En minä kaipaa näitä kymmeniä leluja.
En minä tahdo huvipuistoon hetkuttaviin laitteisiin.
En halua kuulla huomisen lupauksista
jota ei koskaan tule.
En tahdo katsoa sirkuspelleä ilottomiin silmiin,
jotka näen sen nauravan suun takaa,
koska se muistuttaa liikaa minua.
Tahtoisin vain varastaa sen pienen hetken,
tähdenlennon liidon verran aikaa vanhemmiltani.
Tahtoisin olla rauhassa kainalossa.
Haluaisin ryöstää yhden kauniin sanan isältäni.
Tahtoisin varastaa yhden pienen halauksen äidiltäni.
Siihen menisi vain tähdenlennon hetki,
pieni väläys elämästä.
Mutta saan taas uuden lelun,
koska kaikilla on kiire...
En minä tahdo huvipuistoon hetkuttaviin laitteisiin.
En halua kuulla huomisen lupauksista
jota ei koskaan tule.
En tahdo katsoa sirkuspelleä ilottomiin silmiin,
jotka näen sen nauravan suun takaa,
koska se muistuttaa liikaa minua.
Tahtoisin vain varastaa sen pienen hetken,
tähdenlennon liidon verran aikaa vanhemmiltani.
Tahtoisin olla rauhassa kainalossa.
Haluaisin ryöstää yhden kauniin sanan isältäni.
Tahtoisin varastaa yhden pienen halauksen äidiltäni.
Siihen menisi vain tähdenlennon hetki,
pieni väläys elämästä.
Mutta saan taas uuden lelun,
koska kaikilla on kiire...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta varmaan liian monessa kodissa totta,
että rakkaus korvataan materialla ja unohdetaan
se tärkein - halaaminen ja hyvän sanan sanominen.
Runosi saisi osua kyllä mahdollisimman monen isän
ja äidin silmiin.
Minua ainakin kosketti, enkä kyllä ole itse korvannut
rakkautta leluilla silloin, kun tyttäremme oli pieni. Ja
nyt on jo lapsenlapsikin, sama pätee häneen.
Nykyään elämänrytmi on aivan liian kiireinen,
raha, materia ei ikinä voi korvata läheisyyttä.
Mutta aina voimme itse oppia tuosta,
sitten omien lapsiemme kohdalla. :)
Laittaa ajattelemaan.