Älkää kovin ihmetelkö
hirveästi hämmästelkö
vaikka minä aloittelen
rivejäni raapustelen.
Tulenlieskat reissuun lähti
matkaan meidän johtotähti
mulle viestin tämän laittoi
valtuutuksen ihan antoi.
Nurkka kun 50 täyttää
sille voi uutta sivua näyttää
Niinpä sitten yritämme
runoilla nurkan täyttäkäämme.
Yhdessä hoidamme tämän kyllä
vaikka ei runomme hänelle yllä
lupasi lukea tultuansa
tarkkaan, mitä runoili kansa.
hirveästi hämmästelkö
vaikka minä aloittelen
rivejäni raapustelen.
Tulenlieskat reissuun lähti
matkaan meidän johtotähti
mulle viestin tämän laittoi
valtuutuksen ihan antoi.
Nurkka kun 50 täyttää
sille voi uutta sivua näyttää
Niinpä sitten yritämme
runoilla nurkan täyttäkäämme.
Yhdessä hoidamme tämän kyllä
vaikka ei runomme hänelle yllä
lupasi lukea tultuansa
tarkkaan, mitä runoili kansa.
Vastaukset 57
Vanhimmat
...runoiluako
sekoiluako?
lie tää minun kirjoittaminen
sorminivelten verryttäminen
juuri sateesta tulleena
märkänä sisälle astuneena
sormet kylmästä kankeina
sanat sormien vankeina
yrittelen, pyristelen
mieltänikin virkistellen.
Jospa minäkin pitkästä aikaa näyttäytyisin,
käyttäytyisin
tuokion verran, ainakin kerran,
vaikka ei herran
vaatteita oiskaan, mutta en poiskaan
malttanut olla, vaan olispa jolla,
jolla soudella vois, vaikkapa pois
ja katsella ruskaa
vaikka se tuskaa
vois tuoda, ei taida kohtalo suoda
paattia mulle
vaan lauluni sulle
kuitenkin lauloin
ja kaulaasi kauloin,
muistanet vielä, ruskametsässä siellä
ja tullessa tiellä suukonkin annoin,
kai valojakin vannoin
mutta sä unohdit minut ja minäkin sinut
vuosien mennen, vaan ihan kuin ennen
ruskanaikaan,
miten se saikaan minut muistelemaan
ja taas puistelemaan nyt surut päältäni pois
ja ihan kuin ois , päivä kirkkaampi taas.
jakoksi nyt miesten
suuta piesten
löydän runojuurta
heitän läppää huulta
jatkuuko runon kieli
omenaa tekis mieli
mistä löytyis Eeva
sitä tarjoileeva.
Onhan mulla omenoita
punasia kaneleita
loboo sekä huvitusta
hetaa - enkä yhtä muista
kottikärryllisen toimittaisin
osoitteen jos vaan saisin
maistiaseks yhden tästä
ojennan suoraan kätösestä.
Kiitos Eeva omenasta
sain nyt yhden vasta
lupasithan kärryllisen
omenia kukkuraisen
osoitteeni tässä
vähän matkaa suoraan
sitten vasempaan
vasempaan aina vaan
kohta omenia saan
eteen tulee kuusi
kuusi niin on suuri
ei toista näillä main
suuri on niin yksin vain
kuusen juurella
on pieni mökki
kamari ja köökki.
Tulla voisin minäkin,
Ihan kuin sinäkin.
Omenoita olis kai,
joko söitte kaikki, vai,,
Punaposki kanelia,
vähän anelisin
pari poskeen popsisin,
sitten kotiin lähtisin.
Kuten kaikki nähdä voi,
ei tässä juuri runo soi,
peräkkäin vaan sanat laitan,
lapun kiinni taitan.
Sitten postiin kiikutan,
melkein itse liikutun.
Omenoista ,empä tiedä,
taitaa kaiken tuuli viedä.
