Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Miksi reinkarnaatio pelottaa/inhottaa?

Qadesha

Kun itse kuulin (luin) asiasta noin 9-vuotiaana 1. kerran, säikähdin kovasti että pitäisikö tosiaan kuolla monta kertaa. Kumma juttu sinänsä. Miksi pelätä kuolemaa jos kerran aina syntyy uudestaan? Kuitenkin olen pikkulapsesta asti pelännyt kuolemaa ja pelkään vieläkin - itseasiassa epäilen että tämä trauma johtuu erinäisistä edellisiin elämiin liittyvistä tapahtumista...!

Mutta vaikkei siis uskoni reinkarnaatioon tai karmaankaan kovin kummoisesti lämmitä tai lohduta, niin silti minua ihmetyttää minkä vuoksi monet ihmiset suhtautuvat siihen niin kielteisesti. Ymmärrän kyllä että alkaa ärsyttää jos kohtaa vain näitä tyyppejä jotka uskovat olleensa edellisissä elämissä jotain tärkeää. Mutta eiköhän suurin osa ns. muistajista kuitenkin ole ihan tavallisia ihmisiä joiden muistotkin ovat ihan tavallisista elämistä. Henk.koht. olen tuntenut oikeastaan aika montakin ihmisistä joilla on muistoja, ja yksikään heistä ei ole väittänyt olleensa joku faarao, kuningatar, presidentti, tyranni jne. Netissä on tietysti kaikenlaisia tyyppejä, mutta netissäkin on toistunut se että monet kokevat olleensa jotain ihan tuikitavallista ja vaatimatonta.

Tieteen ystävät usein sanovat ettei reinkarnaatio ole pystytty todistamaan, mutta eihän sitäkään ole todistettu että sitä ei ole. Mistä kummasta johtuu että niin moni ihmisryhmä maailmalla on kuitenkin päätynyt reinkarnaatioon ideaan? Julius Caesar oli kirjoitelmissaan todennut että kelttien druidit eivät pelkää kuolemaa koska uskovat siirtyvänsä kuolemassa kehosta toiseen. Mistä tällainen idea oli tullut kelteille? Olen toisinaan kuullut kivenkovaan väitettävän ettei reinkarnaatio kuulu mitenkään eurooppalaisiin kulttuureihin, että se on vain idän ihmisten hindulaista perinnettä (lue: hömpötystä). Ovatko keltit siis hinduja tai olleet näiden kanssa tekemisissä? Entä mistä kataarit, tuo keskiajalla teurastettu kerettiläisten ryhmä, sai päähänsä että tavalliset ihmiset reinkarnoituvat ja "täydelliset" lopettavat moisen ja päätyvät taivaaseen?

Reinkarnaation ideaa ei kannata hyljeksiä sillä perusteella että me asumme täällä ja buddhalaiset yms. asuvat jossain muualla. Koko ajatus ei todellakaan kuulu mitenkään pelkästään idässä asuville ihmisille, vaikka jostain syystä se juuri heidän tahollaan onkin kenties _säilynyt_ paljon paremmin kuin lähi-idästä alkunsa saaneissa uskonnoissa.

Mutta jätetään nyt haaste ilmaan. En halua kuulla tylsämielistä väittelyä tyyliin

- reinkarnaatiota ei ole
- kyseessä on Saatanan salajuoni
- ihmisiä on liikaa että kaikille riittäisi sieluja

tms. Haluaisin kuulla mitkä ovat ne oikeat henkilökohtaiset syyt miksi jotkut ihmiset vihaavat ja inhoavat koko ajatustakin? Onko niitä, muita kuin uskonnollisia?

Jos juttu käy _liian_ kiukkuiseksi, pidätän itselläni oikeuden häipyä keskustelusta. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen muidenkin ihmisten keskusteluketjuja seuratessani että on tietty saturaatiopiste missä homma kannattaa viheltää poikki.

Ja niille joille reinkarnaatio on ok ja jopa kiinnostava aihe, on edelleenkin voimassa tarjous tulla tänne:

http://reinkarnaatio.foorumi.org/index.php

Foorumi on siis tarkoitettu "meikäläisille" eli asiasta oikeasti kiinnostuneille ja siitä myönteisessä hengessä kirjoittamaan haluaville. Kielteinen materiaali löytää aina paikkansa täältä Suomi24:ltäkin. Kaiken kansan sekametelisoppa kun on.

269

4931

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vänkis

      Mitä se hyödyttäisi vaikka reinkarnaatio olisikin vallitseva totuus?

      Intia on aika hyvä esimerkki siitä mihin siihen uskominen voikaan johtaa. Ehkä joskus vuosituhansia sitten, ennen kuin ihmiskunta alkoi todenteolla paskoa omaan pesäänsä homma saattoi jopa toimiakin? Taitaa olla muutenkin aika korruptoitunut koko idea siellä Intian suunnalla?

      Tämä herrahan on tehnyt paljon tutkimusta asian eteen

      http://en.wikipedia.org/wiki/Ian_Stevenson

      Stevensonhan keskittyi lähinnä lapsiin, koska he ovat vielä sopivassa iässä eikä heitä ole vielä ehditty ehdollistaa maailman eri uskomuksiin.

      Selvästikin meidän ei anneta muistaa edellisiä elämiämme siitä syystä, että emme pystyisi enää elämään nykyhetkessä menettämättä järkeämme tai ainakin osaa siitä.

      Näyttäisikin siltä, että jo elettyjen elämien määrä vaikuttaisi muistamiseemme. Mitä enemmän elämiä, sitä enemmän "muistamme". Tai oikeammin alamme uskoa siihen, että olemme eläneet täällä aiemminkin. Ja mitä nuorempi sielu, niin sitä enemmän se itsestään uskoo ja luulee. Vanhempi ja kypsempi sielu taas ajattelee ja uskoo jo realistisemmin. Esim. jotkut korkea-arvoiset natsit, jotka olivat nimenomaan nuoressa sieluniässä, uskoivat olevansa jälleensyntyneitä roomalaisia sotapääliköitä.

      Tässä piileekin se ongelma miksi reinkarnaatiosta ei ehkä koskaan tule vallitseva totuus. Nuoremmat sielut joko sekoittavat sen sekasikiöksi tai sitten kieltävät sen kokonaan. Tyypillinen nuori sielu, joka haluaa tietää menneet elämänsä tyrmistyy jos saakin tietää, että ei ole koskaan ollut mikään merkittävä ihminen. Ja toteaa, että ei enää usko koko juttuun.

      Ja kuka haluaisi tietää, että vielä on monta elämää edessäpäin? Ja osa niistä on vieläpä todella rankkoja sellaisia. Ei, ei ja ei! Valitettavasti unelma maailmasta jossa kukaan ei enää tee pahaa, koska uskoo syntyvänsä uudelleen, taitaa olla vain unelmaa? Jo vähän kokeneempien sielujen unelmaa.

      Niin se vaan näyttäisi olevan? Mun on ainakin vähän vaikeeta uskoa, että ihmiset alkaisivat massoittain uskoa reinkarnaatioon. Meidän "lohtumme" on vaan siinä, että meidän ei enää tarvitse tänne uudelleen syntyä kun olemme riittävän vanhoja, tai paremminkin kokeneita sieluja. Buddhat ja Jeesukset lupasivat palata "pelastamaan" ihmisiä, mutta eipä ole heitä koskaan täällä enää näkynyt tai sitten he eivät ole olleet enää samoja "pelastajia"? Ehkä joskus tuhansien vuosien päästä kaikki sielut palaavat maan päälle, eikä täällä enää ole muita kuin niitä vanhoja sieluja? Ehkä sielun evoluutio lopulta johtaa sellaiseen paratiisin omaiseen paikkaan täällä maan päällä? Mutta sinne saattaa olla vielä pitkä, pitkä matka...

      ;)

      • Qadesha

        sitä miksi ihmiset mitäkin pelkäävät. Eihän sitä aina ymmärrä sitäkään miksi itse pelkää jotain tiettyjä asioita. Omalla kohdallani esim. ihmisjoukkojen pelko on aika suuri, jotenkin sitä ajattelee että joukossa tyhmyys tiivistyy ja joukot eivät koskaan ole saaneet mitään hyvää aikaiseksi. Pahaa kylläkin, kuten esmes (näitä iänikuisia) kerettiläis- ja noitarovioita...!

        Itse pelkäänkin oikeastaan nimenomaan uskovaisia juuri sen vuoksi että on noita oman edellisen elämän visioita em. kaltaisesta aktiviteetista, ja sitten kun on netissä vuosikausia lukenut näitä uskovaisten juttuja niin eihän ne kovin rakastavia ja rakentavia ole. Onneksi on toki poikkeuksiakin, ei jokainen uskovainen uhku vihaa (varsinkin minua kohtaan, uskoineni kaikkineni).

        Koska reinkarnaatiojuttu on _minun_ juttuni niin se ei mene oikein ymmärrykseeni että mikä se pelottava puoli siinä on. Ehkä moni ei tosiaan näe siinä muuta kuin sen hindulaisuuden ja kastijaon, vaikka kuinka selittäisi että on tätä reinkarnaatio-oppia muuallakin maailmassa käsitelty ja ilmeisesti ihan ilman mitään kytköstä hindulaisuuteen. Tai jos näitä uskovaisia ajattelee (mikäköhän siinäkin on että mukamas vain k-uskonnon piiriin kuuluva saa olla nimitykseltään "uskovainen"?) niin ehkä se on pelottavaa että joku katsoo ettei tarvitsekaan mitään ihmiseksi tullutta jumalaa kuten Jeesus-jumala. Tai Krishnaa tai yhtään mitään. Minulla varsinkin kun tuppaa tämä jumalajuttu käymään vuosi vuodelta aina vain tarpeettomammaksi ettei kohta jaksa noita jumaluuksia sen kummemmin edes analysoidakaan. Johtuneeko sitten siitä että paatuneena panteistina minulla se "jumaluus" on niin syvällä uuttuneena koko olemassaoloon ettei tarvitse sitä erillisjumalaa edes miettiä.

        Ei se minun maailmaani kaada jos ei reinkarnaatio-opista tai -uskosta koskaan tule mitään erityisen suosittua. Ehkä se on jopa parempi niin. Ehkä noita uskontoja on jopa luotu massoille jonkinlaiseksi tueksi ja keinoksi hahmottaa maailmaa ja oppia kaikenlaista, ehkä olisi liian simppeliä että yhtäkkiä kaikki alkaisivat ajatella niin että mikäs tässä on lötkötellessä kun kuoleman jälkeen tulee taas uusi elämä. Mikäs kiirus minnekään. En tiedä jos minullakin olisi joku 100 % absolut totaalinen varmuus reinkarnaatiosta (mitä ei todellakaan ole) niin iskisi sellainen laiskamato ettei mitään järkeä. Jotenkin kun sitä mieltää oman kuolevaisuutensa niin osaa pitää itseään paremmin kurissakin, ettei ihan mitä tahansa pöllöyksiä harjoita. Viimeaikoina varsinkin olen miettinyt että kun sitä ei koskaan tiedä koska saattaa kuolema koittaa, sikaflunssakin kun on olemassa, niin kannattaisi ehkä VÄHÄN miettiä mihin sitä aikansa käyttää. Ettei esim. netissäkään kokoajan vain sekaantuisi kaikenlaiseen vähemmän järkevään; jos vaikka menee rähinäksi jossain päin nettiä niin tajuaisi häipyä siitä kiukuttelemasta. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty.

        Nuo Jeesusten Buddhien sun muiden paluut ovat varmaan opetuslapset keksineet keskinäiseksi lohdutukseksi. Itse en oikein jaksa uskoa että yksi ja sama sielu heittää yhtä ja samaa keikkaa eli elämää monta kertaa peräkkäin. Luulisi että alkaa jo tympiä, ja mitähän kokonaisuus (Henki, koko olemassaolo, hela hoito) siitä tykkäisi että jollekin sielulle jää levy päälle... Vaikka voihan se toki olla että aikaa on niin loppumattomasti että jos joku sielu haluaa alkaa toistaa samaa roolia niin kokonaisuuden kannalta se joku 10 elämää saman teeman parissa on vain yksi hyttysen pieraisu. Itseäni vain inhottaa ajatuskin että elämästä toiseen olisi yhdet ja samat kuviot.

        Sitten tämä että jos muistaisi kaiken niin sekoaisi? Aika sekopäisiltähän tuo ihmiskunta kyllä vaikuttaa jo nyt ihan ilman muistojakin... Mutta ehkei se tosiaan olisi järin kivaa tietää että esim. edellisessä elämässä aviopuolisonasi ollut tyyppi on nyt äitisi. Aika perverssiähän se olisi. Tarvittaisiin kokonaan uudenlainen psykologian haara handlaamaan tuollaiset seikat ja tähän ihmiskunta ei todellakaan ole valmis! xD


      • kokija

        " Meidän "lohtumme" on vaan siinä, että meidän ei enää tarvitse tänne uudelleen syntyä kun olemme riittävän vanhoja, tai paremminkin kokeneita sieluja. "


        Tuli tänään pohdittua lenkillä tähän liittyvää. Sanotaan joissakin lähteissä, että esim. Sanat Kumara ei kykene syntymään maapallolle fyysiseen hahmoon koska hän on etääntynyt ihmisestä niin kauas kosmisiin taajuuksiin, että on "liian synnitön syntyäkseen". Eteerinen hahmo olisi hänelle raskain mahdollinen keho. Hän ei voi näiden lähteiden mukaan. Johtuuko siitä että psyykkistä maadoittavaa painolastia (syntiä) on niin olemattomasti että ihmiskeho on aivan liian alkeellinen tuollaiselle kosmiselle tietoisuudelle.

        Saataisiinko tietoisuutta linkitettyä kehoon vai irtoaisiko se heti kehosta kehon syntyessä?? Mielenkiintoisia kysymyksiä.

        Alkanut tuntumaan siltä että ne tietoisuudet tulevat syntymään jotka suinkin kykenevät. Tahtoa olla ihmiskunnan mukana sen kamppailuissa on ehdottomasti, mutta kysymys on että miltä alueelta käsin voidaan vaikuttaa. Kaukaisessa tulevaisuudessa maa ja ihmiskeho on eteerisempi, jolloin "pomomme" pääsevät paremmin käymään ihan maatasolla asti. Silloin myöskin ihmiset kykenevät näkemään "jumalia" taivaalla, niinkuin muinaisina aikoina, jolloin Veda-kirjat kirjoitettiin. Ennen laskeutumistamme raskaaseen olomuotoon aistimme olivat kehittyneet. Nyt tulevina aikoina saamme ne pikkuhiljaa takaisin, pitkän materiaalisen savisilmä-ajan jälkeen. Osa on jo saanutkin.


        1. Onko reinkarnaatioon järkevää luottaa vasta sitten kun itse muistaa?
        2. Mikä jälleensyntyy ja minkälainen on tarkalleen ottaen prosessin kulku?
        3. Muistammeko jälleensyntymän vai muistammeko vain joskus eläneen toisen henkilön elämää ilman jälleensyntymäkytkentää?
        4. Kuka muistaa, missä jälleensyntymämuisti tarkalleen ottaen on?

        - Nämä voivat olla ensimmäiseksi selvitettäviä kysymyksiä, jos tahtoo tutkimusta tehdä. Jos ei muista niin uskomuksen hyöty lienee erittäin rajallinen??


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        sitä miksi ihmiset mitäkin pelkäävät. Eihän sitä aina ymmärrä sitäkään miksi itse pelkää jotain tiettyjä asioita. Omalla kohdallani esim. ihmisjoukkojen pelko on aika suuri, jotenkin sitä ajattelee että joukossa tyhmyys tiivistyy ja joukot eivät koskaan ole saaneet mitään hyvää aikaiseksi. Pahaa kylläkin, kuten esmes (näitä iänikuisia) kerettiläis- ja noitarovioita...!

        Itse pelkäänkin oikeastaan nimenomaan uskovaisia juuri sen vuoksi että on noita oman edellisen elämän visioita em. kaltaisesta aktiviteetista, ja sitten kun on netissä vuosikausia lukenut näitä uskovaisten juttuja niin eihän ne kovin rakastavia ja rakentavia ole. Onneksi on toki poikkeuksiakin, ei jokainen uskovainen uhku vihaa (varsinkin minua kohtaan, uskoineni kaikkineni).

        Koska reinkarnaatiojuttu on _minun_ juttuni niin se ei mene oikein ymmärrykseeni että mikä se pelottava puoli siinä on. Ehkä moni ei tosiaan näe siinä muuta kuin sen hindulaisuuden ja kastijaon, vaikka kuinka selittäisi että on tätä reinkarnaatio-oppia muuallakin maailmassa käsitelty ja ilmeisesti ihan ilman mitään kytköstä hindulaisuuteen. Tai jos näitä uskovaisia ajattelee (mikäköhän siinäkin on että mukamas vain k-uskonnon piiriin kuuluva saa olla nimitykseltään "uskovainen"?) niin ehkä se on pelottavaa että joku katsoo ettei tarvitsekaan mitään ihmiseksi tullutta jumalaa kuten Jeesus-jumala. Tai Krishnaa tai yhtään mitään. Minulla varsinkin kun tuppaa tämä jumalajuttu käymään vuosi vuodelta aina vain tarpeettomammaksi ettei kohta jaksa noita jumaluuksia sen kummemmin edes analysoidakaan. Johtuneeko sitten siitä että paatuneena panteistina minulla se "jumaluus" on niin syvällä uuttuneena koko olemassaoloon ettei tarvitse sitä erillisjumalaa edes miettiä.

        Ei se minun maailmaani kaada jos ei reinkarnaatio-opista tai -uskosta koskaan tule mitään erityisen suosittua. Ehkä se on jopa parempi niin. Ehkä noita uskontoja on jopa luotu massoille jonkinlaiseksi tueksi ja keinoksi hahmottaa maailmaa ja oppia kaikenlaista, ehkä olisi liian simppeliä että yhtäkkiä kaikki alkaisivat ajatella niin että mikäs tässä on lötkötellessä kun kuoleman jälkeen tulee taas uusi elämä. Mikäs kiirus minnekään. En tiedä jos minullakin olisi joku 100 % absolut totaalinen varmuus reinkarnaatiosta (mitä ei todellakaan ole) niin iskisi sellainen laiskamato ettei mitään järkeä. Jotenkin kun sitä mieltää oman kuolevaisuutensa niin osaa pitää itseään paremmin kurissakin, ettei ihan mitä tahansa pöllöyksiä harjoita. Viimeaikoina varsinkin olen miettinyt että kun sitä ei koskaan tiedä koska saattaa kuolema koittaa, sikaflunssakin kun on olemassa, niin kannattaisi ehkä VÄHÄN miettiä mihin sitä aikansa käyttää. Ettei esim. netissäkään kokoajan vain sekaantuisi kaikenlaiseen vähemmän järkevään; jos vaikka menee rähinäksi jossain päin nettiä niin tajuaisi häipyä siitä kiukuttelemasta. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty.

        Nuo Jeesusten Buddhien sun muiden paluut ovat varmaan opetuslapset keksineet keskinäiseksi lohdutukseksi. Itse en oikein jaksa uskoa että yksi ja sama sielu heittää yhtä ja samaa keikkaa eli elämää monta kertaa peräkkäin. Luulisi että alkaa jo tympiä, ja mitähän kokonaisuus (Henki, koko olemassaolo, hela hoito) siitä tykkäisi että jollekin sielulle jää levy päälle... Vaikka voihan se toki olla että aikaa on niin loppumattomasti että jos joku sielu haluaa alkaa toistaa samaa roolia niin kokonaisuuden kannalta se joku 10 elämää saman teeman parissa on vain yksi hyttysen pieraisu. Itseäni vain inhottaa ajatuskin että elämästä toiseen olisi yhdet ja samat kuviot.

        Sitten tämä että jos muistaisi kaiken niin sekoaisi? Aika sekopäisiltähän tuo ihmiskunta kyllä vaikuttaa jo nyt ihan ilman muistojakin... Mutta ehkei se tosiaan olisi järin kivaa tietää että esim. edellisessä elämässä aviopuolisonasi ollut tyyppi on nyt äitisi. Aika perverssiähän se olisi. Tarvittaisiin kokonaan uudenlainen psykologian haara handlaamaan tuollaiset seikat ja tähän ihmiskunta ei todellakaan ole valmis! xD

        Jotkut ihmiset selvästikin suorastaan vihastuvat näistä "henkimaailman jutuista".

        Ovat juuri vielä näitä nuorempia sieluja, joita materialismi kovasti kiinnostaa. Henkisyyshän voi tuntua heistä kovin inhottavalta asialta, koska materialismi on heille kaikki kaikessa. Eikä mitään muuta todellisuutta ole!

        Minäkin olen miettinyt paljon erilaisia tapoja kuolla. Se on ollut kyllä aika raskasta. Stevensonin tutkimuksissahan ihmiset muistivat helpommin sen miten he edellisissä elämissään kuolivat ja varsinkin ne kuolemat, jotka olivat väkivaltaisia.

        Tuntematonhan pelottaa aina. Vaihtoehtoja on niin monia. Synnymmekö uudelleen? Joudummeko helvettiin vai pääsemmekö taivaaseen? Katoammeko tyhjyyteen? Ja kaiken maailman muutkin jutut vielä näiden lisäksi.

        Väittävät, että kaikkein kokeneimmat sielut ovat luonnostaan laiskempia kuin muut. Vaikka eivät reinakarnaatioon uskoiskaan. Kaikkihan on jo nähty, koettu ja tehty. Miksi pitäs enää riuhtoa joka suuntaan? Henkisestihän emme ole laiskoja. Se taas voi johtaa siihen, että käytännön asiat ovat vähän miten ovat. Kämppä voi olla sekasin ja vaatteetkin vähän nuhruisempia. Olemme käytännön ihmisille varsinainen kauhistus. ;)

        Meikäläinenhän ei edes välitä nähdä mooilmaa. En kaipaa täältä Suomesta mihinkään. Oiskos sekin merkki siitä, että on jo elämiä melkoisesti takanapäin?

        Ja minäkään en pidä ihmismassoista. Tuossa eräänä päivänä tuli joku dokkari telkusta missä kerrottiin miten Jenkeissä oli joku 100 vuotta sitten tapettu alaikäinen kehitysvammainen afroamerikkalainen koska tämä oli mukamas tappanut valkoisen naisen. 16 000 valkoista oli kerääntynyt katsomaan tuota irvokasta tapahtumaa, jossa tämä poikaparka tapettiin erittäin julmasti. Ja kansa hurrasi kun häneltä katkottiin sormet, hänet kuohittiin ja laitettiin roviolle. En edes muista enää niitä kaikkia karmeuksia mitä hänelle tehtiin. :/

        Mitä hyvää on koskaan yksikään massaliike saanut aikaan? Ei mitään!

        Uskonnot ja ismit ovat olemassa siksi, että nuoremmat sielut tarvitsevat niitä kipeästi. Heidän on suorastaan pakko uskoa niihin voidakseen toimia maailmassa. Ja tämä vaikutus näkyy kaikkialla. Porukka on kuin parikymppisiä. Täynnä uhoa ja voimaa! Ja myös tuhoa ja typeryyttä.

        Ja kun nuorelle sielulle menee sanomaan, että tämä on vielä nuori, niin saa ihan varmasti vastaanottaa agression. Kannattaakin kehua miten hieno ja kehittynyt sielu hän jo onkaan, jos haluaa pysyä väleissä ja välttää agressiota. Kukaan ei selvästikään halua olla nuorempi sielu, vaikka siinä ei ole mitään pahaa. Itseasiassa elämme nuorten sielujen maailmassa, jossa nuoret sielut viihtyvät parhaiten. Meikäläinen olis ainakin halunnut syntyä tällaiseen maailmaan nuoreksi sieluksi. Tosin silloin meikäläisellä olis vielä kaikenlaista opittavaa vaikka huru mykke ja kaikenlaista kamalaakin vielä edessä. Ehkä kuitenkin parempi olla tulossa kuin vasta menossa? ;)

        Toivotaan nyt kuitenkin, että ihminen vihdoin järkiintyisi! ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Jotkut ihmiset selvästikin suorastaan vihastuvat näistä "henkimaailman jutuista".

        Ovat juuri vielä näitä nuorempia sieluja, joita materialismi kovasti kiinnostaa. Henkisyyshän voi tuntua heistä kovin inhottavalta asialta, koska materialismi on heille kaikki kaikessa. Eikä mitään muuta todellisuutta ole!

        Minäkin olen miettinyt paljon erilaisia tapoja kuolla. Se on ollut kyllä aika raskasta. Stevensonin tutkimuksissahan ihmiset muistivat helpommin sen miten he edellisissä elämissään kuolivat ja varsinkin ne kuolemat, jotka olivat väkivaltaisia.

        Tuntematonhan pelottaa aina. Vaihtoehtoja on niin monia. Synnymmekö uudelleen? Joudummeko helvettiin vai pääsemmekö taivaaseen? Katoammeko tyhjyyteen? Ja kaiken maailman muutkin jutut vielä näiden lisäksi.

        Väittävät, että kaikkein kokeneimmat sielut ovat luonnostaan laiskempia kuin muut. Vaikka eivät reinakarnaatioon uskoiskaan. Kaikkihan on jo nähty, koettu ja tehty. Miksi pitäs enää riuhtoa joka suuntaan? Henkisestihän emme ole laiskoja. Se taas voi johtaa siihen, että käytännön asiat ovat vähän miten ovat. Kämppä voi olla sekasin ja vaatteetkin vähän nuhruisempia. Olemme käytännön ihmisille varsinainen kauhistus. ;)

        Meikäläinenhän ei edes välitä nähdä mooilmaa. En kaipaa täältä Suomesta mihinkään. Oiskos sekin merkki siitä, että on jo elämiä melkoisesti takanapäin?

        Ja minäkään en pidä ihmismassoista. Tuossa eräänä päivänä tuli joku dokkari telkusta missä kerrottiin miten Jenkeissä oli joku 100 vuotta sitten tapettu alaikäinen kehitysvammainen afroamerikkalainen koska tämä oli mukamas tappanut valkoisen naisen. 16 000 valkoista oli kerääntynyt katsomaan tuota irvokasta tapahtumaa, jossa tämä poikaparka tapettiin erittäin julmasti. Ja kansa hurrasi kun häneltä katkottiin sormet, hänet kuohittiin ja laitettiin roviolle. En edes muista enää niitä kaikkia karmeuksia mitä hänelle tehtiin. :/

        Mitä hyvää on koskaan yksikään massaliike saanut aikaan? Ei mitään!

        Uskonnot ja ismit ovat olemassa siksi, että nuoremmat sielut tarvitsevat niitä kipeästi. Heidän on suorastaan pakko uskoa niihin voidakseen toimia maailmassa. Ja tämä vaikutus näkyy kaikkialla. Porukka on kuin parikymppisiä. Täynnä uhoa ja voimaa! Ja myös tuhoa ja typeryyttä.

        Ja kun nuorelle sielulle menee sanomaan, että tämä on vielä nuori, niin saa ihan varmasti vastaanottaa agression. Kannattaakin kehua miten hieno ja kehittynyt sielu hän jo onkaan, jos haluaa pysyä väleissä ja välttää agressiota. Kukaan ei selvästikään halua olla nuorempi sielu, vaikka siinä ei ole mitään pahaa. Itseasiassa elämme nuorten sielujen maailmassa, jossa nuoret sielut viihtyvät parhaiten. Meikäläinen olis ainakin halunnut syntyä tällaiseen maailmaan nuoreksi sieluksi. Tosin silloin meikäläisellä olis vielä kaikenlaista opittavaa vaikka huru mykke ja kaikenlaista kamalaakin vielä edessä. Ehkä kuitenkin parempi olla tulossa kuin vasta menossa? ;)

        Toivotaan nyt kuitenkin, että ihminen vihdoin järkiintyisi! ;)

        Henk.koht. taidan aina olla helposti vähän kallellani tiedepeikkoihin päin koska ainakaan sillä puolella ei tuputeta jotakin toista uskoa tilalle jos antaa ymmärtää että olisi joku usko hakusessa (itselläni tosin ei ole, koska pitäydyn siinä missä olen pysynyt 3/4 elämästäni). Toisaalta pitäisi tavallaan osata sympatiseerata niitä jotka uskaltavat uskoa, koska se ei nykyään ole kovin muodikasta. Mutta kaiketi sitä aina eniten kokee kitkaa niitä kohtaan jotka ovatkin samaa lajia kuin itse on. Olen monta kertaa miettinyt olenko liian fanaattinen mäkättäessäni kaikenmaailman epäkohdista joita maailmalla tapahtuu - mutta se nyt vaan tosiaan tuntuu niin typerältä että ihmiskunta ei tunnu oppivan yhtään mitään. _Jos_ kyse on vain nuorien sielujen toilailusta, niin voisikohan se nuoruus jo pikkuhiljaa hellittää... Tämä henkinen akneikä mikä sieluja rassaa on aika hermoja raastavaa välillä.

        Ehkä sielunvaellus ärsyttää ihmisiä jotka kokevat että se jotenkin syö heidän ainutlaatuisuuttaan. Onhan se jotenkin niin traagista ja dramaattista että heittää täällä yhden elämän ja tät's it. Ajatus siitä että kyseessä olisikin sarja jossa jatkoa seuraa voi jotenkin inhottaa kun on niin lääpällään siihen rooliin mikä juuri meneillään olevassa sarjassa on itsellä, ja tuleva voikin olla sitten jotain ihan muuta.

        Mutta kun sitä tietysti toivoisi _ettei_ kyseessä olisi uskon asia... No, ei pidä vaatia liikoja.

        Ehkä nykyisen elämäni karma on sellaista hienosäätöä jossa pitää oppia tulemaan toimeen sen tiedon kanssa että ihmiset nyt ovat mitä ovat. Ettei minulla ole asiaa heidän opinto-ohjelmistaan hermostua, jos käy selkeästi ilmi että osallistumistani ja apuani ei kaivata. Tai sekaantumista. Miten sen ottaa. En siis usko sellaiseen että karma kävisi aina vain häijymmäksi elämä elämältä. Tai uskon että se on hyvin yksilöllistä, jotkut ehkä ottavat spurttia keskellä elämäinkiertoa ja jotkut vasta siinä lopussa. Mutta mitenkään en jaksa uskoa että jokaisen pitää käydä joku ristiinnaulitsemishelvetti läpi siinä viimeisessä elämässään, paremminkin uskoisin että siinä tulee joku sellainen loppuoivallus että tää ois niinku tässä ja enempää mun ei tartte elää kun kaikki on jo nähty ja koettu.

        Tietenkin asiat ovat kovin suhteellisia ja yksi puurtaa sitä elämää että syöpä syö ja kirveellä hakataan päähän, kun taas toinen yrittää opetella tulemaan toimeen lanttuvikojensa kanssa ja se on hänelle aivan yhtä haastava tehtävä omalla sektorillaan kuin sille kovakouraisemmankin karmansa kohtaajalle.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Henk.koht. taidan aina olla helposti vähän kallellani tiedepeikkoihin päin koska ainakaan sillä puolella ei tuputeta jotakin toista uskoa tilalle jos antaa ymmärtää että olisi joku usko hakusessa (itselläni tosin ei ole, koska pitäydyn siinä missä olen pysynyt 3/4 elämästäni). Toisaalta pitäisi tavallaan osata sympatiseerata niitä jotka uskaltavat uskoa, koska se ei nykyään ole kovin muodikasta. Mutta kaiketi sitä aina eniten kokee kitkaa niitä kohtaan jotka ovatkin samaa lajia kuin itse on. Olen monta kertaa miettinyt olenko liian fanaattinen mäkättäessäni kaikenmaailman epäkohdista joita maailmalla tapahtuu - mutta se nyt vaan tosiaan tuntuu niin typerältä että ihmiskunta ei tunnu oppivan yhtään mitään. _Jos_ kyse on vain nuorien sielujen toilailusta, niin voisikohan se nuoruus jo pikkuhiljaa hellittää... Tämä henkinen akneikä mikä sieluja rassaa on aika hermoja raastavaa välillä.

        Ehkä sielunvaellus ärsyttää ihmisiä jotka kokevat että se jotenkin syö heidän ainutlaatuisuuttaan. Onhan se jotenkin niin traagista ja dramaattista että heittää täällä yhden elämän ja tät's it. Ajatus siitä että kyseessä olisikin sarja jossa jatkoa seuraa voi jotenkin inhottaa kun on niin lääpällään siihen rooliin mikä juuri meneillään olevassa sarjassa on itsellä, ja tuleva voikin olla sitten jotain ihan muuta.

        Mutta kun sitä tietysti toivoisi _ettei_ kyseessä olisi uskon asia... No, ei pidä vaatia liikoja.

        Ehkä nykyisen elämäni karma on sellaista hienosäätöä jossa pitää oppia tulemaan toimeen sen tiedon kanssa että ihmiset nyt ovat mitä ovat. Ettei minulla ole asiaa heidän opinto-ohjelmistaan hermostua, jos käy selkeästi ilmi että osallistumistani ja apuani ei kaivata. Tai sekaantumista. Miten sen ottaa. En siis usko sellaiseen että karma kävisi aina vain häijymmäksi elämä elämältä. Tai uskon että se on hyvin yksilöllistä, jotkut ehkä ottavat spurttia keskellä elämäinkiertoa ja jotkut vasta siinä lopussa. Mutta mitenkään en jaksa uskoa että jokaisen pitää käydä joku ristiinnaulitsemishelvetti läpi siinä viimeisessä elämässään, paremminkin uskoisin että siinä tulee joku sellainen loppuoivallus että tää ois niinku tässä ja enempää mun ei tartte elää kun kaikki on jo nähty ja koettu.

        Tietenkin asiat ovat kovin suhteellisia ja yksi puurtaa sitä elämää että syöpä syö ja kirveellä hakataan päähän, kun taas toinen yrittää opetella tulemaan toimeen lanttuvikojensa kanssa ja se on hänelle aivan yhtä haastava tehtävä omalla sektorillaan kuin sille kovakouraisemmankin karmansa kohtaajalle.

        Meikäläisenkin vois määritellä jonkinsortin tiedeuskovaksi. Tiede ei tuputa, vaan pyrkii olemaan mahdollisimman objektiivinen. Se onkin kuin vierivä kivi, joka ei sammaloidu. Sen tehtävänä on myös poistaa taikauskoa, joka on mielestäni pahin vitsaus, joka vaan voi meitä ikinä täällä kohdata.

        En tiedä onko uskominen tänä päivänä jotenkin hienompaa kuin ennen? Ja, että se vaatisi rohkeutta. Ehkä jossain muualla, mutta ei ainakaan täällä Suomessa enää. Hyvä juttu k-uskossa on se, että se antaa ihmisille yhtenäisen ihmisarvon ja perusnöyryyden. Käytännössä ihmiset kuitenkin jaetaan aina parempiin ja huonompiin, rumiin ja kauniisiin, rikkaisiin ja köyhiin. Tällainen jaottelu on sisään rakennettu ihmisyyteen.

        Muistan lapsuudestani miten kirkko oli varsin vaikuttava paikka. Siellä hetken tunsi olevansa yhtä hyväksytty kuin kaikki muutkin. Jokin rauhan ja pyhän tunne siellä oli päällimmäisenä.

        Ajat tietenkin muuttuvat ja olemme siirtymässä nuorten sielujen maailmasta kypsien sielujen maailmaan. Tai kuten "NA-hihhulit" toitottaa kalojen ajasta vesimiehen aikaan. Suhtaudun tähän aika tiedemiesmäisen viileästi. En näe mitään kovinkaan ihmeellistä tässä asiassa. Kun siirrymme nuoruudesta kypsyyteen se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät halua enää nähdä asioiden menevän persiilleen lähipiirissään. Ja kun tuo lähipiiri on käytännössä koko planeetta, niin se tarkoittaa sitä, että koko planeetta tullaan korjaamaan.

        Siirtyminen nuoruudesta kypsyyteen tarkoittaa myös "avaruusajan" alkamista. Avaruudessa ei voi selvitä pidempiä aikoja ilman tarvittavaa henkisyyttä. Ihmisen pitää viihtyä sellaisissa olosuhteissa hyvin itsensä ja pienen ihmispiirin seurassa. Hänen pitää kyetä tekemään asioita joita vain harva nykyihminen osaa. Älyn, tunteen ja luovuuden pitää kasvaa huimasti, jotta ihminen pystyy elämään onnellista elämää avaruusaluksen olosuhteissa. Nämä ihmiset ovatkin "superihmisiä" meihin verrattuna ja heidän kasvattamisensa onkin jo alkanut.

        Itse en koskaan käytä tuota termiä "sielunvaellus" koska sielumme ei koskaan vaella mihinkään, vaan tietää aina mihin se on menossa. Ja ajatus vain yhdestä elämästä on täysin käsittämätön! Kestää helposti 10 elämää oppia jokin erityisen tärkeä oppitunti täällä materiassa. Oppiminen tuskin loppuu koskaan? Jokaisessa elämässämme kehitämme kaikkia ominaisuuksiamme. Yksikään ominaisuus ei kehity huippuunsa yhden elämän aikana.

        Ihmisiä ehkä pelottaa menettää nykyinen persoonansa? Ja edellisissä elämissämme olimme niin erilaisia persoonia, että meistä helposti tuntuu kuin katselisimme elokuvaa jostain meille tuntemattomasta. Jotkut uskoo persoonansa selviävän kuolemassa. Itse en oikein jaksa uskoa siihen. Ehkä joku "hyvä tyyppi" saattaa säilyttää kuitenkin jotain siitä "hyvyydestään"?

        Karma ei käy häijymmäksi elämä elämältä, ihan päin vastoin! Yleensä pahimmat mokat tehdään nuoressa sielun iässä ja sitä karmaa sitten selvitetäänkin koko loppu sielunikä. Moni maailman hyväntekijäkin vaan sovittaa täällä karmaansa tekemällä sitä hyvää! Kärsimys on vain yksi osa karmaa. On monia muitakin tapoja maksaa sitä.

        Oppitunnit on taas ihan oma lukunsa ja nehän ei suinkaan helpotu elämä elämältä. Aivan kuin maallisessa koulussakin opetellaan koko ajan vaikeampia asioita. Rankkaa välillä, mutta hyvin opettavaista ja varsinkin mielenkiintoisaa! ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Meikäläisenkin vois määritellä jonkinsortin tiedeuskovaksi. Tiede ei tuputa, vaan pyrkii olemaan mahdollisimman objektiivinen. Se onkin kuin vierivä kivi, joka ei sammaloidu. Sen tehtävänä on myös poistaa taikauskoa, joka on mielestäni pahin vitsaus, joka vaan voi meitä ikinä täällä kohdata.

        En tiedä onko uskominen tänä päivänä jotenkin hienompaa kuin ennen? Ja, että se vaatisi rohkeutta. Ehkä jossain muualla, mutta ei ainakaan täällä Suomessa enää. Hyvä juttu k-uskossa on se, että se antaa ihmisille yhtenäisen ihmisarvon ja perusnöyryyden. Käytännössä ihmiset kuitenkin jaetaan aina parempiin ja huonompiin, rumiin ja kauniisiin, rikkaisiin ja köyhiin. Tällainen jaottelu on sisään rakennettu ihmisyyteen.

        Muistan lapsuudestani miten kirkko oli varsin vaikuttava paikka. Siellä hetken tunsi olevansa yhtä hyväksytty kuin kaikki muutkin. Jokin rauhan ja pyhän tunne siellä oli päällimmäisenä.

        Ajat tietenkin muuttuvat ja olemme siirtymässä nuorten sielujen maailmasta kypsien sielujen maailmaan. Tai kuten "NA-hihhulit" toitottaa kalojen ajasta vesimiehen aikaan. Suhtaudun tähän aika tiedemiesmäisen viileästi. En näe mitään kovinkaan ihmeellistä tässä asiassa. Kun siirrymme nuoruudesta kypsyyteen se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät halua enää nähdä asioiden menevän persiilleen lähipiirissään. Ja kun tuo lähipiiri on käytännössä koko planeetta, niin se tarkoittaa sitä, että koko planeetta tullaan korjaamaan.

        Siirtyminen nuoruudesta kypsyyteen tarkoittaa myös "avaruusajan" alkamista. Avaruudessa ei voi selvitä pidempiä aikoja ilman tarvittavaa henkisyyttä. Ihmisen pitää viihtyä sellaisissa olosuhteissa hyvin itsensä ja pienen ihmispiirin seurassa. Hänen pitää kyetä tekemään asioita joita vain harva nykyihminen osaa. Älyn, tunteen ja luovuuden pitää kasvaa huimasti, jotta ihminen pystyy elämään onnellista elämää avaruusaluksen olosuhteissa. Nämä ihmiset ovatkin "superihmisiä" meihin verrattuna ja heidän kasvattamisensa onkin jo alkanut.

        Itse en koskaan käytä tuota termiä "sielunvaellus" koska sielumme ei koskaan vaella mihinkään, vaan tietää aina mihin se on menossa. Ja ajatus vain yhdestä elämästä on täysin käsittämätön! Kestää helposti 10 elämää oppia jokin erityisen tärkeä oppitunti täällä materiassa. Oppiminen tuskin loppuu koskaan? Jokaisessa elämässämme kehitämme kaikkia ominaisuuksiamme. Yksikään ominaisuus ei kehity huippuunsa yhden elämän aikana.

        Ihmisiä ehkä pelottaa menettää nykyinen persoonansa? Ja edellisissä elämissämme olimme niin erilaisia persoonia, että meistä helposti tuntuu kuin katselisimme elokuvaa jostain meille tuntemattomasta. Jotkut uskoo persoonansa selviävän kuolemassa. Itse en oikein jaksa uskoa siihen. Ehkä joku "hyvä tyyppi" saattaa säilyttää kuitenkin jotain siitä "hyvyydestään"?

        Karma ei käy häijymmäksi elämä elämältä, ihan päin vastoin! Yleensä pahimmat mokat tehdään nuoressa sielun iässä ja sitä karmaa sitten selvitetäänkin koko loppu sielunikä. Moni maailman hyväntekijäkin vaan sovittaa täällä karmaansa tekemällä sitä hyvää! Kärsimys on vain yksi osa karmaa. On monia muitakin tapoja maksaa sitä.

        Oppitunnit on taas ihan oma lukunsa ja nehän ei suinkaan helpotu elämä elämältä. Aivan kuin maallisessa koulussakin opetellaan koko ajan vaikeampia asioita. Rankkaa välillä, mutta hyvin opettavaista ja varsinkin mielenkiintoisaa! ;)

        Luettuani eri ihmisten kuvauksia ja omienkin välähdysmäisten kokemusteni perusteella katsoisin että on tietynlainen minä-tunne mikä on sama kaikissa inkarnaatioissa. Mutta tuo "minä" ei ole se sama minä joka tässäkin miettii ja näpyttelee ja kaikenkaikkiaan samaistuu kertakäyttöpersoonallisuuteen joka on lähtenyt kehittymään fyysiseen kehoon asetuttua. Kun minä-tunteessa ei ole mitään muuta kuin eräänlainen todistava läsnäolo, kun sitä ei vähääkään oikeasti liikuta eikä hermostuta se mitä kulloisessakin elämässä on meneillään, niin sellaisen minä-tunteen katsoisin olevan pysyväisluontoisempi kuin nämä menevät ja tulevat egot. Jos esim. vääntää itkua jonkun asian takia, voi tuntea sen läsnäolevan minuuden olevan kuitenkin aivan tyyni. Ehkä ne ihmiset jotka kuolevat tyyninä ja rauhallisina ovat saaneet tatsia tuohon perusminään ja täten heitä ei pahemmin haittaa poistua kehosta, vaikka tapahtuma olisikin jotenkin erityisen karmea taviksen silmissä.

        Kuolemaa on kyllä tullut viimeaikoina mietiskeltyä erityisesti kun on tästä sikaflunssasta saanut ristiriitaista tietoa, välillä se on muka ihan harmiton flunssa ja välillä suurinpiirtein Ilmestyskirjan rutto. Olin jokin aika sitten erikoisen oloisessa flunssassa, joten en pitäisi mahdottomana vaikka olisin nöfnöftaudin jo lusinutkin, mutta jos EN, niin se pistää miettimään. Nimittäin kun ei kenkään tiedä sitä päiviensä määrää, niin kannattaako vihonviimeiset päivänsä käyttää kaikenlaisiin älyttömyyksiin? Tältä pohjalta olen yrittänyt löytää vähän rakentavampaa suhtautumistapaa muita ihmisiä kohtaan, vaikka tietysti minulla on omat händikäppini kuten esmes juuri vaikeus sietää uskontoja. Olen ehkä liian kauan tuijottanut siihen puoleen ihmiskuntaa mikä on ruma, eli keskittynyt kaikkeen pahaan mitä tehdään. Kuitenkaan kukaan ei voi väittää että pahuus on lopullinen vastaus olemassaolosta, itseasiassa kaikkea muuta!

        Mielelläni ajattelisin että tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen. Suhtaudun vähän skeptisesti rajuihin muutoksiin, ja mikäli kohuttu 21.12.2012 menee ohi sen kummemmitta kiekuroitta, niin sittenhän menee... Mutta taaskaan kukaan ei voi väittää etteikö jonkinlaista kehitystä tapahtuisi. Länsimaissa tosiaankin on jo opittu ottamaan hajurakoa fanaattiseen uskonnollisuuteen joka ilmenee yleensä lopulta aina tappoihin yltyvänä erilaisuuden vihana (ja pelkona niitä tahoja kohtaan joita ei tunne hallitsevansa, kuten esim. vastakkaista sukupuolta kohtaan). Ehkä se siitä vielä lutviutuu globaalimminkin.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Luettuani eri ihmisten kuvauksia ja omienkin välähdysmäisten kokemusteni perusteella katsoisin että on tietynlainen minä-tunne mikä on sama kaikissa inkarnaatioissa. Mutta tuo "minä" ei ole se sama minä joka tässäkin miettii ja näpyttelee ja kaikenkaikkiaan samaistuu kertakäyttöpersoonallisuuteen joka on lähtenyt kehittymään fyysiseen kehoon asetuttua. Kun minä-tunteessa ei ole mitään muuta kuin eräänlainen todistava läsnäolo, kun sitä ei vähääkään oikeasti liikuta eikä hermostuta se mitä kulloisessakin elämässä on meneillään, niin sellaisen minä-tunteen katsoisin olevan pysyväisluontoisempi kuin nämä menevät ja tulevat egot. Jos esim. vääntää itkua jonkun asian takia, voi tuntea sen läsnäolevan minuuden olevan kuitenkin aivan tyyni. Ehkä ne ihmiset jotka kuolevat tyyninä ja rauhallisina ovat saaneet tatsia tuohon perusminään ja täten heitä ei pahemmin haittaa poistua kehosta, vaikka tapahtuma olisikin jotenkin erityisen karmea taviksen silmissä.

        Kuolemaa on kyllä tullut viimeaikoina mietiskeltyä erityisesti kun on tästä sikaflunssasta saanut ristiriitaista tietoa, välillä se on muka ihan harmiton flunssa ja välillä suurinpiirtein Ilmestyskirjan rutto. Olin jokin aika sitten erikoisen oloisessa flunssassa, joten en pitäisi mahdottomana vaikka olisin nöfnöftaudin jo lusinutkin, mutta jos EN, niin se pistää miettimään. Nimittäin kun ei kenkään tiedä sitä päiviensä määrää, niin kannattaako vihonviimeiset päivänsä käyttää kaikenlaisiin älyttömyyksiin? Tältä pohjalta olen yrittänyt löytää vähän rakentavampaa suhtautumistapaa muita ihmisiä kohtaan, vaikka tietysti minulla on omat händikäppini kuten esmes juuri vaikeus sietää uskontoja. Olen ehkä liian kauan tuijottanut siihen puoleen ihmiskuntaa mikä on ruma, eli keskittynyt kaikkeen pahaan mitä tehdään. Kuitenkaan kukaan ei voi väittää että pahuus on lopullinen vastaus olemassaolosta, itseasiassa kaikkea muuta!

        Mielelläni ajattelisin että tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen. Suhtaudun vähän skeptisesti rajuihin muutoksiin, ja mikäli kohuttu 21.12.2012 menee ohi sen kummemmitta kiekuroitta, niin sittenhän menee... Mutta taaskaan kukaan ei voi väittää etteikö jonkinlaista kehitystä tapahtuisi. Länsimaissa tosiaankin on jo opittu ottamaan hajurakoa fanaattiseen uskonnollisuuteen joka ilmenee yleensä lopulta aina tappoihin yltyvänä erilaisuuden vihana (ja pelkona niitä tahoja kohtaan joita ei tunne hallitsevansa, kuten esim. vastakkaista sukupuolta kohtaan). Ehkä se siitä vielä lutviutuu globaalimminkin.

        Mulle vuosiluvut on vaan numeroita. Enkä oikein tajua miksi jostain tietystä päivästä pitäs niin kauheesti pillastua?

        Länsimaissa meillä on oma kalenterimme ja kiinalaisilla, muslimeilla ja joillain muillakin uskonnoilla omansa. Ihan hassua ja hoopoa liittää siihen mitään mystistä.

        Sikaflunssakin tuntuu olevan ihan ihme hysteriaa. Olihan aikoinaan ne Espanjantaudit ja muut, jotka tappoivat miljoonia Euroopassakin. Siihen aikaan tosin lapsia kuoli muutenkin paljon. Kuolemaankin tottuu vähitellen. Meillä länkkäreillä on vähän se ongelma, että kuolemakin on ulkoistettu. Siihen ei ihan heti totu, toisin kuten vaikkapa jossain Intiassa jossa kuolleen näkeminen on joka päiväistä kauraa.

        Muakin on alkanut vähän uskonnot pänniä. Ilman niitä helvettihöpinöitäkin ihmiset varmaankin voisivat kuolla vapautuneimmin ja tyynin mielin? Mokoma "sekasikiöoppi" aiheuttaa ihmisille vaan suorituspaineita kuolemankin edessä. Parempi kuin ei olis koskaan koko uskonnosta kuullutkaan! Mäkin olen sen verran herkkä, että mielessäni risteilee vaikka mitä helvettejäkin aina välillä. Se kai on sen herkkyyden hintana? Ja ilman herkkyyttä ihminen on helposti vain pelkkä raakalainen ja muutenkin ääliö. Täytyy siis vaan tyytyä tähän osaan?

        Mutta en koe, että mulla olis jokin missio vastustaa täällä yhtään mitään. Ei ainakaan uskontoja, jotka on kuin mitä sadut on lapsille. Niitä tarvitaan oppimiseen ja ne on muutenkin jänniä juttuja. Tosiasia kuitenkin on, että uskonnot ovat vain mahtipontista ja usein melko lapsellista sanahelinää. Uppoaa kuitenkin nuorempiin sieluihin kuin kuuma veitsi voihin. Ja voihan niistä joitain oivalluksia toki saada muutkin. Uskontojen jutuissa on joitain helmiä, mutta nekin on sieltä kaivettava lähes kiven alta esiin.

        Euroopassa ainakin uskontojen suosio on laskussa, lukuunottamatta maahanmuuttajia, jotka tuovat omat uskontonsa mukanaan. Jossain Afrikassa ja Intiassa uskonnot taas ovat nousussa. Kaava on selkeä. Siellä missä ihmisillä on sivistynyt hyvinvoini on uskonnoilla enää vähän annettavaa, kun taas siellä missä on kurjuutta ja oppimattomuutta on sillä paljonkin annettavaa.

        Naurattaa sekin miten täällä Suomessakin ihmiset haluaa nykyään itselleen hyvännäköisen ja mahdollisesti meikatunkin vihkipapin! Heh!

        Jo on aikoihin eletty! ;)

        Uskoisin kyllä, että asiat järjestyvät. Ei meidän anneta pilata tätä juttua! Ihminen järkiintyy yleensä viimestään sillon kun on vetelät pöksyssä. Ja kohta on vetelät pöksyssä koko ihmiskunnalla. Mutta suuret kriisithän ovat aina yhdistäneet ainakin kansakuntia puhaltamaan yhteen hiileen. Miksei siis koko ihmiskuntaakin? ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Mulle vuosiluvut on vaan numeroita. Enkä oikein tajua miksi jostain tietystä päivästä pitäs niin kauheesti pillastua?

        Länsimaissa meillä on oma kalenterimme ja kiinalaisilla, muslimeilla ja joillain muillakin uskonnoilla omansa. Ihan hassua ja hoopoa liittää siihen mitään mystistä.

        Sikaflunssakin tuntuu olevan ihan ihme hysteriaa. Olihan aikoinaan ne Espanjantaudit ja muut, jotka tappoivat miljoonia Euroopassakin. Siihen aikaan tosin lapsia kuoli muutenkin paljon. Kuolemaankin tottuu vähitellen. Meillä länkkäreillä on vähän se ongelma, että kuolemakin on ulkoistettu. Siihen ei ihan heti totu, toisin kuten vaikkapa jossain Intiassa jossa kuolleen näkeminen on joka päiväistä kauraa.

        Muakin on alkanut vähän uskonnot pänniä. Ilman niitä helvettihöpinöitäkin ihmiset varmaankin voisivat kuolla vapautuneimmin ja tyynin mielin? Mokoma "sekasikiöoppi" aiheuttaa ihmisille vaan suorituspaineita kuolemankin edessä. Parempi kuin ei olis koskaan koko uskonnosta kuullutkaan! Mäkin olen sen verran herkkä, että mielessäni risteilee vaikka mitä helvettejäkin aina välillä. Se kai on sen herkkyyden hintana? Ja ilman herkkyyttä ihminen on helposti vain pelkkä raakalainen ja muutenkin ääliö. Täytyy siis vaan tyytyä tähän osaan?

        Mutta en koe, että mulla olis jokin missio vastustaa täällä yhtään mitään. Ei ainakaan uskontoja, jotka on kuin mitä sadut on lapsille. Niitä tarvitaan oppimiseen ja ne on muutenkin jänniä juttuja. Tosiasia kuitenkin on, että uskonnot ovat vain mahtipontista ja usein melko lapsellista sanahelinää. Uppoaa kuitenkin nuorempiin sieluihin kuin kuuma veitsi voihin. Ja voihan niistä joitain oivalluksia toki saada muutkin. Uskontojen jutuissa on joitain helmiä, mutta nekin on sieltä kaivettava lähes kiven alta esiin.

        Euroopassa ainakin uskontojen suosio on laskussa, lukuunottamatta maahanmuuttajia, jotka tuovat omat uskontonsa mukanaan. Jossain Afrikassa ja Intiassa uskonnot taas ovat nousussa. Kaava on selkeä. Siellä missä ihmisillä on sivistynyt hyvinvoini on uskonnoilla enää vähän annettavaa, kun taas siellä missä on kurjuutta ja oppimattomuutta on sillä paljonkin annettavaa.

        Naurattaa sekin miten täällä Suomessakin ihmiset haluaa nykyään itselleen hyvännäköisen ja mahdollisesti meikatunkin vihkipapin! Heh!

        Jo on aikoihin eletty! ;)

        Uskoisin kyllä, että asiat järjestyvät. Ei meidän anneta pilata tätä juttua! Ihminen järkiintyy yleensä viimestään sillon kun on vetelät pöksyssä. Ja kohta on vetelät pöksyssä koko ihmiskunnalla. Mutta suuret kriisithän ovat aina yhdistäneet ainakin kansakuntia puhaltamaan yhteen hiileen. Miksei siis koko ihmiskuntaakin? ;)

        En tiedä miksi tuosta mayakalenterin nollapisteestä on tullut niin suuren suosion saanut juttu - kyseinen kalenterihan oli nollilla jo aiemminkin joskus vuoden 3100 eaa kieppeillä ja _nähtävästikin_ maailma ei silloin loppunut... (Nythän tulee siis muistaa että noilla länsimaisilla numeroilla ei pitäisi olla mitään merkitystä, laskennallisesti kyseinen kalenteri vain kilahtaa nollille juuri öpauttia _länsimaisen_ vuoden 2012 talvipäiväntasauksen aikoihin.) Olen kyllä kuullut että joku itämainen ennustus osuisi jotenkin samoille ajoille mullistuskuviensa kanssa, nyt en muista varmuudella minkä niminen juttu oli kyseessä. Lueskelin jossain vaiheessa kirjan jossa asiasta oli mainittu; sen kirjan juttu pääasiassa käsitteli sitä kuinka Linnunradan keskustasta tietyin väliajoin purskahtelisi jotakin (materiaa joka ei kaikki mahdu valumaan paikalliseen mustaan aukkoon?) ja jos tällainen purskahdus tapahtuu, se näkyy meidänkin taivaallamme sinisenä "tähtenä". Kyseisen kirjan kirjoittajat heittivät hetulaa että intiaaneilla on ideoita "sinisestä tähtijumalasta" tai jotain sinne päin. Kuitenkin yksi maailmaa mullistava mahdollisuus olisi juuri tuollainen energiapurkaus joka ilmeisesti sotkisi paikallisia systeemeitä sähkömagneettisine kenttineen tai jotain sinnepäin. Minusta tuntuu että olen saattanut kirjoittaa tästä vähän paremmin tuoreeltaan jollekin toiselle näistä palstoista, mutta nyt kun ei varsinaisesti ajatukseni kuitenkaan ole uskotella että juu juu maailmanloppu tulee, niin en jaksa sen kummemmin tätä alkaa selvittelemään että miten se meni. - Onpahan vaan kaikenlaisia hypoteeseja, näemmä.

        Sikaflunssan ympärillä vellova keskustelu tosiaankin ihmetyttää. Eihän siinä pysy kärryillä että onko se paha tauti vai ei. Jokatapauksessa itse yskin vieläkin aika pahasti taannoisen flunssani jälkimainingeissa, että on tässä sikailua ihan tarpeeksi jo nyt. Kauhea kakominen ja räkiminen kun ei perin naisellista ole. xD

        Tuli itsekin mietittyä sitä tahollani että kuolema ei vaan kertakaikkiaan sovi länsimaisen ihmisen maailmaan enää mitenkään. Minullehan se on lapsesta asti aina ollut peikko, kuten aina olen aulis myöntämään, mutta ei se oikeastaan siitä sen peikommaksi mene että jotain tauteja pyörii ympärillä. Voihan sitä tippua vaikka katto päähän heti huomenna. Vaikka olen aina kuvitellut eläväni noin 80-vuotiaaksi (puolet lusittu), niin enhän minä mikään kaikkitietävä ole.

        Kaikenlaisia kummitusjuttuja kun miettii niin lopulta tärkeintä kai olisi yrittää elää itsensä kanssa sovinnossa että voi sitten kuollakin sovinnossa, ettei (mahdollisesti) tarvitse vielä kuolemankin jälkeen jäädä rypemään omissa typeryyksissään. Eihän se tietysti helppoa ole pyrkiä eroon kaikenlaisesta shaissesta joka on juuri itselle ominaista (kelle viina, kelle netti...)


      • Tähtis98
        vänkis kirjoitti:

        Meikäläisenkin vois määritellä jonkinsortin tiedeuskovaksi. Tiede ei tuputa, vaan pyrkii olemaan mahdollisimman objektiivinen. Se onkin kuin vierivä kivi, joka ei sammaloidu. Sen tehtävänä on myös poistaa taikauskoa, joka on mielestäni pahin vitsaus, joka vaan voi meitä ikinä täällä kohdata.

        En tiedä onko uskominen tänä päivänä jotenkin hienompaa kuin ennen? Ja, että se vaatisi rohkeutta. Ehkä jossain muualla, mutta ei ainakaan täällä Suomessa enää. Hyvä juttu k-uskossa on se, että se antaa ihmisille yhtenäisen ihmisarvon ja perusnöyryyden. Käytännössä ihmiset kuitenkin jaetaan aina parempiin ja huonompiin, rumiin ja kauniisiin, rikkaisiin ja köyhiin. Tällainen jaottelu on sisään rakennettu ihmisyyteen.

        Muistan lapsuudestani miten kirkko oli varsin vaikuttava paikka. Siellä hetken tunsi olevansa yhtä hyväksytty kuin kaikki muutkin. Jokin rauhan ja pyhän tunne siellä oli päällimmäisenä.

        Ajat tietenkin muuttuvat ja olemme siirtymässä nuorten sielujen maailmasta kypsien sielujen maailmaan. Tai kuten "NA-hihhulit" toitottaa kalojen ajasta vesimiehen aikaan. Suhtaudun tähän aika tiedemiesmäisen viileästi. En näe mitään kovinkaan ihmeellistä tässä asiassa. Kun siirrymme nuoruudesta kypsyyteen se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät halua enää nähdä asioiden menevän persiilleen lähipiirissään. Ja kun tuo lähipiiri on käytännössä koko planeetta, niin se tarkoittaa sitä, että koko planeetta tullaan korjaamaan.

        Siirtyminen nuoruudesta kypsyyteen tarkoittaa myös "avaruusajan" alkamista. Avaruudessa ei voi selvitä pidempiä aikoja ilman tarvittavaa henkisyyttä. Ihmisen pitää viihtyä sellaisissa olosuhteissa hyvin itsensä ja pienen ihmispiirin seurassa. Hänen pitää kyetä tekemään asioita joita vain harva nykyihminen osaa. Älyn, tunteen ja luovuuden pitää kasvaa huimasti, jotta ihminen pystyy elämään onnellista elämää avaruusaluksen olosuhteissa. Nämä ihmiset ovatkin "superihmisiä" meihin verrattuna ja heidän kasvattamisensa onkin jo alkanut.

        Itse en koskaan käytä tuota termiä "sielunvaellus" koska sielumme ei koskaan vaella mihinkään, vaan tietää aina mihin se on menossa. Ja ajatus vain yhdestä elämästä on täysin käsittämätön! Kestää helposti 10 elämää oppia jokin erityisen tärkeä oppitunti täällä materiassa. Oppiminen tuskin loppuu koskaan? Jokaisessa elämässämme kehitämme kaikkia ominaisuuksiamme. Yksikään ominaisuus ei kehity huippuunsa yhden elämän aikana.

        Ihmisiä ehkä pelottaa menettää nykyinen persoonansa? Ja edellisissä elämissämme olimme niin erilaisia persoonia, että meistä helposti tuntuu kuin katselisimme elokuvaa jostain meille tuntemattomasta. Jotkut uskoo persoonansa selviävän kuolemassa. Itse en oikein jaksa uskoa siihen. Ehkä joku "hyvä tyyppi" saattaa säilyttää kuitenkin jotain siitä "hyvyydestään"?

        Karma ei käy häijymmäksi elämä elämältä, ihan päin vastoin! Yleensä pahimmat mokat tehdään nuoressa sielun iässä ja sitä karmaa sitten selvitetäänkin koko loppu sielunikä. Moni maailman hyväntekijäkin vaan sovittaa täällä karmaansa tekemällä sitä hyvää! Kärsimys on vain yksi osa karmaa. On monia muitakin tapoja maksaa sitä.

        Oppitunnit on taas ihan oma lukunsa ja nehän ei suinkaan helpotu elämä elämältä. Aivan kuin maallisessa koulussakin opetellaan koko ajan vaikeampia asioita. Rankkaa välillä, mutta hyvin opettavaista ja varsinkin mielenkiintoisaa! ;)

        Moi Vänkis! En ole pitkään aikaan käynyt tällä palstalla, mutta tästä mielenkiintoisesta ketjusta minulle tuli mieleeni sellainen asia tai kysymys, että aistiiko ihminen kuolemansa? Minulla kun vähän tällainen mutu -käsitys tästä jutusta.


      • vänkis
        Tähtis98 kirjoitti:

        Moi Vänkis! En ole pitkään aikaan käynyt tällä palstalla, mutta tästä mielenkiintoisesta ketjusta minulle tuli mieleeni sellainen asia tai kysymys, että aistiiko ihminen kuolemansa? Minulla kun vähän tällainen mutu -käsitys tästä jutusta.

        Sun pitäs kyllä kysyä vaikka joltain sotaveteraanilta tuota asiaa.

        Jos oikein kovasti uskoo kuolevansa jonain päivänä niin se voi vaikka toteutua. Australian alkuasukkaille on raportoitu kuolemia joissa joku on kovasti uskonut kuolevansa ja on sitten kuollutkin. Ilman mitään lääketieteellistä syytä. Ainoa "syy" on ollut se, että alkuasukas on tuntenut joutuneensa noitatohtorin kiroamaksi. Luja usko yhdistettynä kovaan pelkoon voi siis jopa tappaa. Verisuonet aivoissa supistuvat voimakkaasti aiheuttaen kuoleman tai jotain sellaista. Muistan jonkin sellaisen selityksen tällaiselle kuolemalle.

        Isoisäni aikoinaan harrasti kavereidensa kanssa spiritismiä ja tyhminä menivät kysymään kuolinpäivänsä. Joku näistä kavereista oli sitten kuollutkin sinä päivänä, joka oli istunnossa ilmoitettu. Isoisä oli pelännyt kovasti sitä päivää joka hänelle oli ilmoitettu, mutta ei kuitenkaan kuollut tuona päivänä.

        Eläimet vaistoavat etukäteen vaaran ja ehkä herkkä ihminenkin vaistoaa saman?

        Mikäs nyt sai sut muuten tuollaisia kyselemään?

        http://www.youtube.com/watch?v=ymvn1iYMuLQ


      • Tähtis98
        vänkis kirjoitti:

        Sun pitäs kyllä kysyä vaikka joltain sotaveteraanilta tuota asiaa.

        Jos oikein kovasti uskoo kuolevansa jonain päivänä niin se voi vaikka toteutua. Australian alkuasukkaille on raportoitu kuolemia joissa joku on kovasti uskonut kuolevansa ja on sitten kuollutkin. Ilman mitään lääketieteellistä syytä. Ainoa "syy" on ollut se, että alkuasukas on tuntenut joutuneensa noitatohtorin kiroamaksi. Luja usko yhdistettynä kovaan pelkoon voi siis jopa tappaa. Verisuonet aivoissa supistuvat voimakkaasti aiheuttaen kuoleman tai jotain sellaista. Muistan jonkin sellaisen selityksen tällaiselle kuolemalle.

        Isoisäni aikoinaan harrasti kavereidensa kanssa spiritismiä ja tyhminä menivät kysymään kuolinpäivänsä. Joku näistä kavereista oli sitten kuollutkin sinä päivänä, joka oli istunnossa ilmoitettu. Isoisä oli pelännyt kovasti sitä päivää joka hänelle oli ilmoitettu, mutta ei kuitenkaan kuollut tuona päivänä.

        Eläimet vaistoavat etukäteen vaaran ja ehkä herkkä ihminenkin vaistoaa saman?

        Mikäs nyt sai sut muuten tuollaisia kyselemään?

        http://www.youtube.com/watch?v=ymvn1iYMuLQ

        Luonnehdit itseäsi jonkisortin tiedeuskovaiseksi? Mielenkiintoista! Tosin itse en lukeudu tähänkään ryhmään, koska ei tieteen tuotokset, kaikista erinomaisuuksistaan huolimatta, pyri yksinomaan objektiivisuuteen. Toisaalta tieteen tehtävänähän onkin vain ihmisten ulkoisten ’raamien’ kohentaminen, eli hyvinvoinnin lisääminen.

        Ja tätä taustaa vasten ajateltuna on turha uskoa, että tiede kykenisi vaikuttamaan ihmisen inhimilliseen puoleen, vielä vähempi ihmisen minuuteen. Päinvastoin, sillä mitähän hyvää se loppupelissä on tarjonnut yhdelle yksittäiselle yhteiskunnalle, tai koko ihmiskunnasta puhumattakaan? Juuri tätä, mitä tuossa alempana esitätkin: ””Käytännössä ihmiset kuitenkin jaetaan aina parempiin ja huonompiin, rumiin ja kauniisiin, rikkaisiin ja köyhiin.””

        Ja tämä meininki taitaa vaan edelleen ja edelleen kasvaa, siis tieteen kehityksen myötä. Joka tosin tuntuu täysin järjenvastaiselta.

        Mutta tuosta kuolemisesta. Minusta sekin on aika järjenvastaista, että kuolemaa tulisi pelätä. Kyllähän kukin ihminen, heti kohta jo syntymänsä jälkeen tietää, että elämä päättyy kuolemaan. Mutta ne sotaveteraanit, hehän olivat nuoria silloin kun he kohtasivat kuoleman silmästä silmään. Ja ne jutut mitä olen heidän suustaan kuullut, poikkeavat aika lailla toisistaan. Ainoana yhtenä yhdistävänä piirteenä oli jatkuva pelko. Ja toisaalta se perintö, jonka sotakokemukset heille jättivät. Perinnön, joka itsepintaisesti jäi kulkemaan heidän rinnalleen, koko loppuelämäksi. Tavalla tai toisella.

        Ja kuoleman aistiminen, siis luonnollisen kuoleman aistiminen. Olen ziljoona kertaa hokenut ainakin itselleni, että ihminen elää niin kauan kuin hänen tehtävänsä on kesken. Eikä tämän tehtävän tarvitse olla mikään rasite tai raflaavakaan. Pääasia, että edes itse oivaltaa sen oman olemisensa ja tehtävänsä merkityksen.

        Ja ainakin kohdallani tämä oivallus on kypsynyt tässä elämisen kaaressa ihan sillain hitaasti, mutta kuitenkin takuuvarmasti ja vaiheittain. Näihin vaiheisiin on sitten kyllä sisältynyt kaikennäköisiä tuntemuksia, kuten vaikkapa syyllisyyttä tai jopa itsesääliä. Mutta vaihe vaiheelta tämä elämisen mysteerio kirkastuu, ja kun ihminen on ’rauhoittunut’ olen myös vakuuttunut, siitä että ihminen aistii kuolemansa. On jopa valmis kuolemaan?!


      • vänkis
        Tähtis98 kirjoitti:

        Luonnehdit itseäsi jonkisortin tiedeuskovaiseksi? Mielenkiintoista! Tosin itse en lukeudu tähänkään ryhmään, koska ei tieteen tuotokset, kaikista erinomaisuuksistaan huolimatta, pyri yksinomaan objektiivisuuteen. Toisaalta tieteen tehtävänähän onkin vain ihmisten ulkoisten ’raamien’ kohentaminen, eli hyvinvoinnin lisääminen.

        Ja tätä taustaa vasten ajateltuna on turha uskoa, että tiede kykenisi vaikuttamaan ihmisen inhimilliseen puoleen, vielä vähempi ihmisen minuuteen. Päinvastoin, sillä mitähän hyvää se loppupelissä on tarjonnut yhdelle yksittäiselle yhteiskunnalle, tai koko ihmiskunnasta puhumattakaan? Juuri tätä, mitä tuossa alempana esitätkin: ””Käytännössä ihmiset kuitenkin jaetaan aina parempiin ja huonompiin, rumiin ja kauniisiin, rikkaisiin ja köyhiin.””

        Ja tämä meininki taitaa vaan edelleen ja edelleen kasvaa, siis tieteen kehityksen myötä. Joka tosin tuntuu täysin järjenvastaiselta.

        Mutta tuosta kuolemisesta. Minusta sekin on aika järjenvastaista, että kuolemaa tulisi pelätä. Kyllähän kukin ihminen, heti kohta jo syntymänsä jälkeen tietää, että elämä päättyy kuolemaan. Mutta ne sotaveteraanit, hehän olivat nuoria silloin kun he kohtasivat kuoleman silmästä silmään. Ja ne jutut mitä olen heidän suustaan kuullut, poikkeavat aika lailla toisistaan. Ainoana yhtenä yhdistävänä piirteenä oli jatkuva pelko. Ja toisaalta se perintö, jonka sotakokemukset heille jättivät. Perinnön, joka itsepintaisesti jäi kulkemaan heidän rinnalleen, koko loppuelämäksi. Tavalla tai toisella.

        Ja kuoleman aistiminen, siis luonnollisen kuoleman aistiminen. Olen ziljoona kertaa hokenut ainakin itselleni, että ihminen elää niin kauan kuin hänen tehtävänsä on kesken. Eikä tämän tehtävän tarvitse olla mikään rasite tai raflaavakaan. Pääasia, että edes itse oivaltaa sen oman olemisensa ja tehtävänsä merkityksen.

        Ja ainakin kohdallani tämä oivallus on kypsynyt tässä elämisen kaaressa ihan sillain hitaasti, mutta kuitenkin takuuvarmasti ja vaiheittain. Näihin vaiheisiin on sitten kyllä sisältynyt kaikennäköisiä tuntemuksia, kuten vaikkapa syyllisyyttä tai jopa itsesääliä. Mutta vaihe vaiheelta tämä elämisen mysteerio kirkastuu, ja kun ihminen on ’rauhoittunut’ olen myös vakuuttunut, siitä että ihminen aistii kuolemansa. On jopa valmis kuolemaan?!

        Mielestäni tieteen tehtävä on nimenomaan poistaa maailmasta köyhyys, rumuus ja tyhmyys. Sekä moni muukin asia.

        Varsinkin nanoteknologia vaikuttaa lupaavalta. Sen avulla voidaan valmistaa mitä tahansa ja vieläpä naurettavan edullisesti. Köyhyys voitaisiinkin sen avulla poistaa maailmasta. Kaikille olisi kaikkea tarjolla. Nykyinen järjestelmä perustuu niukkuuteen. Emme voi tuottaa loputtomasti tuotteita. Ja se synnyttää köyhyyden. Jännä juttu.

        Uskon, että maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia paljon tasa-arvoisemmaksi paikaksi. Ihmiset alkaa vihdoin ymmärtämään, että sinun hyvinvointisi on myös minun hyvinvointini ja toisinpäin. Ja tiede voi meitä siinä auttaa varsin huimalla tavalla. Se voi antaa meille kauneutta, vaurautta, terveyttä ja kaikkea muutakin hyvää. Meikäläinenkin olis vieläkin rumempi ja sairaampi ilman tieteen saavutuksia! ;) Osaan arvostaa kaikkea sitä mitä tiede on hyväkseni tehnyt.

        Toki nanoteknologiastakin varoitellaan kaikenlaista. Ihmiset saattavat käyttää sitä uusien aseiden kehittelyyn. Tosin huomispäivän ase voi olla sellainen, että se etsii "pahiksen" ja sitten tappaa hänet. Sivulliset eivät enää joudu kärsimään. Joka tapauksessa kyseessä on uusi avaruusajan teknologia. Viisastuuko ihminen käyttämään sitä eettisesti ja moraalisesti onkin se kysymys. Sen saamme nähdä jo omana elinaikanamme.

        Nykyjärjestelmä hyödyttää tiettyä rikkainta osaa ihmiskunnasta. Ja niin kauan kuin he haluavat rikastua kaiken muun kustannuksella tämä maailma muuttuu hyvin hitaasti. Ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa tämän asetelman. Rikaskaan ei ole enää kohta suojassa raivoavalta luonnolta. Toivon todellakin, että nämä sokeat materialistit heräävät unestaan.

        Ajatteles miten paljon tiede on helpottanu tätä elämäämme. Jos kaikki nämä koneetkin vietäisiin meiltä pois ja varsinkin terveydenhuolto, niin mikähän itku ja hammastenkiristys siitäkin syntyisi? Meikäläinenkin elää paljon paremmin kuin joku kuningas joskus. On puhdasta ja hyvää ruokaa, on sairaalat jos tulee pipi. Ja vaikka mitä! Ihmeellistä, että ihmiset vaan marisevat joka asiasta. Liian helppo elämä on selvästikin varsin ahdistava juttu. Kun ei ole kunnon haasteita, niin ihmiset masentuvat. Luulis, että kehitysmaissa ihmiset tekis oikein massaitsemurhia koska siellä on oikeasti pulaa ja puutetta kaikesta. Kummallinen paradoksi.

        Ja mitä olen tiedemiehiinkin tutustunut niin suurin osa heistä on ollut varsin leppoisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Ihminen joka ihmettelee maailmaa ja haluaa oppia tuntemaan sen on jo luonnostaan lapsenkaltainen. Mielestäni henkisesti kaikkein pisimmällä olevat ihmiset ovat nimenomaan lapsenkaltaisia. Ennakkoluulottomia ja aitoja. Ei se Jeesuskaan turhaan sanonut, että taivas on lastenkaltaisten.

        Ei kuolema olekaan pelottavaa vaan elämä. Kuolemaan tulee suhtautua kuin ystävään joka poistaa kaiken tuskan. Kuoleman rajalla käyneet kertovat usein, että he eivät olisi halunneet enää palata tänne maan päälle sen jälkeen kun olivat kokeneet sen täydellisen tuskan katoamisen.

        Kyllä mäkin uskon, että meillä kaikilla on täällä määrätty aikamme. Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme. Toki suunnitelmiin voi tulla muutoksiakin, mutta niihinkin on varauduttu. Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne! Me synnymme tänne toteuttaaksemme kohtalomme. Näin sen täytyy olla! ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Mielestäni tieteen tehtävä on nimenomaan poistaa maailmasta köyhyys, rumuus ja tyhmyys. Sekä moni muukin asia.

        Varsinkin nanoteknologia vaikuttaa lupaavalta. Sen avulla voidaan valmistaa mitä tahansa ja vieläpä naurettavan edullisesti. Köyhyys voitaisiinkin sen avulla poistaa maailmasta. Kaikille olisi kaikkea tarjolla. Nykyinen järjestelmä perustuu niukkuuteen. Emme voi tuottaa loputtomasti tuotteita. Ja se synnyttää köyhyyden. Jännä juttu.

        Uskon, että maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia paljon tasa-arvoisemmaksi paikaksi. Ihmiset alkaa vihdoin ymmärtämään, että sinun hyvinvointisi on myös minun hyvinvointini ja toisinpäin. Ja tiede voi meitä siinä auttaa varsin huimalla tavalla. Se voi antaa meille kauneutta, vaurautta, terveyttä ja kaikkea muutakin hyvää. Meikäläinenkin olis vieläkin rumempi ja sairaampi ilman tieteen saavutuksia! ;) Osaan arvostaa kaikkea sitä mitä tiede on hyväkseni tehnyt.

        Toki nanoteknologiastakin varoitellaan kaikenlaista. Ihmiset saattavat käyttää sitä uusien aseiden kehittelyyn. Tosin huomispäivän ase voi olla sellainen, että se etsii "pahiksen" ja sitten tappaa hänet. Sivulliset eivät enää joudu kärsimään. Joka tapauksessa kyseessä on uusi avaruusajan teknologia. Viisastuuko ihminen käyttämään sitä eettisesti ja moraalisesti onkin se kysymys. Sen saamme nähdä jo omana elinaikanamme.

        Nykyjärjestelmä hyödyttää tiettyä rikkainta osaa ihmiskunnasta. Ja niin kauan kuin he haluavat rikastua kaiken muun kustannuksella tämä maailma muuttuu hyvin hitaasti. Ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa tämän asetelman. Rikaskaan ei ole enää kohta suojassa raivoavalta luonnolta. Toivon todellakin, että nämä sokeat materialistit heräävät unestaan.

        Ajatteles miten paljon tiede on helpottanu tätä elämäämme. Jos kaikki nämä koneetkin vietäisiin meiltä pois ja varsinkin terveydenhuolto, niin mikähän itku ja hammastenkiristys siitäkin syntyisi? Meikäläinenkin elää paljon paremmin kuin joku kuningas joskus. On puhdasta ja hyvää ruokaa, on sairaalat jos tulee pipi. Ja vaikka mitä! Ihmeellistä, että ihmiset vaan marisevat joka asiasta. Liian helppo elämä on selvästikin varsin ahdistava juttu. Kun ei ole kunnon haasteita, niin ihmiset masentuvat. Luulis, että kehitysmaissa ihmiset tekis oikein massaitsemurhia koska siellä on oikeasti pulaa ja puutetta kaikesta. Kummallinen paradoksi.

        Ja mitä olen tiedemiehiinkin tutustunut niin suurin osa heistä on ollut varsin leppoisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Ihminen joka ihmettelee maailmaa ja haluaa oppia tuntemaan sen on jo luonnostaan lapsenkaltainen. Mielestäni henkisesti kaikkein pisimmällä olevat ihmiset ovat nimenomaan lapsenkaltaisia. Ennakkoluulottomia ja aitoja. Ei se Jeesuskaan turhaan sanonut, että taivas on lastenkaltaisten.

        Ei kuolema olekaan pelottavaa vaan elämä. Kuolemaan tulee suhtautua kuin ystävään joka poistaa kaiken tuskan. Kuoleman rajalla käyneet kertovat usein, että he eivät olisi halunneet enää palata tänne maan päälle sen jälkeen kun olivat kokeneet sen täydellisen tuskan katoamisen.

        Kyllä mäkin uskon, että meillä kaikilla on täällä määrätty aikamme. Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme. Toki suunnitelmiin voi tulla muutoksiakin, mutta niihinkin on varauduttu. Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne! Me synnymme tänne toteuttaaksemme kohtalomme. Näin sen täytyy olla! ;)

        Tässä juuri on kultaisen keskitien paikka: toisaalta ei saisi liikaa märehtiä elämän/maailman epäkohtia (kuten helposti itse teen), mutta toisaalta ei saisi siihenkään takertua että sitten sitä ihminen mukamas oikein henkistyy kun on mahdollisimman vähän materian kanssa tekemisissä. Jos köyhyys automaattisesti olisi tie valaistukseen, niin sittenhän tässä maailmassa valaistuneita olisivat nimenomaan 3. maailman asukkaat. Jotkut haluavat juuri köyhien kärsimyksen vuoksi glorifioida näitä köyhiä ja kuvittelevat että puute, kurjuus ja typerät kulttuurikuviot jotka aiheuttavat sortoa ja sairaita tiloja jotenkin marttyrisoi ihmisen niin että hänestä oikein hohkaa joku "todellinen" inhimillisyys ja ihmisen osa. Minusta tuo on yksinkertaisesti ällöttävää. Ei se että ihminen rääkkää ihmistä ja pitää väkisin yllä epäoikeudenmukaisia olosuhteita mitenkään jalosta niitä jotka ovat eniten päähän potkittavana. Noh, tietysti pitkällä tähtäimellä on kaikenlaisia opintosuunnitelmia jos ajatellaan reinkarnaation kannalta, mutta eikö sitäkin voisi jo opiskella että miten oikeasti kohdellaan toisia hyvin? Minulle aina jankutetaan että hyvä ja paha ne ovat niin suhteellisia ja yhteisöllisyys pälä pälä ja tämän johdosta tulee silpoa lapsia. Voi itku. Jos joskus on ollut jotenkin niin onko ikuisesti pakko olla? Koskaan ei ihminen (lajina) muuttua saa?

        Mutta sitten nämä buddhalaismunkitkin, mikäs heidän on ollessa kun saa kerjuukuppiin riisiä ja voi paksusti ja ehtii keskittyä henkeviin asioihin kun ei tarvitse niin kauheasti keskittyä maisiin asioihin tai varsinkaan näperrellä koko perheen toimeentulon kanssa kun ei lapsiakaan tarvitse laittaa. Ja kun kumminkin jotkut reinkarnaatiomuistoja ulkomuistista paukuttavat tuovat esille olleensa edellisessä elämässä joku lihavasti elänyt ihminen eli hallitsija, aatelinen tms. - ilman että ovat olleet mitään tunnettuja nimiä kuitenkaan, pääpointtina tässä on että ovat eläneet HYVÄOSAISEN elämää! - niin herää kysymys että pitäisiköhän sittenkin aineellisen hyvinvoinnin olla kohtalaisella tasolla että voi sen verran irtautua otsansa hiessä raatamisesta että voi niihin henkisempiinkin juttuihin keskittyä? Ei välttämättä tarvita jotain todellista luksuselämää ja viis siitä keskipalkastakaan, mikä se nyt on olevinaan, kolme tonttua jonkun poliitikon mukaan(?!) Mutta kun tulee vesi sisälle, ei tarvitse hytistä kylmästä yöllä, saa elää sillä tavalla turvassa että ei ole ihan todennäköistä että huomenna tapetaan, raiskataan jne. niin kyllähän siinä ehtii muutakin mietiskellä kuin että miten pärjään vielä huomennakin.

        Noh, voihan se olla ihmisestä kiinni että mikä ahdistaa. Joku elää vaikka siinä paskasavimajassakin ihan tyytyväisenä, en minä kuvittele että kehitysmaissa kaikki elävät maanpäällistä helvettiä. Mutta se vaan ärsyttää että jotkut yrittävät vartavasten tehdä elämästä mahdollisimman inhottavaa silpomistouhuineen kivityskulttuureineen sun muineen. Miksi on niin vaikeaa olla menemättä jonkun toisen ihmisen kimppuun ja hoitaa omat asiansa?

        ***

        Kuoleman läheisyyden aistiminen on jännä juttu. Suuri suosikkini Gösta Sundqvist ilmeisesti sai aikalailla hommat valmiiksi ja sitten tuli kuolema. Aivan sama oikeastaan että kuoleeko nuorena vai vanhana, kunhan saa kuolla sitten kun on jotakuinkin hommansa hoitanut!


      • Tähtis98
        vänkis kirjoitti:

        Mielestäni tieteen tehtävä on nimenomaan poistaa maailmasta köyhyys, rumuus ja tyhmyys. Sekä moni muukin asia.

        Varsinkin nanoteknologia vaikuttaa lupaavalta. Sen avulla voidaan valmistaa mitä tahansa ja vieläpä naurettavan edullisesti. Köyhyys voitaisiinkin sen avulla poistaa maailmasta. Kaikille olisi kaikkea tarjolla. Nykyinen järjestelmä perustuu niukkuuteen. Emme voi tuottaa loputtomasti tuotteita. Ja se synnyttää köyhyyden. Jännä juttu.

        Uskon, että maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia paljon tasa-arvoisemmaksi paikaksi. Ihmiset alkaa vihdoin ymmärtämään, että sinun hyvinvointisi on myös minun hyvinvointini ja toisinpäin. Ja tiede voi meitä siinä auttaa varsin huimalla tavalla. Se voi antaa meille kauneutta, vaurautta, terveyttä ja kaikkea muutakin hyvää. Meikäläinenkin olis vieläkin rumempi ja sairaampi ilman tieteen saavutuksia! ;) Osaan arvostaa kaikkea sitä mitä tiede on hyväkseni tehnyt.

        Toki nanoteknologiastakin varoitellaan kaikenlaista. Ihmiset saattavat käyttää sitä uusien aseiden kehittelyyn. Tosin huomispäivän ase voi olla sellainen, että se etsii "pahiksen" ja sitten tappaa hänet. Sivulliset eivät enää joudu kärsimään. Joka tapauksessa kyseessä on uusi avaruusajan teknologia. Viisastuuko ihminen käyttämään sitä eettisesti ja moraalisesti onkin se kysymys. Sen saamme nähdä jo omana elinaikanamme.

        Nykyjärjestelmä hyödyttää tiettyä rikkainta osaa ihmiskunnasta. Ja niin kauan kuin he haluavat rikastua kaiken muun kustannuksella tämä maailma muuttuu hyvin hitaasti. Ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa tämän asetelman. Rikaskaan ei ole enää kohta suojassa raivoavalta luonnolta. Toivon todellakin, että nämä sokeat materialistit heräävät unestaan.

        Ajatteles miten paljon tiede on helpottanu tätä elämäämme. Jos kaikki nämä koneetkin vietäisiin meiltä pois ja varsinkin terveydenhuolto, niin mikähän itku ja hammastenkiristys siitäkin syntyisi? Meikäläinenkin elää paljon paremmin kuin joku kuningas joskus. On puhdasta ja hyvää ruokaa, on sairaalat jos tulee pipi. Ja vaikka mitä! Ihmeellistä, että ihmiset vaan marisevat joka asiasta. Liian helppo elämä on selvästikin varsin ahdistava juttu. Kun ei ole kunnon haasteita, niin ihmiset masentuvat. Luulis, että kehitysmaissa ihmiset tekis oikein massaitsemurhia koska siellä on oikeasti pulaa ja puutetta kaikesta. Kummallinen paradoksi.

        Ja mitä olen tiedemiehiinkin tutustunut niin suurin osa heistä on ollut varsin leppoisia ja huumorintajuisia ihmisiä. Ihminen joka ihmettelee maailmaa ja haluaa oppia tuntemaan sen on jo luonnostaan lapsenkaltainen. Mielestäni henkisesti kaikkein pisimmällä olevat ihmiset ovat nimenomaan lapsenkaltaisia. Ennakkoluulottomia ja aitoja. Ei se Jeesuskaan turhaan sanonut, että taivas on lastenkaltaisten.

        Ei kuolema olekaan pelottavaa vaan elämä. Kuolemaan tulee suhtautua kuin ystävään joka poistaa kaiken tuskan. Kuoleman rajalla käyneet kertovat usein, että he eivät olisi halunneet enää palata tänne maan päälle sen jälkeen kun olivat kokeneet sen täydellisen tuskan katoamisen.

        Kyllä mäkin uskon, että meillä kaikilla on täällä määrätty aikamme. Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme. Toki suunnitelmiin voi tulla muutoksiakin, mutta niihinkin on varauduttu. Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne! Me synnymme tänne toteuttaaksemme kohtalomme. Näin sen täytyy olla! ;)

        Jahans ja jassoo! Jos et loukkaannu niin taidan olla lähes tulkoon kaikesta näkemyksistäsi eri mieltä. Kaikesta siitä utopiasta, jonka sälytät tieteen kontolle!

        Mutta tiedepolitiikka taitaakin olla yksi niistä kaksiterävimmistä miekoista?! Tosin pitänee huomioida se seikka, etten ymmärrä nanoista tmv. yhtikäs mitään. Ainoastaan tieteen tuottamista tuloksista.

        Toki terveydenhuolto on äärimmäisen tärkeää. Kuin myös nämä kaikki jokapäiväistä elämäämme helpottavat vempeleet, joita tieteen ihmelapset ovat näpränneet (tosin vähemmän tärkeää). Ja tietenkin rumuus kyetään poistamaan, vaikken tyhmyyden poistamisesta olekaan yhtä vakuuttunut.

        Mutta köyhyyttä tai epätasa-arvoa ei kyllä poisteta tieteen avulla. Päinvastoin! Ja se miekan terävämpi puoli tässä tieteen maailmassa on vieläkin ’vaarallisempi’. Sen avittamana ihminen turhautuu ja kadottaa todellisuuden tajunsa. Kaikkea on, vaikkei kaikille.

        Ja se ’kaikki’ kulminoituu ihmisestä itsestään ulospäin, eli ihminen kadottaa oman minuutensa. Joten kaikki tieteen nojalla tuotettu hyvinvointi ja terveys, kornia kylläkin, aiheuttaa vieläkin vakavampaa sairautta: sisäistä tyhjyyttä. Ei ihme, jos sijaisperheistä on huutava pula, esimerkkinä vaan. Luettelostahan tulisi jommosen pitkä, jos palikkaa tarpeeksi kauan pyörittelisi!?

        Tuo loppupuoli jutustasi on ihan ymmärrettävää, lukuun ottamatta tätä: ””Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme.””

        Ja tätä: ””Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne!””

        Siis mitä tarkoitat?

        Ps. Ja mietihän tuota asepolitiikka vielä erikseen?


      • vänkis
        Tähtis98 kirjoitti:

        Jahans ja jassoo! Jos et loukkaannu niin taidan olla lähes tulkoon kaikesta näkemyksistäsi eri mieltä. Kaikesta siitä utopiasta, jonka sälytät tieteen kontolle!

        Mutta tiedepolitiikka taitaakin olla yksi niistä kaksiterävimmistä miekoista?! Tosin pitänee huomioida se seikka, etten ymmärrä nanoista tmv. yhtikäs mitään. Ainoastaan tieteen tuottamista tuloksista.

        Toki terveydenhuolto on äärimmäisen tärkeää. Kuin myös nämä kaikki jokapäiväistä elämäämme helpottavat vempeleet, joita tieteen ihmelapset ovat näpränneet (tosin vähemmän tärkeää). Ja tietenkin rumuus kyetään poistamaan, vaikken tyhmyyden poistamisesta olekaan yhtä vakuuttunut.

        Mutta köyhyyttä tai epätasa-arvoa ei kyllä poisteta tieteen avulla. Päinvastoin! Ja se miekan terävämpi puoli tässä tieteen maailmassa on vieläkin ’vaarallisempi’. Sen avittamana ihminen turhautuu ja kadottaa todellisuuden tajunsa. Kaikkea on, vaikkei kaikille.

        Ja se ’kaikki’ kulminoituu ihmisestä itsestään ulospäin, eli ihminen kadottaa oman minuutensa. Joten kaikki tieteen nojalla tuotettu hyvinvointi ja terveys, kornia kylläkin, aiheuttaa vieläkin vakavampaa sairautta: sisäistä tyhjyyttä. Ei ihme, jos sijaisperheistä on huutava pula, esimerkkinä vaan. Luettelostahan tulisi jommosen pitkä, jos palikkaa tarpeeksi kauan pyörittelisi!?

        Tuo loppupuoli jutustasi on ihan ymmärrettävää, lukuun ottamatta tätä: ””Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme.””

        Ja tätä: ””Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne!””

        Siis mitä tarkoitat?

        Ps. Ja mietihän tuota asepolitiikka vielä erikseen?

        Musta tuntuu, että moni ongelma selittyy sillä, että ihminen haluaa olla joku muu kuin kuka hän on. Ihmiset haluaa olla julkkiksia tai kuninkaallisia. Suurin haaste onkin siinä, että hyväksyy sen kuka on ja viihtyy omassa seurassaan. Väitän, että nykyisellä pahoivoinnilla on omat syynsä eri medioissa. Ihmisen täytyy oila "joku" jotta tuntisi olevansa tärkeä. Radiot, telkkarit ja tietokoneetkin syytää tajuntaamme mielikuvia ihmisistä, jotka on kauniita, rohkeita ja rikkaita. Ei ennen muinoin julkkiksia juuri ollut ja niistäkin kuultiin aika harvoin yhtään mitään. Ei ihmisiä sillon vielä vaivannut se, että joku oli "jotain".

        Nykyään eletään "kadehtimiskulttuurissa" jossa meitä kokoajan pommitetaan sillä, että et ole mitään jos pärstäsi ei ole jossain mediassa esillä. Kukaan ei halua olla "tavis".

        Ja nuorisolle tämä on varmaankin hyvin turhauttavaa? Ihmekös se, että nuoret masentuu, vaikka kaikki olisikin päällisin puolin todella hyvin. Aika sairas ilmiö nämä kaikki BB:t ja mitä niitä onkaan? Suorastaan idioottimaisen sairas!

        Tiedeuskovana uskon tietenkin evoluutioon, joka ei kosketa pelkästään yksilöitä vaan koko ihmiskuntaa. Uskon siihen, että ihmiskunta on siirtymässä evoluutiossa seuraavaan vaiheeseen, joka on selvästi nykyistä parempi. Ihmiskunta on siirtymässä nuoruudesta kypsyyden aikakauteen. Tieteen nopea kehitys ennakoi tätä uutta vaihetta. Ja kuten kaikki kasvu ja kehitys, tämäkin vaihe tuottaa aluksi kipua ja tuskaa. Ilman kipua ja tuskaa ei ole kehitystäkään. Tämä kaikki on siis vaan maailman synnytystuskaa. Jenkit sanoo: no pain, no gain.

