Noudatteleeko kotinne sisustus jotain tiettyä tyyliä vai luotteko itse oman tyylinne?
Onko kodissanne sisustuksellisia onglemakohtia käytännöllisyyden tai kauneuden suhteen?
Mitä hankkisitte/hankitte/muutatte seuraavaksi?
Mihin olette erityisen tyytyväisiä?
Onko kodissanne sisustuksellisia onglemakohtia käytännöllisyyden tai kauneuden suhteen?
Mitä hankkisitte/hankitte/muutatte seuraavaksi?
Mihin olette erityisen tyytyväisiä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Monilapsisen miettiessä tapetteja, on yhden lapsen äidillä paljon pahempia ongelmia:
48-vuotiaalla Sannalla todettiin tammikuussa 2008 kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sen lisäksi hän kärsii paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta sekä osteoporoosista. Hänelle on määrätty lääkitys paniikkihäiriöön sekä kaliumia, kalkkia ja B-vitamiinia osteoporoosiin. Lisäksi hän ottaa lääkkeitä vatsaoireiden ja sydämen tykytyksen vuoksi.
Sannan kansaneläkke on 536 euroa, ja työeläke on 180 euroa. Sannan kuukausittaisesta budjetista valtaosa kuluu lääkkeisiin. Hän ei edes pysty ostamaan kaikkia hänelle määrättyjä lääkkeitä.
Sosiaalivirasto ei anna Sannalle toimeentulotukea, sillä hänellä on riittävän suuret tulot.
Sannan mukaan sosiaalitoimistosta oli kehotettu katkaisemaan nettiliittymä, jotta hänelle jäisi kuukausittain enemmän rahaa käteen. Netti maksaa Sannalle kymmenen euroa kuukaudessa, ja se on hänen ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan. Lehtiä Sannalle ei tule.
Sanna on hakenut Kelalta eläkkeensaajan hoitotukea lääke- ja lääkärikuluihin, mutta avustusta ei ole herunut. Sannan voimat eivät ole riittäneet siihen, että hän olisi selvittänyt ruoka-avunsaantimahdollisuuksia asuinpaikkakunnallaan. Diakoniatoimistossa taas häneen suhtauduttiin nyrpeästi.
http://www.studio55.fi/artikkeli/956971/
siinä toivossa että tekin uskaltaisitte provoajasta huolimatta keskustella.
Olen viime aikoina haksahtanut tyystin ns harmaaseen puuhun eli lahonneisiin lautoihin ja sään pieksemiin oksiin ja juurakoihin. Toistaiseksi on vasta verannalla niistä nikkaroitu karkeatekoinen lelulaatikkko ja noita oksia jäkälän yms kanssa astelemissa niin ulkona kuin sisälläkin. Nyt on työn alla myös sängyn päätyyn tuleva vanha säänpieksemä lauta johon on tarkoitus maalata sisustustarratyyppinen teksti miranolilla.
Ja sitten pari niistä asoista joihin olen kodissani "erityisen tyytyväinen". Pikkuvessan oven sisäpuolelle olen jo vuosia ja vuosia sitten maalannut runoja ja yhä vielä vaikka "sininen kauteni" (olin pitkään kovin ihastunut siniseen väriin kodin sisustuksessa) onkin ohitse ja ko. oven tausta on sininen, pidän siitä kovin ja uskon sen jäävän yhdeksi kotiarkeologian kerrokseksi eli esille päiviin tuleviinkin.
Ohessa yksi rempan yhteydessä siitä otettu kuva: http://www.viipaleita.net/blog/media/blogs/satu/ovi2.jpg
Toinen asia johon olen erityisen tyytyväinen on verannan lattian lävitse kasvava koivu. Se antaa sille paitsi esteettistä ryhtiä, myös persoonallisuutta.
Monista muistakin kohdista pidän ja toiset puolestaan rassaavat enemmän tai vähemmän. Palaan mielelläni aiheeseen kumminkin päin, mikäli keskustelua syntyy.
Roikun seurassane vaikka vain haaveilen suurperheestä eikä se minun kohdallani enää toteudu.
Muutin tähän taloon 14 vuotta sitten ja osa muuttolaatikoista on edelleen purkamatta. Jonkun verran remonttia tehtiin muuton yhteydessä mutta varsinaisesti koti jäi sisustumatta. Sitten tuli lapset, ex vietti aikaansa työpaikalla ja elämä niin kiireistä että en edes miettinyt sisustamista. Nyt on erosta aikaa, lapset kasvavat koko ajan ja minulla on herännyt ajatus sisustamisesta. Asun puutalossa ja aidot puukalusteet ovat minun juttuni. Erilaisia lipastoja löytyy joka puolelta taloa. Ongelma on pienet makuuhuoneet joiden kalustaminen ja sisustaminen tuntuu tosi vaikealta. Sisällä ei varsinaisesti ole mitään erityistä johon olisin erityisen tyytyväinen. Ehkä se on iso, lämmin sisävarasto. Siellä on myös pojan rummut mutta siitä huolimatta sinne mahtuu paljon tavaraa. Seuraava hankinta on luultavasti uusi leivinuuni ja keittiö. Siihen säästän rahaa mutta ilman pankinjohtajan avustusta tuo haave tuskin toteutuu. Saa nähdä joko sen aika on ensi kesänä.
Toivon, että olet väärässä ja elämä keikauttaa kohdallesi vielä suurperheen, jos se on sitä mitä todella toivot.
*hymy*
Leivinuuni kuulostaa ihanalle haaveelle.
Toivon, että onnistuu.