Uuniomenoita vain,
jos joskus vielä sais,,,,
Mulla ei oo omasta takaa
omenoita yhtäkään
kaupan hyllystä niitä hankin
ulkolaista Espanjasta
maku ei oo samanmoinen
usein tosi karvaanlainen
paksun kuoren ensin poistan
usein mikrossa pehmitän
paremman puutteessa
kyllä käyvät
odotellen ensi vuotta
jospa jostain minäkin
sellaisen ystävän löytäisin
joka edes muutamalla
omenalla nakkaisi
jotenkin sen hyvittäisin
vastalahjankin keksisin
omenaisella piirakalla
kaiken korvaisin
Olipa ennen mulla työkaveri
joka joskus aamuisin saneli:
"ompa omenainen olo tällä tytöllä
kun on siemenetkin sisällä"
Tää on tietysti vähän tuhma tarina
vaan jätetään pois turha marina.
Tosi tarina on kuitenkin
siksi saan sen varmaan anteeksi.
Kohta jo keinun sylissä yön
ja leijailen joukossa tähtien vyön
öinen tuuli vain mua tuutii
ja nukkumatti unihiekkaa luutii.
On tälläkin päivällä paljon meille annettavaa
mitä kaikkea mahtaakaan tuoda mukanaan
jokaiselle jotakin jaettavaa
mitä tänään se sinulle tuokaan
näin mietiskelen aamutuimaan
ja nyt kiireesti hallille uimaan.
Kenelle antaa päivä omenoita
kenelle orjantappuroita
joku saapi vain hymynhäivän
mutta sekin voi pelastaa jo päivän.
Pienenpienistä ilon hiukkasista
auringon pienistä pilkahduksista
ystävän soitoista
lapsukaisten kisailuista
lemmikkimme hassutuksista
niistä me ilomme löydämme.
asiaa nyt pirpanalle
sitähän vain osaan
asiallista asiaa
kuiva olen, lisää kuivun
kuiva aivan niinkuin
liukastunut kahvikuppi
hetken siinä heilui tuppi
luututessa vahinkoa tuota.
Siivouksen huisketta
monenmoista tuisketta
neljännesvuoden siivous tää
miestä aivan hirvittää
kaikki nurkat kolutaan
lakaistaan ja nuohotaan
vaan pian pääsee huilaamaan
ja puhtaudesta nauttimaan.
Illan kuluksi tänne taas kurkkaan
tuttua tutumpaan runonurkaan
usein iltaisin tänne mä hiivin
kun unetar lähestyy jo sinisin siivin
tänään päivä lämmin oli niin
ei kuitenkaan käynyt ukkosiin
hikoilla on saanut monta kertaa
moni tätä kesään vertaa
ruskapuut kuitenkin osoittaa
eletään sittenkin syksyn aikaa
Onhan tänne tultava,
tuo ynnälasku katsottava.
Onnistuimpas laskemaan,
tuosta luvut summaamaan.
On hyvä päivä illassa.
on oltu kunnon jumpassa.
Lenkkikin on heitetty,
aikaa reippahasti vietetty.
Jo syksy värejänsä käyttää,
vaahterat jo punertavan näyttää.
Pihlajassa marjat punaiset,
koivuissakin lehdet osin keltaiset.
Hyvä syksy tämä ollut on,
lämpö aivan verraton.
Ensi yönä vettä satelee,
sääkin hieman kylmenee.
Mutta eipä tässä hätää,
vielä meillä säitä riittää.
Loppuviikoksi ennustaa
säätä taas jälleen parempaa.
Enpä tässä enempää viisatele,
enkä säästä kertoele.
Tiedättehän tuon itsekin
yhtä hyvin kuin minäkin.
Yö on kohta taas käsillä,
pitänee olla koht`petillä.
Mukavat unet teille
unista nauttiville.
Mitäpä tässä taukoja pitämään
laitetaan vain sanoja itämään.
Jotkut usein kirjoittavat
tauon kyllä tarvitsevat.
Meikäläinen täällä häärii
sananiput kokoon käärii.
