Nyt kävi näin, että jouduin työttömäksi ja se rassaa minua edelleen. Asun avovaimoni ja hänen ala-asteikäisen lapsen kanssa vuokralla. Olemme puhuneet omistusasunnosta mielellään omakotitalosta, mutta en uskalla ottaa velkavankeutta, kun ei nyt ole tuloja säännöllisesti. Mieltä riipaisi, kun lapsi yhtenä päivänä kiukutteli, kun kaverit asuu hienoissa taloissaan, joissa on pelit ja vehkeet. Kyllä meilläkin on kaikenlaista, mutta näillä oli meitä vissiin enemmän materiaalia. En tiedä joutuiko hän nälvinnän kohteeksi, kun me asumme kolmiossa mukamas köyhästi. Puolisoni on töissä. En tiedä mitä pitäis tehdä? Kouluunko? Maksamme kaiken puoliksi ja lapsi tapaa isäänsä säännöllisesti. Puoliso saa tuet.Yksi iso riitakin tuli samalla viikolla kun sain tietää ettei työt jatku. Seurauksena ilta pilalla ja kaikki itki. En osaa muutakuin valehdella puolisolle, että kaikki on hyvin vaikkei oikeasti ole. Sanoinkin lapselle kerran masennuksissani että en pysty toteuttamaan unelmia joita hänellä, minulla ja meillä kaikilla on.
Työttömyys Isäpuolena
Toivotonta.
4346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että elätte suu säkkiä myöten.
Lasta ei vahingoita se, että hän ei saa tahtoaan aina läpi. Aikuisten riitely ja kiukuttelu sen sijaan vahingoittavat.
Ajattele niin, että nyt sinulla on aikaa. Sehän se vasta ylellisyyttä on. Voit puuhata lapsen kanssa mitä ikinä keksitte, eikä tarvitse valitella väsymystä ja kiireitä.
Kolmio on yksilapsiselle perheelle aivan mainio asumismuoto. Turhaa kulutusta kannattaa jokaisen pyrkiä vähentämään.
Hyvät miehet haluaa tarjota perheelleen parasta. Elämä koettelee nyt, mutta nokka päin tuulta. Itsetunto saa joskus kolauksia, kun ei pysty vastaamaan lasten ja puolison odotuksiin. Aika monta avioliittoa näihin syihin tässä maassa on kaatunut. Et varmaan poikkea mitenkään normaalista suomalaisesta miehestä. Pysy vahvana. Nyt vaan on menossa hankalat ajat.
minä saan kans kuulla tuollaista 11 vuotiaan tyttäreni suusta, vaikka sekä minä että mieheni käymme säännöllisesti töissä.
Ei lapselle pidä antaa luksuselämää, jos muutkaan eivät sellaista vietä perheessä.
Minun oma poikani valitteli vuosi sitten samantapaista kun luokkakaverit käyvät ulkomailla ja asuvat hienommin. Ei meiltäkään ole perusjuttuja puuttunut, kiva kerrostaloasunto, vaatteet ja ruuat ja rakkautta. Ulkomaihin ja huisan kallisiin "vekottimiin" ei rahat kuitenkaan riittäneet, kun olin useamman vuoden yh.
Kerroin pojalle, että mammona ei tuo onnea ja ainainen kulutus tuhoaa tämän planeettamme. Että onni syntyy pienistä asioista. Jos kaiken saa, niin mitään ei osaa sitten arvostaa kun mikään ei riitä. Itse olen koettanut vähentää perheen kulutusta juuri ympäristösyistä, kun haluan osaltani vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Kyllä se lapsen laittaa miettimään, kun kertoo millaisia lumiparatiisitalvia täällä pk-seudulla oli lapsuudessa ja ei ole enää kiitos lämpimien talvien.
Oletko miettinyt, että tuskin niillä hurjasti tienaavilla vanhemmilla on aikaa tarpeeksi lapsilleen? Sinulla on! Vietä aikaa lapsen kanssa ja ole kiinnostunut hänen asioistaan, se on tärkeää. Kuulostat todella hienolta isäpuolelta kun kannat perheestänne vastuuta : ).
Itse olen ollut nyt työttömänä kuukauden kun työsuhde loppui. Töihin en mene (eikä kukaan ottaisikaan) ennen uusperheemme vauvan syntymää. Olen lenkkeillyt ja viettänyt aikaa lasteni kanssa, nauttinut mieheni ensimmäisen odotuksesta. On ihanaa kun ei ole kiirettä vaan voi viedä lapsen käsikädessä kouluun ja jutella kaikenlaista. Murrosikäinen vanhempi lapsenikin on ruvennut puhumaan enemmän, kun äiskä on kuulolla : ). Tälläistä elämän pitäisi ollakin, kiireetöntä, stressitöntä ja aikaa lapsille!