Lasta ei pidä pakottaa johonkin harrastukseen jos hän ei tykkää siintä lajista.
Jos vanhemmat tykkää jostain esim. jääkiekosta , niin lapset ei ehkä tykkää siintä .
Kannattaa kysyä mistä lapsi tykkää, jos ei tykkää mistään niin asia ok.
Kyllä hän ehtii isonakin harrastaa jotain.
Pääasia on että koulun käynti ei kärsi harrastuksien takia.
Jos vanhemmat tykkää jostain esim. jääkiekosta , niin lapset ei ehkä tykkää siintä .
Kannattaa kysyä mistä lapsi tykkää, jos ei tykkää mistään niin asia ok.
Kyllä hän ehtii isonakin harrastaa jotain.
Pääasia on että koulun käynti ei kärsi harrastuksien takia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhut täyttä asiaa. Missään tapauksessa pakottaminen ei ole soveliasta. Siitä jos mistä voi tulla elinikäiset traumat, joista ei pääse eroon ko haudassa. Harrastaminen ei ole mikään pakkoasia, vaan ihan sen mukaan miltä lapsesta tuntuu. Kouluasiat täytyy pitää ykköstilalla ja katsoa, ettei harrasteta koulun kustannuksella. Toisaalta onhan paljon sellaisiakin lapsia, jotka ei tee muuta ko ovat tietokoneen äärellä ja koulujutut ei kiinnosta ollenkaan.
Tiedän erään yli 50-vuotiaan miehen, jota on lapsena äiti pakottanut balettiin. Poika oli ollut roteva ja sopivan kömpelö, mutta äiti vain oli itsepintaisesti kuljettanut poikaa baletissa. Tänä päivänä tämä mies on tasapainoton, eronnut ja vieläkin kärsii baletin aiheuttamista itsetunto-ongelmista. Tuo esimerkki todella surullinen.
Ketään ei pidä pakottaa mihinkään muuhunkaan, ei yksin harrastamaan.
Parhaassa tapauksessa harrastus ja koulu kulkevat "käsi kädessä" ilman ongelmia. Niin ainakin meillä.
Toki on totta, että lapselta pitää kysyä mistä hän pitää, mutta kerrohan miten lapsi voisi tietää jostain pitävänsä - jostain ei, jos ei ole asiaa edes kokeillut eikä siitä mitään tiedä?
Jos sanoo, ettei jostain pidä ilman että on edes kokeillut eikö silloin kyse ole ennakkoluulosta?
Luonnollista on myös se, että tarjoaa lapselleen sellaista mistä itsekin pitää ja siitä jotain tietää. Se ei silti samalla tarkoita sitä, että lasta pakotettaisiin johonkin.
Itse olen palannut kiekkoa, jalkapalloa ja koripalloa. Olisi ollut varmasti vaivalloisempaa viedä poikia lintuja bongaamaan tai jousiammunta- tai miekkailuryhmään, koska ne ovat itselleni vieraita. Toki veisin jos sitä haluaisivat.
Vuosia kiekkoilun parissa viettäneenä voin kertoa, että lapsen voi toki viedä hallille ilman lapsen omaa halua, mutta se tie ei pitkälle vie. Lyhyeen on loppuneet ne "kiekkourat".
Jotenkin vain kouraisi tuo esimerkki jääkiekko. Se kun on parhaimmillaan hieno laji. Mutta kun kyseessä on laji, jonka parissa on paljon ihmisiä mahtuu toki mukaan myös sellaisia ihmisiä, jotka ovan kieltämättä vähemmän lajille eduksi.