Hyvältä taas aamu näyttää
täytyy energiaa käyttää.
ihan vain tätä iki-omaa
eikös ole sekin somaa
sauvoja kun heilutamme
eteenpäin niin taivallamme.
Tänään kyllä paha paikka
hampaaseen jos pitäis paikka
lääkärin laittaa, vaan ei se haittaa
tuttu homma on se meille
lähden siis mä omille teille
huiskutellen: hyvät päivät !
mihin toiset jäivät?
Harvoin tähän aikaan
eksyn tänne kurkkimaan.
Pari tuntia pitää odottaa,
kun tohtori tietoja soittaa.
Sää ulkona on mitä parhain,
jo aamulla kurkistin varhain.
Satanut ei ollut lain,
kirkkaan taivaan näin mä vain.
Nyt kohta pyörän polkaisen
ja riennän treffeillen.
Elämä on ihanaa,
näin terveenä sitä arvostaa.
vuorotellen tullut vettä
niin että
katu järveksi äkkiä muuttui
ja äkkiä aurinko kirkkaasti paistoi
ja kohta jo ukkonen jyrisi
vaihtelevaa on kuin keväinen sää
eipä tässä sen enempää.
Nyt kun opin tänne tien
tänne askeleeni vie
runonurkkaan taasen kurkkaan
tääl ei jalka tartu purkkaan
tähän aikaan monet nukkuu
täällä käköset viel kukkuu
kunnailla Karjalan maan
telkkarissa tosin vaan.
täytyy vissiin lopetella
nukkumapaikaa katsastella
huomenna kai tavataan
haaveissamme halataan.
Mustat pilvet taivaalla kiertelee
kovaa sadettako enteilee
oli tarkoituksenani ulos rientää
ruskavalokuvia ottamaan entää
nyt on päivän suunnitelmat muuttuneet
ajatukset yhteen asiaan vain juuttuneet
mitä tekisinkään seuraavaksi
lukisinko kirjan , vaiko kaksi
ihan ensiksi nyt teille kirjoitan
myöhästyneet huomeneni toivotan.
Pitkään olen ollut poissa
ja mitä näenkään
sivut uusia on, joissa
ei tuttua mitään
vaan runonurkan löysin vielä
taidan sittenkin olla oikealla tiellä
tätyy vähän totutella
yhteenlaskut opetella
'tulenlieskatkin 'muilla mailla
paljon ollaan vailla.
Mitä nyt mistä aloittaisin
ihmisistä hyvistä pahoista rumista
olenhan itse niin hyvä
tuo toinen niin paha
no ainakin on ruma
voi jumbe asioista
älä ole dille
ajatus pois jumista
valvoa valvottavia
kalvaa kalvettavia
palvoa palvottavia
onhan näitä aiheita.
Yksi on retee mahtimies
joku niin ujokin kenties
muut on kuin kaikki tietäisi
kuka sitä kauan sietäisi
sitten on jollain lapsenmieli
ylistystä Luojan laulaa kieli
mikä niista parahin olla vois
arviot minusta kauas pois
joillakin terävä on se järki
monien tunteita varmaan särki
yhtyä kaikki kun nämä vois
laulu niin kauniina silloin sois.
Onnellisuuspisteitä etsimässä
moni ihminen elämässä tässä
katselen juuri ohjelmaa
jossa ihmiset onneaan tavoittaa
syystä tai toisesta onnellisuus hukassa
tuntuu olevan monella Suomessa
itsekin voisi testata
onnellisuuttaan jollakin sivulla.
Jos on tyytyväinen omaan oloonsa
eikö se olekin onnellisuutta.
minäpä laulaa luikautin,
tänään joukossa lurittelin.
Oi, kuinka oli ihanaa
yhdessä lauluja laulaa.
Ääntäkin avattiin,
skaalaa vedettiin.
Lauloimme onnesta,
ja rakkauden kaipuusta.
Onnea on saada harrastaa
kaikkea, mitä mieli halaa.
Soittaa, laulaa, tanssia,
siinä sitä on potenssia.