        En ole niitä, jotka toteavat Sinuhen tavoin: ei mitään uutta auringon alla.

        Ihmisyyskin tulee muuttumaan sitä mukaa kun aivoja tutkitaan enemmän ja enemmän. Aivoista voidaan paikantaa moni asia. Esim. rikollisuus tai häiritsevä seksuaalinen poikkeavuus. Jo lapsesta voidaan siten kitkeä nämä ikävät asiat pois. Jos on yhtään perillä aivotutkimuksesta, niin tämä ei ole mitenkään ihmeellistä, vaan kohta hyvinkin arkipäiväistä.

        Nytkin on havaittu missä osissa aivoissa mm. masennus sijaitsee ja siihen kohtaan on voitu vaikuttaa ulkoapäin jopa niin, että ihminen on päässyt siitä kokonaan eroon.

        Sä ainakin myönnät, että et paljoa tiedä "nanoista ja muista" ja sen kyllä huomaa kirjoituksestasi. Joskus vähän ihmettelen miksi muut ihmiset ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostuneita tieteestä? Noh, pitää vaan ymmärtää, että näin se vaan menee. Tosin musta tuntuu, että koulussa ei lapsia osata valistaa tarpeeksi ja opettajat ei osaa olla innostavia ja kannustavia. Sieltä se suhtautuminen tietoon kai kuitenkin yleensä lähtee? Koulu tekee tiedon oppimisesta vähän vastenmielistä pakkopullaa. Koulua pitäskin muuttaa innostavampaan suuntaan.

        Tietokoneet antavat lapsille kuitenkin koko ajan enemmän mahdollisuuksia oppia ihan ominkin päin. Parin kymmenen vuoden päästä lapset on aivan varmasti paljon älykkäämpiä ja tottuneet näpräämään näillä koneillakin vaikka mitä. Me, jotka olemme silloin jo lähes eläkeiässä saatamme tuntea itsemme heihin verrattuna tosi tyhmiltä. Kun tietokoneilla oppinen tehdään mahdollisimma hauskaksi, niin jopa aivan pienet lapset alkavat oppia vaikka mitä. Tulemmekin todistamaan varsinaista lapsinerojen aikakautta.

        Nämä merkit ovat aivan selvästi jo nyt ilmassa.

        Köyhyys poistuu siinä vaiheessa kun kaikille riittää kaikkea. Eikä kaikki edes tarvitse kaikkea. Meikäläinenkin omistaa oikeastaan kaiken sellaisen minkä haluankin omistaa. Eihän se paljon ole muihin suomalaisiin verrattuna, mutta meikäläiselle ihan riittävästi. Teknologia voi todellakin olla jonain päivänä niin pitkällä, että koneet voivat tehdä ihan mitä tahansa atomeja uudelleen järjestelemällä. Vähän kuin Star Trekissäkin painetaan vaan nappia ja koneesta materialisoituu kuppi kuumaa kahvia. Ei se ole mitenkään ihmeellistä enää tulevaisuudessa.

        >>Tuo loppupuoli jutustasi on ihan ymmärrettävää, lukuun ottamatta tätä: ””Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme.””

        Ja tätä: ””Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne!””


      • Tähtis98
        vänkis kirjoitti:

        Musta tuntuu, että moni ongelma selittyy sillä, että ihminen haluaa olla joku muu kuin kuka hän on. Ihmiset haluaa olla julkkiksia tai kuninkaallisia. Suurin haaste onkin siinä, että hyväksyy sen kuka on ja viihtyy omassa seurassaan. Väitän, että nykyisellä pahoivoinnilla on omat syynsä eri medioissa. Ihmisen täytyy oila "joku" jotta tuntisi olevansa tärkeä. Radiot, telkkarit ja tietokoneetkin syytää tajuntaamme mielikuvia ihmisistä, jotka on kauniita, rohkeita ja rikkaita. Ei ennen muinoin julkkiksia juuri ollut ja niistäkin kuultiin aika harvoin yhtään mitään. Ei ihmisiä sillon vielä vaivannut se, että joku oli "jotain".

        Nykyään eletään "kadehtimiskulttuurissa" jossa meitä kokoajan pommitetaan sillä, että et ole mitään jos pärstäsi ei ole jossain mediassa esillä. Kukaan ei halua olla "tavis".

        Ja nuorisolle tämä on varmaankin hyvin turhauttavaa? Ihmekös se, että nuoret masentuu, vaikka kaikki olisikin päällisin puolin todella hyvin. Aika sairas ilmiö nämä kaikki BB:t ja mitä niitä onkaan? Suorastaan idioottimaisen sairas!

        Tiedeuskovana uskon tietenkin evoluutioon, joka ei kosketa pelkästään yksilöitä vaan koko ihmiskuntaa. Uskon siihen, että ihmiskunta on siirtymässä evoluutiossa seuraavaan vaiheeseen, joka on selvästi nykyistä parempi. Ihmiskunta on siirtymässä nuoruudesta kypsyyden aikakauteen. Tieteen nopea kehitys ennakoi tätä uutta vaihetta. Ja kuten kaikki kasvu ja kehitys, tämäkin vaihe tuottaa aluksi kipua ja tuskaa. Ilman kipua ja tuskaa ei ole kehitystäkään. Tämä kaikki on siis vaan maailman synnytystuskaa. Jenkit sanoo: no pain, no gain.

        En ole niitä, jotka toteavat Sinuhen tavoin: ei mitään uutta auringon alla.

        Ihmisyyskin tulee muuttumaan sitä mukaa kun aivoja tutkitaan enemmän ja enemmän. Aivoista voidaan paikantaa moni asia. Esim. rikollisuus tai häiritsevä seksuaalinen poikkeavuus. Jo lapsesta voidaan siten kitkeä nämä ikävät asiat pois. Jos on yhtään perillä aivotutkimuksesta, niin tämä ei ole mitenkään ihmeellistä, vaan kohta hyvinkin arkipäiväistä.

        Nytkin on havaittu missä osissa aivoissa mm. masennus sijaitsee ja siihen kohtaan on voitu vaikuttaa ulkoapäin jopa niin, että ihminen on päässyt siitä kokonaan eroon.

        Sä ainakin myönnät, että et paljoa tiedä "nanoista ja muista" ja sen kyllä huomaa kirjoituksestasi. Joskus vähän ihmettelen miksi muut ihmiset ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostuneita tieteestä? Noh, pitää vaan ymmärtää, että näin se vaan menee. Tosin musta tuntuu, että koulussa ei lapsia osata valistaa tarpeeksi ja opettajat ei osaa olla innostavia ja kannustavia. Sieltä se suhtautuminen tietoon kai kuitenkin yleensä lähtee? Koulu tekee tiedon oppimisesta vähän vastenmielistä pakkopullaa. Koulua pitäskin muuttaa innostavampaan suuntaan.

        Tietokoneet antavat lapsille kuitenkin koko ajan enemmän mahdollisuuksia oppia ihan ominkin päin. Parin kymmenen vuoden päästä lapset on aivan varmasti paljon älykkäämpiä ja tottuneet näpräämään näillä koneillakin vaikka mitä. Me, jotka olemme silloin jo lähes eläkeiässä saatamme tuntea itsemme heihin verrattuna tosi tyhmiltä. Kun tietokoneilla oppinen tehdään mahdollisimma hauskaksi, niin jopa aivan pienet lapset alkavat oppia vaikka mitä. Tulemmekin todistamaan varsinaista lapsinerojen aikakautta.

        Nämä merkit ovat aivan selvästi jo nyt ilmassa.

        Köyhyys poistuu siinä vaiheessa kun kaikille riittää kaikkea. Eikä kaikki edes tarvitse kaikkea. Meikäläinenkin omistaa oikeastaan kaiken sellaisen minkä haluankin omistaa. Eihän se paljon ole muihin suomalaisiin verrattuna, mutta meikäläiselle ihan riittävästi. Teknologia voi todellakin olla jonain päivänä niin pitkällä, että koneet voivat tehdä ihan mitä tahansa atomeja uudelleen järjestelemällä. Vähän kuin Star Trekissäkin painetaan vaan nappia ja koneesta materialisoituu kuppi kuumaa kahvia. Ei se ole mitenkään ihmeellistä enää tulevaisuudessa.

        >>Tuo loppupuoli jutustasi on ihan ymmärrettävää, lukuun ottamatta tätä: ””Uskonhan siihen, että olemme itse olleet mukana suunnittelemassa tätä elämäämme.””

        Ja tätä: ””Aivan selvästi tänne syntyminen onkin aina enne!””

        Sorry, en nyt ihan ymmärrä näitä tulevaisuuden visioitasi. Mutta ensimmäisenä haluan todeta, etten koskaan enkä missään ole uskonut sattumaan enkä evoluution (=ihminen on eläin -teoriaan).

        Ja toiseksi en ymmärrä tätä näkemystäsi. Olet tiedeuskova, joka uskoo evoluutioon. Mutta siltikin mielestäsi elämämme ei ole sattumaa eikä kaaosta?

        Mutta sitten tämä tieteen tulevaisuus tuntuu jotenkin pelottavalta. Lapset ja nuoret, kuten itsekin toteat, turhautuvat ja masentuvat syystä siitä, että heillä on kaikkea: muun muassa radiot, telkkarit ja tietokoneet. Auttaskohan tässä kohtaa se, että he luopuisivat edes hetkeksi virtuaalimaailmasta ja hakeutuisivat ihan ’oikeiden’ ihmisten pariin? Siinä välissä sitten he voisivat paneutua myös ihan omaan itseensä ja vielä oppia hyväksymään se?

        Jos suuntaus ei ole tätä, niin ole huoletta. Me ollaan vielä eläkeiässäkin viisaampia kuin nämä ’lapsinerot’. Tosin toisaalta ei heistä neroja taida kasvaakaan, jos jatkuva turhautuneisuus asustelee päänupissa?!

        Ja meinaatko ihan oikeesti, että ihmisen aivoja pitäisi ronklata mieleiseen suuntaan? Minusta kyllä lapsilla kuten kaikilla ihmisillä on oikeus olla ihan omanlaisensa!

        Köyhyys? Niin se onkin aika suhteellinen käsitys. Minäkin olen tyytyväinen olotilaani, mutta oikeasti olisin valmis luopumaan kaikesta. Ja ihan oikeasti haluaisin elää loppuelämäni yksinkertaisissa olosuhteissa. Kaukana tästä tieteen tuottamasta ympäristöstä.

        Mitä luulet? Olenkohan minä sitten menossa tässä kehityksessä ja evoluutiossa taaksepäin?


      • vänkis
        Tähtis98 kirjoitti:

        Sorry, en nyt ihan ymmärrä näitä tulevaisuuden visioitasi. Mutta ensimmäisenä haluan todeta, etten koskaan enkä missään ole uskonut sattumaan enkä evoluution (=ihminen on eläin -teoriaan).

        Ja toiseksi en ymmärrä tätä näkemystäsi. Olet tiedeuskova, joka uskoo evoluutioon. Mutta siltikin mielestäsi elämämme ei ole sattumaa eikä kaaosta?

        Mutta sitten tämä tieteen tulevaisuus tuntuu jotenkin pelottavalta. Lapset ja nuoret, kuten itsekin toteat, turhautuvat ja masentuvat syystä siitä, että heillä on kaikkea: muun muassa radiot, telkkarit ja tietokoneet. Auttaskohan tässä kohtaa se, että he luopuisivat edes hetkeksi virtuaalimaailmasta ja hakeutuisivat ihan ’oikeiden’ ihmisten pariin? Siinä välissä sitten he voisivat paneutua myös ihan omaan itseensä ja vielä oppia hyväksymään se?

        Jos suuntaus ei ole tätä, niin ole huoletta. Me ollaan vielä eläkeiässäkin viisaampia kuin nämä ’lapsinerot’. Tosin toisaalta ei heistä neroja taida kasvaakaan, jos jatkuva turhautuneisuus asustelee päänupissa?!

        Ja meinaatko ihan oikeesti, että ihmisen aivoja pitäisi ronklata mieleiseen suuntaan? Minusta kyllä lapsilla kuten kaikilla ihmisillä on oikeus olla ihan omanlaisensa!

        Köyhyys? Niin se onkin aika suhteellinen käsitys. Minäkin olen tyytyväinen olotilaani, mutta oikeasti olisin valmis luopumaan kaikesta. Ja ihan oikeasti haluaisin elää loppuelämäni yksinkertaisissa olosuhteissa. Kaukana tästä tieteen tuottamasta ympäristöstä.

        Mitä luulet? Olenkohan minä sitten menossa tässä kehityksessä ja evoluutiossa taaksepäin?

        Evoluutiokin on kosmisten lakien alainen ja ihminen on vasta oppimassa näitä kosmisia lakeja. Se ei siis ole mitään kaaosta ja sattumaa laisinkaan. Evoluutio tekee maailmastamme vain hyvin mielenkiintoisen paikan. Maailma "luotiin" selvästikin tahallaan keskeneräiseksi, jotta meillä riittäisi tutkimista ja paranneltavaa. Mielestäni täydellinen maailma olisi todella tylsä paikka! On se jännää miten asiat ovat tälläkin planeetalla muuttuneet vuosimiljardejen aikana. Luonto on muuttunut ja sen olennot kokoajan monimutkaisemmiksi ja jopa hyvin kauniiksikin.

        Emme vaan osaa oikein kasvattaa lapsiamme oikein nykyisin. Tämäkin asia tulee muuttumaan. Kyseessä on kuitenkin ohi menevä ilmiö ja uuden synnytystuska. Ihminen on nykyään liian kiireinen, eikä osaa oikein antaa aikaa lapsilleen. Aika korvataankin rahalla ja materialla. Ja kaiken maailman pelikoneilla sun muilla. Myös yhteys luontoon uhkaa kadota. Ja kun se katoaa niin ihminen ahdistuu sillä ihminen kuuluu kuitenkin aina luontoon ja vain luonnossa ihminen voi ymmärtää paikkansa maailmankaikkeudessa.

        Meidän pitäisi myös yrittää opettaa lapsillemme viisautta. Elämänkokemusta ei tietenkään voi kenellekään opettaa, mutta ehkä tulevat sukupolvet ovatkin paljon älykkäämpiä ja herkempiä, niin että he osaavat taas kunnioittaa vanhempiaan. Onhan aina ollut joukossamme lapsia, jotka ovat olleet hyvin viisaita jo nuoressa iässä. Heitä voitaisiinkin kutsua "vanhoiksi sieluiksi". Vaikka he näyttävätkin lapsilta, niin heillä on lukuisten elämien kokemus jo takanaan.

        Totta kai aivojakin pitää "rukata". Oppiminenkin on jatkuvaa aivojen "rukkaamista". Ei siinä ole mitään pahaa. Jokainen haluaa ihan varmasti olla tasapainoinen ja onnellinen ihminen ja jos se vaatii vähän aivojen "rukkaamista" niin mitä pahaa siinäkin on? "Rukataanhan" sitä kaikkea muutakin ihmiskehossa. Vai haluaako joku olla sairas jos saa valita terveyden ja sen väliltä? Moni ihminen haluaisi eroon inhottavista taipumuksistaan ja olisi varmasti valmis aivojenkin "rukkaamiseen".

        Eikä kukaan mene kehityksessä koskaan taaksepäin!


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
         
        ”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam — ”Todellisuus — vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset — mitä tahansa ihmiset keräävätkin — ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.
        Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!
        Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme — suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin — pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla — kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.
        Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.
        asa


    • joku vaan

      Ihmiset eivät mielestäni pelkää uskoa reinkarnaatioon vaan pikemminkin uskominen siihen poistaa pelon kuolemasta. Ihmiset pelkäävät kuolemaa ja sitä että kaikki on sen jälkeen loppu. Kuolemanpelosta on päästävä yli ja uskominen reinkarnaatioon poistaa sen pelon. Se on kuin pelastava oljenkorsi ja siitä vaan ei voi päästää irti sillä pelko kuolemasta kolkuttelee oven takana.
      Reinkarnaatioon liittyvät monet erillaiset toisistaan poikkeavat selitykset ovat siihen uskoville lämpimiä kiintopisteitä ja pakoteitä poispäin kuoleman ajatuksesta. Lohduttavia ajatuksia vaikka ne ovatkin itse keksittyjä. Reinkarnaatio on kuin palapeli johon jokainen voi keksiä omia itselleen sopivia paloja.

      Juuri noista syistä reinkarnaatio on minulle vieras ajatus. Sen logiikka vaihtelee uskojiensa mukaan, siinä ei ole kiinnekohtaa ja sen selitykset ovat hataria. Minulle se on valetta ja harhaa joksi jotkut siihen uskovatkin sitä kutsuvat, illuusioksi. Itse tarvitsen ympärilleni maailman joka on totta.

      En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi reinkarnaatiota. En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi lentäviä vaaleanpunaisia norsujakaan. Ehkä näitä asioita pelkäävät eniten ne jotka niihin uskovat.

      • arjuuna

        Pelkkä usko reigarnaatioon ei johda mihinkään,sillä silloin voi käydä niinkuin hindulasuudessa ja muissa uskonnoissa, että asiat korjautuvat seuraavassa elämässä tai taivaassa
        Täytyy ymmärtää mikä jälleensyntyy ja miksi,eikä se ole yleisellä tasolla ymmärtämistä, vaan se on henkilökohtainen asia, yleisellä tasolla se on vai teoriaa,eikä johda mihinkään.
        Kun ymmärrämme totaalisesti (ei käsitteellisesti )oman menneisyydemme,silloin ymmärrämme oman psykologisen
        perimämme, joka on se mikä jälleensyntyy.
        Silloin kun ymmärrämme tuon asian, niin perimämme päättyy,ja uutta karmaa ei enään synny,ja jälleensyntymien
        välttämättömyys lakkaa, ja voit syntyä sen jälkeen tänne vapaaehtoisesti.
        Monet ovat tehneetkin niin,esim.budha,jeesus ja krisnamurti viime vuosisadalla.
        He edustivat samaa henkisyyttä, ja tulivat opettemaan ihmiskuntaa,mutta heidän seuraajnsa, eivät heitä ymmärtäneet,vaan muuttivat sen omien tarkoitusperiensä mukaseksi, kuten teosofia on tekemässä krisnamurtin opetuksille


      • Qadesha

        Kumma juttu kun ne eivät sitten minua konkreettisesti lohduta. Mutta ehkä olen vain niin ristiriitainen luonne että on toinen jalka tieteen tontilla ja toinen raja- tahi pseudotieteen. ;)


      • joku vaan
        arjuuna kirjoitti:

        Pelkkä usko reigarnaatioon ei johda mihinkään,sillä silloin voi käydä niinkuin hindulasuudessa ja muissa uskonnoissa, että asiat korjautuvat seuraavassa elämässä tai taivaassa
        Täytyy ymmärtää mikä jälleensyntyy ja miksi,eikä se ole yleisellä tasolla ymmärtämistä, vaan se on henkilökohtainen asia, yleisellä tasolla se on vai teoriaa,eikä johda mihinkään.
        Kun ymmärrämme totaalisesti (ei käsitteellisesti )oman menneisyydemme,silloin ymmärrämme oman psykologisen
        perimämme, joka on se mikä jälleensyntyy.
        Silloin kun ymmärrämme tuon asian, niin perimämme päättyy,ja uutta karmaa ei enään synny,ja jälleensyntymien
        välttämättömyys lakkaa, ja voit syntyä sen jälkeen tänne vapaaehtoisesti.
        Monet ovat tehneetkin niin,esim.budha,jeesus ja krisnamurti viime vuosisadalla.
        He edustivat samaa henkisyyttä, ja tulivat opettemaan ihmiskuntaa,mutta heidän seuraajnsa, eivät heitä ymmärtäneet,vaan muuttivat sen omien tarkoitusperiensä mukaseksi, kuten teosofia on tekemässä krisnamurtin opetuksille

        Jos minä ymmärtäisin täydellisesti oman psykologisen perimäni(mitä lie tarkoittaakaan) niin pääsisin eroon karmasta koska sitä ei enää syntyisi ja voisin syntyä tänne sen jälkeen vapaaehtoisesti niin halutessani? Oliko oikein?

        Ilmeisesti käsityksesi mukaan tuohon tilaan on päässyt vain muutama ihminen sillä he ovat olleet todella erikoisia. Jos minä pääsisin tuohon tilaan niin saisinko minäkin joitakin supervoimia joita ei tavallisilla ihmisillä ole? Kuten vaikkapa veden muuttamista viiniksi? Tai vaikkapa lupaisin pelastuksen kaikille niille jotka minuun uskovat, myös sinulle arjuuna.

        Oletko koskaan katsonut elokuvaa joka on tehty jostakin todellisesta ihmisestä nimineen kaikkineen mutta että siihen elokuvaan on sotkettu paljon asioita joita ei tälle ihmiselle ole tapahtunut? Mihin uskoa sitten kun ei tiedä miltä osin elokuva on totta. Miksi sekoitat Jeesuksen elämää tälläiseen asiaan joka ei ole totta?

        Miten sinä tiedät niin paljon jälleensyntymästä ja kerrot siitä paljon kun kerran Jeesus joka sanojesi mukaan ymmärsi täysin psykologisen perimänsä(mitä se lieneekään) ja sanojesi mukaan ilmeisesti edusti jälleensyntyjien huippua ei puhunut jälleensyntymän puolesta?
        Miten sinä oppilaana tiedät enemmän kuin se mestari joka sinua opettaa?


      • joku vaan
        Qadesha kirjoitti:

        Kumma juttu kun ne eivät sitten minua konkreettisesti lohduta. Mutta ehkä olen vain niin ristiriitainen luonne että on toinen jalka tieteen tontilla ja toinen raja- tahi pseudotieteen. ;)

        Mielikuvitus ei todellisesti lohdutakaan. Mielikuvitus on psyykkistä ei fyysistä. Mielikuvitus ei pelasta todelliselta kuolemalta. Mikäli uskoo mielikuvitukseensa voi uskoa sen todellisuuteen vain kuolemaansa asti.
        Pidä jalkasi sellaisella tontilla joka ei sekoita asioita. Se voisi auttaa luonteen ristiriitaisuuteen ja helpottaa elämää.


      • Aritta

        kuulemma poistaa myös kuolemanpelon on minulle julistettu tällä palstalla.

        Kyllä uskikset pelkäävät että jälleensyntymisoppi on oikein.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        kuulemma poistaa myös kuolemanpelon on minulle julistettu tällä palstalla.

        Kyllä uskikset pelkäävät että jälleensyntymisoppi on oikein.

        No sellaista pelkoa ei ole Aritta hyvä. Uskoon tulleet eivät perusta mielen illuusioista. Uskoon tulleilla ei mielikuvitus sotkeudu todelliseen elämään.

        Jälleensyntyjät ovat tällä palstalla julistelleet yhteen ääneen ja yhtenään kehittymisestään ja siitä että raiskaus se vaan opettaa, varsinkin pikkutyttöjen raiskaus se opettaa suuressa määrin. Aritta hyvä se tälläistä julistelee. Jos aatoksesi ovat tuota luokkaa niin ihmettelen miksi saat kulkea vapaalla jalalla.
        Kai sinäkin Aritta hyvä jo pikku hiljaa ymmärrät että raiskaus on paha asia? Aikuinenhan olet?
        Jos minä ajattelisin noin niin ymmärtäisin hakea apua.


      • Qadesha

        Näytät tuolla toisaalla puhuvan Jeesuksesta, eli syysi olla uskomatta reinkarnaatioon ovat siis uskonnolliset eli uskot jo johonkin muuhun eli Jeesukseen. Itse koen vieraaksi uskoa johonkin ihmiseen, kaiketi koska ihmiset eivät voi ikinä olla täydellisiä - edes olettamani reinkarnaatiokierron viimeisessä elämässä ei tosiaankaan vaikuta esmes Buddhan perusteella siltä että sitä ollaan sitten noin niin kuin jumala. Tämän vuoksi Jeesustakaan jumaloivat jutut eivät minua pahemmin lämmitä. Ellei islam olisi monin tavoin niin vastenmielinen uskonto, yhtyisin kaiketi helpommin muslimien näkemyksiin siitä että on vain yksi Jumala, eikä mitään ihmismäisiä epäjumalia siinä ohessa.

        Varsinkin kun Jeesus sanoo UT:ssa että HÄN ei tiedä lopun ajoista ja yksin Jumala tietää. Eikö tuo ole selvä todiste siitä että Jeesus tiesi kyllä paikkansa eikä yrittänyt esittää jumalaa? (Tosin itse en noihin lopunaikoihin ole erikoisen lääpälläni, ovatpahan sellaista kamaa joilla jotkut pelottelevat itseään ja toisiaan aivan kuten jotkut katsovat kauhuelokuvia mielellään.) - Toinen todiste siitä että Jeesus ei pitänyt itseään jumalana on klassinen Luuk.18:18-19.

        Mutta toisaalta en koe tarpeelliseksi pitäytyä missään Raamatussa tms. - mainitsen noita UT:nkin kohtia aina vain sen vuoksi että niissähän on selviä ristiriitaisuuksia _nykyään_ muodissa olevan Jeesus-fanituksen suhteen. Olisi mielenkiintoista tutustua niihin k-uskonnon muotoihin jotka hävisivät uskontojen eloonjäämistaistelussa Rooman päivinä.

        Muuuutta periaatteesta yritän välttää usko vs. usko -hässäköitä koska ne eivät ikinä johda mihinkään rakentavaan.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        No sellaista pelkoa ei ole Aritta hyvä. Uskoon tulleet eivät perusta mielen illuusioista. Uskoon tulleilla ei mielikuvitus sotkeudu todelliseen elämään.

        Jälleensyntyjät ovat tällä palstalla julistelleet yhteen ääneen ja yhtenään kehittymisestään ja siitä että raiskaus se vaan opettaa, varsinkin pikkutyttöjen raiskaus se opettaa suuressa määrin. Aritta hyvä se tälläistä julistelee. Jos aatoksesi ovat tuota luokkaa niin ihmettelen miksi saat kulkea vapaalla jalalla.
        Kai sinäkin Aritta hyvä jo pikku hiljaa ymmärrät että raiskaus on paha asia? Aikuinenhan olet?
        Jos minä ajattelisin noin niin ymmärtäisin hakea apua.

        tuo että kukaan ei pidä raiskausta hyvänä asiana. Mutta jos sinut raiskattaisiin niin miten funtsisit sen jälkeen? Etkö tosiaankaan oppisi siitä kuitenkaan yhtään mitään. Kulkisit vain loppuelämäsi (jos jäisit henkiin) katkerana ja vihaa täynnä. Raiskaajakin voi oppia jotain teostaan. Onko se niin kauheaa että itse suunnittelemme elämämme sen sijaan että jokin ulkopuolinen voima tekisi sen emmekä voisi asialle yhtään mitään?

        Ja kyllä tosiaankin uskoon tulleillakin on ollut (ja monella on edelleen) kuolemanpelko. Monet tulevat uskoon juuri siksi. Esim monet huumeiden käyttäjät ja alkoholistit.

        Naapureillani on jatkuva kuolemanpelko vaikka ovatkin uskossa. Heti kun jotain ikävää kirjoitetaan lehdissä tai näytetään tv:ssä he ovat melkein paniikissa. Varsinkin sikainfluenssa on saanut heidät pelkäämään. Jopa kouluampumiset Suomessa ovat saaneet naapurini pois tolaltaan ja luulemaan että he ovat vaarassa vaikka asuvat Ruotsissa. Kuulemma sellainen leviää helposti.

        Ei tietenkään kaikki uskovaiset ole kuolemanpelossa. Ei ateistitkaan. Mutta on turha väittää että jälleensyntymiseen uskovat tekevät sen vain siksi kun pelkäävät kuolemaa. Minä uskon jälleensyntymiseen siksi kun olen nähnyt niin paljon "todisteita" siitä.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        tuo että kukaan ei pidä raiskausta hyvänä asiana. Mutta jos sinut raiskattaisiin niin miten funtsisit sen jälkeen? Etkö tosiaankaan oppisi siitä kuitenkaan yhtään mitään. Kulkisit vain loppuelämäsi (jos jäisit henkiin) katkerana ja vihaa täynnä. Raiskaajakin voi oppia jotain teostaan. Onko se niin kauheaa että itse suunnittelemme elämämme sen sijaan että jokin ulkopuolinen voima tekisi sen emmekä voisi asialle yhtään mitään?

        Ja kyllä tosiaankin uskoon tulleillakin on ollut (ja monella on edelleen) kuolemanpelko. Monet tulevat uskoon juuri siksi. Esim monet huumeiden käyttäjät ja alkoholistit.

        Naapureillani on jatkuva kuolemanpelko vaikka ovatkin uskossa. Heti kun jotain ikävää kirjoitetaan lehdissä tai näytetään tv:ssä he ovat melkein paniikissa. Varsinkin sikainfluenssa on saanut heidät pelkäämään. Jopa kouluampumiset Suomessa ovat saaneet naapurini pois tolaltaan ja luulemaan että he ovat vaarassa vaikka asuvat Ruotsissa. Kuulemma sellainen leviää helposti.

        Ei tietenkään kaikki uskovaiset ole kuolemanpelossa. Ei ateistitkaan. Mutta on turha väittää että jälleensyntymiseen uskovat tekevät sen vain siksi kun pelkäävät kuolemaa. Minä uskon jälleensyntymiseen siksi kun olen nähnyt niin paljon "todisteita" siitä.

        Jotenkin nuo selityksesi naapureistasi ei tunnu luontevilta. Ehkä he ovatkin vain jotakin "lahkolaisia" eivätkä ymmärrä mitä tarkoittaa aito usko. Jospa he valehtelevat sinulle uskon asioistaan ja sinä uskot heitä. Uskot heitä siksi koska haluat mustamaalata uskoon tulleita heidän sanojensa perusteella. Tiedätkö että sellainen on kieroilua.

        En käyttäisi raiskausta koulutumenetelmänä. Se olisi todella järkyttävä tapa "oppia". Ihmisten pitäisi oppia pikemminkin hyviä asioita kuin pahoja. Kyllä jokainen osaa tehdä pahaa mutta hyvän tekeminen on kiven alla.
        Jos jälleensyntyjien "koulutussuunnitelmaan" kuuluu raiskaus ja siitä "oppiminen" niin se on ikävä kyllä hyväksyntä raiskaamiselle. Minä en sellaista hyväksyntää raiskaamiselle antaisi mutta sinä näköjään annat. Sinun pitäisi ymmärtää että raiskaaminen on paha asia eikä missään muodossa hyväksyttävä. Ei edes "oppimismielessä".


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Jotenkin nuo selityksesi naapureistasi ei tunnu luontevilta. Ehkä he ovatkin vain jotakin "lahkolaisia" eivätkä ymmärrä mitä tarkoittaa aito usko. Jospa he valehtelevat sinulle uskon asioistaan ja sinä uskot heitä. Uskot heitä siksi koska haluat mustamaalata uskoon tulleita heidän sanojensa perusteella. Tiedätkö että sellainen on kieroilua.

        En käyttäisi raiskausta koulutumenetelmänä. Se olisi todella järkyttävä tapa "oppia". Ihmisten pitäisi oppia pikemminkin hyviä asioita kuin pahoja. Kyllä jokainen osaa tehdä pahaa mutta hyvän tekeminen on kiven alla.
        Jos jälleensyntyjien "koulutussuunnitelmaan" kuuluu raiskaus ja siitä "oppiminen" niin se on ikävä kyllä hyväksyntä raiskaamiselle. Minä en sellaista hyväksyntää raiskaamiselle antaisi mutta sinä näköjään annat. Sinun pitäisi ymmärtää että raiskaaminen on paha asia eikä missään muodossa hyväksyttävä. Ei edes "oppimismielessä".

        kaikkea mitä kirjoitan. Päähäsi ei vain mahdu että asiat voisivat olla niin kuin minä sanon eikä niin kuin sinä. Sinun elämäsi ja uskosi on niin kuin kerrot mutta sitten on muutama miljardi muita ihmisiä joilla on ihan eri ajatukset ja uskot ja hekin ovat oikeassa.

        Olen aika hyvä ystävä näiden naapureitteni kanssa joten ei ole mitenkään epäselvää miten he elävät ja mihin uskovat ja mitä pelkäävät. Ja miksi ihmeessä mustamaalaisin heitä? He ovat niin kuin sanoin, ystäviäni, mutta koska en halua mustamaalata heitä en kerro heidän nimiään. Sinua vain sieppaa se että maailma ei ole sellainen kuin luulet.

        Raiskaus ikuisuudessa on kuin hyttysen p valtameressä. Tai oikeastaan vieläkin mitättömämpi. Sekin sinun tulisi oppia pikkuhiljaa. Emme ole ihmisiä joilla on henki vaan ikuisia henkiä ihmisen ruumiissa. Fyysiselle ihmiselle on raiskaus ja murha hirveää, ei hengelle koska se ei voi vahingoittua.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        kaikkea mitä kirjoitan. Päähäsi ei vain mahdu että asiat voisivat olla niin kuin minä sanon eikä niin kuin sinä. Sinun elämäsi ja uskosi on niin kuin kerrot mutta sitten on muutama miljardi muita ihmisiä joilla on ihan eri ajatukset ja uskot ja hekin ovat oikeassa.

        Olen aika hyvä ystävä näiden naapureitteni kanssa joten ei ole mitenkään epäselvää miten he elävät ja mihin uskovat ja mitä pelkäävät. Ja miksi ihmeessä mustamaalaisin heitä? He ovat niin kuin sanoin, ystäviäni, mutta koska en halua mustamaalata heitä en kerro heidän nimiään. Sinua vain sieppaa se että maailma ei ole sellainen kuin luulet.

        Raiskaus ikuisuudessa on kuin hyttysen p valtameressä. Tai oikeastaan vieläkin mitättömämpi. Sekin sinun tulisi oppia pikkuhiljaa. Emme ole ihmisiä joilla on henki vaan ikuisia henkiä ihmisen ruumiissa. Fyysiselle ihmiselle on raiskaus ja murha hirveää, ei hengelle koska se ei voi vahingoittua.

        Tuhat vuotta sitten tapahtunutta raiskausta ei varmaan kukaan muista tai tiedä mutta jos se tapahtuu nyt niin se on eri asia. Sanoisit siis raiskatulle että tapahtumasi oli/on kuin hyttysen p valtameressä tai oikeastaan vieläkin mitättömämpi. Sanoisitko sen jopa rikoksen tapahtumahetkellä? Muistaisitko mainita myös sen että "opit" tästä jotakin?
        Kuinka mitätön asia tuo olisi omalle kohdallesi? Miettisitkö että olet juuri "oppinut" jotakin?
        Raiskaus on sekä fyysinen että psyykkinen murhenäytelmä.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Tuhat vuotta sitten tapahtunutta raiskausta ei varmaan kukaan muista tai tiedä mutta jos se tapahtuu nyt niin se on eri asia. Sanoisit siis raiskatulle että tapahtumasi oli/on kuin hyttysen p valtameressä tai oikeastaan vieläkin mitättömämpi. Sanoisitko sen jopa rikoksen tapahtumahetkellä? Muistaisitko mainita myös sen että "opit" tästä jotakin?
        Kuinka mitätön asia tuo olisi omalle kohdallesi? Miettisitkö että olet juuri "oppinut" jotakin?
        Raiskaus on sekä fyysinen että psyykkinen murhenäytelmä.

        Ja juuri se että en hyväksy on eräs oppi jonka olen saanut siitä kun jossain elämässä olen raiskannut ja tullut raiskatuksi.


      • Qadesha
        Aritta kirjoitti:

        Ja juuri se että en hyväksy on eräs oppi jonka olen saanut siitä kun jossain elämässä olen raiskannut ja tullut raiskatuksi.

        Tämä raiskaus-aihe on varmaan teille edellä kirjoittaville tullut kiistakapulaksi jossakin toisessa keskustelussa.

        Mutta kieltämättä itseäni on aina hivenen rassannut se ristiriita että toisaalta en minäkään voi sitten niin millään hyväksyä kaikkea pahaa mitä tehdään, ja sitten taas toisaalta kuitenkin henkiseltä kannalta katsottuna ei kaiken kärsimyksen pitäisi mikään ikuinen ongelma olla koska se ruumis joka kärsi hylätään aina kuollessa. Koska muistan nimenomaan inhottavia asioita edellisistä elämistäni tulee tietysti mieleen että myös sielu (se joka on kertakäyttöpersoona/keho-kombinaation ja ikuisen(?) hengen välissä, siis minun kielenkäytössäni) osaa myös traumatisoitua. Jotenkin entiteettiin tallentuu syviä pelkoja ja suruja jo koettujen tapahtumien pohjalta vaikka näiden ei periaatteessa pitäisi enää mitenkään häiritä tulevissa elämissä.

        Buddhalaisessa perinteessä on joku sellainen tarina jossa käsitellään tätä miten kärsimys voi olla aivan mielipuolista ja sitten ihminen voi valita suhtautua siihen toisin. En ehkä muista tarinaa ihan tarkoin, mutta jotenkin näin se meni: nainen lähti kotoaan ja meni naimisiin ja sai pari lasta. Aikanaan hänelle tuli kova hinku päästä tapaamaan vanhempiaan, ja hän lähti perheineen matkaan vaikka ilma oli huono. Rankkasateiden ja myrskytuulien keskellä jokea ylittäessään naisen kummatkin lapset tippuivat virtaan ja hänen miehensä lähti pelastamaan lapsia. Myllerryksessä kaikki kolme hukkuivat. Kun nainen epätoivosta sekaisin viimein pääsi vanhempiensa talolle, olivat nämäkin kuolleet. Kaikista näistä vastoinkäymisistä olisi voinut menettää lopullisesti järkensä valon, mutta sattumalta nainen kohtasi munkin ja tähän tutustuttuaan meni luostariin ja sai sisäisen rauhan.

        Tavallaan tarina on mielestäni hyvin vastenmielinen. Se sotii oikeudenmukaisuuden käsitystäni kohtaan, sitä että jos kokee oikein pahoja, pitäisi saada jotain hyvitystä. Tai ainakin pitäisi saada ruikuttaa vuodesta toiseen kokemaansa. Mutta mitä se kaikki hyödyttää? Et saa menettämääsi takaisin vaikka iskisit millaisen marttyyrin kärsimyksen kunniakruunun päähäsi ja tät's it! Ja jos näitä karmajuttuja miettii niin mitähän kaikkea sitä on tosiaan tullutkaan tehtyä ja voi olla että vaakakupit kaipaavat tasapainottamista...

        Itseäni ihmetyttää muutamien edellisten elämäin muistojen kanssa että kun siellä näyttää tuo deepitti ja kreeditti olevan aikalailla 50/50, että miksi eräitä rasittavia juttuja pitää vieläkin nykyelämässäkin käydä läpi. Ällöttää että pitää juuttua johonkin teemaan. Mutta jotain residuaalikarmaa on kai sitten jäänyt, ellei sitten voi käydä niin että sielu osaa olla sairas ja neuroottinen ja takertuu toistamaan jotain asiaa mitä ei olisi enää mikään oikea tarvis jauhaa jauhamasta päästyään.

        Jokatapauksessa kammottavien asioiden kauhistelu, tapahtuivat ne itselle tai muille, ei lämmitä eikä johda mihinkään. Jossakin pisteessä, edes jossakin elämässä tulevaisuudessa jos ei vielä tässä ja nyt on kertakaikkiaan annettava asioiden olla ja tajuttava että se nyt vaan oli semmoinen juttu se ja mitä sitä enää ränkyttämään kaikille tai itselleenkään. Ja minuahan siis todella pistää vihaksi jos joku vähättelee jonkun raiskatuksi tms. joutumista. Nykyään kun liikkuu sellaistakin näkemystä ettei oikein mikään saisi olla mitään ja kaikkeen pitäisi suhtautua huihai-mentaliteetilla. Mutta uhriutuminen ei hyödytä. Eikä se että joku ihminen määritellään yksinomaan ja pelkästään raiskatuksi ever and ever ja mitään muuta hän ei sitten enää muka olekaan sen jälkeen.


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Tämä raiskaus-aihe on varmaan teille edellä kirjoittaville tullut kiistakapulaksi jossakin toisessa keskustelussa.

        Mutta kieltämättä itseäni on aina hivenen rassannut se ristiriita että toisaalta en minäkään voi sitten niin millään hyväksyä kaikkea pahaa mitä tehdään, ja sitten taas toisaalta kuitenkin henkiseltä kannalta katsottuna ei kaiken kärsimyksen pitäisi mikään ikuinen ongelma olla koska se ruumis joka kärsi hylätään aina kuollessa. Koska muistan nimenomaan inhottavia asioita edellisistä elämistäni tulee tietysti mieleen että myös sielu (se joka on kertakäyttöpersoona/keho-kombinaation ja ikuisen(?) hengen välissä, siis minun kielenkäytössäni) osaa myös traumatisoitua. Jotenkin entiteettiin tallentuu syviä pelkoja ja suruja jo koettujen tapahtumien pohjalta vaikka näiden ei periaatteessa pitäisi enää mitenkään häiritä tulevissa elämissä.

        Buddhalaisessa perinteessä on joku sellainen tarina jossa käsitellään tätä miten kärsimys voi olla aivan mielipuolista ja sitten ihminen voi valita suhtautua siihen toisin. En ehkä muista tarinaa ihan tarkoin, mutta jotenkin näin se meni: nainen lähti kotoaan ja meni naimisiin ja sai pari lasta. Aikanaan hänelle tuli kova hinku päästä tapaamaan vanhempiaan, ja hän lähti perheineen matkaan vaikka ilma oli huono. Rankkasateiden ja myrskytuulien keskellä jokea ylittäessään naisen kummatkin lapset tippuivat virtaan ja hänen miehensä lähti pelastamaan lapsia. Myllerryksessä kaikki kolme hukkuivat. Kun nainen epätoivosta sekaisin viimein pääsi vanhempiensa talolle, olivat nämäkin kuolleet. Kaikista näistä vastoinkäymisistä olisi voinut menettää lopullisesti järkensä valon, mutta sattumalta nainen kohtasi munkin ja tähän tutustuttuaan meni luostariin ja sai sisäisen rauhan.

        Tavallaan tarina on mielestäni hyvin vastenmielinen. Se sotii oikeudenmukaisuuden käsitystäni kohtaan, sitä että jos kokee oikein pahoja, pitäisi saada jotain hyvitystä. Tai ainakin pitäisi saada ruikuttaa vuodesta toiseen kokemaansa. Mutta mitä se kaikki hyödyttää? Et saa menettämääsi takaisin vaikka iskisit millaisen marttyyrin kärsimyksen kunniakruunun päähäsi ja tät's it! Ja jos näitä karmajuttuja miettii niin mitähän kaikkea sitä on tosiaan tullutkaan tehtyä ja voi olla että vaakakupit kaipaavat tasapainottamista...

        Itseäni ihmetyttää muutamien edellisten elämäin muistojen kanssa että kun siellä näyttää tuo deepitti ja kreeditti olevan aikalailla 50/50, että miksi eräitä rasittavia juttuja pitää vieläkin nykyelämässäkin käydä läpi. Ällöttää että pitää juuttua johonkin teemaan. Mutta jotain residuaalikarmaa on kai sitten jäänyt, ellei sitten voi käydä niin että sielu osaa olla sairas ja neuroottinen ja takertuu toistamaan jotain asiaa mitä ei olisi enää mikään oikea tarvis jauhaa jauhamasta päästyään.

        Jokatapauksessa kammottavien asioiden kauhistelu, tapahtuivat ne itselle tai muille, ei lämmitä eikä johda mihinkään. Jossakin pisteessä, edes jossakin elämässä tulevaisuudessa jos ei vielä tässä ja nyt on kertakaikkiaan annettava asioiden olla ja tajuttava että se nyt vaan oli semmoinen juttu se ja mitä sitä enää ränkyttämään kaikille tai itselleenkään. Ja minuahan siis todella pistää vihaksi jos joku vähättelee jonkun raiskatuksi tms. joutumista. Nykyään kun liikkuu sellaistakin näkemystä ettei oikein mikään saisi olla mitään ja kaikkeen pitäisi suhtautua huihai-mentaliteetilla. Mutta uhriutuminen ei hyödytä. Eikä se että joku ihminen määritellään yksinomaan ja pelkästään raiskatuksi ever and ever ja mitään muuta hän ei sitten enää muka olekaan sen jälkeen.

        kammottavien asioiden kauhistelu ei johda mihinkään on toden totta. Mutta monella on se tyyli että puheeksi otetaan aina se kaikkein karmein mitä on tapahtunut tai mitä tapahtuu maailmalla. Sen sijaan että laittaisi pisteen sellaisen perään ja yrittäisi katsoa sen hyvän mitä näistä kauheuksista voi oppia tai sitten voisi aloittaa ihan alusta positiivisemmin.

        Me käymme läpi kamalia ja hyviä asioita eri elämissämme kunnes ei enää tarvitse käydä niitä läpi. That´s it. Se on se kaita tie jota meidän on kuljettava että vihdoinkin saisimme sen paljon kaivatun ymmärryksen ja valaistuksen. Että jää sitten ruikuttamaan kuinka kamalaa on kun ihmisiä raiskataan ei auta asiaa. Totta helkkarissa se on kamalaa mutta kun se on tapahtunut niin sitten on mentävä eteenpäin.

        Jos on sellainen usko että elämme täällä vain kerran niin ehkä se ruikutus on sitten paikallaan. :-)


      • Qadesha
        Aritta kirjoitti:

        kammottavien asioiden kauhistelu ei johda mihinkään on toden totta. Mutta monella on se tyyli että puheeksi otetaan aina se kaikkein karmein mitä on tapahtunut tai mitä tapahtuu maailmalla. Sen sijaan että laittaisi pisteen sellaisen perään ja yrittäisi katsoa sen hyvän mitä näistä kauheuksista voi oppia tai sitten voisi aloittaa ihan alusta positiivisemmin.

        Me käymme läpi kamalia ja hyviä asioita eri elämissämme kunnes ei enää tarvitse käydä niitä läpi. That´s it. Se on se kaita tie jota meidän on kuljettava että vihdoinkin saisimme sen paljon kaivatun ymmärryksen ja valaistuksen. Että jää sitten ruikuttamaan kuinka kamalaa on kun ihmisiä raiskataan ei auta asiaa. Totta helkkarissa se on kamalaa mutta kun se on tapahtunut niin sitten on mentävä eteenpäin.

        Jos on sellainen usko että elämme täällä vain kerran niin ehkä se ruikutus on sitten paikallaan. :-)

        Monet "yksi elämä ei mitään muuta" -näkemyksen puoltajat olettavat että monielämäisyyteen uskova hyväksyy hampaattomasti mitä tahansa olkapäitään kohauttaen. Mutta nythän tulee muistaa että kukaan ei voi tietää etteikö juuri hänen elämässään juuri nyt olisikin tehtävänä tällä kertaa puuttua johonkin epäkohtaan. Pitää vain tietää missä rajat kulkevat, eli että tekee parhaansa, eikä rääkkää itseään sillä että ei pysty enempään tai parempaan.

        Itsehän voisin helposti ottaa rankatkin syyllisyydet siitä että minä se vaan täällä netissä löpisen enkä tee mitään kunnollista, mitä nyt Unifemille maksan jäsenmaksua. Mutta tiedän että en tässä elämässäni ole vieläkään erityisen vahva persoonallisuus, eli jos menisin mukaan johonkin konkreettiseen toimintaan saattaisin varmaan helpostikin luhistua kun ihan oikeasti olisin tekemisissä kaikenlaisen kamalan kanssa. Tässä asiassa minulla on vielä monta mutkaa polussa ja joudun tätä kärsimykseen suhtautumista mietiskelemään kohdallani varmasti kovastikin. Ei tässä oikein muuta voi kuin ajatella että "äl' yli päästä perhanaa". Jeesus sanoi että älkää tehkö pahalle vastarintaa, eli jos minäkin tässä päivästä toiseen hekumoitsen että mitä kaikkea pitäisi tehdä pahantekijöille (raiskaajat, lasten rääkkääjät jne.) niin enhän minä sillä mitään muuta saa aikaiseksi kuin hallaa sielulleni. Kostonhimoisuus, vaikka se toimisi ikäänkuin toistenkin puolesta, ei ole mikään erityisen kiva piirre omassa itsessä. Loppujen lopuksi sitä ei kumminkaan todella ajattele näitä kärsineitä jos haluaa kostaa heidän puolestaan, sitä ajattelee vain itseään. Ei ehkä tiedä ajattelevansa, mutta kuitenkin saattaa niin tehdä. Itse esmes tiedostan että noissa edellisissä elämissäni on juuri sellaisia asioita joita vihaan oikein tulenpalavasti kun niitä tehdään muille ihmisille. Jotenkin sitä on vaan niin anteeksiantamaton.

        Mutta ehkä vielä joskus rämähtää lisää sitä infoa menneisyyttäni koskien ja saan jonkinlaisen rauhan. Tai jos en niin en, yritän kumminkin järkeillä näitä asioita spirituaaliselta kantilta siihen malliin että ei ihan antaudu niille "pahalla pahaa vastaan" -fiiliksilleen!


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Monet "yksi elämä ei mitään muuta" -näkemyksen puoltajat olettavat että monielämäisyyteen uskova hyväksyy hampaattomasti mitä tahansa olkapäitään kohauttaen. Mutta nythän tulee muistaa että kukaan ei voi tietää etteikö juuri hänen elämässään juuri nyt olisikin tehtävänä tällä kertaa puuttua johonkin epäkohtaan. Pitää vain tietää missä rajat kulkevat, eli että tekee parhaansa, eikä rääkkää itseään sillä että ei pysty enempään tai parempaan.

        Itsehän voisin helposti ottaa rankatkin syyllisyydet siitä että minä se vaan täällä netissä löpisen enkä tee mitään kunnollista, mitä nyt Unifemille maksan jäsenmaksua. Mutta tiedän että en tässä elämässäni ole vieläkään erityisen vahva persoonallisuus, eli jos menisin mukaan johonkin konkreettiseen toimintaan saattaisin varmaan helpostikin luhistua kun ihan oikeasti olisin tekemisissä kaikenlaisen kamalan kanssa. Tässä asiassa minulla on vielä monta mutkaa polussa ja joudun tätä kärsimykseen suhtautumista mietiskelemään kohdallani varmasti kovastikin. Ei tässä oikein muuta voi kuin ajatella että "äl' yli päästä perhanaa". Jeesus sanoi että älkää tehkö pahalle vastarintaa, eli jos minäkin tässä päivästä toiseen hekumoitsen että mitä kaikkea pitäisi tehdä pahantekijöille (raiskaajat, lasten rääkkääjät jne.) niin enhän minä sillä mitään muuta saa aikaiseksi kuin hallaa sielulleni. Kostonhimoisuus, vaikka se toimisi ikäänkuin toistenkin puolesta, ei ole mikään erityisen kiva piirre omassa itsessä. Loppujen lopuksi sitä ei kumminkaan todella ajattele näitä kärsineitä jos haluaa kostaa heidän puolestaan, sitä ajattelee vain itseään. Ei ehkä tiedä ajattelevansa, mutta kuitenkin saattaa niin tehdä. Itse esmes tiedostan että noissa edellisissä elämissäni on juuri sellaisia asioita joita vihaan oikein tulenpalavasti kun niitä tehdään muille ihmisille. Jotenkin sitä on vaan niin anteeksiantamaton.

        Mutta ehkä vielä joskus rämähtää lisää sitä infoa menneisyyttäni koskien ja saan jonkinlaisen rauhan. Tai jos en niin en, yritän kumminkin järkeillä näitä asioita spirituaaliselta kantilta siihen malliin että ei ihan antaudu niille "pahalla pahaa vastaan" -fiiliksilleen!

        jos joku tekee jotain kamalaa esim perheenjäsenille, mutta sielu antaa anteeksi pahat teot vaikka ei ihminen materiassa siihen pystykään ainakaan heti. Kostoajatukset pilaavat vain oman elämän.

        Ja tuosta konkreettisesta toiminnasta: kaikki aikanaan. :-)


      • joku vaan
        Qadesha kirjoitti:

        Näytät tuolla toisaalla puhuvan Jeesuksesta, eli syysi olla uskomatta reinkarnaatioon ovat siis uskonnolliset eli uskot jo johonkin muuhun eli Jeesukseen. Itse koen vieraaksi uskoa johonkin ihmiseen, kaiketi koska ihmiset eivät voi ikinä olla täydellisiä - edes olettamani reinkarnaatiokierron viimeisessä elämässä ei tosiaankaan vaikuta esmes Buddhan perusteella siltä että sitä ollaan sitten noin niin kuin jumala. Tämän vuoksi Jeesustakaan jumaloivat jutut eivät minua pahemmin lämmitä. Ellei islam olisi monin tavoin niin vastenmielinen uskonto, yhtyisin kaiketi helpommin muslimien näkemyksiin siitä että on vain yksi Jumala, eikä mitään ihmismäisiä epäjumalia siinä ohessa.

        Varsinkin kun Jeesus sanoo UT:ssa että HÄN ei tiedä lopun ajoista ja yksin Jumala tietää. Eikö tuo ole selvä todiste siitä että Jeesus tiesi kyllä paikkansa eikä yrittänyt esittää jumalaa? (Tosin itse en noihin lopunaikoihin ole erikoisen lääpälläni, ovatpahan sellaista kamaa joilla jotkut pelottelevat itseään ja toisiaan aivan kuten jotkut katsovat kauhuelokuvia mielellään.) - Toinen todiste siitä että Jeesus ei pitänyt itseään jumalana on klassinen Luuk.18:18-19.

        Mutta toisaalta en koe tarpeelliseksi pitäytyä missään Raamatussa tms. - mainitsen noita UT:nkin kohtia aina vain sen vuoksi että niissähän on selviä ristiriitaisuuksia _nykyään_ muodissa olevan Jeesus-fanituksen suhteen. Olisi mielenkiintoista tutustua niihin k-uskonnon muotoihin jotka hävisivät uskontojen eloonjäämistaistelussa Rooman päivinä.

        Muuuutta periaatteesta yritän välttää usko vs. usko -hässäköitä koska ne eivät ikinä johda mihinkään rakentavaan.

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        Ja juuri se että en hyväksy on eräs oppi jonka olen saanut siitä kun jossain elämässä olen raiskannut ja tullut raiskatuksi.

        Milloin olet raiskannut ja kenet?
        .
        Ja miksi nyt et sitten voikaan sitä muistaa?
        .
        .

        .
        Kuka sinut raiskasi ja milloin?
        .
        Mikset voikaan kertoa siitä?


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Milloin olet raiskannut ja kenet?
        .
        Ja miksi nyt et sitten voikaan sitä muistaa?
        .
        .

        .
        Kuka sinut raiskasi ja milloin?
        .
        Mikset voikaan kertoa siitä?

        Kerroin kyllä edellisistä elämistä. Kaikki olemme raiskanneet ja kaikki olemme tulleet raiskatuiksi, myös sinä.

        Itse tapahtumat eivät jää muistiin mutta kylläkin se minkä kaikesta oppii.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        Kerroin kyllä edellisistä elämistä. Kaikki olemme raiskanneet ja kaikki olemme tulleet raiskatuiksi, myös sinä.

        Itse tapahtumat eivät jää muistiin mutta kylläkin se minkä kaikesta oppii.

        Arvasin. Yhtäkkiä ei olekaan mitään muistoja edellisistä elämistä. Vilkas ja ylikorostunut mielikuvitus sekoitettuna todellisuuden ja epätodellisuuden harhaisuuteen se vaan jyllää. Eiks jeh?


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Arvasin. Yhtäkkiä ei olekaan mitään muistoja edellisistä elämistä. Vilkas ja ylikorostunut mielikuvitus sekoitettuna todellisuuden ja epätodellisuuden harhaisuuteen se vaan jyllää. Eiks jeh?

        että minulla on raiskausmuistoja? En ole. Mutta näin se menee, koemme kaiken elämissämme.


      • Qadesha
        joku vaan kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.

        Hmh. Kuulostaa aika uhmaikäiseltä olettaa jo lähtökohtaisesti että pelkällä Jeesus-nimellä saa jonkun jossakin raivoihinsa. Itse kylläkin koen asian useimmiten niin kuin joku fiksu jossakin on todennut:

        Jesus is ok, it's the fan club I can't stand. Eli Jesse on okei, se on faniklubi jota en siedä.

        Katsos kun uskovaiset eivät omista sitä Jeesusta. Jeesus on todella monikäyttöinen, Jeesus voitaisiin nähdä jopa filosofina, jos me länsimaissakin olisimme jo tarpeeksi sofistikoituneita käsittelemään näitä hengellisiä asioita ihan _oikeasti_ henkisellä tasolla. Lapselliset hiekkalaatikkoleikit kuten "meidän Jeesus on parempi kuin teidän Jeesus" eivät kehitä. Mutta tietenkin ihmiset niihin lankeavat kerta toisensa jälkeen koska meillä jokaisella on ego riesanamme.

        Jeesus sellaisena kuin hänet useimmiten käsitetään on tyylipuhdas arkkityyppi.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.

        Luuletko että minä vihaan Jeesusta? Hänhän oli ensimmäinen joka toi rakkauden sanoman maan päälle.

        Sinäkin taidat luulla vähän kaikenlaista mitä ei olekaan. :-)


      • Dzinni
        Aritta kirjoitti:

        Luuletko että minä vihaan Jeesusta? Hänhän oli ensimmäinen joka toi rakkauden sanoman maan päälle.

        Sinäkin taidat luulla vähän kaikenlaista mitä ei olekaan. :-)

        Ensimmäinen oli Buddha.


      • vänkis
        joku vaan kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.

        Kyllähän tässä vihataankin Jesseä oikein olan takaa! JUU-U! ;)

        Sä selvästi haluat nähdä asian niin, että me oltais kovin Jeesus vastaisia ihmisiä? Saat siitä jonkinlaista voimaa. Noh, jonain päivänä tämäkin asia sulle kyllä selkeytyy.

        Itse ainakin koen olevani aika kova Jeesus diggari. Mitäs siihen sanot? Sanot tietenkin, että en usko oikealla tavalla. Sitähän teikäläiset aina täällä toitottaa.

        Jeesuksen opetukset on hienoja ja tarinakin eeppinen. Siitä lunastusopista taas en pahemmin perusta koska uskon sielun kehitykseen ja se ei oikein istu sen ajatuksen kanssa samaan pöytään. Haluan maksaa pahat tekoni tavalla ja toisella ja siksi kieltäydyn mistään armoista. Tosin sehän on jo hyvin armollista, että saa sovittaa tekonsa tavalla tai toisella.

        Jos joku haluaa saada kaikki tekonsa tuosta noin vaan anteeksi niin olkoon se sitten hänen tahtonsa. Minusta se vaan tuntuu aika halvalta ja helpolta. Mutta jos joku siitä saa rauhan itselleen, niin olkoon sitten niin! Ei se ole multa mitenkään pois. ;)


      • kokija
        joku vaan kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.

        Jeesus rakastaa meitä ja me Jeesusta. Tällä hetkellä hän lienee ainakin eräässä syyrialaisessa kehossa, ellei useammassakin kehossa samaan aikaan.


      • kokija
        joku vaan kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, ihmiset ovat epätäydellisiä. Tietysti joihinkin ihmisiin voi uskoa jos he ovat antaneet itsestään luotettavan kuvan. Minun elämäni perusta ei ole ihmisiin uskominen.

        Jeesus ei tullut tänne palvonnan kohteeksi eikä ylpistelemään eikä tekemään taikatemppuja. Jeesus tuli siksi että hän voi nostaa ihmisen katuojasta pois jos vaan ihminen niin haluaa. Jeesus tuli antamaan ihmiselle mahdollisuuden pelastautua kurjuudesta ja kaikesta pahasta. Jeesus todisti teoillaan että Hän kykenee siihen. Jeesus tuli kaikkien ihmisten avuksi. Kaikki jotka haluavat saavat avun Jeesukselta.

        Tiedän että nyt monen sappi kiehuu koska viestissäni oli monta kertaa mainittu Jeesus. Jeesus Kristus kuultuna tai luettuna aiheuttaa monelle ihmiselle vastenmielisen tunteen. Se sumentaa ajattelumaailman ja vääntää kaiken Jeesuksesta kuullun tai kirjoitetun toiseen muotoon. Jeesuksesta luetut asiat jäävät huomaamatta ja "oma totuus" astuu voimakkaana esiin ja "luo" Jeesuksesta uuden tarinan. Tämä todistaa tiettyjä asioita joista te ette halua kuullakaan sillä niihin uskotte vielä vähemmän.

        Juuri kukaan jälleensyntyjä tällä palstalla ei voi sanoa etteikö juuri näin olisi käynyt, sappi kiehuu. Se joka sanoo ettei "sappi kiehu" valehtelee.

        Jeesus Kristus ilmoittaa näin: "Odota minua enää hetken aikaa ja tulet huomaamaan unelmiesi täyttyneen. Näin tulee olemaan ja pian Minun ravitseva rakkauteni tulee voimistamaan ja täyttämään elämäsi ilolla."


      • Aritta
        Dzinni kirjoitti:

        Ensimmäinen oli Buddha.

        Niinhän se olikin. :-)


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        että minulla on raiskausmuistoja? En ole. Mutta näin se menee, koemme kaiken elämissämme.

        Et kai ala syömään omia sanojasi? Miten sinulla ei nyt sitten olekaan niitä muistoja vaikka olet sanonut että olet raiskannut ja tullut raiskatuksi?

        Sanoit:
        "Ja juuri se että en hyväksy on eräs oppi jonka olen saanut siitä kun jossain elämässä olen raiskannut ja tullut raiskatuksi."
        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8488179/40142826

        Ihan selkeästi tuon voi ymmärtää ja varsinkin sen joka sen sanoo pitäisi ymmärtää. Ei kai tässä tarvitse selitellä sinulle sinun omia sanojasi. ihan höpöjä puhut. Tottakai tiesin ettet pysty vastaamaan kysymyksiini kun sinulle ei ole mitään tuollaista voinut tapahtua edellisissä elämissä kun niitä ei ole. Ensin muistat ja sitten yhtäkkiä et muistakaan. Satuja kerrot ja valehtelet.
        Kun kerran noista valehtelemistasi raiskauksista olet pikku oppisi mukaan oppinut jotakin niin mitä se voi olla kun et edes muista koko tapahtumaa? Miksi aikuisen ihmisen pitää valehdella ensin itselleen ja sitten vielä muille?


      • joku vaan
        Qadesha kirjoitti:

        Hmh. Kuulostaa aika uhmaikäiseltä olettaa jo lähtökohtaisesti että pelkällä Jeesus-nimellä saa jonkun jossakin raivoihinsa. Itse kylläkin koen asian useimmiten niin kuin joku fiksu jossakin on todennut:

        Jesus is ok, it's the fan club I can't stand. Eli Jesse on okei, se on faniklubi jota en siedä.

        Katsos kun uskovaiset eivät omista sitä Jeesusta. Jeesus on todella monikäyttöinen, Jeesus voitaisiin nähdä jopa filosofina, jos me länsimaissakin olisimme jo tarpeeksi sofistikoituneita käsittelemään näitä hengellisiä asioita ihan _oikeasti_ henkisellä tasolla. Lapselliset hiekkalaatikkoleikit kuten "meidän Jeesus on parempi kuin teidän Jeesus" eivät kehitä. Mutta tietenkin ihmiset niihin lankeavat kerta toisensa jälkeen koska meillä jokaisella on ego riesanamme.

        Jeesus sellaisena kuin hänet useimmiten käsitetään on tyylipuhdas arkkityyppi.

        Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että uskovaiset omistaisivat Jeesuksen?

        Jos joku uskoisi sinun puheitasi niin miltä sinusta tuntuisi jos häntä pilkattaisiin sen takia? Pilkkaaja ei uskaltaisi pilkata suoraan sinua vaan sitä joka haluaa tuntea sinut. Ns. epäsuoraa pilkkaa sinua kohtaan. Noin juuri menettelet Jeesuksen suhteen. Yleistät kaikki Jeesukseen uskovat yhdeksi faniclubiksi ja mollaat heitä. Uskovien kautta sinä pilkkaat Jeesusta. Huomaatkohan mitä teet? Onko tuo sinun tapasi kun sappesi kiehahtaa Jeesuksen suhteen, kieroilu "fanien" kautta?
        Todellakin ihmisen pitäisi oikeasti henkistyä näkemään asiat ja jättää hiekkalaatikkokieroilut pois.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        Luuletko että minä vihaan Jeesusta? Hänhän oli ensimmäinen joka toi rakkauden sanoman maan päälle.

        Sinäkin taidat luulla vähän kaikenlaista mitä ei olekaan. :-)

        Eihän sinun Jeesuksesi mitään rakkautta ole tuonut kuin ehkä jollekin maksulliselle neitokaiselle hetkeksi aikaa.
        Ethän sinä usko siihen Jeesukseen josta Raamatussa kerrotaan.
        Eihän sinun olettamuksesi Jeesuksesta ole kohdanneet sitä Jeesusta joka on Raamatusta luettavissa.
        Ethän sinä tunne sitä elävää Jeesusta jonka uskovaiset tuntevat.

        Tämä kaikki oli päättelyä siitä mitä olet Jeesuksesta kirjoittanut ja minkälaisen Jeesuksen itse itsellesi haluaisit.

        Sinulla on kaikki valtuudet oppia tuntemaan Jeesus jos vain haluat. Jeesus Kristus ei ole kenenkään yksinoikeus. Jos et halua tuntea Jeesus Kristusta niin ainahan voit kertoilla juttuja jostakin toisesta Jeesus nimisestä ihmisestä.


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        Niinhän se olikin. :-)

        Tällä lauseella juuri todistit ettet tunne Jeesus Kristusta vaan olet puhunut koko ajan jostakin espanjalaisesta Jesuksesta. Oliskos tää Jesus vaikka kolmas rakkauden tuoja?


      • joku vaan
        vänkis kirjoitti:

        Kyllähän tässä vihataankin Jesseä oikein olan takaa! JUU-U! ;)

        Sä selvästi haluat nähdä asian niin, että me oltais kovin Jeesus vastaisia ihmisiä? Saat siitä jonkinlaista voimaa. Noh, jonain päivänä tämäkin asia sulle kyllä selkeytyy.

        Itse ainakin koen olevani aika kova Jeesus diggari. Mitäs siihen sanot? Sanot tietenkin, että en usko oikealla tavalla. Sitähän teikäläiset aina täällä toitottaa.

        Jeesuksen opetukset on hienoja ja tarinakin eeppinen. Siitä lunastusopista taas en pahemmin perusta koska uskon sielun kehitykseen ja se ei oikein istu sen ajatuksen kanssa samaan pöytään. Haluan maksaa pahat tekoni tavalla ja toisella ja siksi kieltäydyn mistään armoista. Tosin sehän on jo hyvin armollista, että saa sovittaa tekonsa tavalla tai toisella.

        Jos joku haluaa saada kaikki tekonsa tuosta noin vaan anteeksi niin olkoon se sitten hänen tahtonsa. Minusta se vaan tuntuu aika halvalta ja helpolta. Mutta jos joku siitä saa rauhan itselleen, niin olkoon sitten niin! Ei se ole multa mitenkään pois. ;)

        En saa minkäälaista voimaa ihmisten typeryydestä.

        Hatarat on käsityksesi uskoon tulosta. Ei se ole kuin nappi jota painamalla saa kaiken anteeksi ja ikuisen elämän kaupan päälle ja lisäksi armonlahjat puoleen hintaan. Heh.

        Hyvähän se on että diggaat Jeesusta sillä joskus se voi johtaa oikeasti johonkin. Ehkä siemen on vielä lepotilassa mutta toivon puolestasi että annat sen itää.

        Täällä puhutaan Jeesuksesta paljon sellaista joka ei sovi Häneen alkuunkaan. Paljon sellaista joka murentaa Hänen tahtoaan ja Hänen tekoaan ihmisten puolesta.
        Eräällä lapsella jäi leija puuhun oksan päähän ja lapsen isä kiikkui puuhun sille oksalle ja alkoi sahaamaan oksaa poikki ihan rungon vierestä. Näin tekee sellainen ihminen joka puhuu Jeesuksesta asioita jotka eivät kohtaa sitä todellisuutta joka Hän oli.
        Jeesuksesta tiedetään paljon ja jokainen saa oppia Hänestä koulussakin paljon. Olisiko se sitten tiedostamatonta vihaa jos joku puhuu Hänestä sellaista joka ei Häneen sovi.


      • joku vaan
        kokija kirjoitti:

        Jeesus rakastaa meitä ja me Jeesusta. Tällä hetkellä hän lienee ainakin eräässä syyrialaisessa kehossa, ellei useammassakin kehossa samaan aikaan.

        Ahaa.... vai niin. Kunhan vastasin.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Et kai ala syömään omia sanojasi? Miten sinulla ei nyt sitten olekaan niitä muistoja vaikka olet sanonut että olet raiskannut ja tullut raiskatuksi?

        Sanoit:
        "Ja juuri se että en hyväksy on eräs oppi jonka olen saanut siitä kun jossain elämässä olen raiskannut ja tullut raiskatuksi."
        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8488179/40142826

        Ihan selkeästi tuon voi ymmärtää ja varsinkin sen joka sen sanoo pitäisi ymmärtää. Ei kai tässä tarvitse selitellä sinulle sinun omia sanojasi. ihan höpöjä puhut. Tottakai tiesin ettet pysty vastaamaan kysymyksiini kun sinulle ei ole mitään tuollaista voinut tapahtua edellisissä elämissä kun niitä ei ole. Ensin muistat ja sitten yhtäkkiä et muistakaan. Satuja kerrot ja valehtelet.
        Kun kerran noista valehtelemistasi raiskauksista olet pikku oppisi mukaan oppinut jotakin niin mitä se voi olla kun et edes muista koko tapahtumaa? Miksi aikuisen ihmisen pitää valehdella ensin itselleen ja sitten vielä muille?

        Vaikka kuinka sinulle jotain selittäisi niin et sinä ymmärrä. Tai sitten et halua ymmärtää. Oletko täällä vain haastamassa riitaa vai haluatko tosiaan keskustella?

        En ole ikinä sanonut että MUISTAN entisistä elämistäni kaiken, mutta TIEDÄN että me kaikki jotka täällä nyt eletään olemme käyneet läpi myös raiskaamiset ja raiskatuksi tulemiset. Tiedän koska elämä menee niin. Mutta kun et sinä usko jälleensyntymiseen niin et sinä myöskään silloin voi ymmärtää miksi ihmisten on koettava kaikki. Eikä sinun tarvitsekaan uskoa.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Tällä lauseella juuri todistit ettet tunne Jeesus Kristusta vaan olet puhunut koko ajan jostakin espanjalaisesta Jesuksesta. Oliskos tää Jesus vaikka kolmas rakkauden tuoja?

        Luulen muuten vieläkin että Jeesus oli ensimmäinen rakkauden sanoman tuoja. Ei kai Budhalla ollut juuri sitä sanomaa.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että uskovaiset omistaisivat Jeesuksen?

        Jos joku uskoisi sinun puheitasi niin miltä sinusta tuntuisi jos häntä pilkattaisiin sen takia? Pilkkaaja ei uskaltaisi pilkata suoraan sinua vaan sitä joka haluaa tuntea sinut. Ns. epäsuoraa pilkkaa sinua kohtaan. Noin juuri menettelet Jeesuksen suhteen. Yleistät kaikki Jeesukseen uskovat yhdeksi faniclubiksi ja mollaat heitä. Uskovien kautta sinä pilkkaat Jeesusta. Huomaatkohan mitä teet? Onko tuo sinun tapasi kun sappesi kiehahtaa Jeesuksen suhteen, kieroilu "fanien" kautta?
        Todellakin ihmisen pitäisi oikeasti henkistyä näkemään asiat ja jättää hiekkalaatikkokieroilut pois.

        "Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että uskovaiset omistaisivat Jeesuksen?"

        Uskovaiset itse sitä saarnaavat.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Eihän sinun Jeesuksesi mitään rakkautta ole tuonut kuin ehkä jollekin maksulliselle neitokaiselle hetkeksi aikaa.
        Ethän sinä usko siihen Jeesukseen josta Raamatussa kerrotaan.
        Eihän sinun olettamuksesi Jeesuksesta ole kohdanneet sitä Jeesusta joka on Raamatusta luettavissa.
        Ethän sinä tunne sitä elävää Jeesusta jonka uskovaiset tuntevat.

        Tämä kaikki oli päättelyä siitä mitä olet Jeesuksesta kirjoittanut ja minkälaisen Jeesuksen itse itsellesi haluaisit.

        Sinulla on kaikki valtuudet oppia tuntemaan Jeesus jos vain haluat. Jeesus Kristus ei ole kenenkään yksinoikeus. Jos et halua tuntea Jeesus Kristusta niin ainahan voit kertoilla juttuja jostakin toisesta Jeesus nimisestä ihmisestä.

        Sinulla ei ole aavistustakaan millainen suhde minulla on Jeesukseen.


      • Qadesha
        joku vaan kirjoitti:

        Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että uskovaiset omistaisivat Jeesuksen?

        Jos joku uskoisi sinun puheitasi niin miltä sinusta tuntuisi jos häntä pilkattaisiin sen takia? Pilkkaaja ei uskaltaisi pilkata suoraan sinua vaan sitä joka haluaa tuntea sinut. Ns. epäsuoraa pilkkaa sinua kohtaan. Noin juuri menettelet Jeesuksen suhteen. Yleistät kaikki Jeesukseen uskovat yhdeksi faniclubiksi ja mollaat heitä. Uskovien kautta sinä pilkkaat Jeesusta. Huomaatkohan mitä teet? Onko tuo sinun tapasi kun sappesi kiehahtaa Jeesuksen suhteen, kieroilu "fanien" kautta?
        Todellakin ihmisen pitäisi oikeasti henkistyä näkemään asiat ja jättää hiekkalaatikkokieroilut pois.

        Täytyy kyllä sanoa etten ymmärrä tuollaisesta logiikasta hölkäsen pölähtävää. Jos jonkun uskovaisen tapa käyttäytyä tai puhua on kuulijoista vastenmielinen, niin eihän se inho Jeesukseen kohdistu vaan tuohon kyseiseen uskovaiseen. Tottakai on kaikenlaisia kiukuttelijoita jotka syyttävät Jeesusta kaikesta, kun kaikki eivät osaa ajatella näitä asioita siihen malliin että eihän se Jeesuskaan sille mitään mahda mitä hänen nimissään tehdään ja sanotaan.

        Tiedän muutamia mukavia uskovaisia, mutta _heitä_ en nimittäisikään fan clubilaisiksi, vaan jokainen heistä on viisas ja kehittynyt yksilö. Laumaihmiset ovat aina laumaihmisiä, ryhmittyivät sitten minkä tahansa aatteen, asian tai henkilöhahmon ympärille.

        Ei ihmisten tekoja ja sanoja voi sysiä sellaisten kontolle joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa vaikka nämä sanojat ja tekijät ovat käyttäneet kyseisten ihmisten nimiä ja vakuuttaneet toimivansa heidän nimissään. Jos minä esim. sanoisin että olen saanut mission Elvikseltä ja alkaisin jäkättää päivät pääksytysten jotain saarnoja, ivaisin ja pilkkaisin ihmisiä (kaikkea tätä olen saanut uskovaisten suusta kuulla, varsinkin netissä) niin Elviksenkö vika se olisi? Tuskin!

        Jos tämä ei oikein selkene sinulle niin pliis ÄLÄ vastaa. Olen todellakin kyllästynyt melkein lopullisesti uskovaisten kanssa kiistelemiseen, kun se kaikki aina pyörii sen ympärillä että kiistelevä uskovainen on niin täynnä sitä omaa itseään että päivästä toiseen pitää tuputtaa sitä omaa näkemystään ja siihen hyväksikäytetään törkeästi tätä Jeesusta, lopulta homma menee sellaiseksi että jos kiihkouskovainen menee kauppaan hakemaan litran maitoa niin sekin johtuu jotenkin Jeesuksesta. Ei hyvää päivää, sanoisin.

        En nyt tällä kerralla osaa tämän paremmin sanoa kun tuli kiirus muualle. Mutta mieti tätä. Sen takia kyllästyn aina uskovaisiin kun he eivät yhtään mieti mitään mitä heille sanotaan, vaan jatkavat vaan sitä yhtä ja samaa touhua mihin kuuluu toisen osapuolen sanojen vääristely ja vääntely, varsinkin se että vastataan täsmälleen samalla tavalla asia vain nurinpäin kääntäen. Kai tuolla nyt oli taas kaikenlaista sellaista jota voit vääntää nurin ja sitten taas jankataan ja jankataan ja jankataan.

        Minkä takia? Sitäkö se Jeesus haluaa sinun tekevän? :(


      • vänkis
        joku vaan kirjoitti:

        En saa minkäälaista voimaa ihmisten typeryydestä.

        Hatarat on käsityksesi uskoon tulosta. Ei se ole kuin nappi jota painamalla saa kaiken anteeksi ja ikuisen elämän kaupan päälle ja lisäksi armonlahjat puoleen hintaan. Heh.

        Hyvähän se on että diggaat Jeesusta sillä joskus se voi johtaa oikeasti johonkin. Ehkä siemen on vielä lepotilassa mutta toivon puolestasi että annat sen itää.

        Täällä puhutaan Jeesuksesta paljon sellaista joka ei sovi Häneen alkuunkaan. Paljon sellaista joka murentaa Hänen tahtoaan ja Hänen tekoaan ihmisten puolesta.
        Eräällä lapsella jäi leija puuhun oksan päähän ja lapsen isä kiikkui puuhun sille oksalle ja alkoi sahaamaan oksaa poikki ihan rungon vierestä. Näin tekee sellainen ihminen joka puhuu Jeesuksesta asioita jotka eivät kohtaa sitä todellisuutta joka Hän oli.
        Jeesuksesta tiedetään paljon ja jokainen saa oppia Hänestä koulussakin paljon. Olisiko se sitten tiedostamatonta vihaa jos joku puhuu Hänestä sellaista joka ei Häneen sovi.

        Jeesus & kump. oli mulle aika kova juttu joskus 7-10 vuotiaana. Riparillakin oli ihan mukavaa...

        Miksi tässä pitäs mennä "sekasin Jessestä"? En tajuu. Ei ole meiläkäisen juttu, mutta huomisestahan ei koskaan tiedä! ;)

        Tylsää! Meikäläinen saa kiksejä tieteistä ja taiteista ja ne onkin meikäläisen "pelastajia". Ei ole koskaan tylsää kun niissä riittää tekemistä ja tutkimista vaikka kuinka.

        Jos joku diggailee jotain ihmeen heilumista ja kaatumista "Jessen nimessä" niin se olkoon sitten hänen juttunsa. Ei se mua haittaa yhtään. Huvittaa vaan lähinnä se jos joku kuvittelee, että kaikkien pitäs olla samanlaisia toistensa klooneja. Sitähän uskovat tuntuvat olevan? Klooneja vailla omia ajatuksia. Lainataan aina kaikkien muiden juttuja ja Raamattua Sori vaan. Pirun tylsää hommaa. ;)

        Ehkä saat ekstaaseja ja olet ihan eri mieltä uskon tylsyydestä? Hyvä niin! Mua ei vaan kiinnosta mitkään ekstaasitkaan. Maailman ihmeiden ihmettelemisessä on mulle ihan tarpeeksi ekstaasia.

        Hohhoijakkaa...

        ;)


      • Qadesha
        joku vaan kirjoitti:

        Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että uskovaiset omistaisivat Jeesuksen?

        Jos joku uskoisi sinun puheitasi niin miltä sinusta tuntuisi jos häntä pilkattaisiin sen takia? Pilkkaaja ei uskaltaisi pilkata suoraan sinua vaan sitä joka haluaa tuntea sinut. Ns. epäsuoraa pilkkaa sinua kohtaan. Noin juuri menettelet Jeesuksen suhteen. Yleistät kaikki Jeesukseen uskovat yhdeksi faniclubiksi ja mollaat heitä. Uskovien kautta sinä pilkkaat Jeesusta. Huomaatkohan mitä teet? Onko tuo sinun tapasi kun sappesi kiehahtaa Jeesuksen suhteen, kieroilu "fanien" kautta?
        Todellakin ihmisen pitäisi oikeasti henkistyä näkemään asiat ja jättää hiekkalaatikkokieroilut pois.

        Tuli muutama virhe ja sen vuoksi poistin tämän ja tässä korjattu versio:

        Tuossa jäin vielä miettimään sadannetta kertaa mikä näissä uskonasioissa on sellaista että itsekukin niin helposti heittäytyy puolustuskannalle ja alkaa nähdä mörköjä kaikkialla.

        Voi olla että tuo aloitukseni otsikko jo sinällään on haastava, kärjistävä, ehkä yllyttäväkin? Ymmärräthän että minulla reinkarnaatioon uskovana ei _Suomessa_ mitään kymmenien tuhansien ihmisten laumaa takanani josta saa sellaista joukkovoimaa uskomukselleen, ja koska minulla ei ole mitään tiettyä nimeä johon aina vedota, tulee helposti altavastaajan tunne. Sellainen fiilis että kaikki ovat vastaan. Vaikka kyselyissä joskus on todettu että aika monikin suomalainen pitää reinkarnaatiota mahdollisena (ei, en osaa heittää tarkkoja lukuja, siitä on todella kauan kun moisista kyselyistä luin), niin eivät ne gallupit erikoisemmin lämmitä.

        Minusta on tuntunut aina ihmeelliseltä kun kohtaan, varsinkin netissä, uskovaisia että miksi te koette niin syvästi että TE olette se sakki jota vainotaan, jolle naureskellaan, jota pilkataan ja halveksutaan? Teillähän se joukkovoima on takananne, koska maassa kuitenkin kai 80 % tai enemmänkin sitoutuu nimittämään itseään evankelisluterilaisiksi. Mutta ehkäpä useimmat kovasti uskostaan todistavat eivät kuitenkaan pidä kirkon linjasta ja täten he kokevat olevansa hyvin vähälukuisia, uhattuja, sukupuuton partaalla?

        Oman uskonsa kanssa on vaikea nähdä että oma KÄYTÖS saattaa olla se mikä saa ihmiset ärtymään, ei suinkaan se mistä tai kenestä puhuu. Sehän on Jeesus-fanituksessa harvinaisen selvää että harva kai mistään Jeesuksesta "sappeen kiehuttaisi" ellei Jeesuksesta puhuttaisi niin ärsyttävään tyyliin. Itse vihaan ympärileikkauksen nimikkeellä kulkevaa irvokasta perinnettä ja olen pitänyt siitä mekkalaa netissä iät ajat, ja moni alkaa jo ärtyä siihen että otan asian aina esille. Ärtyneinä he vaikuttavat minun silmiini siltä kuin he haluaisivat että silvonnan perinne jatkuu, että se on heistä ihan ok. Vaikka tosiasiassa se saattaa olla että he ovatkin kyllästyneitä siihen että minä jauhan siitä asiasta, että suurin osa näistä kuulijoista ihan oikeasti ei todellakaan halua että moista iljetystä Maan päällä harjoitetaan.

        Minäkin ihan todella katson että Jessellä on fiksuja juttuja, mutta se mitä en voi sietää on todellakin se että jotkut, huom. jotkut (ne kovaäänisimmät?) omivat Jeesuksen itselleen ja katsovat oikeudekseen päättää siitä mitä mieltä Jeesus on mistäkin. Eihän kyse ole mistään Jeesuksesta vaan hänestä puhuvan ihan ikiomasta egosta kun aletaan väittää jotain sellaista että "Jeesus tulee ja tappaa kaikki homot ja avoliittolaiset". - Tämä on esimerkki jonka olen usein ottanut esille. Minulle nimittäin tuli vuosia sitten kotiin tuntemattomalta lähettäjältä sarjakuva joka alkoi sillä että mies heräsi henkiin ruumishuoneella ja loppui siihen että Jeesus ilmoittaa tulevansa tappamaan homot ja avoliittolaiset.

        Jos joku uskovainen jossakin ajattelee noin, kai minulla on oikeus inhota hänen puheitaan ilman että koko juttu oikeasti liittyy mitenkään Jeesukseen? Pidän hyvin outona sellaista ettei ihminen näe homolla tai avoliittolaisella minkäänlaista ihmisarvoa, että hänen mielestään itse "Jumalakin" on valmis hävittämään homon tai avoliittolaisen koska mukamas vihaa sellaisia. Mitäs sitten loi ihmiset ollenkaan, koska kaikkivaltiaana tottakai tietää mitä kaikkea täällä maailmassa tulee olemaan!

        Ei. Emme me näillä palstoilla tiedä mitään Jumalasta ja ehkä hyvin vähän Jeesuksestakaan. Jokainen vain pölötämme siitä mikä meidän omissa egoissamme pyörii. Henk.koht. itseäni kiinnostavat vaihtoehtoiset näkemykset Jeesuksesta, hänen mahdollinen avioliittonsa jne.

        Mutta mitä sillä oikeastaan on reinkarnaation kanssa tekemistä? Ei niin mitään. Sen vuoksi tulee aina sellainen tunne kun haluaa keskustella mistä tahansa henkisestä asiasta ja joku uskovaisuuden edustaja tulee paikalle ikäänkuin hän tieten tahtoen pyrkisi sabotoimaan Jeesus-jutuilla kaikki muut keskustelut että loppujen lopuksi ei puhuta mistään muusta kuin Jeesuksesta ja sitten jos muut keskustelijat kyllästyvät koko juttuun, Jeesus fan klubilainen voi todeta voitonriemuisesti että nehän vihaa MINUN JEESUSTANI eli siis hän on pystynyt uhmakkaasti osoittamaan kuinka KOKO MAAILMA on häntä vastaan, eli hän siis yksinään on pikku marttyyri ja ainoa joka on oikeassa. Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin teinikapinasta. Joku isottelee Saatanan kanssa ja pelottelee muita, joku isottelee Jeesuksellaan ja pyrkii ärsyttämään muita niin että he kyllästyisivät ja sitten voi punottaa ja pönöttää punaisena omahyväisestä onnestaan.

        Eikä Jeesus-juttu ole ainoa tietenkään! Jollekulle se käsikassara on islam Muhammed, toiselle Buddha tai mitä näitä onkaan. Ja kuten alussa kävi selväksi, kyllä minullekin tulee helposti sellaisia fiiliksiä että minä uskoni vs. muu maailma.

        Mutta koska yritän tuosta typerästä ja lapsellisesta tunteesta pois, pyrin rajoittamaan näitä nettikiistoja Jeesuksen kyseessä ollen. Sen vuoksi saattaa olla että yksinkertaisesti vaikenen sinun tai jonkun muunkin uskovaisen suuntaan, ja tarkoitan sillä vaan sitä että haen rauhaa. Mielenrauhaa itselleni ja siinä ohessa väistämättä rauhaa myös muillekin, koska tiedän että kykenen pahana päivänä olemaan erittäin rasittava ihminen ja jauhamaan vaikka maailman tappiin. Se mikä mielestäni Jeesus-fanituksessa menee totaalisesti pieleen on se että nämä fanit eivät edes yritä parantaa itseään tai tapojaan. Ehkä joku jättää juomisen, mutta se on sitten siinä. Muuten saa olla vaikka kuinka inhottava ihminen. Tämän ajatuksen perustan omiin kokemuksiini ja muilta kuulemiini kokemuksiin kun on oltu uskovaisen kanssa tekemisissä. Siellä on seksuaalista ahdistelua, kiusantekoa, haistattelua, tappouhkaus ja vaikka mitä. Eikä se Jeesuksen syy ole vaan ihmisten keskenkasvuisuuden.

        En minä tiedä pystynkö parantamaan tapojani sen kummemmin jos nyt uskon johonkin reinkarnaatioon ja karmaan, mutta voihan sitä edes yrittää. Pelkään pahoin että uskovaiset ottavat sen Raamatun jotenkin niin tosissaan että sieltä apinoidaan juuri sitä profeettojen räyhähenkistä käytöstä että saa muka sanoa ihan mitä vaan kunhan on siellä oikeauskoisten leirissä.

        Ei tämä kaikki sinua koske, enhän minä tiedä sinun nettipersoonallisuudestasi mitään kun pitkästä aikaa tähän pöllähdin. Mietiskelin vain omia kokemuksiani. Toivottavasti nyt kuitenkin osaan itse pitää itseni kurissa, vaikka se on tietenkin aina arvoitus että missä määrin muut ymmärtävät minua ja menevätkö nämä ideani koskaan muille asti edes perille.

        JA obs. Jeesus-fanitus tosiaankin tarkoittaa sellaista uhmakasta ja kiukuttelevaa Jeesuksesta vouhottamista, ei kaikkia uskovia. Todellakin olen kohdannut ihan ok uskovaisiakin!


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Jeesus Kristus ilmoittaa näin: "Odota minua enää hetken aikaa ja tulet huomaamaan unelmiesi täyttyneen. Näin tulee olemaan ja pian Minun ravitseva rakkauteni tulee voimistamaan ja täyttämään elämäsi ilolla."

        Toivottavasti Jeesuksen rakkaus ensimmäiseksi täyttää niiden ihmisten elämän ilolla jotka hänestä jo valmiiksi eniten puhuvatkin. Ehkä se onkin niin että siitä puhe mistä puute.


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Jeesus & kump. oli mulle aika kova juttu joskus 7-10 vuotiaana. Riparillakin oli ihan mukavaa...

        Miksi tässä pitäs mennä "sekasin Jessestä"? En tajuu. Ei ole meiläkäisen juttu, mutta huomisestahan ei koskaan tiedä! ;)

        Tylsää! Meikäläinen saa kiksejä tieteistä ja taiteista ja ne onkin meikäläisen "pelastajia". Ei ole koskaan tylsää kun niissä riittää tekemistä ja tutkimista vaikka kuinka.

        Jos joku diggailee jotain ihmeen heilumista ja kaatumista "Jessen nimessä" niin se olkoon sitten hänen juttunsa. Ei se mua haittaa yhtään. Huvittaa vaan lähinnä se jos joku kuvittelee, että kaikkien pitäs olla samanlaisia toistensa klooneja. Sitähän uskovat tuntuvat olevan? Klooneja vailla omia ajatuksia. Lainataan aina kaikkien muiden juttuja ja Raamattua Sori vaan. Pirun tylsää hommaa. ;)

        Ehkä saat ekstaaseja ja olet ihan eri mieltä uskon tylsyydestä? Hyvä niin! Mua ei vaan kiinnosta mitkään ekstaasitkaan. Maailman ihmeiden ihmettelemisessä on mulle ihan tarpeeksi ekstaasia.

        Hohhoijakkaa...

        ;)

        Jos sinä tieteistä olet kiinnostunut, pitäisi sinun tietää, että siihen kuuluu myös siteeraaminen.

        Älylliseen keskusteluun kuuluu myös (näin netin välityksellä oiva keino) siteerata sellaisia sivustoja, joissa kyseessä olevasta aiheesta on joku toinen sanonut painavaa ja jota haluaa esitellä oman mielipiteensä yhteydessä. Se EI tarkoita toisten apinoimista, for boring sake! On helpompi laittaa linkkejä, jos ei halua kirjoittaa kovin pitkälti. Itse ainakin luen mieluummin hyviä linkkejä kuin jonkun pitkiä itsetehosteisia aivoripulointeja. Netissä on paljon hyvää raamattu-opetusta, ja sen linkittäminen muidenkin saataville ei merkitse että olisimme toistemme klooneja. Kun nyt tälläkin palstalla sinä ja moni muu niin usein väärää tulkintaa Raamatusta esitätte, niin onhan se nyt sananvapauteen kuuluvaa, että voi vääriä tulkintoja oikaista. Ja helpoiten sen tekee linkittämällä sellaisten sivuostoja, joille Jumala on antanut sanan selittämisen tehtävän. Kas kun meille kaikille ei ole annettu samaa tehtävää.

        Sinä se vaan elät harhoissasi ettei uskovalla ole omia ajatuksia...

        Vaikka tuhat kerta korjaisi asiaa, niin aina se sieltä putkahtaa...

        Hohhoijakkaa...


      • Aritta
        vaan.. kirjoitti:

        Jos sinä tieteistä olet kiinnostunut, pitäisi sinun tietää, että siihen kuuluu myös siteeraaminen.

        Älylliseen keskusteluun kuuluu myös (näin netin välityksellä oiva keino) siteerata sellaisia sivustoja, joissa kyseessä olevasta aiheesta on joku toinen sanonut painavaa ja jota haluaa esitellä oman mielipiteensä yhteydessä. Se EI tarkoita toisten apinoimista, for boring sake! On helpompi laittaa linkkejä, jos ei halua kirjoittaa kovin pitkälti. Itse ainakin luen mieluummin hyviä linkkejä kuin jonkun pitkiä itsetehosteisia aivoripulointeja. Netissä on paljon hyvää raamattu-opetusta, ja sen linkittäminen muidenkin saataville ei merkitse että olisimme toistemme klooneja. Kun nyt tälläkin palstalla sinä ja moni muu niin usein väärää tulkintaa Raamatusta esitätte, niin onhan se nyt sananvapauteen kuuluvaa, että voi vääriä tulkintoja oikaista. Ja helpoiten sen tekee linkittämällä sellaisten sivuostoja, joille Jumala on antanut sanan selittämisen tehtävän. Kas kun meille kaikille ei ole annettu samaa tehtävää.

        Sinä se vaan elät harhoissasi ettei uskovalla ole omia ajatuksia...

        Vaikka tuhat kerta korjaisi asiaa, niin aina se sieltä putkahtaa...

        Hohhoijakkaa...

        Ettäkö väärää tulkintaa? :-)
        Mikä niistä tuhannista tulkinnoista sitten sattuisi olemaan se oikea? Ai niin, sinun tulkintasi. :-)


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Jos sinä tieteistä olet kiinnostunut, pitäisi sinun tietää, että siihen kuuluu myös siteeraaminen.

        Älylliseen keskusteluun kuuluu myös (näin netin välityksellä oiva keino) siteerata sellaisia sivustoja, joissa kyseessä olevasta aiheesta on joku toinen sanonut painavaa ja jota haluaa esitellä oman mielipiteensä yhteydessä. Se EI tarkoita toisten apinoimista, for boring sake! On helpompi laittaa linkkejä, jos ei halua kirjoittaa kovin pitkälti. Itse ainakin luen mieluummin hyviä linkkejä kuin jonkun pitkiä itsetehosteisia aivoripulointeja. Netissä on paljon hyvää raamattu-opetusta, ja sen linkittäminen muidenkin saataville ei merkitse että olisimme toistemme klooneja. Kun nyt tälläkin palstalla sinä ja moni muu niin usein väärää tulkintaa Raamatusta esitätte, niin onhan se nyt sananvapauteen kuuluvaa, että voi vääriä tulkintoja oikaista. Ja helpoiten sen tekee linkittämällä sellaisten sivuostoja, joille Jumala on antanut sanan selittämisen tehtävän. Kas kun meille kaikille ei ole annettu samaa tehtävää.

