Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Se syyllisyyden tunne

    kun ottaa ylivallan...
    Läheinen ihminen päättää itse elämänsä päätepisteen. Väistämättä herää ajatus: olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko minun pitänyt olla enemmän läsnä elämansä vaikeuksissa? Kuuntelinko liian vähän ja olin liikaa kiinni vain omassa elämässäni? Olisinko voinut jotenkin auttaa häntä kuitenkin, vaikka lääkärit eivät siihen pystyneet? Olisiko ollut apua siitä, että olisin ohjannut hänet ammatti-ihmisen puheille sen sijaan että vain päivittelin kanssaan? Sairaala-koti-sairaala-koti -kierre jatkui kuukausia. Kukaan ei löytänyt syytä, kukaan ei myöskään (edes sairaalan puolesta) tarjonnut apua henkiseen jaksamiseen. Ainoastaan kotiuttaminen saatesanoilla: "Tulkaa takaisin jos kivut jatkuvat pidempään." Jatkuva epätietoisuus. Ja ne kivut! Ainoastaan hän tiesi tuskansa määrän. Lopullisen ratkaisun hän teki itse. Ei enää kipuja, ei enää epätietoisuutta...
    Olisinko kuitenkin voinut tehdä jotain toisin???
    Luoja yksin tietää, vaan ei kerro...
    173
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    herättää..vastaus on että luultavasti ei olisi voinut tehdä kuitenkaan mitään enenpää,kukin päättää itse elämästään tai elämättömyydestään loppujen lopuksi.
    Ja jos elämä on yhtä kärsimystä...voisin kuvitella että olisi houkuttavaa lopettaa se?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    18 kirjoitti:

    kun ottaa ylivallan...
    Läheinen ihminen päättää itse elämänsä päätepisteen. Väistämättä herää ajatus: olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko minun pitänyt olla enemmän läsnä elämansä vaikeuksissa? Kuuntelinko liian vähän ja olin liikaa kiinni vain omassa elämässäni? Olisinko voinut jotenkin auttaa häntä kuitenkin, vaikka lääkärit eivät siihen pystyneet? Olisiko ollut apua siitä, että olisin ohjannut hänet ammatti-ihmisen puheille sen sijaan että vain päivittelin kanssaan? Sairaala-koti-sairaala-koti -kierre jatkui kuukausia. Kukaan ei löytänyt syytä, kukaan ei myöskään (edes sairaalan puolesta) tarjonnut apua henkiseen jaksamiseen. Ainoastaan kotiuttaminen saatesanoilla: "Tulkaa takaisin jos kivut jatkuvat pidempään." Jatkuva epätietoisuus. Ja ne kivut! Ainoastaan hän tiesi tuskansa määrän. Lopullisen ratkaisun hän teki itse. Ei enää kipuja, ei enää epätietoisuutta...
    Olisinko kuitenkin voinut tehdä jotain toisin???
    Luoja yksin tietää, vaan ei kerro...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu