelevää palveluskoiraa" =D
Mutta tässä on nyt siis lähinnä kyse siitä toisesta koirasta joka meillä jo on, koska häneltä löytyy dominanssia melko paljon, on huomattu toisten koirien kanssa. Tässä meidän laumassa ei ole mitään ongelmia ollut sen kanssa koska arvojärjestys ihmisten kanssa on tehty alusta asti selväksi ja toinen koira on maailman alistuvampaa sorttia. En siis halua että koirien kesken tulee ongelmia. Mitä ei välttämättä kyllä edes tapahtuisi, mutta kahden dominoivan koiran kesken samassa perheessä se on liian todennäköistä - en tahdo ottaa riskiä.
Aivan:-D
Hienoa että olet ajatellut asian näin koska Akita todennäköisesti ottaa vallan kasvaessaan ja jos toinen ei sitä hyväksy niin tulee ongelmia. Kenties....
Itse en sitä allekirjoita täysin koska olen niin läheltä nähnyt Akitan ja Rotikan välisen laumaan järjestäytymisen. Akita alistui suosiolla ilman yhteenottoja. Molemmat samaa sukupuolta vieläpä. Mutta tämähän on vain yksi tapaus monista:-)
Toivotan onnea sinulle Anne etsinnöissä. Olisi kiva kuulla mihin rotuun päädyit ja miten menee.
Tuli vain mieleen... Mitens, tunnetko vetoa siperianhuskyyn, Anne? http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianhusky
Olisi (yleistys) ystävllinen, laumassa viihtyvä, tosin (!) paljon liikuntaa tarvitseva ja rauhallinen tietyllä tapaa muttei sohvaperunamaisella tavalla laisinkaan. Ei välttämättä vaadi rekijuttuja mutta vastapainoksi kyllä aktiivista toimintaa koiran kanssa.
Mihin nyt sitten päädytkin, kannattaa katsoa millaisesta paikasta ja vanhemmista tulee, millainen asema pentueessa ja mitä kasvattaja sanoo pennusta. Dominoivinta pentua ei tuossa tilanteessa kantsi tosiaan ottaa.
kooltaan melko/todella suuri
- rauhallinen
- älykäs
- turkki helppohoitoinen
- kiintyy omistajaansa
- kiltti myös vieraille ihmisille
- terverotu
Hei :)
En tiedä minkä tyyppiset koirat vetoavat sinuun, mutta... Tuli mieleen tuolta dobberiketjun puolelta mainitsemastasi ylväydestä... saluki. http://fi.wikipedia.org/wiki/Saluki
Ikivanha rotu, luontaista ylväyttä samaten olemuksessa, älykäs, kiintyy omistajaan, etäisempi vieraille mutta mukava (vinttikoirissa usein ei mitään aggressiivisuuksia), rauhallinen mutta toisaalta eloisa ja ilmeikäs. Tarvitsee paljon liikuntaa ja esim. puistoon useasti vientiä vapaana juoksua varten. Metsästysviettiä on, pupuvietti etenkin pinnassa.
Talvella tarvitsee takkia.
Newfoundlandinkoira olisi lempeä, kiltti aika lailla kaikille (yleistys), kesäisin vesiharrastukset varsin mieleen. Näistä lempeistä jäteistä irlanninsusikoira, skotlanninhirvikoira tulevat myös mieleen. Huomiota kiinnitettävä etenkin ruokintaan, kasvuvaihe syynissä.
Mitä mieltä olet rescuekoirista, yksi vaihtoehto sekin. Mm. näissä linkeissä isompia kodittomia koiria: http://www.kodittomat-koirat.com/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=29&Itemid=75 ja http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/ImageGallery/CategoryList.aspx?id=9ea53893-0aca-4bba-acea-917df98feeff&m=0
Kiitos kaikille ehdotuksista ja neuvoista.
Luulenpa että rotua tulen harkitsemaan vielä aika pitkään. Mutta kun päätöksen teen niin saatanpa siitä tulla tänne taas tarinoimaan jos muistan ja ehdin, "totemi" kun sellaisen toiveen esitti :)