        Sinä se vaan elät harhoissasi ettei uskovalla ole omia ajatuksia...

        Vaikka tuhat kerta korjaisi asiaa, niin aina se sieltä putkahtaa...

        Hohhoijakkaa...

        Suurin osa täällä kirjoittaa ihan omia näkemyksiään ja kokemuksiaan, ja se on keskustelua parhaimmillaan. Noita uskovien propagandasivustoja ei ihan oikeesti jaksa oikein lukea. Ehkä joitain paremmin laadittuja sivustoja lukuunottamatta. Säkin voisit tutustua vaikka tähän sivustoon

        http://reluctant-messenger.com/reincarnation-proof.htm

        Ei oo mikään pakko jos ei halua! ;)

        Valitettavasti noissa uskovien jutuissanne on sangen vähän mitään kiinnostavampaa. Tuntuu kun puhuis tähtitieteestä ihmisen kanssa, joka uskoo edelleenkin auringon kiertävät maata ja tähtien olevan reikiä taivaankannessa. Ja jos et ole hänen kanssaan samaa mieltä, niin turpiin tulee tai ainakin ivaa siitä, että elää harhoissa yms.

        Uskothan sinäkin siihen hullutukseen? Miten sellaiseen uskovan ihmisen kanssa voi keskutella mahdollisesta totuudesta yhtään mitään? Lähes täysin mahdotonta!

        Nyt ei vaan tule mieleen yhtään ajatusta, jonka olet täällä esittänyt, joka olisi edes jossain määrin omaperäinen. Pelkkää uskonnollisen kielen apinointia. Vai olikos se jokin "heettiläisjuttu" joskus täällä jossain?

        Siis joskus on ollut joku muinaiskansa jossain ja siitä kerrotaan ihan Raamatussakin! Tosi vaikuttavaa. Melkeen alan uskoa jo koko kirjaan.

        Maailmankaikkeus on niin hiton kiehtova paikka ja miten vähän siitä Raamatussakin kerrotaan ja nekin jutut on lähinnä kaikenmaailman taikauskoa ja muuta höpöhöpöä täynnä. Sori, että en oikein vakuutu. :/

        Ehkä saatkin naureskella siellä taivaassa sitten meille, kun olimme näin tyhmiä, harhoissa ja vaikka mitä? Lupaan kyllä onnitella sua sitten. ;) Jos tää nyt kerran on joku kumma kilpa siitä kuka oikein on oikeassa ja kuka ei? ;)

        Mä olen muuten jo aika hyvä häviäjä, eikä sellanen häviä oikeastaan enää koskaan! :)


      • Qadesha
        vaan.. kirjoitti:

        Jos sinä tieteistä olet kiinnostunut, pitäisi sinun tietää, että siihen kuuluu myös siteeraaminen.

        Älylliseen keskusteluun kuuluu myös (näin netin välityksellä oiva keino) siteerata sellaisia sivustoja, joissa kyseessä olevasta aiheesta on joku toinen sanonut painavaa ja jota haluaa esitellä oman mielipiteensä yhteydessä. Se EI tarkoita toisten apinoimista, for boring sake! On helpompi laittaa linkkejä, jos ei halua kirjoittaa kovin pitkälti. Itse ainakin luen mieluummin hyviä linkkejä kuin jonkun pitkiä itsetehosteisia aivoripulointeja. Netissä on paljon hyvää raamattu-opetusta, ja sen linkittäminen muidenkin saataville ei merkitse että olisimme toistemme klooneja. Kun nyt tälläkin palstalla sinä ja moni muu niin usein väärää tulkintaa Raamatusta esitätte, niin onhan se nyt sananvapauteen kuuluvaa, että voi vääriä tulkintoja oikaista. Ja helpoiten sen tekee linkittämällä sellaisten sivuostoja, joille Jumala on antanut sanan selittämisen tehtävän. Kas kun meille kaikille ei ole annettu samaa tehtävää.

        Sinä se vaan elät harhoissasi ettei uskovalla ole omia ajatuksia...

        Vaikka tuhat kerta korjaisi asiaa, niin aina se sieltä putkahtaa...

        Hohhoijakkaa...

        Uskotko ihan tosiaan että jokainen joka _väittää_ saaneensa Jumalalta erikoiskyvyn selittää Raamattua on tosiaan oikeassa oman väitteensä kanssa?

        Minusta sellaiset väitteet ovat aika poskettomia. Mutta niihin väitteisiin vedotaan aina kun ei siedä sitä että näkemykset eri Raamatun kohdista eroavat. Esim. täällä on yksi kauhean mielenkiintoinen näkemys tällä kertaa:

        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8475262/40126071

        Raamattua tulee tutkia myös kielitieteelliseltä ja tieteelliseltä pohjalta, eikä jättää sitä kaikenmaailman omiin auktoriteetteihinsa USKON varjolla vetoavien rääpösteltäväksi. Emme elää enää mitään 1400-lukua jolloin taikausko rehotti, vaan jokainen voi jopa itse oman järkensä kanssa päättää että haluaako hän uskoa jonkun toisen ihmisen väitteitä siitä että mitähän se "Jumala" oikein milloinkin tarkoitti.

        Ihmiset kirjoittavat kirjoja ihmisille ja sitten vedotaan Jumalaan. Itse näen ilmoitusta Jumalasta esim. luonnossa heti 100 x enemmän kuin yhdessäkään ihmisten kirjoittamista kirjoista. Arvostan paljon kirjoja ja onhan niitä tullut jokunenkin aikoinaan luettua, mutta ei niihin tarvitse niin taikauskoisella kunnioituksella suhtautua että tehdään sääntöjä ja dogmeja siitä miten mikin asia _pitää_ käsittää, semminkin kun tutkimus saattaa paljastaa aina yllättäviä uusia seikkoja siitä miten kirjat kirjoittaneet aikalaiset asiat näkivät.

        Radiosta kuulin kerran että se kohta missä sanotaan että "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" on käännetty väärin ja se meni jotenkin niin että pitää paimensauvan kanssa ohjata lapsia. Se ei tarkoita että pitää hakata sillä sauvalla luulot pois, vaan viitattiin siihen että pitää olla hyvä paimen, ei suinkaan raivohullu rääkkääjä. Lähi-idässä on käytetty paljon kaikenlaisia vertauskuvia ja sananparsia joita ei mikään itsensä Jumalan äänitorveksi kuvitteleva länkkäri enää pysty ymmärtämään jos asioita ei neutraalisti tutkita.


      • kokija
        Qadesha kirjoitti:

        Toivottavasti Jeesuksen rakkaus ensimmäiseksi täyttää niiden ihmisten elämän ilolla jotka hänestä jo valmiiksi eniten puhuvatkin. Ehkä se onkin niin että siitä puhe mistä puute.

        Totta, huomaan tarvitsevani kasvaa rakkaudessa ja elämän hyväksymisessä sellaisenaan. Edellä olevassa repliikissä ollut juttu oli sanatarkka lainaus herra Cremen välittämänä, koko maailmalle.


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Suurin osa täällä kirjoittaa ihan omia näkemyksiään ja kokemuksiaan, ja se on keskustelua parhaimmillaan. Noita uskovien propagandasivustoja ei ihan oikeesti jaksa oikein lukea. Ehkä joitain paremmin laadittuja sivustoja lukuunottamatta. Säkin voisit tutustua vaikka tähän sivustoon

        http://reluctant-messenger.com/reincarnation-proof.htm

        Ei oo mikään pakko jos ei halua! ;)

        Valitettavasti noissa uskovien jutuissanne on sangen vähän mitään kiinnostavampaa. Tuntuu kun puhuis tähtitieteestä ihmisen kanssa, joka uskoo edelleenkin auringon kiertävät maata ja tähtien olevan reikiä taivaankannessa. Ja jos et ole hänen kanssaan samaa mieltä, niin turpiin tulee tai ainakin ivaa siitä, että elää harhoissa yms.

        Uskothan sinäkin siihen hullutukseen? Miten sellaiseen uskovan ihmisen kanssa voi keskutella mahdollisesta totuudesta yhtään mitään? Lähes täysin mahdotonta!

        Nyt ei vaan tule mieleen yhtään ajatusta, jonka olet täällä esittänyt, joka olisi edes jossain määrin omaperäinen. Pelkkää uskonnollisen kielen apinointia. Vai olikos se jokin "heettiläisjuttu" joskus täällä jossain?

        Siis joskus on ollut joku muinaiskansa jossain ja siitä kerrotaan ihan Raamatussakin! Tosi vaikuttavaa. Melkeen alan uskoa jo koko kirjaan.

        Maailmankaikkeus on niin hiton kiehtova paikka ja miten vähän siitä Raamatussakin kerrotaan ja nekin jutut on lähinnä kaikenmaailman taikauskoa ja muuta höpöhöpöä täynnä. Sori, että en oikein vakuutu. :/

        Ehkä saatkin naureskella siellä taivaassa sitten meille, kun olimme näin tyhmiä, harhoissa ja vaikka mitä? Lupaan kyllä onnitella sua sitten. ;) Jos tää nyt kerran on joku kumma kilpa siitä kuka oikein on oikeassa ja kuka ei? ;)

        Mä olen muuten jo aika hyvä häviäjä, eikä sellanen häviä oikeastaan enää koskaan! :)

        Nopsasti sinulla tuo roolin vaihto sujuu. Taas se meni tuohon samaan ilkeilyyn...

        Onko suurin osa välttämättä oikeassa? Minusta järkevää keskustelua tällaisilla palstoilla on nimenomaan erilaisten käsitysten ristituli, ei tyhjänpäiväinen juupas-eipäs -kinaaminen vaan järkevästi perustellen. Samanmielisten hymistelyt ei kiinnosta. Mutta aika pianhan nämä yksitoikkoisiksi vääränlaisine kinaamisineen käy.

        Ian Stevensonin tutkimuksetkaan ei totuutta välttämättä tarjoa. Ja nyt tulee siteeraamista, siihen saat tottua, niistä en aio luopua! Kaikesta maailmassa olevasta kiinnostunut ei oikein puheitaan vakuuta, kun sanoo ettei jaksa uskovien sivuja lukea. Eipä silti, ei se mitään ettei kiinnosta, ei uskon asiat kiinnostakaan ennen kuin Jumala vetää puoleensa. Siihen saakka ihminen keksii kaikenlaisia verukkeita ja syitä olla ottamasta todesta tietoa että Raamatusta se elämän oikea totuus löytyy.


        "Erikoinen piirre jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee eläneensä samana henkilönä. Tällainen oli Said Bouhamsyn tapaus, jota Ian Stevenson on perusteellisesti tutkinut.
        Bouhamsy oli druusi, joka kuoli auto-onnettomuudessa v. 1943. Puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarelleen syntyi poika, joka melkein ensisanoikseen sanoi Bouhamsyn lasten nimet. Poika osasi kertoa myös onnettomuudesta, joka oli päättänyt hänen "edellisen elämänsä", ja pelkäsi monta vuotta suunnattomasti kuorma-autoja.
        Ongelmana vain oli, että myöhemmin, v. 1958, syntyi 50 km:n päässä toinen poikalapsi, joka myös alkoi muistella edellistä elämäänsä Said Bouhamsyna! Hän muisti onnettomuuden ja lapsiensa lukumäärän ja muuta vastaavaa. Hänellekin kehittyi sairaalloinen pelko kuorma-autoja kohtaan.
        Niinpä, kun ovat kyseessä tällaiset tapaukset, joissa kaksi henkilöä muistelee eläneensä samana henkilönä, on niitä mahdoton selittää jälleensyntymällä. Se ei ainakaan voi olla syy, että kaksi henkilöä muistelee elämäänsä samana henkilönä. Todennäköisesti näissäkin tapauksissa on kysymyksessä hengen valtaan joutuminen."

        http://koti.phnet.fi/elohim/jalleensyntymisentutkiminen.html

        "Raamatun mukaan demonit voivat vaikuttaa ihmisessä ja koska ne ovat eläneet läpi ihmiskunnan historian, ne pystyvät antamaan tarkkaakin informaatiota aiemmista elämistä. Kyseinen näkemys ei rajoitu vain kristittyihin tutkijoihin, vaan mm. puhdasoppista hindulaisuutta edustava hinduswami Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya kommentoi Stevensonin tapauksia avoimessa kirjeessään tälle:
        "Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä. Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa."

        http://www.nic.fi/~shn/tekstit/uudsynty.htm

        Jos tämän hindun mielipide olisi jälleensyntyjien sivustolla, olisiko se painavampi silloin kuin nyt kristillisellä sivustolla?

        Ian Stevensonhan on sanonut mm. hypnoosista, että sillä saadut edellisten elämien kokemukset ovat kokonaan kuvitteellisia.



        Vai en ole esittänyt omia ajatuksia. Olen kyllä mutta itse palstan aiheesta, kuoleman jälkeisestä elämästä, kristittynä seuraan Raamatun ilmoitusta, en omia kuvitelmiani ja käsityksiäni siitä kuten jälleensyntyjät. Kun puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, sano nyt vihdoin MISTÄ LÄHTEESTÄ sinä tietosi tempaiset. Omasta päästäsi, tunteistasi, henkien valtaan joutumisestasi? Juuri tässä se hiertäminen tapahtuu tälläkin palstalla. Jälleensyntyjille omat kokemukset (mitä ne sitten onkaan, peiliin tuijotusta, jolloin "näkee" edelliset elämät, unet, joissa on jossain maassa ja uskoo että on asunut edellisissä elämissään tuossa maassa, paholaisen antamat sisäiset näyt edellisestä elämistä) ovat todisteena edellisistä elämistä. Raamattu kuitenkin ilmoittaa toista, joka on loukkaavaa joillekin niin että sitä ja sen sanomaan uskovia pitää ivata. Ei jällensyntymään uskovien perusteet ole kovin kestäviä, aika köykäisiä perusteita olet sinäkin esittänyt ja Raamatun ilmoitusta olet aika kehnosti kyennyt perusteettomaksi osoittamaan (lapsellinen, naurettava ym. on tieteen nimeen vannovalta - niin, suorastaan lapsellista ja naurettavaa).

        Tiedätkö sinä lainkaan mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa? Jos sinä tietäisit, et irvailisi kristittyjä oman ajattelun puuttumisesta. Itse seuraan mieluummin Jeesuksen sanoja, koska ne ovat henki ja elämä, kuin omia kuolemaan johtavia mielipiteitäni hengellisistä asioista.

        Yritä ymmärtää,
        yritä edes,
        sinä tiedemies!

        Miksi uskovien kirjoittamat sivut ovat propagandaa mutta jälleensyntymä- ym. newage-sivut eivät olisi? Ei edes tiede ole arvovapaata, jos muuta väität, enpä oikein jaksa uskoa puheisiisi.

        Mikäs se mahdollinen totuus sitten sinun mielestäsi on? Jos Jumala on ilmoittanut totuutensa hullutuksena, niin mikäs pieni ihminen on sitä irvailemaan? No tietenkin koko sen hengellisen sokeuden vimmallaan, jolla luulee hallitsevansa maailmankaikkeuden perustavanlaatuisia arvoituksia elämän synnystä syntymänsä suunnittelijana ja omien mokiensa sovittelijana tai mikä irvokkainta, raiskaus- ja tappamiskokemusten kerääjänä Jumalalle!

        Että mites se keskustelu totuudesta sitten sujuisi tämmösen kanssa? Aika kehnostihan tuo on onnistunut, pelkkää omista sanoista lipsumista...

        Tietämättömyydestähän ennakkoluulot kumpuaa, niin sinullakin tuo ainainen "littana maapallo-aurinko kiertää maata" -länkytys.

        Kyllä sinut vielä kerran tullaan vakuuttamaan Raamatun sanan luotettavuudesta...


      • vaan..
        Qadesha kirjoitti:

        Uskotko ihan tosiaan että jokainen joka _väittää_ saaneensa Jumalalta erikoiskyvyn selittää Raamattua on tosiaan oikeassa oman väitteensä kanssa?

        Minusta sellaiset väitteet ovat aika poskettomia. Mutta niihin väitteisiin vedotaan aina kun ei siedä sitä että näkemykset eri Raamatun kohdista eroavat. Esim. täällä on yksi kauhean mielenkiintoinen näkemys tällä kertaa:

        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8475262/40126071

        Raamattua tulee tutkia myös kielitieteelliseltä ja tieteelliseltä pohjalta, eikä jättää sitä kaikenmaailman omiin auktoriteetteihinsa USKON varjolla vetoavien rääpösteltäväksi. Emme elää enää mitään 1400-lukua jolloin taikausko rehotti, vaan jokainen voi jopa itse oman järkensä kanssa päättää että haluaako hän uskoa jonkun toisen ihmisen väitteitä siitä että mitähän se "Jumala" oikein milloinkin tarkoitti.

        Ihmiset kirjoittavat kirjoja ihmisille ja sitten vedotaan Jumalaan. Itse näen ilmoitusta Jumalasta esim. luonnossa heti 100 x enemmän kuin yhdessäkään ihmisten kirjoittamista kirjoista. Arvostan paljon kirjoja ja onhan niitä tullut jokunenkin aikoinaan luettua, mutta ei niihin tarvitse niin taikauskoisella kunnioituksella suhtautua että tehdään sääntöjä ja dogmeja siitä miten mikin asia _pitää_ käsittää, semminkin kun tutkimus saattaa paljastaa aina yllättäviä uusia seikkoja siitä miten kirjat kirjoittaneet aikalaiset asiat näkivät.

        Radiosta kuulin kerran että se kohta missä sanotaan että "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" on käännetty väärin ja se meni jotenkin niin että pitää paimensauvan kanssa ohjata lapsia. Se ei tarkoita että pitää hakata sillä sauvalla luulot pois, vaan viitattiin siihen että pitää olla hyvä paimen, ei suinkaan raivohullu rääkkääjä. Lähi-idässä on käytetty paljon kaikenlaisia vertauskuvia ja sananparsia joita ei mikään itsensä Jumalan äänitorveksi kuvitteleva länkkäri enää pysty ymmärtämään jos asioita ei neutraalisti tutkita.

        "Uskotko ihan tosiaan että jokainen joka _väittää_ saaneensa Jumalalta erikoiskyvyn selittää Raamattua on tosiaan oikeassa oman väitteensä kanssa?"

        En usko.
        Mutta Jumala on antanut erilaisia tehtäviä seurakuntaansa: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, opettajat. Ja kyllä, se Henki on tärkeää, ei Raamattua muuten ymmärtäisi. Ei sitä _uskon varjolla_ tulkita!

        Käännösvirheet on tosiasia, niitä on. Heprealaisen kulttuurin ymmärtäminen tietenkin auttaa Raamatun tekstien ymmärtämisessä, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen. Ei se mikään välttämättömyys ole, pelastussanoma on tehty niin yksinkertaiseksi, että sen ymmärtää ja se soveltuu kaikille, niin oppineille kuin oppimattomillekin. Suosittelen tässä yhteydessä TV7:n ohjelmaa VT/UT avautuu, David Pawson opettaa todella älykkäästi ja mielenkiintoisesti. Juuri äsken tuli ohjelma heprealaisesta runoudesta, jonka voi katsoa huomenna klo 4.30 ja 12.00. Ei tekis pahaa jälkkäreillekään tietää jotain heprealaisen runouden taustoista.
        http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/

        Juuri luonnossahan ihminen voi Jumalan kädenjälkeä nähdä, se on totta. Raamattu sanoo että Jumala on ilmoittanut itsensä luonnossa: "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa." Room. 1:20

        Jos saisit kokea ihan konkreettisesti Raamatun sanan voiman, _ihan konkreettisesti_, ymmärtäisit että se ei ole mikä tahansa kirja vaan se ON yliluonnollinen, niin ihmisten kirjoittama kuin onkin. Sen sisältö on vastansanomaton todiste siitä, ettei ihmisen järki ole voinut luoda 1500 vuoden aikana niin yhtenäistä ja ennustukset toteuttavaa kirjakokoelmaa.

        Ymmärtämättömyys aiheuttaa väärintulkintoja ja ennakkoluuloja. Luullaan että Raamattu on ristiriitainen, vaikka monet ristiriitaisilta vaikuttavat kohdat selittyvät juuri käännösvirheillä. Ei lisääntyvä tieto tuon ajan kielestä ja kulttuurista kuitenkaan tee tyhjäksi Raamatun sanan totuudellisuutta.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Nopsasti sinulla tuo roolin vaihto sujuu. Taas se meni tuohon samaan ilkeilyyn...

        Onko suurin osa välttämättä oikeassa? Minusta järkevää keskustelua tällaisilla palstoilla on nimenomaan erilaisten käsitysten ristituli, ei tyhjänpäiväinen juupas-eipäs -kinaaminen vaan järkevästi perustellen. Samanmielisten hymistelyt ei kiinnosta. Mutta aika pianhan nämä yksitoikkoisiksi vääränlaisine kinaamisineen käy.

        Ian Stevensonin tutkimuksetkaan ei totuutta välttämättä tarjoa. Ja nyt tulee siteeraamista, siihen saat tottua, niistä en aio luopua! Kaikesta maailmassa olevasta kiinnostunut ei oikein puheitaan vakuuta, kun sanoo ettei jaksa uskovien sivuja lukea. Eipä silti, ei se mitään ettei kiinnosta, ei uskon asiat kiinnostakaan ennen kuin Jumala vetää puoleensa. Siihen saakka ihminen keksii kaikenlaisia verukkeita ja syitä olla ottamasta todesta tietoa että Raamatusta se elämän oikea totuus löytyy.


        "Erikoinen piirre jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee eläneensä samana henkilönä. Tällainen oli Said Bouhamsyn tapaus, jota Ian Stevenson on perusteellisesti tutkinut.
        Bouhamsy oli druusi, joka kuoli auto-onnettomuudessa v. 1943. Puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarelleen syntyi poika, joka melkein ensisanoikseen sanoi Bouhamsyn lasten nimet. Poika osasi kertoa myös onnettomuudesta, joka oli päättänyt hänen "edellisen elämänsä", ja pelkäsi monta vuotta suunnattomasti kuorma-autoja.
        Ongelmana vain oli, että myöhemmin, v. 1958, syntyi 50 km:n päässä toinen poikalapsi, joka myös alkoi muistella edellistä elämäänsä Said Bouhamsyna! Hän muisti onnettomuuden ja lapsiensa lukumäärän ja muuta vastaavaa. Hänellekin kehittyi sairaalloinen pelko kuorma-autoja kohtaan.
        Niinpä, kun ovat kyseessä tällaiset tapaukset, joissa kaksi henkilöä muistelee eläneensä samana henkilönä, on niitä mahdoton selittää jälleensyntymällä. Se ei ainakaan voi olla syy, että kaksi henkilöä muistelee elämäänsä samana henkilönä. Todennäköisesti näissäkin tapauksissa on kysymyksessä hengen valtaan joutuminen."

        http://koti.phnet.fi/elohim/jalleensyntymisentutkiminen.html

        "Raamatun mukaan demonit voivat vaikuttaa ihmisessä ja koska ne ovat eläneet läpi ihmiskunnan historian, ne pystyvät antamaan tarkkaakin informaatiota aiemmista elämistä. Kyseinen näkemys ei rajoitu vain kristittyihin tutkijoihin, vaan mm. puhdasoppista hindulaisuutta edustava hinduswami Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya kommentoi Stevensonin tapauksia avoimessa kirjeessään tälle:
        "Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä. Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa."

        http://www.nic.fi/~shn/tekstit/uudsynty.htm

        Jos tämän hindun mielipide olisi jälleensyntyjien sivustolla, olisiko se painavampi silloin kuin nyt kristillisellä sivustolla?

        Ian Stevensonhan on sanonut mm. hypnoosista, että sillä saadut edellisten elämien kokemukset ovat kokonaan kuvitteellisia.



        Vai en ole esittänyt omia ajatuksia. Olen kyllä mutta itse palstan aiheesta, kuoleman jälkeisestä elämästä, kristittynä seuraan Raamatun ilmoitusta, en omia kuvitelmiani ja käsityksiäni siitä kuten jälleensyntyjät. Kun puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, sano nyt vihdoin MISTÄ LÄHTEESTÄ sinä tietosi tempaiset. Omasta päästäsi, tunteistasi, henkien valtaan joutumisestasi? Juuri tässä se hiertäminen tapahtuu tälläkin palstalla. Jälleensyntyjille omat kokemukset (mitä ne sitten onkaan, peiliin tuijotusta, jolloin "näkee" edelliset elämät, unet, joissa on jossain maassa ja uskoo että on asunut edellisissä elämissään tuossa maassa, paholaisen antamat sisäiset näyt edellisestä elämistä) ovat todisteena edellisistä elämistä. Raamattu kuitenkin ilmoittaa toista, joka on loukkaavaa joillekin niin että sitä ja sen sanomaan uskovia pitää ivata. Ei jällensyntymään uskovien perusteet ole kovin kestäviä, aika köykäisiä perusteita olet sinäkin esittänyt ja Raamatun ilmoitusta olet aika kehnosti kyennyt perusteettomaksi osoittamaan (lapsellinen, naurettava ym. on tieteen nimeen vannovalta - niin, suorastaan lapsellista ja naurettavaa).

        Tiedätkö sinä lainkaan mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa? Jos sinä tietäisit, et irvailisi kristittyjä oman ajattelun puuttumisesta. Itse seuraan mieluummin Jeesuksen sanoja, koska ne ovat henki ja elämä, kuin omia kuolemaan johtavia mielipiteitäni hengellisistä asioista.

        Yritä ymmärtää,
        yritä edes,
        sinä tiedemies!

        Miksi uskovien kirjoittamat sivut ovat propagandaa mutta jälleensyntymä- ym. newage-sivut eivät olisi? Ei edes tiede ole arvovapaata, jos muuta väität, enpä oikein jaksa uskoa puheisiisi.

        Mikäs se mahdollinen totuus sitten sinun mielestäsi on? Jos Jumala on ilmoittanut totuutensa hullutuksena, niin mikäs pieni ihminen on sitä irvailemaan? No tietenkin koko sen hengellisen sokeuden vimmallaan, jolla luulee hallitsevansa maailmankaikkeuden perustavanlaatuisia arvoituksia elämän synnystä syntymänsä suunnittelijana ja omien mokiensa sovittelijana tai mikä irvokkainta, raiskaus- ja tappamiskokemusten kerääjänä Jumalalle!

        Että mites se keskustelu totuudesta sitten sujuisi tämmösen kanssa? Aika kehnostihan tuo on onnistunut, pelkkää omista sanoista lipsumista...

        Tietämättömyydestähän ennakkoluulot kumpuaa, niin sinullakin tuo ainainen "littana maapallo-aurinko kiertää maata" -länkytys.

        Kyllä sinut vielä kerran tullaan vakuuttamaan Raamatun sanan luotettavuudesta...

        Kiitos vaivannäöstäsi ja pitkästä viestistäsi!

        On olemassa käsitys, että sielu voisi jakaantua ja sen valossa ei ole mitenkään mahdotonta, että kaksi eri ihmistä muistaa olleensa yksi ja sama persoona. Ehkä sielut ovatkin syntyneet "alkusielusta" jakaantumalla? Aluksi oli vain yksi sielu, joka alkoi vähitelleen jakaantua. Vähän niin kuin miten solutkin tekevät. Onko se nyt jotenkin niin mahdoton ajatus? Miten ne sielut sitten oikein tähän maailmaan ilmestyvät?

        Olenhan minä pohtinut sitäkin, että demonivallat aivopesisivät ihmiset uskomaan jälleensyntymiseen. Onhan se toisaalta ihan ovelakin veto. Jos siis helvetti olisi totta. Että kaikki tämä olisikin vain äärimmäiseen ovelaa huijausta että jopa vakava tiedekin olisi mennyt oikein kunnolla halpaan? Aika epätodennäköistä.

        En tiedä saiskos moisesta edes kovinkaan kiinnostavaa scifi- tai kauhuleffaa aikaseksi? Aika köyhä juoni.

        Eikös ne demonit ole muutenkin aika hemmetin tyhmiä otuksia? Sellasia rumia, viisi metrisiä äärimmäisen agressiivisia ja aivottomia lihaskimppuja? Vetäneet liikaa stereoideja tai jotain? ;)

        Olen vaan katsellut näitä uskovien linkkejä ja lukenut heidän kirjoituksiaan siitä miltä ne demonit oikein siellä helsvetiassa näyttävät.

        Kyllä mä ainakin tunnen suurta kiinnostusta Jumalaa kohtaan. Jumalan pohtiminen on ollut eräs lempipuuhistani. On ollut aika jännää pohtia sitä millaista olisi olla Jumala? Ehkä se on jopa vähän vaarallistakin? Ties vaikka tulisi hulluksi? No, mulla on siitäkin kokemusta. Kyllä siitäkin selviää jos vaan oikein haluaa tehdä kaiken sen selviämisensä eteen. Nykyään on jo tehokkaita lääkkeitä ja muitakin hoitomuotoja. Huonosti olis kyllä varmaan käynyt mullekin vielä 50 vuotta sitten? Ja joku väittää, että asiat ovat menneet vaan huonompaan suuntaan. Mä luulen, että ihmisistä on vaan tullu herkempiä ja älykkäämpiä ja sellaiset ovat usein kovin alttiita oireilemaan psyykkisesti kaiken maailman melskeisiin.

        Uskovissa on se kumma juttu, että he haluavatkin nähdä, että asiat menevät persiilleen. Se nääs enteilee vaan sitä, että "lopunaika" on jo lähellä. Aika kipeetä! :/ Niille pitäs kyllä tehdä joku jekku ton suhtautumisensa suhteen! Että tajuaisivat miten kipeetä sellaseen uskominen on! Joskus käy niinkin, että sitä saa mitä tilaa ja kun tarpeeksi monta samaan asiaan uskovaa kahjoa laitetaan samaan tilaan, niin kyllä ne aina jonkun harmageddoninkin aikaan saa jos vaan haluaa. :/

        Jaa, että mistä lähteestä tietoni ammennan?

        Belsebuubilta iteltään! :-o

        Lähinnä tutkimalla maailmankaikkeutta ja ihmistä. Kuuntelen mitä viisailla on sanottavanaan ja niillä jotka tutkii kiihkeästi asioita. Myös elämänkokemus kertoo yhtä sun toista. Mua kiinnostaa vain ja ainoastaan totuus. Oli se sitten mikä tahansa. Eikä mua edelleenkään yhtään häiritse se, että olisin väärässä ja eläisin harhassa. Ei olis edes eka kerta. Nautinhan tästä vaatimattomasta elämästäni. Jos olenkin väärässä, niin se vain naurattaa itseäni. Opinhan taas vain jotain lisää! Mä siis suorastaan nautin väärässä olemisesta! ;)

        Oikeastaan olen siis erittäin lapsenmielinen ihminen. Vain sellainen ihminen voi nauttia jopa väärässä olemisesta.

        Mä siis vaan funtsaan ihan kauheesti sitä mikä olis totta ja mikä taas ei. Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että reinkarnaatio tuntuu järkevältä. Hullutukset taas ei tunnu järkeviltä. Ovela veto tuo hullutukseen vetoaminen sinänsä. Erittäin ovela! Se on sitä tasoa kun eräs hullu kerran sairaalassa huusi jotenkin: Ette te mulle mitään mahda, mähän oon hullu!"

        Heh! ;)

        Vähän sama juttu tuon kristinuskon kanssa. Ette te mitään mulle mahda, mähän oon uskis!

        Joo-o...sorry jos olen taas ilkee...yleensä luonteeseeni ei kuulu ilkeys, mutta tää netti näköjään saa välillä huonoimmat puoleni esiin. Voivoi. :/

        Nuo uskovien jutut kun nyt vaan ovat aika usein sellaista papukaijamaista matkimista. Hoetaan jotain Raamatun juttua kyllästymiseen saakka. Ei sellanen mua ainakaan hirveesti innosta. Kaikki se on jo kuultu liiankin moneen kertaan. Mutta siitä vaan lisää pökköä pesään!

        Ja kyllä ne NA sivut ja muut on myös aika lailla propagandaa. Olen niitäkin lueskellut ja aika hömpäksi todennut. Samanlaista hihhulointia kuin kaikki muukin hihhulointi. Ja maailma on täynnä näitä eri asioihin pakkomielteisesti suhtautuvia hihhuleita. Se vaan kuuluukin tähän ihmisen osaan, että innostuu välillä oikein kunnolla johonkin. Mä en oikein innostu kauheesti enää mistään uskonnoista tai ismeistä. Ei ne toimi kun oman aikansa. Kun ihminen oikein järkiintyy ei niitäkään enää täällä tarvita! Kaikki laumat käy tarpeettomiksi.

        Sellainen kehitys sielussamme ei tosin tapahdu ihan yhdessä yössä. Ehkä parisen tuhatta vuotta on jo paljon lähempänä totuutta?

        Enkä mä ole suinkaan yksin näiden juttujeni kanssa. Maailmasta on vaikea erota jos on maailmassa sisällä. Moni asioita pohdiskeleva ihminen on päätynyt ihan samoihin totuuksiin. Se on vaan yksi kosminen laki. Sinä et sellaiseen tietenkään usko. Voi miten tylsää! :/

        Eikös se Jumala jo vois vapauttaa meidät tältä pelleilyltä? Sitähän tää elämä täällä maan päällä vaan on! Tääkin keskustelu oikein pahimman laatusta sitä!:/

        Samperi!


      • Qadesha
        vaan.. kirjoitti:

        "Uskotko ihan tosiaan että jokainen joka _väittää_ saaneensa Jumalalta erikoiskyvyn selittää Raamattua on tosiaan oikeassa oman väitteensä kanssa?"

        En usko.
        Mutta Jumala on antanut erilaisia tehtäviä seurakuntaansa: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, opettajat. Ja kyllä, se Henki on tärkeää, ei Raamattua muuten ymmärtäisi. Ei sitä _uskon varjolla_ tulkita!

        Käännösvirheet on tosiasia, niitä on. Heprealaisen kulttuurin ymmärtäminen tietenkin auttaa Raamatun tekstien ymmärtämisessä, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen. Ei se mikään välttämättömyys ole, pelastussanoma on tehty niin yksinkertaiseksi, että sen ymmärtää ja se soveltuu kaikille, niin oppineille kuin oppimattomillekin. Suosittelen tässä yhteydessä TV7:n ohjelmaa VT/UT avautuu, David Pawson opettaa todella älykkäästi ja mielenkiintoisesti. Juuri äsken tuli ohjelma heprealaisesta runoudesta, jonka voi katsoa huomenna klo 4.30 ja 12.00. Ei tekis pahaa jälkkäreillekään tietää jotain heprealaisen runouden taustoista.
        http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/

        Juuri luonnossahan ihminen voi Jumalan kädenjälkeä nähdä, se on totta. Raamattu sanoo että Jumala on ilmoittanut itsensä luonnossa: "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa." Room. 1:20

        Jos saisit kokea ihan konkreettisesti Raamatun sanan voiman, _ihan konkreettisesti_, ymmärtäisit että se ei ole mikä tahansa kirja vaan se ON yliluonnollinen, niin ihmisten kirjoittama kuin onkin. Sen sisältö on vastansanomaton todiste siitä, ettei ihmisen järki ole voinut luoda 1500 vuoden aikana niin yhtenäistä ja ennustukset toteuttavaa kirjakokoelmaa.

        Ymmärtämättömyys aiheuttaa väärintulkintoja ja ennakkoluuloja. Luullaan että Raamattu on ristiriitainen, vaikka monet ristiriitaisilta vaikuttavat kohdat selittyvät juuri käännösvirheillä. Ei lisääntyvä tieto tuon ajan kielestä ja kulttuurista kuitenkaan tee tyhjäksi Raamatun sanan totuudellisuutta.

        Aivan varmasti Raamatun viimeisin käännös kaipaisi kovastikin rukkausta. Olen siellä täällä aina silloin tällöin nähnyt varsin mielenkiintoisia huomautuksia siitä miten jokin pitäisi oikeasti kääntää. Kunpa nämä joskus näkisi vihdoin viimein osana uutta Raamatun käännöstä.

        Pohdiskelin juuri äskettäin miten jännä juttu että kuulema hepreassa Pyhää Henkeä tarkoittava sana on feminiininen. Ruasch se sana taisi olla muistaakseni? Jeesushan sanoo että kaikki pilkka annetaan anteeksi mutta Pyhään Henkeen kohdistuvaa pilkkaa ei anneta. Jos ajatellaan Pyhää Henkeä Jumalan feminiinisenä, luovana energiana, niin tässä voisiko ajatella että ELÄMÄÄN kohdistuvaa pilkkaa ei anneta anteeksi? Siis juuri sitä mitä ihminen tällä hetkellä tekee. Yhtenä kauheimmista mielikuvista mitä telkastakin olen nähnyt mm. sellaista touhua että eläviltä pieniltä haikaloilta silvotaan evät pois ja ne heitetään - edelleen elävinä - takaisin mereen. Mitäs elämän/luomakunnan vaalimista se tuollainen on?

        - Joku tietysti katsoo että on kieroa että joku jälkkäri nyyeitsari ylipäätään puhuu mistään Raamattuun liittyvästä asiasta yhtään mitään, mutta omasta mielestäni maailma tai ihmisenä oleminen ei ole niin simppeli juttu että joko pitää uskoa Raamattuun juuri siten kuin joku "uskovainen" jossakin tai sitten pitää mukamas vihata ja halveksua koko kirjaa! Ehei, on paljon mielenkiintoisempaa askaroida siinä janalla eestaas ja tutkia asioita useammalta kantilta. Uskon että on aina ollut ihmisiä jotka ovat pyrkineet hyvään ja oikeudenmukaisuuteen, ja vääjäämättä myös heidän ajatuksiaan on kertynyt kirjojen kansien väliiin, vaikka sinne paljon on tungettu Raamattuunkin sellaista kuin että älä salli noitanaisen elää tai tapa koko heimo naista ja lasta unohtamatta.


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Aivan varmasti Raamatun viimeisin käännös kaipaisi kovastikin rukkausta. Olen siellä täällä aina silloin tällöin nähnyt varsin mielenkiintoisia huomautuksia siitä miten jokin pitäisi oikeasti kääntää. Kunpa nämä joskus näkisi vihdoin viimein osana uutta Raamatun käännöstä.

        Pohdiskelin juuri äskettäin miten jännä juttu että kuulema hepreassa Pyhää Henkeä tarkoittava sana on feminiininen. Ruasch se sana taisi olla muistaakseni? Jeesushan sanoo että kaikki pilkka annetaan anteeksi mutta Pyhään Henkeen kohdistuvaa pilkkaa ei anneta. Jos ajatellaan Pyhää Henkeä Jumalan feminiinisenä, luovana energiana, niin tässä voisiko ajatella että ELÄMÄÄN kohdistuvaa pilkkaa ei anneta anteeksi? Siis juuri sitä mitä ihminen tällä hetkellä tekee. Yhtenä kauheimmista mielikuvista mitä telkastakin olen nähnyt mm. sellaista touhua että eläviltä pieniltä haikaloilta silvotaan evät pois ja ne heitetään - edelleen elävinä - takaisin mereen. Mitäs elämän/luomakunnan vaalimista se tuollainen on?

        - Joku tietysti katsoo että on kieroa että joku jälkkäri nyyeitsari ylipäätään puhuu mistään Raamattuun liittyvästä asiasta yhtään mitään, mutta omasta mielestäni maailma tai ihmisenä oleminen ei ole niin simppeli juttu että joko pitää uskoa Raamattuun juuri siten kuin joku "uskovainen" jossakin tai sitten pitää mukamas vihata ja halveksua koko kirjaa! Ehei, on paljon mielenkiintoisempaa askaroida siinä janalla eestaas ja tutkia asioita useammalta kantilta. Uskon että on aina ollut ihmisiä jotka ovat pyrkineet hyvään ja oikeudenmukaisuuteen, ja vääjäämättä myös heidän ajatuksiaan on kertynyt kirjojen kansien väliiin, vaikka sinne paljon on tungettu Raamattuunkin sellaista kuin että älä salli noitanaisen elää tai tapa koko heimo naista ja lasta unohtamatta.

        Jumalasta. Feminiininen osa on se joka luo, maskuliininen osa vain funtsii. :-)


      • vaan..
        Qadesha kirjoitti:

        Aivan varmasti Raamatun viimeisin käännös kaipaisi kovastikin rukkausta. Olen siellä täällä aina silloin tällöin nähnyt varsin mielenkiintoisia huomautuksia siitä miten jokin pitäisi oikeasti kääntää. Kunpa nämä joskus näkisi vihdoin viimein osana uutta Raamatun käännöstä.

        Pohdiskelin juuri äskettäin miten jännä juttu että kuulema hepreassa Pyhää Henkeä tarkoittava sana on feminiininen. Ruasch se sana taisi olla muistaakseni? Jeesushan sanoo että kaikki pilkka annetaan anteeksi mutta Pyhään Henkeen kohdistuvaa pilkkaa ei anneta. Jos ajatellaan Pyhää Henkeä Jumalan feminiinisenä, luovana energiana, niin tässä voisiko ajatella että ELÄMÄÄN kohdistuvaa pilkkaa ei anneta anteeksi? Siis juuri sitä mitä ihminen tällä hetkellä tekee. Yhtenä kauheimmista mielikuvista mitä telkastakin olen nähnyt mm. sellaista touhua että eläviltä pieniltä haikaloilta silvotaan evät pois ja ne heitetään - edelleen elävinä - takaisin mereen. Mitäs elämän/luomakunnan vaalimista se tuollainen on?

        - Joku tietysti katsoo että on kieroa että joku jälkkäri nyyeitsari ylipäätään puhuu mistään Raamattuun liittyvästä asiasta yhtään mitään, mutta omasta mielestäni maailma tai ihmisenä oleminen ei ole niin simppeli juttu että joko pitää uskoa Raamattuun juuri siten kuin joku "uskovainen" jossakin tai sitten pitää mukamas vihata ja halveksua koko kirjaa! Ehei, on paljon mielenkiintoisempaa askaroida siinä janalla eestaas ja tutkia asioita useammalta kantilta. Uskon että on aina ollut ihmisiä jotka ovat pyrkineet hyvään ja oikeudenmukaisuuteen, ja vääjäämättä myös heidän ajatuksiaan on kertynyt kirjojen kansien väliiin, vaikka sinne paljon on tungettu Raamattuunkin sellaista kuin että älä salli noitanaisen elää tai tapa koko heimo naista ja lasta unohtamatta.

        Uusin käännös on todellakin teilattu monelta taholta. Jos käännöstyöhön olisi otettu mukaan sellaisia, jotka ovat tehneet elämäntyönsä heprean kielellä, (mm. Risto Santala, Mirja Ronning, Aili Havas), meillä voisi olla nyt todella kaikkien aikojen paras käännös. Uuden käännöksen yhtenä merkittävänä puutteena on ollut heprean kielen vähäinen osaaminen kääntäjien keskuudessa. Että kääntöä ja vääntöä kerrakseen!

        Kun Mirja Ronningin asiantuntemus ei kelvannut käännöskomitealle, hän perusti uuden Raamattu kansalle -käännösprojektin v. 1986. Hän on asunut Israelissa melkein 60 vuotta, valmistunut Jerusalemin Heprealaisesta yliopistosta viralliseksi kielenkääntäjäksi heprea-englanti. Käännös tehdään alkuteksteistä, ja voisi olettaa sen olevan paras käännös, mitä suomeksi on koskaan tehty. Mukana on heprean ja kreikan kielen tuntijoita, suomen kielen lehtoreita sekä muitten kielten taitajia, atk-asiantuntijoita tietokoneanalyyseihin, pastoreita eri kirkkokunnista. Käännösprojekti on lähes valmis. Pitää vaan vielä odottaa jonkun aikaa, että koko Raamattu painetaan.
        http://www.raamattukansalle.fi/index.html

        Ronning perusti v. 1994 toimintakeskuksen Jerusalemiin, jonne tulee eri puolilta maailmaa raamatunkääntäjiä opiskelemaan alkukieltä sekä Raamatun maantietoa ja historiaa voidakseen kääntää Vanhaa testamenttia suoraan hepreasta heimokielilleen.

        Risto Santala kirjassaan "Suudelma hunnun läpi" sanoo:
        "Edellisen Kirkkoraamattumme kielellinen ja merkitysopillinen taso ovat olleet niin kovaa luokkaa, että sitä voitaneen pitää yhtenä maailman parhaista käännöksistä".

        Siis käännösvirheistä huolimatta ei kait meidän tarvitse hävetä v. 38 käännöstä.

        Kirjan nimi perustuu Israelin kansallisrunoilija Hajim Nahman Bialikin sanontaan: "Raamatun lukeminen muulla kuin alkukielellä on kuin suutelisi morsianta hunnun läpi."

        Santalan mukaan "nykykäännös (-92) poikkeaa suuresti suurten kansainvälisten kielten ratkaisuista". Tästä on helppo vetää johtopäätös, että Suomen kirkko uusine raamatunkäännöksineen on luopumuksen edelläkävijä koko maailmassa.
        http://kotisivu.dnainternet.net/hottiv/vr/jutut/santala.html

        Yksittäisen raamatunkohdan ymmärtäminen vaatii kyseisen aiheen tutkimista muualla Raamatusta. Tuo feminiininen hengen tulkinta on tietysti yhdenlainen, mutta kokonaisilmoitus Pyhästä Hengestä tietty pitää myös ottaa huomioon. Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa Jeesusta ja Hengen pilkkaamista voisi olla myös kun torjuu Jeesuksen tarjoaman pelastuksen tai kun on kerran uskoontullut ja sitten luopunut ja kääntää selkänsä jatkuvasti Jumalan kutsulle.

        Johanan Ben-Israel sanoo:
        " 'Henki' on nykyhepreassa feminiininen, Raamatussa heprean sana 'ruah' on useimmiten feminiininen mutta se voi olla myös maskuliininen. Raamatun hepreassa tällaisia kahden suvun sanoja on useita, mm. erets = maa, derek = tie. Tästä on tullut käsite äiti maa, mikä on pakanallinen tulkinta, ei raamatullinen."

        Kyllä kait me kaikki ollaan pilkattu Pyhää Henkeä, jos perusteena sille olisi luonnon vaaliminen. Mehän tuotetaan jätteitäkin jokainen sellaisia määriä, että ei mitään määrää. Ja suuri määrä siitä, (muovit) on lähes tulkoon ikuista. Toki annettiinhan ihmiselle tehtäväksi luonnon varjeleminen. Mutta miten yksittäinen ihminen voi mitään teollisuudelle, joka syytää muovia joka paikkaan.

        Olen samaa mieltä, kyllä Raamattu kenen tahansa tutkimista kestää. Eihän voi saada tietoa ellei tutki! Ja jos ei tutki, ei mielestäni ole kanttia puhuakaan aiheesta. Ja tutkiminen voi lopulta johtaa ihan oikeille jäljillekin. ;)


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Kiitos vaivannäöstäsi ja pitkästä viestistäsi!

        On olemassa käsitys, että sielu voisi jakaantua ja sen valossa ei ole mitenkään mahdotonta, että kaksi eri ihmistä muistaa olleensa yksi ja sama persoona. Ehkä sielut ovatkin syntyneet "alkusielusta" jakaantumalla? Aluksi oli vain yksi sielu, joka alkoi vähitelleen jakaantua. Vähän niin kuin miten solutkin tekevät. Onko se nyt jotenkin niin mahdoton ajatus? Miten ne sielut sitten oikein tähän maailmaan ilmestyvät?

        Olenhan minä pohtinut sitäkin, että demonivallat aivopesisivät ihmiset uskomaan jälleensyntymiseen. Onhan se toisaalta ihan ovelakin veto. Jos siis helvetti olisi totta. Että kaikki tämä olisikin vain äärimmäiseen ovelaa huijausta että jopa vakava tiedekin olisi mennyt oikein kunnolla halpaan? Aika epätodennäköistä.

        En tiedä saiskos moisesta edes kovinkaan kiinnostavaa scifi- tai kauhuleffaa aikaseksi? Aika köyhä juoni.

        Eikös ne demonit ole muutenkin aika hemmetin tyhmiä otuksia? Sellasia rumia, viisi metrisiä äärimmäisen agressiivisia ja aivottomia lihaskimppuja? Vetäneet liikaa stereoideja tai jotain? ;)

        Olen vaan katsellut näitä uskovien linkkejä ja lukenut heidän kirjoituksiaan siitä miltä ne demonit oikein siellä helsvetiassa näyttävät.

        Kyllä mä ainakin tunnen suurta kiinnostusta Jumalaa kohtaan. Jumalan pohtiminen on ollut eräs lempipuuhistani. On ollut aika jännää pohtia sitä millaista olisi olla Jumala? Ehkä se on jopa vähän vaarallistakin? Ties vaikka tulisi hulluksi? No, mulla on siitäkin kokemusta. Kyllä siitäkin selviää jos vaan oikein haluaa tehdä kaiken sen selviämisensä eteen. Nykyään on jo tehokkaita lääkkeitä ja muitakin hoitomuotoja. Huonosti olis kyllä varmaan käynyt mullekin vielä 50 vuotta sitten? Ja joku väittää, että asiat ovat menneet vaan huonompaan suuntaan. Mä luulen, että ihmisistä on vaan tullu herkempiä ja älykkäämpiä ja sellaiset ovat usein kovin alttiita oireilemaan psyykkisesti kaiken maailman melskeisiin.

        Uskovissa on se kumma juttu, että he haluavatkin nähdä, että asiat menevät persiilleen. Se nääs enteilee vaan sitä, että "lopunaika" on jo lähellä. Aika kipeetä! :/ Niille pitäs kyllä tehdä joku jekku ton suhtautumisensa suhteen! Että tajuaisivat miten kipeetä sellaseen uskominen on! Joskus käy niinkin, että sitä saa mitä tilaa ja kun tarpeeksi monta samaan asiaan uskovaa kahjoa laitetaan samaan tilaan, niin kyllä ne aina jonkun harmageddoninkin aikaan saa jos vaan haluaa. :/

        Jaa, että mistä lähteestä tietoni ammennan?

        Belsebuubilta iteltään! :-o

        Lähinnä tutkimalla maailmankaikkeutta ja ihmistä. Kuuntelen mitä viisailla on sanottavanaan ja niillä jotka tutkii kiihkeästi asioita. Myös elämänkokemus kertoo yhtä sun toista. Mua kiinnostaa vain ja ainoastaan totuus. Oli se sitten mikä tahansa. Eikä mua edelleenkään yhtään häiritse se, että olisin väärässä ja eläisin harhassa. Ei olis edes eka kerta. Nautinhan tästä vaatimattomasta elämästäni. Jos olenkin väärässä, niin se vain naurattaa itseäni. Opinhan taas vain jotain lisää! Mä siis suorastaan nautin väärässä olemisesta! ;)

        Oikeastaan olen siis erittäin lapsenmielinen ihminen. Vain sellainen ihminen voi nauttia jopa väärässä olemisesta.

        Mä siis vaan funtsaan ihan kauheesti sitä mikä olis totta ja mikä taas ei. Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että reinkarnaatio tuntuu järkevältä. Hullutukset taas ei tunnu järkeviltä. Ovela veto tuo hullutukseen vetoaminen sinänsä. Erittäin ovela! Se on sitä tasoa kun eräs hullu kerran sairaalassa huusi jotenkin: Ette te mulle mitään mahda, mähän oon hullu!"

        Heh! ;)

        Vähän sama juttu tuon kristinuskon kanssa. Ette te mitään mulle mahda, mähän oon uskis!

        Joo-o...sorry jos olen taas ilkee...yleensä luonteeseeni ei kuulu ilkeys, mutta tää netti näköjään saa välillä huonoimmat puoleni esiin. Voivoi. :/

        Nuo uskovien jutut kun nyt vaan ovat aika usein sellaista papukaijamaista matkimista. Hoetaan jotain Raamatun juttua kyllästymiseen saakka. Ei sellanen mua ainakaan hirveesti innosta. Kaikki se on jo kuultu liiankin moneen kertaan. Mutta siitä vaan lisää pökköä pesään!

        Ja kyllä ne NA sivut ja muut on myös aika lailla propagandaa. Olen niitäkin lueskellut ja aika hömpäksi todennut. Samanlaista hihhulointia kuin kaikki muukin hihhulointi. Ja maailma on täynnä näitä eri asioihin pakkomielteisesti suhtautuvia hihhuleita. Se vaan kuuluukin tähän ihmisen osaan, että innostuu välillä oikein kunnolla johonkin. Mä en oikein innostu kauheesti enää mistään uskonnoista tai ismeistä. Ei ne toimi kun oman aikansa. Kun ihminen oikein järkiintyy ei niitäkään enää täällä tarvita! Kaikki laumat käy tarpeettomiksi.

        Sellainen kehitys sielussamme ei tosin tapahdu ihan yhdessä yössä. Ehkä parisen tuhatta vuotta on jo paljon lähempänä totuutta?

        Enkä mä ole suinkaan yksin näiden juttujeni kanssa. Maailmasta on vaikea erota jos on maailmassa sisällä. Moni asioita pohdiskeleva ihminen on päätynyt ihan samoihin totuuksiin. Se on vaan yksi kosminen laki. Sinä et sellaiseen tietenkään usko. Voi miten tylsää! :/

        Eikös se Jumala jo vois vapauttaa meidät tältä pelleilyltä? Sitähän tää elämä täällä maan päällä vaan on! Tääkin keskustelu oikein pahimman laatusta sitä!:/

        Samperi!

        Huomaatko itse, mikä ajatuksissasi mättää?

        Vast. mahd. lyh. ja yksiselit.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Huomaatko itse, mikä ajatuksissasi mättää?

        Vast. mahd. lyh. ja yksiselit.

        Varmaan aika monikin asia mättää meikäläisen jutuissa, jos on vähän kapea-alainen katsontokanta, kuten teikäläisellä tuntuu olevan.

        Et säkään oikein osaa keskustella mistään muusta kuin Raamatun jutuista. Väität pysyväsi aina tiukasti aiheessa ja silti sorruit eräässä viestissäsi kirjoittamaan Raamatun käännösvirheistä. Ei liity tämän palstan aiheeseen. No, kunhan vähän taas kenkkuilin. Oonkin aika kenkku tyyppi! :/

        Totta kai saat keskustella mistä haluat. Ei me muutkaan noudateta orjallisesti palstan aihepiiriä.

        Sä haluat, että kaikki ihmiset uskoisivat kuten sinä, minä taas en halua, että ihmiset uskoisivat kuten minä. Eikös ole aika jännä ero?

        Sä et usko sielun evoluutioon eli siihen, että olemme kehittyviä sielullisia olentoja. Mun mielestä se on taas varsin hienoa!

        Kuten olen täällä aiemminkin todennut, että jos taivas ja helvetti olisivat sellaisenaan olemassa kuten esim. teikäläinen uskoo, niin tämä yksi ja ainut elämämme olisi todella kammottavaa uhkapeliä, jossa vain ani harva voittaa ja suurin osa häviää. Tänne ei todellakaan kannata missään nimessä syntyä! Vapaa tahto on vain tie helvettiin! Kiitos vaan Herralle tästäkin "vapaasta tahdostamme"!

        Ja on se kyllä käsittämättömän ihmeellinen väärinymmärrys kun uskovat väittävät, että ihmiset valitsevat mielummin helvetin kuin taivaan. Kyllä on taas niin kieroon väännettyä, että huhhuh!

        Mä ainakin valitsen taivaan, mutta en ihan mitä tahansa taivasta. En kyllä valitse sitä taivasta, jossa tämä ns. Jessen faniklubi majailee! Se olis meikäläiselle helvetti. Menen mielummin sinne minne rakkaani menevät. Se paikka on minulle taivas.

        Ett silleen se vaan on...

        Sori vaan...


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Varmaan aika monikin asia mättää meikäläisen jutuissa, jos on vähän kapea-alainen katsontokanta, kuten teikäläisellä tuntuu olevan.

        Et säkään oikein osaa keskustella mistään muusta kuin Raamatun jutuista. Väität pysyväsi aina tiukasti aiheessa ja silti sorruit eräässä viestissäsi kirjoittamaan Raamatun käännösvirheistä. Ei liity tämän palstan aiheeseen. No, kunhan vähän taas kenkkuilin. Oonkin aika kenkku tyyppi! :/

        Totta kai saat keskustella mistä haluat. Ei me muutkaan noudateta orjallisesti palstan aihepiiriä.

        Sä haluat, että kaikki ihmiset uskoisivat kuten sinä, minä taas en halua, että ihmiset uskoisivat kuten minä. Eikös ole aika jännä ero?

        Sä et usko sielun evoluutioon eli siihen, että olemme kehittyviä sielullisia olentoja. Mun mielestä se on taas varsin hienoa!

        Kuten olen täällä aiemminkin todennut, että jos taivas ja helvetti olisivat sellaisenaan olemassa kuten esim. teikäläinen uskoo, niin tämä yksi ja ainut elämämme olisi todella kammottavaa uhkapeliä, jossa vain ani harva voittaa ja suurin osa häviää. Tänne ei todellakaan kannata missään nimessä syntyä! Vapaa tahto on vain tie helvettiin! Kiitos vaan Herralle tästäkin "vapaasta tahdostamme"!

        Ja on se kyllä käsittämättömän ihmeellinen väärinymmärrys kun uskovat väittävät, että ihmiset valitsevat mielummin helvetin kuin taivaan. Kyllä on taas niin kieroon väännettyä, että huhhuh!

        Mä ainakin valitsen taivaan, mutta en ihan mitä tahansa taivasta. En kyllä valitse sitä taivasta, jossa tämä ns. Jessen faniklubi majailee! Se olis meikäläiselle helvetti. Menen mielummin sinne minne rakkaani menevät. Se paikka on minulle taivas.

        Ett silleen se vaan on...

        Sori vaan...

        Se tuhannen taalan oivallus kapea-alaisuudesta irti pääsemiseksi on se, että kun sinä rutiset usein siitä että kirjoitan pelkkiä toisten ajatuksia Raamatusta, niin onhan omat ajatuksesikin toisilta. Etkö itse tosiaan oivalla tällaista? Sanot tutkivasi maailmankaikkeutta. Minkälaisilla välineillä tutkit? Käytkö planetaarioissa vai pelkästään luet tähtitieteellisiä julkaisuja? Niissä tuskin on jälleensyntymiseen minkäänlaisia todisteita.

        Onhan uskovallakin sama juttu: toisten kokemuksista luettua sekä omat kokemukset, joka todistaa Raamatussa kerrottua. Ei sen kummempaa.

        Sitten puhut hullutuksesta sanoen sen olevan ovela veto. En minä mitään vetänyt esiin, itse puhuit ensin hullutuksesta, jota sitten kommentoin.

        Sitten valitat että uskovien jutut on papukaijamaista matkimista. No ihan samaa on jällensyntyjien jutut, samaa papukaijamaista toistoa, erityisesti omat juttusi, :) sekä erään psykologisen perimän omaavan jutut ne vasta papukaijaa muistuttaakin puhumattakaan eräästä vakijankkaajasta.

        Kaikki on kuultu todellakin moneen kertaan.

        Jumala voisi vapauttaa sinutkin tuosta on-ei -mielipidesekoilusta selkeään maailman ymmärtämiseen.

        Itse kukin kertoo kuoleman jälkeisistä asioista omista uskomuksistaan käsin. Sinä toitotat jälkkäreiden käsityksiä.
        Enkä _sortunut_ kirjoittamaan Raamatun käännösvirheistä vaan toinen henkilö kirjoitti viimeisimmän käännöksen virheistä. En siis höpissyt omiani aiheen vierestä vaan kommentoimani viestin aiheesta.

        Raamatun käännöksetkin kuuluu palstalle ihan siinä missä karma-jututkin. Juuri käännösten avulla saadaan tietoa mitä alkukielessä on kirjoitettu ja siten saadaan tietoa kuoleman jälkeisistä asioista.

        Sä haluat että sä saat tulkita toisia ihan kuin sä haluut. - Kuuleppa, milloin olen sanonut että haluan kaikkien uskovan kuten minä? Vastaan itse, koska oletat omia luulojasi ja pidät niitä faktoina: en koskaan.

        Me olemme kehittyviä sielullisia olentoja, mutta en usko evoluutio _teorian_ lailla. Kun ihmisen henki uudestisyntyy, siitä alkaa kasvun mahdollisuus. Siinä ei ole kyse mistään teoriasta vaan konkretiasta. Ja niin kuin puun juuristo antaa kasvun lehdille ja hedelmille, ei lehdet itsessään kasva, samoin ihmisen kasvun antaa juuristo, joka on Jumala.

        Vapaa tahto antaa sinunkin valita: Jeesuksen tarjoama pelastus vai itsepelastus useine elämisineen. Sinäkin valitset mieluummin helvetin jos kieltäydyt Jeesuksen tarjouksesta. Käsittääkseni tämä ei ole mitään kieroon väännettyä. Ja et sinä omaa taivasta valitse, sellaista ei olekaan. Menet sinne, mihin Jumala laittaa.

        Avartuiko?


      • Aritta
        vaan.. kirjoitti:

        Se tuhannen taalan oivallus kapea-alaisuudesta irti pääsemiseksi on se, että kun sinä rutiset usein siitä että kirjoitan pelkkiä toisten ajatuksia Raamatusta, niin onhan omat ajatuksesikin toisilta. Etkö itse tosiaan oivalla tällaista? Sanot tutkivasi maailmankaikkeutta. Minkälaisilla välineillä tutkit? Käytkö planetaarioissa vai pelkästään luet tähtitieteellisiä julkaisuja? Niissä tuskin on jälleensyntymiseen minkäänlaisia todisteita.

        Onhan uskovallakin sama juttu: toisten kokemuksista luettua sekä omat kokemukset, joka todistaa Raamatussa kerrottua. Ei sen kummempaa.

        Sitten puhut hullutuksesta sanoen sen olevan ovela veto. En minä mitään vetänyt esiin, itse puhuit ensin hullutuksesta, jota sitten kommentoin.

        Sitten valitat että uskovien jutut on papukaijamaista matkimista. No ihan samaa on jällensyntyjien jutut, samaa papukaijamaista toistoa, erityisesti omat juttusi, :) sekä erään psykologisen perimän omaavan jutut ne vasta papukaijaa muistuttaakin puhumattakaan eräästä vakijankkaajasta.

        Kaikki on kuultu todellakin moneen kertaan.

        Jumala voisi vapauttaa sinutkin tuosta on-ei -mielipidesekoilusta selkeään maailman ymmärtämiseen.

        Itse kukin kertoo kuoleman jälkeisistä asioista omista uskomuksistaan käsin. Sinä toitotat jälkkäreiden käsityksiä.
        Enkä _sortunut_ kirjoittamaan Raamatun käännösvirheistä vaan toinen henkilö kirjoitti viimeisimmän käännöksen virheistä. En siis höpissyt omiani aiheen vierestä vaan kommentoimani viestin aiheesta.

        Raamatun käännöksetkin kuuluu palstalle ihan siinä missä karma-jututkin. Juuri käännösten avulla saadaan tietoa mitä alkukielessä on kirjoitettu ja siten saadaan tietoa kuoleman jälkeisistä asioista.

        Sä haluat että sä saat tulkita toisia ihan kuin sä haluut. - Kuuleppa, milloin olen sanonut että haluan kaikkien uskovan kuten minä? Vastaan itse, koska oletat omia luulojasi ja pidät niitä faktoina: en koskaan.

        Me olemme kehittyviä sielullisia olentoja, mutta en usko evoluutio _teorian_ lailla. Kun ihmisen henki uudestisyntyy, siitä alkaa kasvun mahdollisuus. Siinä ei ole kyse mistään teoriasta vaan konkretiasta. Ja niin kuin puun juuristo antaa kasvun lehdille ja hedelmille, ei lehdet itsessään kasva, samoin ihmisen kasvun antaa juuristo, joka on Jumala.

        Vapaa tahto antaa sinunkin valita: Jeesuksen tarjoama pelastus vai itsepelastus useine elämisineen. Sinäkin valitset mieluummin helvetin jos kieltäydyt Jeesuksen tarjouksesta. Käsittääkseni tämä ei ole mitään kieroon väännettyä. Ja et sinä omaa taivasta valitse, sellaista ei olekaan. Menet sinne, mihin Jumala laittaa.

        Avartuiko?

        "No ihan samaa on jällensyntyjien jutut, samaa papukaijamaista toistoa, erityisesti omat juttusi, :) sekä erään psykologisen perimän omaavan jutut ne vasta papukaijaa muistuttaakin puhumattakaan eräästä vakijankkaajasta."

        Mikä olen minä? :-)


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Se tuhannen taalan oivallus kapea-alaisuudesta irti pääsemiseksi on se, että kun sinä rutiset usein siitä että kirjoitan pelkkiä toisten ajatuksia Raamatusta, niin onhan omat ajatuksesikin toisilta. Etkö itse tosiaan oivalla tällaista? Sanot tutkivasi maailmankaikkeutta. Minkälaisilla välineillä tutkit? Käytkö planetaarioissa vai pelkästään luet tähtitieteellisiä julkaisuja? Niissä tuskin on jälleensyntymiseen minkäänlaisia todisteita.

        Onhan uskovallakin sama juttu: toisten kokemuksista luettua sekä omat kokemukset, joka todistaa Raamatussa kerrottua. Ei sen kummempaa.

        Sitten puhut hullutuksesta sanoen sen olevan ovela veto. En minä mitään vetänyt esiin, itse puhuit ensin hullutuksesta, jota sitten kommentoin.

        Sitten valitat että uskovien jutut on papukaijamaista matkimista. No ihan samaa on jällensyntyjien jutut, samaa papukaijamaista toistoa, erityisesti omat juttusi, :) sekä erään psykologisen perimän omaavan jutut ne vasta papukaijaa muistuttaakin puhumattakaan eräästä vakijankkaajasta.

        Kaikki on kuultu todellakin moneen kertaan.

        Jumala voisi vapauttaa sinutkin tuosta on-ei -mielipidesekoilusta selkeään maailman ymmärtämiseen.

        Itse kukin kertoo kuoleman jälkeisistä asioista omista uskomuksistaan käsin. Sinä toitotat jälkkäreiden käsityksiä.
        Enkä _sortunut_ kirjoittamaan Raamatun käännösvirheistä vaan toinen henkilö kirjoitti viimeisimmän käännöksen virheistä. En siis höpissyt omiani aiheen vierestä vaan kommentoimani viestin aiheesta.

        Raamatun käännöksetkin kuuluu palstalle ihan siinä missä karma-jututkin. Juuri käännösten avulla saadaan tietoa mitä alkukielessä on kirjoitettu ja siten saadaan tietoa kuoleman jälkeisistä asioista.

        Sä haluat että sä saat tulkita toisia ihan kuin sä haluut. - Kuuleppa, milloin olen sanonut että haluan kaikkien uskovan kuten minä? Vastaan itse, koska oletat omia luulojasi ja pidät niitä faktoina: en koskaan.

        Me olemme kehittyviä sielullisia olentoja, mutta en usko evoluutio _teorian_ lailla. Kun ihmisen henki uudestisyntyy, siitä alkaa kasvun mahdollisuus. Siinä ei ole kyse mistään teoriasta vaan konkretiasta. Ja niin kuin puun juuristo antaa kasvun lehdille ja hedelmille, ei lehdet itsessään kasva, samoin ihmisen kasvun antaa juuristo, joka on Jumala.

        Vapaa tahto antaa sinunkin valita: Jeesuksen tarjoama pelastus vai itsepelastus useine elämisineen. Sinäkin valitset mieluummin helvetin jos kieltäydyt Jeesuksen tarjouksesta. Käsittääkseni tämä ei ole mitään kieroon väännettyä. Ja et sinä omaa taivasta valitse, sellaista ei olekaan. Menet sinne, mihin Jumala laittaa.

        Avartuiko?

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin Jumalan eliittijengiin?

        Saanen hymyillä sulle?

        Olishan se todella ihmeellistä jos kirjoittelisin täällä jotain ennenkuulumatonta. Siihen ei munkaan rahkeet oikein taida riittää, että keksisin ihan ihka uusia asioista joita kukaan ei ole koskaan aiemmin keksinyt. Kun maailmankaikkeus on n. 13 miljardia vuotta vanha, niin siinä ajassa kaikki on jo varmasti keksitty moneen kertaan. Etenkin pyörä on varmaan keksitty n. miljardi kertaa siellä täällä Universumissa.

        Vai oliko se maailmankaikkeus n. 6000 vuotta vanha vain miten? ;)

        Funtsaamalla, kokemalla ja muita ihmisiä kuuntelemalla meikäläinenkin tutkii tätä maailmankaikkeutta. Se riittää. Ei ole tylsää päivää meikäläisen elämässä. (mitä nyt joskus joku päivä aina sillon tällön)

        Ja mähän olen jo oikeastaan taivaassa. Nautin elämästäni, vaikka siinä on vastoinkäymisiäkin. Mutta nekin antaa vaan lisää syvyyttä koko touhuun.

        Enkä mä kaipaa mitään todisteita mistään jälleensyntymisestä. Toki jos joskus johonkin sen tapaiseen törmään, niin kerron kyllä. Jokainen elämä pitää elää kuin se olisi ainoa täällä. Jos alkaa liikaa uskomaan edellisiin elämiin, niin meinaa nykyinen elämä jäädä kokonaan elämättä. Tosin jos uskoo likaa taivaaseen ja helvettiin niin meinaa käydä ihan samoin. Parempi keskittyä siis vain tähän päivään lähimmäisistään huolehtien ja heitä rakastaen.

        Katos kun teorialla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, vaan sillä miten rakastaa lähimmäistään. Ihan sama uskooko taivaaseeen, helvettiin tai jälleensyntymiseen. Se on pelkkää teoriaa ja merkityksetöntä.

        Mistä sinä sen tiedät mistä kaikesta Jumala on mut vapauttanut? Voin kantaa kohtaloni pää pystyssä ja se ei ole kaikkein helpoin kohtalo maan päällä, mutta ei kaikkein vaikeinkaan. Tyhjästäkö olen tämän kohtaloni itselleni ansainnut, vai onko tämä kaikki jotain ihan muuta?

        Meikäläinen kun ei usko siihen "Herra anto, Herra otti, tyydy siihen hottentotti" juttuun. Tajuutko sä mitä se tarkoittaa? Miksi jotain ihmistä potkitaan täällä päähän ja toista paijataan silkkihansikkain? Sattumaako? Jumalan oikkuja? Musta on suorastaan sadistista uskoa vaan yhteen elämään. Se saa Jumalan näyttämään pahimmalta mahdolliselta sadistilta ja siksi en siihen uskokaan. Todellinen Rakkaus antaa aina uuden mahdollisuuden. Tiedän, että et halua sellaiseen millään uskoa. Luultavasti sekoaisit vaan päästäsi jos uskoisit. Mäkin olen seonnut, mutta en kuitenkaan vielä aivan lopullisesti.

        Kyllä valhekin on hyvä asia, jos se vaan auttaa ihmistä pysymään järjissään. Vai haluaisitko menettää järkesi mielummin?

        No, kyllä siitäkin selviää. Voin ihan kokemuksesta sanoa. Toisaalta näin hullussa maailmassa on vaan tervettä olla vähän hullukin. Se, joka väittää olevansa psyykkisesti täysin terve on kyllä suurin valepukki! Musta tuntuu, että moni hullu on paljon pyhempi ihminen kuin moni, joka esittää hurskasta.

        Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! :/

        Ja on se niin järkyttävää tuo "pakkopelastaminen".

        Ihan väkisin tungetaan Jeesusta jokaisen elämään. Pitää taas vaan todeta se, että Jeesus on mitä hienoin koskaan maan päällä elänyt ihminen. Mielestäni on kuitenkin vähän liikaa olettaa hänestä jotain enempää. Mun puolestani ihmiset saavat pitää häntä vaikka minä "universumin superhyperjumalana", jos niin haluavat. Jotenkin se vaan tuntuu meikäläisestä aika älyttömältä.

        Mutta ehkä Jeesus palaa hakemaan omansa? Kai sinä nyt edes siihen uskot? Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu. Muistaakseni moni opetuslapsikin oli varma, että Jeesus palaisi vielä heidän elinaikanaan? Olishan se mustakin aika hienoa ja ihmeellistä jos niin kävisi. Pahoin vaan pelkään, että saamme odottaa vielä toisetkin 2000 vuotta. Tosin eikö se Jeesus puhunut jotain sellaistakin, että hänen jälkeensä tulisi vielä häntäkin suurempia? Mitähän hän silläkin oikein tarkoitti?

        Ja nythän kaikki alkaskin olla aika valmista sille Jeesuksen paluulle. Kaikka alkaa olla päin helvettiä ja jos nyt ei tule apua tuolta jostain "ylhäältä", niin ei sitten koskaan!

        Ja mähän valitsen ihan minkä taivaan vaan haluan!

        Ähäkutti! ;)


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        vänkis kirjoitti:

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin Jumalan eliittijengiin?

        Saanen hymyillä sulle?

        Olishan se todella ihmeellistä jos kirjoittelisin täällä jotain ennenkuulumatonta. Siihen ei munkaan rahkeet oikein taida riittää, että keksisin ihan ihka uusia asioista joita kukaan ei ole koskaan aiemmin keksinyt. Kun maailmankaikkeus on n. 13 miljardia vuotta vanha, niin siinä ajassa kaikki on jo varmasti keksitty moneen kertaan. Etenkin pyörä on varmaan keksitty n. miljardi kertaa siellä täällä Universumissa.

        Vai oliko se maailmankaikkeus n. 6000 vuotta vanha vain miten? ;)

        Funtsaamalla, kokemalla ja muita ihmisiä kuuntelemalla meikäläinenkin tutkii tätä maailmankaikkeutta. Se riittää. Ei ole tylsää päivää meikäläisen elämässä. (mitä nyt joskus joku päivä aina sillon tällön)

        Ja mähän olen jo oikeastaan taivaassa. Nautin elämästäni, vaikka siinä on vastoinkäymisiäkin. Mutta nekin antaa vaan lisää syvyyttä koko touhuun.

        Enkä mä kaipaa mitään todisteita mistään jälleensyntymisestä. Toki jos joskus johonkin sen tapaiseen törmään, niin kerron kyllä. Jokainen elämä pitää elää kuin se olisi ainoa täällä. Jos alkaa liikaa uskomaan edellisiin elämiin, niin meinaa nykyinen elämä jäädä kokonaan elämättä. Tosin jos uskoo likaa taivaaseen ja helvettiin niin meinaa käydä ihan samoin. Parempi keskittyä siis vain tähän päivään lähimmäisistään huolehtien ja heitä rakastaen.

        Katos kun teorialla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, vaan sillä miten rakastaa lähimmäistään. Ihan sama uskooko taivaaseeen, helvettiin tai jälleensyntymiseen. Se on pelkkää teoriaa ja merkityksetöntä.

        Mistä sinä sen tiedät mistä kaikesta Jumala on mut vapauttanut? Voin kantaa kohtaloni pää pystyssä ja se ei ole kaikkein helpoin kohtalo maan päällä, mutta ei kaikkein vaikeinkaan. Tyhjästäkö olen tämän kohtaloni itselleni ansainnut, vai onko tämä kaikki jotain ihan muuta?

        Meikäläinen kun ei usko siihen "Herra anto, Herra otti, tyydy siihen hottentotti" juttuun. Tajuutko sä mitä se tarkoittaa? Miksi jotain ihmistä potkitaan täällä päähän ja toista paijataan silkkihansikkain? Sattumaako? Jumalan oikkuja? Musta on suorastaan sadistista uskoa vaan yhteen elämään. Se saa Jumalan näyttämään pahimmalta mahdolliselta sadistilta ja siksi en siihen uskokaan. Todellinen Rakkaus antaa aina uuden mahdollisuuden. Tiedän, että et halua sellaiseen millään uskoa. Luultavasti sekoaisit vaan päästäsi jos uskoisit. Mäkin olen seonnut, mutta en kuitenkaan vielä aivan lopullisesti.

        Kyllä valhekin on hyvä asia, jos se vaan auttaa ihmistä pysymään järjissään. Vai haluaisitko menettää järkesi mielummin?

        No, kyllä siitäkin selviää. Voin ihan kokemuksesta sanoa. Toisaalta näin hullussa maailmassa on vaan tervettä olla vähän hullukin. Se, joka väittää olevansa psyykkisesti täysin terve on kyllä suurin valepukki! Musta tuntuu, että moni hullu on paljon pyhempi ihminen kuin moni, joka esittää hurskasta.

        Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! :/

        Ja on se niin järkyttävää tuo "pakkopelastaminen".

        Ihan väkisin tungetaan Jeesusta jokaisen elämään. Pitää taas vaan todeta se, että Jeesus on mitä hienoin koskaan maan päällä elänyt ihminen. Mielestäni on kuitenkin vähän liikaa olettaa hänestä jotain enempää. Mun puolestani ihmiset saavat pitää häntä vaikka minä "universumin superhyperjumalana", jos niin haluavat. Jotenkin se vaan tuntuu meikäläisestä aika älyttömältä.

        Mutta ehkä Jeesus palaa hakemaan omansa? Kai sinä nyt edes siihen uskot? Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu. Muistaakseni moni opetuslapsikin oli varma, että Jeesus palaisi vielä heidän elinaikanaan? Olishan se mustakin aika hienoa ja ihmeellistä jos niin kävisi. Pahoin vaan pelkään, että saamme odottaa vielä toisetkin 2000 vuotta. Tosin eikö se Jeesus puhunut jotain sellaistakin, että hänen jälkeensä tulisi vielä häntäkin suurempia? Mitähän hän silläkin oikein tarkoitti?

        Ja nythän kaikki alkaskin olla aika valmista sille Jeesuksen paluulle. Kaikka alkaa olla päin helvettiä ja jos nyt ei tule apua tuolta jostain "ylhäältä", niin ei sitten koskaan!

        Ja mähän valitsen ihan minkä taivaan vaan haluan!

        Ähäkutti! ;)

        Pakko on todeta tähän vliin jotta---> niin kauniisti ja viisasti kirjoitat, että sanattomaksi meikäläisen [melkein ;)]vetää.
        Ei voi muuta kuin nöyrästi kiittää sinua siitä, että elämän-kokemuksesi kautta, joka 'tie' ei liene ollut niitä helpoimpia jaksat edelleen meitä kannustaa, kiitti "vänkis"!


      • Aritta
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        Pakko on todeta tähän vliin jotta---> niin kauniisti ja viisasti kirjoitat, että sanattomaksi meikäläisen [melkein ;)]vetää.
        Ei voi muuta kuin nöyrästi kiittää sinua siitä, että elämän-kokemuksesi kautta, joka 'tie' ei liene ollut niitä helpoimpia jaksat edelleen meitä kannustaa, kiitti "vänkis"!

        On mukava lukea vänkiksen juttuja. Hän on niin rauhallinen vaikka toisin väitetään. :-)


      • vänkis
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        Pakko on todeta tähän vliin jotta---> niin kauniisti ja viisasti kirjoitat, että sanattomaksi meikäläisen [melkein ;)]vetää.
        Ei voi muuta kuin nöyrästi kiittää sinua siitä, että elämän-kokemuksesi kautta, joka 'tie' ei liene ollut niitä helpoimpia jaksat edelleen meitä kannustaa, kiitti "vänkis"!

        Kiitän ja kumarran! ;)

        Oikeastaan on aika turhauttavaa vastata tämän erään uskovan kirjoituksiin. En saa oikein mitään irti itsestäni, mutta pystyn näköjöään huonoimmillanikin ollessani antamaan lukijoilleni jotain.

        Mäkin muuten luen sun juttuja ihaillen.

        Mä olen aina sorretun ja pienen ihmisen puolella. Heissä on jotain enemmän kuin muissa ihmisissä. Ja onhan se suurin etuoikeus, että voi tehdä hyvää muille ihmisille. Se on loputtoman Rakkauden lähde. Sekä aivan välttämätön asia henkiselle kasvulle.

        Näistä Äiti Teresoista ja Ammoista en niinkään perusta. He tekevät hyvää suurin elkein. Jeesuskin sanoi, että älkää tehkö näkyvästi hyvää, vaan tehkää se salassa.

        ;)


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin Jumalan eliittijengiin?

        Saanen hymyillä sulle?

        Olishan se todella ihmeellistä jos kirjoittelisin täällä jotain ennenkuulumatonta. Siihen ei munkaan rahkeet oikein taida riittää, että keksisin ihan ihka uusia asioista joita kukaan ei ole koskaan aiemmin keksinyt. Kun maailmankaikkeus on n. 13 miljardia vuotta vanha, niin siinä ajassa kaikki on jo varmasti keksitty moneen kertaan. Etenkin pyörä on varmaan keksitty n. miljardi kertaa siellä täällä Universumissa.

        Vai oliko se maailmankaikkeus n. 6000 vuotta vanha vain miten? ;)

        Funtsaamalla, kokemalla ja muita ihmisiä kuuntelemalla meikäläinenkin tutkii tätä maailmankaikkeutta. Se riittää. Ei ole tylsää päivää meikäläisen elämässä. (mitä nyt joskus joku päivä aina sillon tällön)

        Ja mähän olen jo oikeastaan taivaassa. Nautin elämästäni, vaikka siinä on vastoinkäymisiäkin. Mutta nekin antaa vaan lisää syvyyttä koko touhuun.

        Enkä mä kaipaa mitään todisteita mistään jälleensyntymisestä. Toki jos joskus johonkin sen tapaiseen törmään, niin kerron kyllä. Jokainen elämä pitää elää kuin se olisi ainoa täällä. Jos alkaa liikaa uskomaan edellisiin elämiin, niin meinaa nykyinen elämä jäädä kokonaan elämättä. Tosin jos uskoo likaa taivaaseen ja helvettiin niin meinaa käydä ihan samoin. Parempi keskittyä siis vain tähän päivään lähimmäisistään huolehtien ja heitä rakastaen.

        Katos kun teorialla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, vaan sillä miten rakastaa lähimmäistään. Ihan sama uskooko taivaaseeen, helvettiin tai jälleensyntymiseen. Se on pelkkää teoriaa ja merkityksetöntä.

        Mistä sinä sen tiedät mistä kaikesta Jumala on mut vapauttanut? Voin kantaa kohtaloni pää pystyssä ja se ei ole kaikkein helpoin kohtalo maan päällä, mutta ei kaikkein vaikeinkaan. Tyhjästäkö olen tämän kohtaloni itselleni ansainnut, vai onko tämä kaikki jotain ihan muuta?

        Meikäläinen kun ei usko siihen "Herra anto, Herra otti, tyydy siihen hottentotti" juttuun. Tajuutko sä mitä se tarkoittaa? Miksi jotain ihmistä potkitaan täällä päähän ja toista paijataan silkkihansikkain? Sattumaako? Jumalan oikkuja? Musta on suorastaan sadistista uskoa vaan yhteen elämään. Se saa Jumalan näyttämään pahimmalta mahdolliselta sadistilta ja siksi en siihen uskokaan. Todellinen Rakkaus antaa aina uuden mahdollisuuden. Tiedän, että et halua sellaiseen millään uskoa. Luultavasti sekoaisit vaan päästäsi jos uskoisit. Mäkin olen seonnut, mutta en kuitenkaan vielä aivan lopullisesti.

        Kyllä valhekin on hyvä asia, jos se vaan auttaa ihmistä pysymään järjissään. Vai haluaisitko menettää järkesi mielummin?

        No, kyllä siitäkin selviää. Voin ihan kokemuksesta sanoa. Toisaalta näin hullussa maailmassa on vaan tervettä olla vähän hullukin. Se, joka väittää olevansa psyykkisesti täysin terve on kyllä suurin valepukki! Musta tuntuu, että moni hullu on paljon pyhempi ihminen kuin moni, joka esittää hurskasta.

        Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! :/

        Ja on se niin järkyttävää tuo "pakkopelastaminen".

        Ihan väkisin tungetaan Jeesusta jokaisen elämään. Pitää taas vaan todeta se, että Jeesus on mitä hienoin koskaan maan päällä elänyt ihminen. Mielestäni on kuitenkin vähän liikaa olettaa hänestä jotain enempää. Mun puolestani ihmiset saavat pitää häntä vaikka minä "universumin superhyperjumalana", jos niin haluavat. Jotenkin se vaan tuntuu meikäläisestä aika älyttömältä.

        Mutta ehkä Jeesus palaa hakemaan omansa? Kai sinä nyt edes siihen uskot? Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu. Muistaakseni moni opetuslapsikin oli varma, että Jeesus palaisi vielä heidän elinaikanaan? Olishan se mustakin aika hienoa ja ihmeellistä jos niin kävisi. Pahoin vaan pelkään, että saamme odottaa vielä toisetkin 2000 vuotta. Tosin eikö se Jeesus puhunut jotain sellaistakin, että hänen jälkeensä tulisi vielä häntäkin suurempia? Mitähän hän silläkin oikein tarkoitti?

        Ja nythän kaikki alkaskin olla aika valmista sille Jeesuksen paluulle. Kaikka alkaa olla päin helvettiä ja jos nyt ei tule apua tuolta jostain "ylhäältä", niin ei sitten koskaan!

        Ja mähän valitsen ihan minkä taivaan vaan haluan!

        Ähäkutti! ;)

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.


      • Aritta
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        kehuu olevansa Jumalan eliittikansaa ja kaikki muut ovat tuomittuja helvettiin joten älä viitsi valehdella.

        Jälleensyntyjät täällä eivät väitä olevansa parempia kuin uskovaiset. Olemme kaikki saman arvoisia. Kukaan ei ole ylempänä eikä alempana. Olemme vain erilaisia.

        Sitten en ymmärrä miten näet että vänkis hermostuisi. Minusta hän on koko ajan hyvin rauhallinen mitä ei taas voi sanoa sinusta.

        Eikä sinulle kukaan tuppaa jälleensyntymisoppia. Et ole vastaanottavainen siihen kuitenkaan joten on ihan turhaa yrittääkään. Ole sinä vain ihan rauhassa uskovainen ja anna meidän muiden olla sitä mitä olemme ilman että haukkuisit meitä mielenvikaisiksi. Eihän kukaan uskovaisiakaan hauku.

        Onko jälleensyntymisoppi teille niin kuin punainen vaate härälle?


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        //Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera.//



        - Kristikunnan tulkinta Raamatusta [kääntäjien tulkinnoista] on ensinnäkin selvästi risti-riitainen ja pelastus-tulkinta ei jätä paljon vaihto-ehtoja, niitä jää tasan kaksi.
        Nämä ns. "kutsutut" ja siten "pelastukseen" valitut ovat itsensä Jumalan valintoja, joka johtaa luonnollisesti toisaalla--> ahdistukseen, sielun-tuskaan, pahoin-vointiin, epä-toivoon ja kauhuun, mutta samalla se nostattaa toisissa pöyhkeyttä, ylpeyttä, jopa halveksuntaa ja piittaamattomuutta.
        "Valituissa" yksinkertaisesti tapahtuu ihmis-luonnon mukaisesti ali-tajunnallinen muuttuminen fanaattiseksi, tunne-vammaiseksi kylmäksi robotiksi, joka uskoo vain omaan ja "valittujen" autuuteen, onhan "valinta" sentään seuraamusta itse Kaikkivaltiaan työstä.

        On mielenkiintoista kuinka mm. NDE-kokemukset ja niistä nouseva kuoleman-jälkeisen näkemys iki-sieluisuuksineen ja jälleen-syntymineen tekee outoja petikavereita, tuo näkemys ajaa nimittäin kiihko-ateistit ja fundamentalisti uskovat samalle puolelle. :)


      • kuolematon sielu
        Aritta kirjoitti:

        kehuu olevansa Jumalan eliittikansaa ja kaikki muut ovat tuomittuja helvettiin joten älä viitsi valehdella.

        Jälleensyntyjät täällä eivät väitä olevansa parempia kuin uskovaiset. Olemme kaikki saman arvoisia. Kukaan ei ole ylempänä eikä alempana. Olemme vain erilaisia.

        Sitten en ymmärrä miten näet että vänkis hermostuisi. Minusta hän on koko ajan hyvin rauhallinen mitä ei taas voi sanoa sinusta.

        Eikä sinulle kukaan tuppaa jälleensyntymisoppia. Et ole vastaanottavainen siihen kuitenkaan joten on ihan turhaa yrittääkään. Ole sinä vain ihan rauhassa uskovainen ja anna meidän muiden olla sitä mitä olemme ilman että haukkuisit meitä mielenvikaisiksi. Eihän kukaan uskovaisiakaan hauku.

        Onko jälleensyntymisoppi teille niin kuin punainen vaate härälle?

        ovat kiihkouskovaisten mukaan "valittu kansa". Eikös sekin ole eliittijoukkoa?


      • Qadesha
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        En nyt tuota koko kommenttiasi lukenut, mutta siellä vilahti sellaista tekstiä että haluat selvästikin tietää mikä teissä (kristin-) "uskovissa" on ärsyttävää. Laitetaan tähän sitten pientä selvitystä.

        Jippo on siinä että uskovainen sanoo että hän tietää Jumalan tahdon. Uskovainen on joko kuullut äänen päässään tai sitten jotenkin muuten vakuuttunut siitä että hän ja vain hän voi tietää mitä Jumala ihmisiltä odottaa ja edellyttää. Tottakai tuollaista pidetään kovin omahyväisenä ja ylimielisenä väitteenä, kun mitään muuta tästä ei ole takeena kuin uskovaisen oma sana! Kuulijan pitäisi saada omaan päähänsä sellainen Jumalan ääni joka sanoisi että tuo joka tuossa väittää kuulleensa Jumalan äänen päässään puhuu totta, mutta eihän tämäkään vielä mistään mitään todista, koska joukkohallusinaatioitakin on olemassa (esim. kielillä puhuminen).

        Kukaan ei pysty perustelemaan millään tavalla että juuri hänen uskonsa olisi se ainoa oikea. Aina on joku lukenut jostakin kirjasta jotakin, kuullut toiselta ihmiseltä jne. On tietenkin niitäkin joilla on omia ainutkertaisia kokemuksiaan, mutta ihmismielihän on kovin kekseliäs ja onpa sellaistakin tiede nyt esittänyt että uskonnolliset kokemukset johtuisivatkin vain aivoista. Että kyseessä olisikin epilepsiakohtaus jos Jumalan ääni puhuu päässä; kaiketikin muistot menneistä elämistäkin soveltuvat tuollaisiksi "kohtauksiksi" tiedehenkisen tyypin mielestä.

        Itse olen tietenkin jonkin sortin uskovainen, en kristinuskovainen ja mielestäni ihan turhaan unohdetaan että uskovaisuuksia on montaa eri lajia. Jotkut uskovat sen vuoksi että kaikki muutkin heidän ympäristössään uskovat tai siinä voisi uhata vaikka kuolemantuomiokin jos yhtäkkiä ilmoittaa että en usko tai uskon toisin. Jotkut uskovat koska jokin kirja tuntuu vakuuttavalta. Joillakin on niitä omia kokemuksiaan joita voidaan väittää merkeiksi hulluudesta. Kuka milläkin tavalla uskoo ja osa ei usko vaikka voissa paistettaisiin.

        Nämä erilaisten uskojen väliset kiistat ovat niin naurettavia ja tarpeettomia, kun kukaan ei pysty todistamaan lopullisesti kaikille muille että heidän uskonsa ovat vääriä ja oma on se oikea. Sitä ei mitata sillä että kenellä on kiihkein tunne eikä sitä mitata edes sillä kuka osaa sanoa älykkäimmin tai viisaimmin muille vastaan. Olen itse kohdannut netissä joitakin erittäin älykkäitä kristinuskovaisia, mutta silti olen kokenut heidän uskonsa itselleni vieraaksi, eli ei se että he osaavat tarvittaessa sanoa oikein sattuvasti tai ilkeästi vakuuta yhtään mitään mistään. Muusta kuin että kova hinku on päästä sanomaan. Jota joskus voidaan sitten mitata vaikka senttimitallakin että tulipas pitkä puheenvuoro. ;)


      • Qadesha

      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        Olipahan taas mainospuhe!

        Melkeen voisin sulta jotain kohta jo ostaakin. :-0

        Elitismillä tarkotan vaan sitä, että jotkut uskoo heillä olevan jokin ihmeen erikoisasema Jumalan silmissä. En usko sellaiseen. Moni kuoleman rajallakin käynyt "tavis" on raportoinut suuresta Rakkauden tunteesta. Helvetti ja taivas eivät ole tulleet heitä ensinnä vastaan. Pelkkä valtaisa hyvänolon tunne.

        Tiedän kyllä päinvastaisiakin tapauksia. Yleensä joku elämänsä pahoin hukannut reppana on saanut negatiivisen kokemuksen. Joskus rajut keinot ovat tarpeen. Niitä on kuitenkin vähemmistö kuolemanrajakokemuksista.

        Väität varmaan nyt, että kyseessä on demonivaltojen ovela hämäys? Mäkin olen joskus kärsinyt todella rajuista vainoharhoista ja uskallan väittää, että tiedän siitäkin jotain. Kaiken muun paitsi oman uskonsa/uskontonsa demonisointi on kyllä mielestäni aika äärimmäistä vainoharhaisuutta.

        Ja mitä taas tulee New Ageen, niin se ei oikeastaan meikäläistä juuri viehätä. Mä en usko Atlantikseen, enkä paljon mihinkään muuhunkaan jonkin ajan tai paikan lähes mystisiin mittoihin paisuvaan fanittamiseen. Ihmettelen välillä kyllä tätä ihan nykyistä länsimaista hyvinvointiamme. Kaikkea tätä teknologista edistystä. Tietysti siihenkin liittyy kaikenlaisia lieveilmiöitä. Emme (vieläkään) elä paratiisissa. :/

        Ihminen osaa olla varsin kiittämätön typerys. Jos kaikki tämä edistys otettaisiin meiltä pois, niin mikä parku siitä alkaisikaan. Usein asioiden arvon huomaa liian myöhään, vasta sitten kun sen on jo menettänyt.

        Ja kun olen seurannut tiededokumenttejenkin tiedemihiä, ovat he tehneet minuun vaikutuksen ihmisinä. Heillä on ollut älyn lisäksi myös empatiaa ja huumorintajua. Ja tasapuolisuuden nimessä sanon myös, että eräät uskovatkin ovat tehneet minuun vaikutuksen. Onhan kristinusko myös eräs tutkimusteni kohteista. Pystyn lukemaan heidän lehtiään, kuuntelemaan heidän radioitaan ja katselemaan heidän tv-ohjelmiaan. Olen kai sen ennenkin tänne kirjoittanut, että olenhan minäkin kristitty. Lapsena kastettu, rippikoulun käynyt ja avioliittoonkin siunattu. Jotenkin aika hassua kun taidat pitää mua kovin kristinuskon vastaisena henkilönä?