Onni syntyy pienistä
päivän mittaan tehdyistä
noista kaikista jutuista,
pienen pienistä pipanoista.
Hauskaa on pujahtaa,
tännekin sujahtaa.
Teidän tekstejä lukaista,
nauttia jutuista leppoisista.
Tuulee kaakosta tänään,
eilen se puhalsi itään.
Vettä ripottelee mennessään
ja kääntää selkänsä kesään.
Tiainen havahtui huomaamaan;
"Taitaa talvi olla tuloillaan."
Lensi huoneeseeni tutkimaan
pesään lämmikkeitä hakemaan.
Se istahti sohvan selustalle
siihen peitolle villaiselle,
jonka viluinen nostaa harteille.
Oli mieluinen se tiaiselle.
Se repi ja raastoi nokallaan,
sai villaa tupon irtoamaan
ja lensi pesäänsä vuoraamaan.
Jäin paikoilleni sitä katsomaan.
Tuli takaisin, tutki ompelukoneen,
tarttui nokallaan lankaan moneen,
jätti ne ja hartiapeitteeseen
lensi pehmeään, villaiseen.
Istuin sanattomana katsellen,
edestakaisin tiainen lennellen,
katsoi minua, kuin arvellen,
etten istu siinä palellen.
Repi villaa peitteestä tukoittain
minä vanhan untuvatyynyn hain
purkamalla aikaan reiän sain
pienen pienen vain.
Muutaman untuvan tuolille
asetin valmiiksi tiaiselle.
Se mokoma juorusi toisille,
pakko sanoa ei... sille parvelle.
Laitoin oven kiinni ja seurasin
kuinka moni palasi takaisin.
Yksi tiaisista, onnellisin,
pehmitti pesäänsä untuvin..
Ajattelin ihan vaan,
runonurkkaan kurkistaa.
Pitkään tässä,
illan mittaan.
Kirjoitin ja meilailin.
Ilon pienet pisarat,
vähitellen karttuvat.
Suuren meren
aikaansaavat
Josta sitten nautitaan.
Niin se tämä runonurkka,
jakaa onnenpisaroita.
Yksi sopii yhdelle,
toiselle taas toinen sopii.
Jokaiselle jotakin.
..nousen, riennän ikkunaan..."
Niin sitä lapsena laulettiin
ja hiukset letitettiin.
Usein aamuisin mä lauleskelen
lapsuuteni laulua.
kahvia kun keittelen
tai rasvaan naamataulua.
"Aurinko armas valollansa
taas uuden päivän tuonut on..."
Se on oikein aurinkoaamun avaaja
ja "on kesän kirkas huomen"
tosi harras päivän aloittaja.
Vaan jos on päivä pilvinen
millä silloin aamun availen?
Se oisko iloinen lintulaulu:
" Pikkulintu riemuissaan
lauleleepi onnessaan
ei se jouda suremaan
eikä kaipaamaan....."
Tämä päivän avaus
on tämän aamun ajatus
runomuotoja ei liene
vaan eteenpäin kai päivää vienee?
Kyllä minäkin lauleskelen
varsinkin kun jotain teen
metsässä kun kuljeskelen
lauleskelen hiljalleen
jos vaikk' karhu tulis vastaan
tietäis kuka kävelee
osais varoittaa se lastaan:
ei tuo ukko mitään tee,
mutta mennään kuitenkin
piiloon tuonne kuusen taa
jos on vieras sittenkin
parempi on varmistaa.
Lapsena jo opin sen
metsissä kun kävelen
pidän ääntä aina vähän ääntä
että huomaa karhu kääntää
selkänsä ja mennä suojaan
sitten luotan Luojaan.
- Tokihan meitä laulattaa kun laulun lahja on suotu.
- Aamuin ja illoin ja päivän mittaan säveleliä ilmoille tuotu.
- Totta on se että äänellään pikkulinnutkin laulaa
- eikä niiden tarvitse hyväillä edes sitä pullon kaulaa.
