Satuin lukaisemaan Sunnuntaisuomalaisesta jutun kotikoulusta, joka on ilmeisesti Suomessakin jo noin 400 lapsen osa. Tarkemmin esiteltiin yhtä perhettä, jossa 10-vuotias tytär kävi äidin opetuksessa kotikoulua, lähinnä uskonnollisista syistä. Raamatun lukeminen oli äidin mukaan päivittäistä.
Äiti on koulutukseltaan luokanopettaja ja isä lukion aineenopettaja. Molemmissa oli haastattelun mukaan jo opiskeluaikana syntynyt ajatus siitä, että koululaitos on väärä paikka heidän lapsilleen. Ilmeisesti ainakin kristillistä kasvatusta on liian vähän tai se on vääränlaista.
Kotikoulua ja sen tuotoksia ei ole Suomessa kovin paljoa tutkittu. Jutussa todettiin vain se, että kotikoulun käyneistä osa kokee vaikeuksia myöhemmissä opiskeluissaan, mikäli vanhemmat eivät enää heitä olekaan jatkuvasti vahtimassa. Kotikoulun käyneistä osa menestyy, osa ei.
Itse pohdiskelin lähinnä paria asiaa.
1. Jos Suomen koululaitos niin hirmuisen huono on, miksiköhän MOLEMMAT vanhemmat sitten ovat kuitenkin sen palvelukseen suuntautumassa?
2. Tätäkö on nykypäivän uskonnollisuus? Eikö enää riitä sekään, että lapset erotetaan toisista "vääräuskoisista" tyystin ja näin heidät jo alusta asti kasvatetaan pitämään itsesnsä erilaisina - ilmeisesti parempina? - kuin muut?
Itse olen törmännyt elämäni aikana yhteen kotikasvattajaan. Hänkin oli ratkaisun tehnyt uskonnollisista syistä. Hänen näkemyksensä olivatkin kyllä vertaansa vailla; hän esimerkiksi kielsi satujen kertomisen lapsille, koska ne eivät ole totta! Mitäpä sellaisesta pikkujutusta, että lapsen psyyken kehitykseen kuuluu normaalina kyky erottaa tosiasiat ja mielikuvituksen tuotteet toisistaan!
Ymmärrän kotikoulun vaikkapa joillakin USA:n alueilla, joilla lapsen koulut voivat olla jopa vaarallisia. Tosin, USA:nkaan koululaitoksen tulokset eivät häikäise. Suomessa lasten opettaminen kotikoulussa on oikeastaan traaginen valinta. Lasten eristäminen ulkopuolisista täyttää ainakin minusta lähinnä aivopesun tunnuspiirteet.
Äiti on koulutukseltaan luokanopettaja ja isä lukion aineenopettaja. Molemmissa oli haastattelun mukaan jo opiskeluaikana syntynyt ajatus siitä, että koululaitos on väärä paikka heidän lapsilleen. Ilmeisesti ainakin kristillistä kasvatusta on liian vähän tai se on vääränlaista.
Kotikoulua ja sen tuotoksia ei ole Suomessa kovin paljoa tutkittu. Jutussa todettiin vain se, että kotikoulun käyneistä osa kokee vaikeuksia myöhemmissä opiskeluissaan, mikäli vanhemmat eivät enää heitä olekaan jatkuvasti vahtimassa. Kotikoulun käyneistä osa menestyy, osa ei.
Itse pohdiskelin lähinnä paria asiaa.
1. Jos Suomen koululaitos niin hirmuisen huono on, miksiköhän MOLEMMAT vanhemmat sitten ovat kuitenkin sen palvelukseen suuntautumassa?
2. Tätäkö on nykypäivän uskonnollisuus? Eikö enää riitä sekään, että lapset erotetaan toisista "vääräuskoisista" tyystin ja näin heidät jo alusta asti kasvatetaan pitämään itsesnsä erilaisina - ilmeisesti parempina? - kuin muut?
Itse olen törmännyt elämäni aikana yhteen kotikasvattajaan. Hänkin oli ratkaisun tehnyt uskonnollisista syistä. Hänen näkemyksensä olivatkin kyllä vertaansa vailla; hän esimerkiksi kielsi satujen kertomisen lapsille, koska ne eivät ole totta! Mitäpä sellaisesta pikkujutusta, että lapsen psyyken kehitykseen kuuluu normaalina kyky erottaa tosiasiat ja mielikuvituksen tuotteet toisistaan!
Ymmärrän kotikoulun vaikkapa joillakin USA:n alueilla, joilla lapsen koulut voivat olla jopa vaarallisia. Tosin, USA:nkaan koululaitoksen tulokset eivät häikäise. Suomessa lasten opettaminen kotikoulussa on oikeastaan traaginen valinta. Lasten eristäminen ulkopuolisista täyttää ainakin minusta lähinnä aivopesun tunnuspiirteet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.