        Enkä ole niitä, jotka pitää itseään jumalana. Oikein syvässä hulluudessani olen toki sitäkin asiaa pohtinut. Jos maanpäällä on joskus vaeltanut Jeesus niminen "jumalhahmo", niin ehkä heitä on jopa useampia? Yksi ainoa Jumalan poika tuntuu jotenkin niin pieneltä. Urantia (=satukirja) kirjassa Jeesuksen väitetään olevan vain yksi sadoista tuhansista vastaavista "luojapojista". Ja kun avaruuttakin tutkii, niin ei voi olla vaikuttumatta sen valtaisuudesta. Sinne mahtuu galakseja aivan käsittämätön määrä, joissa kaikissa on käsittämätön määrä tähtiä ja planeettoja. Sinne mahtuisi ihan varmasti vaikka kuinka monia "Jumalan poikia". Puhutaanhan Raamatussakin "taivaan pojista". Siis ihan MONIKOSSA. Ja miksei yhtä hyvin "tyttäristäkin"? ;)

        Uskon tietenkin siihen, että olemme matkalla johonkin korkeampaan olomuotoon. Joku ehkä sanoisi, että jumaluuteen saakka. Sehän tekisi tästä elämästämme vaan mielekkään tapahtuman jos näin olisi. Tietäisimme olevamme "matkalla tähtiin". Musta se tuntuu jotenkin paljon mielekkäämältä ajatukselta kuin jossain taivaassa ikuisessa ilossa lilluminen. Mä en edes diggaa näistä liian "makeista paikoista". Jostain kultaisista kaduista ja timanttisista taloista, kristallivirroista ja vaikka mistä. En välitä edes täällä maanpäällä mistään jalokivistä ja muusta sellaisesta mikä kiiltelee kovasti ja tekee ihmiset hulluiksi. En kaipaa sellaista. Miten se siinä virressäkin lauletaan? "En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan". Sopii meikäläiseen aika hyvin.

        Sielullinen kehittyminen on ziljoona kertaa arvokkaampaa kuin kaikki kulta ja timantit yhteensä.

        Viisaus on arvokkaampaa kuin kaikki materiaalinen hyvinvointi yhteensä!

        En väitä, että olisin kovinkaan viisas, sillä ei ole kovinkaan viisasta väittää sellaista. Näin tais lausua jo Sokrates aikoinaan tai ainakin joku hänen aikalaisista maanmiehistään? Uskovissa on vähän välillä se häiritsevä piirre, että he ovat jo liiankin nöyriä ja se on jo aika lähellä suurta ylpeyttä.

        Sanot, että otan ihan hirveesti nokkiini jutuistasi. Muut taas sanovat ihan päinvastaista. Ja tavallaan olen sinunkin puolellasi, kun olet täällä nyt tällä hetkellä ainoa ihminen, joka "vastustaa" meitä. Mutta hyvinkän sä pärjäät! En pidä siitä, että mennään jengillä yhden kimppuun. Eikä me olla ollenkaan niin homogeeninen joukko kuin ehkä ajattelet meidän olevan. Olen aika "yksinäinen susi". En usko jengeihin. Olen tämän asian täällä ennenkin maininnut. Uskon, että ihminen menee paljon helpommin harhaan jengissä, kuin täysin yksinään. Onhan mulla Jumala seuranani. Et ehkä usko, että mulla olis henkilökohtanen suhde Jumalaan, mutta kyllä mä koen, että näin vaan on. Joskus olen häneen joutunut turvautumaan, enkä ole koskaan joutunut häneen pettymään. Mikä se sellainen usko on, joka vaatii jatkuvaa todistelua? Heikko uskohan se on!

        Mulle riittää todisteluksi Jumalasta se kun luon katseeni taivaan yölliseen tähtitarhaan! Vau miten uskomaton näky! :)

        Vaikeaa tajuta miten niin monet on niin sokeita, että eivät näe samaa kuin minä. :/

        Musta välillä tuntuu, että sokeatkin näkee paremmin kuin nämä nykyihmiset.

        Sanot, että uskon olevani kehittyneempi ihminen kuin muut ihmiset. Uskon, että jokaisesta meistä tulee ihan yhtä kehittyneitä, kerrassaan loistavia olentoja. Ihan jokaisesta meistä. Ehkä olen nyt tässä avaruusjatkumossa hieman muita edellä? Jonkunhan on näytettävä muille tietä. Niinhän se Jeesuskin teki. Hän halusi meidän tulevan kaltaisikseen. Ei kuitenkaan miksikään klooneiksi, vaan varsin ihmeellisiksi olennoiksi. "Olkaa täydellisiä, kuten Jumalakin on", taisi olla yksi hänen sanomisistaan?

        Haluan siis, että kaikki saavuttaisivat taivaan. Se tosin ei ole mikään fyysinen paikka, vaan henkinen/hengellinen olotila. Jeesus sanoi jotenkin, että Taivasten valtakunta on sisällänne. Ja se mikä on sisällä, alkaa näkyä ulkonakin. Jos ihmiset vain löytäisivät sisäisen taivaansa, maailma muuttuisi hetkessä kauniiksi. Kaikki ruma ja ikävä katoaisivat heti!

        Sinusta ehkä tuntuu siltä, että demonin vallassa kirjoittelen nyt mitä kirjoittelen?

        Olenhan sen todennut, että ei sekään aivan mahdotonta ole. Olen kuitenkin aika mitätön tekijä maailmassa. Ei mulla ole fanittajia, eikä oikeastaan mitään syytä eksytellä muita. Varoitan vielä aika usein ihmisiä olemaan uskomatta juttuihini. Kehotan heitä tutkiskelemaan asioita mielessään. En käytä yleensä sanaa "tiedän", vaan sanoja "käsittääkseni", "uskoakseni", "mielestäni" jne.

        Musta tuntuu, että mulla on jokin kumma kyky vastustaa demonivaltoja. Jeesus tosin käski olemaan vastustamatta pahaa ja se menee pois. Jeesus tarkoittikin selvästi tällä henkivaltoja. Hän käski myös rakastamaan vihollista. Tuntemaan myötätuntoa kaikkia kohtaan. Rakkaus on suuri voima ja uskon sen voivan parantaa jopa näitä sairaita henkiäkin. Sillä pahuus on sekin vain sairaus ja parannettavissa.

        En oikein ymmärrä niitä juttuja joissa paha halutaan "heittää helvettiin" tai muuta vastaavaa. Keskiaikaista ajattelua. "Antakaa heille anteeksi, he eivät ymmärrä mitä tekevät". Tämä Jeesuksen lause pätee nyt, aina ja iankaikkisesti pahuuteen.

        Kuunteleppas jotain viisasta ja oppinutta vankimielisairaalan psykiatria. Hänellä on valtavasti tietoa ja viisautta pahuuden suhteen. Vain ani harva on liian sairas parannettavaksi. Ja jos ihminen tajuaa itse tilanteensa ja haluaa parantua, ei häntä kukaan voi siinä estää!

        Aina välillä joku tällainen pahaan sairastunut ihminen tulee uskoonkin. Se on hienoa! Mutta ihmiselle riittää pelkkä järkiin tuleminenkin. Toki usko ja järki eivät ole tietenkään toisiaan poissulkevia asioita.

        Usko, tunne ja järki saavat yhdessä suuria aikaan!

        Mulla on erittäin kova usko! Hulluilla usein on! ;)

        Mielummin kutsunkin itseäni hulluksi kuin viisaaksi. Se on kuitenkin enemmänkin itseironiaa ja muistutus itselleni tästä materiaalisesta kuolevaisuudestani, että en tulisi liian ylpeäksi.

        Olenko tarjonnut sulle hinduguruja? En ainakaan muistaakseni. Mua ei mitkään gurut kiinnosta. Jos jotain kiinnostaa, niin se on hänen oma asiansa. Kaikenlaista olen näistä guruista kuullut ja lukenut. Eikä kaikki suinkaan ole ollut heitä mairittelevaa juttua. Aika inhimillisiä ihmisiä, vahvuuksineen ja heikkouksineen tuntuvat olevan hekin?

        En tuputa kenellekään mitään, koska mulla ei ole mitään mitä vois tuputtaa. Pelkkiä olettamuksia ja uskomuksia. Mutta onko niitä kenellä muullakaan täällä? Eipä tunnu oikein olevan. Uskovatkin puhuu kokoajan vaan, että kyseessä on uskonasia, ei tiedonasia. Ja uskoahan saa ihan miten vaan haluaa. Tiedon kanssa on vähän eri juttu.

        Ja kyllä mäkin pidän näitä juttujani aika sekavina. Tulee mieleeni eräskin tapaus nuoruudestani kun menin erään kirkontyöntekijän juttusille ollessani vähän sekasin ja sain manattu sen ihan hysteeriseksi. Lopulta tuo kaveri vaan nauro ja ylisti mua maasta taivaaseen. Sillon huomasin sen, että mulla on joku ihmeen kyky saada ihmiset haltioitumaan, vaikka puhuisin ihan puuta heinää. En kyllä ole kovinkaan ylpeä tuosta kyvystäni.

        Parhaimmillani pystyn kyllä ihan jotain viisauttakin levittämään. Huomaan kyllä itsekin sen koska suollan helmiä ja koska taas pashaa. Sun kanssa suollan kyllä enemmänkin sitä pashaa! Sulla on vaan sellanen vaikutus muhun. Mutta ainahan voi yrittää parantaa suoritustaan. Ottaa asia haasteena vastaan.

        ;)


      • Aritta
        kuolematon sielu kirjoitti:

        ovat kiihkouskovaisten mukaan "valittu kansa". Eikös sekin ole eliittijoukkoa?

        Koska kukaan ei ole mitenkään valittu.


      • soul person
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        "Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen."

        Tiedätkö mitä? Minä, jälleensyntyjä (kuten sinäkin, et vain sitä tajua) ajattelin reinkarnaatiota jo lapsena ennekuin olin edes kuullutkaan koko jutusta saati sitten lukenut siitä. Se tieto oli minussa jo sisällä.


      • kuolematon sielu
        soul person kirjoitti:

        "Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen."

        Tiedätkö mitä? Minä, jälleensyntyjä (kuten sinäkin, et vain sitä tajua) ajattelin reinkarnaatiota jo lapsena ennekuin olin edes kuullutkaan koko jutusta saati sitten lukenut siitä. Se tieto oli minussa jo sisällä.

        kun tulin inkarnaattoriksi.
        Kristittyjen jumala, helvetti, saatana, ne kaikki on lapselista satua.

        Raamattu on kyllä ihan hyvä kirja jos sen ymmärtäisi esoteerisesti.
        Tälläinen tulkitsija oli esimerkiksi Suomalain en teosofi Pekka Ervasti.


      • Aritta
        soul person kirjoitti:

        "Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen."

        Tiedätkö mitä? Minä, jälleensyntyjä (kuten sinäkin, et vain sitä tajua) ajattelin reinkarnaatiota jo lapsena ennekuin olin edes kuullutkaan koko jutusta saati sitten lukenut siitä. Se tieto oli minussa jo sisällä.

        Ja monella muullakin. Yhteiskunta vain hukuttaa sen tiedon loogisuuteensa.


      • Qadesha
        vaan.. kirjoitti:

        Rauhallisesti nyt vaan. Älä sentään kimmastu omista ristiriitaisista sanavalinnoistasi, jotka tuon esiin!

        Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin ylempään itse itsensä kasvattaneeseen eliittijengiin, jolla on oikeus määrittää toinen omista ennakkoluuloistaan, tietämättömyydestään ja kateudestaan käsin?

        Jos astuisit uskon sisäpuolelle, tulisit huomaamaan, että sisäpuolella on vain itsensä arvottomiksi tuntevia armon kerjäläisiä, jotka saavat luvan kanssa riippua ANSIOTTA Jumalan ihmeellisissä lupauksissa ja joita lupauksia tuovat muidenkin tietoon. Valitettavasti se tiedon tuonti käsitetään elitismiksi!!

        Mikä siinä oikein on, että ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, joita Jumala on kutsunut ja jotka ovat kutsuun vastanneet myöntävästi? Pitäisikö tässä tuntea jotain häpeää Jumalan kutsusta? Osaako kukaan avata tätä mysteeriä minulle? Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera. Tässä myös Cybolle tehtävä, mutta please, kirjoita sujuvaa suomea, (koska sitäkin osaat, olen muutaman selkosuomisen viestisi nähnyt, jotka on silmäni sepposen selälleen reväyttänyt!) niin sen viitsii lukea, älä sitä itämaista sanahelinää.

        Jumala itse tekee sovinnon ihmisen kanssa, koko pelastusteko on Jumalan itsensä työtä alusta loppuun, ihmisen osa on vain joko ottaa vastaan tai kieltäytyä. Ne jotka kieltäytyvät Jumalan tarjouksesta, syyttävät tarjouksen hyväksyneitä eliitiksi, kun tarjouksen hyväksyneet ovat tunteneet huonommuutta ja nöyryyttä tarpeeksi vastaanottaakseen iankaikkisen elämän tarjouksen, monet todellisesta elämänsä rauniokasasta. Mistähän raosta tässä oikein sitä elitismiä pukkaa? Taitaa olla niin että se rako on tarjouksen hylänneiden korvien välissä kateuden saarekkeessa.

        Oletteko te kateellisia Jumalalle, joka tarjoa hyvyyttään meille reppanoille? Sellainen fiilis tulee teidän viesteistä rivien välistä esiin.

        Kukaan, toistan kukaan uskova EI ole tällä palstalla, sinä aikana, jolloin itse olen tätä seurannut, itseään kehunut olevansa muita ylempänä, TOISIN kuin jotkut jälleensyntyjät avoimesti ovat itse itseään ylemmällä tasolla oleviksi kehuneet. (raamatunlauseautomaattia en laske mukaan)

        Että semmosta eliittihouk... joukkiota.

        Tapasi kirjoittaa tuo esiin muidenkin mainitseman luulottelutaipumuksesi toisista. Teet olettamuksia toisista ja pidät niitä tosiasioina. Se on erittäin huono tapa eikä osoita syvällisyyttä lainkaan! Nyt luulottelet että odottaisin sinulta jotain ennenkuulumatonta! Kuunteles nyt tarkkaan: Sinä syytit minua papukaijismista, johon vastasin että jälleensyntyjät syyllistyvät samaan itsekin. No, ei tämä tarkoita sitä että odottaisin sinulta ruudin keksimistä! Riittäisi että myöntäisit oman sokeutesi. Herttinen sentään ajatuskiemuroitasi!

        Itse syytät uskovia jatkuvasti, mutta sitten kun osoittaa että et ole kummosempi itsekään, alat puolustelemaan itseäsi. No tämähän on sitä ihmisen loputonta 'en ole ottanut, vaimo antoi' -viritelmää.

        Maailmankaikkeuden iällä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämälle. Sillä tiedolla ei pelastuta, sillä ei osoiteta todeksi yhtään mitään. On asioita, jotka eivät kuulu ihmiselle ja maapallon ikä on yksi sellainen. Ei se tarkoita ettei saisi tutkia asioita, mutta tämä ikäasia on täysin toisarvoinen. Mielestäni sillä elämöinti osoittaa vaan ihmisen loputonta vastustusta Luojaansa kohtaan, yritys saada uskovat eli Jumalan lapset naurettaviksi pölkkypäiksi. Mehän ollaan kaikki syntyjämme kapinoitsijoita Jumalaa vastaan, että eihän se mitään ennenkuulumatonta ole.

        Esim. iranilainen, uskonnollisessa muslimiperheessä kasvanut Reza Safa piti kristittyjä hyväuskoisina ja ajatteli käyttää heitä hyväkseen. Mutta kuultuaan evankeliumin ensimmäistä kertaa Ruotsissa hän joutuikin sisäisen hämmennyksen valtaan ja puoli vuotta taisteltuaan rukoili muslimien tapaan, kuuli Jumalan äänen ensimmäistä kertaa elämässään: sinun ei tarvitse rukoilla noin, sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Muslimina hän oli aina rukoillut kiihkeästi, mutta ei ollut kuullut Jumalan ääntä koskaan. Jokaisella ihmisellä on kaipaus Luojansa läheisyyteen, niin muslimeilla kuin jälleensyntymiseen uskovillakin. Tavat vain vaihtelee, millä keinoin itse kukin läheisyyttä yrittää etsiä. Jos me olisimme itsemme varassa, kukaan ei löytäisi yhteyttä Jumalaan, koska Hän etsii AINA ensin ihmistä, vasta sitten ihminen voi alkaa etsiä Häntä. Kukaan ei voi ylpeillä jumalsuhteellaan, ei kukaan. Paljonhan tälläkin palstalla on kristittyjä syytetty ties mistä, mutta se kuvastaa vain sitä hengellistä sokeutta, joka meissä vaikuttaa syntymästämme lähtien.

        Nyt entinen muslimi Reza Safa tavoittaa televisio-ohjelmillaan miljoonia ihmisiä arabimaissa, heitä paranee sairauksista ja vapautuu huumeista. Siinä on sitä todellista evankeliumin voimaa, joka kuuluu kaikille ihmisille, ei millekään eliittijoukolle! :// Katsohan esimerkin vuoksi ensimmäinen video, joka kertoo miten iranilainen ajatollah tuli tuntemaan totuuden. Omasta muslimiuskonnostaan hän ei löytänyt armollista ja anteeksiantavaa Jumalaa. Oman uskontonsa hän koki sisältävän vain pelkoa, väkivaltaa, tekopyhyyttä, ankaruutta, panettelua. Pyhyyttä hän ei kokenut missään. Pyhyys onkin asia, joka erottaa eri uskomukset toisistaan. Olen kuullut newagen harjoittajien kertoneen uskoontultuaan, että pyhyyttä ei voinut kokea niissä piireissä, joissa liikkui. Vasta kristinuskossa pyhyys tuli konkreettiseksi. Ja ilman pyhyyden tuntoa ei voi ymmärtää synnin ja sovituksen merkitystä.
        http://nejattv.org/

        Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen.

        Jos et kaipaa todisteita jälleensyntymisestä, niin turhaanhan silloin taistelet kristittyjäkään vastaan irvailemalla litteästä maapallosta tai maapallon iästä tmv.

        Rakkauspa juuri se tärkeintä onkin, mutta ei ole yhdentekevää mihin uskoo, sen tuli Jeesus kertomaan. Syytön minä siihen olen. Jeesuksen kertoma ei olekaan mitään teoriaa vaan totista totta.

        En ala aprikoimaan, mistä olet kohtalosi saanut, mutta se, mitä olet kertonut taustastasi, kertoo minulle omaa kieltään siitä, että esi-isiesi kautta on jonkinlaista sidosta henkivaltoihin ollut. Itse omien esi-isieni (heidän touhuistaan tietämättä) kautta henkivaltojen todellisuuden kokeneena voin näin lausua. Mutta Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

        Ihmisen on vain tyydyttävä elämäänsä ja siihen mitä Herra antaa, niin se vain on, taistelisipa sitä vastaan kuinka. Erilaiset elämänkohtalot ovat monen tekijän summa, mielestäni on turhaa etsiä vastausta edellisistä elämistä, kun vastauksia voi löytää tästäkin elämästä ja tiedostaen hengellisen todellisuuden, mikä vaikutus sillä on ihmisten elämiin. Esim. jos on syntynyt sukuun, jossa on useassa polvessa tunnustavia kristittyjä, Jumalan siunaus kulkee suvun mukana seuraaviin polviin, ihan Raamatun mukaan. Sitten toisaalta jos suvussa on syntiä ja Jumalan pilkkaa ym. se seuraa sukupolvelta toiselle. Ihmiset eivät ymmärrä syntiä, jolla on vaikutuksensa sukupolvelta toiselle: se vaikuttaa ihan geeneihinkin rappeuttaen niitä. Masennus, alkoholismi, itsemurhat, ei kukaan etukäteen valitsisi moista kohtaloa itselleen.

        Taas kuvittelet että pääni sekoaisi, jos uskoisin moniin elämiin. Mistä sinä sen tiedät? Ei ole kyse siitä etten halua uskoa, kuten luulet, vaan koska sille ei löydy todisteita. Siksi. Ja vain siksi. Joten voit jättää omat luulosi.

        Jos yksi elämä tuntuu mahdottomalta uskoa, niin eikö nyt kuitenkin ole sen verran realiteettien tajua, että eihän me hallita elämäämme täällä oikeastaan ihan käytännönkään tasolla. Itse en ole koskaan kuvitellut niin suuria että olisimme itse jumalia ja olisimme itse omasta halustamme tänne tulleet ja suunnitelleet elämämme. Se ei vain yksinkertaisesti mahdu päähäni, nöyryyttä elämän realiteetteja kohtaan on kuitenkin ollut sen verran, ettei päänuppi ole moista uhoa tuottanut.

        Minä taas sanon että moni 'hullu' mielisairaaloissa on pahojen henkien vallassa, eikä ole millään lailla pyhä vaan kun Jumala saa vapauttaa synnin ja perkeleen kahleista, vasta sitten voi pyhyyttäkin kokea. Psyyke on juuri se alue, jonka avulla henkimaailma vaikuttaa ihmiseen. Mielen tyhjennys meditoinnilla on pahojen henkien mielisuosiossa, koska juuri tyhjyyttä ne tarvitsee vallatakseen ihmisen. Tätä ei meditoijat ymmärrä millään.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne! <

        Nyt piti ihan laittaa lainaus, kun tuo ei auennut millään. Mikä sekavuus kirjoituksessani oli? Ja minä kun olen pitänyt sinun kirjoituksia sekavina! ;)
        Mitä ihmeen yhtenäistä linjaa nyt tarkoitat?

        En tunge Jeesusta sinun elämääsi, jos sanon että Hän voisi auttaa. Mikä siinä on, että kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia ja hindugurujen opetuksia ja videoita, niin se ei olekaan tuputusta. Tämä se jaksaa ihmetyttää minua. Jokinhan kristinuskossa on sellaista ihmiselle niin kovin vastenmielistä, että ainoastaan siitä kertominen koetaan pakkokäännyttämisenä. Mutta kristinusko on totuuden peili, joka pakottaa ihmisen polvilleen, ainakin henkisesti, monesti myös kirjaimellisestikin. Ja sitä vastaan taistellaan, sinäkin kovin voimallisesti.

        Ja sitten taas tietämättömyyden satoa: "Vasta kohta 2000 vuotta onkin häntä täällä jo kovasti odotettu." 'Minä tulen pian', tarkoittaa että äkisti, äkkiarvaamatta. Se käännösvirhe taas.

        Se oli Johannes Kastaja, joka sanoi että minun jälkeeni tulee vielä suurempi tarkoittaen Jeesusta. Ehkei ihan noilla sanoilla kuitenkaan.

        Kyllä se on Henki, joka tekee eläväksi ja avaa silmät näkemään realistisesti, Raamatun lupauksen mukaan.

        Päätin selvittää mikä se on se suuremmuus-juttu mikä toisinaan muistuu mieleen, ja varmaankin se on tämä:

        12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, 13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. 14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

        Johanneksen evankeliumi 14:12-14

        Henk.koht. olen ajatellut että tuo "uskoo minuun" tarkoittaa yksinkertaisesti "uskoo minuA". Minä kun en valitettavasti pidä Jeesusta jumalana, vaan katson sellaisen ideanakin epäjumalan palvonnaksi, niin ajattelen että yksi mahdollinen Jeesuksen olemus olisi nimenomaan olla opas. Tällainen opas ei asetu hajareisin seisomaan ihmisen Tielle niin että ihmisen matka lopahtaa siihen kun pitää rämähtää polvilleen Tiellä seisovan tyypin eteen häntä palvomaan, vaan kunnon opashan viittoo että tuonnepäin, tuonnepäin... Enkä usko että Jeesus välttämättä tarkoittaa Pojalla itseään, vaan koko ihmiskuntaa (jota on esoteriassa nimitetty myös nimikkeellä Adam Kadmon, se ihmiskuntaklimppi kokonaisuudessaan josta myöhemmin sielut sitten lienevät erkaantuneet erillisiksi yksiköiksi). Eli ihmiskunnan pitää kehittyä kuvastamaan sitä alkusyytä josta kaikki on lähtöisin. Tao on yksi suosikkinimitykseni koska siinä se ihmismäinen persoonallisuus on kaikkein eniten poissa häiritsemästä, että sikäli kai olen pesunkestävä idän uskontojen fani, vaikka paljon niissä uskonnoissa on sellaista mitä ottaisin pois.

        (Niin ja Kristus-nimike on mielestäni se kuolemattoman Itsen nimike siinä missä Buddha-nimikekin jonka itsekukin voi saavuttaa sitten kun ego on täydellisesti asettunut palvelijaksi eli ns. kuollut pois ja jäljelle jää vain Taon/Hengen/Jumalan tahto.)


      • Qadesha
        soul person kirjoitti:

        "Voitko jo myöntää että ihan samalla tavalla ovat sinunkin ajatuksesi muilta, koska heitä kuuntelet? Mitä pahaa siinä sitten olisi, jos ajatukset ottaa Raamatusta? Jälleensyntyjät ottavat ajatuksensa lukemistaan kirjoista, mutta nehän on ihmisten ajatuksia, jotka ovat ne kirjan muotoon laittaneet. Että voidaanko sopia ettei irvailla papukaijismista? Ettei nää jutut mene aina tähän älyttömään jankkaamiseen."

        Tiedätkö mitä? Minä, jälleensyntyjä (kuten sinäkin, et vain sitä tajua) ajattelin reinkarnaatiota jo lapsena ennekuin olin edes kuullutkaan koko jutusta saati sitten lukenut siitä. Se tieto oli minussa jo sisällä.

        Kumppanini on tuollainen ihminen.

        Itselläni ei valitettavasti ollut mahdollisuutta päästä uskomaan ominpäin reinkarnaatioon, mutta niin loogiselta se tuntui heti siitä lukiessani että jos olisin ollut vähänkin älykkäämpi kuin olen niin eihän sitä tiedä vaikka olisin sellaisen itsekin hoksannut.

        Sensijaan en ole koskaan kenenkään kuullut sanovat että on ihan ominpäin tullut kristityksi ja uskonut Jumalaan ja Jeesukseen ilman että on kuullut näistä mistään koskaan muualta. Sikäli ihmettelen että mikä se sellainen lapsenusko oikein on, jos ajateltaisiin että lapsenusko on jotain mihin lapsi uskoo ihan itse ilman kontaktia muihin olentoihin. Joku "susilapsi" joka on metsässä kasvatettu eläinten toimesta... mihin se sellainen uskoisi?

        Kaiketikin jonkinlaisia herätteitä ja stimulaatiota jokainen tarvitsee, eli ainakin sen että on tekemisissä muiden ihmisten kanssa, jotta pystyy jonkinlaiseen omapäiseen uskomiseen...?


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Olipahan taas mainospuhe!

        Melkeen voisin sulta jotain kohta jo ostaakin. :-0

        Elitismillä tarkotan vaan sitä, että jotkut uskoo heillä olevan jokin ihmeen erikoisasema Jumalan silmissä. En usko sellaiseen. Moni kuoleman rajallakin käynyt "tavis" on raportoinut suuresta Rakkauden tunteesta. Helvetti ja taivas eivät ole tulleet heitä ensinnä vastaan. Pelkkä valtaisa hyvänolon tunne.

        Tiedän kyllä päinvastaisiakin tapauksia. Yleensä joku elämänsä pahoin hukannut reppana on saanut negatiivisen kokemuksen. Joskus rajut keinot ovat tarpeen. Niitä on kuitenkin vähemmistö kuolemanrajakokemuksista.

        Väität varmaan nyt, että kyseessä on demonivaltojen ovela hämäys? Mäkin olen joskus kärsinyt todella rajuista vainoharhoista ja uskallan väittää, että tiedän siitäkin jotain. Kaiken muun paitsi oman uskonsa/uskontonsa demonisointi on kyllä mielestäni aika äärimmäistä vainoharhaisuutta.

        Ja mitä taas tulee New Ageen, niin se ei oikeastaan meikäläistä juuri viehätä. Mä en usko Atlantikseen, enkä paljon mihinkään muuhunkaan jonkin ajan tai paikan lähes mystisiin mittoihin paisuvaan fanittamiseen. Ihmettelen välillä kyllä tätä ihan nykyistä länsimaista hyvinvointiamme. Kaikkea tätä teknologista edistystä. Tietysti siihenkin liittyy kaikenlaisia lieveilmiöitä. Emme (vieläkään) elä paratiisissa. :/

        Ihminen osaa olla varsin kiittämätön typerys. Jos kaikki tämä edistys otettaisiin meiltä pois, niin mikä parku siitä alkaisikaan. Usein asioiden arvon huomaa liian myöhään, vasta sitten kun sen on jo menettänyt.

        Ja kun olen seurannut tiededokumenttejenkin tiedemihiä, ovat he tehneet minuun vaikutuksen ihmisinä. Heillä on ollut älyn lisäksi myös empatiaa ja huumorintajua. Ja tasapuolisuuden nimessä sanon myös, että eräät uskovatkin ovat tehneet minuun vaikutuksen. Onhan kristinusko myös eräs tutkimusteni kohteista. Pystyn lukemaan heidän lehtiään, kuuntelemaan heidän radioitaan ja katselemaan heidän tv-ohjelmiaan. Olen kai sen ennenkin tänne kirjoittanut, että olenhan minäkin kristitty. Lapsena kastettu, rippikoulun käynyt ja avioliittoonkin siunattu. Jotenkin aika hassua kun taidat pitää mua kovin kristinuskon vastaisena henkilönä?

        Enkä ole niitä, jotka pitää itseään jumalana. Oikein syvässä hulluudessani olen toki sitäkin asiaa pohtinut. Jos maanpäällä on joskus vaeltanut Jeesus niminen "jumalhahmo", niin ehkä heitä on jopa useampia? Yksi ainoa Jumalan poika tuntuu jotenkin niin pieneltä. Urantia (=satukirja) kirjassa Jeesuksen väitetään olevan vain yksi sadoista tuhansista vastaavista "luojapojista". Ja kun avaruuttakin tutkii, niin ei voi olla vaikuttumatta sen valtaisuudesta. Sinne mahtuu galakseja aivan käsittämätön määrä, joissa kaikissa on käsittämätön määrä tähtiä ja planeettoja. Sinne mahtuisi ihan varmasti vaikka kuinka monia "Jumalan poikia". Puhutaanhan Raamatussakin "taivaan pojista". Siis ihan MONIKOSSA. Ja miksei yhtä hyvin "tyttäristäkin"? ;)

        Uskon tietenkin siihen, että olemme matkalla johonkin korkeampaan olomuotoon. Joku ehkä sanoisi, että jumaluuteen saakka. Sehän tekisi tästä elämästämme vaan mielekkään tapahtuman jos näin olisi. Tietäisimme olevamme "matkalla tähtiin". Musta se tuntuu jotenkin paljon mielekkäämältä ajatukselta kuin jossain taivaassa ikuisessa ilossa lilluminen. Mä en edes diggaa näistä liian "makeista paikoista". Jostain kultaisista kaduista ja timanttisista taloista, kristallivirroista ja vaikka mistä. En välitä edes täällä maanpäällä mistään jalokivistä ja muusta sellaisesta mikä kiiltelee kovasti ja tekee ihmiset hulluiksi. En kaipaa sellaista. Miten se siinä virressäkin lauletaan? "En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan". Sopii meikäläiseen aika hyvin.

        Sielullinen kehittyminen on ziljoona kertaa arvokkaampaa kuin kaikki kulta ja timantit yhteensä.

        Viisaus on arvokkaampaa kuin kaikki materiaalinen hyvinvointi yhteensä!

        En väitä, että olisin kovinkaan viisas, sillä ei ole kovinkaan viisasta väittää sellaista. Näin tais lausua jo Sokrates aikoinaan tai ainakin joku hänen aikalaisista maanmiehistään? Uskovissa on vähän välillä se häiritsevä piirre, että he ovat jo liiankin nöyriä ja se on jo aika lähellä suurta ylpeyttä.

        Sanot, että otan ihan hirveesti nokkiini jutuistasi. Muut taas sanovat ihan päinvastaista. Ja tavallaan olen sinunkin puolellasi, kun olet täällä nyt tällä hetkellä ainoa ihminen, joka "vastustaa" meitä. Mutta hyvinkän sä pärjäät! En pidä siitä, että mennään jengillä yhden kimppuun. Eikä me olla ollenkaan niin homogeeninen joukko kuin ehkä ajattelet meidän olevan. Olen aika "yksinäinen susi". En usko jengeihin. Olen tämän asian täällä ennenkin maininnut. Uskon, että ihminen menee paljon helpommin harhaan jengissä, kuin täysin yksinään. Onhan mulla Jumala seuranani. Et ehkä usko, että mulla olis henkilökohtanen suhde Jumalaan, mutta kyllä mä koen, että näin vaan on. Joskus olen häneen joutunut turvautumaan, enkä ole koskaan joutunut häneen pettymään. Mikä se sellainen usko on, joka vaatii jatkuvaa todistelua? Heikko uskohan se on!

        Mulle riittää todisteluksi Jumalasta se kun luon katseeni taivaan yölliseen tähtitarhaan! Vau miten uskomaton näky! :)

        Vaikeaa tajuta miten niin monet on niin sokeita, että eivät näe samaa kuin minä. :/

        Musta välillä tuntuu, että sokeatkin näkee paremmin kuin nämä nykyihmiset.

        Sanot, että uskon olevani kehittyneempi ihminen kuin muut ihmiset. Uskon, että jokaisesta meistä tulee ihan yhtä kehittyneitä, kerrassaan loistavia olentoja. Ihan jokaisesta meistä. Ehkä olen nyt tässä avaruusjatkumossa hieman muita edellä? Jonkunhan on näytettävä muille tietä. Niinhän se Jeesuskin teki. Hän halusi meidän tulevan kaltaisikseen. Ei kuitenkaan miksikään klooneiksi, vaan varsin ihmeellisiksi olennoiksi. "Olkaa täydellisiä, kuten Jumalakin on", taisi olla yksi hänen sanomisistaan?

        Haluan siis, että kaikki saavuttaisivat taivaan. Se tosin ei ole mikään fyysinen paikka, vaan henkinen/hengellinen olotila. Jeesus sanoi jotenkin, että Taivasten valtakunta on sisällänne. Ja se mikä on sisällä, alkaa näkyä ulkonakin. Jos ihmiset vain löytäisivät sisäisen taivaansa, maailma muuttuisi hetkessä kauniiksi. Kaikki ruma ja ikävä katoaisivat heti!

        Sinusta ehkä tuntuu siltä, että demonin vallassa kirjoittelen nyt mitä kirjoittelen?

        Olenhan sen todennut, että ei sekään aivan mahdotonta ole. Olen kuitenkin aika mitätön tekijä maailmassa. Ei mulla ole fanittajia, eikä oikeastaan mitään syytä eksytellä muita. Varoitan vielä aika usein ihmisiä olemaan uskomatta juttuihini. Kehotan heitä tutkiskelemaan asioita mielessään. En käytä yleensä sanaa "tiedän", vaan sanoja "käsittääkseni", "uskoakseni", "mielestäni" jne.

        Musta tuntuu, että mulla on jokin kumma kyky vastustaa demonivaltoja. Jeesus tosin käski olemaan vastustamatta pahaa ja se menee pois. Jeesus tarkoittikin selvästi tällä henkivaltoja. Hän käski myös rakastamaan vihollista. Tuntemaan myötätuntoa kaikkia kohtaan. Rakkaus on suuri voima ja uskon sen voivan parantaa jopa näitä sairaita henkiäkin. Sillä pahuus on sekin vain sairaus ja parannettavissa.

        En oikein ymmärrä niitä juttuja joissa paha halutaan "heittää helvettiin" tai muuta vastaavaa. Keskiaikaista ajattelua. "Antakaa heille anteeksi, he eivät ymmärrä mitä tekevät". Tämä Jeesuksen lause pätee nyt, aina ja iankaikkisesti pahuuteen.

        Kuunteleppas jotain viisasta ja oppinutta vankimielisairaalan psykiatria. Hänellä on valtavasti tietoa ja viisautta pahuuden suhteen. Vain ani harva on liian sairas parannettavaksi. Ja jos ihminen tajuaa itse tilanteensa ja haluaa parantua, ei häntä kukaan voi siinä estää!

        Aina välillä joku tällainen pahaan sairastunut ihminen tulee uskoonkin. Se on hienoa! Mutta ihmiselle riittää pelkkä järkiin tuleminenkin. Toki usko ja järki eivät ole tietenkään toisiaan poissulkevia asioita.

        Usko, tunne ja järki saavat yhdessä suuria aikaan!

        Mulla on erittäin kova usko! Hulluilla usein on! ;)

        Mielummin kutsunkin itseäni hulluksi kuin viisaaksi. Se on kuitenkin enemmänkin itseironiaa ja muistutus itselleni tästä materiaalisesta kuolevaisuudestani, että en tulisi liian ylpeäksi.

        Olenko tarjonnut sulle hinduguruja? En ainakaan muistaakseni. Mua ei mitkään gurut kiinnosta. Jos jotain kiinnostaa, niin se on hänen oma asiansa. Kaikenlaista olen näistä guruista kuullut ja lukenut. Eikä kaikki suinkaan ole ollut heitä mairittelevaa juttua. Aika inhimillisiä ihmisiä, vahvuuksineen ja heikkouksineen tuntuvat olevan hekin?

        En tuputa kenellekään mitään, koska mulla ei ole mitään mitä vois tuputtaa. Pelkkiä olettamuksia ja uskomuksia. Mutta onko niitä kenellä muullakaan täällä? Eipä tunnu oikein olevan. Uskovatkin puhuu kokoajan vaan, että kyseessä on uskonasia, ei tiedonasia. Ja uskoahan saa ihan miten vaan haluaa. Tiedon kanssa on vähän eri juttu.

        Ja kyllä mäkin pidän näitä juttujani aika sekavina. Tulee mieleeni eräskin tapaus nuoruudestani kun menin erään kirkontyöntekijän juttusille ollessani vähän sekasin ja sain manattu sen ihan hysteeriseksi. Lopulta tuo kaveri vaan nauro ja ylisti mua maasta taivaaseen. Sillon huomasin sen, että mulla on joku ihmeen kyky saada ihmiset haltioitumaan, vaikka puhuisin ihan puuta heinää. En kyllä ole kovinkaan ylpeä tuosta kyvystäni.

        Parhaimmillani pystyn kyllä ihan jotain viisauttakin levittämään. Huomaan kyllä itsekin sen koska suollan helmiä ja koska taas pashaa. Sun kanssa suollan kyllä enemmänkin sitä pashaa! Sulla on vaan sellanen vaikutus muhun. Mutta ainahan voi yrittää parantaa suoritustaan. Ottaa asia haasteena vastaan.

        ;)

        Täytyy sanoa että minua hämmästyttää miten ihmiset lukevat sokeasti omiin ennakkoluuloihinsa viesteistä sellaista, mitä niissä ei edes ole. Luin vielä tuon viestini Kryptiset rutinat, josta aiheutui kommentteja. Viestissäni ei ole yhtään sellaista, mikä elitismiin viittaa, vaan oikaisua sinun vääristyneisiin tulkintoihin. Kun syytät uskovia Raamatun lauseiden toistelusta (itse kovin harvoin niitä edes käytän), käännän katseesi jälleensyntyjien kielenkäyttöön samojen asioiden toistelusta sekä oikaisin vääriä tulkintojasi. Viestissä ei ole minkään valtakunnan elitismiä. Mutta totuus kosketti sinua, koska niin voimakkaasti reagoit syytämällä kummallisesti omia ennakkoluulojasi palstalle. Miten ihmiset näkevät sinun virhetulkinnat minun elitismiksi? Hoh hoijaa, itkisikö vai nauraisi...

        Vielä ajatus siitä ettet kaipaa todisteita jälleensyntymisestä. Tuolla lausumallasi vetäisit kaikesta palstalla aiemmin kirjoittamista ajatuksistasi pohjan pois. Olet yrittänyt saattaa kristinuskon naurettavaan valoon heittämällä useimmiten pelkkiä vanhoja kristinuskon kliseitä. Miksi sinä niin kovasti yrität kristinuskoa romuttaa, kun et edes kaipaa itsellesi omiin uskomuksiisi todisteita? Häh?

        Lauseesi "Se, joka väittää olevansa psyykkisesti täysin terve on kyllä suurin valepukki!" on pelkkä tyhjä hokema ilman sisältöä. Ja tällaista sisältököyhää kliseilyä porukat ylistää. Kyllä ihminen voi olla ihan terve psyykkisesti. Jumala on parantanut esim. syvästä masennuksesta vuosia kärsineitä ihan täysin terveiksi.

        Ja sitten tähän viestiisi.
        Et vastannut kysymykseeni mitä oikein tarkoitat sekavuudellani ja väitteelläsi yhtenäisen linjan puuttumisesta.

        >Oikeastaan on aika turhauttavaa vastata tämän erään uskovan kirjoituksiin. En saa oikein mitään irti itsestäni, mutta pystyn näköjöään huonoimmillanikin ollessani antamaan lukijoilleni jotain.<

        Vähän aikaa siten kirjoitit jotakin sellaista että olet "tykästymässä minuun erityisesti", ei ollut noilla sanoilla, mutta en viitsi nyt sitä viestiä etsiä. Taitaa olla niin että turhautumisesi tulee siitä, kun latelet puuta heinää luulojasi minusta ja sitten kun osoitan ne vääriksi, olet aseeton etkä tiedä miten kommentoida, ja päästelet sitten niitä näitä asian vierestä. Ihan niin kuin nyt tuohon oikaisuuni 'Ei-pakollinen otsikko pakottaa'.

        Kysyit suoraan: "Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin Jumalan eliittijengiin?" Eli kuvittelet oikaisuviestini perusteella olevani eliittiä. Mistä muusta sitten vetäisit elitismin tähän? En ole puhunut yhtään mitään olevani Jumalan silmissä erikoisasemassa! Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, ei vain uskovia. Mutta Hän on tehnyt pelastuksen Jeesuksessa tieksi yhteyteensä. Ei ole muuta tietä. (Ne on Jeesuksen omat sanat). Jos tämän toteaminen koetaan elitismiksi niin kyllähän se kertoo toteajasta itsestään paljonkin.

        >Kaiken muun paitsi oman uskonsa/uskontonsa demonisointi on kyllä mielestäni aika äärimmäistä vainoharhaisuutta.<

        Minä en demonisoi kaikkea uskon ulkopuolella olevaa. Sinä luulet niin. Painotan laajaa ymmärrystä kaikissa asioissa. Enkä väitä että kuolemanrajakokemukset on demonivaltojen ovela hämäys. Please, jätä minulle omien mielipiteideni muodostaminen, ei sinun tarvitse luulla yhtään mitään. Yritä, yritä, yritä kasvaa tämän asian kanssa jo tässä elämässä, ei se niin vaikea ole jättää luulottelut toisista sikseen.

        >Lapsena kastettu, rippikoulun käynyt ja avioliittoonkin siunattu. Jotenkin aika hassua kun taidat pitää mua kovin kristinuskon vastaisena henkilönä?<

        No miksi sitten irvailet uskovia? Välillä esiinnyt niin kristinuskon puolesta ja välillä taas suorastaan oksennat sanan kristitty suustasi. Nuohan on pelkkiä rituaaleja eikä aidon uskon tunnusmerkkejä. Minä en edes ole käynyt rippikoulua, mutta silti uskon Jeesuksen sovituksen omalle kohdalleni. Itse en rituaaleista piittaa vaan aidosta meiningistä.

        Otat Jeesuksen hahmosta lainauksia Urantia-kirjasta, vaikka pidät sitä satukirjana. Onko järkee vai ei? Et sinä sillä tavoin voi Jeesuksesta totuutta löytää. 'Taivaan pojat' tai oikeammin 'Jumalan pojat' Raamatussa ei suinkaan tarkoita useita Jeesuksia vaan jotkut selittää ne langenneiksi enkeleiksi mutta heprean mukaisesti se tarkoittaa miespuolisia Jumalan lapsia (ihan niin kuin Israelin pojat = israelilaisia).

        Jos pääsisit sekunniksikin kokemaan taivaan kultakatuja, lopettaisit höpinät 'makeista paikoista'. En minäkään pidä krumeluuksista, enemmänkin erämaat ja aavikot on sielunmaisemiani, mutta en suinkaan sen takia hyljeksi sitä, mitä Jumala on varannut taivaaseen!

        >Uskovissa on vähän välillä se häiritsevä piirre, että he ovat jo liiankin nöyriä ja se on jo aika lähellä suurta ylpeyttä. <

        MIlloin sinä voit määrittää, milloin joku uskova on liian nöyrä? Olen huomannut että aina kun mainitsen jotain nöyryydestä, sinä vedät tuon liian nöyrä -kortin esiin! :) Missähän se liika nöyryys -raja mahtaakaan sijaita? Ei voi olla liian nöyrä, sen sijaan voi teeskennellä nöyryyttä ihan kuin mitä muuta tahansa tunnetta voi teeskennellä.

        Otathan sinä nokkiisi jutuistani, kun niin voimakkaasti reagoit, että et edes huomaa ristiriitojasi. Nuo toiset ovat samalla tavalla sokeita! ;)

        >Mikä se sellainen usko on, joka vaatii jatkuvaa todistelua? Heikko uskohan se on!<

        Mikä se sellainen usko on, joka turvautuu Jumalaan vain joskus hädän hetkellä? Kun Jumala haluaa yhteyttä ihmisiin joka päivä! Ihan niin kuin rakastetut haluavat olla toistensa seurassa alvariinsa, sama on taivaallisen Isän kanssa. Ei yhteys Jumalaan ole mitään uskon todistelua.

        >Sanot, että uskon olevani kehittyneempi ihminen kuin muut ihmiset. Uskon, että jokaisesta meistä tulee ihan yhtä kehittyneitä, kerrassaan loistavia olentoja.<

        Ei, ei, vaan käytin samoja sanoja, joita itse käytit syyttäessäsi minua eliittijengiin kuluvaksi. You see...

        Taivasten valtakunta sisäisesti meinaa sitä kun ihmisen henki uudestisyntyy. Se ei ole jokaisessa ihmisessä luonnostaan eikä sitä minkään itseoivalluksen kautta sisältään löydä.

        > Sinusta ehkä tuntuu siltä, että demonin vallassa kirjoittelen nyt mitä kirjoittelen?<

        Lopeta luulottelut.

        Jeesuksen kehotus: "Älkää tehkö pahalle vastarintaa" ja toisaalta toinen kohta Raamatussa: "Vastustakaa perkelettä niin se teistä pakenee". Näissä ei ole ristiriitaa, vaikka näennäisesti voisi siltä näyttää. Tuolla on hyvä kirjoitus pahan vastustamisesta ja sen oikein ymmärtämisestä:
        http://ftp.funet.fi/index/religion/christian/texts/html/finnish/ystv/vihollinen/vihollinen-Pahan.html

        Henkivallat EI lähde pakoon, jos niitä ei vastusta! En oikein jaksa uskoa kykyysi vastustaa henkivaltoja, koska itse niiden hirvittävän voiman kokeneena sanon, ettei ihmisen omat voimat riitä taistelussa niitä vastaan. Etkä rakkaudella voi parantaa sairaita henkivaltoja! Huh huh! Tietämätön olet henkivaltojen luonteesta.

        Jumala on jo tuominnut pahuuden henkivallat helvettiin, vaikka tuomion täytäntöönpano vielä odottaa. On pelkästään säälittävää ajatella 'pelastavansa' olemattomalla inhimillisellä rakkaudellaan nämä hirvittävät voimat. Sitä paitsi, ei se ole edes ihmisen tehtävä. Ihmisen tehtävä on rakastaa Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään ja antaa anteeksi ihmisille, mitään henkivaltojen anteeksiannosta EI Raamattu puhu.

        Jos viisas ja oppinut vankimielisairaalan psykiatri ei ole uudestisyntynyt ja siten ymmärrä henkivaltojen merkitystä, ei hän voi riivattua ihmistä auttaa. Älä väännä tästä vaan että uskon kaikkien vankien olevan riivattuja!

        Kirjoitin: "kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia.." eli en puhunut sinusta. Se oli vain esimerkki siitä miten vain kristityn puhe koetaan tuputuksena, mutta jälleensyntymään uskovien puhetta ei.

        Itse en ole puhunut koko ajan että kyseessä olisi vain uskon asia. Kyllä kokemus antaa ihan konkreettista tietoa Jumalasta. Sitä on vaan mahdoton toiselle näyttää konkreettisesti, tosin esim. rukouksella parantumisia voi osoittaa.

        Se on se eri henki, joka on sinua vastassa kirjoittaessasi minulle ja se aiheuttaa sitä pashan suoltamista. Ehkä suoruuteni aiheuttaa pashan tippumisen suupielistä pääsiäisen ulkopuolellakin...

        Ottia tuota, jokohan tää taas riittäisi. Älä enää repuloi pitkälti, jookosta? Eihän näitä jaksa lukea ja johan nää on sanottu tuhanteen kertaan.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Täytyy sanoa että minua hämmästyttää miten ihmiset lukevat sokeasti omiin ennakkoluuloihinsa viesteistä sellaista, mitä niissä ei edes ole. Luin vielä tuon viestini Kryptiset rutinat, josta aiheutui kommentteja. Viestissäni ei ole yhtään sellaista, mikä elitismiin viittaa, vaan oikaisua sinun vääristyneisiin tulkintoihin. Kun syytät uskovia Raamatun lauseiden toistelusta (itse kovin harvoin niitä edes käytän), käännän katseesi jälleensyntyjien kielenkäyttöön samojen asioiden toistelusta sekä oikaisin vääriä tulkintojasi. Viestissä ei ole minkään valtakunnan elitismiä. Mutta totuus kosketti sinua, koska niin voimakkaasti reagoit syytämällä kummallisesti omia ennakkoluulojasi palstalle. Miten ihmiset näkevät sinun virhetulkinnat minun elitismiksi? Hoh hoijaa, itkisikö vai nauraisi...

        Vielä ajatus siitä ettet kaipaa todisteita jälleensyntymisestä. Tuolla lausumallasi vetäisit kaikesta palstalla aiemmin kirjoittamista ajatuksistasi pohjan pois. Olet yrittänyt saattaa kristinuskon naurettavaan valoon heittämällä useimmiten pelkkiä vanhoja kristinuskon kliseitä. Miksi sinä niin kovasti yrität kristinuskoa romuttaa, kun et edes kaipaa itsellesi omiin uskomuksiisi todisteita? Häh?

        Lauseesi "Se, joka väittää olevansa psyykkisesti täysin terve on kyllä suurin valepukki!" on pelkkä tyhjä hokema ilman sisältöä. Ja tällaista sisältököyhää kliseilyä porukat ylistää. Kyllä ihminen voi olla ihan terve psyykkisesti. Jumala on parantanut esim. syvästä masennuksesta vuosia kärsineitä ihan täysin terveiksi.

        Ja sitten tähän viestiisi.
        Et vastannut kysymykseeni mitä oikein tarkoitat sekavuudellani ja väitteelläsi yhtenäisen linjan puuttumisesta.

        >Oikeastaan on aika turhauttavaa vastata tämän erään uskovan kirjoituksiin. En saa oikein mitään irti itsestäni, mutta pystyn näköjöään huonoimmillanikin ollessani antamaan lukijoilleni jotain.<

        Vähän aikaa siten kirjoitit jotakin sellaista että olet "tykästymässä minuun erityisesti", ei ollut noilla sanoilla, mutta en viitsi nyt sitä viestiä etsiä. Taitaa olla niin että turhautumisesi tulee siitä, kun latelet puuta heinää luulojasi minusta ja sitten kun osoitan ne vääriksi, olet aseeton etkä tiedä miten kommentoida, ja päästelet sitten niitä näitä asian vierestä. Ihan niin kuin nyt tuohon oikaisuuni 'Ei-pakollinen otsikko pakottaa'.

        Kysyit suoraan: "Uskot siis ihan tosissasi kuuluvasi johonkin Jumalan eliittijengiin?" Eli kuvittelet oikaisuviestini perusteella olevani eliittiä. Mistä muusta sitten vetäisit elitismin tähän? En ole puhunut yhtään mitään olevani Jumalan silmissä erikoisasemassa! Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, ei vain uskovia. Mutta Hän on tehnyt pelastuksen Jeesuksessa tieksi yhteyteensä. Ei ole muuta tietä. (Ne on Jeesuksen omat sanat). Jos tämän toteaminen koetaan elitismiksi niin kyllähän se kertoo toteajasta itsestään paljonkin.

        >Kaiken muun paitsi oman uskonsa/uskontonsa demonisointi on kyllä mielestäni aika äärimmäistä vainoharhaisuutta.<

        Minä en demonisoi kaikkea uskon ulkopuolella olevaa. Sinä luulet niin. Painotan laajaa ymmärrystä kaikissa asioissa. Enkä väitä että kuolemanrajakokemukset on demonivaltojen ovela hämäys. Please, jätä minulle omien mielipiteideni muodostaminen, ei sinun tarvitse luulla yhtään mitään. Yritä, yritä, yritä kasvaa tämän asian kanssa jo tässä elämässä, ei se niin vaikea ole jättää luulottelut toisista sikseen.

        >Lapsena kastettu, rippikoulun käynyt ja avioliittoonkin siunattu. Jotenkin aika hassua kun taidat pitää mua kovin kristinuskon vastaisena henkilönä?<

        No miksi sitten irvailet uskovia? Välillä esiinnyt niin kristinuskon puolesta ja välillä taas suorastaan oksennat sanan kristitty suustasi. Nuohan on pelkkiä rituaaleja eikä aidon uskon tunnusmerkkejä. Minä en edes ole käynyt rippikoulua, mutta silti uskon Jeesuksen sovituksen omalle kohdalleni. Itse en rituaaleista piittaa vaan aidosta meiningistä.

        Otat Jeesuksen hahmosta lainauksia Urantia-kirjasta, vaikka pidät sitä satukirjana. Onko järkee vai ei? Et sinä sillä tavoin voi Jeesuksesta totuutta löytää. 'Taivaan pojat' tai oikeammin 'Jumalan pojat' Raamatussa ei suinkaan tarkoita useita Jeesuksia vaan jotkut selittää ne langenneiksi enkeleiksi mutta heprean mukaisesti se tarkoittaa miespuolisia Jumalan lapsia (ihan niin kuin Israelin pojat = israelilaisia).

        Jos pääsisit sekunniksikin kokemaan taivaan kultakatuja, lopettaisit höpinät 'makeista paikoista'. En minäkään pidä krumeluuksista, enemmänkin erämaat ja aavikot on sielunmaisemiani, mutta en suinkaan sen takia hyljeksi sitä, mitä Jumala on varannut taivaaseen!

        >Uskovissa on vähän välillä se häiritsevä piirre, että he ovat jo liiankin nöyriä ja se on jo aika lähellä suurta ylpeyttä. <

        MIlloin sinä voit määrittää, milloin joku uskova on liian nöyrä? Olen huomannut että aina kun mainitsen jotain nöyryydestä, sinä vedät tuon liian nöyrä -kortin esiin! :) Missähän se liika nöyryys -raja mahtaakaan sijaita? Ei voi olla liian nöyrä, sen sijaan voi teeskennellä nöyryyttä ihan kuin mitä muuta tahansa tunnetta voi teeskennellä.

        Otathan sinä nokkiisi jutuistani, kun niin voimakkaasti reagoit, että et edes huomaa ristiriitojasi. Nuo toiset ovat samalla tavalla sokeita! ;)

        >Mikä se sellainen usko on, joka vaatii jatkuvaa todistelua? Heikko uskohan se on!<

        Mikä se sellainen usko on, joka turvautuu Jumalaan vain joskus hädän hetkellä? Kun Jumala haluaa yhteyttä ihmisiin joka päivä! Ihan niin kuin rakastetut haluavat olla toistensa seurassa alvariinsa, sama on taivaallisen Isän kanssa. Ei yhteys Jumalaan ole mitään uskon todistelua.

        >Sanot, että uskon olevani kehittyneempi ihminen kuin muut ihmiset. Uskon, että jokaisesta meistä tulee ihan yhtä kehittyneitä, kerrassaan loistavia olentoja.<

        Ei, ei, vaan käytin samoja sanoja, joita itse käytit syyttäessäsi minua eliittijengiin kuluvaksi. You see...

        Taivasten valtakunta sisäisesti meinaa sitä kun ihmisen henki uudestisyntyy. Se ei ole jokaisessa ihmisessä luonnostaan eikä sitä minkään itseoivalluksen kautta sisältään löydä.

        > Sinusta ehkä tuntuu siltä, että demonin vallassa kirjoittelen nyt mitä kirjoittelen?<

        Lopeta luulottelut.

        Jeesuksen kehotus: "Älkää tehkö pahalle vastarintaa" ja toisaalta toinen kohta Raamatussa: "Vastustakaa perkelettä niin se teistä pakenee". Näissä ei ole ristiriitaa, vaikka näennäisesti voisi siltä näyttää. Tuolla on hyvä kirjoitus pahan vastustamisesta ja sen oikein ymmärtämisestä:
        http://ftp.funet.fi/index/religion/christian/texts/html/finnish/ystv/vihollinen/vihollinen-Pahan.html

        Henkivallat EI lähde pakoon, jos niitä ei vastusta! En oikein jaksa uskoa kykyysi vastustaa henkivaltoja, koska itse niiden hirvittävän voiman kokeneena sanon, ettei ihmisen omat voimat riitä taistelussa niitä vastaan. Etkä rakkaudella voi parantaa sairaita henkivaltoja! Huh huh! Tietämätön olet henkivaltojen luonteesta.

        Jumala on jo tuominnut pahuuden henkivallat helvettiin, vaikka tuomion täytäntöönpano vielä odottaa. On pelkästään säälittävää ajatella 'pelastavansa' olemattomalla inhimillisellä rakkaudellaan nämä hirvittävät voimat. Sitä paitsi, ei se ole edes ihmisen tehtävä. Ihmisen tehtävä on rakastaa Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään ja antaa anteeksi ihmisille, mitään henkivaltojen anteeksiannosta EI Raamattu puhu.

        Jos viisas ja oppinut vankimielisairaalan psykiatri ei ole uudestisyntynyt ja siten ymmärrä henkivaltojen merkitystä, ei hän voi riivattua ihmistä auttaa. Älä väännä tästä vaan että uskon kaikkien vankien olevan riivattuja!

        Kirjoitin: "kun joku jälleensyntymiseen uskova kirjoittaja tarjoaa meditointia.." eli en puhunut sinusta. Se oli vain esimerkki siitä miten vain kristityn puhe koetaan tuputuksena, mutta jälleensyntymään uskovien puhetta ei.

        Itse en ole puhunut koko ajan että kyseessä olisi vain uskon asia. Kyllä kokemus antaa ihan konkreettista tietoa Jumalasta. Sitä on vaan mahdoton toiselle näyttää konkreettisesti, tosin esim. rukouksella parantumisia voi osoittaa.

        Se on se eri henki, joka on sinua vastassa kirjoittaessasi minulle ja se aiheuttaa sitä pashan suoltamista. Ehkä suoruuteni aiheuttaa pashan tippumisen suupielistä pääsiäisen ulkopuolellakin...

        Ottia tuota, jokohan tää taas riittäisi. Älä enää repuloi pitkälti, jookosta? Eihän näitä jaksa lukea ja johan nää on sanottu tuhanteen kertaan.

        Sä olet sitten erikoinen sälli kun sua ei sais mitenkään "diagnosoida". Ollaan niin ennakkoluulosta sakkia me "reinkarnaattorit" että! Ei ymmärretä yhtään uskovia ja sitä mistä uskossa olemisessa on oikein kyse. :/

        Meikäläinen on joskus lueskellut arvostamieni ammatti-ihmisten psykologisia diagnooseja itsestäni. Olen ollut pseudotieteellistä kirjallisuutta lukeva omaan omnipotenssiin uskova skitso ja vaikka mitä. Eikä ne jutut mua yhtään ahdista, lähinnä huvittavat.

        Riviesi välistä ihmiset vaan lukevat kaikenlaista. Tänne kylvämäsi hetelmät ei oikein näy saavan hyvää maaperää. Olet antanut selvästi sellaisen vaikutelman, että mm. meikäläinen kiehuu jatkuvasti jutuistasi. Olen kauhean vihamielinen uskovia kohtaan ja muuta sellaista. Kun uskoo, että jokainen on täällä oppimassa jotain ja yksi oppitunti on selvästi se, että on jonkinlainen uskova, niin miksi se mua mitenkään häiritsisi? Jokainen on "omalla tasollaan" ja nämä tasot eivät ole toisiaan parempia, ne vaan ovat.

        Uskon reinkarnaatioon vain siitä syystä, että se tuntuu varsin järkevältä ja varsinkin oikeudenmukaiselta järjestelyltä. Tämänhän olen täällä jo moneen kertaan todennutkin. Teodikean ongelma on meille "reinkarnaattoreille" vain pikku suupala. Me emme vaivaa enää päätämme sillä miksi maailmassa on pahuutta, koska ymmärrämme sen, että pahuuskin on yksi niistä asioista, jotka meitä täällä kehittävät ja opettavat.

        Ja valitettavasti ihminen, joka uskoo maailmankaikkeuden olevan 6000 vuotta vanha ei ole kovinkaan vakuuttava missään suhteessa. En valitettavasti ehkä ostaiskaan sulta käytettyä autoa.

        Mutta hyvinhän sä täällä kirjottelet. Moni vähän helpompi ihminen kuin meikäläinen varmaan vois sulta sen käytetyn auton ostaakin. ;)

        Enkä mä ketään varsinaisesti ole täällä syyttänyt. Kunhan olen tosiasioita vaan todennut. Säkin olet siellä "pirun torjuntabunkkerissa" ja luulet välillä ilotulitteenkin olevan ohjusisku sinne bunkkeriis.

        Olen tavannut elämäni aikana hyvin erilaisia uskoviakin. Osa tosi fiksuja ja mukavia, osa taas vähemmän fiksuja ja mukavia. Yritän välttää yleistämistä, mutta joskus keskustelu on vaan mielenkiintoisampaa jos hiukan liioitellaan asioita.

        Mielestäni on kyllä aika äärimmäistä elitismiä jos uskoo pääsevänsä taivaaseen ja muiden, jotka eivät usko kuten minä, joutuvan taas helvettiin. Mutta ei nyt tartuta liikaa tähänkään asiaan.

        Meikäläistä kun ei todellakaan kauheesti kiinnosta taivaat ja helvetit. Yritän keskittyä nauttimaan nykyhetkestä.

        Ja mitä enemmän olen jälleensyntymistä tutkinut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että se ei todellakaan ole "kaikkien juttu". Enkä yritä romuttaa yhtään mitään vaan paljastaa taikauskon ja järjettömyyden. Ihan sama onko kyseessä joku ismi tai uskonto. Mä en usko niihin pätkääkään. Ne vaan aiheuttaa eripuraa ihmisten kesken ja johtaa sotaan ja terrorismiin.

        Tietysti joku rauhanomainen ja nykyaikainen uskossa oleminen on ihan ok. Mutta jos joku tulee tännekin höpisemään vaikkapa kreationismista tai helvetistä, niin on syytä varautua ottamaan turpiinkin. Koulutettu ja fiksu ihminen ei enää mene halpaan asioista, jotka kuuluisivat keskiajalle.

        Mistäs sen tiedät, että yksitäinen ihminen ei vois vastustaa henkivaltoja? Raamatustapa hyvinkin. Mistäs tiedät mitä nämä sielumme ovat kokeneet ennen syntymäänsä tänne materiaan? Mitäs jos jotkut meistä ovatkin jo hyvin vanhoja sieluja ja olleet olemassa vuosimiljardeja? Uskovat tietenkin ajattelevat, että olemme ensikertalaisia täällä materiassa, mutta entäs jos emme olekaan?

        Elämä materiassa on tietenkin hyvin raskasta ja olemme unohtaneet keitä oikeasta olemme, kun olemme tänne syntyneet. Jopa kaikkein kehittyneimmät meistä.

        Urantia on toki satukirja, mutta sen Jeesuksesta kertova osio varsin mielenkiintoinen. Suosittelen! ;)

        Se muuten on hyvin Raamatunmukainen, mutta täydentää ja korvaa Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.

        Ja Rakkaushan parantaa kaiken! Usko pois vaan! ;)

        Eiköhän jo tosiaankin lopeteta jo tämä jauhaminen? ;)

        Pidän tarjouksesi tietysti voimassa. Jos joskus totean, että Jesse vois mua auttaa ja harhoistani parantaa, niin mikäs siinä sitten? ;)


      • ei se sama sylvi
        vänkis kirjoitti:

        Sä olet sitten erikoinen sälli kun sua ei sais mitenkään "diagnosoida". Ollaan niin ennakkoluulosta sakkia me "reinkarnaattorit" että! Ei ymmärretä yhtään uskovia ja sitä mistä uskossa olemisessa on oikein kyse. :/

        Meikäläinen on joskus lueskellut arvostamieni ammatti-ihmisten psykologisia diagnooseja itsestäni. Olen ollut pseudotieteellistä kirjallisuutta lukeva omaan omnipotenssiin uskova skitso ja vaikka mitä. Eikä ne jutut mua yhtään ahdista, lähinnä huvittavat.

        Riviesi välistä ihmiset vaan lukevat kaikenlaista. Tänne kylvämäsi hetelmät ei oikein näy saavan hyvää maaperää. Olet antanut selvästi sellaisen vaikutelman, että mm. meikäläinen kiehuu jatkuvasti jutuistasi. Olen kauhean vihamielinen uskovia kohtaan ja muuta sellaista. Kun uskoo, että jokainen on täällä oppimassa jotain ja yksi oppitunti on selvästi se, että on jonkinlainen uskova, niin miksi se mua mitenkään häiritsisi? Jokainen on "omalla tasollaan" ja nämä tasot eivät ole toisiaan parempia, ne vaan ovat.

        Uskon reinkarnaatioon vain siitä syystä, että se tuntuu varsin järkevältä ja varsinkin oikeudenmukaiselta järjestelyltä. Tämänhän olen täällä jo moneen kertaan todennutkin. Teodikean ongelma on meille "reinkarnaattoreille" vain pikku suupala. Me emme vaivaa enää päätämme sillä miksi maailmassa on pahuutta, koska ymmärrämme sen, että pahuuskin on yksi niistä asioista, jotka meitä täällä kehittävät ja opettavat.

        Ja valitettavasti ihminen, joka uskoo maailmankaikkeuden olevan 6000 vuotta vanha ei ole kovinkaan vakuuttava missään suhteessa. En valitettavasti ehkä ostaiskaan sulta käytettyä autoa.

        Mutta hyvinhän sä täällä kirjottelet. Moni vähän helpompi ihminen kuin meikäläinen varmaan vois sulta sen käytetyn auton ostaakin. ;)

        Enkä mä ketään varsinaisesti ole täällä syyttänyt. Kunhan olen tosiasioita vaan todennut. Säkin olet siellä "pirun torjuntabunkkerissa" ja luulet välillä ilotulitteenkin olevan ohjusisku sinne bunkkeriis.

        Olen tavannut elämäni aikana hyvin erilaisia uskoviakin. Osa tosi fiksuja ja mukavia, osa taas vähemmän fiksuja ja mukavia. Yritän välttää yleistämistä, mutta joskus keskustelu on vaan mielenkiintoisampaa jos hiukan liioitellaan asioita.

        Mielestäni on kyllä aika äärimmäistä elitismiä jos uskoo pääsevänsä taivaaseen ja muiden, jotka eivät usko kuten minä, joutuvan taas helvettiin. Mutta ei nyt tartuta liikaa tähänkään asiaan.

        Meikäläistä kun ei todellakaan kauheesti kiinnosta taivaat ja helvetit. Yritän keskittyä nauttimaan nykyhetkestä.

        Ja mitä enemmän olen jälleensyntymistä tutkinut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että se ei todellakaan ole "kaikkien juttu". Enkä yritä romuttaa yhtään mitään vaan paljastaa taikauskon ja järjettömyyden. Ihan sama onko kyseessä joku ismi tai uskonto. Mä en usko niihin pätkääkään. Ne vaan aiheuttaa eripuraa ihmisten kesken ja johtaa sotaan ja terrorismiin.

        Tietysti joku rauhanomainen ja nykyaikainen uskossa oleminen on ihan ok. Mutta jos joku tulee tännekin höpisemään vaikkapa kreationismista tai helvetistä, niin on syytä varautua ottamaan turpiinkin. Koulutettu ja fiksu ihminen ei enää mene halpaan asioista, jotka kuuluisivat keskiajalle.

        Mistäs sen tiedät, että yksitäinen ihminen ei vois vastustaa henkivaltoja? Raamatustapa hyvinkin. Mistäs tiedät mitä nämä sielumme ovat kokeneet ennen syntymäänsä tänne materiaan? Mitäs jos jotkut meistä ovatkin jo hyvin vanhoja sieluja ja olleet olemassa vuosimiljardeja? Uskovat tietenkin ajattelevat, että olemme ensikertalaisia täällä materiassa, mutta entäs jos emme olekaan?

        Elämä materiassa on tietenkin hyvin raskasta ja olemme unohtaneet keitä oikeasta olemme, kun olemme tänne syntyneet. Jopa kaikkein kehittyneimmät meistä.

        Urantia on toki satukirja, mutta sen Jeesuksesta kertova osio varsin mielenkiintoinen. Suosittelen! ;)

        Se muuten on hyvin Raamatunmukainen, mutta täydentää ja korvaa Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.

        Ja Rakkaushan parantaa kaiken! Usko pois vaan! ;)

        Eiköhän jo tosiaankin lopeteta jo tämä jauhaminen? ;)

        Pidän tarjouksesi tietysti voimassa. Jos joskus totean, että Jesse vois mua auttaa ja harhoistani parantaa, niin mikäs siinä sitten? ;)

        Ihminen joka ei kykene uskomaan edes lääkärien lausuntoa itsestään ei voi olla vakavasti otettava.


      • Aritta
        ei se sama sylvi kirjoitti:

        Ihminen joka ei kykene uskomaan edes lääkärien lausuntoa itsestään ei voi olla vakavasti otettava.

        tietää kaiken? :-)


      • vaan..
        Qadesha kirjoitti:

        En nyt tuota koko kommenttiasi lukenut, mutta siellä vilahti sellaista tekstiä että haluat selvästikin tietää mikä teissä (kristin-) "uskovissa" on ärsyttävää. Laitetaan tähän sitten pientä selvitystä.

        Jippo on siinä että uskovainen sanoo että hän tietää Jumalan tahdon. Uskovainen on joko kuullut äänen päässään tai sitten jotenkin muuten vakuuttunut siitä että hän ja vain hän voi tietää mitä Jumala ihmisiltä odottaa ja edellyttää. Tottakai tuollaista pidetään kovin omahyväisenä ja ylimielisenä väitteenä, kun mitään muuta tästä ei ole takeena kuin uskovaisen oma sana! Kuulijan pitäisi saada omaan päähänsä sellainen Jumalan ääni joka sanoisi että tuo joka tuossa väittää kuulleensa Jumalan äänen päässään puhuu totta, mutta eihän tämäkään vielä mistään mitään todista, koska joukkohallusinaatioitakin on olemassa (esim. kielillä puhuminen).

        Kukaan ei pysty perustelemaan millään tavalla että juuri hänen uskonsa olisi se ainoa oikea. Aina on joku lukenut jostakin kirjasta jotakin, kuullut toiselta ihmiseltä jne. On tietenkin niitäkin joilla on omia ainutkertaisia kokemuksiaan, mutta ihmismielihän on kovin kekseliäs ja onpa sellaistakin tiede nyt esittänyt että uskonnolliset kokemukset johtuisivatkin vain aivoista. Että kyseessä olisikin epilepsiakohtaus jos Jumalan ääni puhuu päässä; kaiketikin muistot menneistä elämistäkin soveltuvat tuollaisiksi "kohtauksiksi" tiedehenkisen tyypin mielestä.

        Itse olen tietenkin jonkin sortin uskovainen, en kristinuskovainen ja mielestäni ihan turhaan unohdetaan että uskovaisuuksia on montaa eri lajia. Jotkut uskovat sen vuoksi että kaikki muutkin heidän ympäristössään uskovat tai siinä voisi uhata vaikka kuolemantuomiokin jos yhtäkkiä ilmoittaa että en usko tai uskon toisin. Jotkut uskovat koska jokin kirja tuntuu vakuuttavalta. Joillakin on niitä omia kokemuksiaan joita voidaan väittää merkeiksi hulluudesta. Kuka milläkin tavalla uskoo ja osa ei usko vaikka voissa paistettaisiin.

        Nämä erilaisten uskojen väliset kiistat ovat niin naurettavia ja tarpeettomia, kun kukaan ei pysty todistamaan lopullisesti kaikille muille että heidän uskonsa ovat vääriä ja oma on se oikea. Sitä ei mitata sillä että kenellä on kiihkein tunne eikä sitä mitata edes sillä kuka osaa sanoa älykkäimmin tai viisaimmin muille vastaan. Olen itse kohdannut netissä joitakin erittäin älykkäitä kristinuskovaisia, mutta silti olen kokenut heidän uskonsa itselleni vieraaksi, eli ei se että he osaavat tarvittaessa sanoa oikein sattuvasti tai ilkeästi vakuuta yhtään mitään mistään. Muusta kuin että kova hinku on päästä sanomaan. Jota joskus voidaan sitten mitata vaikka senttimitallakin että tulipas pitkä puheenvuoro. ;)

        niin ei tulisi kommentoitua asian vierestä. En halunnut tietää mikä uskovissa ärsyttää (sen tiedän kyllä) vaan halusin tietää miksi ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, jotka ovat Jumalan kutsuun vastanneet myöntävästi, koska syytönhän ihminen J:n kutsuun on.

        Puhut yleensä Jumalan tahdosta ja se nyt ei ole relevanttia. Jos sanoo että uskova väittää tietävänsä Jumalan tahdon, se edellyttää että määrittää lähemmin, minkä asian suhteen tietää Jumalan tahdon. Jumalahan on ilmoittanut tahtonsa ihmiskuntaa kohtaan Raamatussa. Jos uskova kertoo Raamatussa ilmoitetusta J:n tahdosta, siitä syyttäminen omahyväiseksi, ainoaksi tietäjäksi J:n tahdon suhteen on kakaramaista oikuttelua, sillä onhan se sama tahto kaikkien nähtävillä. Sitten on jokaisen ihmisen oman elämän kulku, jolle Jumalalla on myös suunnitelmansa. Jokainenhan täällä kulkee oman tahdon tietä syntyjään, mutta uskoontultua ihminen astuu J:n tahdon tielle alkaen kulkea Hänen suunnitelmissaan. Jos kerron mikä on J:n tahto oman elämäni suhteen eri asioissa, sinä et voi tietää sitä etkä edes voi kommentoida tai väittää vastaan uskon ulkopuolisena ilman Pyhää Henkeä tyyliin "olet omahyväinen paskiainen, mistä sä nyt voit tietää J:n tahdon, minunkin pitäisi saada kuulla pääni sisällä J:n ääni". Et tarvitse, toisten elämä ei kuulu kellekään muulle kuin hänelle itselleen. Raamatun luku, rukous, seurakuntayhteys, profetiat, tiedonsanat ovat ne välineet, jolla voi saada selville, mitä J:a haluaa minun tekevän. Ja profetiatkin on koeteltava, ei kaikki profetiat välttämättä J:sta ole. Mutta Pyhä Henki on sitä varten, joka johdattaa ja antaa oikeaa tietoa. Ei ole yksinkertaista saada selville J:n tahto eri asioissa. Ei ole nappulaa ylöspäin, jota vääntämällä vastaus tulisi manun illallisen tapaan.

        Monet uskon ulkopuolisten ihmisten käsitykset, mielipiteet ja suhtautumistavat uskoviin kumpuavat virheellisistä käsityksistä, esim. käsityksesi että kielillä puhuminen olisi joukkohallusinaatiota. Voihan se joskus olla siellä, missä väärät henget ovat saaneet eksyttää ihmiset pois Pyhän Hengen johdatuksesta. Mutta jos on väärää on myös oikeaakin kielilläpuhumista.

        Loppujen lopuksi vain se merkitsee että on uudestisyntynyt. Kun sen saa kokea, loppuu haahuilut oikeasta uskosta ja spekulointi toisten uskonlaadusta pitäisi olla toisarvoista. Ei ole tarvetta väitellä, että ei kukaan voi tietää mikä se oikea usko on ym. Koska tulee tietämään, että tässä se oikea totuus on. Ja koskaanhan uskova ei voi uskoa/uudestisynnyttämistä toiselle antaa tai edes vaikuttaa. Sitä halutessaan ihmisen pitää kääntyä suoraan J:n puoleen.

        Kun kuulisit J:n äänen, aidon sellaisen, et höpisisi epilepsiakohtauksista! ;) Ihmisessä on henki, mutta sitä henkeä ei voi kokea tai tuntea mitenkään ennen kuin henki on uudestisyntynyt. Vasta silloin saa ihan konkreettisesti kokea olevansa myös henki, jolla olla yhteydessä henkimaailmaan. Voi kuulla hengen korvilla ja nähdä hengen silmillä henkimaailmaan. No, newagen harrastajatkin kokevat yhteyttä henkimaailmaan, mutta se tapahtuu sielullisella tasolla, ei hengen. He painottavat tunteita, he kokevat tunnetasollaan henkien vaikutuksia. Jumalan Henki ei toimi niin.

        Harvemmin jos koskaan kristinuskon piirissä uskosta luopumista kuolemalla uhataan, tappamiset kuuluvat islamiin. Kyllä oikeasta uskosta ainakin viitteitä voi saada ihan vaikka eri uskontojen pyhistä kirjoituksista. Tutkimalla ja vertailemalla uskontojen perustajien ajatuksia, historiallisia tosiasioita, mitä uskonto on saanut aikaan maailmassa, voi ainakin jotain osviittaa saada siitä, minkä uskonnon J:la on se oikea. Mutta pelkkä tutkiminenkaan ei vie perille, vaan kuten Jeesus sanoo: "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän." (Joh.5:39-40)

        Usko onkin metka asia, se on henkilökohtainen suhde, ei kollektiivisen tajunnan yhteismitallinen manööveri. En voi sitä päähäsi asettaa mutta voin kehottaa etsimään. Ja etsivän on luvattu löytävän. Ja sitten kun on löytänyt, saa huomata ettei itse löytänyt vaan minut löydettiin. :)
        Ja sitten tulee hirmu kiire kertoa kaikille ihmisille että tässähän se totuus vihdoinkin on, itse kukin persoonallisuutensa kautta, toiset intoa puhkuen, toiset rauhallisemmin.

        Kun asiat selvisi, että Raamattu puhuukin ihan konkreettisista asioista, itselleni tuli jonkinlainen kiukku siitä, että miksi ihmiset ei kerro että Raamattu onkin totta. No kyllähän he kertovat, mutta kun se ei mene perille kaikkina aikoina vaan se tuntuu lapselliselta ja vastenmieliseltä. Mutta kun henki uudestisyntyy, kappas vaan, se ei olekaan enää lapsellista vaan nyt on ihmisessä vastaanotin, joka kykenee ottamaan Raamatun sanaa vastaan. Kun henki uinuu kuolleessa tilassa, se ei yksinkertaisesti kykene vastaanottamaan Jumalan sanaa sillä tavoin että se vakuuttaisi ihmisen.

        SItten kommentoin alempana olleeseen kirjoitukseesi lasten uskomisesta.
        Lapsilla on todettu syntyjään olevan hyvin mutkaton ja luonnollinen tarve Luojan olemassaololle. Justin Barretin Oxfordin yliopistossa tekemässä tutkimuksessa, joka kesti 10 vuotta, havaittiin että lapsilla on synnynnäinen tieto Luojan olemassaolosta. Tuon tutkimuksen mukaan pienillä lapsilla on uskoa vaikka perheessä tai koulussa ei olisi puhuttu mitään Jumalasta. Lapsille on ihan luonnollista, että kaikella olevaisella on tarkoituksensa. Myös Afrikassa lapset on luonnostaan uskonnollisia. Meillä lännessähän kaikki henkisyys ja jumaluskoon viittaava tukahdutetaan viimeistään koulussa.

        Nyt en valitettavasti löydä tuota tutkimusta kirjanmerkeistäni.

        "Why is belief in supernatural beings so common? Because of the design of human minds. Human minds, under normal developmental conditions, have a strong receptivity to belief in gods, in the afterlife, in moral absolutes, and in other ideas commonly associated with 'religion' … In a real sense, religiousness is the natural state of affairs. Unbelief is relatively unusual and unnatural." Justin Barrett

        Ja laajentaen asiaa mainitsen että antropologien mukaan uskontojen kehitys on ollut yleismaailmallisesta monoteismista polyteismiin sisältäen uskomukset kaikenlaisiin näkyvän maailman esineisiin ja ilmiöihin: taivaankappaleet, luonto, eläimet ym. Sopii hyvin Raamatun antamaan kuvaan ihmiskunnan historian kehityksestä.
        http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/daniel/luku3.htm


      • vaan..
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Eikö eliittijoukko ole sellaista, joka pitää omat edut itsellään kieltäen ne muilta itsekkäästi. Kuinka uskovat voisivat olla jotain eliittiä, kun he ovat auliisti ja epäitsekkäästi tuomassa evankeliumin ilosanomaa kaikille? Jotkut todella vaivaa nähden kärsimysten kera.//



        - Kristikunnan tulkinta Raamatusta [kääntäjien tulkinnoista] on ensinnäkin selvästi risti-riitainen ja pelastus-tulkinta ei jätä paljon vaihto-ehtoja, niitä jää tasan kaksi.
        Nämä ns. "kutsutut" ja siten "pelastukseen" valitut ovat itsensä Jumalan valintoja, joka johtaa luonnollisesti toisaalla--> ahdistukseen, sielun-tuskaan, pahoin-vointiin, epä-toivoon ja kauhuun, mutta samalla se nostattaa toisissa pöyhkeyttä, ylpeyttä, jopa halveksuntaa ja piittaamattomuutta.
        "Valituissa" yksinkertaisesti tapahtuu ihmis-luonnon mukaisesti ali-tajunnallinen muuttuminen fanaattiseksi, tunne-vammaiseksi kylmäksi robotiksi, joka uskoo vain omaan ja "valittujen" autuuteen, onhan "valinta" sentään seuraamusta itse Kaikkivaltiaan työstä.

        On mielenkiintoista kuinka mm. NDE-kokemukset ja niistä nouseva kuoleman-jälkeisen näkemys iki-sieluisuuksineen ja jälleen-syntymineen tekee outoja petikavereita, tuo näkemys ajaa nimittäin kiihko-ateistit ja fundamentalisti uskovat samalle puolelle. :)

        Kääntäjien tulkinnat ovat kunakin aikakautena muodostuneet käännöskomiteoissa mukana olleiden henkilöiden koulutuksesta ja kielitaidosta. Käännösvirheet tiedostetaan, jopa tavallinen taavi tallaaja voi etsiä alkukielestä oikean merkityksen eri kohdille, joten on tietämätöntä väittää Raamatun sisällön olevan ristiriitainen kääntäjistä johtuen. Enemmänkin esim. uusimman käännöksen virheet kertovat liberaalisen raamatuntutkimuksen ongelmista ja Jumalasta luopumista. Mutta onhan nykykäännös hyvinkin juuri NewAgen henkeen tehty, että ei pitäisi olla valiseeraamista.

        Jos sataa vettä tai sitten ei sada, ei sinulla ole montaa vaihtoehtoa, vaikka rutisisit kuinka että säätila on ristiriitainen. On joko sade tai pouta. Säätila ei ole ihmisen hallintavallan alla, ei myöskään elämä ja kuolema. Kun Raamattu antaa kaksi vaihtoehtoa kuoleman jälkeen, ei se ole käännöksistä kiinni. Monihan haluaisi että olisi enempi vaihtoehtoja. Mutta ei se haluista tai tulkinnoista muuksi muutu. Kyllä tähän maailman aikaan raamatuntutkimuskin on sen verran tasokasta, että vetoaminen raamatun sisällön väärennöksiin oman uskomuksen pönkittämiseksi ei vetoa kuin täydelliseen mistään mitään tietämättömään pölvästiin.

        Miksi vääristellä tulkintoja kun tarjolla olisi oikeanlainenkin tulkinta? Kaikkia kutsutaan. Tämä on lähtökohta. Ei ole erikseen valittuja ja sen ulkopuolelle jätettyjä. Tämän tiedon saisi Raamatusta. Mutta jos ihminen haluaa väen väkisin pitää kiinni vääristä tulkinnoista, niin onhan se älytöntä. Mutta Jumala on sen verran suuri rakkaudessaan, että Hän voi koko elämänsä Hänelle selkänsä kääntäneen ja kaikki Jumalan kutsut elämässään hyljänneen ihmisen ihan viime sekunnilla ennen elämänlangan katkeamista pelastaa. Riittää että ihminen vaikka miten heikon ajatuksen riekaleen esittää Jeesuksen puoleen viime henkäyksellään.

        Ei uskon sisäpuolelle päässyt kuvittele olevansa muita parempi, se luulo on vain ulkopuolisten päässä. Miten ihmeessä tämän saisi tarpeeksi lempeästi mutta päättäväisesti torjuntabunkkeriinsa karahtaneen kaaliin? Kun Jeesus sanoo olevansa ainoa tie, sanat ovat Hänen sanojaan, ei uskovien! Taidan olla minäkin johonkin pönttöön karahtanut kunen ymmärrä, miten tästä saa väännettyä kieroa kimpilevyä Jeesuksen sanat todesta ottavien muuttumisesta suoranaisiksi hirviöiksi? Voithan sinäkin lainata Jeesuksen sanoja, enkä minä silti sinua luokittele ylpeäksi ja pöyhkeäksi siitä syystä!

        Toisaalta mainitsemasi ihmisluonnon alhaisempia piirteitä on nähtävissä ihan kenessä tahansa, onhan ne syntiinlangenneen ihmiseen kuuluvia ns. lihan ominaisuuksia. Uudestisyntyneellä on vain helpompi mahdollisuus alkaa kuolettaa niitä itsestään pois Pyhän Hengen avulla.

        Pelastuksen sisäpuolelle pääsy on sen verran nöyryyttä vaativa, että tuollainen yleisluontoinen syytös 'valittujen' pöyhkeydestä, ylpeydestä, halveksunnasta ja piittaamattomuudesta on suoranainen ihmisoikeusloukkaus ja kertoo vain lausujansa omasta kapeakatseisuudesta. Etpä totisesti tiedä, mitä uskoontulossa tapahtuu!! Ei ainakaan muuttuminen fanaattiseksi, tunnevammaiseksi kylmäksi robotiksi. Miten se voisi olla edes mahdollista, jos ihmisellä on ennen uskontuloaan ollut vaikkapa ahdistusta, masennusta, pelkoa ja kääntymisen jälkeen hän saa Pyhän Hengen = rakkauden hengen sisimpäänsä, joka alkaa vaikuttaa hänessä. Kyllä ylpeys, pöyhkeys ja muut mainitsemasi on ollut ihmisessä jo valmiina, jos niitä näkyy edelleenkin uskovassa. Kas kun tämä uskovan tiekin on eri vaiheessa olevaa kasvua ja kipuilua. Eikä valmista tule koskaan tässä elämässä.

        Jeesus tuli tekemään sen, mihin monet elämät ei koskaan voi yltää: Jumalan kohtaamiseen. NDE-kokemuskin voi saada ihmisen pysymään väärässä luulossa ja tietämättömyydessä Jeesuksen merkityksestä. Ei henkilön oma kokemus näin ollen välttämättä totuuden puolella ole.


      • vänkis
        ei se sama sylvi kirjoitti:

        Ihminen joka ei kykene uskomaan edes lääkärien lausuntoa itsestään ei voi olla vakavasti otettava.

        En ota mitään, en edes itseäni niin kovin vakavasti. Lääkärit eivät kuitenkaan ole Jumalasta seuraavia, vaikka heitä vakavan (ainakin toivottavasti!) tieteen taitajina kovasti arvostankin. Eikä ne ole mun elämääni niin kovin tarkasti koskaan tutkineet. Vetäneet aika hätäsiä johtopäätöksiä. Ja aikaakin noista diagnooseista on kulunut jo 20 vuotta. Nykyäänhän kaikenlainen diagnosointi on muotia. Pitää saada joku diagnoosi, että voi tuntea itsensä normaaliksi. Voi mahoton näitä aikoja!!!! :)

        Aikahan on suuri parantaja. Eikä mua haittaa jos joku haluaa pitää mua hullunakin. Se on vaan tän maailman palkka niille, jotka ei suostu laumasieluiksi.

        Hulluna koenkin olevani kaikkein lähimpänä Jumalaa. ;)

        Mene ja koe itse niin tiedät! Jos uskallat?

        Eikä sekään niin kauheen kamalaa ole! Kyllä siitäkin selviää!

        Hyvät lääkkeet ja vähän sympatiaa! Muuta ei tartte! ;)


      • Qadesha
        vaan.. kirjoitti:

        niin ei tulisi kommentoitua asian vierestä. En halunnut tietää mikä uskovissa ärsyttää (sen tiedän kyllä) vaan halusin tietää miksi ihmiset syyttävät eliitiksi sellaisia, jotka ovat Jumalan kutsuun vastanneet myöntävästi, koska syytönhän ihminen J:n kutsuun on.

        Puhut yleensä Jumalan tahdosta ja se nyt ei ole relevanttia. Jos sanoo että uskova väittää tietävänsä Jumalan tahdon, se edellyttää että määrittää lähemmin, minkä asian suhteen tietää Jumalan tahdon. Jumalahan on ilmoittanut tahtonsa ihmiskuntaa kohtaan Raamatussa. Jos uskova kertoo Raamatussa ilmoitetusta J:n tahdosta, siitä syyttäminen omahyväiseksi, ainoaksi tietäjäksi J:n tahdon suhteen on kakaramaista oikuttelua, sillä onhan se sama tahto kaikkien nähtävillä. Sitten on jokaisen ihmisen oman elämän kulku, jolle Jumalalla on myös suunnitelmansa. Jokainenhan täällä kulkee oman tahdon tietä syntyjään, mutta uskoontultua ihminen astuu J:n tahdon tielle alkaen kulkea Hänen suunnitelmissaan. Jos kerron mikä on J:n tahto oman elämäni suhteen eri asioissa, sinä et voi tietää sitä etkä edes voi kommentoida tai väittää vastaan uskon ulkopuolisena ilman Pyhää Henkeä tyyliin "olet omahyväinen paskiainen, mistä sä nyt voit tietää J:n tahdon, minunkin pitäisi saada kuulla pääni sisällä J:n ääni". Et tarvitse, toisten elämä ei kuulu kellekään muulle kuin hänelle itselleen. Raamatun luku, rukous, seurakuntayhteys, profetiat, tiedonsanat ovat ne välineet, jolla voi saada selville, mitä J:a haluaa minun tekevän. Ja profetiatkin on koeteltava, ei kaikki profetiat välttämättä J:sta ole. Mutta Pyhä Henki on sitä varten, joka johdattaa ja antaa oikeaa tietoa. Ei ole yksinkertaista saada selville J:n tahto eri asioissa. Ei ole nappulaa ylöspäin, jota vääntämällä vastaus tulisi manun illallisen tapaan.

        Monet uskon ulkopuolisten ihmisten käsitykset, mielipiteet ja suhtautumistavat uskoviin kumpuavat virheellisistä käsityksistä, esim. käsityksesi että kielillä puhuminen olisi joukkohallusinaatiota. Voihan se joskus olla siellä, missä väärät henget ovat saaneet eksyttää ihmiset pois Pyhän Hengen johdatuksesta. Mutta jos on väärää on myös oikeaakin kielilläpuhumista.

        Loppujen lopuksi vain se merkitsee että on uudestisyntynyt. Kun sen saa kokea, loppuu haahuilut oikeasta uskosta ja spekulointi toisten uskonlaadusta pitäisi olla toisarvoista. Ei ole tarvetta väitellä, että ei kukaan voi tietää mikä se oikea usko on ym. Koska tulee tietämään, että tässä se oikea totuus on. Ja koskaanhan uskova ei voi uskoa/uudestisynnyttämistä toiselle antaa tai edes vaikuttaa. Sitä halutessaan ihmisen pitää kääntyä suoraan J:n puoleen.

        Kun kuulisit J:n äänen, aidon sellaisen, et höpisisi epilepsiakohtauksista! ;) Ihmisessä on henki, mutta sitä henkeä ei voi kokea tai tuntea mitenkään ennen kuin henki on uudestisyntynyt. Vasta silloin saa ihan konkreettisesti kokea olevansa myös henki, jolla olla yhteydessä henkimaailmaan. Voi kuulla hengen korvilla ja nähdä hengen silmillä henkimaailmaan. No, newagen harrastajatkin kokevat yhteyttä henkimaailmaan, mutta se tapahtuu sielullisella tasolla, ei hengen. He painottavat tunteita, he kokevat tunnetasollaan henkien vaikutuksia. Jumalan Henki ei toimi niin.

        Harvemmin jos koskaan kristinuskon piirissä uskosta luopumista kuolemalla uhataan, tappamiset kuuluvat islamiin. Kyllä oikeasta uskosta ainakin viitteitä voi saada ihan vaikka eri uskontojen pyhistä kirjoituksista. Tutkimalla ja vertailemalla uskontojen perustajien ajatuksia, historiallisia tosiasioita, mitä uskonto on saanut aikaan maailmassa, voi ainakin jotain osviittaa saada siitä, minkä uskonnon J:la on se oikea. Mutta pelkkä tutkiminenkaan ei vie perille, vaan kuten Jeesus sanoo: "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän." (Joh.5:39-40)

        Usko onkin metka asia, se on henkilökohtainen suhde, ei kollektiivisen tajunnan yhteismitallinen manööveri. En voi sitä päähäsi asettaa mutta voin kehottaa etsimään. Ja etsivän on luvattu löytävän. Ja sitten kun on löytänyt, saa huomata ettei itse löytänyt vaan minut löydettiin. :)
        Ja sitten tulee hirmu kiire kertoa kaikille ihmisille että tässähän se totuus vihdoinkin on, itse kukin persoonallisuutensa kautta, toiset intoa puhkuen, toiset rauhallisemmin.

        Kun asiat selvisi, että Raamattu puhuukin ihan konkreettisista asioista, itselleni tuli jonkinlainen kiukku siitä, että miksi ihmiset ei kerro että Raamattu onkin totta. No kyllähän he kertovat, mutta kun se ei mene perille kaikkina aikoina vaan se tuntuu lapselliselta ja vastenmieliseltä. Mutta kun henki uudestisyntyy, kappas vaan, se ei olekaan enää lapsellista vaan nyt on ihmisessä vastaanotin, joka kykenee ottamaan Raamatun sanaa vastaan. Kun henki uinuu kuolleessa tilassa, se ei yksinkertaisesti kykene vastaanottamaan Jumalan sanaa sillä tavoin että se vakuuttaisi ihmisen.

        SItten kommentoin alempana olleeseen kirjoitukseesi lasten uskomisesta.
        Lapsilla on todettu syntyjään olevan hyvin mutkaton ja luonnollinen tarve Luojan olemassaololle. Justin Barretin Oxfordin yliopistossa tekemässä tutkimuksessa, joka kesti 10 vuotta, havaittiin että lapsilla on synnynnäinen tieto Luojan olemassaolosta. Tuon tutkimuksen mukaan pienillä lapsilla on uskoa vaikka perheessä tai koulussa ei olisi puhuttu mitään Jumalasta. Lapsille on ihan luonnollista, että kaikella olevaisella on tarkoituksensa. Myös Afrikassa lapset on luonnostaan uskonnollisia. Meillä lännessähän kaikki henkisyys ja jumaluskoon viittaava tukahdutetaan viimeistään koulussa.

        Nyt en valitettavasti löydä tuota tutkimusta kirjanmerkeistäni.

        "Why is belief in supernatural beings so common? Because of the design of human minds. Human minds, under normal developmental conditions, have a strong receptivity to belief in gods, in the afterlife, in moral absolutes, and in other ideas commonly associated with 'religion' … In a real sense, religiousness is the natural state of affairs. Unbelief is relatively unusual and unnatural." Justin Barrett

        Ja laajentaen asiaa mainitsen että antropologien mukaan uskontojen kehitys on ollut yleismaailmallisesta monoteismista polyteismiin sisältäen uskomukset kaikenlaisiin näkyvän maailman esineisiin ja ilmiöihin: taivaankappaleet, luonto, eläimet ym. Sopii hyvin Raamatun antamaan kuvaan ihmiskunnan historian kehityksestä.
        http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/daniel/luku3.htm

        Jaa, itse en kumminkaan muista mitään lapsen uskoa omanneeni ennen kuin tosiaankin noin 9-vuotiaana tutustuin reinkarnaation ideaan. Noissa tutkimuksissa jotka käsittelevät uskontoa tai uskoa on yleensä sellainen pieni vika että tutkimuksen suorittaja saa täsmälleen ne tulokset kuin alunperin halusikin. Ainahan tutkija ei tietenkään _tiedä_ haluavansa jotain tulosta, eli sellainen tutkimus joka tekee hokkuspokkus patamustasta ateistista täydellisesti Jeesukseen uskovan onkin osoitus siitä että tutkijalla oli haku päällä. No, tällä en väitä tietäväni jotain tutkimuksista, vaan mietiskelen vain ääneen sitä millainen ihmispsyyke on. Me emme kertakaikkiaan lämpene sellaisille asioille joilla ei ole jo alunperinkin "tilaus" meidän sisällämme!

        Personallisen, ihmiskunnasta ja kaikesta olemassa olevasta erillisen Jumalan idea on itselleni käynyt vanhemmiten aina vain vieraammaksi, eikä se ole mikään ihme kun en siis todellakaan lapsuudestani muista mitään uskoa johonkin superisään jollaiseksi jumal'idea k-uskonnossa käsitetään. Jos oikein heittäytyisin tunteen valtaan, kaiketikin minun pitäisi jokaikinen päivä todistaa netissä sen puolesta että ei ole mitään ukko ylijumalaa jossakin vahtimassa meitä, vaan on Henki meidän sisällämme, sillä katson että Jumala ei voi olla olematta mitään muuta kuin koko olemassaolo. Hän/Se on meidän sisällämme, ulkonamme, joka paikassa ja meinä itsenämme (joskin elämme tiedottomuuden tilassa ja kuvittelemme olevamme nämä keho/persoonallisuus-yhdistelmät joita esitämme roolin tavoin täällä jokaisessa elämässä). - Mutta nykyään en kauheammin jaksa tuota julistaa. Sinun uskollasi ja minun uskollani on se perusero että minulla ei ole mikään kiire. Reinkarnaatio"uskossa" olennainen pointti on se että ennemmin tai myöhemmin jokainen oivaltaa jossakin lukemattomista elämistään että jaaha, ei tämä ole eka kerta kun täällä hiihtelen. Kristitty sensijaan pitää elämäänsä ainutkertaisena ja täten kiirutta pitää. Toisaalta en yhtään väheksy yksittäisen elämän ainutkertaisuutta - en minäkään ole enää mikään sama NN joka olen nyt sitten kun seuraavan kerran sisimmälleni tulee tarvis ottaa lihallinen olomuoto. K-uskossa parasta noin ylipäätään on mielestäni lähimmäisenrakkaus. Eikä se rakkaus mielestäni toteudu sillä että paasataan uskosta ja yritetään saada kaikki uskomaan samaan juttuun ja kirjaan jne. vaan esmes siten että autetaan oikeasti hädänalaisia. Eräänkin uskovaisen kerran tapasin ja hän kertoi olevansa mukana toiminnassa jossa autetaan Venäjän köyhiä. Sanallakaan hän ei yrittänyt käännyttää minua, ja koin että siinä on sitä parasta ainesta (teidän sorttisissa) uskovaisissa. Mutta hänellä olikin ollut aika rosoinen elämä ennen tuota vaihetta joten kaiketi hän oli sitten osannut säilyttää tietynlaisen realismin ja nöyryydenkin, ettei suotta tullut silmille sellaisille jotka eivät tieten tahtoen kysele että mitenkäs sitä (kristin-)uskovaiseksi tullaan taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti.

        Se mikä uskon ulkopuoliselle on yksi merkillisimmistä asioista on se että kaikkien uskontokuntien uskovaiset osaavat kyllä esittää asiansa täsmälleen yhtä kovan innostuksen vallassa ja perustella juttuaan aina jollain kirjalla tai profeetalla tai jumaluudella jne. Tulee häijysti tunne että kyseessä on uskomisen missikisat jossa jokainen ehdokas yrittää vakuuttaa ulkopuoliset siitä että kannattaa valita juuri hänet. En yhtään epäile etteikö jonkun muslimin harras uskovaisuus olisi hänelle yhtä aito ja tosi juttu kuin uskovaisuus on jollekulle kristitylle. Eivätkä kaikki muslimit ole kivittäjiä, ruoskijoita tai lapsensa silpojia.

        Jos minun pitäisi valita uskonto sen mukaan mikä vaikuttaa olevan eniten järjissään niin valitsisin kai taolaisuuden. Koen henk.koht. vastenmieliseksi sen että jostakin asiasta vouhotetaan ja jankutetaan, enkä tiedä yhtään taolaista joka olisi uskoaan tuputtanut. Buddhalaisuus olisi myös ok, mutta se on niin laitostunut ja ritualisoitunut ettei sikäli nappaa.

        Noin kaiken kaikkiaan minusta on kuitenkin aina rehellisesti sanottuna tuntunut siltä että kaikki uskonnot ovat vääriä ja kaikki uskot ovat henkilökohtaisia. Täten ei voi ottaa jonkun toisen ihmisen uskoa vastaan, omia omakseen. Pitää olla oma usko, olkoon sitten millainen hyvänsä. Tai ei sentään ihan millainen hyvänsä - en voi sietää sellaisia uskoja joiden vimmalla mennään rääkkäämään muita ihmisiä. Mutta useinhan siinä on tietenkin kyse tietämättömyydestä ja typeryydestäkin, tarkoitan tietysti kaikkein eniten silpomisjuttuja ja sen sellaista.


      • vaan.. se vaan jaksaa
        vänkis kirjoitti:

        Sä olet sitten erikoinen sälli kun sua ei sais mitenkään "diagnosoida". Ollaan niin ennakkoluulosta sakkia me "reinkarnaattorit" että! Ei ymmärretä yhtään uskovia ja sitä mistä uskossa olemisessa on oikein kyse. :/

        Meikäläinen on joskus lueskellut arvostamieni ammatti-ihmisten psykologisia diagnooseja itsestäni. Olen ollut pseudotieteellistä kirjallisuutta lukeva omaan omnipotenssiin uskova skitso ja vaikka mitä. Eikä ne jutut mua yhtään ahdista, lähinnä huvittavat.

        Riviesi välistä ihmiset vaan lukevat kaikenlaista. Tänne kylvämäsi hetelmät ei oikein näy saavan hyvää maaperää. Olet antanut selvästi sellaisen vaikutelman, että mm. meikäläinen kiehuu jatkuvasti jutuistasi. Olen kauhean vihamielinen uskovia kohtaan ja muuta sellaista. Kun uskoo, että jokainen on täällä oppimassa jotain ja yksi oppitunti on selvästi se, että on jonkinlainen uskova, niin miksi se mua mitenkään häiritsisi? Jokainen on "omalla tasollaan" ja nämä tasot eivät ole toisiaan parempia, ne vaan ovat.

        Uskon reinkarnaatioon vain siitä syystä, että se tuntuu varsin järkevältä ja varsinkin oikeudenmukaiselta järjestelyltä. Tämänhän olen täällä jo moneen kertaan todennutkin. Teodikean ongelma on meille "reinkarnaattoreille" vain pikku suupala. Me emme vaivaa enää päätämme sillä miksi maailmassa on pahuutta, koska ymmärrämme sen, että pahuuskin on yksi niistä asioista, jotka meitä täällä kehittävät ja opettavat.

        Ja valitettavasti ihminen, joka uskoo maailmankaikkeuden olevan 6000 vuotta vanha ei ole kovinkaan vakuuttava missään suhteessa. En valitettavasti ehkä ostaiskaan sulta käytettyä autoa.

        Mutta hyvinhän sä täällä kirjottelet. Moni vähän helpompi ihminen kuin meikäläinen varmaan vois sulta sen käytetyn auton ostaakin. ;)

        Enkä mä ketään varsinaisesti ole täällä syyttänyt. Kunhan olen tosiasioita vaan todennut. Säkin olet siellä "pirun torjuntabunkkerissa" ja luulet välillä ilotulitteenkin olevan ohjusisku sinne bunkkeriis.

        Olen tavannut elämäni aikana hyvin erilaisia uskoviakin. Osa tosi fiksuja ja mukavia, osa taas vähemmän fiksuja ja mukavia. Yritän välttää yleistämistä, mutta joskus keskustelu on vaan mielenkiintoisampaa jos hiukan liioitellaan asioita.

        Mielestäni on kyllä aika äärimmäistä elitismiä jos uskoo pääsevänsä taivaaseen ja muiden, jotka eivät usko kuten minä, joutuvan taas helvettiin. Mutta ei nyt tartuta liikaa tähänkään asiaan.

        Meikäläistä kun ei todellakaan kauheesti kiinnosta taivaat ja helvetit. Yritän keskittyä nauttimaan nykyhetkestä.

        Ja mitä enemmän olen jälleensyntymistä tutkinut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että se ei todellakaan ole "kaikkien juttu". Enkä yritä romuttaa yhtään mitään vaan paljastaa taikauskon ja järjettömyyden. Ihan sama onko kyseessä joku ismi tai uskonto. Mä en usko niihin pätkääkään. Ne vaan aiheuttaa eripuraa ihmisten kesken ja johtaa sotaan ja terrorismiin.

        Tietysti joku rauhanomainen ja nykyaikainen uskossa oleminen on ihan ok. Mutta jos joku tulee tännekin höpisemään vaikkapa kreationismista tai helvetistä, niin on syytä varautua ottamaan turpiinkin. Koulutettu ja fiksu ihminen ei enää mene halpaan asioista, jotka kuuluisivat keskiajalle.

        Mistäs sen tiedät, että yksitäinen ihminen ei vois vastustaa henkivaltoja? Raamatustapa hyvinkin. Mistäs tiedät mitä nämä sielumme ovat kokeneet ennen syntymäänsä tänne materiaan? Mitäs jos jotkut meistä ovatkin jo hyvin vanhoja sieluja ja olleet olemassa vuosimiljardeja? Uskovat tietenkin ajattelevat, että olemme ensikertalaisia täällä materiassa, mutta entäs jos emme olekaan?

        Elämä materiassa on tietenkin hyvin raskasta ja olemme unohtaneet keitä oikeasta olemme, kun olemme tänne syntyneet. Jopa kaikkein kehittyneimmät meistä.

        Urantia on toki satukirja, mutta sen Jeesuksesta kertova osio varsin mielenkiintoinen. Suosittelen! ;)

        Se muuten on hyvin Raamatunmukainen, mutta täydentää ja korvaa Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.

        Ja Rakkaushan parantaa kaiken! Usko pois vaan! ;)

        Eiköhän jo tosiaankin lopeteta jo tämä jauhaminen? ;)

        Pidän tarjouksesi tietysti voimassa. Jos joskus totean, että Jesse vois mua auttaa ja harhoistani parantaa, niin mikäs siinä sitten? ;)

        Olisipa metkaa tavata IRL koska en saa millään sinua ymmärtämään! Ehkä face-to-face asiat menisi paremmin perille. Ja kenties ymmärtäisin miksi viestisi ovat mitä ovat. Ehkä lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä aivoissa, mene ja tiedä.

        Eihän nyt palstan tarkoitus ole analysoida toisia. Ja toden totta, lausuit osuvasti: ei ymmärretä mistä uskossa on kyse. Juuri näin se on kirjoituksistanne päätellen. Pitäähän näissä jutuissa olla järkeä! Kun kysyn mitä tarkoitit sillä ja sillä lauseellasi, niin onko fiksua alkaa luetella omaa sairaushistoriaa tai alkaa irvailla 6000 vuotisella maapallon iällä? Esimerkiksi. Grazy horses hopoti hop..

        Edelleenkin käännät omat ristiriitaiset ajatuksesi minun ongelmiksi! Jos kirjoittaisit selkeää, vailla harhaisia olettamuksia ja syytöksiä, minunkin kirjoitukseni olisi toisenlaisia. So simple.

        No, vastaa sitten, miksi ihmeessä irvailet uskoville? Jos kerran uskovaisuus on joku oppitunti, jonka jokainen käy läpi? Eikö sen oppitunnin läpikäyneet ole sen verran kehittyneitä, ettei tarvitse irvailla kristittyjä. Kun kerran vanhana sieluna itseäsi pidät, niin kaiketi uskovaisuus on läpikäytynä. Mutta please, älä omasta sairaushistoriastasi luennoi!

        Mistäs sinä tiedät, uskonko maapallon olevan 6000 vuotta vanha? Luulemusta pukkaa taas.

        Taidat olla varsinainen rimpula reiska sanoessasi: "Enkä mä ketään varsinaisesti ole täällä syyttänyt. Kunhan olen tosiasioita vaan todennut."

        Vai tosiasioita! Oletkohan ihan selvinpäin? Voi äiti, voi äiti. Mitä sinun kanssasi pitää tehdä. Minulta loppuu keinot!

        >Mielestäni on kyllä aika äärimmäistä elitismiä jos uskoo pääsevänsä taivaaseen ja muiden, jotka eivät usko kuten minä, joutuvan taas helvettiin. Mutta ei nyt tartuta liikaa tähänkään asiaan.<

        Tartutaanpa! Kuka se on tällaisen opin antanut? Juuri niin, ei yksikään KRISTITTY vaan JEESUS!!!!!!!

        Joten ÄLÄ SYYTÄ KRISTITTYJÄ ELITISMISTÄ! SYYTÄ JEESUSTA!
        Että mitä tosiasioita sinä muka olet todennut? Pelkkää vääristynyttä huuhaata! •///

        >Mistäs sen tiedät, että yksittäinen ihminen ei vois vastustaa henkivaltoja? Raamatustapa hyvinkin.<

        Luulottelua taas. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Miten se minun kirjoitukseni ei auennut? Kirjoitinhan että ne vallat on niin HIRVEITÄ, ettei ihmisen _omat voimat_ riitä. Sinä sen sijan kehuit omaavasi jonkin kumman kyvyn vastustaa demonivaltoja, mikä ei pidä kyllä paikkaansa.

        Sitten tulee taas helmi:

        >Urantia on toki satukirja, mutta sen Jeesuksesta kertova osio varsin mielenkiintoinen. Suosittelen!<

        >Se muuten on hyvin Raamatunmukainen, mutta täydentää ja korvaa Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.<

        Elä höpäjä! Satukirjako muka korvaisi Raamatun puutteita!! Tää menee kyl jo ihan absurdiksi.
        Viisaus tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, ei satukirjoista, hyvä mies!!

        Et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä. Miksi? Huomasitko kenties itsekin, että syytöksesi olivat aiheettomia?

        Kirjoituksesi oli puuta heinää mutta riittää näköjään kun joku haukkuu uskovia, siihen ainakin vakivankkuri kiitää hymistelemään olevansa sammaa mieltä. Ja kirjoittaja ryhentele ryntäitään ja - minnuu naurattaa :)) On tää elämä mainiota makustelua pikkusieluisine piiperryksineen. :)

        Kuin surrealistista elokuvaa...

        Koska tää leffa loppuu?


      • vänkis
        vaan.. se vaan jaksaa kirjoitti:

        Olisipa metkaa tavata IRL koska en saa millään sinua ymmärtämään! Ehkä face-to-face asiat menisi paremmin perille. Ja kenties ymmärtäisin miksi viestisi ovat mitä ovat. Ehkä lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä aivoissa, mene ja tiedä.

        Eihän nyt palstan tarkoitus ole analysoida toisia. Ja toden totta, lausuit osuvasti: ei ymmärretä mistä uskossa on kyse. Juuri näin se on kirjoituksistanne päätellen. Pitäähän näissä jutuissa olla järkeä! Kun kysyn mitä tarkoitit sillä ja sillä lauseellasi, niin onko fiksua alkaa luetella omaa sairaushistoriaa tai alkaa irvailla 6000 vuotisella maapallon iällä? Esimerkiksi. Grazy horses hopoti hop..

        Edelleenkin käännät omat ristiriitaiset ajatuksesi minun ongelmiksi! Jos kirjoittaisit selkeää, vailla harhaisia olettamuksia ja syytöksiä, minunkin kirjoitukseni olisi toisenlaisia. So simple.

        No, vastaa sitten, miksi ihmeessä irvailet uskoville? Jos kerran uskovaisuus on joku oppitunti, jonka jokainen käy läpi? Eikö sen oppitunnin läpikäyneet ole sen verran kehittyneitä, ettei tarvitse irvailla kristittyjä. Kun kerran vanhana sieluna itseäsi pidät, niin kaiketi uskovaisuus on läpikäytynä. Mutta please, älä omasta sairaushistoriastasi luennoi!

        Mistäs sinä tiedät, uskonko maapallon olevan 6000 vuotta vanha? Luulemusta pukkaa taas.

        Taidat olla varsinainen rimpula reiska sanoessasi: "Enkä mä ketään varsinaisesti ole täällä syyttänyt. Kunhan olen tosiasioita vaan todennut."

        Vai tosiasioita! Oletkohan ihan selvinpäin? Voi äiti, voi äiti. Mitä sinun kanssasi pitää tehdä. Minulta loppuu keinot!

        >Mielestäni on kyllä aika äärimmäistä elitismiä jos uskoo pääsevänsä taivaaseen ja muiden, jotka eivät usko kuten minä, joutuvan taas helvettiin. Mutta ei nyt tartuta liikaa tähänkään asiaan.<

        Tartutaanpa! Kuka se on tällaisen opin antanut? Juuri niin, ei yksikään KRISTITTY vaan JEESUS!!!!!!!

        Joten ÄLÄ SYYTÄ KRISTITTYJÄ ELITISMISTÄ! SYYTÄ JEESUSTA!
        Että mitä tosiasioita sinä muka olet todennut? Pelkkää vääristynyttä huuhaata! •///

        >Mistäs sen tiedät, että yksittäinen ihminen ei vois vastustaa henkivaltoja? Raamatustapa hyvinkin.<

        Luulottelua taas. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Miten se minun kirjoitukseni ei auennut? Kirjoitinhan että ne vallat on niin HIRVEITÄ, ettei ihmisen _omat voimat_ riitä. Sinä sen sijan kehuit omaavasi jonkin kumman kyvyn vastustaa demonivaltoja, mikä ei pidä kyllä paikkaansa.

        Sitten tulee taas helmi:

        >Urantia on toki satukirja, mutta sen Jeesuksesta kertova osio varsin mielenkiintoinen. Suosittelen!<

        >Se muuten on hyvin Raamatunmukainen, mutta täydentää ja korvaa Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.<

        Elä höpäjä! Satukirjako muka korvaisi Raamatun puutteita!! Tää menee kyl jo ihan absurdiksi.
        Viisaus tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, ei satukirjoista, hyvä mies!!

        Et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä. Miksi? Huomasitko kenties itsekin, että syytöksesi olivat aiheettomia?

        Kirjoituksesi oli puuta heinää mutta riittää näköjään kun joku haukkuu uskovia, siihen ainakin vakivankkuri kiitää hymistelemään olevansa sammaa mieltä. Ja kirjoittaja ryhentele ryntäitään ja - minnuu naurattaa :)) On tää elämä mainiota makustelua pikkusieluisine piiperryksineen. :)

        Kuin surrealistista elokuvaa...

        Koska tää leffa loppuu?

        No, nyt aletaankin päästä asiaan!

        Tää "show" on nimittäin varsin surrealistista, kun sen oikein oivaltaa.

        Seuraava taso teikäläisellä onkin nimittäin immuniteetti kaikkea haukkumista ja irvailemista vastaan! Sut on nyt rokotettu! Tervetuloa hulluuteeni! ;9

        Jos me tavattais IRL niin se vois muuttaa koko sun elämäs!

        Taisin kertoa, että mulla on outo vaikutus ihmisiin. Manasin kerran sen yhden ihmisparan siellä kirkossakin. :/ Jos alkaa liikaa lukea näitä sekavia juttujani, niin voi käydä ihan samoin. :-0

        Oikeastaan totuuden kertominen onnistuu vaan puhumalla sekavaa jorinaa jossa on jotain todellistakin takana. Kun ihminen alkaa nauraa, niin johan alkaa padotkin kaatua ja ymmärrys avartua. Mihin sä luulet esim. nauruherätyksen perustuvan? Täysin sekavaan jorinaan.

        Ihmiset, jotka ymmärtävät liikaakin totuudesta ovat varsinaisen outoja otuksia. Niistä ei edes pirut ota enää selvää. Meikäläinen onkin niin sekava, että jopa pirutkin repii hiuksensa ollessaan kanssani tekemisissä. Ne jopa saa hirveitä raivareita siitä, että olen niin hel*etin tyhmä ja sekava samaan aikaan kuin taivaallisen viisaskin. Oho! Taisin kehua taas itseäni viisaaksi! (prkln tyhmä minä!)

        Voin nääs kehua ja pilkata itseäni niin paljon kuin mua vaan huvittaa! Kokeiles ihan ite! Voin suositella. Hyvin terapeuttista. ;)

        Ja jos ei pientä irvailua kestä, niin ei pääse seuraavalle "levelille".

        >>Tartutaanpa! Kuka se on tällaisen opin antanut? Juuri niin, ei yksikään KRISTITTY vaan JEESUS!!!!!!!>Luulottelua taas. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Miten se minun kirjoitukseni ei auennut? Kirjoitinhan että ne vallat on niin HIRVEITÄ, ettei ihmisen _omat voimat_ riitä. Sinä sen sijan kehuit omaavasi jonkin kumman kyvyn vastustaa demonivaltoja, mikä ei pidä kyllä paikkaansa.>Et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä. Miksi? Huomasitko kenties itsekin, että syytöksesi olivat aiheettomia?>Kirjoituksesi oli puuta heinää mutta riittää näköjään kun joku haukkuu uskovia, siihen ainakin vakivankkuri kiitää hymistelemään olevansa sammaa mieltä. Ja kirjoittaja ryhentele ryntäitään ja - minnuu naurattaa :)) On tää elämä mainiota makustelua pikkusieluisine piiperryksineen. :)>Koska tää leffa loppuu?


      • joku vaan
        Aritta kirjoitti:

        kehuu olevansa Jumalan eliittikansaa ja kaikki muut ovat tuomittuja helvettiin joten älä viitsi valehdella.

        Jälleensyntyjät täällä eivät väitä olevansa parempia kuin uskovaiset. Olemme kaikki saman arvoisia. Kukaan ei ole ylempänä eikä alempana. Olemme vain erilaisia.

        Sitten en ymmärrä miten näet että vänkis hermostuisi. Minusta hän on koko ajan hyvin rauhallinen mitä ei taas voi sanoa sinusta.

        Eikä sinulle kukaan tuppaa jälleensyntymisoppia. Et ole vastaanottavainen siihen kuitenkaan joten on ihan turhaa yrittääkään. Ole sinä vain ihan rauhassa uskovainen ja anna meidän muiden olla sitä mitä olemme ilman että haukkuisit meitä mielenvikaisiksi. Eihän kukaan uskovaisiakaan hauku.

        Onko jälleensyntymisoppi teille niin kuin punainen vaate härälle?

        Vai eliittikansaa? Kuka uskova on niin kehunut? Kuka tällä palstalla? Laita linkki ja kopio viestistä jonka uskot olevan uskovaisen kehumista eliittikansana. Et siis pysty, vai mitä? Miksi jatkuvasti valehtelet uskovista moista? Sehän on hyvin ämmämäistä.

        Sinun ei kannata mistään punaisita vaatteista hölistä kun olet jatkuvasti kääntämässä ja vääntämässä uskovaisia tällä palstalla. Sinä teet sitä mistä toisia syytät.

        Sinä valehtelet kaikenlaista kuten esimerkiksi sen että sinut on raiskattu ja sinä olet itsekin raiskannut mutta mitään et osannut sanoa näistä kummastakaan asiasta sen kummempaa. Miksi kertoilet satuja ja puhut pelkkää zontaa? Etkö ole jo aikuinen ja kykene valheitten ja satujen sijasta puhumaan järkeviä asioita? Korvien välissä on aivot ja niitä käyttämällä voisi kyetä huomattavasti parempaankin suoritukseen kuin mihin sinä kykenet.


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        No, nyt aletaankin päästä asiaan!

        Tää "show" on nimittäin varsin surrealistista, kun sen oikein oivaltaa.

        Seuraava taso teikäläisellä onkin nimittäin immuniteetti kaikkea haukkumista ja irvailemista vastaan! Sut on nyt rokotettu! Tervetuloa hulluuteeni! ;9

        Jos me tavattais IRL niin se vois muuttaa koko sun elämäs!

        Taisin kertoa, että mulla on outo vaikutus ihmisiin. Manasin kerran sen yhden ihmisparan siellä kirkossakin. :/ Jos alkaa liikaa lukea näitä sekavia juttujani, niin voi käydä ihan samoin. :-0

        Oikeastaan totuuden kertominen onnistuu vaan puhumalla sekavaa jorinaa jossa on jotain todellistakin takana. Kun ihminen alkaa nauraa, niin johan alkaa padotkin kaatua ja ymmärrys avartua. Mihin sä luulet esim. nauruherätyksen perustuvan? Täysin sekavaan jorinaan.

        Ihmiset, jotka ymmärtävät liikaakin totuudesta ovat varsinaisen outoja otuksia. Niistä ei edes pirut ota enää selvää. Meikäläinen onkin niin sekava, että jopa pirutkin repii hiuksensa ollessaan kanssani tekemisissä. Ne jopa saa hirveitä raivareita siitä, että olen niin hel*etin tyhmä ja sekava samaan aikaan kuin taivaallisen viisaskin. Oho! Taisin kehua taas itseäni viisaaksi! (prkln tyhmä minä!)

        Voin nääs kehua ja pilkata itseäni niin paljon kuin mua vaan huvittaa! Kokeiles ihan ite! Voin suositella. Hyvin terapeuttista. ;)

        Ja jos ei pientä irvailua kestä, niin ei pääse seuraavalle "levelille".

        >>Tartutaanpa! Kuka se on tällaisen opin antanut? Juuri niin, ei yksikään KRISTITTY vaan JEESUS!!!!!!!>Luulottelua taas. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Miten se minun kirjoitukseni ei auennut? Kirjoitinhan että ne vallat on niin HIRVEITÄ, ettei ihmisen _omat voimat_ riitä. Sinä sen sijan kehuit omaavasi jonkin kumman kyvyn vastustaa demonivaltoja, mikä ei pidä kyllä paikkaansa.>Et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä. Miksi? Huomasitko kenties itsekin, että syytöksesi olivat aiheettomia?>Kirjoituksesi oli puuta heinää mutta riittää näköjään kun joku haukkuu uskovia, siihen ainakin vakivankkuri kiitää hymistelemään olevansa sammaa mieltä. Ja kirjoittaja ryhentele ryntäitään ja - minnuu naurattaa :)) On tää elämä mainiota makustelua pikkusieluisine piiperryksineen. :)>Koska tää leffa loppuu?

        No sitten, aikaahan on, enkä menetä mitään (koska sama kela pyörii) jos lähden.
        Joten eikun popparipussi kainaloon ja menox luonnonrauhaan nuppiansa nujuuttamaan.

        Vai kumpi tässä kampia kampittaa, täh?

        http://www.city.fi/antitv/klippi/13737/

        Jeee...

        http://www.youtube.com/watch?v=XQcVllWpwGs&feature=channel

        -------------------

        PS. Nauruherätys perustui pahan puolen henkiin, naurussa sinänsä ei siis mitään hyvää.

        Pisst.. Miksi et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä? Kun viestissäni ei ollut mitään tuohon viittaavaakaan. Kyllä sanoistaan pitää vastata eikä luikerrella limanuljaskana pois puuta heinää puputtaen. Olet ihan samanlainen kuin A. jonka kirjoituksia sanot lukevasi mielelläsi. Ei se olekaan mikään ihme: molemmat olette samanlaisia omien sanojen kieltäjiä ja molempien kanssa keskustelu vie hulluuden partaalle. Qadesha on virkistävä poikkeus, tuntuu että maa pysyy jalkojen alla koko ajan, eikä tule yrjötyskohtausta.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne!


      • joku vaan
        vänkis kirjoitti:

        No, nyt aletaankin päästä asiaan!

        Tää "show" on nimittäin varsin surrealistista, kun sen oikein oivaltaa.

        Seuraava taso teikäläisellä onkin nimittäin immuniteetti kaikkea haukkumista ja irvailemista vastaan! Sut on nyt rokotettu! Tervetuloa hulluuteeni! ;9

        Jos me tavattais IRL niin se vois muuttaa koko sun elämäs!

        Taisin kertoa, että mulla on outo vaikutus ihmisiin. Manasin kerran sen yhden ihmisparan siellä kirkossakin. :/ Jos alkaa liikaa lukea näitä sekavia juttujani, niin voi käydä ihan samoin. :-0

        Oikeastaan totuuden kertominen onnistuu vaan puhumalla sekavaa jorinaa jossa on jotain todellistakin takana. Kun ihminen alkaa nauraa, niin johan alkaa padotkin kaatua ja ymmärrys avartua. Mihin sä luulet esim. nauruherätyksen perustuvan? Täysin sekavaan jorinaan.

        Ihmiset, jotka ymmärtävät liikaakin totuudesta ovat varsinaisen outoja otuksia. Niistä ei edes pirut ota enää selvää. Meikäläinen onkin niin sekava, että jopa pirutkin repii hiuksensa ollessaan kanssani tekemisissä. Ne jopa saa hirveitä raivareita siitä, että olen niin hel*etin tyhmä ja sekava samaan aikaan kuin taivaallisen viisaskin. Oho! Taisin kehua taas itseäni viisaaksi! (prkln tyhmä minä!)

        Voin nääs kehua ja pilkata itseäni niin paljon kuin mua vaan huvittaa! Kokeiles ihan ite! Voin suositella. Hyvin terapeuttista. ;)

        Ja jos ei pientä irvailua kestä, niin ei pääse seuraavalle "levelille".

        >>Tartutaanpa! Kuka se on tällaisen opin antanut? Juuri niin, ei yksikään KRISTITTY vaan JEESUS!!!!!!!>Luulottelua taas. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Miten se minun kirjoitukseni ei auennut? Kirjoitinhan että ne vallat on niin HIRVEITÄ, ettei ihmisen _omat voimat_ riitä. Sinä sen sijan kehuit omaavasi jonkin kumman kyvyn vastustaa demonivaltoja, mikä ei pidä kyllä paikkaansa.>Et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä. Miksi? Huomasitko kenties itsekin, että syytöksesi olivat aiheettomia?>Kirjoituksesi oli puuta heinää mutta riittää näköjään kun joku haukkuu uskovia, siihen ainakin vakivankkuri kiitää hymistelemään olevansa sammaa mieltä. Ja kirjoittaja ryhentele ryntäitään ja - minnuu naurattaa :)) On tää elämä mainiota makustelua pikkusieluisine piiperryksineen. :)>Koska tää leffa loppuu?

        Siirry sinäkin surrealismista realismiin sillä surrealistisesti analysoiva vain sekoittaa soppaa jossa on itse aineksena.
        Kukaan ei laita kenkiä sisäisesti jalkaansa saati sytytä valoja ollakseen pimeässä. Kukaan ei liimaa tervalintuja violettiin taivaanvirtaan sillalta. Kenkään vuolaus ei viekään pyörteen silmään ihmetteleviä ihmisiä. Minkään turvallisuus ei vääristä kasvoja kauhuun - paitsi surrealistin.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        No sitten, aikaahan on, enkä menetä mitään (koska sama kela pyörii) jos lähden.
        Joten eikun popparipussi kainaloon ja menox luonnonrauhaan nuppiansa nujuuttamaan.

        Vai kumpi tässä kampia kampittaa, täh?

        http://www.city.fi/antitv/klippi/13737/

        Jeee...

        http://www.youtube.com/watch?v=XQcVllWpwGs&feature=channel

        -------------------

        PS. Nauruherätys perustui pahan puolen henkiin, naurussa sinänsä ei siis mitään hyvää.

        Pisst.. Miksi et vastannut vieläkään kysymykseeni sekavuudestani ja uskovien käsitysten yhtenevyydestä? Kun viestissäni ei ollut mitään tuohon viittaavaakaan. Kyllä sanoistaan pitää vastata eikä luikerrella limanuljaskana pois puuta heinää puputtaen. Olet ihan samanlainen kuin A. jonka kirjoituksia sanot lukevasi mielelläsi. Ei se olekaan mikään ihme: molemmat olette samanlaisia omien sanojen kieltäjiä ja molempien kanssa keskustelu vie hulluuden partaalle. Qadesha on virkistävä poikkeus, tuntuu että maa pysyy jalkojen alla koko ajan, eikä tule yrjötyskohtausta.

        >Eikös sitä olekaan kuin vain yksi, oikea tapa uskoa. joka sopii niin vauvalle kuin vaarillekin? Olenko käsittänyt tämän asian aivan väärin? Täytyy kyllä sanoa, että olet harvinaisen sekavasti tulkittava tapaus? Ei susta ota pirukaan selvää. Eikös se uskossa oleminen olekaan kaikille samanlaista? Eikös se Pyhä Henki avaa jokaiselle sen ihan saman salatun tiedon? Vai saako jokainen päähänsä ihan eri juttuja?

        Voi pyhä jysäys sentään, kun ei ole mitään yhtenäistä linjaa sitten teillä uskovillakaan? Menee viimenenkin uskottavuus jutuistanne!

        HAH! Huippujuttu tuo kun käärme pakenee jänistä lopuksi puuhun! :)

        Mä luulen kyllä, että meidän näkemyksissä on ylittämätön ristiriita? :/

        Mutta ainakin huumori tuntus edes jotenkin toimivan, joten emme ehkä ole aivan toivottomia tapauksia?

        Mulla ei ole oikeesti aikaa alkaa kirjottelemaan hirveen viisaasti jokaiseen esille tuomaasi ristiriitaan välillämme.

        Ok, sä voitit! Sulla on ihan johdonmukaiset jutut, vaikka jotenkin vähän liberaalilta uskovalta vaikutatkin. Uskovien stereotypiat ei sitten enää pahemmin näköjään koske sua?

        Oonhan mä sua ennenkin fiksuksi haukkunut. Ja naiseksikin! :-0

        Sun jutuissa on jänskä feminiininen sävy. Sanon tämän siis ihan positiivisessa mielessä. Se on hieno piirre miehessä.

        Enkä ole mikään Arittafani. Jos Aritta taas lukee juttujani mielellään niin sittenpähän lukee.

        Quadesha, joka on vanha nettituttuni on todellakin raikas tuulahdus täällä! ;)

        Mistäs olet kuullut nauruherätyksen olevan itsestään belsebuubista? Laitas nyt vähän linkkiä sinä puolestasi.


      • Aritta
        joku vaan kirjoitti:

        Vai eliittikansaa? Kuka uskova on niin kehunut? Kuka tällä palstalla? Laita linkki ja kopio viestistä jonka uskot olevan uskovaisen kehumista eliittikansana. Et siis pysty, vai mitä? Miksi jatkuvasti valehtelet uskovista moista? Sehän on hyvin ämmämäistä.

        Sinun ei kannata mistään punaisita vaatteista hölistä kun olet jatkuvasti kääntämässä ja vääntämässä uskovaisia tällä palstalla. Sinä teet sitä mistä toisia syytät.

        Sinä valehtelet kaikenlaista kuten esimerkiksi sen että sinut on raiskattu ja sinä olet itsekin raiskannut mutta mitään et osannut sanoa näistä kummastakaan asiasta sen kummempaa. Miksi kertoilet satuja ja puhut pelkkää zontaa? Etkö ole jo aikuinen ja kykene valheitten ja satujen sijasta puhumaan järkeviä asioita? Korvien välissä on aivot ja niitä käyttämällä voisi kyetä huomattavasti parempaankin suoritukseen kuin mihin sinä kykenet.

        Mutta se on ihan sama kuin valitut.

        "Sinun ei kannata mistään punaisita vaatteista hölistä kun olet jatkuvasti kääntämässä ja vääntämässä uskovaisia tällä palstalla. Sinä teet sitä mistä toisia syytät."

        The same, the same. :-)

        "Sinä valehtelet kaikenlaista kuten esimerkiksi sen että sinut on raiskattu ja sinä olet itsekin raiskannut mutta mitään et osannut sanoa näistä kummastakaan asiasta sen kummempaa."

        Etkö sinä ikinä älyä mitään? Minähän kirjoitin että kaikki olemme käyneet läpi raiskaukset ja raiskaamiset jossain elämässä. Ei siitä tarvita mitään näyttöä, se vain sattuu olemaan niin. Niin kuin myös että meidät kaikki on tapettu ja me kaikki olemme tappaneet jossain elämässämme. Koemme kaiken täällä maanpäällä. Ei sinun kuitenkaan tarvitse uskoa mihinkään mitä kirjoitan mutta voit lopettaa sen nalkuttamisen, se on ämmämäistä myös, kuulemma.


      • kuolematon sielu

      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        HAH! Huippujuttu tuo kun käärme pakenee jänistä lopuksi puuhun! :)

        Mä luulen kyllä, että meidän näkemyksissä on ylittämätön ristiriita? :/

        Mutta ainakin huumori tuntus edes jotenkin toimivan, joten emme ehkä ole aivan toivottomia tapauksia?

        Mulla ei ole oikeesti aikaa alkaa kirjottelemaan hirveen viisaasti jokaiseen esille tuomaasi ristiriitaan välillämme.

        Ok, sä voitit! Sulla on ihan johdonmukaiset jutut, vaikka jotenkin vähän liberaalilta uskovalta vaikutatkin. Uskovien stereotypiat ei sitten enää pahemmin näköjään koske sua?

        Oonhan mä sua ennenkin fiksuksi haukkunut. Ja naiseksikin! :-0

        Sun jutuissa on jänskä feminiininen sävy. Sanon tämän siis ihan positiivisessa mielessä. Se on hieno piirre miehessä.

        Enkä ole mikään Arittafani. Jos Aritta taas lukee juttujani mielellään niin sittenpähän lukee.

        Quadesha, joka on vanha nettituttuni on todellakin raikas tuulahdus täällä! ;)

        Mistäs olet kuullut nauruherätyksen olevan itsestään belsebuubista? Laitas nyt vähän linkkiä sinä puolestasi.

        http://www.kirjasilta.net/artikkelit/misc/koin.html

        http://www.kristitynfoorumi.fi/torontopetos.htm

        http://www.kristitynfoorumi.fi/karismaattinenkaaos.htm


        >Oonhan mä sua ennenkin fiksuksi haukkunut. Ja naiseksikin! :-0

        Sun jutuissa on jänskä feminiininen sävy. Sanon tämän siis ihan positiivisessa mielessä. Se on hieno piirre miehessä.<

        http://www.youtube.com/watch?v=gLyFKz1fTdA


      • kuolematon sielu
        joku vaan kirjoitti:

        Vai eliittikansaa? Kuka uskova on niin kehunut? Kuka tällä palstalla? Laita linkki ja kopio viestistä jonka uskot olevan uskovaisen kehumista eliittikansana. Et siis pysty, vai mitä? Miksi jatkuvasti valehtelet uskovista moista? Sehän on hyvin ämmämäistä.

        Sinun ei kannata mistään punaisita vaatteista hölistä kun olet jatkuvasti kääntämässä ja vääntämässä uskovaisia tällä palstalla. Sinä teet sitä mistä toisia syytät.

        Sinä valehtelet kaikenlaista kuten esimerkiksi sen että sinut on raiskattu ja sinä olet itsekin raiskannut mutta mitään et osannut sanoa näistä kummastakaan asiasta sen kummempaa. Miksi kertoilet satuja ja puhut pelkkää zontaa? Etkö ole jo aikuinen ja kykene valheitten ja satujen sijasta puhumaan järkeviä asioita? Korvien välissä on aivot ja niitä käyttämällä voisi kyetä huomattavasti parempaankin suoritukseen kuin mihin sinä kykenet.

        eivät kylläkään tällä palstalla.
        He pitävät itseään Jumalan lapsina ja muita maailmanlapsina.
        Jos jumalaton ja jeesukseton ihminen joutuu kristinuskon mukaan helvettiin ja uskovainen otetaan taivaan riemuihin niin pakostakin tulee mieleen etuoikeutettu sanotaan nyt eliitti porukka.
        Vaikka tämä jumalaton ja jeesukseton olisi kuinka kiltti ja hyväntekijä ihminen.


      • Qadesha
        kuolematon sielu kirjoitti:

        mitä linkissä kerrotaan?

        Laitoin Googleen sanat reincarnation ja jews, linkistä näkee että matskua löytyy kyllä. Tarkoitus oli siis esitellä että on jotkut ovat tutkineet sitä että reinkarnaation idea löytyy juutalaisuudesta. En tiedä onko tällaista materiaalia lainkaan suomennettuna, ja noin ylipäätään sinulta jää ainakin 9/10 netissä olevasta informaatiosta näkemättä jos et osaa englantia. Tämä kielimaailma on sikäli julma nääs...

        Olen nähnyt aikoinaan sellaisen linkin jossa joku porukka oli sitä mieltä että keskitysleireillä lahdatut juutalaiset syntyvät uudelleen - juutalaisina. Miksi noin olisi, en tiedä. Sitten on myös näitä juttuja että mitä kaikkea juutalaisuudesta löytyy jo valmiiksi joka viittaa siihen että reinkarnaatio-oppi ei ole ollut mitenkään vieras.

        UT:stakin löytyy sellainen kohta jossa Jeesukselta kysellään että tämäkö mies teki syntiä itse, vai hänen vanhempansa, että mies syntyi sokeana.

        Mitenkäs se mies on ehtinyt ennen syntymään syntiä tekemään että saisi sokeuden rangaistukseksi, ellei ole ollut edellistä elämää? Edellinen siis viittaa siihen että juutalaiset ainakin pähkäilivät reinkarnaation mahdollisuutta. En siis väitä että Jeesus oli sitä mieltä - joku muu saa pohtia sitä jos haluaa.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Qadesha kirjoitti:

        Laitoin Googleen sanat reincarnation ja jews, linkistä näkee että matskua löytyy kyllä. Tarkoitus oli siis esitellä että on jotkut ovat tutkineet sitä että reinkarnaation idea löytyy juutalaisuudesta. En tiedä onko tällaista materiaalia lainkaan suomennettuna, ja noin ylipäätään sinulta jää ainakin 9/10 netissä olevasta informaatiosta näkemättä jos et osaa englantia. Tämä kielimaailma on sikäli julma nääs...

        Olen nähnyt aikoinaan sellaisen linkin jossa joku porukka oli sitä mieltä että keskitysleireillä lahdatut juutalaiset syntyvät uudelleen - juutalaisina. Miksi noin olisi, en tiedä. Sitten on myös näitä juttuja että mitä kaikkea juutalaisuudesta löytyy jo valmiiksi joka viittaa siihen että reinkarnaatio-oppi ei ole ollut mitenkään vieras.

        UT:stakin löytyy sellainen kohta jossa Jeesukselta kysellään että tämäkö mies teki syntiä itse, vai hänen vanhempansa, että mies syntyi sokeana.

        Mitenkäs se mies on ehtinyt ennen syntymään syntiä tekemään että saisi sokeuden rangaistukseksi, ellei ole ollut edellistä elämää? Edellinen siis viittaa siihen että juutalaiset ainakin pähkäilivät reinkarnaation mahdollisuutta. En siis väitä että Jeesus oli sitä mieltä - joku muu saa pohtia sitä jos haluaa.

        Seppo Heinolan kirjassa Jälleensyntymä ja Raamattu on juutalaisia jälleensyntymäkäsityksiä.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        http://www.kirjasilta.net/artikkelit/misc/koin.html

        http://www.kristitynfoorumi.fi/torontopetos.htm

        http://www.kristitynfoorumi.fi/karismaattinenkaaos.htm


        >Oonhan mä sua ennenkin fiksuksi haukkunut. Ja naiseksikin! :-0

        Sun jutuissa on jänskä feminiininen sävy. Sanon tämän siis ihan positiivisessa mielessä. Se on hieno piirre miehessä.<

        http://www.youtube.com/watch?v=gLyFKz1fTdA

        Susta on varmaan aika surullista lukea tuollaisia juttuja teistä uskovista? Onko se sitten ihme, että tälläkin palstalla uskovista kirjoitellaan kaikenlaista?

        Mustakin kaikki se nauraminen ja muukin sekoilu tuntuu siltä, että joku pitää todella hauskaa näitten uskovien kustannuksella. YouTubessakin oli vielä joku vuos sitten tämän Veli Saari-Kallen videoita, jotka sitten sieltä lopulta poistettiin. Niissäkin naurettiin hysteerisesti, hypeltiin ja sekoiltiin oikein urakalla. Joku oli vielä tehnyt niistä pilkkaversioita. Ei hyvä. :/


      • Aritta

      • kuolematon sielu
        Qadesha kirjoitti:

        Laitoin Googleen sanat reincarnation ja jews, linkistä näkee että matskua löytyy kyllä. Tarkoitus oli siis esitellä että on jotkut ovat tutkineet sitä että reinkarnaation idea löytyy juutalaisuudesta. En tiedä onko tällaista materiaalia lainkaan suomennettuna, ja noin ylipäätään sinulta jää ainakin 9/10 netissä olevasta informaatiosta näkemättä jos et osaa englantia. Tämä kielimaailma on sikäli julma nääs...

        Olen nähnyt aikoinaan sellaisen linkin jossa joku porukka oli sitä mieltä että keskitysleireillä lahdatut juutalaiset syntyvät uudelleen - juutalaisina. Miksi noin olisi, en tiedä. Sitten on myös näitä juttuja että mitä kaikkea juutalaisuudesta löytyy jo valmiiksi joka viittaa siihen että reinkarnaatio-oppi ei ole ollut mitenkään vieras.

        UT:stakin löytyy sellainen kohta jossa Jeesukselta kysellään että tämäkö mies teki syntiä itse, vai hänen vanhempansa, että mies syntyi sokeana.

        Mitenkäs se mies on ehtinyt ennen syntymään syntiä tekemään että saisi sokeuden rangaistukseksi, ellei ole ollut edellistä elämää? Edellinen siis viittaa siihen että juutalaiset ainakin pähkäilivät reinkarnaation mahdollisuutta. En siis väitä että Jeesus oli sitä mieltä - joku muu saa pohtia sitä jos haluaa.

        saarnasi Israelissa jälleensyntymästä.
        Kyllä se voi olla mahdollista että natsien tappamat juutalaiset syntyvät uudelleen juutalaiseksi. Varsinkin kun hommat jäävät kesken edellisessä elämässä niin jatkuu seuraavassa. Ja haave luvatusta maasta ollut vielä aina ajatuksissa. Ajatuksillamme ja teoillamme me luomme tulevaisuutemme elinympäristöä. Myös rakastavaiset ja vihamiehet syntyvät käsikädessä.
        Minä tietenkin taiteilijana haluan syntyä seuraavaan elämään sellaiseen kulttuuriin jossa taiteet kukoistavat ja minun on mahdollista saada taipumuksilleni sopivinta opetusta.


      • Aritta
        kuolematon sielu kirjoitti:

        saarnasi Israelissa jälleensyntymästä.
        Kyllä se voi olla mahdollista että natsien tappamat juutalaiset syntyvät uudelleen juutalaiseksi. Varsinkin kun hommat jäävät kesken edellisessä elämässä niin jatkuu seuraavassa. Ja haave luvatusta maasta ollut vielä aina ajatuksissa. Ajatuksillamme ja teoillamme me luomme tulevaisuutemme elinympäristöä. Myös rakastavaiset ja vihamiehet syntyvät käsikädessä.
        Minä tietenkin taiteilijana haluan syntyä seuraavaan elämään sellaiseen kulttuuriin jossa taiteet kukoistavat ja minun on mahdollista saada taipumuksilleni sopivinta opetusta.

        että juutalainen syntyy aina juutalaisena kunnes päättää olla jotain muuta ja sen jälkeen hän ei enää ikinä voi olla juutalainen. En tiedä onko siinä perää.


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Susta on varmaan aika surullista lukea tuollaisia juttuja teistä uskovista? Onko se sitten ihme, että tälläkin palstalla uskovista kirjoitellaan kaikenlaista?

        Mustakin kaikki se nauraminen ja muukin sekoilu tuntuu siltä, että joku pitää todella hauskaa näitten uskovien kustannuksella. YouTubessakin oli vielä joku vuos sitten tämän Veli Saari-Kallen videoita, jotka sitten sieltä lopulta poistettiin. Niissäkin naurettiin hysteerisesti, hypeltiin ja sekoiltiin oikein urakalla. Joku oli vielä tehnyt niistä pilkkaversioita. Ei hyvä. :/

        Surullista se on, mutta jos Raamattua vähääkään tuntee, ei yllättävää. Onhan kristitylle selvää että henkivallat yrittää sekoittaa ja viedä ihmiset pois jumalyhteydestä. Vaikka Raamatussa on ohjeistettu, miten erottaa henget, silti niin monet eksyy. Mutta aina on mahdollisuus palata terveeseen oppiin, kun nöyrtyy myöntämään erehdyksensä, jonka moni hairahtunut on tehnytkin. Onhan se seurakunnan pastorilta todella ihailtavaa nöyryyttä osoittava teko, kun myöntää erehdyksensä ja pyytää julkisesti anteeksi. Mutta sama juttu on newagessakin, siis siinä varsinaisesti onkin kyse vääristä hengistä, jotka eksyttävät ihmisiä. Kundaliinijoogassahan tapahtuu myös kummallisia manifestaatioita, kun pahat henget vääntää ja vatkaa ruumista vääristyneisiin asentoihin.

        Kirjoitusteni tarkoitus onkin oikean tiedon levittäminen kristinuskosta. Eri asia on, avautuuko hengellinen todellisuus kaikille ja ennen kaikkea onko halua myöntää, että voisikin olla väärien henkien talutusnuorassa.

        Jokin aika sitten Therouxin vinksahtaneet viikonloput -ohjelmassa oltiin Intiassa etsimässä gurua, joka voisi auttaa valaistumisessa. No, hieman vinoiluahan Therouxin ohjelmat ovat, mutta asiaakin löytyy. Ohjelma oli minusta jotenkin järkyttävä, kuinka länsimaiset sekoavat kaikenmaailman guruihin. Siinä oli eräs 'valaistunut' länsimaalainen, jolla silmät seisoi päässä egostaan luopumisen hurmiossa, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa, joka ei osannut enää edes keskustella normaalisti kohdaten toista ihmistä. Minusta hänen silmistään näki, että mies oli pahojen henkien vallassa. Aika sairasta tuo egosta irti rimpuileminen on, kun pitää mielestä ja tunteista päästä irti johonkin ajatusten välimaille, jossa ei ole mitään, silmät päässä seisoviksi naureskeleviksi zombeiksi. Mitenkähän zombeilta kävisi vaikka auttaa maanjäristyksen uhreja tmv., kun kaikkiin asioihin vain naureskellaan tyhmän oloisesti 'valaistuneina mestareina'. Onhan aivan järjetöntä yrittää tukahduttaa ihmisyyttään, kun Jumala on luonut meille tunteet ja muut aistit, joilla kokea maailmaa.


      • Aritta
        vaan.. kirjoitti:

        Surullista se on, mutta jos Raamattua vähääkään tuntee, ei yllättävää. Onhan kristitylle selvää että henkivallat yrittää sekoittaa ja viedä ihmiset pois jumalyhteydestä. Vaikka Raamatussa on ohjeistettu, miten erottaa henget, silti niin monet eksyy. Mutta aina on mahdollisuus palata terveeseen oppiin, kun nöyrtyy myöntämään erehdyksensä, jonka moni hairahtunut on tehnytkin. Onhan se seurakunnan pastorilta todella ihailtavaa nöyryyttä osoittava teko, kun myöntää erehdyksensä ja pyytää julkisesti anteeksi. Mutta sama juttu on newagessakin, siis siinä varsinaisesti onkin kyse vääristä hengistä, jotka eksyttävät ihmisiä. Kundaliinijoogassahan tapahtuu myös kummallisia manifestaatioita, kun pahat henget vääntää ja vatkaa ruumista vääristyneisiin asentoihin.

        Kirjoitusteni tarkoitus onkin oikean tiedon levittäminen kristinuskosta. Eri asia on, avautuuko hengellinen todellisuus kaikille ja ennen kaikkea onko halua myöntää, että voisikin olla väärien henkien talutusnuorassa.

        Jokin aika sitten Therouxin vinksahtaneet viikonloput -ohjelmassa oltiin Intiassa etsimässä gurua, joka voisi auttaa valaistumisessa. No, hieman vinoiluahan Therouxin ohjelmat ovat, mutta asiaakin löytyy. Ohjelma oli minusta jotenkin järkyttävä, kuinka länsimaiset sekoavat kaikenmaailman guruihin. Siinä oli eräs 'valaistunut' länsimaalainen, jolla silmät seisoi päässä egostaan luopumisen hurmiossa, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa, joka ei osannut enää edes keskustella normaalisti kohdaten toista ihmistä. Minusta hänen silmistään näki, että mies oli pahojen henkien vallassa. Aika sairasta tuo egosta irti rimpuileminen on, kun pitää mielestä ja tunteista päästä irti johonkin ajatusten välimaille, jossa ei ole mitään, silmät päässä seisoviksi naureskeleviksi zombeiksi. Mitenkähän zombeilta kävisi vaikka auttaa maanjäristyksen uhreja tmv., kun kaikkiin asioihin vain naureskellaan tyhmän oloisesti 'valaistuneina mestareina'. Onhan aivan järjetöntä yrittää tukahduttaa ihmisyyttään, kun Jumala on luonut meille tunteet ja muut aistit, joilla kokea maailmaa.

        ihan niin kuin uskovaisilla on pappinsa ja pastorinsa. Ja zombejahan nuo uskovaisetkin tuntuvat olevan noissa herätyskokouksissa jos nyt täytyy ihmisiä nimitellä.

        Mutta guruihin sekoaminen on siis ihan sama kuin olla mukana jossain seurakunnassa.


      • Aritta
        vänkis kirjoitti:

        HAH! Huippujuttu tuo kun käärme pakenee jänistä lopuksi puuhun! :)

        Mä luulen kyllä, että meidän näkemyksissä on ylittämätön ristiriita? :/

        Mutta ainakin huumori tuntus edes jotenkin toimivan, joten emme ehkä ole aivan toivottomia tapauksia?

        Mulla ei ole oikeesti aikaa alkaa kirjottelemaan hirveen viisaasti jokaiseen esille tuomaasi ristiriitaan välillämme.

        Ok, sä voitit! Sulla on ihan johdonmukaiset jutut, vaikka jotenkin vähän liberaalilta uskovalta vaikutatkin. Uskovien stereotypiat ei sitten enää pahemmin näköjään koske sua?

        Oonhan mä sua ennenkin fiksuksi haukkunut. Ja naiseksikin! :-0

        Sun jutuissa on jänskä feminiininen sävy. Sanon tämän siis ihan positiivisessa mielessä. Se on hieno piirre miehessä.

        Enkä ole mikään Arittafani. Jos Aritta taas lukee juttujani mielellään niin sittenpähän lukee.

        Quadesha, joka on vanha nettituttuni on todellakin raikas tuulahdus täällä! ;)

        Mistäs olet kuullut nauruherätyksen olevan itsestään belsebuubista? Laitas nyt vähän linkkiä sinä puolestasi.

        että keskustelet kahden tyypin kanssa. Toinen on I&S ja toinen on DeltaEssiivi. Joten ehkä tuo feminismi kuuluukin naiselle.

        Deltan tuntee siitä että hän ei vastaa minun viesteiheni. I&S taas pottuilee takaisin täydellä innolla.

        Voi olla että erehdynkin. What ever.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Surullista se on, mutta jos Raamattua vähääkään tuntee, ei yllättävää. Onhan kristitylle selvää että henkivallat yrittää sekoittaa ja viedä ihmiset pois jumalyhteydestä. Vaikka Raamatussa on ohjeistettu, miten erottaa henget, silti niin monet eksyy. Mutta aina on mahdollisuus palata terveeseen oppiin, kun nöyrtyy myöntämään erehdyksensä, jonka moni hairahtunut on tehnytkin. Onhan se seurakunnan pastorilta todella ihailtavaa nöyryyttä osoittava teko, kun myöntää erehdyksensä ja pyytää julkisesti anteeksi. Mutta sama juttu on newagessakin, siis siinä varsinaisesti onkin kyse vääristä hengistä, jotka eksyttävät ihmisiä. Kundaliinijoogassahan tapahtuu myös kummallisia manifestaatioita, kun pahat henget vääntää ja vatkaa ruumista vääristyneisiin asentoihin.

        Kirjoitusteni tarkoitus onkin oikean tiedon levittäminen kristinuskosta. Eri asia on, avautuuko hengellinen todellisuus kaikille ja ennen kaikkea onko halua myöntää, että voisikin olla väärien henkien talutusnuorassa.

        Jokin aika sitten Therouxin vinksahtaneet viikonloput -ohjelmassa oltiin Intiassa etsimässä gurua, joka voisi auttaa valaistumisessa. No, hieman vinoiluahan Therouxin ohjelmat ovat, mutta asiaakin löytyy. Ohjelma oli minusta jotenkin järkyttävä, kuinka länsimaiset sekoavat kaikenmaailman guruihin. Siinä oli eräs 'valaistunut' länsimaalainen, jolla silmät seisoi päässä egostaan luopumisen hurmiossa, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa, joka ei osannut enää edes keskustella normaalisti kohdaten toista ihmistä. Minusta hänen silmistään näki, että mies oli pahojen henkien vallassa. Aika sairasta tuo egosta irti rimpuileminen on, kun pitää mielestä ja tunteista päästä irti johonkin ajatusten välimaille, jossa ei ole mitään, silmät päässä seisoviksi naureskeleviksi zombeiksi. Mitenkähän zombeilta kävisi vaikka auttaa maanjäristyksen uhreja tmv., kun kaikkiin asioihin vain naureskellaan tyhmän oloisesti 'valaistuneina mestareina'. Onhan aivan järjetöntä yrittää tukahduttaa ihmisyyttään, kun Jumala on luonut meille tunteet ja muut aistit, joilla kokea maailmaa.

        Tuntuu aika kummalta miten vahvoja nämä henkivallat voivatkaan olla. Ja miten heikolta Jumala niiden rinnalla vaikuttaa olevan. Tuntuu vähän samalta kun siinä Tuomari Nurmion biisissä lauletaan "Paha musta enkeli ottaa kenet haluaa, eikä muita enkeleitä ole olemassakaan!"

        Haluaako Jumala erottaa näin rankalla kädellä jyvät akanoista, että antaa jopa omiensa eksyä? Muuta järkevää selitystä en asialle heti ainakaan keksi.

        Itseäni tietenkin häiritsee se, että predestinaatio tuntuu olevan täyttä totta. Jos kerran Jumala tietää kaiken, hän tietää myös sen kuka pelastuu ja kuka ei. Jo ennen kuin tämä ihminen on edes tänne syntynyt. Se on yksi syy miksi en oikein pysty millään uskomaan koko juttuun.

        Muistan joskus 17-vuotiaana katselleeni kaverilla hänen isänsä jotain vanhaa jooga-kirjaa, jossa joku yogi oli vääntänyt itsensä solmuun ja sillä oli katsekin kuin riivatulla. Huomasin jo silloin mistä siinä on kyse. Jännää sinänsä on se, että itämaillakin on sellainen ennustus jossa sanotaan, että maailma vajoaa meidän päivinämme suuren pimeyden aikakauteen, Kali-Yugaan. Tämä "Lopun aika" on siis tunnettu idässäkin jo tuhansia vuosia sitten. Kristinuskon ja itämaisissa profetioissa on siis ihan sama juttu! Uskon, että aikoinaan idänkin opetuksissa oli puhtautta, joka sittemmin katosi ja korruptoitui.

        Eipä nyt tule mieleen ketään itämaan gurua, joka julistaisi nykyajan olevan todellisuudessa suuren pimeyden aikaa. En tiedä mikä siinä oikein on? Ehkä kukaan ei uskalla moista asiaa julistaa? Pelkäävätkö he, että joutuvat ihmisten epäsuosioon vai mitä? Todellinen guru ei pelkää julistaa totuutta. Vaikka se olisi kuinka epämieluisa.

        Maailma näyttääkin olevan nyt lähinnä kristittyjen varassa siinä, että he ymmärtävät maailman olevan todellakin suuressa pimeydessä. Itse en kuitenkaan näe, että tilanne olisi täysin toivoton. En pysty yhtymään mihinkään tuomiopäivän lietsontaan. Jokin muu ratkaisu täytyy olla olemassa. Mielestäni on liian halpaa järjestää näyttävä näytelmä missä paha saa näyttävästi palkkansa. Paholainenhan rakastaa näyttäviä, mutta irvokkaita näytelmiä. Parempi antaa paholaiselle yksinäinen loppu täysin unohdettuna. Ihmettelen muutenkin sitä tuhon hehkuttamista mitä ilmestyskirjakin on täynnä. Eikö paha nimenomaan rakasta kaikkea tuhoa ja haluaisi, että koko maailma tuhoutuisi samalla sen mukana?

        Telkkarista tuli muuten muutama vuosi sitten se yksi ohjelma missä eräs kaveri tutustui eri uskontoihin. Viimeisessä jaksossa hän meni uskovien luokse ja hänestä manattiin joukko demoneja. Sarja päättyi siihen jaksoon ja jotenkin jäi kumma maku suuhun siitä, että hän ei yrittänyt millään selittää tapahtunutta. Quadesha näki muistaakseni saman sarjan. En nyt muista kaverin nimeä, muistaakseni hän on australialainen. You Tubesta varmaan löytyvät kaikki nuo jaksot. En millään saa nyt hänen nimeään mieleeni. Quadesha saattaa sen muistaa?


      • Qad
        vänkis kirjoitti:

        Tuntuu aika kummalta miten vahvoja nämä henkivallat voivatkaan olla. Ja miten heikolta Jumala niiden rinnalla vaikuttaa olevan. Tuntuu vähän samalta kun siinä Tuomari Nurmion biisissä lauletaan "Paha musta enkeli ottaa kenet haluaa, eikä muita enkeleitä ole olemassakaan!"

        Haluaako Jumala erottaa näin rankalla kädellä jyvät akanoista, että antaa jopa omiensa eksyä? Muuta järkevää selitystä en asialle heti ainakaan keksi.

        Itseäni tietenkin häiritsee se, että predestinaatio tuntuu olevan täyttä totta. Jos kerran Jumala tietää kaiken, hän tietää myös sen kuka pelastuu ja kuka ei. Jo ennen kuin tämä ihminen on edes tänne syntynyt. Se on yksi syy miksi en oikein pysty millään uskomaan koko juttuun.

        Muistan joskus 17-vuotiaana katselleeni kaverilla hänen isänsä jotain vanhaa jooga-kirjaa, jossa joku yogi oli vääntänyt itsensä solmuun ja sillä oli katsekin kuin riivatulla. Huomasin jo silloin mistä siinä on kyse. Jännää sinänsä on se, että itämaillakin on sellainen ennustus jossa sanotaan, että maailma vajoaa meidän päivinämme suuren pimeyden aikakauteen, Kali-Yugaan. Tämä "Lopun aika" on siis tunnettu idässäkin jo tuhansia vuosia sitten. Kristinuskon ja itämaisissa profetioissa on siis ihan sama juttu! Uskon, että aikoinaan idänkin opetuksissa oli puhtautta, joka sittemmin katosi ja korruptoitui.

        Eipä nyt tule mieleen ketään itämaan gurua, joka julistaisi nykyajan olevan todellisuudessa suuren pimeyden aikaa. En tiedä mikä siinä oikein on? Ehkä kukaan ei uskalla moista asiaa julistaa? Pelkäävätkö he, että joutuvat ihmisten epäsuosioon vai mitä? Todellinen guru ei pelkää julistaa totuutta. Vaikka se olisi kuinka epämieluisa.

        Maailma näyttääkin olevan nyt lähinnä kristittyjen varassa siinä, että he ymmärtävät maailman olevan todellakin suuressa pimeydessä. Itse en kuitenkaan näe, että tilanne olisi täysin toivoton. En pysty yhtymään mihinkään tuomiopäivän lietsontaan. Jokin muu ratkaisu täytyy olla olemassa. Mielestäni on liian halpaa järjestää näyttävä näytelmä missä paha saa näyttävästi palkkansa. Paholainenhan rakastaa näyttäviä, mutta irvokkaita näytelmiä. Parempi antaa paholaiselle yksinäinen loppu täysin unohdettuna. Ihmettelen muutenkin sitä tuhon hehkuttamista mitä ilmestyskirjakin on täynnä. Eikö paha nimenomaan rakasta kaikkea tuhoa ja haluaisi, että koko maailma tuhoutuisi samalla sen mukana?

        Telkkarista tuli muuten muutama vuosi sitten se yksi ohjelma missä eräs kaveri tutustui eri uskontoihin. Viimeisessä jaksossa hän meni uskovien luokse ja hänestä manattiin joukko demoneja. Sarja päättyi siihen jaksoon ja jotenkin jäi kumma maku suuhun siitä, että hän ei yrittänyt millään selittää tapahtunutta. Quadesha näki muistaakseni saman sarjan. En nyt muista kaverin nimeä, muistaakseni hän on australialainen. You Tubesta varmaan löytyvät kaikki nuo jaksot. En millään saa nyt hänen nimeään mieleeni. Quadesha saattaa sen muistaa?

        Piru viä kun ei muistu mieleen. Mutta kyllä minäkin katsoisin että pahasta vouhottaminen on turhaa touhua. Sanoihan Jeesuskin että älkää tehkö pahalle vastarintaa, eli käsittäisin että se vastarinta olisi juuri sitä kauhistelua, vouhotusta ja ihmisten pelottelua.

        (Sen verran ähky olo että tämä tästä tältä yöltä noin muuten...)


      • Aritta
        Qad kirjoitti:

        Piru viä kun ei muistu mieleen. Mutta kyllä minäkin katsoisin että pahasta vouhottaminen on turhaa touhua. Sanoihan Jeesuskin että älkää tehkö pahalle vastarintaa, eli käsittäisin että se vastarinta olisi juuri sitä kauhistelua, vouhotusta ja ihmisten pelottelua.

        (Sen verran ähky olo että tämä tästä tältä yöltä noin muuten...)

        Ja aina saa sitä mitä ei halua.

        Eli saa sitä mihin fokusoi ajatuksensa ja jos vouhottaa pahasta saa pahaa itselleen. Siksi Jeesuskin sanoi niin kuin sanoi.


      • vänkis
        Qad kirjoitti:

        Piru viä kun ei muistu mieleen. Mutta kyllä minäkin katsoisin että pahasta vouhottaminen on turhaa touhua. Sanoihan Jeesuskin että älkää tehkö pahalle vastarintaa, eli käsittäisin että se vastarinta olisi juuri sitä kauhistelua, vouhotusta ja ihmisten pelottelua.

        (Sen verran ähky olo että tämä tästä tältä yöltä noin muuten...)

        Nyt muistin sen jannun nimen. John Safran. Proggiksen nimihän oli John Safran vs God.

        http://www.youtube.com/watch?v=rFDkVEg-cK8

        Ainakin tuo jakso löytyy. Näyttäs siltä, että sitä manaamisjaksoa ei löydy. :/

        Itse ajattelen kyllä, että nämä ns. pahat hengethän tunnetaan kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Tai ainakin lähes kaikissa. Eihän kristityt ole mitään uutta niistäkään keksineet. Ehkä vain uuden tavan vastustaa niitä tehokkaasti. Mullahan on niin paljon kokemusta näistä hengistä. Olen nähnyt kasvojen vääristymistä ja vaikka mitä aika "klassista" matskua. Olen myös saanut sen yhden epilepsia kohtauksenkin. Epilepsiakohtaukstahan pidettiin ennen muinoin merkkinä riivauksesta. Meikäläiseen se sopii, koska multa ei tutkimuksissa ole epilepsiaa todettu ja siitä kohtauksestani on jo lähes 20 vuotta, ja uutta kohtausta ei ole tullut. Sitten mulla on ollut niitä kielillä puhumisia mm. venäjää ja jotain intiaanikieltä. Olen henkitanssinut ja soitellut ilmarumpuja biisin mukana vaikka en ole rumpuja edes opetellut soittamaan. Ja sitten mulla on ollut aika karmeita visioita. Yksi niistä taisi olla ydinsota. Olin tuolloin mielisairaalassa ja istuessani syömässä, aloin kuulla voimakkaita ja pelokkaita huutoja ympärilläni, joissa syytettiin jotain hulluksi. Huutajat olivat todella kauhuissaan ja sitten äkkiä näkyi välähdys ja kaikki äänet katosivat. Aivan kuin ydinpommi olisi räjähtänyt.

        Tässä nyt vain muutama esimerkki siitä, mitä meikäläinen on nähnyt ja kokenut. En tiedä sitten onko kaikki se ollut itselleni vahingollista ja näiden pahojen henkien minulle tekemää harhutusta? Vai olenko oppinut käyttämään näitäkin kokemuksiani hyväksi? Ehkä olen tullut niistä jopa vähän viisaammaksikin?

        Rankkaa on ollut huomata se miten nämä henget ovat menneet ystäviini ja läheisiini. Ne näköjään pystyvät menemään ihan keneen tahansa. Monissa ei kuitenkaan ole niille riittävästi haastetta. Keskittyvät ilmeisesti mielummin sellaisiin ihmisiin, joissa sitä haastetta on. Varsin loogista.

        Luin joskus sen CS Lewiksen kirjan "Paholaisen kirjeopisto" ja voin suositella.

        Ja herkimpien ei kannata nyt ahdistua ollenkaan näistä jutuistani! Pelko on turhaa! Maailmassa on paljon pelottavampia asioita kuin nämä "henkimaailman paskiaiset"! ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Nyt muistin sen jannun nimen. John Safran. Proggiksen nimihän oli John Safran vs God.

        http://www.youtube.com/watch?v=rFDkVEg-cK8

        Ainakin tuo jakso löytyy. Näyttäs siltä, että sitä manaamisjaksoa ei löydy. :/

        Itse ajattelen kyllä, että nämä ns. pahat hengethän tunnetaan kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Tai ainakin lähes kaikissa. Eihän kristityt ole mitään uutta niistäkään keksineet. Ehkä vain uuden tavan vastustaa niitä tehokkaasti. Mullahan on niin paljon kokemusta näistä hengistä. Olen nähnyt kasvojen vääristymistä ja vaikka mitä aika "klassista" matskua. Olen myös saanut sen yhden epilepsia kohtauksenkin. Epilepsiakohtaukstahan pidettiin ennen muinoin merkkinä riivauksesta. Meikäläiseen se sopii, koska multa ei tutkimuksissa ole epilepsiaa todettu ja siitä kohtauksestani on jo lähes 20 vuotta, ja uutta kohtausta ei ole tullut. Sitten mulla on ollut niitä kielillä puhumisia mm. venäjää ja jotain intiaanikieltä. Olen henkitanssinut ja soitellut ilmarumpuja biisin mukana vaikka en ole rumpuja edes opetellut soittamaan. Ja sitten mulla on ollut aika karmeita visioita. Yksi niistä taisi olla ydinsota. Olin tuolloin mielisairaalassa ja istuessani syömässä, aloin kuulla voimakkaita ja pelokkaita huutoja ympärilläni, joissa syytettiin jotain hulluksi. Huutajat olivat todella kauhuissaan ja sitten äkkiä näkyi välähdys ja kaikki äänet katosivat. Aivan kuin ydinpommi olisi räjähtänyt.

        Tässä nyt vain muutama esimerkki siitä, mitä meikäläinen on nähnyt ja kokenut. En tiedä sitten onko kaikki se ollut itselleni vahingollista ja näiden pahojen henkien minulle tekemää harhutusta? Vai olenko oppinut käyttämään näitäkin kokemuksiani hyväksi? Ehkä olen tullut niistä jopa vähän viisaammaksikin?

        Rankkaa on ollut huomata se miten nämä henget ovat menneet ystäviini ja läheisiini. Ne näköjään pystyvät menemään ihan keneen tahansa. Monissa ei kuitenkaan ole niille riittävästi haastetta. Keskittyvät ilmeisesti mielummin sellaisiin ihmisiin, joissa sitä haastetta on. Varsin loogista.

        Luin joskus sen CS Lewiksen kirjan "Paholaisen kirjeopisto" ja voin suositella.

        Ja herkimpien ei kannata nyt ahdistua ollenkaan näistä jutuistani! Pelko on turhaa! Maailmassa on paljon pelottavampia asioita kuin nämä "henkimaailman paskiaiset"! ;)

        Noita henkijuttuja tuli taannoin pohdiskeltuakin Rajatieto-palstoilla. Minulle ne ovat vähän sellaisen ottiatuota-kamaa, kun en osaa oikein demoneihin äkkiseltään uskoa ja melkein kaikki omat vähäiset henkikokemukseni voin selittää tuikitavallisten ihmissielujenkin kohtaamisella, vaikkakin toki äänipohjainen (askelia katolla) poltergeiskokemus vuosien takaa ihmetyttääkin. Mikä hinku johonkin paikkaan jämähtäneellä sielulla sitten olisi pelotella - ellei se että tuollainen äreä tyyppi haluaa olla rauhassa ja yrittää saada eläviä poistumaan paikalta.

        Mutta nämä demonit... Mitä ne mahtaisivat olla. Ovatko ne oma olentokuntansa, ja minkä ihmeen takia sellainen olisi olemassa, ainakaan vailla mahdollisuutta kehittyä eteenpäin. Minä kun en usko mihinkään pysyvään, vaan ajattelen että kaikki kehittyy aina vaan. Uskohan että sielut siirtyvät oliokunnasta aina toiseen saadakseen lisää ja monivivahteisimpia kokemuksia, ja aika yksitoikkoistahan se kokemus taitanee olla jos vaan demonina hilluu. Olisivatko sitten jonkinlaisia tarkkisluokan oppilaita jotka ovat jääneet koulutuksessa jälkeen ja mekastavat minkä lystäävät, mutta eiköhän heillekin aikanaan tule tarvis lopettaa se pelleily ja edetä eteenpäin.

        Jos ajattelen sielua jota pidän henkioppaanani (joskin epäröin aina käyttää henkiopas sanaa olennosta jonka olemassaolosta en voi esittää todisteita, enkä voi sanoa että "sanoi niin ja näin" tai "näytti siltä ja tältä", koska kyseinen olento kököttää jossain tietoisuuteni rajamailla olettaen ettei vallan elä pelkästään korvieni välissä - ja näinhän en tohdi olettaa) niin kyllähän minä hänet niin edistyneenä ja kehittyneenä koen että ei häntä kyllä "tuikitavalliseksi" sieluksi toisaalta voi kutsua. Ja jos on tällaisia henkistyneitä edistyneitä olentoja, niin miksei sitten myrtsejä mörköjäkin jotka mököttävät itsekseen itseensä umpioituneena. Tai loisivat muissa olennoissa, vaikka ajatus minua ällöttääkin. Ajattelen kuitenkin että kaikki mitä on olemassa yhdellä tasolla on aina olemassa muillakin tasoilla, ja jos kerta luonnossa esiintyy loisintaa, niin kyllä varmaan myös vähemmän fyysisillä tasoillakin. Niin ikävä kuin ajatus onkin. :( Yäk.


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Tuntuu aika kummalta miten vahvoja nämä henkivallat voivatkaan olla. Ja miten heikolta Jumala niiden rinnalla vaikuttaa olevan. Tuntuu vähän samalta kun siinä Tuomari Nurmion biisissä lauletaan "Paha musta enkeli ottaa kenet haluaa, eikä muita enkeleitä ole olemassakaan!"

        Haluaako Jumala erottaa näin rankalla kädellä jyvät akanoista, että antaa jopa omiensa eksyä? Muuta järkevää selitystä en asialle heti ainakaan keksi.

        Itseäni tietenkin häiritsee se, että predestinaatio tuntuu olevan täyttä totta. Jos kerran Jumala tietää kaiken, hän tietää myös sen kuka pelastuu ja kuka ei. Jo ennen kuin tämä ihminen on edes tänne syntynyt. Se on yksi syy miksi en oikein pysty millään uskomaan koko juttuun.

        Muistan joskus 17-vuotiaana katselleeni kaverilla hänen isänsä jotain vanhaa jooga-kirjaa, jossa joku yogi oli vääntänyt itsensä solmuun ja sillä oli katsekin kuin riivatulla. Huomasin jo silloin mistä siinä on kyse. Jännää sinänsä on se, että itämaillakin on sellainen ennustus jossa sanotaan, että maailma vajoaa meidän päivinämme suuren pimeyden aikakauteen, Kali-Yugaan. Tämä "Lopun aika" on siis tunnettu idässäkin jo tuhansia vuosia sitten. Kristinuskon ja itämaisissa profetioissa on siis ihan sama juttu! Uskon, että aikoinaan idänkin opetuksissa oli puhtautta, joka sittemmin katosi ja korruptoitui.

        Eipä nyt tule mieleen ketään itämaan gurua, joka julistaisi nykyajan olevan todellisuudessa suuren pimeyden aikaa. En tiedä mikä siinä oikein on? Ehkä kukaan ei uskalla moista asiaa julistaa? Pelkäävätkö he, että joutuvat ihmisten epäsuosioon vai mitä? Todellinen guru ei pelkää julistaa totuutta. Vaikka se olisi kuinka epämieluisa.

        Maailma näyttääkin olevan nyt lähinnä kristittyjen varassa siinä, että he ymmärtävät maailman olevan todellakin suuressa pimeydessä. Itse en kuitenkaan näe, että tilanne olisi täysin toivoton. En pysty yhtymään mihinkään tuomiopäivän lietsontaan. Jokin muu ratkaisu täytyy olla olemassa. Mielestäni on liian halpaa järjestää näyttävä näytelmä missä paha saa näyttävästi palkkansa. Paholainenhan rakastaa näyttäviä, mutta irvokkaita näytelmiä. Parempi antaa paholaiselle yksinäinen loppu täysin unohdettuna. Ihmettelen muutenkin sitä tuhon hehkuttamista mitä ilmestyskirjakin on täynnä. Eikö paha nimenomaan rakasta kaikkea tuhoa ja haluaisi, että koko maailma tuhoutuisi samalla sen mukana?

        Telkkarista tuli muuten muutama vuosi sitten se yksi ohjelma missä eräs kaveri tutustui eri uskontoihin. Viimeisessä jaksossa hän meni uskovien luokse ja hänestä manattiin joukko demoneja. Sarja päättyi siihen jaksoon ja jotenkin jäi kumma maku suuhun siitä, että hän ei yrittänyt millään selittää tapahtunutta. Quadesha näki muistaakseni saman sarjan. En nyt muista kaverin nimeä, muistaakseni hän on australialainen. You Tubesta varmaan löytyvät kaikki nuo jaksot. En millään saa nyt hänen nimeään mieleeni. Quadesha saattaa sen muistaa?

        että Jumala heikko olisi pahuuden henkivaltojen rinnalla. Se että J:la sallii pahuuden henkivaltojen toiminnan maapallolla, ei ole merkki Hänen heikkoudestaan vaan Hänen suunnitelmastaan. Sitäpaitsi, juuri J:lan voimallahan niitä pahoja henkiä uskovat käskevät lähtemään sidotuista ihmisistä. Kyllähän se tuntuu kummalta, että miksi ne pahat voimat piti heittää tänne ihmisten kiusaksi, mutta eipä sille asialle ihminen mitään voi.
        Kysehän on ihmisten omista valinnoista, jos menevät mukaan kaikenlaiseen toimintaan kritiikittömästi. Olen lukenut, että jotkut vaikka tiesivät, että kyseessä on eksyttävät henkivallat, menivät mukaan koska halusivat saada kokemuksia. Ei ihmisten omista valinnoista voi Jumalaa syyttää. Ja onhan J:la vastaanottamassa kaikki tieltä eksyneet auliisti yhteyteensä jälleen.

        Predestinaatio ei pidä paikkaansa. Eihän J:n kaikkitietävyys merkitse sitä että Hän määräisi ihmiset pelastukseen tai sen ulkopuolelle. Tämä minua ihmetyttää, miten ihan älykkäätkin ihmiset menevät harhaan eivätkä ymmärrä kaikkitietävyyden olemusta. Vaikka J:la näkee etukäteen ketkä ottavat pelastuksen vastaan, ei Hänen etukäteistietämyksensä määrää osaa ihmisistä pelastuksen ulkopuolelle vaikka Hän näkeekin kaiken etukäteen. Bonjaaks? On kyse ihmisen omasta vapaasta tahdosta, ei Jumalan predestinaatiosta. Jos KAIKKI ihmiset pelastuisivat, silloinhan J:la vasta predestinoisi eli väkivalloin määräisi kaikki ihmiset luokseen, huolimatta siitä että jotkut ihmiset ei ehkä haluaisikaan Hänen luokseen. Ja kun Hän näkee etukäteen, ketkä eivät pelastusta vastaanota, siitä huolimatta Hän kutsuu myös niitä, jotka Hänet tulevat torjumaan. Kaikkitietävyys ei merkitse kaikenmääräämistä.

        Vihollinenhan matkii kaikessa J-laa, niin muodoin ei ole mikään ihmetyksen aihe, että idän uskonnoissakin on pimeyden aikakauden käsite. Kyllähän ihmiskunnalla on ollut hengistä kokemuksia joka puolella kaikkina aikoina, myös pahoja kokemuksia.

        Paholaisen kapina J:laa vastaan oli sen luokan tapahtuma, että kaippa tuo ansaitsee sen mitä tilasikin. Minulle yks lysti, onko näyttävä vai vähemmän näyttävä, pääasia että saadaan eliminoitua. Jumalahan joka tapauksessa tapahtumia hallitsee, myös paholaista joukkoineen.

        En katsonut tuota John Safranin ohjelmaa, joten en voi lausua siitä mitään. Tai ehkä sen verran että jos hän ateisti oli, niin eipä juuri kiinnosta hänen käsityksensä Jumalasta. Kummeksuttaa, miksi hänestä ajettiin demoneja, oliko hän sitten riivattu, saatiinko se kenties selville, vai oliko vain tutkivasta journalismista kyse. Silloinhan ohjelma oli pelkkää bluffia. Itseäni ei järin kiinnosta, kun asiantuntemattomat tekevät ohjelmia sellaisista aiheista, joista tietämys vaatisi sisäistettyä omakohtaista kokemusta.


      • Aritta
        vaan.. kirjoitti:

        että Jumala heikko olisi pahuuden henkivaltojen rinnalla. Se että J:la sallii pahuuden henkivaltojen toiminnan maapallolla, ei ole merkki Hänen heikkoudestaan vaan Hänen suunnitelmastaan. Sitäpaitsi, juuri J:lan voimallahan niitä pahoja henkiä uskovat käskevät lähtemään sidotuista ihmisistä. Kyllähän se tuntuu kummalta, että miksi ne pahat voimat piti heittää tänne ihmisten kiusaksi, mutta eipä sille asialle ihminen mitään voi.
        Kysehän on ihmisten omista valinnoista, jos menevät mukaan kaikenlaiseen toimintaan kritiikittömästi. Olen lukenut, että jotkut vaikka tiesivät, että kyseessä on eksyttävät henkivallat, menivät mukaan koska halusivat saada kokemuksia. Ei ihmisten omista valinnoista voi Jumalaa syyttää. Ja onhan J:la vastaanottamassa kaikki tieltä eksyneet auliisti yhteyteensä jälleen.

        Predestinaatio ei pidä paikkaansa. Eihän J:n kaikkitietävyys merkitse sitä että Hän määräisi ihmiset pelastukseen tai sen ulkopuolelle. Tämä minua ihmetyttää, miten ihan älykkäätkin ihmiset menevät harhaan eivätkä ymmärrä kaikkitietävyyden olemusta. Vaikka J:la näkee etukäteen ketkä ottavat pelastuksen vastaan, ei Hänen etukäteistietämyksensä määrää osaa ihmisistä pelastuksen ulkopuolelle vaikka Hän näkeekin kaiken etukäteen. Bonjaaks? On kyse ihmisen omasta vapaasta tahdosta, ei Jumalan predestinaatiosta. Jos KAIKKI ihmiset pelastuisivat, silloinhan J:la vasta predestinoisi eli väkivalloin määräisi kaikki ihmiset luokseen, huolimatta siitä että jotkut ihmiset ei ehkä haluaisikaan Hänen luokseen. Ja kun Hän näkee etukäteen, ketkä eivät pelastusta vastaanota, siitä huolimatta Hän kutsuu myös niitä, jotka Hänet tulevat torjumaan. Kaikkitietävyys ei merkitse kaikenmääräämistä.

        Vihollinenhan matkii kaikessa J-laa, niin muodoin ei ole mikään ihmetyksen aihe, että idän uskonnoissakin on pimeyden aikakauden käsite. Kyllähän ihmiskunnalla on ollut hengistä kokemuksia joka puolella kaikkina aikoina, myös pahoja kokemuksia.

        Paholaisen kapina J:laa vastaan oli sen luokan tapahtuma, että kaippa tuo ansaitsee sen mitä tilasikin. Minulle yks lysti, onko näyttävä vai vähemmän näyttävä, pääasia että saadaan eliminoitua. Jumalahan joka tapauksessa tapahtumia hallitsee, myös paholaista joukkoineen.

        En katsonut tuota John Safranin ohjelmaa, joten en voi lausua siitä mitään. Tai ehkä sen verran että jos hän ateisti oli, niin eipä juuri kiinnosta hänen käsityksensä Jumalasta. Kummeksuttaa, miksi hänestä ajettiin demoneja, oliko hän sitten riivattu, saatiinko se kenties selville, vai oliko vain tutkivasta journalismista kyse. Silloinhan ohjelma oli pelkkää bluffia. Itseäni ei järin kiinnosta, kun asiantuntemattomat tekevät ohjelmia sellaisista aiheista, joista tietämys vaatisi sisäistettyä omakohtaista kokemusta.

        Miksi sitten olet nokissasi jos meikäläinen ei ole kiinnostunut sinun jutuistasi tai yleensä kristinuskosta.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Noita henkijuttuja tuli taannoin pohdiskeltuakin Rajatieto-palstoilla. Minulle ne ovat vähän sellaisen ottiatuota-kamaa, kun en osaa oikein demoneihin äkkiseltään uskoa ja melkein kaikki omat vähäiset henkikokemukseni voin selittää tuikitavallisten ihmissielujenkin kohtaamisella, vaikkakin toki äänipohjainen (askelia katolla) poltergeiskokemus vuosien takaa ihmetyttääkin. Mikä hinku johonkin paikkaan jämähtäneellä sielulla sitten olisi pelotella - ellei se että tuollainen äreä tyyppi haluaa olla rauhassa ja yrittää saada eläviä poistumaan paikalta.

        Mutta nämä demonit... Mitä ne mahtaisivat olla. Ovatko ne oma olentokuntansa, ja minkä ihmeen takia sellainen olisi olemassa, ainakaan vailla mahdollisuutta kehittyä eteenpäin. Minä kun en usko mihinkään pysyvään, vaan ajattelen että kaikki kehittyy aina vaan. Uskohan että sielut siirtyvät oliokunnasta aina toiseen saadakseen lisää ja monivivahteisimpia kokemuksia, ja aika yksitoikkoistahan se kokemus taitanee olla jos vaan demonina hilluu. Olisivatko sitten jonkinlaisia tarkkisluokan oppilaita jotka ovat jääneet koulutuksessa jälkeen ja mekastavat minkä lystäävät, mutta eiköhän heillekin aikanaan tule tarvis lopettaa se pelleily ja edetä eteenpäin.

        Jos ajattelen sielua jota pidän henkioppaanani (joskin epäröin aina käyttää henkiopas sanaa olennosta jonka olemassaolosta en voi esittää todisteita, enkä voi sanoa että "sanoi niin ja näin" tai "näytti siltä ja tältä", koska kyseinen olento kököttää jossain tietoisuuteni rajamailla olettaen ettei vallan elä pelkästään korvieni välissä - ja näinhän en tohdi olettaa) niin kyllähän minä hänet niin edistyneenä ja kehittyneenä koen että ei häntä kyllä "tuikitavalliseksi" sieluksi toisaalta voi kutsua. Ja jos on tällaisia henkistyneitä edistyneitä olentoja, niin miksei sitten myrtsejä mörköjäkin jotka mököttävät itsekseen itseensä umpioituneena. Tai loisivat muissa olennoissa, vaikka ajatus minua ällöttääkin. Ajattelen kuitenkin että kaikki mitä on olemassa yhdellä tasolla on aina olemassa muillakin tasoilla, ja jos kerta luonnossa esiintyy loisintaa, niin kyllä varmaan myös vähemmän fyysisillä tasoillakin. Niin ikävä kuin ajatus onkin. :( Yäk.

        Jaa-a Kuuppaseni. Ehkä kyse onkin kaikkien aikojen scifi-sadusta?

        Ensimmäinen kielilläpuhumiseni oli muuten englantia ja sitä osaavana tiesin mitä sanoin. Olin hyvän ystäväni ja hänen silloisen tyttöystävän, sekä nykyisen muijani kanssa ravintelissa, missä henki hyökkäsi kimppuuni kaverini kautta. Olin menettää malttini ja juuri kun olin aikomassa iskeä pöydän säpäleiksi, jokin meni minuun ja totesin enkuksi: "That's an old trick!". Tämän sanottuani rauhoituin täysin. Aika jännää miten siis saatoin jo silloin, vasta parikymppisenä miehen alkuna todeta, että henki yritti "vanhaa temppua", joka ei enää toimi minuun. Aivan kuin olisin jo vanha tekijä näissä "henkisen/hengellisen sodankäynnin" eri muodoissa?

        Mikä sitten on näiden olentojen alkuperä? Miljardeihin vuosiin varmasti mahtuu vaikka minkälaista "hyvän ja pahan taistelua". Raamatun mukaanhan kyseessä ovat kapinalliset enkelit. Tekikö Jumala aikojen alussa sen virheen, että loi itselleen täysin tasavertaisen olennon, joka muuttuikin vastakohdakseen? Jumala sitten siitä viisastuneena otti luomiseen toisen taktiikan (=evoluution) ja laittoikin olennot kehittymään raskaaseen materiaan vuosimiljardeiksi estääkseen saman virheen toistumisen. Paholaista hän taas ei hennonut kuitenkaan tuhota tuosta noin vaan. Olihan Jumala tavallaan vastuussa myös tuosta luomastaan olennosta. Jumala ehkä aikoo odottaa jos paholainenkin parantuisi? Ehkä hän haluaa pelastaa jopa paholaisenkin?

        Jumalahan on RAKKAUS. Ja Rakkaushan voi odottaa hyvin, hyvin kauan.

        Vai ovatko demonit vain pahojen ihmisten sieluja, jotka elävät pimeydessä, Jumalaa peläten? Isoisäni kokeili aikoinaan spiritismiä ja kertoi, että henget vaikenivat heti jos he kysyivät Jumalasta jotain. Henget selvästikin pelkäsivät Jumalaa.

        Itse veikkaan, että nämäkin henkiolennot tulevat pelastumaan kun aika on siihen vaan kypsä. Jotenkin tuntuu kummalta, että Jumala haluaisi tuhota yhtään mitään? Oma käsitykseni on se, että Rakkaus on universumin ylläpitävä voima ja täysin rakkaudeton olento on kertakaikkiaan sula mahdottomuus. Jumalan Rakkaus ylläpitää paholaisenkin olemassa oloa.

        Mulla on ollut myös sellaisia kokemuksia, joissa olen kokenut olevani itsekin paholainen. Kuuntelin silloin kerran Radio Deitä ja kun siellä luettiin Raamattua, tunsin kuinka meinasin syttyä tuleen. Hui! Heh!. Ehkä meissä onkin sekä enkeli, että paholainen? Kyllä ne molemmat puolet ilmenee ihan jokaisessa meissä. Kyse on vaan siitä kykenemmekö hallitsemaan ne itsessämme. Onhan se aika jumalallista olla sekä hyvä, että paha. Kyllähän Raamatussa Jumalakin tekee tavallaan pahaa. Lähettää "kuoleman enkelinsä" tappamaan ihmisiä, sekä järjestää Sodoman ja Gomoran "ydintuhon" ja vaikka mitä! Onko Jumalakin siis tarvittaessa paha? Ja mitä se Jumalan pahuus oikein on? Jumalahan tekee hyvää, vaikka tekisi pahaa.

        No, nää nyt on vaan näitä meikäläisen "scifijuttuja". Jänskiä juttuja. ;)

        Nämä olennot tosiaankin "loisivat" meissä. Eri asia on sitten se tunnistammeko me sen? Joissain ihmisissä, kuten mielisairaissa riivaus voi olla aika näkyväkin. Olen nähnyt mielisairaaloissa muutaman todella selvän tapauksen. Luulisin, että myös hoitajat ja lääkäritkin ovat nähneet kaikenlaista kummaa? Heidän pitää kuitenkin vaieta näkemästään, koska heidän koulutuksensa ei riitä selittämään sitä. Luultavasti he kuittaavatkin koko jutun aivojen luomana hallusinaationa. Aivojen omituisuutena, jota ei vielä ymmärretä. Meikäläinenkin on ollut aika "yliluonnollinen" tapaus. Epilepsiakohtauksineni ja kielilläpuhumiseni. En ole kyllä toista aivan itseni kaltaista kuitenkaan vielä tavannut missään tavannut.

        Tunnistaakseen nämä olennot aivojen täytyy ilmeisesti mennä eri "aaltopituudelle". Ehkä joskus tulevaisuudessa tiede saa nämä henkiolennotkin jotenkin näkyville? Silloin ne eivät enää salassa voi riivata meitä ja voimme ehkä jopa jotenkin vangita nämä olennot? Tämä voisikin olla yksi mahdollinen loppu paholaisen metkuille?

        Maailmahan on ihmeellinen paikka. Todella ihmeellinen! ;)

        Veikkaan, että parhaimmat scifileffat on aika kesyä kamaa tän rinnalla? Sanon tämän kun tiedän sun olevan kova scifi-fani! Ja niin on meikäläinenkin! ;)

        Muut saa ajatella, että ollaan vaan katottu liikaa scifiä! Se on varmaan ihan hyvä selitys näille jutuilleni! :)

        Niinpä...

        ;)


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        että Jumala heikko olisi pahuuden henkivaltojen rinnalla. Se että J:la sallii pahuuden henkivaltojen toiminnan maapallolla, ei ole merkki Hänen heikkoudestaan vaan Hänen suunnitelmastaan. Sitäpaitsi, juuri J:lan voimallahan niitä pahoja henkiä uskovat käskevät lähtemään sidotuista ihmisistä. Kyllähän se tuntuu kummalta, että miksi ne pahat voimat piti heittää tänne ihmisten kiusaksi, mutta eipä sille asialle ihminen mitään voi.
        Kysehän on ihmisten omista valinnoista, jos menevät mukaan kaikenlaiseen toimintaan kritiikittömästi. Olen lukenut, että jotkut vaikka tiesivät, että kyseessä on eksyttävät henkivallat, menivät mukaan koska halusivat saada kokemuksia. Ei ihmisten omista valinnoista voi Jumalaa syyttää. Ja onhan J:la vastaanottamassa kaikki tieltä eksyneet auliisti yhteyteensä jälleen.

        Predestinaatio ei pidä paikkaansa. Eihän J:n kaikkitietävyys merkitse sitä että Hän määräisi ihmiset pelastukseen tai sen ulkopuolelle. Tämä minua ihmetyttää, miten ihan älykkäätkin ihmiset menevät harhaan eivätkä ymmärrä kaikkitietävyyden olemusta. Vaikka J:la näkee etukäteen ketkä ottavat pelastuksen vastaan, ei Hänen etukäteistietämyksensä määrää osaa ihmisistä pelastuksen ulkopuolelle vaikka Hän näkeekin kaiken etukäteen. Bonjaaks? On kyse ihmisen omasta vapaasta tahdosta, ei Jumalan predestinaatiosta. Jos KAIKKI ihmiset pelastuisivat, silloinhan J:la vasta predestinoisi eli väkivalloin määräisi kaikki ihmiset luokseen, huolimatta siitä että jotkut ihmiset ei ehkä haluaisikaan Hänen luokseen. Ja kun Hän näkee etukäteen, ketkä eivät pelastusta vastaanota, siitä huolimatta Hän kutsuu myös niitä, jotka Hänet tulevat torjumaan. Kaikkitietävyys ei merkitse kaikenmääräämistä.

        Vihollinenhan matkii kaikessa J-laa, niin muodoin ei ole mikään ihmetyksen aihe, että idän uskonnoissakin on pimeyden aikakauden käsite. Kyllähän ihmiskunnalla on ollut hengistä kokemuksia joka puolella kaikkina aikoina, myös pahoja kokemuksia.

        Paholaisen kapina J:laa vastaan oli sen luokan tapahtuma, että kaippa tuo ansaitsee sen mitä tilasikin. Minulle yks lysti, onko näyttävä vai vähemmän näyttävä, pääasia että saadaan eliminoitua. Jumalahan joka tapauksessa tapahtumia hallitsee, myös paholaista joukkoineen.

        En katsonut tuota John Safranin ohjelmaa, joten en voi lausua siitä mitään. Tai ehkä sen verran että jos hän ateisti oli, niin eipä juuri kiinnosta hänen käsityksensä Jumalasta. Kummeksuttaa, miksi hänestä ajettiin demoneja, oliko hän sitten riivattu, saatiinko se kenties selville, vai oliko vain tutkivasta journalismista kyse. Silloinhan ohjelma oli pelkkää bluffia. Itseäni ei järin kiinnosta, kun asiantuntemattomat tekevät ohjelmia sellaisista aiheista, joista tietämys vaatisi sisäistettyä omakohtaista kokemusta.

        Jotenkin vaan tuntuu, että yli 90% ihmisitä ei pelastu. Sen voisi kyllä tulkita Jumalan heikkoudeksi. Paholainen johtaa "sielujenpelastumiskabaa" suunnilleen 99-1! :/

        Paholaisella on lisäksi noin miljoona tapaa eksyttää, kun taas J:lla pari hassua tapaa pelastaa.

        Uudestisyntyneitä uskoviakin on niin kovin, kovin vähän.

        Ymmärtäisin kyllä jos kyse on siitä jyvien erottamisesta akanoista. Ihan hölmöjä ihmisiä en taivaassa haluais enää tavata. Olen saanut heistä ihan tarpeekseni jo täällä maan päällä.

        Outoa, että ihmiset haluaisivat kokemuksia hengistä. Tosin osa niistä jutuista joita henget ovat minussa aiheuttaneet ovat olleet tavallaan aika hassujakin. Ei välttämättä ollenkaan kamalia. Ilmarumpujen soittaminen biisin perässä on ollut aika hauskaa. Varsinkin kun mulla on vähän heikko rytmitajukin. Heh!

        No, ei nyt taas tehdä musta mitään "pyhää ihmistä", kun sä kuitenkin tyrmäät heti koko ajatuksen! ;)

        Mutta eikös Raamatussakin jollain henkilöillä ollut Jumalalta saatu kyky soittaa ja tanssia? Mihin ne olis kadonnu? :0

        Mitään "tuomiopäivä-showta" tuskin koskaan tulee? Paholainen suljetaan laitokseen parantumaan!

        Safranista sanottiin, että hän oli saastuttanut itsensä tehdessään muista uskonnoista ohjelmia. Hän oli tämän uskovan manaajan mukaan "täynnä riivaajia". Aika vaikuttavaa miten tämä Safran sitten oikein ulvoi kun häntä manattiin. Joku psykologi tosin voisi todeta, että kyseessä oli jokin ovela hypnoottinen manipulointi, jolla ihminen saadaan uskomaan olevansa riivattu. Ja tämä sitten alkaa huutaa ja ulvoa kuten riivattu konsanaan.


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Jaa-a Kuuppaseni. Ehkä kyse onkin kaikkien aikojen scifi-sadusta?

        Ensimmäinen kielilläpuhumiseni oli muuten englantia ja sitä osaavana tiesin mitä sanoin. Olin hyvän ystäväni ja hänen silloisen tyttöystävän, sekä nykyisen muijani kanssa ravintelissa, missä henki hyökkäsi kimppuuni kaverini kautta. Olin menettää malttini ja juuri kun olin aikomassa iskeä pöydän säpäleiksi, jokin meni minuun ja totesin enkuksi: "That's an old trick!". Tämän sanottuani rauhoituin täysin. Aika jännää miten siis saatoin jo silloin, vasta parikymppisenä miehen alkuna todeta, että henki yritti "vanhaa temppua", joka ei enää toimi minuun. Aivan kuin olisin jo vanha tekijä näissä "henkisen/hengellisen sodankäynnin" eri muodoissa?

        Mikä sitten on näiden olentojen alkuperä? Miljardeihin vuosiin varmasti mahtuu vaikka minkälaista "hyvän ja pahan taistelua". Raamatun mukaanhan kyseessä ovat kapinalliset enkelit. Tekikö Jumala aikojen alussa sen virheen, että loi itselleen täysin tasavertaisen olennon, joka muuttuikin vastakohdakseen? Jumala sitten siitä viisastuneena otti luomiseen toisen taktiikan (=evoluution) ja laittoikin olennot kehittymään raskaaseen materiaan vuosimiljardeiksi estääkseen saman virheen toistumisen. Paholaista hän taas ei hennonut kuitenkaan tuhota tuosta noin vaan. Olihan Jumala tavallaan vastuussa myös tuosta luomastaan olennosta. Jumala ehkä aikoo odottaa jos paholainenkin parantuisi? Ehkä hän haluaa pelastaa jopa paholaisenkin?

        Jumalahan on RAKKAUS. Ja Rakkaushan voi odottaa hyvin, hyvin kauan.

        Vai ovatko demonit vain pahojen ihmisten sieluja, jotka elävät pimeydessä, Jumalaa peläten? Isoisäni kokeili aikoinaan spiritismiä ja kertoi, että henget vaikenivat heti jos he kysyivät Jumalasta jotain. Henget selvästikin pelkäsivät Jumalaa.

        Itse veikkaan, että nämäkin henkiolennot tulevat pelastumaan kun aika on siihen vaan kypsä. Jotenkin tuntuu kummalta, että Jumala haluaisi tuhota yhtään mitään? Oma käsitykseni on se, että Rakkaus on universumin ylläpitävä voima ja täysin rakkaudeton olento on kertakaikkiaan sula mahdottomuus. Jumalan Rakkaus ylläpitää paholaisenkin olemassa oloa.

        Mulla on ollut myös sellaisia kokemuksia, joissa olen kokenut olevani itsekin paholainen. Kuuntelin silloin kerran Radio Deitä ja kun siellä luettiin Raamattua, tunsin kuinka meinasin syttyä tuleen. Hui! Heh!. Ehkä meissä onkin sekä enkeli, että paholainen? Kyllä ne molemmat puolet ilmenee ihan jokaisessa meissä. Kyse on vaan siitä kykenemmekö hallitsemaan ne itsessämme. Onhan se aika jumalallista olla sekä hyvä, että paha. Kyllähän Raamatussa Jumalakin tekee tavallaan pahaa. Lähettää "kuoleman enkelinsä" tappamaan ihmisiä, sekä järjestää Sodoman ja Gomoran "ydintuhon" ja vaikka mitä! Onko Jumalakin siis tarvittaessa paha? Ja mitä se Jumalan pahuus oikein on? Jumalahan tekee hyvää, vaikka tekisi pahaa.

        No, nää nyt on vaan näitä meikäläisen "scifijuttuja". Jänskiä juttuja. ;)

        Nämä olennot tosiaankin "loisivat" meissä. Eri asia on sitten se tunnistammeko me sen? Joissain ihmisissä, kuten mielisairaissa riivaus voi olla aika näkyväkin. Olen nähnyt mielisairaaloissa muutaman todella selvän tapauksen. Luulisin, että myös hoitajat ja lääkäritkin ovat nähneet kaikenlaista kummaa? Heidän pitää kuitenkin vaieta näkemästään, koska heidän koulutuksensa ei riitä selittämään sitä. Luultavasti he kuittaavatkin koko jutun aivojen luomana hallusinaationa. Aivojen omituisuutena, jota ei vielä ymmärretä. Meikäläinenkin on ollut aika "yliluonnollinen" tapaus. Epilepsiakohtauksineni ja kielilläpuhumiseni. En ole kyllä toista aivan itseni kaltaista kuitenkaan vielä tavannut missään tavannut.

        Tunnistaakseen nämä olennot aivojen täytyy ilmeisesti mennä eri "aaltopituudelle". Ehkä joskus tulevaisuudessa tiede saa nämä henkiolennotkin jotenkin näkyville? Silloin ne eivät enää salassa voi riivata meitä ja voimme ehkä jopa jotenkin vangita nämä olennot? Tämä voisikin olla yksi mahdollinen loppu paholaisen metkuille?

        Maailmahan on ihmeellinen paikka. Todella ihmeellinen! ;)

        Veikkaan, että parhaimmat scifileffat on aika kesyä kamaa tän rinnalla? Sanon tämän kun tiedän sun olevan kova scifi-fani! Ja niin on meikäläinenkin! ;)

        Muut saa ajatella, että ollaan vaan katottu liikaa scifiä! Se on varmaan ihan hyvä selitys näille jutuilleni! :)

        Niinpä...

        ;)

        Nii... Se voi olla tietty niinkin että en itse pahemmin noiden henkien kanssa säpise jos olen sen vaiheen elänyt joskus jo ammoisina aikoina. En nimittäin usko että kaikki me sielut koemme asioita jonkun saman kaavan ja lukujärjestyksen mukaan, vaan aivan hyvin yksi voi kokea yksiä juttuja lähinnä elämäinkiertonsa alkupäässä ja joku toinen sitten loppupäässä. Ties vaikka joku ihan alkeellinenkin juttu "minkä kaikki ovat kokeneet" olisi vielä itseltäni sitten taas puolestaan kokematta.

        Muuan tuttavani oli touhunnut kaikenlaista magian parissa ja siinähän jotain elementaaleja vai oliko se elementaareja saatetaan kutsua ja käskeäkin (minua jotenkin inhottaa nuo käskytouhut kyllä... luulisi sitä pärjäävän ilman orjiakin...) No, tämä tyyppi sitten nukkui tyttöystävänsä vierellä, ja yhtäkkiä mies alkaa keskellä yötä puhua jotenkin karmealla äänellä niin että tyttis ei saa nukuttua ja säikähtää pahanpäiväisesti kun yksi vaan nukkuu mutta suu käy. Nainen ei voinut tehdä muuta kuin että soitti miehensä maagikkokaverille, tämä sitten puhelimessa heitti kai jonkun taikakaavan ja nukkuva mies vaikeni eli ilmeisesti henki hänestä poistui.

        Ehkä tuokin on taas yksi syy siihen miksi en itse haluaisikaan ei-ihmismäisten henkien kanssa vehdata. Jotkut luonnonhenget ovatkin sitten asia erikseen. Pääpointti jokatapauksessa on mielestäni aina siinä että onko hyvä olla vai ei. Jos ei, niin sellaisten henkien kanssa ei sitten veljeillä. Uskovaiset kovin korostavat aina että henget voivat olla vaikka kuinka äkki-imeliä ja sitten ovatkin oikeasti pahoja demoneita. Kai sitä kaikenlaista valheellistakin henkeä on siinä missä epärehellisiä (eläviä) ihmisiäkin, mutta enimmäkseen ihmiset osaavat kyllä aivan mainiosti pettää itse itseään, niin että ei siihen mitään henkiä tarvita. Ja jotkut henget, esmes vaikka jotkut jotka ovat (kenties) sanelleet Urantia-kirjan, saattavat pitää hommaa ihan hauskana, eli eivät tee sitä pahuuttaan. Ehkä heistä on vain huvittavaa että ihmiset ottavat kaiken niin kirjaimellisesti totena.

        Mutta kyllä tosiaan niin elävät ihmiset kuin hengetkin, jos ne alkavat vähänkin höpistä jotain sellaista mikä arveluttaa, niin ei sellaisia kannata kuunnella.

        Ehkä itselläni on niin vimmainen tarve tässä nykyelämässä pärjätä omin voimin ettei oikein noihin henkiinkään tule juuri sen vuoksi oltua verbaalisemmassa yhteydessä... Mutta mitäs nämä ihmiset sitten tietty ovat tässä kaikki ympärillä, elleivät henkiä. ;) Ei ruumiiton henki ole sen parempi kuin ruumiissa oleva.

        (Joskus muuten puhun unissani minäkin englantia, yleensä ihmiselle jota en pysty näkemään... Johtuneeko siitä että arvelen eläneeni Englannissa sen edellisimmän elämäni, tosin jo 600 v sitten...)


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Jotenkin vaan tuntuu, että yli 90% ihmisitä ei pelastu. Sen voisi kyllä tulkita Jumalan heikkoudeksi. Paholainen johtaa "sielujenpelastumiskabaa" suunnilleen 99-1! :/

        Paholaisella on lisäksi noin miljoona tapaa eksyttää, kun taas J:lla pari hassua tapaa pelastaa.

        Uudestisyntyneitä uskoviakin on niin kovin, kovin vähän.

        Ymmärtäisin kyllä jos kyse on siitä jyvien erottamisesta akanoista. Ihan hölmöjä ihmisiä en taivaassa haluais enää tavata. Olen saanut heistä ihan tarpeekseni jo täällä maan päällä.

        Outoa, että ihmiset haluaisivat kokemuksia hengistä. Tosin osa niistä jutuista joita henget ovat minussa aiheuttaneet ovat olleet tavallaan aika hassujakin. Ei välttämättä ollenkaan kamalia. Ilmarumpujen soittaminen biisin perässä on ollut aika hauskaa. Varsinkin kun mulla on vähän heikko rytmitajukin. Heh!

        No, ei nyt taas tehdä musta mitään "pyhää ihmistä", kun sä kuitenkin tyrmäät heti koko ajatuksen! ;)

        Mutta eikös Raamatussakin jollain henkilöillä ollut Jumalalta saatu kyky soittaa ja tanssia? Mihin ne olis kadonnu? :0

        Mitään "tuomiopäivä-showta" tuskin koskaan tulee? Paholainen suljetaan laitokseen parantumaan!

        Safranista sanottiin, että hän oli saastuttanut itsensä tehdessään muista uskonnoista ohjelmia. Hän oli tämän uskovan manaajan mukaan "täynnä riivaajia". Aika vaikuttavaa miten tämä Safran sitten oikein ulvoi kun häntä manattiin. Joku psykologi tosin voisi todeta, että kyseessä oli jokin ovela hypnoottinen manipulointi, jolla ihminen saadaan uskomaan olevansa riivattu. Ja tämä sitten alkaa huutaa ja ulvoa kuten riivattu konsanaan.

        Onneksi meidän tuntemukset ei kuitenkaan vaikuta J:n suunnitelmiin pätkääkään. Äläs sano vielä skaban tulosta, ihmisiä tulee uskoon kaiken aikaa. Mistäs tiedät J:n 'hassut tavat' pelastaa? Kaikkivaltiaallahan vasta keinoja onkin kutitella ihmisen kantapäillä. Itse en usko että taivaassa on ihan hölmöjä ihmisiä, koska siellähän me tiedämme täydellisesti. Jos joku olikin täällä maan päällä sinun mielestä hassua mieltä jostakin, niin taivaassahan sen sitten tietää, miten asia oli, kuten se maapallon ikä. Jos se nyt enää aiheellinen tieto edes onkaan.

        Sitä paitsi, eikös tuollainen 'en halua hölmöjen kanssa samaan taivaaseen' -asenne ole itsensä asettamista eliittiporukkaan? En halua rupusakin kanssa olla. Kun Raamatussa meitä kehotetaan pitämään muita, niitä rupusiakin rupusempia, parempina kuin itseämme.

        Sanoisin niin että ihmiset haluavat kokemuksia Jumalasta, ei niinkään hengistä ja ovat valmiit menemään mukaan vaikka valheelliseenkin touhuun. Kokemuksiahan enkeli- ja meditoijatyypitkin hakevat siitä Alkuajattomasta eivätkä edes välitä, mistä lähteestä kokemukset tulevat.

        Saattoihan tuo Safranin riivaus ollakin ihan vain uskovien väärintulkintaa, sellaistakin on. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa voi vaikka alkaakin kiljua pelkästä tilanteen hypnoottisuudesta. Ja jos se oli pelkkä ateistitoimittajan kokeilu, siis että huvin vuoksi kokeilee mitä tapahtuu, kun aletaan ajaa riivaajia itsestä, niin sellainenhan ilmentää vain toimittajan alhaista ammattimoraalia eikä todellakaan saa oikeaa tietoa asiasta. Mutta kun en tiedä tapausta, niin olkoon.


      • Vaan joku
        Aritta kirjoitti:

        että keskustelet kahden tyypin kanssa. Toinen on I&S ja toinen on DeltaEssiivi. Joten ehkä tuo feminismi kuuluukin naiselle.

        Deltan tuntee siitä että hän ei vastaa minun viesteiheni. I&S taas pottuilee takaisin täydellä innolla.

        Voi olla että erehdynkin. What ever.

        Joku vaan= I&S
        Vaan.. = DeltaEssiivi


      • vaan..
        vänkis kirjoitti:

        Jaa-a Kuuppaseni. Ehkä kyse onkin kaikkien aikojen scifi-sadusta?

        Ensimmäinen kielilläpuhumiseni oli muuten englantia ja sitä osaavana tiesin mitä sanoin. Olin hyvän ystäväni ja hänen silloisen tyttöystävän, sekä nykyisen muijani kanssa ravintelissa, missä henki hyökkäsi kimppuuni kaverini kautta. Olin menettää malttini ja juuri kun olin aikomassa iskeä pöydän säpäleiksi, jokin meni minuun ja totesin enkuksi: "That's an old trick!". Tämän sanottuani rauhoituin täysin. Aika jännää miten siis saatoin jo silloin, vasta parikymppisenä miehen alkuna todeta, että henki yritti "vanhaa temppua", joka ei enää toimi minuun. Aivan kuin olisin jo vanha tekijä näissä "henkisen/hengellisen sodankäynnin" eri muodoissa?

        Mikä sitten on näiden olentojen alkuperä? Miljardeihin vuosiin varmasti mahtuu vaikka minkälaista "hyvän ja pahan taistelua". Raamatun mukaanhan kyseessä ovat kapinalliset enkelit. Tekikö Jumala aikojen alussa sen virheen, että loi itselleen täysin tasavertaisen olennon, joka muuttuikin vastakohdakseen? Jumala sitten siitä viisastuneena otti luomiseen toisen taktiikan (=evoluution) ja laittoikin olennot kehittymään raskaaseen materiaan vuosimiljardeiksi estääkseen saman virheen toistumisen. Paholaista hän taas ei hennonut kuitenkaan tuhota tuosta noin vaan. Olihan Jumala tavallaan vastuussa myös tuosta luomastaan olennosta. Jumala ehkä aikoo odottaa jos paholainenkin parantuisi? Ehkä hän haluaa pelastaa jopa paholaisenkin?

        Jumalahan on RAKKAUS. Ja Rakkaushan voi odottaa hyvin, hyvin kauan.

        Vai ovatko demonit vain pahojen ihmisten sieluja, jotka elävät pimeydessä, Jumalaa peläten? Isoisäni kokeili aikoinaan spiritismiä ja kertoi, että henget vaikenivat heti jos he kysyivät Jumalasta jotain. Henget selvästikin pelkäsivät Jumalaa.

        Itse veikkaan, että nämäkin henkiolennot tulevat pelastumaan kun aika on siihen vaan kypsä. Jotenkin tuntuu kummalta, että Jumala haluaisi tuhota yhtään mitään? Oma käsitykseni on se, että Rakkaus on universumin ylläpitävä voima ja täysin rakkaudeton olento on kertakaikkiaan sula mahdottomuus. Jumalan Rakkaus ylläpitää paholaisenkin olemassa oloa.

        Mulla on ollut myös sellaisia kokemuksia, joissa olen kokenut olevani itsekin paholainen. Kuuntelin silloin kerran Radio Deitä ja kun siellä luettiin Raamattua, tunsin kuinka meinasin syttyä tuleen. Hui! Heh!. Ehkä meissä onkin sekä enkeli, että paholainen? Kyllä ne molemmat puolet ilmenee ihan jokaisessa meissä. Kyse on vaan siitä kykenemmekö hallitsemaan ne itsessämme. Onhan se aika jumalallista olla sekä hyvä, että paha. Kyllähän Raamatussa Jumalakin tekee tavallaan pahaa. Lähettää "kuoleman enkelinsä" tappamaan ihmisiä, sekä järjestää Sodoman ja Gomoran "ydintuhon" ja vaikka mitä! Onko Jumalakin siis tarvittaessa paha? Ja mitä se Jumalan pahuus oikein on? Jumalahan tekee hyvää, vaikka tekisi pahaa.

        No, nää nyt on vaan näitä meikäläisen "scifijuttuja". Jänskiä juttuja. ;)

        Nämä olennot tosiaankin "loisivat" meissä. Eri asia on sitten se tunnistammeko me sen? Joissain ihmisissä, kuten mielisairaissa riivaus voi olla aika näkyväkin. Olen nähnyt mielisairaaloissa muutaman todella selvän tapauksen. Luulisin, että myös hoitajat ja lääkäritkin ovat nähneet kaikenlaista kummaa? Heidän pitää kuitenkin vaieta näkemästään, koska heidän koulutuksensa ei riitä selittämään sitä. Luultavasti he kuittaavatkin koko jutun aivojen luomana hallusinaationa. Aivojen omituisuutena, jota ei vielä ymmärretä. Meikäläinenkin on ollut aika "yliluonnollinen" tapaus. Epilepsiakohtauksineni ja kielilläpuhumiseni. En ole kyllä toista aivan itseni kaltaista kuitenkaan vielä tavannut missään tavannut.

        Tunnistaakseen nämä olennot aivojen täytyy ilmeisesti mennä eri "aaltopituudelle". Ehkä joskus tulevaisuudessa tiede saa nämä henkiolennotkin jotenkin näkyville? Silloin ne eivät enää salassa voi riivata meitä ja voimme ehkä jopa jotenkin vangita nämä olennot? Tämä voisikin olla yksi mahdollinen loppu paholaisen metkuille?

        Maailmahan on ihmeellinen paikka. Todella ihmeellinen! ;)

        Veikkaan, että parhaimmat scifileffat on aika kesyä kamaa tän rinnalla? Sanon tämän kun tiedän sun olevan kova scifi-fani! Ja niin on meikäläinenkin! ;)

        Muut saa ajatella, että ollaan vaan katottu liikaa scifiä! Se on varmaan ihan hyvä selitys näille jutuilleni! :)

        Niinpä...

        ;)

        En ihan ymmärtänyt tuota vanha trikki -juttua. Olitko se siis sinä itse, joka sanoit niin, vai se henki, jonka tunsit tulevan kaveristasi? Vai joku kolmas henki, joka meni sinuun?

        Se sama virhehän toistui ihmisenkin kohdalla mikä enkelien. Ihminen kapinoi.

        Suvussasi on tuota okkultismia, mikä on kauhistus Jumalan silmissä. Ei ole ihme, jos elämässäsi on ollut vaikeaa.

        Voitko ajatella toisinpäin: että Täydellinen Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Pyhyys ei voi hyväksyä syntiä, pahuutta, kapinointia? Että pahuus ei yksinkertaisesti voi olla Hyvän läsnäolossa. Että pahuuden on saatava palkkansa. Eihän täälläkään rikollisen päätä silitellä, häkkihän se heilahtaa. Varmasti J:la täydellisen oikeudenmukaisena osaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ottaa huomioon tuomiossaan.

        Milläs ne pahat muutetaan kun paha EI voi itse muuttua hyväksi? Ei ihminenkään itsekseen hyväksi muutu, tarvittiin Jeesus, jonka turvin voimme lähestyä J:laa. Langenneille enkeleille ei ole valmistettu pelastusta. Ajatteles miten me ihmiset olemmekaan J:lle rakkaita, kun ei hävittänyt ihmisiä heti vaan valmisti pääsyn yhteyteensä.

        Asioita kannattaa ajatella aina monilta näkökannoilta.

        Tuo tuleensyttymis -kokemuksesi on myös mahdollinen paholaisen manifestaatio. Sehän reagoi hyvin voimakkaasti J:n sanaan, jolla me voidaan vastustaa paholaista.
        En usko että koskaan voidaan tieteen keinon paholaisen teot estää, kyllä se on vain J:n sanan ja voiman hallittavissa.


        Mutta olisikohan syytä välillä mennä metsään, tuulettaa päätään, luoda nahkaansa ja saada kenties uusia ajatuksia. ;)

        http://www.youtube.com/watch?v=ElFSwwBKlxA&feature=related


      • Aritta
        Vaan joku kirjoitti:

        Joku vaan= I&S
        Vaan.. = DeltaEssiivi

        justiinsa. :-)


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        En ihan ymmärtänyt tuota vanha trikki -juttua. Olitko se siis sinä itse, joka sanoit niin, vai se henki, jonka tunsit tulevan kaveristasi? Vai joku kolmas henki, joka meni sinuun?

        Se sama virhehän toistui ihmisenkin kohdalla mikä enkelien. Ihminen kapinoi.

        Suvussasi on tuota okkultismia, mikä on kauhistus Jumalan silmissä. Ei ole ihme, jos elämässäsi on ollut vaikeaa.

        Voitko ajatella toisinpäin: että Täydellinen Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Pyhyys ei voi hyväksyä syntiä, pahuutta, kapinointia? Että pahuus ei yksinkertaisesti voi olla Hyvän läsnäolossa. Että pahuuden on saatava palkkansa. Eihän täälläkään rikollisen päätä silitellä, häkkihän se heilahtaa. Varmasti J:la täydellisen oikeudenmukaisena osaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ottaa huomioon tuomiossaan.

        Milläs ne pahat muutetaan kun paha EI voi itse muuttua hyväksi? Ei ihminenkään itsekseen hyväksi muutu, tarvittiin Jeesus, jonka turvin voimme lähestyä J:laa. Langenneille enkeleille ei ole valmistettu pelastusta. Ajatteles miten me ihmiset olemmekaan J:lle rakkaita, kun ei hävittänyt ihmisiä heti vaan valmisti pääsyn yhteyteensä.

        Asioita kannattaa ajatella aina monilta näkökannoilta.

        Tuo tuleensyttymis -kokemuksesi on myös mahdollinen paholaisen manifestaatio. Sehän reagoi hyvin voimakkaasti J:n sanaan, jolla me voidaan vastustaa paholaista.
        En usko että koskaan voidaan tieteen keinon paholaisen teot estää, kyllä se on vain J:n sanan ja voiman hallittavissa.


        Mutta olisikohan syytä välillä mennä metsään, tuulettaa päätään, luoda nahkaansa ja saada kenties uusia ajatuksia. ;)

        http://www.youtube.com/watch?v=ElFSwwBKlxA&feature=related

        >>En ihan ymmärtänyt tuota vanha trikki -juttua. Olitko se siis sinä itse, joka sanoit niin, vai se henki, jonka tunsit tulevan kaveristasi? Vai joku kolmas henki, joka meni sinuun?


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        En ihan ymmärtänyt tuota vanha trikki -juttua. Olitko se siis sinä itse, joka sanoit niin, vai se henki, jonka tunsit tulevan kaveristasi? Vai joku kolmas henki, joka meni sinuun?

        Se sama virhehän toistui ihmisenkin kohdalla mikä enkelien. Ihminen kapinoi.

        Suvussasi on tuota okkultismia, mikä on kauhistus Jumalan silmissä. Ei ole ihme, jos elämässäsi on ollut vaikeaa.

        Voitko ajatella toisinpäin: että Täydellinen Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Pyhyys ei voi hyväksyä syntiä, pahuutta, kapinointia? Että pahuus ei yksinkertaisesti voi olla Hyvän läsnäolossa. Että pahuuden on saatava palkkansa. Eihän täälläkään rikollisen päätä silitellä, häkkihän se heilahtaa. Varmasti J:la täydellisen oikeudenmukaisena osaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ottaa huomioon tuomiossaan.

        Milläs ne pahat muutetaan kun paha EI voi itse muuttua hyväksi? Ei ihminenkään itsekseen hyväksi muutu, tarvittiin Jeesus, jonka turvin voimme lähestyä J:laa. Langenneille enkeleille ei ole valmistettu pelastusta. Ajatteles miten me ihmiset olemmekaan J:lle rakkaita, kun ei hävittänyt ihmisiä heti vaan valmisti pääsyn yhteyteensä.

        Asioita kannattaa ajatella aina monilta näkökannoilta.

        Tuo tuleensyttymis -kokemuksesi on myös mahdollinen paholaisen manifestaatio. Sehän reagoi hyvin voimakkaasti J:n sanaan, jolla me voidaan vastustaa paholaista.
        En usko että koskaan voidaan tieteen keinon paholaisen teot estää, kyllä se on vain J:n sanan ja voiman hallittavissa.


        Mutta olisikohan syytä välillä mennä metsään, tuulettaa päätään, luoda nahkaansa ja saada kenties uusia ajatuksia. ;)

        http://www.youtube.com/watch?v=ElFSwwBKlxA&feature=related

        >>Voitko ajatella toisinpäin: että Täydellinen Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Pyhyys ei voi hyväksyä syntiä, pahuutta, kapinointia? Että pahuus ei yksinkertaisesti voi olla Hyvän läsnäolossa. Että pahuuden on saatava palkkansa. Eihän täälläkään rikollisen päätä silitellä, häkkihän se heilahtaa. Varmasti J:la täydellisen oikeudenmukaisena osaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat ottaa huomioon tuomiossaan.>Tuo tuleensyttymis -kokemuksesi on myös mahdollinen paholaisen manifestaatio. Sehän reagoi hyvin voimakkaasti J:n sanaan, jolla me voidaan vastustaa paholaista.
        En usko että koskaan voidaan tieteen keinon paholaisen teot estää, kyllä se on vain J:n sanan ja voiman hallittavissa.


      • vänkis
        vaan.. kirjoitti:

        Onneksi meidän tuntemukset ei kuitenkaan vaikuta J:n suunnitelmiin pätkääkään. Äläs sano vielä skaban tulosta, ihmisiä tulee uskoon kaiken aikaa. Mistäs tiedät J:n 'hassut tavat' pelastaa? Kaikkivaltiaallahan vasta keinoja onkin kutitella ihmisen kantapäillä. Itse en usko että taivaassa on ihan hölmöjä ihmisiä, koska siellähän me tiedämme täydellisesti. Jos joku olikin täällä maan päällä sinun mielestä hassua mieltä jostakin, niin taivaassahan sen sitten tietää, miten asia oli, kuten se maapallon ikä. Jos se nyt enää aiheellinen tieto edes onkaan.

        Sitä paitsi, eikös tuollainen 'en halua hölmöjen kanssa samaan taivaaseen' -asenne ole itsensä asettamista eliittiporukkaan? En halua rupusakin kanssa olla. Kun Raamatussa meitä kehotetaan pitämään muita, niitä rupusiakin rupusempia, parempina kuin itseämme.

        Sanoisin niin että ihmiset haluavat kokemuksia Jumalasta, ei niinkään hengistä ja ovat valmiit menemään mukaan vaikka valheelliseenkin touhuun. Kokemuksiahan enkeli- ja meditoijatyypitkin hakevat siitä Alkuajattomasta eivätkä edes välitä, mistä lähteestä kokemukset tulevat.

        Saattoihan tuo Safranin riivaus ollakin ihan vain uskovien väärintulkintaa, sellaistakin on. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa voi vaikka alkaakin kiljua pelkästä tilanteen hypnoottisuudesta. Ja jos se oli pelkkä ateistitoimittajan kokeilu, siis että huvin vuoksi kokeilee mitä tapahtuu, kun aletaan ajaa riivaajia itsestä, niin sellainenhan ilmentää vain toimittajan alhaista ammattimoraalia eikä todellakaan saa oikeaa tietoa asiasta. Mutta kun en tiedä tapausta, niin olkoon.

        On ja ei ole. Mulla oli pitkään vaikeuksia olla pitämättä itseäni muita huonompana. Teininä itsetuntoni lähes tuhoutui ja hulluksi tuleminen parikymppisenä olikin sitten piste I:iin päälle. Näin keski-iässä tuntuu vaan kuitenkin jotenkin hienolta, että on joutunut kasaamaan lähes kokonaan kadonneen itsetuntonsakin uudelleen. Siinä on ollut haastetta kerrakseen. Enkä ole tullut edes yhtään kauniimmaksi iän myötä, vaan Ihan päinvastoin...

        Vähän taas "extreemiä" tuo Raamatun juttu, joka kehoittaa moiseen. Ei se nyt ihan noin mene. Sopii varmaan niille, jotka diggaa "extreemiä"? Mä en pahemmin sitä diggaa.

        Mäkin luotan kyllä J:n viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Totta kai! Joskus vaan piikittelen uskovaisia piruuttani. Sellanen "pikkupiru" kun välillä olen. Oikeasti tunnen sympatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan. Välillä ne kyllä ansaitsee vähän jekkuiluakin. Mutta ihan vaan sellasta pientä ja harmitonta. ;) Joskus sekin tosin tulkitaan väärin. Kärpäsestä tehdään härkänen...

        Voisitte muuten ottaa ne vanhat nikkinne taas käyttöön. Olis vaan paljon selvempää. Oon vaan välillä sekottanu teidät kahdet toisiinne aika pahasti. :/


    • cybo-ceronimo-cabriel-61

      //Haluaisin kuulla mitkä ovat ne oikeat henkilökohtaiset syyt miksi jotkut ihmiset vihaavat ja inhoavat koko ajatustakin? Onko niitä, muita kuin uskonnollisia?//


      - Pythagoras lienee ensimmäisiä renkarnaatio-ideoitsijoista?

      Pythagoras opetti [Pythagoras opiskeli Egyptissä 22 vuotta ], että kaikki asiat jotka ovat olleet olemassa, tulevat tietyn ajan kuluttua olemaan jälleen ja mikään maailmassa ei ole uutta. Hän sanoo, että todellinen filosofia on kuoleman mietiskelyä ja että ihmisen päivittäinen kamppailu on saada sielu ruumiin vankilasta vapauteen.
      Itse hän uskoi olleensa alun perin Euphorbus,, sitten Gallides,
      kolmanneksi Hermotimos, neljänneksi Pyrrhos, ja viimeiseksi Pythagoras.
      Pythagoraksen eli 'Suuren Käärmeen' kerrotaan opettaneen juutalaisia, essealaisia, druideja Karmel vuorella. Essealaisten kautta opetus on saattanut siirtyä Ut:n teksteihin, joissa heijastuu kelttien ja muinaisintialaisten vaikutus.
      Paavalin kirje galattalaisille oli itse'asiassa [kuultuna] kirje kelteille, sillä Galatia viittaa keltteihin, siellä oli kelttien asutusta.
      Jeesus oli kotoisin Galileasta, Jeesuksessa on samankaltaisuutta kelttien Hesus-Jesus-Esukseseen, druidipappeja sanottiinkin käärmeiksi Jeesus: "Olkaa viisaita kuin käärmeet" jne.
      Jeesus [kirjoitusten mukaan] ei pitänyt ajatusta sielun karmallisesta rangaistuksesta ja selun teoista ennen fyysiseen syntymistä sinänsä epämielekkäänä.


      Eli sieltä se oppi historian hämäristä lähtee, hyvin pienestä piiristä, joka ihmiskunnan levittäytyessä ja uskomusten kulkeutuessa "helmoissa" mukana muuntuu ottaen lisää ja hävittäen nyansseja.

      Miksi sitten vaikkapa kristityt ajattelevat, ettei kyse olekkaan toistuvasta vaan ainutkertaisesta kerta-käyttö-sielun ennalleen-palauttamisesta [ylösnousemus]?
      Ehkä yksinkertaisesti vain siksi, koska niin heille kirkko-isät opettavat ja he eivät muuta voi ajatella?
      Miksi he syvemmin uskovat niin, koska he päättelevät ja uskovat tuon menneiden kirkko-isien antaman premissin pohjalta ja muiden konkreettisten todisteiden puuttuessa, ettei mikään muu ajatus voi olla totta. ;)

      Tiede ei ole todistanut asiaa ja epäilen ettei tule koskaan muuta kuin vihjeitä asian tiimoilta antamaankaan, sillä kyse on elämää suuremmasta automaatiosta?

      • joku vaan

        Eivät uskoon tulleet ajattele että sielu on kertakäyttökamaa vaan sehän kuuluu nimenomaan jälleensyntymäoppiin. Joka kerta uusi sielu, vanhaa ei voi olla olemassakaan kun sitä ei pitäisi voida muistaakaan ja silti se muka oppii ja kehittyy. Eikä kukaan oikeasti muistakaan eikä opi eikä kehity kun kellään ei ole edellisiä elämiä.

        Aito usko Jeesukseen on asia jota kukaan muu ihminen ei kykene millään lailla tuputtamaan toiselle. Ei mitenkään. Ei kukaan voi pakottaa uskomaan Jeesukseen. Se on ehkä ainoa asia maailmassa jota ei pysty tekemään. Kukaan ei voi aidosti tulla uskoon tuputuksen kautta. Ei vaikka Cybo niin väittäisi. Ei vaikka paavi niin väittäisi. Ehkä se on suurin asia ja todistus aidosta uskosta Jeesukseen, ainoa asia jonka vain sinä kykenet tekemään ilman muitten ihmisten vaikutusta.
        Ihmettelen kuka sitten kehtaa uskoa Jeesukseen kun se on aina ollut pilkattava asia. Jos uskot sinua aletaan syyttämään kaikkien uskontojen pahoista teoista, sanotaan hihhuliksi jne. Helpompaa olisi vaikka katkoa kädet... saisi ainakin sympatiaa osakseen ja hoivaa. Mutta ihminen tulee aitoon uskoon koska Jeesus todistaa itsensä uskovalle.

        Vaikka tiede onkin todistanut monia Raamatun asioita kuten itsekin tiedät jos olet seurannut maailman tapahtumia niin silti usko tarkoittaa juuri sitä mitä se on. Uskomista johonkin. Kuka tahansa voi uskoa johonkin, vaikka siihen että oma lapsi tulee menestymään elämässä tai siihen että auto menee katsastuksesta läpi mutta usko Jeesukseen on sellaista uskoa että sen pohja ei petä. Usko Jeesukseen on todistus Jeesuksen olemassaolosta uskovalle.
        Minkään muun asian uskominen ei kykene todistamaan olemassaoloaan. Jälleensyntyjät koettavat todistaa itselleen olevansa Jumalia tai ainakin osa Jumalaa ja näin he todistavat itse itselleen. Ihminen on niin hatara ettei ihminen kykene todistamaan itselleen edes sitä onko elossa huomenna. Jälleensyntyjien usko on arvailujen varassa ja ne arvailut ovat vain illuusioita tulevasta. Hoipertelua ohuella langalla.

        Toivottavasti ihmiset eivät oleta että tiede todistaisi Jeesuksen olemassaolon sillä tieteen pohjalta usko menettää merkityksensä. Edes Jeesuksen eläessä käsinkosketeltavana ei todista joillekin yhtään mitään sillä ei Jeesus tiedettä todista. Älkää odottako myöskään tiedettä todistamaan Jeesusta.

        Sen verran voisivat jälleensyntyjät kehittyä myös että he kykenisivät erottamaan uskon ja uskonnon toisistaan. Nekun ovat ihan eri asioita. Eihän pihviäkään syödä talikolla ja moottorisahalla vaan haarukalla ja veitsellä.


      • Qadesha

        Tuo kelttien mahdollinen yhteys Jeesukseen on todella mielenkiintoinen. Ehkä kelttien merkitys tai vaikutus onkin ollut suurempi kuin tänäpäivänä tiedämmekään, äkkiseltäänhän nykyihmiselle tulee "keltistä" mieleen lähinnä kilttiin pukeutuva skotti tai humalapäissään rähisevä irlantilainen. Ei hyvä...

        Joseph Campbell yhdessä kirjassaan tuosta Esuksesta jotain mainitsikin, mutta muistikuvani mukaan hän ei liittänyt tätä erityisesti Jeesukseen. Saatan muistaa väärinkin.

        Mietityttää kuinka helppo tai vaikea ihmiselle voi olla päätyä ominpäin reinkarnaation ajatukseen. Itselleni ei tällaista tapahtunut koska siis tosiaankin luin asiasta ennen kuin päätin (jos tätä nyt päätetään) uskoa. Kumppanini sen sijaan muistaa pikkulapsena menneensä tietoisesti katsomaan peilistä kuvaansa ajatellen että miltäköhän sitä tällä kertaa näytetään. Jos omiin mielikuviini menneestä alkaisinkin suhtautua erinomaisen skeptisesti, niin mikä oikeus minulla olisi lytätä minulle oleellisesti tärkeän ihmisen oma kertomus ja näkemys? Tai sellaistenkaan ihmisten joita en varsinaisesti tunne.


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Tuo kelttien mahdollinen yhteys Jeesukseen on todella mielenkiintoinen. Ehkä kelttien merkitys tai vaikutus onkin ollut suurempi kuin tänäpäivänä tiedämmekään, äkkiseltäänhän nykyihmiselle tulee "keltistä" mieleen lähinnä kilttiin pukeutuva skotti tai humalapäissään rähisevä irlantilainen. Ei hyvä...

        Joseph Campbell yhdessä kirjassaan tuosta Esuksesta jotain mainitsikin, mutta muistikuvani mukaan hän ei liittänyt tätä erityisesti Jeesukseen. Saatan muistaa väärinkin.

        Mietityttää kuinka helppo tai vaikea ihmiselle voi olla päätyä ominpäin reinkarnaation ajatukseen. Itselleni ei tällaista tapahtunut koska siis tosiaankin luin asiasta ennen kuin päätin (jos tätä nyt päätetään) uskoa. Kumppanini sen sijaan muistaa pikkulapsena menneensä tietoisesti katsomaan peilistä kuvaansa ajatellen että miltäköhän sitä tällä kertaa näytetään. Jos omiin mielikuviini menneestä alkaisinkin suhtautua erinomaisen skeptisesti, niin mikä oikeus minulla olisi lytätä minulle oleellisesti tärkeän ihmisen oma kertomus ja näkemys? Tai sellaistenkaan ihmisten joita en varsinaisesti tunne.

        pienenä sanoi kerran että silloin kun hän oli aikuinen jne.


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        pienenä sanoi kerran että silloin kun hän oli aikuinen jne.

        Aivan pienet lapset ovat havaintoni mukaan poikkeuksetta selvänäköisiä. He näjevät päivätajunnassaan ajatus- ja tunnemuotoja. Tästä johtuvat toisinaan lasten selvittämättömät itkukohtaukset tai mystiset riemastumiset. Monet lapset muistavat myös menneitä elämiään. Heille se on luonnollista osaa elämää. Kun olin pieni, niin se tietoisuus josta tulin oli minulle lähes ainut todellisuus. Kuvat jotka näin olivat tätä maailmaa, jota materiaaliseksi sanotaan. Ne olivat vain kuvia, ja todellisuus jotain aivan muuta. Kun opin suhtautumaan kuviin ( = ihmisiin, esineisiin) ikäänkuin ne olisivat todellisia niin opin "käyttäytymään". Niin kuvat eli ihmiset eivät enää soimanneet ja sain olla rauhassa.

        Tämä elämä on kuvia elokuvakankaalla. Kun sitä katsoo ulkopuolisena niin menneet muistot eivät säikytä.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        joku vaan kirjoitti:

        Eivät uskoon tulleet ajattele että sielu on kertakäyttökamaa vaan sehän kuuluu nimenomaan jälleensyntymäoppiin. Joka kerta uusi sielu, vanhaa ei voi olla olemassakaan kun sitä ei pitäisi voida muistaakaan ja silti se muka oppii ja kehittyy. Eikä kukaan oikeasti muistakaan eikä opi eikä kehity kun kellään ei ole edellisiä elämiä.

        Aito usko Jeesukseen on asia jota kukaan muu ihminen ei kykene millään lailla tuputtamaan toiselle. Ei mitenkään. Ei kukaan voi pakottaa uskomaan Jeesukseen. Se on ehkä ainoa asia maailmassa jota ei pysty tekemään. Kukaan ei voi aidosti tulla uskoon tuputuksen kautta. Ei vaikka Cybo niin väittäisi. Ei vaikka paavi niin väittäisi. Ehkä se on suurin asia ja todistus aidosta uskosta Jeesukseen, ainoa asia jonka vain sinä kykenet tekemään ilman muitten ihmisten vaikutusta.
        Ihmettelen kuka sitten kehtaa uskoa Jeesukseen kun se on aina ollut pilkattava asia. Jos uskot sinua aletaan syyttämään kaikkien uskontojen pahoista teoista, sanotaan hihhuliksi jne. Helpompaa olisi vaikka katkoa kädet... saisi ainakin sympatiaa osakseen ja hoivaa. Mutta ihminen tulee aitoon uskoon koska Jeesus todistaa itsensä uskovalle.

        Vaikka tiede onkin todistanut monia Raamatun asioita kuten itsekin tiedät jos olet seurannut maailman tapahtumia niin silti usko tarkoittaa juuri sitä mitä se on. Uskomista johonkin. Kuka tahansa voi uskoa johonkin, vaikka siihen että oma lapsi tulee menestymään elämässä tai siihen että auto menee katsastuksesta läpi mutta usko Jeesukseen on sellaista uskoa että sen pohja ei petä. Usko Jeesukseen on todistus Jeesuksen olemassaolosta uskovalle.
        Minkään muun asian uskominen ei kykene todistamaan olemassaoloaan. Jälleensyntyjät koettavat todistaa itselleen olevansa Jumalia tai ainakin osa Jumalaa ja näin he todistavat itse itselleen. Ihminen on niin hatara ettei ihminen kykene todistamaan itselleen edes sitä onko elossa huomenna. Jälleensyntyjien usko on arvailujen varassa ja ne arvailut ovat vain illuusioita tulevasta. Hoipertelua ohuella langalla.

        Toivottavasti ihmiset eivät oleta että tiede todistaisi Jeesuksen olemassaolon sillä tieteen pohjalta usko menettää merkityksensä. Edes Jeesuksen eläessä käsinkosketeltavana ei todista joillekin yhtään mitään sillä ei Jeesus tiedettä todista. Älkää odottako myöskään tiedettä todistamaan Jeesusta.

        Sen verran voisivat jälleensyntyjät kehittyä myös että he kykenisivät erottamaan uskon ja uskonnon toisistaan. Nekun ovat ihan eri asioita. Eihän pihviäkään syödä talikolla ja moottorisahalla vaan haarukalla ja veitsellä.

        Menee sinulla paljolti subjektiivisiin väittämiin, johon ei voi ottaa kantaa.

        Objektiivisesti ja historiallisesti katsoen kristinuskon ja jälleensyntymä-opin ideoissa on samaa perustaa.

        Tutkaile http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus tuon miehen vaikutusta kristinuskon sielu käsitteeseen, koska hänen ajatusten pohjalta määräytyi paljolti käsitys kertakäyttösieluista, jotka teologisen [viimeisimpien tulkintojen?] tulkinnan mukaan kuolemassa myös kertakaikkisesti kuolevat ja jotka Jumala ylösnousemuksessa luo täysin uusiksi kirkastusruumiiksi, joilla on kuolemaa edeltänyt persoonallisuus.

        Pohjat hänelläkin ovat kuitenkin platonismissa ja manikealaisuudesta, joista hän irti-sanoutuu[Platonin ajasta aikaan vaeltavasta sielusta ja jälleensyntymä-opista], jotta ei joutuisi lähelle oppia sielun pre-eksistenssistä.

        Tämän miehen valinnat ja laajempi vaikutus perustuu sihen, että kun hänet kutsuttiin hoitamaan piispan virkaa Hippoossa hän ajautui osaksi uskonnollis-poliittista valtajärjestelmää ja näin hänen[kin] viattomuus päättyi.
        Hän myi itsensä valtion ja keisarin edulle ja keisari tietysti suosi vastavuoroisesti Augustinusta. Tässä symbioosissa kaikki kirkon vastustajat, eli "harhaoppiset" pyrittiin tuhoamaan, jotta niin keisarille kuin kirkolle sopiva "oikea"-oppi olisi se ainut.


      • vänkis
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        Menee sinulla paljolti subjektiivisiin väittämiin, johon ei voi ottaa kantaa.

        Objektiivisesti ja historiallisesti katsoen kristinuskon ja jälleensyntymä-opin ideoissa on samaa perustaa.

        Tutkaile http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus tuon miehen vaikutusta kristinuskon sielu käsitteeseen, koska hänen ajatusten pohjalta määräytyi paljolti käsitys kertakäyttösieluista, jotka teologisen [viimeisimpien tulkintojen?] tulkinnan mukaan kuolemassa myös kertakaikkisesti kuolevat ja jotka Jumala ylösnousemuksessa luo täysin uusiksi kirkastusruumiiksi, joilla on kuolemaa edeltänyt persoonallisuus.

        Pohjat hänelläkin ovat kuitenkin platonismissa ja manikealaisuudesta, joista hän irti-sanoutuu[Platonin ajasta aikaan vaeltavasta sielusta ja jälleensyntymä-opista], jotta ei joutuisi lähelle oppia sielun pre-eksistenssistä.

        Tämän miehen valinnat ja laajempi vaikutus perustuu sihen, että kun hänet kutsuttiin hoitamaan piispan virkaa Hippoossa hän ajautui osaksi uskonnollis-poliittista valtajärjestelmää ja näin hänen[kin] viattomuus päättyi.
        Hän myi itsensä valtion ja keisarin edulle ja keisari tietysti suosi vastavuoroisesti Augustinusta. Tässä symbioosissa kaikki kirkon vastustajat, eli "harhaoppiset" pyrittiin tuhoamaan, jotta niin keisarille kuin kirkolle sopiva "oikea"-oppi olisi se ainut.

        Mielestäni tämä "Joku vaan" kirjoittaa varsin hyvin! Julistaa vaikka väittää, että ei julista.

        Ota nyt näistä naisista sitten selvää?

        No, naisillehan on tärkeää muiden miellyttäminen. Jo lapsesta saakka heitä opetetaan miellyttämään muita ja olemaan täydellisempiä kuin me miehet. Ja kun tämä miellyttäminen on ristiriidassa muun kanssa, niin alkaa aivan ihme show. Sanotaan, että mikään ei muka minuun enää vaikuttaisi.

        Ei kuitenkaan nyt lietssota tämän enempää sotaa sukupuolien välille.

        Sieluillammehan ei edes oikeasti ole sukupuolta! Tämän maailman illuusio. Mielestäni miehenä on hyvä olla ja naisetkin yleensä sanoo, että niin on naisenakin oleminen. Hienoa! :)

        Nyt mut saa sitten mestata!!!! Antakee armoa ihanat naiset!!!!

        ;)


      • Aritta
        kokija kirjoitti:

        Aivan pienet lapset ovat havaintoni mukaan poikkeuksetta selvänäköisiä. He näjevät päivätajunnassaan ajatus- ja tunnemuotoja. Tästä johtuvat toisinaan lasten selvittämättömät itkukohtaukset tai mystiset riemastumiset. Monet lapset muistavat myös menneitä elämiään. Heille se on luonnollista osaa elämää. Kun olin pieni, niin se tietoisuus josta tulin oli minulle lähes ainut todellisuus. Kuvat jotka näin olivat tätä maailmaa, jota materiaaliseksi sanotaan. Ne olivat vain kuvia, ja todellisuus jotain aivan muuta. Kun opin suhtautumaan kuviin ( = ihmisiin, esineisiin) ikäänkuin ne olisivat todellisia niin opin "käyttäytymään". Niin kuvat eli ihmiset eivät enää soimanneet ja sain olla rauhassa.

        Tämä elämä on kuvia elokuvakankaalla. Kun sitä katsoo ulkopuolisena niin menneet muistot eivät säikytä.

        Luin myös erään autistisen naisen kirjoittaman kirjan jossa hän kertoi kuinka varsinkin pienenä hän oli ihan eri maailmassa kuin muut jonka vuoksi hän ei voinut ymmärtää mitä häneltä vaadittiin eikä hän myöskään tajunnut mitä muut ihmiset olivat. Eikä varsinkaan sitä että hän itsekin oli tästä maailmasta myös eikä vain siitä "oikeasta maailmasta".


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        Luin myös erään autistisen naisen kirjoittaman kirjan jossa hän kertoi kuinka varsinkin pienenä hän oli ihan eri maailmassa kuin muut jonka vuoksi hän ei voinut ymmärtää mitä häneltä vaadittiin eikä hän myöskään tajunnut mitä muut ihmiset olivat. Eikä varsinkaan sitä että hän itsekin oli tästä maailmasta myös eikä vain siitä "oikeasta maailmasta".

        Minua on epävirallisesti määritelty Asperger-tapaukseksi. Ei tosin koskaan virallisesti. Se selittänee eräät omituisuudet. Tässä elämässä eräs saavutuksistani on abstraktin ajattelun ja vertauskuvakielen oppiminen. Käsitin asiat pitkään konkreettisesti. Esim. kun kysyttiin että "mitä sinulle kuuluu?" vastasin pitkään että "kuuluu sinun äänesi" tai jotain muuta konkreettista.

        Aspergeri on lievä autisti joka kykenee oppimaan kaikki ulkonaiset käyttäytymiskaavat, mutta niistä ei tule automaattisia. Ne on tavallaan aina uusia, ja kun menen esim. pankkiin täytyy ensin ajatella, "että miten siellä pankissa käyttäydytään, että sulaudutaan joukkoon". Sitten kaivan muististani muistilistan ja menen sen mukaan asioimaan, niin kukaan ei huomaa mitään =)


      • joku vaan (M)
        vänkis kirjoitti:

        Mielestäni tämä "Joku vaan" kirjoittaa varsin hyvin! Julistaa vaikka väittää, että ei julista.

        Ota nyt näistä naisista sitten selvää?

        No, naisillehan on tärkeää muiden miellyttäminen. Jo lapsesta saakka heitä opetetaan miellyttämään muita ja olemaan täydellisempiä kuin me miehet. Ja kun tämä miellyttäminen on ristiriidassa muun kanssa, niin alkaa aivan ihme show. Sanotaan, että mikään ei muka minuun enää vaikuttaisi.

        Ei kuitenkaan nyt lietssota tämän enempää sotaa sukupuolien välille.

        Sieluillammehan ei edes oikeasti ole sukupuolta! Tämän maailman illuusio. Mielestäni miehenä on hyvä olla ja naisetkin yleensä sanoo, että niin on naisenakin oleminen. Hienoa! :)

        Nyt mut saa sitten mestata!!!! Antakee armoa ihanat naiset!!!!

        ;)

        En ole nainen mutta sinähän elätkin illuusiossa etkä oikeastaan tarvitse sitä tietoa.
        Luulit että olen nainen ja koetat minut saada kiehumaan tuolla pikku viestilläsi.
        Miehen tai naisen kirjoittamaksi en kehtaisi viestiäsi sanoa, ehkä pikkukakaran tyyli on sinun tyylisi.
        Varmaan jotkut feministit nyt kiehuvat lukiessaan viestiäsi mutta hei, sehän on sinun tapasi, pikkuvittuilu.

        Voisit kasvaa aikuiseksi.


      • vänkis
        joku vaan (M) kirjoitti:

        En ole nainen mutta sinähän elätkin illuusiossa etkä oikeastaan tarvitse sitä tietoa.
        Luulit että olen nainen ja koetat minut saada kiehumaan tuolla pikku viestilläsi.
        Miehen tai naisen kirjoittamaksi en kehtaisi viestiäsi sanoa, ehkä pikkukakaran tyyli on sinun tyylisi.
        Varmaan jotkut feministit nyt kiehuvat lukiessaan viestiäsi mutta hei, sehän on sinun tapasi, pikkuvittuilu.

        Voisit kasvaa aikuiseksi.

        Katos miten meninkin lankaaan! Auts! ;)

        Mielestäni tyylisi on kyllä aika naisellinen. Ootkos muuten harkinnut sukupuolenvaihdosta? ;)

        Onhan se hienoa, että ihmisessä on sekä feminiininen, että maskuliininen puoli harmoniassa.

        Ja antaa feministien kiehua! Se on niille ihan oikein!

        T. Pikkukakkara


      • Aritta
        vänkis kirjoitti:

        Katos miten meninkin lankaaan! Auts! ;)

        Mielestäni tyylisi on kyllä aika naisellinen. Ootkos muuten harkinnut sukupuolenvaihdosta? ;)

        Onhan se hienoa, että ihmisessä on sekä feminiininen, että maskuliininen puoli harmoniassa.

        Ja antaa feministien kiehua! Se on niille ihan oikein!

        T. Pikkukakkara

        tai I&R tai miksi hän nyt kutsui itseään. Siis mies. Ja ilmoittanut minulle että jopa 40-vuotias. Sen uskallan kirjoittaa koska hän itse on sen ilmoittanut. Eri asia on uskooko siihen kukaan.


      • Aritta
        kokija kirjoitti:

        Minua on epävirallisesti määritelty Asperger-tapaukseksi. Ei tosin koskaan virallisesti. Se selittänee eräät omituisuudet. Tässä elämässä eräs saavutuksistani on abstraktin ajattelun ja vertauskuvakielen oppiminen. Käsitin asiat pitkään konkreettisesti. Esim. kun kysyttiin että "mitä sinulle kuuluu?" vastasin pitkään että "kuuluu sinun äänesi" tai jotain muuta konkreettista.

        Aspergeri on lievä autisti joka kykenee oppimaan kaikki ulkonaiset käyttäytymiskaavat, mutta niistä ei tule automaattisia. Ne on tavallaan aina uusia, ja kun menen esim. pankkiin täytyy ensin ajatella, "että miten siellä pankissa käyttäydytään, että sulaudutaan joukkoon". Sitten kaivan muististani muistilistan ja menen sen mukaan asioimaan, niin kukaan ei huomaa mitään =)

        joilla on asperger ja se muistuttaa tosiaankin jonkin verran autismia. Sitäkin on monen asteista.


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        joilla on asperger ja se muistuttaa tosiaankin jonkin verran autismia. Sitäkin on monen asteista.

        Tuo luokittelu on tosiaan harhaanjohtavaa usein, kun ihmisiä on niin monenlaisia. Pidän kyllä sitä hyvänä, ettei tarvitse muistella asioita lainkaan jos ei tahdo eli ajatukset eivät pyöri päässä niinkuin sanotaan. Varsinaisilla autisteilla saattaa olla niin etteivät he saa montaakaan ajatusta päähänsä päivän aikana, jolloin he ovat kuin koomassa itseensä vaipuneina (ääritapaus).

        Sitä luonnostaan vaipuu lähes ajatuksettomaan tilaan, kun istahtaa tuolille. Pidän sitä siunauksena, kun ei tarvitse koettaa meditoida. Se syntyy vain. Onhan siinä tietty varjopuolensakin maallisesti ajateltuna mikäli sattuu uppoamaan tuolille pitkäksi aikaa eikä muista esim. sovittua viikonlopun menoa, kun istuu vaan tunti toisensa perään.

        Olet maininnut että kolikolla on kääntöpuolensa, asioilla on kaksi puolta. En näkisi autistien elämää niin kovin surkeana, mikäli heillä on joku erityislahjakkuus, johon he voivat uppoutua. Se kompensoi.


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        joilla on asperger ja se muistuttaa tosiaankin jonkin verran autismia. Sitäkin on monen asteista.

        Juice oli diagnosoitu Asperger-ihminen. Hänellä oli selvä näkemys buddhalaisuudesta ainakin sanoitustensa perusteella. Myöskin luonnollisen tyyni suhtautuminen kuolemaan, koska kieltäytyi hoidosta, joka olisi pidentänyt hänen elinikäänsä. "Omituinen" huumorintaju saattaa kuulua kuvaan.

        Rest In Peace


      • Aritta
        kokija kirjoitti:

        Tuo luokittelu on tosiaan harhaanjohtavaa usein, kun ihmisiä on niin monenlaisia. Pidän kyllä sitä hyvänä, ettei tarvitse muistella asioita lainkaan jos ei tahdo eli ajatukset eivät pyöri päässä niinkuin sanotaan. Varsinaisilla autisteilla saattaa olla niin etteivät he saa montaakaan ajatusta päähänsä päivän aikana, jolloin he ovat kuin koomassa itseensä vaipuneina (ääritapaus).

        Sitä luonnostaan vaipuu lähes ajatuksettomaan tilaan, kun istahtaa tuolille. Pidän sitä siunauksena, kun ei tarvitse koettaa meditoida. Se syntyy vain. Onhan siinä tietty varjopuolensakin maallisesti ajateltuna mikäli sattuu uppoamaan tuolille pitkäksi aikaa eikä muista esim. sovittua viikonlopun menoa, kun istuu vaan tunti toisensa perään.

        Olet maininnut että kolikolla on kääntöpuolensa, asioilla on kaksi puolta. En näkisi autistien elämää niin kovin surkeana, mikäli heillä on joku erityislahjakkuus, johon he voivat uppoutua. Se kompensoi.

        että autistisen elämä on surkeaa. Monella on tosiaan erityislahjakkuus ja enkä usko että he sen kummemmin edes välittävät erilaisuudestaan. Eräs poika koulussa jossa olin töissä tunsi joka ikisen auton koulun pihalla ja huomasi mikä niistä milloinkin puuttui. Sitten taas kotonaan hän voi katsella käynnissä olevan pesukoneen luukkua ja häipyä omaan todellisuuteensa.

        Tuosta ajatuksettomaan tilaan vaipumisesta sen verran että se voi olla kyllä normaaliakin. Tai sitten meissä kaikissa on jonkin verran autismia. Ainakin minussa. Minulla on kyky häipyä myös tästä maailmasta, mutta en ole ikinä saanut diagnoosia. :-)


      • Aritta
        kokija kirjoitti:

        Juice oli diagnosoitu Asperger-ihminen. Hänellä oli selvä näkemys buddhalaisuudesta ainakin sanoitustensa perusteella. Myöskin luonnollisen tyyni suhtautuminen kuolemaan, koska kieltäytyi hoidosta, joka olisi pidentänyt hänen elinikäänsä. "Omituinen" huumorintaju saattaa kuulua kuvaan.

        Rest In Peace

        onkin jonkin asteen asperger tai autismi. Mistäpä sitä tietää.

        Täällä on - muistaakseni Tukholmassa - eräs tietokonealan yritys joka ottaa töihin vain niitä joilla on asperger koska he ovat neroja tietokonetouhuissa.


      • Qadesha
        Aritta kirjoitti:

        että autistisen elämä on surkeaa. Monella on tosiaan erityislahjakkuus ja enkä usko että he sen kummemmin edes välittävät erilaisuudestaan. Eräs poika koulussa jossa olin töissä tunsi joka ikisen auton koulun pihalla ja huomasi mikä niistä milloinkin puuttui. Sitten taas kotonaan hän voi katsella käynnissä olevan pesukoneen luukkua ja häipyä omaan todellisuuteensa.

        Tuosta ajatuksettomaan tilaan vaipumisesta sen verran että se voi olla kyllä normaaliakin. Tai sitten meissä kaikissa on jonkin verran autismia. Ainakin minussa. Minulla on kyky häipyä myös tästä maailmasta, mutta en ole ikinä saanut diagnoosia. :-)

        Vähän samaa vikaa täällä, että erinäisten luonteenpiirteideni ja pitkälti kehollisen kömpelyyden vuoksi olen olettanut lievää Asperger-piirteisyyttä omalla kohdallani (mahdollista sukurasitustakin on). Mutta harmi kyllä vaikka varsinkin nuorempana olin helposti omissa maailmoissani, niin kykyä sulkea ajatukset päästä pois heti kun haluttaa ei ole osunut kohdalle... Se olisi kyllä huisin hieno kyky.

        Asseilla kuulema on yleensä jotain erityisiä mielenkiinnon kohteita. Ihmismielen kommervinkkien ohella omani tuppaavat asettumaan rajatieteellisiin asioihin ja tällä samalla tiellä ollaan oltu lapsesta asti.

        Eräs mies väitti kyllä netissä jokunen vuosi sitten ettei minkäänlaisella As-piirteisyydellä varustettuna ole asiaa henkisten kokemusten puolelle, mutta uskallan uskoa että ei se nyt niin mene. Jostain syystä jotkut ihmiset aina kuvittelevat että ollakseen henkinen ja kehittyäkseen henkisesti pitää olla jokin erinomaisen kehittynyt kuten Buddha tai edes keskivertotyyppi joka on niin normaali, niin normaali että on suorastaan yli-normaali...

        Eihän sitä tosiaan tiedä josko pikkuisella aivoanomalialla varustettuna pystyykin paremmin virittäytymään vähemmän maallisiin sfääreihin, kun ei niitä maallisia juttuja koe kovin omakseen kun ei niissä pärjää. Kuten esim. minä autolla ajossa... :P


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Vähän samaa vikaa täällä, että erinäisten luonteenpiirteideni ja pitkälti kehollisen kömpelyyden vuoksi olen olettanut lievää Asperger-piirteisyyttä omalla kohdallani (mahdollista sukurasitustakin on). Mutta harmi kyllä vaikka varsinkin nuorempana olin helposti omissa maailmoissani, niin kykyä sulkea ajatukset päästä pois heti kun haluttaa ei ole osunut kohdalle... Se olisi kyllä huisin hieno kyky.

        Asseilla kuulema on yleensä jotain erityisiä mielenkiinnon kohteita. Ihmismielen kommervinkkien ohella omani tuppaavat asettumaan rajatieteellisiin asioihin ja tällä samalla tiellä ollaan oltu lapsesta asti.

        Eräs mies väitti kyllä netissä jokunen vuosi sitten ettei minkäänlaisella As-piirteisyydellä varustettuna ole asiaa henkisten kokemusten puolelle, mutta uskallan uskoa että ei se nyt niin mene. Jostain syystä jotkut ihmiset aina kuvittelevat että ollakseen henkinen ja kehittyäkseen henkisesti pitää olla jokin erinomaisen kehittynyt kuten Buddha tai edes keskivertotyyppi joka on niin normaali, niin normaali että on suorastaan yli-normaali...

        Eihän sitä tosiaan tiedä josko pikkuisella aivoanomalialla varustettuna pystyykin paremmin virittäytymään vähemmän maallisiin sfääreihin, kun ei niitä maallisia juttuja koe kovin omakseen kun ei niissä pärjää. Kuten esim. minä autolla ajossa... :P

        että autistiset esim ovat sellaisia joiden värähtely on niin korkea etteivät he pysty elämään näissä hitaissa 3D värähtelyissä. Ehkä siinä on jonkin verran perää.


      • mASter of mine
        Aritta kirjoitti:

        että autistiset esim ovat sellaisia joiden värähtely on niin korkea etteivät he pysty elämään näissä hitaissa 3D värähtelyissä. Ehkä siinä on jonkin verran perää.

        Hei! Minulla on asperger. Koen etiäisiä ja läheisten ihmisten ja (siten myös) omaan elämääni liittyviä enneunia.

        Olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä ilmiöistä. Jo nuoresta minulla oli eräänlainen "henkiopas", jota tosin mielikuvituskaverikseni nimitän. Hän on minua vanhempi ja eri sukupuolta.

        Halusin vain kirjoittaa osoittaakseni omalta osaltani, etteivät autismi ja kiinnostus parapsykologiaan sulje toisiaan pois. Olen joskus jopa ajatellut, että herkkyys intuitiolle ja enteille selittyisi aspergerillani. Luulin nimittäin olevani tässä suhteessa ainut poikkeava, sillä ihmiset eivät yleensä puhu parapsykologisista kokemuksistaan.


      • souldaughter
        joku vaan kirjoitti:

        Eivät uskoon tulleet ajattele että sielu on kertakäyttökamaa vaan sehän kuuluu nimenomaan jälleensyntymäoppiin. Joka kerta uusi sielu, vanhaa ei voi olla olemassakaan kun sitä ei pitäisi voida muistaakaan ja silti se muka oppii ja kehittyy. Eikä kukaan oikeasti muistakaan eikä opi eikä kehity kun kellään ei ole edellisiä elämiä.

        Aito usko Jeesukseen on asia jota kukaan muu ihminen ei kykene millään lailla tuputtamaan toiselle. Ei mitenkään. Ei kukaan voi pakottaa uskomaan Jeesukseen. Se on ehkä ainoa asia maailmassa jota ei pysty tekemään. Kukaan ei voi aidosti tulla uskoon tuputuksen kautta. Ei vaikka Cybo niin väittäisi. Ei vaikka paavi niin väittäisi. Ehkä se on suurin asia ja todistus aidosta uskosta Jeesukseen, ainoa asia jonka vain sinä kykenet tekemään ilman muitten ihmisten vaikutusta.
        Ihmettelen kuka sitten kehtaa uskoa Jeesukseen kun se on aina ollut pilkattava asia. Jos uskot sinua aletaan syyttämään kaikkien uskontojen pahoista teoista, sanotaan hihhuliksi jne. Helpompaa olisi vaikka katkoa kädet... saisi ainakin sympatiaa osakseen ja hoivaa. Mutta ihminen tulee aitoon uskoon koska Jeesus todistaa itsensä uskovalle.

        Vaikka tiede onkin todistanut monia Raamatun asioita kuten itsekin tiedät jos olet seurannut maailman tapahtumia niin silti usko tarkoittaa juuri sitä mitä se on. Uskomista johonkin. Kuka tahansa voi uskoa johonkin, vaikka siihen että oma lapsi tulee menestymään elämässä tai siihen että auto menee katsastuksesta läpi mutta usko Jeesukseen on sellaista uskoa että sen pohja ei petä. Usko Jeesukseen on todistus Jeesuksen olemassaolosta uskovalle.
        Minkään muun asian uskominen ei kykene todistamaan olemassaoloaan. Jälleensyntyjät koettavat todistaa itselleen olevansa Jumalia tai ainakin osa Jumalaa ja näin he todistavat itse itselleen. Ihminen on niin hatara ettei ihminen kykene todistamaan itselleen edes sitä onko elossa huomenna. Jälleensyntyjien usko on arvailujen varassa ja ne arvailut ovat vain illuusioita tulevasta. Hoipertelua ohuella langalla.

        Toivottavasti ihmiset eivät oleta että tiede todistaisi Jeesuksen olemassaolon sillä tieteen pohjalta usko menettää merkityksensä. Edes Jeesuksen eläessä käsinkosketeltavana ei todista joillekin yhtään mitään sillä ei Jeesus tiedettä todista. Älkää odottako myöskään tiedettä todistamaan Jeesusta.

        Sen verran voisivat jälleensyntyjät kehittyä myös että he kykenisivät erottamaan uskon ja uskonnon toisistaan. Nekun ovat ihan eri asioita. Eihän pihviäkään syödä talikolla ja moottorisahalla vaan haarukalla ja veitsellä.

        Ja sinä kehtaat julistaa, että kukaan ei voi muistaa edellisiä elämiään kun niitä ei ole ollut? Kovin ylimielistä, mutta niin uskovaisille tyypillistä käytöstä.
        Voi sinua. Usko vain rauhassa siihen Raamattuusi ja Jeesukseen (minäkin uskon häneen, mutta eri tavalla kuin sinä), mutta ÄLÄ TUPUTA uskontoasi täällä, ole hyvä.


      • Aritta
        mASter of mine kirjoitti:

        Hei! Minulla on asperger. Koen etiäisiä ja läheisten ihmisten ja (siten myös) omaan elämääni liittyviä enneunia.

        Olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä ilmiöistä. Jo nuoresta minulla oli eräänlainen "henkiopas", jota tosin mielikuvituskaverikseni nimitän. Hän on minua vanhempi ja eri sukupuolta.

        Halusin vain kirjoittaa osoittaakseni omalta osaltani, etteivät autismi ja kiinnostus parapsykologiaan sulje toisiaan pois. Olen joskus jopa ajatellut, että herkkyys intuitiolle ja enteille selittyisi aspergerillani. Luulin nimittäin olevani tässä suhteessa ainut poikkeava, sillä ihmiset eivät yleensä puhu parapsykologisista kokemuksistaan.

        samoilla linjoilla ajatuksineni. :-)


      • arjuuna

        Kyllä se on ainut tapa päästä eroon karmasta, ja se tapahtuu psykologisen kuoleman kautta
        Eikä se ole minun mielipiteeni eikä uskoni, hän vain kertoo sen mikä on.
        Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea tuo psykologinen kuolema, mutta ihmiset on uskontojen ja aatteiden orjia,etteivä he tiedä sellaisesta vaihtoehdosta mitään..
        Mihin hän tarvitsee noita poikkeuksellisia kykyjä, jos hänellä sellaisia on, ei anakaan sanomansa tehostamiseen ja auktoteetti aseman saavuttamiseen,jollaiseen eräät itämaist gurut ovat sitä käyttäneet.
        Ainoastaan hän voi käyttää niitä toisten auttamiseen, esim.sairaudet, tarvitsematta edes kertoa asianosaiselle siitä avusta
        Eikä hän tulisi vaatimaan,että joka häneen uskoo saa iankaikkisen elämän, vaan ainoastaan hän sanoo,
        ihminen tunne itsesi, niin tunnet koko maailmankaikkeuden


      • kokija
        arjuuna kirjoitti:

        Kyllä se on ainut tapa päästä eroon karmasta, ja se tapahtuu psykologisen kuoleman kautta
        Eikä se ole minun mielipiteeni eikä uskoni, hän vain kertoo sen mikä on.
        Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea tuo psykologinen kuolema, mutta ihmiset on uskontojen ja aatteiden orjia,etteivä he tiedä sellaisesta vaihtoehdosta mitään..
        Mihin hän tarvitsee noita poikkeuksellisia kykyjä, jos hänellä sellaisia on, ei anakaan sanomansa tehostamiseen ja auktoteetti aseman saavuttamiseen,jollaiseen eräät itämaist gurut ovat sitä käyttäneet.
        Ainoastaan hän voi käyttää niitä toisten auttamiseen, esim.sairaudet, tarvitsematta edes kertoa asianosaiselle siitä avusta
        Eikä hän tulisi vaatimaan,että joka häneen uskoo saa iankaikkisen elämän, vaan ainoastaan hän sanoo,
        ihminen tunne itsesi, niin tunnet koko maailmankaikkeuden

        Hiljaisuutta ei voi antaa mutta siihen voi ikäänkuin vahingossa kytkeytyä. Silloin kytkeydytään ydinminuuteen, joka on mielen perusta tai mielen tausta ajatusten takana, tuo mitä ei voida lainkaan määritellä.

        Seuraavalta tietoisuudelta voi saada myös inspiraatiota siihen miten kuollaan elämän antavaa psykologista kuolemaa. Minuuksinemme emme voi sinne mennä, joten se korvautuu uudella, joka aistitaan läsnäolona ja autuutena.

        http://www.anandamayi.org/photos/masc10.jpg


      • Qadesha
        mASter of mine kirjoitti:

        Hei! Minulla on asperger. Koen etiäisiä ja läheisten ihmisten ja (siten myös) omaan elämääni liittyviä enneunia.

        Olen aina ollut kiinnostunut rajatieteellisistä ilmiöistä. Jo nuoresta minulla oli eräänlainen "henkiopas", jota tosin mielikuvituskaverikseni nimitän. Hän on minua vanhempi ja eri sukupuolta.

        Halusin vain kirjoittaa osoittaakseni omalta osaltani, etteivät autismi ja kiinnostus parapsykologiaan sulje toisiaan pois. Olen joskus jopa ajatellut, että herkkyys intuitiolle ja enteille selittyisi aspergerillani. Luulin nimittäin olevani tässä suhteessa ainut poikkeava, sillä ihmiset eivät yleensä puhu parapsykologisista kokemuksistaan.

        Kyllä niitä kokemuksia löytyy varmasti itsekultakin, oli As-piirteisyyttä tahi ei. Ihmiset eivät vaan todellakaan kokemuksistaan helposti avaudu koska pelkäävät naurunalaiseksi joutumista. Kyseessähän on kuitenkin asiat mitä ns. vanha kansa aikoinaan piti täysin luonnollisena, mutta se nurja kääntöpuoli tieteellisyyden korostamisella ON ollut että vanhan kansan jutut nykyään ohitetaan tai ilkutaan olemattomiksi.

        Esim. sellainen kokemus että talossa pysähtyy kello kun talon isäntä on jossakin toisaalla kuollut on kenties hyvinkin yleinen. Vaikuttaako kelloon kuolevan ihmisen mieli sieltä jostakin, vai käykö niin että omaiset telepaattisesti saavat tietää kuoleman tapahtuvan ja sillä hetkellä jotenkin vaikuttavat alitajuisesti kelloon joka seisahtuu... Selityksiä on monia.

        Jos ajattelee kaikenlaisia jänniä näkyjä, niin useimmiten ne tapahtuvat levollisessa mielentilassa jossa aivoaallot ovat eri taajuudella kuin normaalissa päiväelämässä. Voi valita että ajattelee niin että harvinaisemmassa tietoisuudentilassa helpommin "näkee unia valveilla", TAI voi valita ajatella niin että tietyssä tilassa ihminen on vastaanottavaisempi niille vaikutteille jotka normaalisti jäävät niitä näitä hölöttävän arkitietoisuutensa peittoon.

        Aika surkeasti mielestäni menee jos pitää kieltää muilta ihmisiltä näitä kiinnostumasta vähänkin erikoisemmista asioista (omalla kohdallaanhan voi aina päättää miten haluaa itse suhtautua). Eräs kuulemani tapaus meni sillä tavalla että kun taloon oli tullut vieraita ja nämä katselivat tv:stä elokuvaa Humiseva harju, niin siinä vaiheessa kun elokuvassa esiintyi kummitus, talon emäntä tokaisi että "ei tuommoisia olekaan", sulki tv:n ja meni keittiöön keittämään kahvia. Sinne jäivät olohuoneeseen elokuvaa seuranneet vieraat haavi auki...


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Kyllä niitä kokemuksia löytyy varmasti itsekultakin, oli As-piirteisyyttä tahi ei. Ihmiset eivät vaan todellakaan kokemuksistaan helposti avaudu koska pelkäävät naurunalaiseksi joutumista. Kyseessähän on kuitenkin asiat mitä ns. vanha kansa aikoinaan piti täysin luonnollisena, mutta se nurja kääntöpuoli tieteellisyyden korostamisella ON ollut että vanhan kansan jutut nykyään ohitetaan tai ilkutaan olemattomiksi.

        Esim. sellainen kokemus että talossa pysähtyy kello kun talon isäntä on jossakin toisaalla kuollut on kenties hyvinkin yleinen. Vaikuttaako kelloon kuolevan ihmisen mieli sieltä jostakin, vai käykö niin että omaiset telepaattisesti saavat tietää kuoleman tapahtuvan ja sillä hetkellä jotenkin vaikuttavat alitajuisesti kelloon joka seisahtuu... Selityksiä on monia.

        Jos ajattelee kaikenlaisia jänniä näkyjä, niin useimmiten ne tapahtuvat levollisessa mielentilassa jossa aivoaallot ovat eri taajuudella kuin normaalissa päiväelämässä. Voi valita että ajattelee niin että harvinaisemmassa tietoisuudentilassa helpommin "näkee unia valveilla", TAI voi valita ajatella niin että tietyssä tilassa ihminen on vastaanottavaisempi niille vaikutteille jotka normaalisti jäävät niitä näitä hölöttävän arkitietoisuutensa peittoon.

        Aika surkeasti mielestäni menee jos pitää kieltää muilta ihmisiltä näitä kiinnostumasta vähänkin erikoisemmista asioista (omalla kohdallaanhan voi aina päättää miten haluaa itse suhtautua). Eräs kuulemani tapaus meni sillä tavalla että kun taloon oli tullut vieraita ja nämä katselivat tv:stä elokuvaa Humiseva harju, niin siinä vaiheessa kun elokuvassa esiintyi kummitus, talon emäntä tokaisi että "ei tuommoisia olekaan", sulki tv:n ja meni keittiöön keittämään kahvia. Sinne jäivät olohuoneeseen elokuvaa seuranneet vieraat haavi auki...

        meidän seinäkellomme pysähtyi kun anoppini kuoli.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        arjuuna kirjoitti:

        Kyllä se on ainut tapa päästä eroon karmasta, ja se tapahtuu psykologisen kuoleman kautta
        Eikä se ole minun mielipiteeni eikä uskoni, hän vain kertoo sen mikä on.
        Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea tuo psykologinen kuolema, mutta ihmiset on uskontojen ja aatteiden orjia,etteivä he tiedä sellaisesta vaihtoehdosta mitään..
        Mihin hän tarvitsee noita poikkeuksellisia kykyjä, jos hänellä sellaisia on, ei anakaan sanomansa tehostamiseen ja auktoteetti aseman saavuttamiseen,jollaiseen eräät itämaist gurut ovat sitä käyttäneet.
        Ainoastaan hän voi käyttää niitä toisten auttamiseen, esim.sairaudet, tarvitsematta edes kertoa asianosaiselle siitä avusta
        Eikä hän tulisi vaatimaan,että joka häneen uskoo saa iankaikkisen elämän, vaan ainoastaan hän sanoo,
        ihminen tunne itsesi, niin tunnet koko maailmankaikkeuden

        //Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea tuo psykologinen kuolema, mutta ihmiset on uskontojen ja aatteiden orjia,etteivä he tiedä sellaisesta vaihtoehdosta mitään..//



        - Tuli mieleeni tuosta sinun psykolgisesta-kuolema-ajatuksestasi tämä elokuva http://fi.wikipedia.org/wiki/K-PAX , jossa pää-tähden tietoisuus jättää[ VAROITUS !/ juonipaljastus] vielä biologisesti toimivan "kuoren" zompimaisena pyörä-tuoliin istumaan.

        "Joka kadottaa sielunsa löytää sen" [Jeesus] ajatus on mielenkiintoinen. Sillä entisen "sielunsa" kadottaminen persoonineen [matkija] kaikkineen tekee sen minkä lupaa.
        Paljon vakavampaa ja hyvin totaalista voisi kuvitella olevan tietoisuuden totaalinen irroitus-yritys materiasta niin, ettei odottelisikaan nykyisen "astiansa" kuolemaa, siis "ylösnousemus" tapahtuisi jo "lihassa", "lihan" eläessä?
        Jatkuva paneutuminen abstraktiin, keskittyminen tarkkailemaan tietoisuutensa mentaali-maailmaa liipailee kvantti-fysiikan teorioiden mukaan sitä, että menttaalimme muuntaa tajullisuutemme juuri siksi miksi sen assosioimme, tai h u o m a a, siksi mikä se todellisuudessa on[kin]?


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        onkin jonkin asteen asperger tai autismi. Mistäpä sitä tietää.

        Täällä on - muistaakseni Tukholmassa - eräs tietokonealan yritys joka ottaa töihin vain niitä joilla on asperger koska he ovat neroja tietokonetouhuissa.

        Autisteilla on aivoaalloissa poikkeama verrattuna "normi"-ihmisiin. Alfa-, theta-aallot tai delta-alue on painottunut, ja päivätajunnan beta-aluetta vähemmän. Se saa aikaan mietiskelyn. Jos olette meditoineet niin luultavasti autisti on jatkuvasti vähintään alfa-alueella.

        Kun normi-ihminen nukahtaa niin hänen aivonsa virittyvät alfa-alueelle ja sieltä theta-alueen kautta deltaan. Delta on syvin uni.

        Kun zenin tunnetuimpia taitajia on tutkittu tieteellisesti niin heidän aivoaaltonsa ovat samanaikaisesti monella alueella. Ei pelkästään kooman aiheuttavalla delta-alueella vaan myöskin thetalla, alfalla, betalla, ja tavallisesti ADHD:n aiheuttavalla gamma-alueella. Tietoisuus on levähtänyt koko sille spektrin alueelle, minkä aivot voivat toistaa.

        Ihminen elää normaalisti päivätajunnassaan lähinnä vain beta-alueella. Siksi hän ei ymmärrä henkimaailman asioita, koska beta-ihminen näkee vain osan maailmasta.

        Zenin osaajat ja autistit ovat siis aivoaaltojen perusteella jotain sukua. Autistit eivät tosin osaa olla "normaaliuden" aiheuttavalla betalla kovin hyvin.


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Autisteilla on aivoaalloissa poikkeama verrattuna "normi"-ihmisiin. Alfa-, theta-aallot tai delta-alue on painottunut, ja päivätajunnan beta-aluetta vähemmän. Se saa aikaan mietiskelyn. Jos olette meditoineet niin luultavasti autisti on jatkuvasti vähintään alfa-alueella.

        Kun normi-ihminen nukahtaa niin hänen aivonsa virittyvät alfa-alueelle ja sieltä theta-alueen kautta deltaan. Delta on syvin uni.

        Kun zenin tunnetuimpia taitajia on tutkittu tieteellisesti niin heidän aivoaaltonsa ovat samanaikaisesti monella alueella. Ei pelkästään kooman aiheuttavalla delta-alueella vaan myöskin thetalla, alfalla, betalla, ja tavallisesti ADHD:n aiheuttavalla gamma-alueella. Tietoisuus on levähtänyt koko sille spektrin alueelle, minkä aivot voivat toistaa.

        Ihminen elää normaalisti päivätajunnassaan lähinnä vain beta-alueella. Siksi hän ei ymmärrä henkimaailman asioita, koska beta-ihminen näkee vain osan maailmasta.

        Zenin osaajat ja autistit ovat siis aivoaaltojen perusteella jotain sukua. Autistit eivät tosin osaa olla "normaaliuden" aiheuttavalla betalla kovin hyvin.

        Vilkaisin tänään kirjastossa sekä Tiede- että Tieteen Kuvalehti -lehtiä. Tämän vuoksi en enää muista kummasta oli kyse mutta kumminkin läpykässä oli joku pieni juttu jossa sanottiin että autistisen ihmisen aivoalueet aktivoituvat hivenen toisin kuin normaalin ihmisen. Testien mukaan kun normaalin verrokin piti keskittyä johonkin tehtävään ja sitten seurasi tauko, tauolla taviksen aivot aktivoituivat useammalta eri taholta ja tätä tilaa kuvailtiin päiväunelmoinnin tilaksi joka on kuulema yleinen varsinkin silloin kun ihminen ajattelee omaa itseään. Autistilla tehtävien välisellä tauolla siirtymää moiseen lepotilaan ei tapahtunut. Hänen aivonsa pysyivät samassa moodissa kuin olivat olleet tehtävän suorittamisen aikana, eli hän jäi pysyvästi samaan tilaan jossa yksi ainoa alue aivoista oli aktivoitunut.

        Vilkaisin artikkelia melko nopsaan joten kannattaa ehkä (jos kiinnostaa) tarkistaa vielä juttu. Mutta sikäli kuin itseäni ajattelen ja JOS minulla on As-piirteisyyttä (lievänähkönä) niin se selittäisi minkä vuoksi itseni on kauhean vaikea siirtyä asiasta toiseen. Jos keskityn johonkin asiaan (halusin tai en, eli joskus keskittyminen tapahtuu jotakuinkin vastoin tahtoa jonkin epämiellyttävän asian ajattelemiseen), niin en millään tahdo päästä koko asiasta eroon. Tämän vuoksi ihmistenkin kanssa tekemisissä oleminen on joskus vähän hankalaa kun tulee sellainen tunne kuin yksi ja sama ihminen jäisi jotenkin korvien väliin kummittelemaan senkin jälkeen kun tilanne jossa hänet kohtaan on päättynyt. Muita, mielenterveydellisiä, selityksiä asialle on tietysti olemassa, mutta tämä autistinen "asiaan jämähtäminen" ei ollut tullut tässä asiassa mieleeni.

        Pakkomielteenomaista keskittymistä yksittäiseen asiaan voi tietenkin hyödyntää ja miksei se joillekuille sitten mahdollistaisi meditaatiotakin. Jos ihminen kykenee luonnostaan buustaamaan itsensä määrätietoisesti johonkin juttuun aina halutessaan niin mikäs sen hienompaa. Mutta huonompi homma jos aivot helposti askartelevat inhottavien asioiden parissa. Itselläni esim. maailmalla tapahtuvat vääryydet ja epäkohdat kuten tyttölasten silvonta, naisten kivittäminen ja parveikkeilta viskely ynnä muu tällainen tiettyihin kulttuureihin liittyvä touhu alkaa hyvin helposti keittää pahasti päässä. Reinkarnaation ja karman kannalta ajateltuna jotenkin näihin asioihin pitäisi saada etäisyyttä mieltämällä että kaikkine kiukkuine en niille mitään mahda ja en tiedä mitä näihin asioihin oikeasti liittyvät ihmiset elämässään toteuttavat. Mutta raivostuttaa se silti mitä kaikkea ihminen ihmiselle tekee. Keskustelupalstoilla raivostuttavat ihmiset jotka alkavat sössöttää jotain sellaista että se on kaikki niin suhteellista ja kulttuurit ovat erilaisia ja emme voi arvostella omastamme käsin muita ja lässyn lässyn.

        TÄMÄN vuoksi olenkin nyt asettunut ainakin hetkiseksi näille henkisemmille palstoille (sikäli kuin S24 kovin henkinen, hengellinen tai henkeväkään voi ikinä ollakaan) ja haluan miettiä vähän jotain muutakin kuin kaikkea kamalaa mitä maailma pitää sisällään. Sanoihan kuulema Jeesuskin että "köyhät teillä on aina keskuudessanne" ja samaa kai voisi sanoa monesta muustakin asiasta, kuten että "epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä on aina olemassa". Sen märehtiminen ei pahemmin asioissa auta.


      • arjuuna
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea tuo psykologinen kuolema, mutta ihmiset on uskontojen ja aatteiden orjia,etteivä he tiedä sellaisesta vaihtoehdosta mitään..//



        - Tuli mieleeni tuosta sinun psykolgisesta-kuolema-ajatuksestasi tämä elokuva http://fi.wikipedia.org/wiki/K-PAX , jossa pää-tähden tietoisuus jättää[ VAROITUS !/ juonipaljastus] vielä biologisesti toimivan "kuoren" zompimaisena pyörä-tuoliin istumaan.

        "Joka kadottaa sielunsa löytää sen" [Jeesus] ajatus on mielenkiintoinen. Sillä entisen "sielunsa" kadottaminen persoonineen [matkija] kaikkineen tekee sen minkä lupaa.
        Paljon vakavampaa ja hyvin totaalista voisi kuvitella olevan tietoisuuden totaalinen irroitus-yritys materiasta niin, ettei odottelisikaan nykyisen "astiansa" kuolemaa, siis "ylösnousemus" tapahtuisi jo "lihassa", "lihan" eläessä?
        Jatkuva paneutuminen abstraktiin, keskittyminen tarkkailemaan tietoisuutensa mentaali-maailmaa liipailee kvantti-fysiikan teorioiden mukaan sitä, että menttaalimme muuntaa tajullisuutemme juuri siksi miksi sen assosioimme, tai h u o m a a, siksi mikä se todellisuudessa on[kin]?