- Isäntä ja renki on saman arvoset kun riihessä puivat viljaa,
- eikä ne suinkaa hyräile, eikä laula hiljaa.
. Emännän ja piian laulua säestää pirtissä vanha rukki,
- siinä ne muistavat kehrätessään, että on se isäntä
- puk....pulska.
-
Kehtolaulu lapselleni
unisadut ulpukalle
äidin ääni rauhoittava
käsi kultaa hyväilevä
mieli vielä viivähtävä
lapsen somissa sormissa
suloisessa suukkosessa
pehmeästi peitellessään
siunauten sydänkäpyään.
Lukuhalut lisääntyy
syksyillat kun pimentyy
mukava on istahtaa lukulampun alle
tai köllähtää sohvalle
ja tehdä hyvän kirjan myötä matkoja kaikkialle.
Ei ole viikonlopussa samaa odotusta kuin oli ennen.
Päivät ovat samanlaisia tullen mennen.
Ihan mukavia ovat päiväni kuitenkin.
Samaa sunnuntaita jokainen tietenkin.
Ei soita herätyskello aamuisin.
Ei ole aina kiire jonnekin.
Ei puhelinkaan soi kuin ennen.
Sotatila täällä jo lähenee
kirjoitushalut vähenee.
Toinen on aina parempi toista
toinen toisesta tehdään loista.
eikö jo piankin loppua näy
naisten vaatteissa miehetkin käy.
Koivunlehti keltaine,
irtos`, lähti lentohon.
Tuulenpuuska pehmoinen
sieppasi nyt mukaan sen.
Kauniisti se liiteli,
sinne tänne kaarteli.
Tuuli hetken leikitteli,
ylös, alas keikutteli.
Sitten hiljaa leijuen,
hiljaa alas pudoten
luokse ennen tulleitten,
niitten toisten keltaisten.
Ei täällä sotaa runomailla,
minäkin ihan hametta vailla.
Riitaahan ei tänne suoda
loukkauksia esiin tuoda.
Taas on tullut aika syksyinen
ja "lehtinen" on joka puoli,
kun tuuli kylmä valtainen
niitä puiden oksilta "vuoli"
Antoi lehtein koristaa syksyä
sitten maahan alas heitti,
ei muistanut edes kysyä,
lopetetaanko kesän leikki?
Keltaiset lehdet ja oranssit
kieppuu kuin riemukas tanssi.
Ikkunalaudallenikin ehti
pirteän keltainen lehti.
Jaloissa hauskasti kahisten
haavasta putoo kuin vavisten.
Tuulonen oksissa soittaa
syysaamun raikkaus koittaa.
Leikkiä tuulonen haluaa
lumihiutaleita jo odottaa.
Anselmi Alamitta lähti kylille kulkemaan
Niin oli hän aatoksissa, ettei muita huomannutkaan.
Tuota kulkua katseli kansa ja oli ihmeissään,
sanoiksi ihan puki, "kuinka Anselmin käyneekään"
Sitten tietona joku kertoi mikä moiseen syynä on,
kas Anselmi tytön löysi, ei oo enää onneton.
Iinespä Ylämitta se Anselmin hurmasi,
kun kyläraitilla kerran hänen tiellensä kurvasi.
Siinä kurvit kohtasi toisensa, ei oo Ansemi allapäin,
kun Iines Ylämittainen hälle temput teki näin.
Nyt kulkee Anselmi unelmissaan, ikionnelisna ihan
kun Iines tuo muitakin impimpi, poisti A:lta naisvihan.
- Eräs maalaispoika Anselmin lailla eleli kauan
- eukkoa vaila.
- Sitten sattui se kalassinen tapaus, meni pojalta
- poikuus ja vapaus.
- Tamara itänaapurin sai pojan pään ihan sekaisin.
- Meni maat, meni mannut , meni talokin alta.
- Tuli taloon akkavalta.
- Kun Tamara turkissaan kylällä kulki,
- toi aikeensa täysin hän julki.
- Muusta ei piitata, rahasta vaan.