Ihmisellä pitää aina olla haaveita, ne kantavat elämässä eteenpäin. Alkuvuodesta tein elämäni ensimmäisen aarrekartan ja kaksi ensimmäistä toivetta on jo toteutunut. Suurperhehaavetta en ihan kokonaan ole hylännyt, sillä perhe voi lisääntyä niin monella tavalla joten vielä minunkin iässä kaikki on mahdollista. Miehen mukana en taida perhettä saada lisää sillä elämääni ilmestyi lapseton mies ja ainakin tällä hetkellä hän tuntuu "oikealta".
Leivinuuni on todella ihana ja siksipä haaveilen uudesta. Entinen tiiliuuni on kestänyt reilut 20 vuotta mutta alkaa olla nyt "entinen". Muurarit ovat näillä seuduilla katoava luonnonvara ja jostain pitäisi löytää ihminen joka osaa muurata sellaisen uunin josta savut menee ulos eikä tule sisälle.
On suunnittelija Tuula Pöyhösen ja Luova johtaja Mikko Männistön teollisuuskiinteistöön rakentama koti lapsiperheelleen. Siellä oli paljon valintoja jotka eivät minuun kolahtaneet mutta silti yleisilme on aivan ihana!
(osa toki kolahtikin. Esim vanhasta leipomon peltitelineestä tehty kattilahylly, olohuoneessa oleva seinän kokoinen lasten taidenäyttely, valkoiset "kuluneet" lautalattiat jne.)
Jäinkin miettimään, että mitkä lopulta ovat ne elementit jotka määrittävät tilalle sen "ilmeen"? Miksi nippu "ei puhuttelevia" ratkaisuja saa kokemaan tilan silti kokonaisuudessaan puhuttelevaksi?
Mikä saa kodin näyttämään toimivalle, onnelliselle ja asutulle ja mikä vastaavasti tunkkaiselle, kylmälle tai kaaottiselle?
Meillä syyssisustus on harmaata valkoista syksyisin ja talvisin pidän kynttilöitä ja enkelikoristeet koiristaa syystalvet terassiamme talvisin meillä on paljon valkoista ja sinistä talossame Keväällä kukat ja kevätkoristeet valtaavat asunnon :) keväällä ja kesällä talossmme on kirkklaat värit
eprhepedin sängynpäätyyn harmaalle laudalle valkoisella maalilla sisustustarratyyppistä tekstiä.
Sitä "juuri oikeaa" tekstiä ei vain osu kohdalle. Tällä hetkellä lasten ja ystävien ehdotuksista puhuttelevimmat ovat olleet
Allways kiss me good night
Wish it, Dream it, Do it
Live well, Laugh often, Love much
Fairytales do come true
Living and Loving
Sweet dreams are made of this
mutta lisäehdotuksia ottaisin mielelläni vastaan jos jollain hyvä idea mielessä kuplii.
eli vasta korjattuna versiona moinen taulu meni tyttären talon yläaulaan keinutuolin viereen seinälle.
Pidän kuitenkin kovasti ideasta.
http://www.viipaleita.net/blog/media/blogs/satu/rocking_chair.jpg
sulla kotona! Lapsesi oppivat kauneudentajua, ihania ideoita ja siistiäkin teillä on! Voi kun oma lapseni oppisi saman. Luin blogiasi ja katsoin kuvia tönöstä, onkohan noita kuvia jossain ihan pelkästään?
Kiehtovaa.
Pidän selkeästä tyylistä, ja (uus)vanhoista huonekaluista. Kotoamme ei löydy juuri mitään modernia. Meillä ei ole yhtään koriste-esinettä jonka rikkoontuminen ei harmittaisi. Siksi tällä hetkellä kaikki harvat aarteet on nosteltu ylös turvaan pieniltä käsiltä... :)
Noista sängynpäätyteksteistä valitsisin kolmannen.
Tuo oli kauniisti kirjoitettu.
Yhden asian haluan kuitenkin korjata: Meillä ei useinkaan ole kovin siistiä. Niin monet muut asiat ajavat tärkeysjärjestyksessä siivoamisen ohi ;-)
sisustustekstiilejä ja huonekaluja?
Olen ostanut tutuilta upeita vanhoja huonekalua, sellaisia jotka vain paranevat ajan myötä. Ovat periaatteessa ikuisia. Sohvaa en kyllä ostaisi käytettynä.
Harmi vaan, oikeasti todella vanhat huonekalut tuppaavat olemaan kalliita. Halvemmalla saa huonekalukaupasta. Eikä meiltäpäin löydy sellaista kirpparia, joka olisi keskittynyt "kivalla tavalla" vanhanaikaisiin huonekaluihin. Kirpparit tursuavat 70 -ja 80 -luvun kammotuksia tai kummituslinna tavaraa.
Vuosien saaatossa on omia tyyliin sopimattomia huonekaluja ja tavaroita lähtenyt maailmalle varmaan omakotitalon verran. Kiva jos jollekin kelpaa.
Minulla on niin tyystin erilainen maku kuin ystävilläni joten mitään kierrätystä ei ole. Lastenhuoneiden tekstiilit kiersi jossain vaiheessa sillä ystävien lapset jo melkein aikuisia siinä vaiheessa kun minun perhe rupesi kasvamaan. Omia tavaroitani olen pistänyt kierrätykseen lahjoittamalla ne eräälle hyväntekeväisyyskirpparille. Itse kiertelen kirppareita tehdäkseni löytöjä mutta tällä seudulla myytäväksi ei juuri viedä mitään kunnollista. Tai sitten minä en niitä löydä tai en raski ostaa kun hinta niin korkea.