        Ei se kuolema voi tapahtuakkaan muualla kuin täällä "lihassa",kun kuolemme se on liian myöhäistä
        Ei kannata jäädä kädet ristissä odottamaan,sillä saatat joutua odottamaan sitä seuraavat 10000 vuotta


      • mASter of mine
        kokija kirjoitti:

        Autisteilla on aivoaalloissa poikkeama verrattuna "normi"-ihmisiin. Alfa-, theta-aallot tai delta-alue on painottunut, ja päivätajunnan beta-aluetta vähemmän. Se saa aikaan mietiskelyn. Jos olette meditoineet niin luultavasti autisti on jatkuvasti vähintään alfa-alueella.

        Kun normi-ihminen nukahtaa niin hänen aivonsa virittyvät alfa-alueelle ja sieltä theta-alueen kautta deltaan. Delta on syvin uni.

        Kun zenin tunnetuimpia taitajia on tutkittu tieteellisesti niin heidän aivoaaltonsa ovat samanaikaisesti monella alueella. Ei pelkästään kooman aiheuttavalla delta-alueella vaan myöskin thetalla, alfalla, betalla, ja tavallisesti ADHD:n aiheuttavalla gamma-alueella. Tietoisuus on levähtänyt koko sille spektrin alueelle, minkä aivot voivat toistaa.

        Ihminen elää normaalisti päivätajunnassaan lähinnä vain beta-alueella. Siksi hän ei ymmärrä henkimaailman asioita, koska beta-ihminen näkee vain osan maailmasta.

        Zenin osaajat ja autistit ovat siis aivoaaltojen perusteella jotain sukua. Autistit eivät tosin osaa olla "normaaliuden" aiheuttavalla betalla kovin hyvin.

        Olipas kiintoisaa. Tuli nimittäin vielä mieleen, että näen tavattomasti valveunia ja niillä kai on tekemistä tuon theta-alueen kanssa (muistinvarainen tieto). Kiinnostavaa! Jatkakaa hyvää keskustelua!


      • kokija
        Qadesha kirjoitti:

        Vilkaisin tänään kirjastossa sekä Tiede- että Tieteen Kuvalehti -lehtiä. Tämän vuoksi en enää muista kummasta oli kyse mutta kumminkin läpykässä oli joku pieni juttu jossa sanottiin että autistisen ihmisen aivoalueet aktivoituvat hivenen toisin kuin normaalin ihmisen. Testien mukaan kun normaalin verrokin piti keskittyä johonkin tehtävään ja sitten seurasi tauko, tauolla taviksen aivot aktivoituivat useammalta eri taholta ja tätä tilaa kuvailtiin päiväunelmoinnin tilaksi joka on kuulema yleinen varsinkin silloin kun ihminen ajattelee omaa itseään. Autistilla tehtävien välisellä tauolla siirtymää moiseen lepotilaan ei tapahtunut. Hänen aivonsa pysyivät samassa moodissa kuin olivat olleet tehtävän suorittamisen aikana, eli hän jäi pysyvästi samaan tilaan jossa yksi ainoa alue aivoista oli aktivoitunut.

        Vilkaisin artikkelia melko nopsaan joten kannattaa ehkä (jos kiinnostaa) tarkistaa vielä juttu. Mutta sikäli kuin itseäni ajattelen ja JOS minulla on As-piirteisyyttä (lievänähkönä) niin se selittäisi minkä vuoksi itseni on kauhean vaikea siirtyä asiasta toiseen. Jos keskityn johonkin asiaan (halusin tai en, eli joskus keskittyminen tapahtuu jotakuinkin vastoin tahtoa jonkin epämiellyttävän asian ajattelemiseen), niin en millään tahdo päästä koko asiasta eroon. Tämän vuoksi ihmistenkin kanssa tekemisissä oleminen on joskus vähän hankalaa kun tulee sellainen tunne kuin yksi ja sama ihminen jäisi jotenkin korvien väliin kummittelemaan senkin jälkeen kun tilanne jossa hänet kohtaan on päättynyt. Muita, mielenterveydellisiä, selityksiä asialle on tietysti olemassa, mutta tämä autistinen "asiaan jämähtäminen" ei ollut tullut tässä asiassa mieleeni.

        Pakkomielteenomaista keskittymistä yksittäiseen asiaan voi tietenkin hyödyntää ja miksei se joillekuille sitten mahdollistaisi meditaatiotakin. Jos ihminen kykenee luonnostaan buustaamaan itsensä määrätietoisesti johonkin juttuun aina halutessaan niin mikäs sen hienompaa. Mutta huonompi homma jos aivot helposti askartelevat inhottavien asioiden parissa. Itselläni esim. maailmalla tapahtuvat vääryydet ja epäkohdat kuten tyttölasten silvonta, naisten kivittäminen ja parveikkeilta viskely ynnä muu tällainen tiettyihin kulttuureihin liittyvä touhu alkaa hyvin helposti keittää pahasti päässä. Reinkarnaation ja karman kannalta ajateltuna jotenkin näihin asioihin pitäisi saada etäisyyttä mieltämällä että kaikkine kiukkuine en niille mitään mahda ja en tiedä mitä näihin asioihin oikeasti liittyvät ihmiset elämässään toteuttavat. Mutta raivostuttaa se silti mitä kaikkea ihminen ihmiselle tekee. Keskustelupalstoilla raivostuttavat ihmiset jotka alkavat sössöttää jotain sellaista että se on kaikki niin suhteellista ja kulttuurit ovat erilaisia ja emme voi arvostella omastamme käsin muita ja lässyn lässyn.

        TÄMÄN vuoksi olenkin nyt asettunut ainakin hetkiseksi näille henkisemmille palstoille (sikäli kuin S24 kovin henkinen, hengellinen tai henkeväkään voi ikinä ollakaan) ja haluan miettiä vähän jotain muutakin kuin kaikkea kamalaa mitä maailma pitää sisällään. Sanoihan kuulema Jeesuskin että "köyhät teillä on aina keskuudessanne" ja samaa kai voisi sanoa monesta muustakin asiasta, kuten että "epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä on aina olemassa". Sen märehtiminen ei pahemmin asioissa auta.

        Mielenkiintoinen tuo aivoalueiden lukkiutumisidea. Samansuuntaisia tuloksia on tullut EEG:tä mittaamalla, siinäkin on havaittu lukkiutumista, siinä tosin tietylle aivoaaltojen taajuuskaistalle. Luin artikkelin pari vuotta sitten, ja EEG:n taajuuskaista vaihtelee, jolle lukkiudutaan. Itsen ajattelun olen havainnut vaikeaksi koska sitä ei oikein löydy; se lienee sellaista että normaalia rentoutumista ei synny. Rentoutuminen tavallisella tavalla kai syntyy kun ihminen ajattelee itseään.

        Kiitos vinkistä, etsin Tieteen Kuvalehden käsiin.

        Autismi on pohjimmaltaan sitä että mielen minäkuva on heikko. Se johtaa luonnollisesti siihen että autisti voi sanoa aivan rehellisesti: "minua ei ole". Niinhän minäkin toisinaan väitän. Minä sanan käyttö on jopa harhaanjohtavaa, koska maailman kokee tavallaan minäkseen. Kaikki mihin katsoo on tavallaan "minä", minä ei ole pelkästään tässä kehossa. Tämä johtuu suurelta osin kyllä sadhanasta eli henkisestä harjoituksesta, joka poistaa entisestään sitä normaalia minäkuvaa. Ei se mitään jos itseluottamusta syntyy muulla tavalla ja ei tarvitse turvautua haastavaan käytökseen, niin kuin monilla sellaisilla autisteilla on tapana, joilla ei ole itseluottamusta.

        Tuntuu siltä että sitä lukkiutuu helposti lähes ajatuksettomuuteen, jos hetkenkin pysähtyy. Silloin tietenkin sitä on neutraalin tarkkailijan asemassa maailman suhteen. Tämän vuoksi sanon, ettei millään uskomuksella ole mitään väliä, koska uskomukset ovat ajatuksia, ja tässä lukkotilassa niillä ei ole merkitystä. Kaikki ovat samanarvoisia, nehän ovat vain uskomuksia. Ne ovat pintamaailmaa, ne eivät kuulu tavallaan tänne, vaikka niitä tuotankin.

        Luultavasti onnistut vaihtamaan lukkotilan johonkin miellyttävämpään aiheeseen. Minulla oli samanlainen ongelma vuosia sitten ja se oli todella kauheaa. Ajattelin vain kärsimyksiä enkä mitään muuta, sulauduin maailman ongelmiin liiankin kanssa. Maailman asioihin ei voi paljon vaikuttaa, vaikka tahtoa olisi kuinka. Realismia. Nyt puolestani lähinnä vain tarkkailen tapahtumiin tunteenomaisesti reagoimatta.

        Ammattina määräaikaiset virastotyöt sopivat minulle. Virasto sen vuoksi koska siellä on tiukat säännöt. Ei tule epäselvyyksiä kun menee ohjelistojen mukaan.

        Jokainen saa ansionsa mukaan, ja maailma on ehdottoman oikeudenmukainen pitkällä tähtäimellä -ajatukset poistivat muiden kärsimysten märehtimisen.

        Ajattelen että kirjoittaminen jäsentää ja järjestää olemusta. Siksi ehkä kirjoitan palstoille. Ja onhan siinä se että jos voi jakaa joitain ajatuksia joidenkin kanssa. Se on sitä vastavuoroisuutta, jota esim. asperger-ihmisen pitäisi oppia. Hän kyllä tykkää luennoida maailman tappiin saakka ja kertoa asioista kaiken, koska yleensä hänellä on erinomainen muisti ja hän on opiskellut paljon, mutta miten olla vastavuoroisen sosiaalinen oikealla tavalla niinkuin muut ihmiset?


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo aivoalueiden lukkiutumisidea. Samansuuntaisia tuloksia on tullut EEG:tä mittaamalla, siinäkin on havaittu lukkiutumista, siinä tosin tietylle aivoaaltojen taajuuskaistalle. Luin artikkelin pari vuotta sitten, ja EEG:n taajuuskaista vaihtelee, jolle lukkiudutaan. Itsen ajattelun olen havainnut vaikeaksi koska sitä ei oikein löydy; se lienee sellaista että normaalia rentoutumista ei synny. Rentoutuminen tavallisella tavalla kai syntyy kun ihminen ajattelee itseään.

        Kiitos vinkistä, etsin Tieteen Kuvalehden käsiin.

        Autismi on pohjimmaltaan sitä että mielen minäkuva on heikko. Se johtaa luonnollisesti siihen että autisti voi sanoa aivan rehellisesti: "minua ei ole". Niinhän minäkin toisinaan väitän. Minä sanan käyttö on jopa harhaanjohtavaa, koska maailman kokee tavallaan minäkseen. Kaikki mihin katsoo on tavallaan "minä", minä ei ole pelkästään tässä kehossa. Tämä johtuu suurelta osin kyllä sadhanasta eli henkisestä harjoituksesta, joka poistaa entisestään sitä normaalia minäkuvaa. Ei se mitään jos itseluottamusta syntyy muulla tavalla ja ei tarvitse turvautua haastavaan käytökseen, niin kuin monilla sellaisilla autisteilla on tapana, joilla ei ole itseluottamusta.

        Tuntuu siltä että sitä lukkiutuu helposti lähes ajatuksettomuuteen, jos hetkenkin pysähtyy. Silloin tietenkin sitä on neutraalin tarkkailijan asemassa maailman suhteen. Tämän vuoksi sanon, ettei millään uskomuksella ole mitään väliä, koska uskomukset ovat ajatuksia, ja tässä lukkotilassa niillä ei ole merkitystä. Kaikki ovat samanarvoisia, nehän ovat vain uskomuksia. Ne ovat pintamaailmaa, ne eivät kuulu tavallaan tänne, vaikka niitä tuotankin.

        Luultavasti onnistut vaihtamaan lukkotilan johonkin miellyttävämpään aiheeseen. Minulla oli samanlainen ongelma vuosia sitten ja se oli todella kauheaa. Ajattelin vain kärsimyksiä enkä mitään muuta, sulauduin maailman ongelmiin liiankin kanssa. Maailman asioihin ei voi paljon vaikuttaa, vaikka tahtoa olisi kuinka. Realismia. Nyt puolestani lähinnä vain tarkkailen tapahtumiin tunteenomaisesti reagoimatta.

        Ammattina määräaikaiset virastotyöt sopivat minulle. Virasto sen vuoksi koska siellä on tiukat säännöt. Ei tule epäselvyyksiä kun menee ohjelistojen mukaan.

        Jokainen saa ansionsa mukaan, ja maailma on ehdottoman oikeudenmukainen pitkällä tähtäimellä -ajatukset poistivat muiden kärsimysten märehtimisen.

        Ajattelen että kirjoittaminen jäsentää ja järjestää olemusta. Siksi ehkä kirjoitan palstoille. Ja onhan siinä se että jos voi jakaa joitain ajatuksia joidenkin kanssa. Se on sitä vastavuoroisuutta, jota esim. asperger-ihmisen pitäisi oppia. Hän kyllä tykkää luennoida maailman tappiin saakka ja kertoa asioista kaiken, koska yleensä hänellä on erinomainen muisti ja hän on opiskellut paljon, mutta miten olla vastavuoroisen sosiaalinen oikealla tavalla niinkuin muut ihmiset?

        Harjoitin itse tuossa jokusia vuosia sitten hyvin paljon luennointi-tyyppistä, tai ehkä oikeastaan saarna-tyyppistä kirjoittelua netissä. Jaarittelin varmaan ummet ja lammet kaikenlaisista asioista ja puutuin varsinkin k-uskon epäkohtiin ja tekopyhyyksiin; kyllähän niistä jutuista välillä kiitosta tuli, mutta lopulta oli takki aina tyhjä. Ja tietysti oli sitä vastustustakin. Aivan älyttömyyksiin saakka. Vasta parin vuoden sisällä tässä opin oikeastaan keskustelemaan, joten kuten, netissä. Tämä sen jälkeen kun eräs ihminen oli huomauttanut minulle että sinähän et siis keskustele ollenkaan, ja niihin aikoihin aloin hahmottaa itsessäni As-piirteisyyden mahdollisuutta ihan muutenkin. Jotenkin sitä tajusi että oli kauhean vaikea saada tatsia siihen mikä muille ihmisille oli helppoa, joskus tuntuu kuin muut ihmiset suorastaan hengittäisivät sosiaalista kanssakäymistä niin että muiden ihmisten kanssa oleminen ja keskusteleminen on heille itsestäänselvän helppoa ja luonnollista. Itselleni se ei ole sitä koskaan ollut.

        Tuo itseluottamuskin on ollut pahasti hakusessa, josko vieläkin. Onhan minua sanottu kärjistäväksi ja haastavaksi kirjoittajaksikin jos oikein muistan. Kovin intomielisestä julistamisesta ja töksäyttelystä olen yrittänyt opetella poispäin, se mikä tänään tuntuu nokkelalta heitolta saattaakin kumminkin huomenissa ärsyttää itseänikin. Netissä on toooodella helppo saada ihmiset huonolle tuulelle muutenkin, joten ei kannattaisi provosoida ja meuhkata.

        Itselleni tuon minäkuvan suhteen on ollut tavanomaisena kokemukseni totaalinen eristyneisyys muista ihmisistä. Muutaman pettymyksen vuoksi tulin siihen tulokseen ettei kannata ihmisiltä kauheasti odottaakaan, mutta silti samaan aikaan kyynisyyden kanssa jaksan yhä välillä heittäytyä totaalisen hyväuskoiseksi hölmöksi, joten ei ole vaikea saada tuon tuostakin lisää niitä pettymisen kokemuksia. Jotenkin näistä ankeista kuvioista haluaisin kyllä jo kokonaan eroon. Kaikenlaista kamalaa tapahtuu ja ihmiset ovat itse penteleitä, mutta ei se ole mikään lopullinen totuus koko olemassaolosta. Varsinainen näkemykseni olemisesta, se mitä haluaisin korostaa ja painottaa enemmän, on tavallaan sellainen neutraali että olemassaolo se vaan _on_, eikä sitä tarvitse sen kummemmin alkaa arvottamaan hyväksi tai pahaksi. Olemisen monimuotoisuus, koko hela maailmankaikkeus ja luonto, on kuitenkin tavattoman kiehtova asia ja on todella tylsämielistä änkeä koko juttu jollekin dualistiselle janalle jossa on vaan hyvää tahi pahaa, mustaa tai valkeaa.

        En tiedä että olisiko joku tietty kurinalaisuus hyväksi minullekin, jotenkin nämä kummat aivot pitää vaan saada järjestykseen siten että ihan oikeasti minä alan päättää mikä niissä raksuttaa ja kuinka kauan.


      • Qadesha
        mASter of mine kirjoitti:

        Olipas kiintoisaa. Tuli nimittäin vielä mieleen, että näen tavattomasti valveunia ja niillä kai on tekemistä tuon theta-alueen kanssa (muistinvarainen tieto). Kiinnostavaa! Jatkakaa hyvää keskustelua!

        Tarkoitatko lucid- eli selkounia? (Rakkaalla lapsella on monta nimeä, oma rakkain nimitykseni on "tietoinen uni".)

        Olen aikoinaan noita lucideja jokusen nähnyt ja kyllähän niissä siis tuntee olevansa melkeinpä todellisempi kuin kuunaan päiväelämässä. Silti unessa ympäristö (ainakin minulla) on yhtä jännittävän toismaailmallinen kuin tavallisissakin unissa, tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna jopa oudompikin.


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo aivoalueiden lukkiutumisidea. Samansuuntaisia tuloksia on tullut EEG:tä mittaamalla, siinäkin on havaittu lukkiutumista, siinä tosin tietylle aivoaaltojen taajuuskaistalle. Luin artikkelin pari vuotta sitten, ja EEG:n taajuuskaista vaihtelee, jolle lukkiudutaan. Itsen ajattelun olen havainnut vaikeaksi koska sitä ei oikein löydy; se lienee sellaista että normaalia rentoutumista ei synny. Rentoutuminen tavallisella tavalla kai syntyy kun ihminen ajattelee itseään.

        Kiitos vinkistä, etsin Tieteen Kuvalehden käsiin.

        Autismi on pohjimmaltaan sitä että mielen minäkuva on heikko. Se johtaa luonnollisesti siihen että autisti voi sanoa aivan rehellisesti: "minua ei ole". Niinhän minäkin toisinaan väitän. Minä sanan käyttö on jopa harhaanjohtavaa, koska maailman kokee tavallaan minäkseen. Kaikki mihin katsoo on tavallaan "minä", minä ei ole pelkästään tässä kehossa. Tämä johtuu suurelta osin kyllä sadhanasta eli henkisestä harjoituksesta, joka poistaa entisestään sitä normaalia minäkuvaa. Ei se mitään jos itseluottamusta syntyy muulla tavalla ja ei tarvitse turvautua haastavaan käytökseen, niin kuin monilla sellaisilla autisteilla on tapana, joilla ei ole itseluottamusta.

        Tuntuu siltä että sitä lukkiutuu helposti lähes ajatuksettomuuteen, jos hetkenkin pysähtyy. Silloin tietenkin sitä on neutraalin tarkkailijan asemassa maailman suhteen. Tämän vuoksi sanon, ettei millään uskomuksella ole mitään väliä, koska uskomukset ovat ajatuksia, ja tässä lukkotilassa niillä ei ole merkitystä. Kaikki ovat samanarvoisia, nehän ovat vain uskomuksia. Ne ovat pintamaailmaa, ne eivät kuulu tavallaan tänne, vaikka niitä tuotankin.

        Luultavasti onnistut vaihtamaan lukkotilan johonkin miellyttävämpään aiheeseen. Minulla oli samanlainen ongelma vuosia sitten ja se oli todella kauheaa. Ajattelin vain kärsimyksiä enkä mitään muuta, sulauduin maailman ongelmiin liiankin kanssa. Maailman asioihin ei voi paljon vaikuttaa, vaikka tahtoa olisi kuinka. Realismia. Nyt puolestani lähinnä vain tarkkailen tapahtumiin tunteenomaisesti reagoimatta.

        Ammattina määräaikaiset virastotyöt sopivat minulle. Virasto sen vuoksi koska siellä on tiukat säännöt. Ei tule epäselvyyksiä kun menee ohjelistojen mukaan.

        Jokainen saa ansionsa mukaan, ja maailma on ehdottoman oikeudenmukainen pitkällä tähtäimellä -ajatukset poistivat muiden kärsimysten märehtimisen.

        Ajattelen että kirjoittaminen jäsentää ja järjestää olemusta. Siksi ehkä kirjoitan palstoille. Ja onhan siinä se että jos voi jakaa joitain ajatuksia joidenkin kanssa. Se on sitä vastavuoroisuutta, jota esim. asperger-ihmisen pitäisi oppia. Hän kyllä tykkää luennoida maailman tappiin saakka ja kertoa asioista kaiken, koska yleensä hänellä on erinomainen muisti ja hän on opiskellut paljon, mutta miten olla vastavuoroisen sosiaalinen oikealla tavalla niinkuin muut ihmiset?

        Saattoi tosiaan olla joko Tiede-lehti tai Tieteen Kuvalehti. Ei jäänyt muistikuvaa kumpikampi, mutta taisivat kumminkin olla kumpikin sieltä uusimmasta päästä (läjän päällimmäiset).


      • vänkis
        kokija kirjoitti:

        Autisteilla on aivoaalloissa poikkeama verrattuna "normi"-ihmisiin. Alfa-, theta-aallot tai delta-alue on painottunut, ja päivätajunnan beta-aluetta vähemmän. Se saa aikaan mietiskelyn. Jos olette meditoineet niin luultavasti autisti on jatkuvasti vähintään alfa-alueella.

        Kun normi-ihminen nukahtaa niin hänen aivonsa virittyvät alfa-alueelle ja sieltä theta-alueen kautta deltaan. Delta on syvin uni.

        Kun zenin tunnetuimpia taitajia on tutkittu tieteellisesti niin heidän aivoaaltonsa ovat samanaikaisesti monella alueella. Ei pelkästään kooman aiheuttavalla delta-alueella vaan myöskin thetalla, alfalla, betalla, ja tavallisesti ADHD:n aiheuttavalla gamma-alueella. Tietoisuus on levähtänyt koko sille spektrin alueelle, minkä aivot voivat toistaa.

        Ihminen elää normaalisti päivätajunnassaan lähinnä vain beta-alueella. Siksi hän ei ymmärrä henkimaailman asioita, koska beta-ihminen näkee vain osan maailmasta.

        Zenin osaajat ja autistit ovat siis aivoaaltojen perusteella jotain sukua. Autistit eivät tosin osaa olla "normaaliuden" aiheuttavalla betalla kovin hyvin.

        Mullakin on joskus "herkässä mielentilassa" nuo aivoaallot olleet varsinaisessa myrskyssä. Ei ole kyennyt välillä edes nukkumaan.

        Olen nähnyt henkimaailmaan, puhunut kielillä ja tehnyt asioita joita en ole ainakaan tässä elämässäni opetellut tekemään. Olen saanut myös epilepsiakohtauksen vaikka en sitä edes sairasta.

        Ihmisaivojahan voidaan stimuloida esim. magneetilla ja tehdä kenestä tahansa siten hetkiseksi nero!

        Olenkin täysin varma siitä, että nämä eri aivo-aallot voivat saada ihmisen näkemään ns. salattuja asioita. Ihminen löytää itsestään sellaisen potentiaalin, että oksat pois ranskanpullasta!

        Voisinkin tarjoutua koekaniiniksi ja vaipua syvään psykoosiin laboratorio-olosuhteissa. ;)

        Se vois olla aika jännä juttu!

        Aivothan on valtaisa supertietokone. Ajatellaan vaikka näitä autisteja joiden jokin aivojen osa-alue voi olla kehittynyt huippuunsa. Jos lukuisat aivoalueet kyettäisiin kehittämään huippuunsa, niin tuloksensa vois olla varsinainen "yli-ihminen". Itseasissa uskon näin käyvänkin. Nykytutkimuksessa on jo paljon viitteitä tähän kehitykseen. Autistit ovatkin olleet tärkeässä asemassa tässä tutkimuksessa. Heidän kauttaa on saatu varmuus siitä, että aivoja voidaan todellakin kehittää huimasti! Parin kymmenen vuoden päästä jokainen ihminen voi olla Einsteinia paljon älykkäämpi ja paljon luovampi kuin Da Vinci!

        Sellainen ihminen tuskin enää sotii tai muuten tuhoaa ympäristöään. Siinä piileekin ihmiskunnan pelastus!

        ;)


      • kokija
        vänkis kirjoitti:

        Mullakin on joskus "herkässä mielentilassa" nuo aivoaallot olleet varsinaisessa myrskyssä. Ei ole kyennyt välillä edes nukkumaan.

        Olen nähnyt henkimaailmaan, puhunut kielillä ja tehnyt asioita joita en ole ainakaan tässä elämässäni opetellut tekemään. Olen saanut myös epilepsiakohtauksen vaikka en sitä edes sairasta.

        Ihmisaivojahan voidaan stimuloida esim. magneetilla ja tehdä kenestä tahansa siten hetkiseksi nero!

        Olenkin täysin varma siitä, että nämä eri aivo-aallot voivat saada ihmisen näkemään ns. salattuja asioita. Ihminen löytää itsestään sellaisen potentiaalin, että oksat pois ranskanpullasta!

        Voisinkin tarjoutua koekaniiniksi ja vaipua syvään psykoosiin laboratorio-olosuhteissa. ;)

        Se vois olla aika jännä juttu!

        Aivothan on valtaisa supertietokone. Ajatellaan vaikka näitä autisteja joiden jokin aivojen osa-alue voi olla kehittynyt huippuunsa. Jos lukuisat aivoalueet kyettäisiin kehittämään huippuunsa, niin tuloksensa vois olla varsinainen "yli-ihminen". Itseasissa uskon näin käyvänkin. Nykytutkimuksessa on jo paljon viitteitä tähän kehitykseen. Autistit ovatkin olleet tärkeässä asemassa tässä tutkimuksessa. Heidän kauttaa on saatu varmuus siitä, että aivoja voidaan todellakin kehittää huimasti! Parin kymmenen vuoden päästä jokainen ihminen voi olla Einsteinia paljon älykkäämpi ja paljon luovampi kuin Da Vinci!

        Sellainen ihminen tuskin enää sotii tai muuten tuhoaa ympäristöään. Siinä piileekin ihmiskunnan pelastus!

        ;)

        Maxwell Cade on eräs zen-tietäjä jota on tutkittu labrassa. Hänellä 5 eri EEG-aaltoaluetta olivat kehittyneet huippuunsa. Hänen aivonsa olivat samaan aikaan äärimmäisen syvässä unessa (0.5 Hz) ja äärimmäisen virkeässä valvetilassa (yli 200 Hz). Lisäksi hän oli samaan aikaan ainakin päivätajunnassa, beta-alueella n. 14 Hz, sekä kevyessä unitilassa 7.83 Hz.

        http://www.mindmirroreeg.com/w/maxCade/images/McPhotoMax.jpg

        Musiikilla voidaan virittää hetkeksi. Olen kokeillut sitä levyä joka edustaa Maxwell Caden EEG-taajuuksia. Siinä on tilaisuus kokea miltä tuntuu olla hetken aikaa ikäänkuin herra Cade. Mutta en neuvo, koska musiikilla voi olla raju vaikutus herkkiin ihmisiin. Vain valvotuissa olosuhteissa. Sellaisille jotka jo ovat meditoineet ahkerasti, EEG-musiikista saattaa tulla lisäpotkua ja inspiraatiota jatkaa harjoituksia.

        Uskonto muuttuu tieteeksi tulevaisuudessa, kun ymmärretään mieli on se jota voidaan virittää ja päästä jopa mielen perukoille missä mikään ei juuri liiku. Silti siellä voi elää ja olla. Ihminen muuttuu silloin yhdeksi suureksi abstraktiseksi mieleksi :-)


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Maxwell Cade on eräs zen-tietäjä jota on tutkittu labrassa. Hänellä 5 eri EEG-aaltoaluetta olivat kehittyneet huippuunsa. Hänen aivonsa olivat samaan aikaan äärimmäisen syvässä unessa (0.5 Hz) ja äärimmäisen virkeässä valvetilassa (yli 200 Hz). Lisäksi hän oli samaan aikaan ainakin päivätajunnassa, beta-alueella n. 14 Hz, sekä kevyessä unitilassa 7.83 Hz.

        http://www.mindmirroreeg.com/w/maxCade/images/McPhotoMax.jpg

        Musiikilla voidaan virittää hetkeksi. Olen kokeillut sitä levyä joka edustaa Maxwell Caden EEG-taajuuksia. Siinä on tilaisuus kokea miltä tuntuu olla hetken aikaa ikäänkuin herra Cade. Mutta en neuvo, koska musiikilla voi olla raju vaikutus herkkiin ihmisiin. Vain valvotuissa olosuhteissa. Sellaisille jotka jo ovat meditoineet ahkerasti, EEG-musiikista saattaa tulla lisäpotkua ja inspiraatiota jatkaa harjoituksia.

        Uskonto muuttuu tieteeksi tulevaisuudessa, kun ymmärretään mieli on se jota voidaan virittää ja päästä jopa mielen perukoille missä mikään ei juuri liiku. Silti siellä voi elää ja olla. Ihminen muuttuu silloin yhdeksi suureksi abstraktiseksi mieleksi :-)

        Kirjoitin "siellä" hieman harhaanjohtavasti.

        Todellisuudessa tuo EEG-levy josta mainitsin ei ole mikään transsimusiikki-cd vaan vie vain suorasukaisesti tähän hetkeen, tässä ja nyt. Monille tässä ja nyt eläminen on järkytys. Tässä ja nyt on "pelastus". Sitä sanotaan elämäksi, tavalliseksi elämäksi, jossa kaikki koetaan hyvin intensiivisesti. Tässä ja nyt -hetkessä ei voi olla mitään turhautumia. Turhautumat ja stressit ovat aina muualla kuin nyt-hetkessä.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        arjuuna kirjoitti:

        Ei se kuolema voi tapahtuakkaan muualla kuin täällä "lihassa",kun kuolemme se on liian myöhäistä
        Ei kannata jäädä kädet ristissä odottamaan,sillä saatat joutua odottamaan sitä seuraavat 10000 vuotta

        Meinaatko kommentillasi sitä, että vain tässä ja nyt tietoisuuden realinen anihiloituminen on mahdollista tapahtua?

        Ajatus tietoisuuden anihiloitumisesta aineen ja siten ajallisuuden otteessa on sikäli perusteltua, että tietoisuuden voi hyvinkin olettaa sijatsevan materian ulkopuolella, jonkinlaisessa "kvantti-massa-muistissa" maailman-kaikkeuden-rakenteissa [vrt. http://fi.wikipedia.org/wiki/Bosen–Einsteinin_kondensaatti ] jossa tietoisuus on menettänyt yksilöllisyytensä.
        Jos aivot ovat ainoastaan "käyttöliittymä" aineellisuuteen, on luontevaa ajatella "kaputin" tapahtuessa massa-tietoisuuden kontaktin katkeavan materiaaliseen maailmaan ja tällöin yksilöllinen-tietoisuus [joka on tietoisuuden materian yhteistuote] taantuu ja tuhoutuu, anihiloituu.

        Ja kyllähän aineellisuuden olemus [mm.konkretian sitovuus/rajallisuus/"tyhjyys"/erillisyyden totaalinen yksinäisyys] saa "massa-tiedostuman" hetkellisenkin yhteyden kautta aikaan myös privaatissa-tietoisuudessamme [tässä materia tietoisuus=persoona] sellaisen vasta-reagtion aikaan, jossa joskus pahimmatkin krapula-aamut avautuvat ihanina verrattuna siihen pahanolon kirjoon joka nousee tätä moninaisuutta kohtaan/kontra "massa-tietoisuuden-kaikki-kokemus-olemus" vaikkapa vain nano-sekunnillisesta kohtaamisesta, eli aineen ja siten ajan opetus on kyllä tehokas.

        Jos mennään vielä tuohon kysymykseeni, niin perimmäinen ajatukseni utelun takana oli se, että voisiko "Massa-tietoisuuteen" sulautuminen, eli privaattiuden hävittäminen olla lainkaan ja koskaan sellainen prosessi, jossa fyysistä kuolemaa ei aina tarvittaisi?
        Privaatti-tietoisuus vetäytyisi massa-tietoisuuteen jättämällä "astiat" ennen kuolemaa, toki samalla sekunnilla kuolema alkaisi konkretisoitua lobotomian tapahduttua? Tämähän merkitsisi "käytännössä" ;D sitä, että privaattiutta ei olisi lainkaan olemassa, se olisi vain harhaa.


      • joku vaan
        vänkis kirjoitti:

        Katos miten meninkin lankaaan! Auts! ;)

        Mielestäni tyylisi on kyllä aika naisellinen. Ootkos muuten harkinnut sukupuolenvaihdosta? ;)

        Onhan se hienoa, että ihmisessä on sekä feminiininen, että maskuliininen puoli harmoniassa.

        Ja antaa feministien kiehua! Se on niille ihan oikein!

        T. Pikkukakkara

        Vai toivot että tekisin sukupuolenvaihdoksen. Ilmankos vihaatkin naisia niin paljon että sinulle naisen pitää olla mies joka on tehnyt tuon leikkauksen. Heh heh. Vitsi lähinnä.......


      • mASter of mine
        Qadesha kirjoitti:

        Tarkoitatko lucid- eli selkounia? (Rakkaalla lapsella on monta nimeä, oma rakkain nimitykseni on "tietoinen uni".)

        Olen aikoinaan noita lucideja jokusen nähnyt ja kyllähän niissä siis tuntee olevansa melkeinpä todellisempi kuin kuunaan päiväelämässä. Silti unessa ympäristö (ainakin minulla) on yhtä jännittävän toismaailmallinen kuin tavallisissakin unissa, tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna jopa oudompikin.

        Toki olen nähnyt selkouniakin, joissa on tietoinen unennäöstään ja untaan voi "ohjailla", mutta tarkoitan valveunilla unia, jotka jatkuvat vielä hetken heräämisen jälkeen. Siis kyseessä on hieman unihalvauksen kaltainen tila, jossa kuitenkin kykenen liikkumaan normaalisti. Kokemani asiatkaan eivät yleensä ole ahdistavia.


      • vänkis
        kokija kirjoitti:

        Maxwell Cade on eräs zen-tietäjä jota on tutkittu labrassa. Hänellä 5 eri EEG-aaltoaluetta olivat kehittyneet huippuunsa. Hänen aivonsa olivat samaan aikaan äärimmäisen syvässä unessa (0.5 Hz) ja äärimmäisen virkeässä valvetilassa (yli 200 Hz). Lisäksi hän oli samaan aikaan ainakin päivätajunnassa, beta-alueella n. 14 Hz, sekä kevyessä unitilassa 7.83 Hz.

        http://www.mindmirroreeg.com/w/maxCade/images/McPhotoMax.jpg

        Musiikilla voidaan virittää hetkeksi. Olen kokeillut sitä levyä joka edustaa Maxwell Caden EEG-taajuuksia. Siinä on tilaisuus kokea miltä tuntuu olla hetken aikaa ikäänkuin herra Cade. Mutta en neuvo, koska musiikilla voi olla raju vaikutus herkkiin ihmisiin. Vain valvotuissa olosuhteissa. Sellaisille jotka jo ovat meditoineet ahkerasti, EEG-musiikista saattaa tulla lisäpotkua ja inspiraatiota jatkaa harjoituksia.

        Uskonto muuttuu tieteeksi tulevaisuudessa, kun ymmärretään mieli on se jota voidaan virittää ja päästä jopa mielen perukoille missä mikään ei juuri liiku. Silti siellä voi elää ja olla. Ihminen muuttuu silloin yhdeksi suureksi abstraktiseksi mieleksi :-)

        Sitä vaan tulee pieneen mieleeni kysymys, että mitä sitten?

        Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?

        Mua kiinnostaa enemmänkin esim. luovuus ja empatiakyky. Onkohan tällä Cadella mitään luovaa toimintaa?

        Buddhakin muistaakseni valaistui kun tajusi miten turhaa oli istua vuosikausia puun alla keskittyen omaan itseensä. Ehkä Buddha kuitenkin tarvitsi tuon kokemuksen tajutakseen sen turhuuden?

        En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.

        Jossain oli joskus sellainen sanonta, että "ennen valaistumista teimme työtä, söimme ja lepäsimme. Valaistumisen jälkeenkin teimme työtä, söimme ja lepäsimme."

        Mikään ei muutu, ainoastaan asenteemme ja suhtautumisemme kaikkeen muuttuu.

        Buddhalaisuudessa mua vähän häiritsee se, että kärsimyksestä pitää päästä kokonaan eroon. Epäilen, että kyseessä on vääristymä. Ainoa asia mistä pitää pyrkiä eroon on turhautuminen. Kun korvaa buddhalaisen kärsimyksen turhautumiseksi niin jutuissa alkaa olla jo kummasti järkeä. Itse olen läpikäynyt valtaisan turhautumisen läpi parikymppisenä. Kokenut, että tässä maailmassa ei ole enää mitään mielenkiintoista. Se oli aika järisyttävä tunne, mutta pystyin voittamaan sen lähinnä keskittymällä arkiseen aherrukseen iloineen ja suruineen. Mulla oli silloin paljon myös mystisiä kokemuksia ja jopa jonkinlainen valaistumisen kokemus. Sain kuitenkin elämäniloni takaisin kun ymmärsin vastuuni itsestäni ja lähimmäisestäni. Ymmärsin, että tässä maailmassa pitääkin ponnistella sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja siitä lopulta palkitaan ylenpalttisesti "rajan takana". Oikeastaan se palkitseminen alkaakin jo elämän aikana. Ihminen jonka arvomaailma on kohdallaan saa tuntea iloa jokaisesta päivästä! Hän nauraa uskontojen lupauksille siitä, että kaikki annetaan ilmaiseksi, ilman ponnisteluja. Mutta mikään arvokashan ei tule koskaan ilmaiseksi. Eikä saakaan tulla sillä silloin ihminen ei opi arvostamaan mitään.

        Mun tieni taitaa olla ollut se, että olen hajottanut mieleni täysin palasiksi ja koonnut sen uudestaan. Olen siis kadottanut itseni löytääkseni itseni. En suosittele sitä kuitenkaan juuri kenellekään. Mielen hajoaminen on sen verran rankkaa, että suurin osa ei selviä siitä enää tämän elämänsä aikana. Tunnen olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu kun olen kyennyt voittamaan itseni. Mulla on kykyjä, joita ilman en olisi millään selvinnyt. Ehkä ne kyvyt ovatkin kehittyneet edellisissä elämissäni? Mulla on lisäksi valtava valtti siinä, että koen olevani jonkinlainen soturisielu ja sellaiset kaipaavat haasteita. Olen jo niin syvällä tässä soturi-identiteetissäni, että voin kulkea pystyssäpäin ja olla välittämättä siitä mitä maailma minusta ajattelee. Olenhan voittanut (SUURIA SANOJA!heh!) maailmankin.

        Ehkä mun pitäskin alkaa opettaa ihmiskunnalle tätä juttua? Kertoa niille, että minäkin olin kerran '"alinta kastia" jossain hourulassa. Tiedän siis jotain siitä mitä sekin on. Mutta todelliseen itsetuntemukseen ja todelliseen voimaan on vain yksi tie. Ja se tie kulkee heikkouden kautta. Se joka ei ole kokenut heikkoutta, ei voi olla vielä kovinkaan vahva. Ihmiseltä pitää viedä ensin kaikki pois ja sitten kysyä tunteeko hän vielä olevansa vahva?

        Aloinkin näköjään saarnata. ;)

        Joku joskus kauan sitten sanoikin mulle, että musta tulis hyvä saarnaaja...


      • Qadesha
        mASter of mine kirjoitti:

        Toki olen nähnyt selkouniakin, joissa on tietoinen unennäöstään ja untaan voi "ohjailla", mutta tarkoitan valveunilla unia, jotka jatkuvat vielä hetken heräämisen jälkeen. Siis kyseessä on hieman unihalvauksen kaltainen tila, jossa kuitenkin kykenen liikkumaan normaalisti. Kokemani asiatkaan eivät yleensä ole ahdistavia.

        Ok. Noista minulla on vain ihan pari hassua kokemusta. Ellei sitten joitakin tiettyjä "yliluonnollisia" kokemuksiani nimitä valveuniksi (lähinnä esim. sellaista että hyvin väsyneenä olen nähnyt savukiehkuramaisen muodostelman telkan yläpuolella ja aamulla herättyäni valkean "pilven" lennähtävän läheltäni loitommalle).


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Kirjoitin "siellä" hieman harhaanjohtavasti.

        Todellisuudessa tuo EEG-levy josta mainitsin ei ole mikään transsimusiikki-cd vaan vie vain suorasukaisesti tähän hetkeen, tässä ja nyt. Monille tässä ja nyt eläminen on järkytys. Tässä ja nyt on "pelastus". Sitä sanotaan elämäksi, tavalliseksi elämäksi, jossa kaikki koetaan hyvin intensiivisesti. Tässä ja nyt -hetkessä ei voi olla mitään turhautumia. Turhautumat ja stressit ovat aina muualla kuin nyt-hetkessä.

        Tässä ja nyt -tila on meikäläiselle aika vaikea juttu. Tuon tuostakin aivoni raksuttavat menneitä märehtiä tai tulevaa hahmotellen. Se on oikeastaan aika tympäisevää koska kumpikaan suunta ei anna mitään kovin kummoista tyydytystä. Menneitä ei voi muuttaa, eikä siihen palata (jos siellä on joku hyvä juttu) ja tulevia ei kannata pelätä tai haaveilla koska asiat eivät välttämättä menekään niin kuin olettaa.

        NYT-tila taitaakin onnistua vain kun läpä-läpä hiljenee päästä ja ego jostain kumman syystä simmahtaa edes hetkeksi. Hullua miten vaikeaa tilaan on päästä, kun se kuitenkin on kokoajan läsnä tässä ja nyt...!


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Sitä vaan tulee pieneen mieleeni kysymys, että mitä sitten?

        Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?

        Mua kiinnostaa enemmänkin esim. luovuus ja empatiakyky. Onkohan tällä Cadella mitään luovaa toimintaa?

        Buddhakin muistaakseni valaistui kun tajusi miten turhaa oli istua vuosikausia puun alla keskittyen omaan itseensä. Ehkä Buddha kuitenkin tarvitsi tuon kokemuksen tajutakseen sen turhuuden?

        En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.

        Jossain oli joskus sellainen sanonta, että "ennen valaistumista teimme työtä, söimme ja lepäsimme. Valaistumisen jälkeenkin teimme työtä, söimme ja lepäsimme."

        Mikään ei muutu, ainoastaan asenteemme ja suhtautumisemme kaikkeen muuttuu.

        Buddhalaisuudessa mua vähän häiritsee se, että kärsimyksestä pitää päästä kokonaan eroon. Epäilen, että kyseessä on vääristymä. Ainoa asia mistä pitää pyrkiä eroon on turhautuminen. Kun korvaa buddhalaisen kärsimyksen turhautumiseksi niin jutuissa alkaa olla jo kummasti järkeä. Itse olen läpikäynyt valtaisan turhautumisen läpi parikymppisenä. Kokenut, että tässä maailmassa ei ole enää mitään mielenkiintoista. Se oli aika järisyttävä tunne, mutta pystyin voittamaan sen lähinnä keskittymällä arkiseen aherrukseen iloineen ja suruineen. Mulla oli silloin paljon myös mystisiä kokemuksia ja jopa jonkinlainen valaistumisen kokemus. Sain kuitenkin elämäniloni takaisin kun ymmärsin vastuuni itsestäni ja lähimmäisestäni. Ymmärsin, että tässä maailmassa pitääkin ponnistella sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja siitä lopulta palkitaan ylenpalttisesti "rajan takana". Oikeastaan se palkitseminen alkaakin jo elämän aikana. Ihminen jonka arvomaailma on kohdallaan saa tuntea iloa jokaisesta päivästä! Hän nauraa uskontojen lupauksille siitä, että kaikki annetaan ilmaiseksi, ilman ponnisteluja. Mutta mikään arvokashan ei tule koskaan ilmaiseksi. Eikä saakaan tulla sillä silloin ihminen ei opi arvostamaan mitään.

        Mun tieni taitaa olla ollut se, että olen hajottanut mieleni täysin palasiksi ja koonnut sen uudestaan. Olen siis kadottanut itseni löytääkseni itseni. En suosittele sitä kuitenkaan juuri kenellekään. Mielen hajoaminen on sen verran rankkaa, että suurin osa ei selviä siitä enää tämän elämänsä aikana. Tunnen olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu kun olen kyennyt voittamaan itseni. Mulla on kykyjä, joita ilman en olisi millään selvinnyt. Ehkä ne kyvyt ovatkin kehittyneet edellisissä elämissäni? Mulla on lisäksi valtava valtti siinä, että koen olevani jonkinlainen soturisielu ja sellaiset kaipaavat haasteita. Olen jo niin syvällä tässä soturi-identiteetissäni, että voin kulkea pystyssäpäin ja olla välittämättä siitä mitä maailma minusta ajattelee. Olenhan voittanut (SUURIA SANOJA!heh!) maailmankin.

        Ehkä mun pitäskin alkaa opettaa ihmiskunnalle tätä juttua? Kertoa niille, että minäkin olin kerran '"alinta kastia" jossain hourulassa. Tiedän siis jotain siitä mitä sekin on. Mutta todelliseen itsetuntemukseen ja todelliseen voimaan on vain yksi tie. Ja se tie kulkee heikkouden kautta. Se joka ei ole kokenut heikkoutta, ei voi olla vielä kovinkaan vahva. Ihmiseltä pitää viedä ensin kaikki pois ja sitten kysyä tunteeko hän vielä olevansa vahva?

        Aloinkin näköjään saarnata. ;)

        Joku joskus kauan sitten sanoikin mulle, että musta tulis hyvä saarnaaja...

        Ääk, ei kai sentään... Lukemissani tarinoissa Buddha ei istunut puun alla vuosikausia, vaan hän oli vuosikausia huininut ympäri maailmaa tutustuen kaikenlaisiin tyyppeihin ja etsien helpotusta elämisen tuskaan. Minun käsitykseni mukaan hän istui sinne puun juurelle sellaisella itsepäisellä asenteella että nyt perkele tulee se valaistuminen TAI MUUTEN! en nouse tästä enää ikinä.

        Eihän me sitä tietysti tiedetä että miten se meni, kun elämää suurempia tarinoita on kehittynyt siihen oikean ihmisen ympärille sumuverhoksi. Mutta jos hän nyt siinä jonkun aikaa sitten jollotti, niin ilmeisesti hän oli jo kaiken oppimansa sisäistäneenä valmis siihen lopulliseen tempaukseen missä olettaisin että ihminen lopullisesti tajuaa ettei hän voi samaistua tähän fyysiseen kehoonsa, tunteisiinsa, ajatuksiinsa, ylipäätään yhtään mihinkään. Ehkä buddhalaiset tarkoittavat tuota kun he sanovat että "sielua ei ole" tai että "mikään ei jälleensynny".

        Mutta en minä mikään yyper-Buddha-fani ole. Ärsyttää kumminkin se että taata ei sitten millään olisi suostunut antamaan naisille mahdollisuutta tavoitella buddhuutta - ajatteli kaiketi että kukas sitten lapsia tekee ja pitää ihmiskunnan jatkuvuutta yllä jos kaikki kykkivät luostareissa? Ei edes valaistunut ole mikään jumala päättämään toisten ihmisten puolesta.

        Kärsimys tulee aina olemaan, mutta se asenne millä sen ottaa on kai se mikä merkkaa. Omista pikku kärsimyksistä, fyysistä ja psyykkisistä, olen kyennyt ajattelemaan vain ankeita asioita eli en niitä todellakaan rakasta ja koe että ne tekevät elämästäni jotenkin "persoonallisempaa" tai merkittävämpää tai mitä lie. Kyllä ne kaikki antaisi riemusta kiljuen pois jos voisi. Toisaalta minusta joskus tuntuu että tein jossain tietoisuuteni tuolla puolen sellaisen valinnan että joko loikkaan kokkoon (siis edellisessä elämässäni) kärventymään roviolla rakkaani kanssa tahi sitten seuraavassa (tässä) elämässä koen kaikenlaista pientä inhottavaa eli maksan jotain karmaa osamaksulla enkä könttäsuorituksena. Ehkä olin yksinkertaisesti pelkuri etten suostunut johonkin niin kamalaan kokemukseen kuin astumaan rovioon, jolla olisin ilmaissut halveksuntani sitä tekopyhää ja raadollista uskontoa kohtaan joka oli vallalla, sekä osoittanut täydellisen omistautuvan rakkauteni ihaninta ja parhainta sielua kohtaan jonka olen koskaan elämissäni tuntenut, eli siis häntä kohtaan jotka poltettiin kerettiläisenä (kun taas minä katolinen munkinalku sain jäädä eloon ilmeisesti vakavan varotuksen saaneena).

        - Tuota mahdollisesti kummasteleville tahoille tiedoksi että olen tuosta menneen elämän muistosta palstoilla ennenkin puhunut; minulle se on aivan todellinen kokemus JA SILTI en kuitenkaan tohdi väittää pokkana että reinkarnaatio on hitto vie 100 % varmuudella totuus. Ihmismielihän on hyvin kekseliäs, omalla kohdallani vain erikoista on että olen pelännyt tulta lapsesta asti ja tuo edellä kuvattu mielikuva on helevetin vahva!

        Niin jotta miten suhtautua kärsimykseen? Jotenkin se vain pitää oppia ottamaan rennommin, siten ettei se pääse määräämään ja säätämään koko elämää. Lopulta kun sielu eroaa kehosta, sielulle pitäisi olla aivan yhdentekevää että millainen kuppainen raato jälkeen jää ja oliko kovatkin kärsimykset. Omien mielikuvieni vuoksi vain vaikuttaa siltä että sielukin osaa surra, pelätä, takertua huonoihin mielikuviin ja traumatisoitua...


      • kokija
        Qadesha kirjoitti:

        Tässä ja nyt -tila on meikäläiselle aika vaikea juttu. Tuon tuostakin aivoni raksuttavat menneitä märehtiä tai tulevaa hahmotellen. Se on oikeastaan aika tympäisevää koska kumpikaan suunta ei anna mitään kovin kummoista tyydytystä. Menneitä ei voi muuttaa, eikä siihen palata (jos siellä on joku hyvä juttu) ja tulevia ei kannata pelätä tai haaveilla koska asiat eivät välttämättä menekään niin kuin olettaa.

        NYT-tila taitaakin onnistua vain kun läpä-läpä hiljenee päästä ja ego jostain kumman syystä simmahtaa edes hetkeksi. Hullua miten vaikeaa tilaan on päästä, kun se kuitenkin on kokoajan läsnä tässä ja nyt...!

        Sitä olen opetellut koko elämäni kun sen ensi kerran keksin 19-vuotiaana. Se on jotain muuta kuin ajatuksiin vaipumista, mikä on tuttua varhaisemmaltakin ajalta. Nyt kun esim. tuo Eckhart Tolle alkoi sitä hehkuttamaan niin innostuin että hän on keksinyt ihan vanhan jutun, ei siinä mitään uutta, mutta se on tavattoman vaikeaa ja koko elämän tärkeimpiä ellei tärkein asia! (jos nyt ylipäänsä mitään tärkeää onkaan..)

        Kun ensi kerran alkaa lähestymään nykyhetkeä niin sekä menneisyys että tulevaisuuden kuvitelmat pukkaavat päälle, ne tulevat käsittelyyn ja se ei ole mukavaa. Luultavasti kun ihminen on täysin nykyhetkessä niin hänen olemuksensa on täysin eheytynyt, jotkut sanovat sitä valaistumiseksi. Me voimme lähestyä sitä ollen yhä enemmän ja enemmän läsnä, ja toden totta ajatukset siinä lopulta alkavat hiljenemään kun ensitaistelu on käyty päälle käyvien karkeampien ajatusten, tunteiden ja mielikuvien kanssa.

        Voi olla että ajatukset eivät kokonaan lakkaa pyörimästä ympärillä niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, mutta me voimme elää hiljaisemmassa olotilassa, niinkuin pyörremyrskyn silmässä. Pyöremyrskyn silmässä on tyyntä ja vain ympärillä viuhuu, mutta se ei kosketa itseä.

        Kyllä nämä ovat sellaisia step-by-step -prosesseja. Moderni psykologia on jo tämänkin keksinyt, eli kuulemma psykologeja opetetaan olemaan ainakin jossain määrin tiedostavasti ja tarkkailevasti läsnä tässä hetkessä, kun kuuntelevat asiakkaita.

        Luin äskettäin yhden artikkelin missä ilmaistiin erään psykiatrin toimesta että depersonaalisaatio ja satori viittaavat kaiketi samaan asiaan. Persoona kun vähitellen hälvenee depersonalisaation kautta niin se korvautuu universaalimmalla suhtautumisella. On mielipiteitä siis ammattilaistenkin puolella siihen suuntaan, että depersonalisaatio ei välttämättä aina ole negatiivinen ilmiö.

        Mutta ei tuo niin vain käy, niin että se olisi päällä 24/7. On yllättävän haastavaa olla täydellisen depersonalisoitu pysyvästi :D


      • arjuuna
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        Meinaatko kommentillasi sitä, että vain tässä ja nyt tietoisuuden realinen anihiloituminen on mahdollista tapahtua?

        Ajatus tietoisuuden anihiloitumisesta aineen ja siten ajallisuuden otteessa on sikäli perusteltua, että tietoisuuden voi hyvinkin olettaa sijatsevan materian ulkopuolella, jonkinlaisessa "kvantti-massa-muistissa" maailman-kaikkeuden-rakenteissa [vrt. http://fi.wikipedia.org/wiki/Bosen–Einsteinin_kondensaatti ] jossa tietoisuus on menettänyt yksilöllisyytensä.
        Jos aivot ovat ainoastaan "käyttöliittymä" aineellisuuteen, on luontevaa ajatella "kaputin" tapahtuessa massa-tietoisuuden kontaktin katkeavan materiaaliseen maailmaan ja tällöin yksilöllinen-tietoisuus [joka on tietoisuuden materian yhteistuote] taantuu ja tuhoutuu, anihiloituu.

        Ja kyllähän aineellisuuden olemus [mm.konkretian sitovuus/rajallisuus/"tyhjyys"/erillisyyden totaalinen yksinäisyys] saa "massa-tiedostuman" hetkellisenkin yhteyden kautta aikaan myös privaatissa-tietoisuudessamme [tässä materia tietoisuus=persoona] sellaisen vasta-reagtion aikaan, jossa joskus pahimmatkin krapula-aamut avautuvat ihanina verrattuna siihen pahanolon kirjoon joka nousee tätä moninaisuutta kohtaan/kontra "massa-tietoisuuden-kaikki-kokemus-olemus" vaikkapa vain nano-sekunnillisesta kohtaamisesta, eli aineen ja siten ajan opetus on kyllä tehokas.

        Jos mennään vielä tuohon kysymykseeni, niin perimmäinen ajatukseni utelun takana oli se, että voisiko "Massa-tietoisuuteen" sulautuminen, eli privaattiuden hävittäminen olla lainkaan ja koskaan sellainen prosessi, jossa fyysistä kuolemaa ei aina tarvittaisi?
        Privaatti-tietoisuus vetäytyisi massa-tietoisuuteen jättämällä "astiat" ennen kuolemaa, toki samalla sekunnilla kuolema alkaisi konkretisoitua lobotomian tapahduttua? Tämähän merkitsisi "käytännössä" ;D sitä, että privaattiutta ei olisi lainkaan olemassa, se olisi vain harhaa.

        Kyllä ihmisen ajattelija, sielu, ego on harhaa,se ei ole todellinen eikä ikuinen,se on vain, ihmisen
        psykologiselle alueelle ,se on vain ihmisen tietämättään synnyttämä pahuuden keskus
        Tuo keskus on aikaa,joka on sulkenut portin ajattomalta mieleltä, jota ihminen perutaltaan on
        Tuon ajallisuuden takia ei ajaton totuus voi ilmetä,ennekuin tuo keskus on hajonnut,eikä ajatuksesi kumpua tuosta keskuksesta, vaan ajattomasta.
        Tuon ajallisen takia ihminen joutui ulos paratiisitilasta,ja hänen elämänsä tarkoitus on tämä prosessi
        ymmärtämällä palata takaisin tuohon tilaan,niin silloin ihmisen mieli on paljon enemmän,kuin ajallisen mielensä summa
        ,


      • vänkis kirjoitti:

        Sitä vaan tulee pieneen mieleeni kysymys, että mitä sitten?

        Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?

        Mua kiinnostaa enemmänkin esim. luovuus ja empatiakyky. Onkohan tällä Cadella mitään luovaa toimintaa?

        Buddhakin muistaakseni valaistui kun tajusi miten turhaa oli istua vuosikausia puun alla keskittyen omaan itseensä. Ehkä Buddha kuitenkin tarvitsi tuon kokemuksen tajutakseen sen turhuuden?

        En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.

        Jossain oli joskus sellainen sanonta, että "ennen valaistumista teimme työtä, söimme ja lepäsimme. Valaistumisen jälkeenkin teimme työtä, söimme ja lepäsimme."

        Mikään ei muutu, ainoastaan asenteemme ja suhtautumisemme kaikkeen muuttuu.

        Buddhalaisuudessa mua vähän häiritsee se, että kärsimyksestä pitää päästä kokonaan eroon. Epäilen, että kyseessä on vääristymä. Ainoa asia mistä pitää pyrkiä eroon on turhautuminen. Kun korvaa buddhalaisen kärsimyksen turhautumiseksi niin jutuissa alkaa olla jo kummasti järkeä. Itse olen läpikäynyt valtaisan turhautumisen läpi parikymppisenä. Kokenut, että tässä maailmassa ei ole enää mitään mielenkiintoista. Se oli aika järisyttävä tunne, mutta pystyin voittamaan sen lähinnä keskittymällä arkiseen aherrukseen iloineen ja suruineen. Mulla oli silloin paljon myös mystisiä kokemuksia ja jopa jonkinlainen valaistumisen kokemus. Sain kuitenkin elämäniloni takaisin kun ymmärsin vastuuni itsestäni ja lähimmäisestäni. Ymmärsin, että tässä maailmassa pitääkin ponnistella sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja siitä lopulta palkitaan ylenpalttisesti "rajan takana". Oikeastaan se palkitseminen alkaakin jo elämän aikana. Ihminen jonka arvomaailma on kohdallaan saa tuntea iloa jokaisesta päivästä! Hän nauraa uskontojen lupauksille siitä, että kaikki annetaan ilmaiseksi, ilman ponnisteluja. Mutta mikään arvokashan ei tule koskaan ilmaiseksi. Eikä saakaan tulla sillä silloin ihminen ei opi arvostamaan mitään.

        Mun tieni taitaa olla ollut se, että olen hajottanut mieleni täysin palasiksi ja koonnut sen uudestaan. Olen siis kadottanut itseni löytääkseni itseni. En suosittele sitä kuitenkaan juuri kenellekään. Mielen hajoaminen on sen verran rankkaa, että suurin osa ei selviä siitä enää tämän elämänsä aikana. Tunnen olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu kun olen kyennyt voittamaan itseni. Mulla on kykyjä, joita ilman en olisi millään selvinnyt. Ehkä ne kyvyt ovatkin kehittyneet edellisissä elämissäni? Mulla on lisäksi valtava valtti siinä, että koen olevani jonkinlainen soturisielu ja sellaiset kaipaavat haasteita. Olen jo niin syvällä tässä soturi-identiteetissäni, että voin kulkea pystyssäpäin ja olla välittämättä siitä mitä maailma minusta ajattelee. Olenhan voittanut (SUURIA SANOJA!heh!) maailmankin.

        Ehkä mun pitäskin alkaa opettaa ihmiskunnalle tätä juttua? Kertoa niille, että minäkin olin kerran '"alinta kastia" jossain hourulassa. Tiedän siis jotain siitä mitä sekin on. Mutta todelliseen itsetuntemukseen ja todelliseen voimaan on vain yksi tie. Ja se tie kulkee heikkouden kautta. Se joka ei ole kokenut heikkoutta, ei voi olla vielä kovinkaan vahva. Ihmiseltä pitää viedä ensin kaikki pois ja sitten kysyä tunteeko hän vielä olevansa vahva?

        Aloinkin näköjään saarnata. ;)

        Joku joskus kauan sitten sanoikin mulle, että musta tulis hyvä saarnaaja...

        [Q]Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?[/q]


        No sitä iloa, että meillä on elävä traditio, joka todistaa, ettei ihminen ole pelkästään ilhaa ja verta vaan ikuinen henki. Minä olen käsittänyt, että päästessään sellaiseen tilaan ihminen parantaa maailmaa ja olentoja paremmin kuin kukaan lääkäri tai kukaan ihannoimasi tiedemies.


        http://www.youtube.com/watch?v=E7oc0SkJeaQ


        Buddha valaistui boddhipuun juurella, kun hän ei "löytänyt valaistumista" missään. Siihen hän istuutui päättäväisenä ja aikoi valaistua. Niin siinä sitten kävi, ja Herra Buddhan suuri henki parantaa tälläkin hetkellä maailmaa, jossa on sotia ja kurjuutta.


        [q]En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.[/q]


        Meditaatio on ainoa tie vapauteen, sillä vain meditaatiossa, kun keskittyminen on täydellistä, ihmisen todellinen luonto paljastuu. Muuten saat odottaa aina kuolemaan asti - ja silloinkaan se ei ole täysin varma, sillä ihminen saattaa päätyä johonkin helveteistä tai taivaista, jotka ovat vain välietappeja matkalla täydellisyyteen. Meditaatio onkin sikäli haasteellista, että se ei sovi laiskoille ihmisille ollenkaan. Pitää olla kärsivällisyyttä, täytyy panostaa vuosia ja varautua siihen, ettei mitään mystistäkään tapahdu noina vuosina. Mutta kärsivällisyys palkitaan lopulta!


        Meditoin noin kuukausi sitten melko intensiivisesti kahden viikon ajan. Paastosin myös. Koin suuria haltiotiloja ja näin joitain edellisiä elämiäni. Yllätyksekseni näin itseni hindujoogina! Hän oli hyvin hoikka ja ruskeaihoinen mies. Hänellä oli pitkä parta, ja voi hänen katsettaan - hän oli Jumalasta juopunut, sen paremmin en osaa sitä kuvailla. Hänen katseensa kuvasti täyttä rakkautta, jossa hän eli kenties itsensä jo täysin oivaltaneena. Näin myös näyn, jossa oli kaksi tantrista buddhalaista (tunnetaan myös Tiibetin buddhalaisuutena). He istuivat kahdestaan jossakin huoneessa. Toinen oli vasta nuori mies; vanhempi antoi hänelle opastusta. Tietääkseni jokainen tantrikko ottaa boddhisattvalupauksen, joka merkitsee sitä, että sellaisen valan vannonut syntyy yhä uudelleen johtamaan ihmisiä ja muita olentoja Kirkkaaseen valoon. On mahdollista, että olen jo kokenut kaikki korkeimmat tajunnantilat ja olen täällä vain myötätunnosta muita kohtaan, vaikka niin on vaikea kuvitella jo vaikeuksieni vuoksi; on vaikea päästä oman ahdistukseni yli ja huomata muut, vaikka minulla on suuri sydän.


        Ihminen tulee tänne ohjelmoituna tekemään Kirkkaan valon hänelle antaman tehtävän. Minä olen saanut siitä jotain osviittaa näyissäni. Meditoin siksi, koska se l i s ä ä t i e t o i s u u t t a n i, mikä ei voi olla kuin siunaukseksi!


      • kokija
        vänkis kirjoitti:

        Sitä vaan tulee pieneen mieleeni kysymys, että mitä sitten?

        Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?

        Mua kiinnostaa enemmänkin esim. luovuus ja empatiakyky. Onkohan tällä Cadella mitään luovaa toimintaa?

        Buddhakin muistaakseni valaistui kun tajusi miten turhaa oli istua vuosikausia puun alla keskittyen omaan itseensä. Ehkä Buddha kuitenkin tarvitsi tuon kokemuksen tajutakseen sen turhuuden?

        En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.

        Jossain oli joskus sellainen sanonta, että "ennen valaistumista teimme työtä, söimme ja lepäsimme. Valaistumisen jälkeenkin teimme työtä, söimme ja lepäsimme."

        Mikään ei muutu, ainoastaan asenteemme ja suhtautumisemme kaikkeen muuttuu.

        Buddhalaisuudessa mua vähän häiritsee se, että kärsimyksestä pitää päästä kokonaan eroon. Epäilen, että kyseessä on vääristymä. Ainoa asia mistä pitää pyrkiä eroon on turhautuminen. Kun korvaa buddhalaisen kärsimyksen turhautumiseksi niin jutuissa alkaa olla jo kummasti järkeä. Itse olen läpikäynyt valtaisan turhautumisen läpi parikymppisenä. Kokenut, että tässä maailmassa ei ole enää mitään mielenkiintoista. Se oli aika järisyttävä tunne, mutta pystyin voittamaan sen lähinnä keskittymällä arkiseen aherrukseen iloineen ja suruineen. Mulla oli silloin paljon myös mystisiä kokemuksia ja jopa jonkinlainen valaistumisen kokemus. Sain kuitenkin elämäniloni takaisin kun ymmärsin vastuuni itsestäni ja lähimmäisestäni. Ymmärsin, että tässä maailmassa pitääkin ponnistella sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja siitä lopulta palkitaan ylenpalttisesti "rajan takana". Oikeastaan se palkitseminen alkaakin jo elämän aikana. Ihminen jonka arvomaailma on kohdallaan saa tuntea iloa jokaisesta päivästä! Hän nauraa uskontojen lupauksille siitä, että kaikki annetaan ilmaiseksi, ilman ponnisteluja. Mutta mikään arvokashan ei tule koskaan ilmaiseksi. Eikä saakaan tulla sillä silloin ihminen ei opi arvostamaan mitään.

        Mun tieni taitaa olla ollut se, että olen hajottanut mieleni täysin palasiksi ja koonnut sen uudestaan. Olen siis kadottanut itseni löytääkseni itseni. En suosittele sitä kuitenkaan juuri kenellekään. Mielen hajoaminen on sen verran rankkaa, että suurin osa ei selviä siitä enää tämän elämänsä aikana. Tunnen olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu kun olen kyennyt voittamaan itseni. Mulla on kykyjä, joita ilman en olisi millään selvinnyt. Ehkä ne kyvyt ovatkin kehittyneet edellisissä elämissäni? Mulla on lisäksi valtava valtti siinä, että koen olevani jonkinlainen soturisielu ja sellaiset kaipaavat haasteita. Olen jo niin syvällä tässä soturi-identiteetissäni, että voin kulkea pystyssäpäin ja olla välittämättä siitä mitä maailma minusta ajattelee. Olenhan voittanut (SUURIA SANOJA!heh!) maailmankin.

        Ehkä mun pitäskin alkaa opettaa ihmiskunnalle tätä juttua? Kertoa niille, että minäkin olin kerran '"alinta kastia" jossain hourulassa. Tiedän siis jotain siitä mitä sekin on. Mutta todelliseen itsetuntemukseen ja todelliseen voimaan on vain yksi tie. Ja se tie kulkee heikkouden kautta. Se joka ei ole kokenut heikkoutta, ei voi olla vielä kovinkaan vahva. Ihmiseltä pitää viedä ensin kaikki pois ja sitten kysyä tunteeko hän vielä olevansa vahva?

        Aloinkin näköjään saarnata. ;)

        Joku joskus kauan sitten sanoikin mulle, että musta tulis hyvä saarnaaja...

        Hyviä nuo vastaukset. Cadesta sen verran, että hän on tiedemies ja varmasti luova sellainen. Tuon luovempaa ihmisestä ei hevillä saa. Nuo tajunnantilat ovat yhtä kuin luovuus, luovuus asuu vain ja ainoastaan buddhisella tasolla ja sitä korkeammalla. Jos haluaa hänen luovuutensa testata maallisella tasolla, niin voi lukea hänen tutkimuksiaan ja oivalluksiaan. Hän on mm. ääni- ja musiikkiparannuksen kehittäjä, tämän alan Einstein.

        Nirvana on sellainen että se vaikuttaa ihmisen korkeampiin olemuksiin vaikka ei tekisi mitään. Juuri nytkin sinulle koetetaan rakentaa buddhista käyttövälinettä, vänkis.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        [Q]Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?[/q]


        No sitä iloa, että meillä on elävä traditio, joka todistaa, ettei ihminen ole pelkästään ilhaa ja verta vaan ikuinen henki. Minä olen käsittänyt, että päästessään sellaiseen tilaan ihminen parantaa maailmaa ja olentoja paremmin kuin kukaan lääkäri tai kukaan ihannoimasi tiedemies.


        http://www.youtube.com/watch?v=E7oc0SkJeaQ


        Buddha valaistui boddhipuun juurella, kun hän ei "löytänyt valaistumista" missään. Siihen hän istuutui päättäväisenä ja aikoi valaistua. Niin siinä sitten kävi, ja Herra Buddhan suuri henki parantaa tälläkin hetkellä maailmaa, jossa on sotia ja kurjuutta.


        [q]En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.[/q]


        Meditaatio on ainoa tie vapauteen, sillä vain meditaatiossa, kun keskittyminen on täydellistä, ihmisen todellinen luonto paljastuu. Muuten saat odottaa aina kuolemaan asti - ja silloinkaan se ei ole täysin varma, sillä ihminen saattaa päätyä johonkin helveteistä tai taivaista, jotka ovat vain välietappeja matkalla täydellisyyteen. Meditaatio onkin sikäli haasteellista, että se ei sovi laiskoille ihmisille ollenkaan. Pitää olla kärsivällisyyttä, täytyy panostaa vuosia ja varautua siihen, ettei mitään mystistäkään tapahdu noina vuosina. Mutta kärsivällisyys palkitaan lopulta!


        Meditoin noin kuukausi sitten melko intensiivisesti kahden viikon ajan. Paastosin myös. Koin suuria haltiotiloja ja näin joitain edellisiä elämiäni. Yllätyksekseni näin itseni hindujoogina! Hän oli hyvin hoikka ja ruskeaihoinen mies. Hänellä oli pitkä parta, ja voi hänen katsettaan - hän oli Jumalasta juopunut, sen paremmin en osaa sitä kuvailla. Hänen katseensa kuvasti täyttä rakkautta, jossa hän eli kenties itsensä jo täysin oivaltaneena. Näin myös näyn, jossa oli kaksi tantrista buddhalaista (tunnetaan myös Tiibetin buddhalaisuutena). He istuivat kahdestaan jossakin huoneessa. Toinen oli vasta nuori mies; vanhempi antoi hänelle opastusta. Tietääkseni jokainen tantrikko ottaa boddhisattvalupauksen, joka merkitsee sitä, että sellaisen valan vannonut syntyy yhä uudelleen johtamaan ihmisiä ja muita olentoja Kirkkaaseen valoon. On mahdollista, että olen jo kokenut kaikki korkeimmat tajunnantilat ja olen täällä vain myötätunnosta muita kohtaan, vaikka niin on vaikea kuvitella jo vaikeuksieni vuoksi; on vaikea päästä oman ahdistukseni yli ja huomata muut, vaikka minulla on suuri sydän.


        Ihminen tulee tänne ohjelmoituna tekemään Kirkkaan valon hänelle antaman tehtävän. Minä olen saanut siitä jotain osviittaa näyissäni. Meditoin siksi, koska se l i s ä ä t i e t o i s u u t t a n i, mikä ei voi olla kuin siunaukseksi!

        Kun stressi loppuu kokonaan niin olet seuraavalla portaalla.


      • kokija kirjoitti:

        Kun stressi loppuu kokonaan niin olet seuraavalla portaalla.

        Niin minäkin ajattelen. En ole vaan erityisen sopeutuvainen ihminen, joten en tiedä, pääsenkö koskaan täysin eroon stressistä. Meditaation ikävä puoli - mutta välttämätön - on lapsuuden traumojen uudelleen eläminen. Olen ollut välillä helisemässä ja itsemurhan partaalla.

        "Potilas voi elää traumaa uudelleen hyvin monella tapaa. Tavallista on, että potilaalla on ahdistavia muistoja, jotka lähtevät liikkeelle sinänsä jokapäiväisistä syistä: traumaa muistuttava kuuloaistimus, haju tai uutinen traumaa muistuttavasta tapahtumasta saattaa laukaista muistovyöryn. Toisinaan muiston laukeamiselle ei löydy sanottavaa syytä. Potilas voi elää traumaa uudestaan myös painajaisina. Jotkut muistoista saattavat tuntua kaikkine aistimuksineen niin oikeilta, että henkilöstä tuntuu, kuin hän kävisi trauman uudestaan läpi; tällaista muistoa kutsutaan takaumaksi (”flashback”). Muistot saattavat aiheuttaa sekä psyykkisiä (pelko, avuttomuus, kauhu) että fyysisiä reaktioita (kipu, pahoinvointi, hikoilu, nopea syke, tihentynyt hengitys) samalla tavoin kuin silloin, kun potilas koki trauman ensimmäistä kertaa."
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaperäinen_stressihäiriö

        Olisi tietysti hienoa olla täydellinen olento, jolla on puhdas tausta, mutta kun en ole. Stressissä on muuten oma puolensa. Olen ollut muutaman kerran niin stressaantunut, että keho on tulkinnut olevansa vakavassa vaarassa. Se tietää sitä, että käpyrauhanen vapauttaa kelpo tujauksen DMT:tä. Tiedät tuon molekyylin ihanat vaikutukset. Olen kokenut niinä hetkinä suuria euforian tunteita ja nähnyt mm. muita planeettoja kaikkinen väreineen.

        Tämän videon alussa olevasta teknisestä toteutuksesta saa vaikutelman, mitä tapahtuu. Seuraa sykäyksiä, kunnes kuva sitten tulee täysin kirkkaaksi - ja ihminen on siellä. Tällä fiktiivisellä planeetalla ei tietenkään ole mitään tekemistä omien näkyjeni kanssa.

        http://www.youtube.com/watch?v=UEeJmHXNZ4s


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Niin minäkin ajattelen. En ole vaan erityisen sopeutuvainen ihminen, joten en tiedä, pääsenkö koskaan täysin eroon stressistä. Meditaation ikävä puoli - mutta välttämätön - on lapsuuden traumojen uudelleen eläminen. Olen ollut välillä helisemässä ja itsemurhan partaalla.

        "Potilas voi elää traumaa uudelleen hyvin monella tapaa. Tavallista on, että potilaalla on ahdistavia muistoja, jotka lähtevät liikkeelle sinänsä jokapäiväisistä syistä: traumaa muistuttava kuuloaistimus, haju tai uutinen traumaa muistuttavasta tapahtumasta saattaa laukaista muistovyöryn. Toisinaan muiston laukeamiselle ei löydy sanottavaa syytä. Potilas voi elää traumaa uudestaan myös painajaisina. Jotkut muistoista saattavat tuntua kaikkine aistimuksineen niin oikeilta, että henkilöstä tuntuu, kuin hän kävisi trauman uudestaan läpi; tällaista muistoa kutsutaan takaumaksi (”flashback”). Muistot saattavat aiheuttaa sekä psyykkisiä (pelko, avuttomuus, kauhu) että fyysisiä reaktioita (kipu, pahoinvointi, hikoilu, nopea syke, tihentynyt hengitys) samalla tavoin kuin silloin, kun potilas koki trauman ensimmäistä kertaa."
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaperäinen_stressihäiriö

        Olisi tietysti hienoa olla täydellinen olento, jolla on puhdas tausta, mutta kun en ole. Stressissä on muuten oma puolensa. Olen ollut muutaman kerran niin stressaantunut, että keho on tulkinnut olevansa vakavassa vaarassa. Se tietää sitä, että käpyrauhanen vapauttaa kelpo tujauksen DMT:tä. Tiedät tuon molekyylin ihanat vaikutukset. Olen kokenut niinä hetkinä suuria euforian tunteita ja nähnyt mm. muita planeettoja kaikkinen väreineen.

        Tämän videon alussa olevasta teknisestä toteutuksesta saa vaikutelman, mitä tapahtuu. Seuraa sykäyksiä, kunnes kuva sitten tulee täysin kirkkaaksi - ja ihminen on siellä. Tällä fiktiivisellä planeetalla ei tietenkään ole mitään tekemistä omien näkyjeni kanssa.

        http://www.youtube.com/watch?v=UEeJmHXNZ4s

        Stressi syntyy osin siitä että vastustaa meditaatiossa tai muuten käsittelyyn tulevia tuntemuksia. Jos taistelee niitä vastaan tai pakenee niitä niin se synnyttää jännitettä, joka aiheuttaa stressiä. Trauman käsittely on todellinen taitolaji, ettei siihen käsittelyn aikana lisää uutta vaan se vähenee.

        Kun ensi kertoja DMT aktivoitui minulla niin ensi merkkejä oli kevyt tuulenvire otsalla. Käpyrauhasen käytön olisi tarkoitus mielestäni olla hallittu. Jos on stressiä, niin se tuottaa epärealistista informaatiota. Se on elin joka myötävaikuttaa siihen, että tarkkailijan ja tarkkailtavan etäisyys lyhenee. DMT:n jatkuva ja hallittu erittyminen vaikuttaa siihen että kokee olevansa kevyt, se tuo tietynlaisen avaruudellisen ja autuaallisen (stressittömän) olotilan. Silloin ei välttämättä näe voimakkaita visioita, etäisyyden lyheneminen on kyllä havaittavissa.

        Me aloitamme kaikki eläin-ihmisen jalostamisella, ja se jalostus on tietysti karkeammissa tunteissa elävälle eläin-ihmiselle kauhistus. Siitä tulee kärsimystä. Kun on sitkeä ja on antamatta periksi niin kyllä se lopulta pienenee ja jäljelle jää sellainen joka on täydellisesti hallittu - iloinen, tyyni ja rauhallinen. Ei mitään erikoista, mutta luultavasti päällimmäisin ominaisuus tällä syntyvällä ihmisellä on rauhallisuus ja iloisuus sekä kaikinpuoleinen stressittömyys. Ei se ole mahdotonta, ei edes buddhavaihe, uskon että se on mahdollista varmasti kaikille sinnikkäille meditoijille yhden elämän aikana.


      • vänkis
        Erjuth kirjoitti:

        [Q]Mitähän iloa siitä on tälle maailmalle, että joku osaa lillua nirvanassaan vuosikausia?[/q]


        No sitä iloa, että meillä on elävä traditio, joka todistaa, ettei ihminen ole pelkästään ilhaa ja verta vaan ikuinen henki. Minä olen käsittänyt, että päästessään sellaiseen tilaan ihminen parantaa maailmaa ja olentoja paremmin kuin kukaan lääkäri tai kukaan ihannoimasi tiedemies.


        http://www.youtube.com/watch?v=E7oc0SkJeaQ


        Buddha valaistui boddhipuun juurella, kun hän ei "löytänyt valaistumista" missään. Siihen hän istuutui päättäväisenä ja aikoi valaistua. Niin siinä sitten kävi, ja Herra Buddhan suuri henki parantaa tälläkin hetkellä maailmaa, jossa on sotia ja kurjuutta.


        [q]En väitä, että meditointi olisi turhaa. Joillekin se sopii ja joillekin taas ei. Meditointi on vain yksi väline itsetuntemuksen tiellä. Itse ajattelen, että ihmisen osa on ponnistella ja tehdä työtä tämän maailman eteen.[/q]


        Meditaatio on ainoa tie vapauteen, sillä vain meditaatiossa, kun keskittyminen on täydellistä, ihmisen todellinen luonto paljastuu. Muuten saat odottaa aina kuolemaan asti - ja silloinkaan se ei ole täysin varma, sillä ihminen saattaa päätyä johonkin helveteistä tai taivaista, jotka ovat vain välietappeja matkalla täydellisyyteen. Meditaatio onkin sikäli haasteellista, että se ei sovi laiskoille ihmisille ollenkaan. Pitää olla kärsivällisyyttä, täytyy panostaa vuosia ja varautua siihen, ettei mitään mystistäkään tapahdu noina vuosina. Mutta kärsivällisyys palkitaan lopulta!


        Meditoin noin kuukausi sitten melko intensiivisesti kahden viikon ajan. Paastosin myös. Koin suuria haltiotiloja ja näin joitain edellisiä elämiäni. Yllätyksekseni näin itseni hindujoogina! Hän oli hyvin hoikka ja ruskeaihoinen mies. Hänellä oli pitkä parta, ja voi hänen katsettaan - hän oli Jumalasta juopunut, sen paremmin en osaa sitä kuvailla. Hänen katseensa kuvasti täyttä rakkautta, jossa hän eli kenties itsensä jo täysin oivaltaneena. Näin myös näyn, jossa oli kaksi tantrista buddhalaista (tunnetaan myös Tiibetin buddhalaisuutena). He istuivat kahdestaan jossakin huoneessa. Toinen oli vasta nuori mies; vanhempi antoi hänelle opastusta. Tietääkseni jokainen tantrikko ottaa boddhisattvalupauksen, joka merkitsee sitä, että sellaisen valan vannonut syntyy yhä uudelleen johtamaan ihmisiä ja muita olentoja Kirkkaaseen valoon. On mahdollista, että olen jo kokenut kaikki korkeimmat tajunnantilat ja olen täällä vain myötätunnosta muita kohtaan, vaikka niin on vaikea kuvitella jo vaikeuksieni vuoksi; on vaikea päästä oman ahdistukseni yli ja huomata muut, vaikka minulla on suuri sydän.


        Ihminen tulee tänne ohjelmoituna tekemään Kirkkaan valon hänelle antaman tehtävän. Minä olen saanut siitä jotain osviittaa näyissäni. Meditoin siksi, koska se l i s ä ä t i e t o i s u u t t a n i, mikä ei voi olla kuin siunaukseksi!

        Olen kyllä edelleenkin hiukan eri mieltä meditoinnin hyödyllisyydestä koko ihmiskunnalle. Meditointi tuntuu olevan muodissa varsinkin sinkkuihmisillä. Heillä on aikaa itselleen yllinkyllin joten ihmekös se? Ehkä meditointi auttaakin kestämään yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunnetta?

        Ei meikäläisen ole ikinä tarvinnut meditoida tietääkseni, että ihminen on ikuinen henki. Se on itsestäänselvää.

        Olen varmaan vähän tylsimys kun uskon enemmän tiedemiehiin taiteilijoihin yms. kuin meditoijiin. Kun ihminen on löytänyt itsensä, niin uskoisin, että meditointia ei enää tarvitse harjoittaa? Nykymaailma on toki hyvin rauhaton paikka ja hiljentymisestä voi olla paljon hyötyä. Mutta en näe sitä mitenkään välttämättömyytenä. Ehkä myös tämä keski-ikäisyyteni vaikuttaa tähän mielipiteeseeni? Alan olla jo sen verran kokenut, että maailman asiat eivät minua juuri mihinkään hetkauta. En ota stressiä siitä mitä tässä maailmassa ja itselleni tapahtuu. Olen ollut lähes koko ikäni "B-luokan kansalainen" ja jo tottunut tähän osaani. On ollut pakko vain hyväksyä tämä tosiasia ja yrittää unohtaa sen ajattelu.

        Tietysti voisimme miettiä mikä sitten on sitä meditointia? Tarviiko niiden chakrojen paukkua ja kundaliinin virrata vai riittääkö vaikka metsässä hiljaa istuminen? Jos metsässä hiljaa istuminen riittää, niin silloinhan aika moni meistä meditoi aina silloin tällöin.

        Ja kun ihmiset ovat luonteeltaan kovin erilaisia. On vilkkaampia ja rauhallisempia luonteita. Näkisin, että vilkkaammat ihmiset tarvitsevat enemmän hiljentymistä kuin rauhalliset. Itseäni on aina luonnehdittu hyvin rauhalliseksi ihmiseksi tai oikeastaan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Ennen sitä olin erittäin vilkas lapsi. Rauhallisuuteni on tosin järkkynyt erittäin rankalla tavalla puolisen tusinaa kertaa, mutta olen kyennyt sen aina löytämään uudelleen. Ehkä olen joutunut vain koetelluksi? Ja niitähän täällä aina tarvitaan, että pystyisimme kehittymään eteenpäin.

        Ja onhan mulla toki kokemusta itämaisista budolajeista. Ehkä niiden harjoittelussa onkin jotain samaa kuin meditaatiossa?

        Kärsivällisyys on tietenkin suuri hyve. Myönnän olevani aina välillä hyvin laiska ihminen. Se tosin on vanhojen sielujen heikkous. Kun elämiä alkaa olla riittävästi takana, niin miksi hirveästi enää ponnistella? Kaikki on jo nähty, koettu ja tehty. En tosin taida itse olla vielä mikään vanha sielu.

        On tää muuten hienoa, että tänne on eksynyt näin monia oivaltaneita sieluja keskustelemaan! Lisää tätä! ;)


      • kokija
        vänkis kirjoitti:

        Olen kyllä edelleenkin hiukan eri mieltä meditoinnin hyödyllisyydestä koko ihmiskunnalle. Meditointi tuntuu olevan muodissa varsinkin sinkkuihmisillä. Heillä on aikaa itselleen yllinkyllin joten ihmekös se? Ehkä meditointi auttaakin kestämään yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunnetta?

        Ei meikäläisen ole ikinä tarvinnut meditoida tietääkseni, että ihminen on ikuinen henki. Se on itsestäänselvää.

        Olen varmaan vähän tylsimys kun uskon enemmän tiedemiehiin taiteilijoihin yms. kuin meditoijiin. Kun ihminen on löytänyt itsensä, niin uskoisin, että meditointia ei enää tarvitse harjoittaa? Nykymaailma on toki hyvin rauhaton paikka ja hiljentymisestä voi olla paljon hyötyä. Mutta en näe sitä mitenkään välttämättömyytenä. Ehkä myös tämä keski-ikäisyyteni vaikuttaa tähän mielipiteeseeni? Alan olla jo sen verran kokenut, että maailman asiat eivät minua juuri mihinkään hetkauta. En ota stressiä siitä mitä tässä maailmassa ja itselleni tapahtuu. Olen ollut lähes koko ikäni "B-luokan kansalainen" ja jo tottunut tähän osaani. On ollut pakko vain hyväksyä tämä tosiasia ja yrittää unohtaa sen ajattelu.

        Tietysti voisimme miettiä mikä sitten on sitä meditointia? Tarviiko niiden chakrojen paukkua ja kundaliinin virrata vai riittääkö vaikka metsässä hiljaa istuminen? Jos metsässä hiljaa istuminen riittää, niin silloinhan aika moni meistä meditoi aina silloin tällöin.

        Ja kun ihmiset ovat luonteeltaan kovin erilaisia. On vilkkaampia ja rauhallisempia luonteita. Näkisin, että vilkkaammat ihmiset tarvitsevat enemmän hiljentymistä kuin rauhalliset. Itseäni on aina luonnehdittu hyvin rauhalliseksi ihmiseksi tai oikeastaan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Ennen sitä olin erittäin vilkas lapsi. Rauhallisuuteni on tosin järkkynyt erittäin rankalla tavalla puolisen tusinaa kertaa, mutta olen kyennyt sen aina löytämään uudelleen. Ehkä olen joutunut vain koetelluksi? Ja niitähän täällä aina tarvitaan, että pystyisimme kehittymään eteenpäin.

        Ja onhan mulla toki kokemusta itämaisista budolajeista. Ehkä niiden harjoittelussa onkin jotain samaa kuin meditaatiossa?

        Kärsivällisyys on tietenkin suuri hyve. Myönnän olevani aina välillä hyvin laiska ihminen. Se tosin on vanhojen sielujen heikkous. Kun elämiä alkaa olla riittävästi takana, niin miksi hirveästi enää ponnistella? Kaikki on jo nähty, koettu ja tehty. En tosin taida itse olla vielä mikään vanha sielu.

        On tää muuten hienoa, että tänne on eksynyt näin monia oivaltaneita sieluja keskustelemaan! Lisää tätä! ;)

        Ei tarvitse meditoida, riittää että on hiljaa, sulautuu kosmokseen ja erillisyys muuntuu ykseydeksi. Oivalllus muuntuu oivaltamattomuudeksi, koska shunyassa ei ole oivaltaneita eikä tietoa, ei myöskään tietäjää. On tietoisuus, joka vain on. Tämä oleminen on siunaus ihmiskunnalle.

        Tämä on päämäärä joka ei ole päämäärä.

        Ja toisin sanoin...kyllä, työ on oikein hyvä ihmiskunnan hyväksi, se on sama asia mitä edellä kerrottiin meditaatiosta joka on ei-meditaatio. Oikeassa altruistisessa työssä ihminen unohtaa itsensä ---> tulos on sama kuin meditaatiossa jossa unohdetaan meditaatio (menditaation unohtaminen on meditoiminen ei-meditaatiolla).

        Nämä ovat vain eri näkökulmia samaan ykseyteen.


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Sitä olen opetellut koko elämäni kun sen ensi kerran keksin 19-vuotiaana. Se on jotain muuta kuin ajatuksiin vaipumista, mikä on tuttua varhaisemmaltakin ajalta. Nyt kun esim. tuo Eckhart Tolle alkoi sitä hehkuttamaan niin innostuin että hän on keksinyt ihan vanhan jutun, ei siinä mitään uutta, mutta se on tavattoman vaikeaa ja koko elämän tärkeimpiä ellei tärkein asia! (jos nyt ylipäänsä mitään tärkeää onkaan..)

        Kun ensi kerran alkaa lähestymään nykyhetkeä niin sekä menneisyys että tulevaisuuden kuvitelmat pukkaavat päälle, ne tulevat käsittelyyn ja se ei ole mukavaa. Luultavasti kun ihminen on täysin nykyhetkessä niin hänen olemuksensa on täysin eheytynyt, jotkut sanovat sitä valaistumiseksi. Me voimme lähestyä sitä ollen yhä enemmän ja enemmän läsnä, ja toden totta ajatukset siinä lopulta alkavat hiljenemään kun ensitaistelu on käyty päälle käyvien karkeampien ajatusten, tunteiden ja mielikuvien kanssa.

        Voi olla että ajatukset eivät kokonaan lakkaa pyörimästä ympärillä niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, mutta me voimme elää hiljaisemmassa olotilassa, niinkuin pyörremyrskyn silmässä. Pyöremyrskyn silmässä on tyyntä ja vain ympärillä viuhuu, mutta se ei kosketa itseä.

        Kyllä nämä ovat sellaisia step-by-step -prosesseja. Moderni psykologia on jo tämänkin keksinyt, eli kuulemma psykologeja opetetaan olemaan ainakin jossain määrin tiedostavasti ja tarkkailevasti läsnä tässä hetkessä, kun kuuntelevat asiakkaita.

        Luin äskettäin yhden artikkelin missä ilmaistiin erään psykiatrin toimesta että depersonaalisaatio ja satori viittaavat kaiketi samaan asiaan. Persoona kun vähitellen hälvenee depersonalisaation kautta niin se korvautuu universaalimmalla suhtautumisella. On mielipiteitä siis ammattilaistenkin puolella siihen suuntaan, että depersonalisaatio ei välttämättä aina ole negatiivinen ilmiö.

        Mutta ei tuo niin vain käy, niin että se olisi päällä 24/7. On yllättävän haastavaa olla täydellisen depersonalisoitu pysyvästi :D

        Juu. Mutta jos sekunnin silloin ja toisen tällöin edes pystyy olemaan sisäisesti kälättämättä eli ylläpitämättä egominuutta, niin ehkä voi sillä tavoin saada aikaiseksi pikkuruisia reikiä egoon niin että lopulta koko kudos lähtee purkautumaan laajemmassakin mittakaavassa hajalle. Voi tulla isompia aukkoja eli hetkiä jolloin ei tarvitse haahuilla egonsa ympäri mennen ja tullen, vaan voikin pysytellä siinä mainitsemassasi myrskyn silmässä.

        Ajoittain itselläni on ollut kausia jolloin mieli hiljenee luontaisesti, sitten on pitkiäkin kausia ettei oikein mitään tapahdu ja on vain elettävä tavallista elämää murheineen ja huolineen. Mutta eihän sitä tiedä josko taustalla kuitenkin tapahtuu jonkinlaista kehitystä ihan salaa ja hiljaa. Tähän ainakin itse perustan päivittäisen jaksamiseni - minusta kun on aika vastenmielistä olla ego-ihminen ja ottaa tätä elämää kaikkinensa niin kauhean todesta. Jos vakuuttuisin että muuta ei voi olla kuin se rooli mikä itsekullekin paiskautuu, niin eihän tätä jaksaisi. Elämä on kumminkin aika kornia ja banaalia jos ihminen oikein jämähtää egorooliinsa...


      • vänkis
        kokija kirjoitti:

        Ei tarvitse meditoida, riittää että on hiljaa, sulautuu kosmokseen ja erillisyys muuntuu ykseydeksi. Oivalllus muuntuu oivaltamattomuudeksi, koska shunyassa ei ole oivaltaneita eikä tietoa, ei myöskään tietäjää. On tietoisuus, joka vain on. Tämä oleminen on siunaus ihmiskunnalle.

        Tämä on päämäärä joka ei ole päämäärä.

        Ja toisin sanoin...kyllä, työ on oikein hyvä ihmiskunnan hyväksi, se on sama asia mitä edellä kerrottiin meditaatiosta joka on ei-meditaatio. Oikeassa altruistisessa työssä ihminen unohtaa itsensä ---> tulos on sama kuin meditaatiossa jossa unohdetaan meditaatio (menditaation unohtaminen on meditoiminen ei-meditaatiolla).

        Nämä ovat vain eri näkökulmia samaan ykseyteen.

        Olemme harvinaisen paljon samaa mieltä. Maailma on paradoksi.

        Auttamalla itseään auttaa koko maailmankaikkeutta. ;)


      • kokija
        Qadesha kirjoitti:

        Juu. Mutta jos sekunnin silloin ja toisen tällöin edes pystyy olemaan sisäisesti kälättämättä eli ylläpitämättä egominuutta, niin ehkä voi sillä tavoin saada aikaiseksi pikkuruisia reikiä egoon niin että lopulta koko kudos lähtee purkautumaan laajemmassakin mittakaavassa hajalle. Voi tulla isompia aukkoja eli hetkiä jolloin ei tarvitse haahuilla egonsa ympäri mennen ja tullen, vaan voikin pysytellä siinä mainitsemassasi myrskyn silmässä.