- Rahan mahti saa jopa eakastamaan.
-
Anselmi maalaispoika on
ja pohja ihan verraton
nyt naiseuden iloista
nauttikoon joka kilosta!
Tuo plikka joka herätti
Anselmi kas kuin pelätti
ol' ennen vihassaan,
Tytöllä valttikortit
tais ollakin hihassaan.
Kai joskus kertoo taru tää
mikä Anselmin on määräpää.
Hän mies on, ja hälle suokaa
nyt malja onneksensa juokaa!
Ainahan meillä on sunnuntai
ei koskaan arki ja maanantai.
Sai runoa monta syksynlehdet,
on syksyn värit meitä inspiroineet.
Vastaamme lentää kirjavaiset
nuo kesäisten puitten kaunistukset.
Syksyntuuli irroittelee
pikkuhiljaa paljastelee
nuo puut haaraoksaiset.
Maan peittää kauniinväriset
nuo lehdet kirjavaiset.
Oi, kuinka luonto kotimaan
tuo meille vuodenajoillaan
niin paljon elämyksiä,
tosin myös yllätyksiä.
On töitä kohta haravalla.
Me käymme toimeen innolla.
Pois, pois kaikki kauniit lakaistaan,
lunta jäämme oottamaan.
Kovin, kovin pienet piirit
päivissäin on toisinaan
täytyy oikein nostaa viirit
kun niihin vaihtelua saa.
Arki kovin tavallista
tuppaa täällä olemaan
sitten onkin juhlallista
jos siihen piristystä saa.
Ystävät kun vierailevat
siitä heti juhlan saa
matkojaan kun muistelevat
mukanaan voi matkustaa.
Yhdessäkin tehty on
matka moni verraton
niitä yhdessä muistellaan
monta hauskaa juttua kerrotaan.
Haavan lehdet, verenpunaiset,
viehertävät ja kauniin kieltaiset
keräsin käteeni metsätieltä.
Kanttarellitkin löysin sieltä.
Tein lehdistä taulun kartongille
sen kiinnitin vanhoille kehyksille.
Tuossa seinälläni, väreillään
tuo syksyn talvenkin pimeään.
Laitoin pannulle sienet, sipulitkin,
joiden kitkeryyttä hiukan "itkin".
Oli pian valmiina herkkuhetki.
Kannatti taas tehdä metsäretki.
Voi että
tätä runon mettä
lukea on hieno
ei olla edes vieno
täyttää koko palsta
tältä sanomalta
runoilla näillä ylevillä
sanoilla säkenöivillä.
- Kaunis on runouden lempeä kieli.
- Sillä ylenee arkinen harmaakin mieli.
- Aatos levoton siiville nousee riimin.
- Lentäen, kohoten sanojen siivin.
- Ei lentoa sen kukaan vangita vois.
- Se sävelin, säkenin pakenee pos.
- Runo kauas ylemmäs valohon vie.
- Sen on kukkien peittämä matka ja tie.
- Kuka taitaa, osaa ja oivaltaa, voi kauneuden
- muilekin lahjoittaa.
- Ken kätensä hellästi ojentaa, sen omana
- sydämet, taivas ja maa.
-
-
-
-
On hienoa asua niin korkealla
että voi seurata pilviä taivahalla.
Muhkeat mustat pilvet nousevat
päältä järven nopeasti kohoavat
vaan taivaanrannalla tuolla
loistaa kirkas oranssinen juova
mitä värien vartakohtaa
kuin taivaanranta tulessa hohtaa
niin vaihteleva on tuo rakas tauluni mun.
Ikkunan Petteri raivas
jo aukeni monille taivas
huomata kaikki värit
ikkunain kaikki äärit
ukseni avautuu itään
estä ei minua mikään
mukana auringon nousta
kauniiden unien vuosta
kahvini keitän
hesarin avaan
uutisia hetken tavaan
ja sitten lenkille ravaan.
Ei jaksa aamulla juosta,
kunhan ylös sängystä tuosta
venytellen joutuin itsensä saa,
sitten hankkimaan sapuskaa.
Ukko on ensin ruokittava,
sitten on lehtikin luettava.
Huusholli kuntoon laittettava,
sitten jo ulos on juostava.
Pyörälle hyppään enkä juokse,
kotini jätän hetkeksi taakse.
Kaupoissa pyörin ja ruokia ostan,
sitten taas "kytkintä" kotiinpäin nostan.
Iltapäivä kuluukin kahvitellen,
naapurien kanssa keskustellen.
Ilta se meneekin sitten täällä,
ihan tosi iloisella päällä.
Nyt jo hieman naurattaa
tämä juttu kun tuli tyhjästä vaan.
Extemporee JJjoutavan jutusta,
tuosta äskeisestä tarinasta.
Illan päätteeksi hiljennyn muistamaan
vielä kauheaa yötä Estonian
kun itsekin merellä risteilin
se myrsky oli mitä kamalin,
vaikka eri laivalla olin tietenkin.
Aina myrskyisinä syksyöinä
tuo matka mieleen palaa
kun aamulla kuulla saimme
miten monet ei mereltä koskaan palaa.
Meri rakastaa vaahtojaan.
Turvaton on ihminen aalloillaan,
kun vaahdoten mainingit lyö.
Myrsky, syystuulien raivoisa työ.
Liian moni uhmaten elämää
lähtee merelle, vaikka myrskyää.
Ei kestänyt Estonia raivoa sen.
Meri hauta on monen ihmisen.
Kuin meri, on ihmisen mieli.
kuin karikko muille on terävä kieli
Joskus tyynenä auringon peilaa,
joskus myrskyissä yksin seilaa..
Tuuli nousee ja meri vaahtoaa
elon purressa matkaajaa pelottaa..
ei tiedä mikä on määränpää
huominenko, - vai tähänkö jää
Pihapuusta putos lehti.
syksy portahille ehti.
Kesän lämpoä ei saata
mikään mahti enää taata.
Ihan nauruun puhkes suu,
kun Anselmi Iineksen sai.
Miten oliskaan ollut
maailma tää,
jos Anselmi naisetta jäi.
Näistä se onni tulee,
naisista, miehistä
kaikista.
Näin me ihmiset kaipaamme,
kylki kyljessä kulkijaa
Kyllä tuo yö mielessä pysyy.
Sitä usein Luojalta kysyy,
että miksi niin monen
lähteä täytyi ja tuonen
tuville matkansa päättyi.
Tsunamikin tullessaan
teki paljon pahojaan.
Monet rakkaat mennessään
vei tuhojansa tehdessään.
Kun se läheltä koskettaa,
ei näitä voi unhoittaa.
Thaimaassa parhaillaan.
tämä taas koetaan.
Vettä tulee virtanaan,
myrskyt pauhaa aina vaan.
Miksi heitä koetellaan?
Onkkelis sai tämän aikaan,
käänsi muistot Estoniaan.
Hyvää yötä kuitenkin,
sanon, vaikka aloinkin
Murehia jutustella,
mennehiä pakistella.
Pakkasyö, tähtitaivas,
aamun valkeus ne vei.
Kirkkaana nyt päivä nousee,
aurinko kultiansa suo.
Kaunis luonto, värit sen,
mielen nostaa taivohon.
Hyvä olo ihmisen, mieli kirkas,
aatos lentää, kauas,kauas.
Jospa aina olla vois,
hyvä olo ihmisten.
Väliin pilvet taivaan peittää,
suruvaipan ylle heittää.
Värikästä elo, vaihtuvaa,
niinkuin luonto meillä tää.
Nauti, elä hetket nää,
kohta kaikki katoaa.
Herätä kun tänään sain,
aamuun aivan ihanaan.
Siitä kiitos mieli on,
elän, olen onnellinen.
Pidän runoista,mutta en niitä osaa väsätä..Ihana taito.. Esitän niitä kyllä mielelläni..
Hyvää jatkoa ,kaikille..t.Irkku