        Ajoittain itselläni on ollut kausia jolloin mieli hiljenee luontaisesti, sitten on pitkiäkin kausia ettei oikein mitään tapahdu ja on vain elettävä tavallista elämää murheineen ja huolineen. Mutta eihän sitä tiedä josko taustalla kuitenkin tapahtuu jonkinlaista kehitystä ihan salaa ja hiljaa. Tähän ainakin itse perustan päivittäisen jaksamiseni - minusta kun on aika vastenmielistä olla ego-ihminen ja ottaa tätä elämää kaikkinensa niin kauhean todesta. Jos vakuuttuisin että muuta ei voi olla kuin se rooli mikä itsekullekin paiskautuu, niin eihän tätä jaksaisi. Elämä on kumminkin aika kornia ja banaalia jos ihminen oikein jämähtää egorooliinsa...

        Kun elämän perusvire on optimistinen niin se on sitä kehityksen virrassa olemista. Staattiselta vaikuttavaa myrskyn silmä -ideaa voisi myös kehittää edelleen "ajatusten aalloiksi". Mieltä ei tarvitsekaan välttämättä hiljentämällä hiljentää jos ratsastaa ajatuksilla ja tuntemuksilla, ollen samassa tahdissa niiden kanssa. Ratsastaa siinä hiljaisuudessa pyörremyrskyn olemuksen sisällä, se on tässä maailmassa, ollen sellainen hiljainen ratsastaja. Maailman ja mielen yhteys, sen vuoksi me voimme ylipäänsä havaita maailman koska se on yhteydessä mieleen tai on itse samaa mieltä.

        " Ajoittain itselläni on ollut kausia jolloin mieli hiljenee luontaisesti, sitten on pitkiäkin kausia ettei oikein mitään tapahdu ja on vain elettävä tavallista elämää murheineen ja huolineen. "

        Tulee mieleen Marpa joka itki kun hänen lapsensa kuoli. Hämmästyneinä häneltä kysyttiin: "Mutta mestari, kuinka sinä voit itkeä tuolla tavoin? Sinähän olet opettanut meille, että kaikki on pelkkää pysymättömyyttä, illuusiota?" "Niinhän se tosiaankin on", vastasi Marpa, "ja lapsen menetys on kaikista illuusioista tuskallisin".

        Surun ja tuskan välttäminen ei ole siis päämäärä, johon tekstisi viittaa, tuntemuksia tulee varmasti kaikille, koska me olemme yhteydessä maailmaan. Mutta meidän ei tarvitse ottaa surusta ja tuskasta mitään henkilökohtaista stressiä, se on Marpan ihmeellinen opetus. Marpa ratsasti tuntemusten aalloilla ollen niihin takertumatta ja oli vapaa.

        Ihmeellinen systeemi tämä maailma.


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Kun elämän perusvire on optimistinen niin se on sitä kehityksen virrassa olemista. Staattiselta vaikuttavaa myrskyn silmä -ideaa voisi myös kehittää edelleen "ajatusten aalloiksi". Mieltä ei tarvitsekaan välttämättä hiljentämällä hiljentää jos ratsastaa ajatuksilla ja tuntemuksilla, ollen samassa tahdissa niiden kanssa. Ratsastaa siinä hiljaisuudessa pyörremyrskyn olemuksen sisällä, se on tässä maailmassa, ollen sellainen hiljainen ratsastaja. Maailman ja mielen yhteys, sen vuoksi me voimme ylipäänsä havaita maailman koska se on yhteydessä mieleen tai on itse samaa mieltä.

        " Ajoittain itselläni on ollut kausia jolloin mieli hiljenee luontaisesti, sitten on pitkiäkin kausia ettei oikein mitään tapahdu ja on vain elettävä tavallista elämää murheineen ja huolineen. "

        Tulee mieleen Marpa joka itki kun hänen lapsensa kuoli. Hämmästyneinä häneltä kysyttiin: "Mutta mestari, kuinka sinä voit itkeä tuolla tavoin? Sinähän olet opettanut meille, että kaikki on pelkkää pysymättömyyttä, illuusiota?" "Niinhän se tosiaankin on", vastasi Marpa, "ja lapsen menetys on kaikista illuusioista tuskallisin".

        Surun ja tuskan välttäminen ei ole siis päämäärä, johon tekstisi viittaa, tuntemuksia tulee varmasti kaikille, koska me olemme yhteydessä maailmaan. Mutta meidän ei tarvitse ottaa surusta ja tuskasta mitään henkilökohtaista stressiä, se on Marpan ihmeellinen opetus. Marpa ratsasti tuntemusten aalloilla ollen niihin takertumatta ja oli vapaa.

        Ihmeellinen systeemi tämä maailma.

        Ei niitä välttää voi, ei. Se vain se suhtautuminen... Jääkö niihin oikein vellomaan vai antaako syvimpienkin tunteiden tulla, olla ja mennä vähän kuin sää. Tätä asiaa on kauhean vaikea puhua läpi, kun helposti menee liikaa jompaankumpaan äärimmäisyyteen. Voi tulla vaikutelma että etsin jotain totaalista jääkylmyyttä jossa mikään ei tunnu enää miltään, mutta jospa en nyt kuitenkaan... Sellainen jonkinlainen hyväksyvyys, koko olemassaolon ja elämän kunnioittaminen sellaisenaan ja valikoimatta sieltä että tämän haluan, tätä en, se on ehkä se mitä kohti mieluiten haluaisin kulkea vaikka jokin pikkuminä vastaan piipittäisikin. Tai karjuisi... Se pikku kun on aika paha isottelemaan. :P


      • joku vaan
        souldaughter kirjoitti:

        Ja sinä kehtaat julistaa, että kukaan ei voi muistaa edellisiä elämiään kun niitä ei ole ollut? Kovin ylimielistä, mutta niin uskovaisille tyypillistä käytöstä.
        Voi sinua. Usko vain rauhassa siihen Raamattuusi ja Jeesukseen (minäkin uskon häneen, mutta eri tavalla kuin sinä), mutta ÄLÄ TUPUTA uskontoasi täällä, ole hyvä.

        En ole julistellut mitään vaan yksinkertaisesti kertonut sellaisen toduuden jonka moni lapsikin tietää. Jos totuus on sinusta ylimielistä niin etkö sinä silloin uskokin ennemmin valheeseen?

        Sanot uskovasi Jeesukseen mutta mihin Jeesukseen? Et usko Raamatussa olevaan jeesukseen sillä Raamatussahan on sanottu millainen Jeesus on mutta sinun Jeesuksesi on ihan erilainen. Voisiko se olla vaikka Jesús Polanco Gutiérrez, espanjalainen liikemies johon uskot? Heillä nyt vaan sattuu olemaan samat etunimet.

        Koska ihmisillä ei ole aikaisempia elämiä niin niitä ei voi muistaa. Jos ylikorostuneella mielikuvituksella varustettu henkilö kertoo satujaan niin se ei tee niistä saduista totta vaikka hän kuinka väittäisi niiden olevan totta. Vaikka väittäisi Jesús Polanco Gutiérrez nimeen.

        Onko nuo tyttöjen raiskaukset sinullekin keino oppia kuten joillekin täällä oleville jälleensyntyjille ne ovat? Vai onko sinulla noihin asioihin "oma totuus"? Jälleensyntymissadunhan saa jokainen siihen uskova muokata itselleen sopivaksi.


      • vänkis kirjoitti:

        Olen kyllä edelleenkin hiukan eri mieltä meditoinnin hyödyllisyydestä koko ihmiskunnalle. Meditointi tuntuu olevan muodissa varsinkin sinkkuihmisillä. Heillä on aikaa itselleen yllinkyllin joten ihmekös se? Ehkä meditointi auttaakin kestämään yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunnetta?

        Ei meikäläisen ole ikinä tarvinnut meditoida tietääkseni, että ihminen on ikuinen henki. Se on itsestäänselvää.

        Olen varmaan vähän tylsimys kun uskon enemmän tiedemiehiin taiteilijoihin yms. kuin meditoijiin. Kun ihminen on löytänyt itsensä, niin uskoisin, että meditointia ei enää tarvitse harjoittaa? Nykymaailma on toki hyvin rauhaton paikka ja hiljentymisestä voi olla paljon hyötyä. Mutta en näe sitä mitenkään välttämättömyytenä. Ehkä myös tämä keski-ikäisyyteni vaikuttaa tähän mielipiteeseeni? Alan olla jo sen verran kokenut, että maailman asiat eivät minua juuri mihinkään hetkauta. En ota stressiä siitä mitä tässä maailmassa ja itselleni tapahtuu. Olen ollut lähes koko ikäni "B-luokan kansalainen" ja jo tottunut tähän osaani. On ollut pakko vain hyväksyä tämä tosiasia ja yrittää unohtaa sen ajattelu.

        Tietysti voisimme miettiä mikä sitten on sitä meditointia? Tarviiko niiden chakrojen paukkua ja kundaliinin virrata vai riittääkö vaikka metsässä hiljaa istuminen? Jos metsässä hiljaa istuminen riittää, niin silloinhan aika moni meistä meditoi aina silloin tällöin.

        Ja kun ihmiset ovat luonteeltaan kovin erilaisia. On vilkkaampia ja rauhallisempia luonteita. Näkisin, että vilkkaammat ihmiset tarvitsevat enemmän hiljentymistä kuin rauhalliset. Itseäni on aina luonnehdittu hyvin rauhalliseksi ihmiseksi tai oikeastaan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Ennen sitä olin erittäin vilkas lapsi. Rauhallisuuteni on tosin järkkynyt erittäin rankalla tavalla puolisen tusinaa kertaa, mutta olen kyennyt sen aina löytämään uudelleen. Ehkä olen joutunut vain koetelluksi? Ja niitähän täällä aina tarvitaan, että pystyisimme kehittymään eteenpäin.

        Ja onhan mulla toki kokemusta itämaisista budolajeista. Ehkä niiden harjoittelussa onkin jotain samaa kuin meditaatiossa?

        Kärsivällisyys on tietenkin suuri hyve. Myönnän olevani aina välillä hyvin laiska ihminen. Se tosin on vanhojen sielujen heikkous. Kun elämiä alkaa olla riittävästi takana, niin miksi hirveästi enää ponnistella? Kaikki on jo nähty, koettu ja tehty. En tosin taida itse olla vielä mikään vanha sielu.

        On tää muuten hienoa, että tänne on eksynyt näin monia oivaltaneita sieluja keskustelemaan! Lisää tätä! ;)

        Voin sanoa, että meditointi on auttanut minua sietämään yksinäisyyttä. En liioittele, jos sanon, että en olisi pärjännyt ilman henkisiä harjoituksia. En usko muutenkaan parisuhteen kaikkivoipuuteen. Ihmiset hakevat valitettavan usein toisesta omaa ideaaliaan, joka ei tietenkään voi pitää paikkaansa tosielämässä, vaan edessä on pettymys ennemmin tai myöhemmin. Minä ottaisin sellaisen kumppaniksi, joka on tietoisesti kasvun tiellä, pyrkii kohti Jumalaa päivittäisessä elämässä.

        Miten niin jumaluutesi on itsestään selvää? Oletko päätellyt sen? Jos niin, miten? Jooga tähtää siihen, että ihminen saa lopullisen varmuuden jumaluudestaan. Siitä seuraavat erilaiset siddhit, erikoisvoimat, joista voit lukea vaikka Paramahanda Yoganandan kirjasta Joogin elämäkerta (Autobiography of a yogi). Kaiken avain on itsetuntemus. Tunnetko sinä itsesi täysin?

        Minä pidän hiljaisuudesta, toiset pitävät toiminnasta. Minusta toiminta on melko turhaa, kun taas hiljaisuudessa voi ymmärtää todellisen olemuksensa, joten valinta on helppo tehdä. Jotkut pystyvät yhdistämään nämä, mutta pelkäänpä, että se ei ole mahdollista minulle, joten valitsen mieluummin itsetuntemuksen tien, vaikka joudun elämään materiaalisesti puutteessa. Jumala kyllä ruokkii ja majoittaa uskottunsa! Olen oppinut tyytymään vähään jo näin nuorena. Se on hyvä puoleni.

        "Content makes poor men rich; discontentment makes rich men poor." - Benjamin Franklin

        Joku voi mutista "realismista" ja välttämättömyydestä tehdä sitä ja tätä, mutta minulle ne ovat vain ennakkoluuloja.

        Meditoinnin päämäärä on supertietoisuus, josta saat hyvän kuvauksen tästä Gopi Krishnan kokemuksesta. Hän kuvaa kundaliinin nousuaan:
        "Entirely unprepared for such a development, I was completely taken by surprise; but regaining my self-control, keeping my mind on the point of concentration. The illumination grew brighter and brighter, the roaring louder, I experienced a rocking sensation and then felt myself slipping out of my body, entirely enveloped in a halo of light. It is impossible to describe the experience accurately. I felt the point of consciousness that was myself growing wider surrounded by waves of light. It grew wider and wider, spreading outward while the body, normally the immediate object of its perception, appeared to have receded into the distance until I became entirely unconscious of it. I was now all consciousness without any outline, without any idea of corporeal appendage, without any feeling or sensation coming from the senses, immersed in a sea of light simultaneously conscious and aware at every point, spread out, as it were, in all directions without any barrier or material obstruction. I was no longer myself, or to be more accurate, no longer as I knew myself to be, a small point of awareness confined to a body, but instead was a vast circle of consciousness in which the body was but a point, bathed in light and in a state of exultation and happiness impossible to describe."
        http://en.wikipedia.org/wiki/Pandit_Gopi_Krishna

        Maailma voi suosia ekstrovertteja. Kärsin aikoinani siitä, että olen introvertti - mutta introvertilla on paremmat mahdollisuudet näihin yliaistillisiin kokemuksiin.


      • vänkis
        Erjuth kirjoitti:

        Voin sanoa, että meditointi on auttanut minua sietämään yksinäisyyttä. En liioittele, jos sanon, että en olisi pärjännyt ilman henkisiä harjoituksia. En usko muutenkaan parisuhteen kaikkivoipuuteen. Ihmiset hakevat valitettavan usein toisesta omaa ideaaliaan, joka ei tietenkään voi pitää paikkaansa tosielämässä, vaan edessä on pettymys ennemmin tai myöhemmin. Minä ottaisin sellaisen kumppaniksi, joka on tietoisesti kasvun tiellä, pyrkii kohti Jumalaa päivittäisessä elämässä.

        Miten niin jumaluutesi on itsestään selvää? Oletko päätellyt sen? Jos niin, miten? Jooga tähtää siihen, että ihminen saa lopullisen varmuuden jumaluudestaan. Siitä seuraavat erilaiset siddhit, erikoisvoimat, joista voit lukea vaikka Paramahanda Yoganandan kirjasta Joogin elämäkerta (Autobiography of a yogi). Kaiken avain on itsetuntemus. Tunnetko sinä itsesi täysin?

        Minä pidän hiljaisuudesta, toiset pitävät toiminnasta. Minusta toiminta on melko turhaa, kun taas hiljaisuudessa voi ymmärtää todellisen olemuksensa, joten valinta on helppo tehdä. Jotkut pystyvät yhdistämään nämä, mutta pelkäänpä, että se ei ole mahdollista minulle, joten valitsen mieluummin itsetuntemuksen tien, vaikka joudun elämään materiaalisesti puutteessa. Jumala kyllä ruokkii ja majoittaa uskottunsa! Olen oppinut tyytymään vähään jo näin nuorena. Se on hyvä puoleni.

        "Content makes poor men rich; discontentment makes rich men poor." - Benjamin Franklin

        Joku voi mutista "realismista" ja välttämättömyydestä tehdä sitä ja tätä, mutta minulle ne ovat vain ennakkoluuloja.

        Meditoinnin päämäärä on supertietoisuus, josta saat hyvän kuvauksen tästä Gopi Krishnan kokemuksesta. Hän kuvaa kundaliinin nousuaan:
        "Entirely unprepared for such a development, I was completely taken by surprise; but regaining my self-control, keeping my mind on the point of concentration. The illumination grew brighter and brighter, the roaring louder, I experienced a rocking sensation and then felt myself slipping out of my body, entirely enveloped in a halo of light. It is impossible to describe the experience accurately. I felt the point of consciousness that was myself growing wider surrounded by waves of light. It grew wider and wider, spreading outward while the body, normally the immediate object of its perception, appeared to have receded into the distance until I became entirely unconscious of it. I was now all consciousness without any outline, without any idea of corporeal appendage, without any feeling or sensation coming from the senses, immersed in a sea of light simultaneously conscious and aware at every point, spread out, as it were, in all directions without any barrier or material obstruction. I was no longer myself, or to be more accurate, no longer as I knew myself to be, a small point of awareness confined to a body, but instead was a vast circle of consciousness in which the body was but a point, bathed in light and in a state of exultation and happiness impossible to describe."
        http://en.wikipedia.org/wiki/Pandit_Gopi_Krishna

        Maailma voi suosia ekstrovertteja. Kärsin aikoinani siitä, että olen introvertti - mutta introvertilla on paremmat mahdollisuudet näihin yliaistillisiin kokemuksiin.

        Näin sen itsekin näen, että meditointi voi olla yksinäiselle todellinen pelastusrengas. Täällä Suomessahan moni yksinäinen sortuu alkoholismiinkin kun ei oikein löydä elämälleen suuntaa.

        Mä taidan olla niitä ihmisiä, jotka nauttii sekä hälystä, että hiljaisuudesta. Musiikkimakunikin on raskaasta rokista klassiseen. Väittävät muuten, että klassisen ja hevin kuuntelijat ovat yllättävän samanlaisia ihmisiä.

        Parisuhde onkin aika haasteellista. Ja usein ne ovat vielä karmallisiakin. Joudumme elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei todellakaan ole ideaalinen kumppanimme tai parisielumme. Raskasta, mutta erittäin opettavaista. On tietenkin totta sekin, että ihmiset rakastuvat usein siihen mielikuvaan, jonka he ovat jostain ihmisestä itselleen muodostaneet. Ja kun tämä mielikuva ei sitten vastaakaan todellisuutta, niin illuusio murtuu ja "rakkaus" katoaa. Joskus järjestetyistä avioiliitoista sanotaan, että ihmiset ovat oppineet niissä rakastamaan toisiaan. Tässä onkin se punainen lanka. Ihmisen pitää OPPIA rakastamaan. Se ei tule automaattisesti. Ja se on todella rankka ja tuskallinen prosessi. Tietysti se alkaa aina itsestä. Ihmisen pitää ensin opetella rakastamaan itseään ja vasta sitten hän osaa rakastaa muitakin. Pitää tietenkin muistaa, että on olemassa vääränlaista itserakkautta, narsismia. Pitää myös oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan.

        Sinä taidat vältellä parisuhdetta koska selvästi pelkäät pettyväsi? Varmasti hyvin yleinen pelko. No, ehkä se ei sitten ole tämän elämäsi juttu ollenkaan? Olethan tosin vielä nuori henkilö ja asiat voivat muuttua. Ja ehkä löydätkin vielä joskus jonkun henkisemmän naisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinäkin.

        Sehän on aika selvää, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ainakaan kovin pitkiä aikoja Yksinäiset kuolevatkin aikaisemmin kuin muut ihmiset.

        On aika kova väite, että tuntee itsensä läpikotaisin. Kyllä mä kuitenkin tunnen tuntevani itseni aika hyvin. Niin hyvät kuin pahatkin puoleni. Oikeastaan voisin olla ihan kuka tahansa meistä: Rikas tai kerjäläinen, kaunis tai ruma, älykäs tai tyhmä jne. jne.

        Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä. Täytyy tunnustaa tosiasiat, jotta voisi viisastua. Huomata, että voisin olla kuin kuka tahansa meistä. Hyvä tai paha, rakastettu tai vihattu. En tiedä sitten onko ihmisten viha jopa puhdistavaa? Kuka haluaisi elää Juudaksen kohtalon? Juudaksen evankeliumissa Jeesus taitaa sanoa Juudakselle jotenkin, että Juudasta tullaan vihaamaan erittäin paljon tekonsa vuoksi, mutta hän on siksi suurin kaikista. Ja pitää muistaa, että ilman Juudasta koko kristinusko olisi jäänyt syntymättä. Mitään lunastusoppia ei olisi olemassakaan. Tämä on tietenkin asioiden esoteerinen puoli, joita vain harva ymmärtää.

        Kun meikäläinenkin uskoo reinkarnaatioon, niin uskon eläneeni täällä monta kertaa aiemminkin. Ja itsetuntemuksenikin on lisääntynyt elämä elämältä. Sehän niiden elämien tarkoituksena onkin, että oppisimme koko ajan tuntemaan itsemme paremmin kokemalla kaiken mahdollisimman monelta eri kantilta. Minulla on erittäin voimakas tunne siitä, että olen tehnyt paljon pahaakin edellisissä elämissäni. Näkisin, että kukaan ei ole kuitenkaan turvassa tältä asialta? Jokainen meistä sortuu suureen pahaankin jossain elämässään. Muuten meiltä jäisi tärkeä osa itsestämme kokonaan oppimatta.

        Mistä sitten tiedän, että meissä on jumaluuden kipinä? Ehkä siitä, että olen elänyt tarpeeksi monta elämää tietääkseni sen itsestäänselväksi? Joskus kamppailin kovastikin Jumalaa vastaan ja syytin häntä kaikesta tästä tuskastani. Siitä miksi hän halusi rangaista minua hulluudella ja rumuudella, hyvää ihmistä, joka ei halua kenellekään mitään pahaa? Jo lapsesta saakka minulla on muutenkin ollut erittäin voimakas oikeellisuudentaju kaikkia ihmisiä kohtaan. Siitä se kaikki lähti liikkeelle. Enkä usko, että olisin voinut sitä mitenkään välttää. Jos haluaa paljon, on myös varauduttava kestämään paljon. Oikeasti kaikki tämä onkin ollut vain suuri siunaus. Jos haluaa taivaaseen, on kestettävä ensin helvetti!

        Meissä on se samaa, että emme molemmat välitä juurikaan materiaalisesta hyvästä. Meikäläinen perheellisenä joutuu tietenkin aina välillä ikävään tilanteeseen kun ei ole rahaa juuri mihinkään ja koen perheeni ja parisuhteeni aina välillä vähän kärsivän siitä. Se ei kuitenkaan syö yhtään miehistä itsetuntoani. Siinäkin auttaa valtavasti itsetuntemukseni. Olen tehnyt sen itselleni ja muillekin selväksi, että olen vain köyhä ja melko yksinkertainen ihminen, mutta teen kuitenkin parhaani perheeni eteen. Eikä ole perheeni vielä nälkää joutunut näkemään. Toisin kuin varmaan yli 90% muusta ihmiskunnasta.

        Ja elämä joka on keskittynyt vain tähän maalliseen materiaan on lähes hukkaan heitetty elämä!

        Oikeastaan mua ei kiinnosta ihmisten mystiset kokemukset. Mulla oli sillon parikymppisenä kielillä puhumista ja vaikka mitä kummallista ihan tarpeeksi. Näin demoneita ja vaikka mitä! Mutta ehkä kaikki on vaan auttanut näkemään Jumalan Rakkaudenkin paljon, paljon selvemmin kuin mihin ihmiset yleensä pystyvät? Jokainen päivä on tehnyt minusta paremmin itsensä tuntevan ihmisen?

        Tai sitten en tiedä enää mistään mitään! ;) Eikä sekään mua enää yhtään häiritsisi. :) Samma se! :)


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Voin sanoa, että meditointi on auttanut minua sietämään yksinäisyyttä. En liioittele, jos sanon, että en olisi pärjännyt ilman henkisiä harjoituksia. En usko muutenkaan parisuhteen kaikkivoipuuteen. Ihmiset hakevat valitettavan usein toisesta omaa ideaaliaan, joka ei tietenkään voi pitää paikkaansa tosielämässä, vaan edessä on pettymys ennemmin tai myöhemmin. Minä ottaisin sellaisen kumppaniksi, joka on tietoisesti kasvun tiellä, pyrkii kohti Jumalaa päivittäisessä elämässä.

        Miten niin jumaluutesi on itsestään selvää? Oletko päätellyt sen? Jos niin, miten? Jooga tähtää siihen, että ihminen saa lopullisen varmuuden jumaluudestaan. Siitä seuraavat erilaiset siddhit, erikoisvoimat, joista voit lukea vaikka Paramahanda Yoganandan kirjasta Joogin elämäkerta (Autobiography of a yogi). Kaiken avain on itsetuntemus. Tunnetko sinä itsesi täysin?

        Minä pidän hiljaisuudesta, toiset pitävät toiminnasta. Minusta toiminta on melko turhaa, kun taas hiljaisuudessa voi ymmärtää todellisen olemuksensa, joten valinta on helppo tehdä. Jotkut pystyvät yhdistämään nämä, mutta pelkäänpä, että se ei ole mahdollista minulle, joten valitsen mieluummin itsetuntemuksen tien, vaikka joudun elämään materiaalisesti puutteessa. Jumala kyllä ruokkii ja majoittaa uskottunsa! Olen oppinut tyytymään vähään jo näin nuorena. Se on hyvä puoleni.

        "Content makes poor men rich; discontentment makes rich men poor." - Benjamin Franklin

        Joku voi mutista "realismista" ja välttämättömyydestä tehdä sitä ja tätä, mutta minulle ne ovat vain ennakkoluuloja.

        Meditoinnin päämäärä on supertietoisuus, josta saat hyvän kuvauksen tästä Gopi Krishnan kokemuksesta. Hän kuvaa kundaliinin nousuaan:
        "Entirely unprepared for such a development, I was completely taken by surprise; but regaining my self-control, keeping my mind on the point of concentration. The illumination grew brighter and brighter, the roaring louder, I experienced a rocking sensation and then felt myself slipping out of my body, entirely enveloped in a halo of light. It is impossible to describe the experience accurately. I felt the point of consciousness that was myself growing wider surrounded by waves of light. It grew wider and wider, spreading outward while the body, normally the immediate object of its perception, appeared to have receded into the distance until I became entirely unconscious of it. I was now all consciousness without any outline, without any idea of corporeal appendage, without any feeling or sensation coming from the senses, immersed in a sea of light simultaneously conscious and aware at every point, spread out, as it were, in all directions without any barrier or material obstruction. I was no longer myself, or to be more accurate, no longer as I knew myself to be, a small point of awareness confined to a body, but instead was a vast circle of consciousness in which the body was but a point, bathed in light and in a state of exultation and happiness impossible to describe."
        http://en.wikipedia.org/wiki/Pandit_Gopi_Krishna

        Maailma voi suosia ekstrovertteja. Kärsin aikoinani siitä, että olen introvertti - mutta introvertilla on paremmat mahdollisuudet näihin yliaistillisiin kokemuksiin.

        > I was no longer myself, or to be more accurate, no longer as I knew myself to be, a small point of awareness confined to a body, but instead was a vast circle of consciousness in which the body was but a point, bathed in light and in a state of exultation and happiness impossible to describe >


        Tuollainen on uusi syntyvä ihmisrotu. Tietoisuus on huomattavasti laajempi kuin kehotietoisuus. Sitä voi kuvata niin että 90% tietoisuudesta on kehon ympärillä, 10% kehon sisällä (summittainen arvio). 100 % on koko ihminen, ja kehotietoisuus muodostaa vain pikkuruisen osan siitä. Olemme olleet koko ajan tuo "uusi" ihminen, mutta aiemmin emme vain tiedostaneet sitä.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        > I was no longer myself, or to be more accurate, no longer as I knew myself to be, a small point of awareness confined to a body, but instead was a vast circle of consciousness in which the body was but a point, bathed in light and in a state of exultation and happiness impossible to describe >


        Tuollainen on uusi syntyvä ihmisrotu. Tietoisuus on huomattavasti laajempi kuin kehotietoisuus. Sitä voi kuvata niin että 90% tietoisuudesta on kehon ympärillä, 10% kehon sisällä (summittainen arvio). 100 % on koko ihminen, ja kehotietoisuus muodostaa vain pikkuruisen osan siitä. Olemme olleet koko ajan tuo "uusi" ihminen, mutta aiemmin emme vain tiedostaneet sitä.

        Syntyvälle ihmisrodulle on ominaista uusi määräävä laadullisuus: olemme yhteydessä toisiimme, olemme osa samaa ääretöntä olemusta. Tämä tietoisuus lopettaa sodat ja synnyttää ennennäkemättömän rauhan maan päälle.

        Miten sen saavuttaa? Menetelmällä jos toisellakin, jopa ilman menetelmää kun elää miten parhaaksi sisimmässään näkee. Kaikille on kuitenkin yhteistä se että entinen minä unohdetaan, jolloin huomio on kokonaisuudessa. Kokonaisuuteen kuuluu tietysti myös entinen pikkuruinen kehotietoisuus, mutta nyt sillä ei ole erikoisasemaa muihin kehoihin verrattuna. Uusi kehotietoisuus käsittää sen, että me olemmekin yhden olennon osia.

        Tämä on supermielen saavuttaminen, joka ei ole lopullinen valaistuminen suinkaan. Kehitys ei pääty koskaan.


      • vänkis kirjoitti:

        Näin sen itsekin näen, että meditointi voi olla yksinäiselle todellinen pelastusrengas. Täällä Suomessahan moni yksinäinen sortuu alkoholismiinkin kun ei oikein löydä elämälleen suuntaa.

        Mä taidan olla niitä ihmisiä, jotka nauttii sekä hälystä, että hiljaisuudesta. Musiikkimakunikin on raskaasta rokista klassiseen. Väittävät muuten, että klassisen ja hevin kuuntelijat ovat yllättävän samanlaisia ihmisiä.

        Parisuhde onkin aika haasteellista. Ja usein ne ovat vielä karmallisiakin. Joudumme elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei todellakaan ole ideaalinen kumppanimme tai parisielumme. Raskasta, mutta erittäin opettavaista. On tietenkin totta sekin, että ihmiset rakastuvat usein siihen mielikuvaan, jonka he ovat jostain ihmisestä itselleen muodostaneet. Ja kun tämä mielikuva ei sitten vastaakaan todellisuutta, niin illuusio murtuu ja "rakkaus" katoaa. Joskus järjestetyistä avioiliitoista sanotaan, että ihmiset ovat oppineet niissä rakastamaan toisiaan. Tässä onkin se punainen lanka. Ihmisen pitää OPPIA rakastamaan. Se ei tule automaattisesti. Ja se on todella rankka ja tuskallinen prosessi. Tietysti se alkaa aina itsestä. Ihmisen pitää ensin opetella rakastamaan itseään ja vasta sitten hän osaa rakastaa muitakin. Pitää tietenkin muistaa, että on olemassa vääränlaista itserakkautta, narsismia. Pitää myös oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan.

        Sinä taidat vältellä parisuhdetta koska selvästi pelkäät pettyväsi? Varmasti hyvin yleinen pelko. No, ehkä se ei sitten ole tämän elämäsi juttu ollenkaan? Olethan tosin vielä nuori henkilö ja asiat voivat muuttua. Ja ehkä löydätkin vielä joskus jonkun henkisemmän naisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinäkin.

        Sehän on aika selvää, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ainakaan kovin pitkiä aikoja Yksinäiset kuolevatkin aikaisemmin kuin muut ihmiset.

        On aika kova väite, että tuntee itsensä läpikotaisin. Kyllä mä kuitenkin tunnen tuntevani itseni aika hyvin. Niin hyvät kuin pahatkin puoleni. Oikeastaan voisin olla ihan kuka tahansa meistä: Rikas tai kerjäläinen, kaunis tai ruma, älykäs tai tyhmä jne. jne.

        Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä. Täytyy tunnustaa tosiasiat, jotta voisi viisastua. Huomata, että voisin olla kuin kuka tahansa meistä. Hyvä tai paha, rakastettu tai vihattu. En tiedä sitten onko ihmisten viha jopa puhdistavaa? Kuka haluaisi elää Juudaksen kohtalon? Juudaksen evankeliumissa Jeesus taitaa sanoa Juudakselle jotenkin, että Juudasta tullaan vihaamaan erittäin paljon tekonsa vuoksi, mutta hän on siksi suurin kaikista. Ja pitää muistaa, että ilman Juudasta koko kristinusko olisi jäänyt syntymättä. Mitään lunastusoppia ei olisi olemassakaan. Tämä on tietenkin asioiden esoteerinen puoli, joita vain harva ymmärtää.

        Kun meikäläinenkin uskoo reinkarnaatioon, niin uskon eläneeni täällä monta kertaa aiemminkin. Ja itsetuntemuksenikin on lisääntynyt elämä elämältä. Sehän niiden elämien tarkoituksena onkin, että oppisimme koko ajan tuntemaan itsemme paremmin kokemalla kaiken mahdollisimman monelta eri kantilta. Minulla on erittäin voimakas tunne siitä, että olen tehnyt paljon pahaakin edellisissä elämissäni. Näkisin, että kukaan ei ole kuitenkaan turvassa tältä asialta? Jokainen meistä sortuu suureen pahaankin jossain elämässään. Muuten meiltä jäisi tärkeä osa itsestämme kokonaan oppimatta.

        Mistä sitten tiedän, että meissä on jumaluuden kipinä? Ehkä siitä, että olen elänyt tarpeeksi monta elämää tietääkseni sen itsestäänselväksi? Joskus kamppailin kovastikin Jumalaa vastaan ja syytin häntä kaikesta tästä tuskastani. Siitä miksi hän halusi rangaista minua hulluudella ja rumuudella, hyvää ihmistä, joka ei halua kenellekään mitään pahaa? Jo lapsesta saakka minulla on muutenkin ollut erittäin voimakas oikeellisuudentaju kaikkia ihmisiä kohtaan. Siitä se kaikki lähti liikkeelle. Enkä usko, että olisin voinut sitä mitenkään välttää. Jos haluaa paljon, on myös varauduttava kestämään paljon. Oikeasti kaikki tämä onkin ollut vain suuri siunaus. Jos haluaa taivaaseen, on kestettävä ensin helvetti!

        Meissä on se samaa, että emme molemmat välitä juurikaan materiaalisesta hyvästä. Meikäläinen perheellisenä joutuu tietenkin aina välillä ikävään tilanteeseen kun ei ole rahaa juuri mihinkään ja koen perheeni ja parisuhteeni aina välillä vähän kärsivän siitä. Se ei kuitenkaan syö yhtään miehistä itsetuntoani. Siinäkin auttaa valtavasti itsetuntemukseni. Olen tehnyt sen itselleni ja muillekin selväksi, että olen vain köyhä ja melko yksinkertainen ihminen, mutta teen kuitenkin parhaani perheeni eteen. Eikä ole perheeni vielä nälkää joutunut näkemään. Toisin kuin varmaan yli 90% muusta ihmiskunnasta.

        Ja elämä joka on keskittynyt vain tähän maalliseen materiaan on lähes hukkaan heitetty elämä!

        Oikeastaan mua ei kiinnosta ihmisten mystiset kokemukset. Mulla oli sillon parikymppisenä kielillä puhumista ja vaikka mitä kummallista ihan tarpeeksi. Näin demoneita ja vaikka mitä! Mutta ehkä kaikki on vaan auttanut näkemään Jumalan Rakkaudenkin paljon, paljon selvemmin kuin mihin ihmiset yleensä pystyvät? Jokainen päivä on tehnyt minusta paremmin itsensä tuntevan ihmisen?

        Tai sitten en tiedä enää mistään mitään! ;) Eikä sekään mua enää yhtään häiritsisi. :) Samma se! :)

        Tulen joskus miettineeksi parisuhdetta, mutta sitten ajattelen, että sehän on ihan mahdoton juttu. Minä, erakkoeläjä, eläisin jonkun kanssa? Minä, jolle Jumala on kaikkein tärkein? Naiset ovat kokemukseni mukaan hössöttäjiä ja hupsuja, joille lompakko on tärkein. Tiesit kai, konsumerismista puheenollen, että naiset ostavat noin 90% kaikesta maailman roinasta. Tosin nykyään luku taitaa olla vähän pienempi viihde-elektroniikan vuoksi; miehet pitävät laitteista.


        Olisi hyvä oppia ottamaan muita huomioon, ja parisuhde on siihen hyvä ratkaisu. En minä oikein tiedä, miten naisen kanssa eläisi. Filosofit tietävät, että naisen ottaminen merkitsee harmien moninkertaistamista. Avoliitto on varmasti hyvä ratkaisu: ei asuta välttämättä edes samassa taloudessa. Ja hiiteen kaikki viralliset häät! Rakkaushan on pääasia, ulkoiset menot turhia. No, yksineläjälle on pornoa vaikka kuinka. Katson sitä joskus, vaikka se on melko tylsää jynkkyä. Ihminen on kuin onkin seksuaalinen olento, joten minkäs voit.


        Luulenpa, että on hyvä totuttautua yksinäisyyteen jo nuoruudessa, sillä lähimmäisemme karisevat pikkuhiljaa pois ympäriltämme, ja lopulta seisot yksin erämaassa. Ei ole ketään, kenen puoleen kääntyä.


        Ihminen on sitä, miksi Jumala on hänet valinnut eikä muuta.


        [q]Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä.[/q]

        Kyllä. Jokainen on paholainen ja pyhimys samalla kertaa. Itseasiassa joudutte meditoidessanne tekemisiin todella, todella pimeän aineksen kanssa. Niin pimeän, että se tekee jotkut hulluiksi. Vänkis! Minusta sinä olet koko palstan syvällisin ihminen. Ymmärrät tuon Juudas-tarinankin täysin! Juudas oli sankari ja pyhimys. Jumala tietää kaiken - kaikki on ennaltamäärättyä Jumalan silmissä. Antaisiko Jumala jonkun kärsiä enemmän kuin toisen? Eihän se olisi oikeudenmukaista! Ei, ei! Juudas oli pyhimys! Kaikki on jo tiedossa Jumalalle. Me vain toteutamme hänen suunnitelmaansa. Tätä todistavat lukuisat selvänäkötapauksetkin, joissa on niin mahdoton määrä muuttujia, että ilman predestinaatiota sellaiset tapahtumatketjujen päätökset olisivat aivan mahdottomia. Elämämme on vain kuvailevaa, deskriptiivistä elämää. Tappajat, koululaiset, nunnat... kaikki he ovat Jumalan käsissä ja toteuttavat Hänen suunnitelmaansa, joka ei avaudu vasta kuin supertietoisuudessa! Ja sen minä saavutan tässä elämässä.


        Tietysti olemme tehneet pahaa. Teemme sitä, mitä Jumala panee meidät tekemään. Murhaamme ja parannamme Jumalan nimeen. Jokainen on myös syyllinen. Tai oikeastaan Jumala on syyllinen, koska Hän ohjaa kaikkea.
        Jokainen vaan kantakoon ristinsä.


      • kokija kirjoitti:

        Syntyvälle ihmisrodulle on ominaista uusi määräävä laadullisuus: olemme yhteydessä toisiimme, olemme osa samaa ääretöntä olemusta. Tämä tietoisuus lopettaa sodat ja synnyttää ennennäkemättömän rauhan maan päälle.

        Miten sen saavuttaa? Menetelmällä jos toisellakin, jopa ilman menetelmää kun elää miten parhaaksi sisimmässään näkee. Kaikille on kuitenkin yhteistä se että entinen minä unohdetaan, jolloin huomio on kokonaisuudessa. Kokonaisuuteen kuuluu tietysti myös entinen pikkuruinen kehotietoisuus, mutta nyt sillä ei ole erikoisasemaa muihin kehoihin verrattuna. Uusi kehotietoisuus käsittää sen, että me olemmekin yhden olennon osia.

        Tämä on supermielen saavuttaminen, joka ei ole lopullinen valaistuminen suinkaan. Kehitys ei pääty koskaan.

        Kaikki tapahtuu, mikä tapahtuu. Me olemme mukana siinä, mikä tapahtuu. Ei siinä muuta. Minä mietiskelen, koska se on kohtaloni. Muut tekevät muuta.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Kaikki tapahtuu, mikä tapahtuu. Me olemme mukana siinä, mikä tapahtuu. Ei siinä muuta. Minä mietiskelen, koska se on kohtaloni. Muut tekevät muuta.

        Yksinkertainen ja siksi valaiseva on oivalluksesi. Tuossa yksinkertaisuusperiaatteessa on sellaista voimaa, että se karsii toissijaisten ajatusten ajattelemista.


      • slkdsf
        vänkis kirjoitti:

        Näin sen itsekin näen, että meditointi voi olla yksinäiselle todellinen pelastusrengas. Täällä Suomessahan moni yksinäinen sortuu alkoholismiinkin kun ei oikein löydä elämälleen suuntaa.

        Mä taidan olla niitä ihmisiä, jotka nauttii sekä hälystä, että hiljaisuudesta. Musiikkimakunikin on raskaasta rokista klassiseen. Väittävät muuten, että klassisen ja hevin kuuntelijat ovat yllättävän samanlaisia ihmisiä.

        Parisuhde onkin aika haasteellista. Ja usein ne ovat vielä karmallisiakin. Joudumme elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei todellakaan ole ideaalinen kumppanimme tai parisielumme. Raskasta, mutta erittäin opettavaista. On tietenkin totta sekin, että ihmiset rakastuvat usein siihen mielikuvaan, jonka he ovat jostain ihmisestä itselleen muodostaneet. Ja kun tämä mielikuva ei sitten vastaakaan todellisuutta, niin illuusio murtuu ja "rakkaus" katoaa. Joskus järjestetyistä avioiliitoista sanotaan, että ihmiset ovat oppineet niissä rakastamaan toisiaan. Tässä onkin se punainen lanka. Ihmisen pitää OPPIA rakastamaan. Se ei tule automaattisesti. Ja se on todella rankka ja tuskallinen prosessi. Tietysti se alkaa aina itsestä. Ihmisen pitää ensin opetella rakastamaan itseään ja vasta sitten hän osaa rakastaa muitakin. Pitää tietenkin muistaa, että on olemassa vääränlaista itserakkautta, narsismia. Pitää myös oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan.

        Sinä taidat vältellä parisuhdetta koska selvästi pelkäät pettyväsi? Varmasti hyvin yleinen pelko. No, ehkä se ei sitten ole tämän elämäsi juttu ollenkaan? Olethan tosin vielä nuori henkilö ja asiat voivat muuttua. Ja ehkä löydätkin vielä joskus jonkun henkisemmän naisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinäkin.

        Sehän on aika selvää, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ainakaan kovin pitkiä aikoja Yksinäiset kuolevatkin aikaisemmin kuin muut ihmiset.

        On aika kova väite, että tuntee itsensä läpikotaisin. Kyllä mä kuitenkin tunnen tuntevani itseni aika hyvin. Niin hyvät kuin pahatkin puoleni. Oikeastaan voisin olla ihan kuka tahansa meistä: Rikas tai kerjäläinen, kaunis tai ruma, älykäs tai tyhmä jne. jne.

        Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä. Täytyy tunnustaa tosiasiat, jotta voisi viisastua. Huomata, että voisin olla kuin kuka tahansa meistä. Hyvä tai paha, rakastettu tai vihattu. En tiedä sitten onko ihmisten viha jopa puhdistavaa? Kuka haluaisi elää Juudaksen kohtalon? Juudaksen evankeliumissa Jeesus taitaa sanoa Juudakselle jotenkin, että Juudasta tullaan vihaamaan erittäin paljon tekonsa vuoksi, mutta hän on siksi suurin kaikista. Ja pitää muistaa, että ilman Juudasta koko kristinusko olisi jäänyt syntymättä. Mitään lunastusoppia ei olisi olemassakaan. Tämä on tietenkin asioiden esoteerinen puoli, joita vain harva ymmärtää.

        Kun meikäläinenkin uskoo reinkarnaatioon, niin uskon eläneeni täällä monta kertaa aiemminkin. Ja itsetuntemuksenikin on lisääntynyt elämä elämältä. Sehän niiden elämien tarkoituksena onkin, että oppisimme koko ajan tuntemaan itsemme paremmin kokemalla kaiken mahdollisimman monelta eri kantilta. Minulla on erittäin voimakas tunne siitä, että olen tehnyt paljon pahaakin edellisissä elämissäni. Näkisin, että kukaan ei ole kuitenkaan turvassa tältä asialta? Jokainen meistä sortuu suureen pahaankin jossain elämässään. Muuten meiltä jäisi tärkeä osa itsestämme kokonaan oppimatta.

        Mistä sitten tiedän, että meissä on jumaluuden kipinä? Ehkä siitä, että olen elänyt tarpeeksi monta elämää tietääkseni sen itsestäänselväksi? Joskus kamppailin kovastikin Jumalaa vastaan ja syytin häntä kaikesta tästä tuskastani. Siitä miksi hän halusi rangaista minua hulluudella ja rumuudella, hyvää ihmistä, joka ei halua kenellekään mitään pahaa? Jo lapsesta saakka minulla on muutenkin ollut erittäin voimakas oikeellisuudentaju kaikkia ihmisiä kohtaan. Siitä se kaikki lähti liikkeelle. Enkä usko, että olisin voinut sitä mitenkään välttää. Jos haluaa paljon, on myös varauduttava kestämään paljon. Oikeasti kaikki tämä onkin ollut vain suuri siunaus. Jos haluaa taivaaseen, on kestettävä ensin helvetti!

        Meissä on se samaa, että emme molemmat välitä juurikaan materiaalisesta hyvästä. Meikäläinen perheellisenä joutuu tietenkin aina välillä ikävään tilanteeseen kun ei ole rahaa juuri mihinkään ja koen perheeni ja parisuhteeni aina välillä vähän kärsivän siitä. Se ei kuitenkaan syö yhtään miehistä itsetuntoani. Siinäkin auttaa valtavasti itsetuntemukseni. Olen tehnyt sen itselleni ja muillekin selväksi, että olen vain köyhä ja melko yksinkertainen ihminen, mutta teen kuitenkin parhaani perheeni eteen. Eikä ole perheeni vielä nälkää joutunut näkemään. Toisin kuin varmaan yli 90% muusta ihmiskunnasta.

        Ja elämä joka on keskittynyt vain tähän maalliseen materiaan on lähes hukkaan heitetty elämä!

        Oikeastaan mua ei kiinnosta ihmisten mystiset kokemukset. Mulla oli sillon parikymppisenä kielillä puhumista ja vaikka mitä kummallista ihan tarpeeksi. Näin demoneita ja vaikka mitä! Mutta ehkä kaikki on vaan auttanut näkemään Jumalan Rakkaudenkin paljon, paljon selvemmin kuin mihin ihmiset yleensä pystyvät? Jokainen päivä on tehnyt minusta paremmin itsensä tuntevan ihmisen?

        Tai sitten en tiedä enää mistään mitään! ;) Eikä sekään mua enää yhtään häiritsisi. :) Samma se! :)

        "Juudaksen evankeliumissa Jeesus taitaa sanoa Juudakselle jotenkin, että Juudasta tullaan vihaamaan erittäin paljon tekonsa vuoksi, mutta hän on siksi suurin kaikista."

        http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/totuus_juudaksen_evankeliumista/


        "Ja pitää muistaa, että ilman Juudasta koko kristinusko olisi jäänyt syntymättä. Mitään lunastusoppia ei olisi olemassakaan."

        Tuskin. Kyllä Jumalan pelastusteko olisi joka tapauksessa täyttynyt, vaikka kertomus olisikin mennyt jollain toisella tapaa.


        Jeesus sanoisi tälläkin palstalla kuten sanoi apostoleilleen: "Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko."
        Juudaskin kuuli mutta sulki sydämensä ja seuraukset ovat maailmanhistorian järkyttävimmät. Ei hän mikään pyhimys ole!! Jeesus antoi Juudakselle viimeiseen asti mahdollisuuden pysyä lähellään opetuslapsena, mutta kun sydän kovettuu, seuraukset näemme.


        "Synti johtuu usein omasta valinnastamme eikä jokaisesta tyhmästä teosta tarvitse syyttää Jumalaa. Meissä jokaisessa asuu hienostunut kavaltaja, joka on valmis luovuttamaan uskon ja Kristuksen vihollisen käsiin. Anteeksiantamuksen hylkääminen vie aina tuhoon, mutta Kristus rakastaa omiaan loppuun asti. Niin myös Juudasta, minua ja sinua."
        http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/juudas_iskariotin_mopo_karkasi_kasista/

        http://www.arvioikaa.com/Juud.html


      • vänkis
        Erjuth kirjoitti:

        Tulen joskus miettineeksi parisuhdetta, mutta sitten ajattelen, että sehän on ihan mahdoton juttu. Minä, erakkoeläjä, eläisin jonkun kanssa? Minä, jolle Jumala on kaikkein tärkein? Naiset ovat kokemukseni mukaan hössöttäjiä ja hupsuja, joille lompakko on tärkein. Tiesit kai, konsumerismista puheenollen, että naiset ostavat noin 90% kaikesta maailman roinasta. Tosin nykyään luku taitaa olla vähän pienempi viihde-elektroniikan vuoksi; miehet pitävät laitteista.


        Olisi hyvä oppia ottamaan muita huomioon, ja parisuhde on siihen hyvä ratkaisu. En minä oikein tiedä, miten naisen kanssa eläisi. Filosofit tietävät, että naisen ottaminen merkitsee harmien moninkertaistamista. Avoliitto on varmasti hyvä ratkaisu: ei asuta välttämättä edes samassa taloudessa. Ja hiiteen kaikki viralliset häät! Rakkaushan on pääasia, ulkoiset menot turhia. No, yksineläjälle on pornoa vaikka kuinka. Katson sitä joskus, vaikka se on melko tylsää jynkkyä. Ihminen on kuin onkin seksuaalinen olento, joten minkäs voit.


        Luulenpa, että on hyvä totuttautua yksinäisyyteen jo nuoruudessa, sillä lähimmäisemme karisevat pikkuhiljaa pois ympäriltämme, ja lopulta seisot yksin erämaassa. Ei ole ketään, kenen puoleen kääntyä.


        Ihminen on sitä, miksi Jumala on hänet valinnut eikä muuta.


        [q]Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä.[/q]

        Kyllä. Jokainen on paholainen ja pyhimys samalla kertaa. Itseasiassa joudutte meditoidessanne tekemisiin todella, todella pimeän aineksen kanssa. Niin pimeän, että se tekee jotkut hulluiksi. Vänkis! Minusta sinä olet koko palstan syvällisin ihminen. Ymmärrät tuon Juudas-tarinankin täysin! Juudas oli sankari ja pyhimys. Jumala tietää kaiken - kaikki on ennaltamäärättyä Jumalan silmissä. Antaisiko Jumala jonkun kärsiä enemmän kuin toisen? Eihän se olisi oikeudenmukaista! Ei, ei! Juudas oli pyhimys! Kaikki on jo tiedossa Jumalalle. Me vain toteutamme hänen suunnitelmaansa. Tätä todistavat lukuisat selvänäkötapauksetkin, joissa on niin mahdoton määrä muuttujia, että ilman predestinaatiota sellaiset tapahtumatketjujen päätökset olisivat aivan mahdottomia. Elämämme on vain kuvailevaa, deskriptiivistä elämää. Tappajat, koululaiset, nunnat... kaikki he ovat Jumalan käsissä ja toteuttavat Hänen suunnitelmaansa, joka ei avaudu vasta kuin supertietoisuudessa! Ja sen minä saavutan tässä elämässä.


        Tietysti olemme tehneet pahaa. Teemme sitä, mitä Jumala panee meidät tekemään. Murhaamme ja parannamme Jumalan nimeen. Jokainen on myös syyllinen. Tai oikeastaan Jumala on syyllinen, koska Hän ohjaa kaikkea.
        Jokainen vaan kantakoon ristinsä.

        Parisuhde on kieltämättä aika kaksipiippuinen juttu. Joko suuren ilon tai tuskan lähde.

        Seksuaalisuus henkisyyden kannalta ajateltuna on varsin mielenkiintoinen. Jotkut ovat sitä mieltä, että ne liittyvätkin voimakkaasti toisiinsa. Jotkut ovat taas sitä mieltä, että hyvin henkinen ihminen ei tarvitse enää seksuaalisia kokemuksia. Lukuisten elämien aikana kiinnostus seksuaalisuuteenkin on hiipunut ja siitä on tullut lähes merkityksetöntä. Maailmassa on ollut lukuisia "guruja", jotka ovat olleet hyvinkin seksiriippuvaisia. En pidäkään heitä minään todellisina guruina, vaan he ovat olleet kaikkea muuta.

        Jeesuksen ja Buddhan väitetään olleen välinpitämättömiä seksuaalisuuden suhteen. Kuulostaa varsin uskottavalta. Uskoisin heillä kuitenkin olleen mahdollista elää parisuhteessa jos vain olisivat sitä halunneet. Heidän työnsä taisi kuitenkin olla sen luontoista, että moinen asia ei tullut kysymykseen.

        Nykyajassa seksuaalisuus on tietysti ylikorostettua ja aistejamme ärsytetään paljaalla pinnalla lähes päivittäin. Itse tunnen olevani hyvin aistillinen ihminen ja minua häiritsee välillä varsin suuresti tämä nykyinen meininki. Kyseessä ei ole aivan terve ilmiö. Täytyy kuitenkin taas ottaa tämäkin ilmiö haasteena vastaan.

        Aistillisuus on kuitenkin puhtaimmillaan hyvin kaunis ilmiö ja intohimoahan aina täällä tarvitaan. Se on jo äyn ja luovuudenkin kannalta tärkeä ominaisuus ihmisessä.

        Avoliitto onkin yritys saada kaikki parisuhteen edut ja välttää sen haitat. Ehkä se sitten on tätä nykyaikaa? Varsin jännää nähdä tuleeko tällainen suhtautuminen tulevaisuudessa yleistymään? Avioliitto instituutiona pitää yhä toistaiseksi pintansa, mutta on aika mielenkiintoista todellakin nähdä kuinka kauan? Jos ihmiset alkavatkin löytää helpommin parisielujaan tai jotain muuta erikoista? Vaikka eihän parisieluisuudessakaan ole aina kyse romanttisesta suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen. Ehkä sielun evoluutio kulkee kuitenkin kokoajan vapaampaan suuntaan? Saamme rakastaa vapaasti ketä haluamme, eikä ketään ole pakko rakastaa jostain kummallisesta kulttuurisesta syystä tms.

        Joskus olen leikitellyt ajatuksella moniavioisuudesta, mutta todennut sen epäkäytännölliseksi. Jossain tapauksessa sekin tosin saattaa toimia. Joskus katselin dokkaria jossa naisella oli kaksi miestä.

        Omistautuminen on kuitenkin yksi hyveistä ja siitäkin syystä olen sitä mieltä, että yksi hyvä kumppani kerrallaan on helpoin ja käytännöllisin ratkaisu. Hipithän ja muut vastaavat ovat kokeilleet muotoja joissa "kaikki ovat kaikkien kanssa" ja ne eivät ole oikein toimineet.

        Nuorena onkin hyvä totuttautua moniin juttuihin. Jo silloin luotu "peruskivi" säilyy yleensä koko elämän ajan vakaana. Itselläni oli tapana mennä kalaan ja istua yksin tuntikausia rannalla jossain 10-14 vuoden iässä. Varmaan siinä samalla tuli myös mietittyä syntyjä syviä vaikka en niistä sessioista paljon mitään enää muistakaan. Jonkinlaista meditointia sekin taisi pohjimmiltaan olla? Jaksoi istua siinä laineiden liplattessa tuntikausia paikallaan vaikka kala ei edes syönyt. Huvittavinta asiassa on ehkä se, että en edes syö kalaa? Heh! Olen kyllä aivan varma, että olen ollut kalastajakin jossain elämässäni ja syönyt kalaa tuolloin varmaan vähän liikaakin. ;)

        Joskus olen mietiskellyt sitäkin miltä tulisi olla maailman ainoa tunteva ja tiedostava olento? Olla täysin yksin maailmankaikkeudessa. Se oli vähän ahdistavaa.

        Ja kun ihmiskunta hyväksyy pimeän puolensa, niin se väistyy. Onneksi meillä on psykologia, joka opettaa ihmiskunnalle, että on ihan normaalia tuntea negatiivisia tunteita kuten vihaa ja katkeruutta. Niitä on hyvin vaarallista mennä demonisoimaan. Meikäläinenkin on tuntenut aivan hillittömästi kaikenlaista negatiivista. Olen kuitenkin aina pyrkinyt oppimaan niistä. Joskus tuntuu, että olen negatiivisin maan päällä koskaan vaeltanut ihminen. Tuntuu kuin imisin itseeni kaiken maailman negatiivisen aivan tieten tahtoen tuhotakseni sen lopullisesti. Taidankin olla aika hullu kutsuessani kaiken pahan itseeni? Varmaan yksi hulluimmista koskaan eläneistä ihmisistä? Silloin joskus nuorena miehenä pystyin jopa manaamaan henkiä ja "surmaamaan" niitä. Lainausmerkeissä siksi, että en usko oikeasti niitä surmanneeni. Pikemminkin johdatin niitä pimeydestä valoon. Tunnen kuitenkin suurta myötätuntoa kaikkia onnettomiakin olentoja kohtaan. Ja varsinkin niitä kohtaan.

        Deternismi onkin täyttä totta! Onneksi olemme unohtaneet kuitenkin sen mitä olemme tulleet tänne toteuttamaan. Olishan se hirveää jos eläisimme vain yhden elämän! Deternismikään ei tunnu yhtään pahalta jos uskoo jälleensyntymiseen. Se on oikeastaan silloin tosi OK! ;)

        Olen tietenkin todella imarreltu kun kutsut minua syvälliseksi! Kiitos, että voin miellyttää! :)

        Onhan tätä elämänkokemusta ja maailman tutkimistakin tähän keski-ikään mennessä jo jonkin verran kertynyt. Ja kun on suorastaan pakkomielteenä vielä viisauden hankkiminen, niin tuskin voin hirveän eksyksissäkään olla? Olen käyttänyt tämän elinaikani vain aika tehokkaasti maailman eri ilmiöiden ihmettelemiseen. Henkisyys on ollut kova juttu jo aivan lapsesta saakka. Onhan mulla lapsuudessakin sekin "pimeä puoli" kun sotiminen ja sodat kiinnosti aivan liikaa. Tosin niin kiinnosti Dalai Lamaakin hänen omassa lapsuudessaan. Joku "sotahullu keisari" olen minäkin saattanut jossain elämässäni olla? En kyllä yhtään ihmettelis kun ajattelen sitä miten nekin jutut mua lapsena kiehtoi. Tuhoaminen ja luominen taitavat kuitenkin olla todella lähellä toisiaan ja ilmeisesti molempiin niihin joutuu täällä väkisinkin joskus tutustumaan? Jotta osaisit luoda, on sinun myös opittava tuhoamaan ja toisinpäin. Taitaa olla taas vain jokin materian kosminen laki kyseessä?

        Ja kun katselee lapsia rakentamassa jotain jonnekin, niin aivan yhtä suurella ilolla ne kohta hyppii sen rakentamansa päällä! Onko se sitten oikeasti niin paha? Vai onko se vaan materian uudelleen muokkaamista ja perusta uudelle ja vieläkin paremmalle? ;)

        Ja koska Jumala on oikeastaan "syyllinen" tähän kaikkeen, niin tuskinpa hän tästä niin kauheasti välittää? Hän katselee vierestä kun hänen lapsensa vaan leikkii ja hymyilee lempeästi.

        Suurin virhe minkä ihminen voikaan tehdä on kuvitella itsensä joksikin muuksi kuin ikuiseksi lapseksi! Ei ole mitään muuta kuin ikuinen lapsuus! ;) Ei se Jeesuskaan turhaan sanonut, että taivas on lastenkaltaisten.


      • Qadesha
        Erjuth kirjoitti:

        Tulen joskus miettineeksi parisuhdetta, mutta sitten ajattelen, että sehän on ihan mahdoton juttu. Minä, erakkoeläjä, eläisin jonkun kanssa? Minä, jolle Jumala on kaikkein tärkein? Naiset ovat kokemukseni mukaan hössöttäjiä ja hupsuja, joille lompakko on tärkein. Tiesit kai, konsumerismista puheenollen, että naiset ostavat noin 90% kaikesta maailman roinasta. Tosin nykyään luku taitaa olla vähän pienempi viihde-elektroniikan vuoksi; miehet pitävät laitteista.


        Olisi hyvä oppia ottamaan muita huomioon, ja parisuhde on siihen hyvä ratkaisu. En minä oikein tiedä, miten naisen kanssa eläisi. Filosofit tietävät, että naisen ottaminen merkitsee harmien moninkertaistamista. Avoliitto on varmasti hyvä ratkaisu: ei asuta välttämättä edes samassa taloudessa. Ja hiiteen kaikki viralliset häät! Rakkaushan on pääasia, ulkoiset menot turhia. No, yksineläjälle on pornoa vaikka kuinka. Katson sitä joskus, vaikka se on melko tylsää jynkkyä. Ihminen on kuin onkin seksuaalinen olento, joten minkäs voit.


        Luulenpa, että on hyvä totuttautua yksinäisyyteen jo nuoruudessa, sillä lähimmäisemme karisevat pikkuhiljaa pois ympäriltämme, ja lopulta seisot yksin erämaassa. Ei ole ketään, kenen puoleen kääntyä.


        Ihminen on sitä, miksi Jumala on hänet valinnut eikä muuta.


        [q]Ei ole ihan helppoa nähdä itsessään kaikkea sitä inhottavaakin mikä ihmisyyteen liittyy, mutta jos todella tuntee itsensä, täytyy sekin puoli itsessään hyväksyä.[/q]

        Kyllä. Jokainen on paholainen ja pyhimys samalla kertaa. Itseasiassa joudutte meditoidessanne tekemisiin todella, todella pimeän aineksen kanssa. Niin pimeän, että se tekee jotkut hulluiksi. Vänkis! Minusta sinä olet koko palstan syvällisin ihminen. Ymmärrät tuon Juudas-tarinankin täysin! Juudas oli sankari ja pyhimys. Jumala tietää kaiken - kaikki on ennaltamäärättyä Jumalan silmissä. Antaisiko Jumala jonkun kärsiä enemmän kuin toisen? Eihän se olisi oikeudenmukaista! Ei, ei! Juudas oli pyhimys! Kaikki on jo tiedossa Jumalalle. Me vain toteutamme hänen suunnitelmaansa. Tätä todistavat lukuisat selvänäkötapauksetkin, joissa on niin mahdoton määrä muuttujia, että ilman predestinaatiota sellaiset tapahtumatketjujen päätökset olisivat aivan mahdottomia. Elämämme on vain kuvailevaa, deskriptiivistä elämää. Tappajat, koululaiset, nunnat... kaikki he ovat Jumalan käsissä ja toteuttavat Hänen suunnitelmaansa, joka ei avaudu vasta kuin supertietoisuudessa! Ja sen minä saavutan tässä elämässä.


        Tietysti olemme tehneet pahaa. Teemme sitä, mitä Jumala panee meidät tekemään. Murhaamme ja parannamme Jumalan nimeen. Jokainen on myös syyllinen. Tai oikeastaan Jumala on syyllinen, koska Hän ohjaa kaikkea.
        Jokainen vaan kantakoon ristinsä.

        Jos olet jo valmiiksi päättänyt että naiset ovat maallisia ja materialistisia, ei tietenkään ole ihme että et heitä elämääsi kaipaa. Mutta mieti sitä kuinka paljon tuosta mainitsemastasi 90 %:sta (jota tosin ihmettelen, etkö ota lainkaan huomioon kehitysmaita?) mitä naiset ostelevat menee koko perheen/talouden hyväksi? Jos ajattelet vaikka sitä kuinka suuri osuus kauniista kodista juontuu naisen panoksesta, niin voitko tosiaan katsoa että asunnossa pitäisi asua esim. ilman ikkunaverhoja? Oletko valmis pönöttämään pimeän tullen sähkövalot paistaen koko kylän pällisteltävänä koska tyypillisesti naisen ostettavaksi jäävät ikkunaverhot ovat mielestäsi suuri turhuus?

        Mutta lopulta pointti on siinä että et sinä tarvitse mitään naista, tai mitään muutakaan. Ei kukaan tarvitse. Me vain kuvittelemme että se on joku elämän ykkösasia että on se kumppani siinä ja mielellään tottakai just presis sellainen kuin itse haluaa. Sellainen määräilytarve että ihmisten pitää olla semmoisia ja tämmöisiä on lapsellinen egoistinen piirre meissä kaikissa.

        Aika usein henkiseksi ehdottomuudeksi mielletty piirre ihmisessä saattaakin johtua juuri jonkinlaisesta neurologisesta poikkeavuudesta, esmes juuri Aspergerista mikä tuolla jossakin mainittiin ja itsekin siitä puhuin. Esim. omalla kohdallani kun olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta "epänaisellisesta" kuten ancient astronaut -teoria, mustat aukot, tiede ylipäätään jne. niin onko kyse siitä että olen persoonallinen tyyppi laumaihmisten joukossa vai olenko vain hivenen poikkeavien aivojeni tuote? Sitähän ei voi tietää.

        Mutta hyvä jokatapauksessa että meitä on joka junaan. Kyllä naisissakin löytyy eroavaisuuksia, usko pois!


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Parisuhde on kieltämättä aika kaksipiippuinen juttu. Joko suuren ilon tai tuskan lähde.

        Seksuaalisuus henkisyyden kannalta ajateltuna on varsin mielenkiintoinen. Jotkut ovat sitä mieltä, että ne liittyvätkin voimakkaasti toisiinsa. Jotkut ovat taas sitä mieltä, että hyvin henkinen ihminen ei tarvitse enää seksuaalisia kokemuksia. Lukuisten elämien aikana kiinnostus seksuaalisuuteenkin on hiipunut ja siitä on tullut lähes merkityksetöntä. Maailmassa on ollut lukuisia "guruja", jotka ovat olleet hyvinkin seksiriippuvaisia. En pidäkään heitä minään todellisina guruina, vaan he ovat olleet kaikkea muuta.

        Jeesuksen ja Buddhan väitetään olleen välinpitämättömiä seksuaalisuuden suhteen. Kuulostaa varsin uskottavalta. Uskoisin heillä kuitenkin olleen mahdollista elää parisuhteessa jos vain olisivat sitä halunneet. Heidän työnsä taisi kuitenkin olla sen luontoista, että moinen asia ei tullut kysymykseen.

        Nykyajassa seksuaalisuus on tietysti ylikorostettua ja aistejamme ärsytetään paljaalla pinnalla lähes päivittäin. Itse tunnen olevani hyvin aistillinen ihminen ja minua häiritsee välillä varsin suuresti tämä nykyinen meininki. Kyseessä ei ole aivan terve ilmiö. Täytyy kuitenkin taas ottaa tämäkin ilmiö haasteena vastaan.

        Aistillisuus on kuitenkin puhtaimmillaan hyvin kaunis ilmiö ja intohimoahan aina täällä tarvitaan. Se on jo äyn ja luovuudenkin kannalta tärkeä ominaisuus ihmisessä.

        Avoliitto onkin yritys saada kaikki parisuhteen edut ja välttää sen haitat. Ehkä se sitten on tätä nykyaikaa? Varsin jännää nähdä tuleeko tällainen suhtautuminen tulevaisuudessa yleistymään? Avioliitto instituutiona pitää yhä toistaiseksi pintansa, mutta on aika mielenkiintoista todellakin nähdä kuinka kauan? Jos ihmiset alkavatkin löytää helpommin parisielujaan tai jotain muuta erikoista? Vaikka eihän parisieluisuudessakaan ole aina kyse romanttisesta suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen. Ehkä sielun evoluutio kulkee kuitenkin kokoajan vapaampaan suuntaan? Saamme rakastaa vapaasti ketä haluamme, eikä ketään ole pakko rakastaa jostain kummallisesta kulttuurisesta syystä tms.

        Joskus olen leikitellyt ajatuksella moniavioisuudesta, mutta todennut sen epäkäytännölliseksi. Jossain tapauksessa sekin tosin saattaa toimia. Joskus katselin dokkaria jossa naisella oli kaksi miestä.

        Omistautuminen on kuitenkin yksi hyveistä ja siitäkin syystä olen sitä mieltä, että yksi hyvä kumppani kerrallaan on helpoin ja käytännöllisin ratkaisu. Hipithän ja muut vastaavat ovat kokeilleet muotoja joissa "kaikki ovat kaikkien kanssa" ja ne eivät ole oikein toimineet.

        Nuorena onkin hyvä totuttautua moniin juttuihin. Jo silloin luotu "peruskivi" säilyy yleensä koko elämän ajan vakaana. Itselläni oli tapana mennä kalaan ja istua yksin tuntikausia rannalla jossain 10-14 vuoden iässä. Varmaan siinä samalla tuli myös mietittyä syntyjä syviä vaikka en niistä sessioista paljon mitään enää muistakaan. Jonkinlaista meditointia sekin taisi pohjimmiltaan olla? Jaksoi istua siinä laineiden liplattessa tuntikausia paikallaan vaikka kala ei edes syönyt. Huvittavinta asiassa on ehkä se, että en edes syö kalaa? Heh! Olen kyllä aivan varma, että olen ollut kalastajakin jossain elämässäni ja syönyt kalaa tuolloin varmaan vähän liikaakin. ;)

        Joskus olen mietiskellyt sitäkin miltä tulisi olla maailman ainoa tunteva ja tiedostava olento? Olla täysin yksin maailmankaikkeudessa. Se oli vähän ahdistavaa.

        Ja kun ihmiskunta hyväksyy pimeän puolensa, niin se väistyy. Onneksi meillä on psykologia, joka opettaa ihmiskunnalle, että on ihan normaalia tuntea negatiivisia tunteita kuten vihaa ja katkeruutta. Niitä on hyvin vaarallista mennä demonisoimaan. Meikäläinenkin on tuntenut aivan hillittömästi kaikenlaista negatiivista. Olen kuitenkin aina pyrkinyt oppimaan niistä. Joskus tuntuu, että olen negatiivisin maan päällä koskaan vaeltanut ihminen. Tuntuu kuin imisin itseeni kaiken maailman negatiivisen aivan tieten tahtoen tuhotakseni sen lopullisesti. Taidankin olla aika hullu kutsuessani kaiken pahan itseeni? Varmaan yksi hulluimmista koskaan eläneistä ihmisistä? Silloin joskus nuorena miehenä pystyin jopa manaamaan henkiä ja "surmaamaan" niitä. Lainausmerkeissä siksi, että en usko oikeasti niitä surmanneeni. Pikemminkin johdatin niitä pimeydestä valoon. Tunnen kuitenkin suurta myötätuntoa kaikkia onnettomiakin olentoja kohtaan. Ja varsinkin niitä kohtaan.

        Deternismi onkin täyttä totta! Onneksi olemme unohtaneet kuitenkin sen mitä olemme tulleet tänne toteuttamaan. Olishan se hirveää jos eläisimme vain yhden elämän! Deternismikään ei tunnu yhtään pahalta jos uskoo jälleensyntymiseen. Se on oikeastaan silloin tosi OK! ;)

        Olen tietenkin todella imarreltu kun kutsut minua syvälliseksi! Kiitos, että voin miellyttää! :)

        Onhan tätä elämänkokemusta ja maailman tutkimistakin tähän keski-ikään mennessä jo jonkin verran kertynyt. Ja kun on suorastaan pakkomielteenä vielä viisauden hankkiminen, niin tuskin voin hirveän eksyksissäkään olla? Olen käyttänyt tämän elinaikani vain aika tehokkaasti maailman eri ilmiöiden ihmettelemiseen. Henkisyys on ollut kova juttu jo aivan lapsesta saakka. Onhan mulla lapsuudessakin sekin "pimeä puoli" kun sotiminen ja sodat kiinnosti aivan liikaa. Tosin niin kiinnosti Dalai Lamaakin hänen omassa lapsuudessaan. Joku "sotahullu keisari" olen minäkin saattanut jossain elämässäni olla? En kyllä yhtään ihmettelis kun ajattelen sitä miten nekin jutut mua lapsena kiehtoi. Tuhoaminen ja luominen taitavat kuitenkin olla todella lähellä toisiaan ja ilmeisesti molempiin niihin joutuu täällä väkisinkin joskus tutustumaan? Jotta osaisit luoda, on sinun myös opittava tuhoamaan ja toisinpäin. Taitaa olla taas vain jokin materian kosminen laki kyseessä?

        Ja kun katselee lapsia rakentamassa jotain jonnekin, niin aivan yhtä suurella ilolla ne kohta hyppii sen rakentamansa päällä! Onko se sitten oikeasti niin paha? Vai onko se vaan materian uudelleen muokkaamista ja perusta uudelle ja vieläkin paremmalle? ;)

        Ja koska Jumala on oikeastaan "syyllinen" tähän kaikkeen, niin tuskinpa hän tästä niin kauheasti välittää? Hän katselee vierestä kun hänen lapsensa vaan leikkii ja hymyilee lempeästi.

        Suurin virhe minkä ihminen voikaan tehdä on kuvitella itsensä joksikin muuksi kuin ikuiseksi lapseksi! Ei ole mitään muuta kuin ikuinen lapsuus! ;) Ei se Jeesuskaan turhaan sanonut, että taivas on lastenkaltaisten.

        Jos ajattelee että heitämmekin täällä jonkinlaista roolia, keikkaa, että me olemme itse suunnitelleet nämä elämät itsellemme, niin silloin jumalpalaset sisällämme eivät todellakaan erikoisemmin voi välittää siitä mitä näyttämöhahmo, rooli omasta ohimenevästä itseydestään ajattelee. Olisihan hullua jos joku näyttelijä alkaisi voivotella ja valitella oman roolinsa hahmona kokemiaan kärsimyksiä vielä sittenkin kun näytelmä on jo ohi.

        Otsikon ei pidä antaa hämätä. Itse en ole koskaan valmis julistamaan että me olemme "jumalia", vaikka joku toinen niin sanoisikin. Olemme tunkeneet jumaluuden jonnekin niin syvälle tiedostamattomaan että käytännössä OLEMME vikisevät, ruikuttavat roolihahmomme. Onko parempaa näyttelijää kuin ihminen? Kun hän uskoo olevansa se ja se, sieltä ja sieltä kotoisin ja persoonallisuudeltaan sitä ja tätä...

        ***

        Liekö niin että kun seksi tai seksuaalisuus on se risteyskohta jossa ruumis ja mieli kohtaavat, niin siinä on joku erityisen hankala ja arka kohta missä ihminen on kaikkein vaikeinta olla samaistumatta omaan väliaikaiseen kehoonsa ja siinä muhivaan egoon... Miehille tuntuu olevan kaiken a ja o että seksiä pitää olla, tai he eivät voi kokea rakkauden tunnetta. Väitetään että naisille se on päinvastoin, että seksiä huvittaa harjoittaa sitten kun on se rakkauden tunne. Mene tiedä ja voihan se vaihdella tapauskohtaisesti. Itse tiedän omalta kohdaltani ettei voisi vähempää kiinnostaa olla intiimisti tekemisissä toisen ihmisen kanssa jos pieninkin häiritsevä tekijä (väsymys, kipu, masennus, rumat äänet, pahat hajut - maailmahan on häiriötekijöitä pullollaan!) on läsnä. Mies taas haluaisi vaikka päätä leikattaisiin irti.

        Ehkä se on juuri se miesten jatkuva halu tai paremminkin tarve osoittaa haluavansa (muuten ei ilmeisesti tässä yhteiskunnassa mielletä edes mieheksi?) mikä johtaa niihin seksuaalisuuteen kohdistuviin syviin antipatioihin jotka sitten pahimmillaan ilmenevät pakkoselibaattina johon yllytetään muitakin, vaikka periaatteessa voisi rääkätä pelkästään itseään. Ja naisvihana, jota tympeästi taho kuin taho yrittää vielä tänäpäivänäkin elvyttää. Sen vielä jotenkin ymmärrän että mies vihastuu kun ei voi hallita omia halujaan, mutta mitä ihmettä sitä vihaa pitää naisten ylle sälyttää? Joku syntiinlankeamustarukin... voi itku.

        Reinkarnaatio-oppia on antoisaa mainostaa tässä välissä: sinä voit olla vuorotellen sekä mies että nainen, joten missä probleemi? Ei missään, saat vallan mainiosti kokea kaiken mahdollisen. Olla dominoiva mies, alistuva nainen, kenties jopa dominoiva nainen ja alistuva mies (harmillisesti suurin osa miehistä kuitenkin nykyään käytännössä alistuu muille _miehille_ eli ylläpitää maskuliinista kulttuuria, hegemoniaa ja homososiaalisia virityksiä...)

        Ei seksiä tarvitse hävittää tai seksuaalisuutta nujertaa. Ei sitä tarvitse lietsoakaan. Pidän tällä hetkellä hyvin todennäköisenä että tämä Jeesus-gubbekin oli naimisissa, mutta ei se häntä mitenkään häirinnyt - epäilen että jos tuli lapsiakin laitettua, niin jossakin vaiheessa hän teki "intialaiset" eli lopetti tavanomaisen avioelämän. Mutta eihän se rakkautta lopeta vaikkei rakastelisikaan. :)


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Jos ajattelee että heitämmekin täällä jonkinlaista roolia, keikkaa, että me olemme itse suunnitelleet nämä elämät itsellemme, niin silloin jumalpalaset sisällämme eivät todellakaan erikoisemmin voi välittää siitä mitä näyttämöhahmo, rooli omasta ohimenevästä itseydestään ajattelee. Olisihan hullua jos joku näyttelijä alkaisi voivotella ja valitella oman roolinsa hahmona kokemiaan kärsimyksiä vielä sittenkin kun näytelmä on jo ohi.

        Otsikon ei pidä antaa hämätä. Itse en ole koskaan valmis julistamaan että me olemme "jumalia", vaikka joku toinen niin sanoisikin. Olemme tunkeneet jumaluuden jonnekin niin syvälle tiedostamattomaan että käytännössä OLEMME vikisevät, ruikuttavat roolihahmomme. Onko parempaa näyttelijää kuin ihminen? Kun hän uskoo olevansa se ja se, sieltä ja sieltä kotoisin ja persoonallisuudeltaan sitä ja tätä...

        ***

        Liekö niin että kun seksi tai seksuaalisuus on se risteyskohta jossa ruumis ja mieli kohtaavat, niin siinä on joku erityisen hankala ja arka kohta missä ihminen on kaikkein vaikeinta olla samaistumatta omaan väliaikaiseen kehoonsa ja siinä muhivaan egoon... Miehille tuntuu olevan kaiken a ja o että seksiä pitää olla, tai he eivät voi kokea rakkauden tunnetta. Väitetään että naisille se on päinvastoin, että seksiä huvittaa harjoittaa sitten kun on se rakkauden tunne. Mene tiedä ja voihan se vaihdella tapauskohtaisesti. Itse tiedän omalta kohdaltani ettei voisi vähempää kiinnostaa olla intiimisti tekemisissä toisen ihmisen kanssa jos pieninkin häiritsevä tekijä (väsymys, kipu, masennus, rumat äänet, pahat hajut - maailmahan on häiriötekijöitä pullollaan!) on läsnä. Mies taas haluaisi vaikka päätä leikattaisiin irti.

        Ehkä se on juuri se miesten jatkuva halu tai paremminkin tarve osoittaa haluavansa (muuten ei ilmeisesti tässä yhteiskunnassa mielletä edes mieheksi?) mikä johtaa niihin seksuaalisuuteen kohdistuviin syviin antipatioihin jotka sitten pahimmillaan ilmenevät pakkoselibaattina johon yllytetään muitakin, vaikka periaatteessa voisi rääkätä pelkästään itseään. Ja naisvihana, jota tympeästi taho kuin taho yrittää vielä tänäpäivänäkin elvyttää. Sen vielä jotenkin ymmärrän että mies vihastuu kun ei voi hallita omia halujaan, mutta mitä ihmettä sitä vihaa pitää naisten ylle sälyttää? Joku syntiinlankeamustarukin... voi itku.

        Reinkarnaatio-oppia on antoisaa mainostaa tässä välissä: sinä voit olla vuorotellen sekä mies että nainen, joten missä probleemi? Ei missään, saat vallan mainiosti kokea kaiken mahdollisen. Olla dominoiva mies, alistuva nainen, kenties jopa dominoiva nainen ja alistuva mies (harmillisesti suurin osa miehistä kuitenkin nykyään käytännössä alistuu muille _miehille_ eli ylläpitää maskuliinista kulttuuria, hegemoniaa ja homososiaalisia virityksiä...)

        Ei seksiä tarvitse hävittää tai seksuaalisuutta nujertaa. Ei sitä tarvitse lietsoakaan. Pidän tällä hetkellä hyvin todennäköisenä että tämä Jeesus-gubbekin oli naimisissa, mutta ei se häntä mitenkään häirinnyt - epäilen että jos tuli lapsiakin laitettua, niin jossakin vaiheessa hän teki "intialaiset" eli lopetti tavanomaisen avioelämän. Mutta eihän se rakkautta lopeta vaikkei rakastelisikaan. :)

        Meillä ns. henkisillä miehillä tuntuu olevan aika vaikeaa naissukupuolen suhteen? Kaikki miehenä olemisen vaikeus kulminoituu naissukupuoleen.

        Sillä vain reppana alkaa kehittää henkisyyttään. Naiset tietenkin kiinnostuu enemmän lihaksista ja kukkaron lihavasta olemuksesta. Eivät tietenkään aivan kaikki naiset, mutta aika moni kuitenkin. Ja onhan niitä reppanoita naisiakin. Heillä on mielestäni vieläkin vaikeampaa kuin meillä miehillä. Naisen kun pitää olla kaunis ja kaikinpuolin miellyttävä. Paineet on paljon kovemmat naista, kuin miestä kohtaan. Nykyään tosin mieheltäkin vaaditaan ulkoisesti enemmän. Meikäläinen tosin pitää sitä typeränä ja "tosi mies" ei moiseen "neiteilyyn" suostu, eikä sorru! ;)

        Sä arvon Q olet aivan selvästikin henkinen nainen! ;) Muistaakseni olet pitänyt itseäsi jonkinlaisena luuserinakin? Homma toimii siis toisinkinpäin. Muistaakseni kerroit joskus suoltaneesi tänne nettiin aika ronskiakin tekstiä? Muistelen lukeneeni jotain niistä jutuistasi ja niistä sai kuvan aika rohkeasta ja aistillisesta naisesta.

        Onhan se oikeastaan vähän surkuhupaisaa, että sukupuolet tuntuu käyvän sotaa toisiaan vastaan vaikka sielulla ei sukupuolta olekaan. Meikäläinen ei mielellään synny naisen kehoon johtuen tästä "soturisieluisuudestani". Tämän olen todennut täällä ennenkin, kuten varmaan hyvin muistatkin? Olisin varmasti aika rasittava nainen, joko miestennielijä tai sitten joku poikamainen lepsotyttö? Miehiä pitäs kokoajan rangaista siitä, että ne alistaa naista. Niitäkin jotka ei alista! ;) Alistaminenhan on soturille myrkkyä. Ja varmaan miehet haluaa raiskata ja tappaa mielellään naisia, jotka ei suostu alistumaan, koska raiskaushan on alistamista. Voipi olla, että meikäläisellä on aika inhottavia elämiä naisen kehossa? En niitä halua edes muistaa. Mielummin ajattelen, että en ole koskaan naisen kehossa ollutkaan.

        Mulla on kai aika likainen mieli, mutta käytännössä olen aika häveliäs. Periaatteenani onkin, että saahan sitä fantasioida, mutta niiden toteuttaminen on ihan toinen juttu. Ehkä yksi onnen salaisuuksista onkin runsas unelmointi? Ihmiset, jotka uskaltavat unelmoida, ovat tasapainoisempia kuin muut. Minusta on aivan käsittämätöntä roskaa ajatella, että ihmisen pitäs katkoa kätensä ja puhkoa silmänsä jos vähänkin haluaisi unelmoida jostain kielletystä. Ei ihme, että sellaiseen uskovat ihmiset ovat katkeria ja vihaisia ihmisiä. Tekisi mieli sanoa, että varsinaisia p*skiaisia! :/

        Täysin luonnotonta! Ihmekös se, että papitkin on pedofiilejä, jotkut silpoo naisen elimet ja vaikka mitä!

        No, onneksi ainakin psykologit on mun kanssa samaa mieltä tässäkin asiassa.

        Mä en kyllä pidä sitä todennäkösenä, että Jessellä olis ollu seksisuhde naiseen. Olen itsekin saavuttanut sellaisen "henkisen tilan" n. viikon ajaksi jolloin koko toimitus on tullut suorastaan naurettavaksi ja aika yhdentekeväksi. Normaalisti juttu pyörii aika paljon mielessäni, mutta tuolloin enää hyvin, hyvin harvoin. Olo oli suorastaan eufoorinen. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä tuska oli poissa!

        Hassua ehkä sekin, että siinä tilassa naiset tuntuivat kiinnostuvan minusta paljon normaalia enemmän?

        Ne intialaisetkin taitaa muuten vaan siirtää seksuaalienergiansa tärkeämpään tarkoitukseen? Onhan kyseessä kuitenkin ehkä se kaikkein mahtavin energiamuoto ihmisessä? ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Meillä ns. henkisillä miehillä tuntuu olevan aika vaikeaa naissukupuolen suhteen? Kaikki miehenä olemisen vaikeus kulminoituu naissukupuoleen.

        Sillä vain reppana alkaa kehittää henkisyyttään. Naiset tietenkin kiinnostuu enemmän lihaksista ja kukkaron lihavasta olemuksesta. Eivät tietenkään aivan kaikki naiset, mutta aika moni kuitenkin. Ja onhan niitä reppanoita naisiakin. Heillä on mielestäni vieläkin vaikeampaa kuin meillä miehillä. Naisen kun pitää olla kaunis ja kaikinpuolin miellyttävä. Paineet on paljon kovemmat naista, kuin miestä kohtaan. Nykyään tosin mieheltäkin vaaditaan ulkoisesti enemmän. Meikäläinen tosin pitää sitä typeränä ja "tosi mies" ei moiseen "neiteilyyn" suostu, eikä sorru! ;)

        Sä arvon Q olet aivan selvästikin henkinen nainen! ;) Muistaakseni olet pitänyt itseäsi jonkinlaisena luuserinakin? Homma toimii siis toisinkinpäin. Muistaakseni kerroit joskus suoltaneesi tänne nettiin aika ronskiakin tekstiä? Muistelen lukeneeni jotain niistä jutuistasi ja niistä sai kuvan aika rohkeasta ja aistillisesta naisesta.

        Onhan se oikeastaan vähän surkuhupaisaa, että sukupuolet tuntuu käyvän sotaa toisiaan vastaan vaikka sielulla ei sukupuolta olekaan. Meikäläinen ei mielellään synny naisen kehoon johtuen tästä "soturisieluisuudestani". Tämän olen todennut täällä ennenkin, kuten varmaan hyvin muistatkin? Olisin varmasti aika rasittava nainen, joko miestennielijä tai sitten joku poikamainen lepsotyttö? Miehiä pitäs kokoajan rangaista siitä, että ne alistaa naista. Niitäkin jotka ei alista! ;) Alistaminenhan on soturille myrkkyä. Ja varmaan miehet haluaa raiskata ja tappaa mielellään naisia, jotka ei suostu alistumaan, koska raiskaushan on alistamista. Voipi olla, että meikäläisellä on aika inhottavia elämiä naisen kehossa? En niitä halua edes muistaa. Mielummin ajattelen, että en ole koskaan naisen kehossa ollutkaan.

        Mulla on kai aika likainen mieli, mutta käytännössä olen aika häveliäs. Periaatteenani onkin, että saahan sitä fantasioida, mutta niiden toteuttaminen on ihan toinen juttu. Ehkä yksi onnen salaisuuksista onkin runsas unelmointi? Ihmiset, jotka uskaltavat unelmoida, ovat tasapainoisempia kuin muut. Minusta on aivan käsittämätöntä roskaa ajatella, että ihmisen pitäs katkoa kätensä ja puhkoa silmänsä jos vähänkin haluaisi unelmoida jostain kielletystä. Ei ihme, että sellaiseen uskovat ihmiset ovat katkeria ja vihaisia ihmisiä. Tekisi mieli sanoa, että varsinaisia p*skiaisia! :/

        Täysin luonnotonta! Ihmekös se, että papitkin on pedofiilejä, jotkut silpoo naisen elimet ja vaikka mitä!

        No, onneksi ainakin psykologit on mun kanssa samaa mieltä tässäkin asiassa.

        Mä en kyllä pidä sitä todennäkösenä, että Jessellä olis ollu seksisuhde naiseen. Olen itsekin saavuttanut sellaisen "henkisen tilan" n. viikon ajaksi jolloin koko toimitus on tullut suorastaan naurettavaksi ja aika yhdentekeväksi. Normaalisti juttu pyörii aika paljon mielessäni, mutta tuolloin enää hyvin, hyvin harvoin. Olo oli suorastaan eufoorinen. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä tuska oli poissa!

        Hassua ehkä sekin, että siinä tilassa naiset tuntuivat kiinnostuvan minusta paljon normaalia enemmän?

        Ne intialaisetkin taitaa muuten vaan siirtää seksuaalienergiansa tärkeämpään tarkoitukseen? Onhan kyseessä kuitenkin ehkä se kaikkein mahtavin energiamuoto ihmisessä? ;)

        Juu, kyllä luuseriksi itseäni nimittäisin. Naistenhan "kuuluu" olla hyvinkin sosiaalisia joka paikan höyliä, mutta itselläni on elämä varsin erakkomaista ja hiljaista keskivertonaisihmiseen verrattuna. Joskus sitä oikein ihmettelee että onko nainen ylipäätään ollenkaan, koska pääni sisällän vertaudun paljon enemmän juuri näihin "luuserimiehiin" joiden mainitset ryhtyvän kehittämään henkisyyttään. Mutta vaikea sitten sanoa että juontuuko se henkisyys luuseriudesta vai onko se tosiaan niin että kun se henkisyys kutsuu ja viekoittelee, niin ei sitä sitten oikein jaksa piitata kaiken maailman hömpötyksistä & kotkotuksista ja jää se maallinen elämä jotenkin retuperälle (ainakin jonkun toisen ihmisen silmin katsottuna). Tähän kaikkeen kun liittyy mukaan sellainen tuskaankin asti humpsahtava melankolisuus (jota itsestäni voin tunnistaa lapsesta asti), niin johtaahan se siihen että aika paljon tulee elettyä melkein korviensa välissä.

        Sellainen joka ei usko oikein mihinkään varmaan ihan tasan taatusti katsoo että meikäläiset haluavat vain jotain jännää tai elvistellä kaikilla näillä edellisillä elämillään jne. Itsehän olen tainnut sanoa että kyllästyin jo ns. henkisiin luentoihinkin, kun se oli sellaista pullakahvitasoa ja harrastelua vain. En kaipaa mitään ulkoista korostusta sille että kiinnostaa vähän syvemmät jutut kuin pintaliitososiaalistelu, eikä tässä tarvitse kokoajan jotain kristalleja lääppiä ja teenlehdistä ennustella (ennustamisen lahjaa meitsillä ei kyllä olekaan!)

        Sitä olen joskus miettinyt että kasvaako se seksuaalienergia sitä mukaa kuin ihminen kasvaa ihmisenä ja elää useita elämiä. Vaikka sitä ehkä käy krantummaksi kun tulee sellaisia elämiä missä on oikeasti valinnanvaraa eikä tarvitse mennä morsiameksi sille naapurisavimajan papparaiselle joka maksaa sinusta pari lehmää vanhemmillesi, niin se että mieluummin on vaikka yksin kuin että kuka tahansa kelpaisi ei tietenkään vähennä sitä seksuaalista latausta mikä ihmisessä on. Tiedän parikin tyyppiä tässä elämäni varrelta joilla on tämä spirituaalinen puoli ollut tärkeämpi kuin maallinen, eikä heitä kyllä miksikään munkeiksi ole voinut kutsua. Pienoista perversiotakin ollut ehkä jopa, ja en kai jääne itse pekkaa pahemmaksi niiden seksinovellien kanssa joita olen tosiaan kirjoitellut. Hivenen turhan helpoksi vain koen sellaisten kirjoittamisen, joten en nyt ole vuosiin enää jaksanut. Noin muutoin tulee löpistyä paljonkin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, mutta aina yleisellä tasolla - en ole kiinnostunut jotenkin hikisesti vehtaamaan ihmisten kanssa henk.koht. ja ei ole tarviskaan kun on tämä omakin kulti. :) (Tämä mainittakoon niille uppo-oudoille ja vähemmän oudoille mahdollisille lukijoille jotka kuvittelevat että jos vähänkin puhutaan seksistä niin sehän tarkoittaa että daami on täys nymfo tai muuten ihan irtonainen jakorasia...)

        Edellisissä elämissäni tunnistan olleen erittäin vaikeita seksuaalisuuteen liittyneitä teemoja, joten ei siltäkään kannalta ole ehkä mikään ihme että aihepiiri herättää mielenkiinnon ja kysymyksiä. (Kuin myös valitettavasti raivoa, juuri mitä tulee näihin lapsen hyväksikäyttöihin, raiskauksiin ja silvontaan!)

        Tuleeko meidän luopua seksistä viimeisten elämien varrella? Luopuuko siitä ihan itsestään, kun kokee sen tarpeettomaksi? Enpä vielä tiedä! Mutta ymmärrän yhtälailla niin niitä ihmisiä jotka kokevat elämän itsessään niin ekstaattiseksi ettei se mitään hikijumppaa siihen enää ekstraksi kaipaa, kuin niitäkin jotka haluavat nimenomaan juhlistaa elämän täyteyttä täyttymyksellä rakkaan ihmisen kanssa. Ei kai voine koskaan korostaa liikaa että huolimatta kaikista niistä asioista jotka me ihmiset jaamme keskenämme, meillä jokaisella ON oma yksilöllinen polkumme jossa joillakuilla korostuvat jotkut teemat ja toisilla taas toiset.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Juu, kyllä luuseriksi itseäni nimittäisin. Naistenhan "kuuluu" olla hyvinkin sosiaalisia joka paikan höyliä, mutta itselläni on elämä varsin erakkomaista ja hiljaista keskivertonaisihmiseen verrattuna. Joskus sitä oikein ihmettelee että onko nainen ylipäätään ollenkaan, koska pääni sisällän vertaudun paljon enemmän juuri näihin "luuserimiehiin" joiden mainitset ryhtyvän kehittämään henkisyyttään. Mutta vaikea sitten sanoa että juontuuko se henkisyys luuseriudesta vai onko se tosiaan niin että kun se henkisyys kutsuu ja viekoittelee, niin ei sitä sitten oikein jaksa piitata kaiken maailman hömpötyksistä & kotkotuksista ja jää se maallinen elämä jotenkin retuperälle (ainakin jonkun toisen ihmisen silmin katsottuna). Tähän kaikkeen kun liittyy mukaan sellainen tuskaankin asti humpsahtava melankolisuus (jota itsestäni voin tunnistaa lapsesta asti), niin johtaahan se siihen että aika paljon tulee elettyä melkein korviensa välissä.

        Sellainen joka ei usko oikein mihinkään varmaan ihan tasan taatusti katsoo että meikäläiset haluavat vain jotain jännää tai elvistellä kaikilla näillä edellisillä elämillään jne. Itsehän olen tainnut sanoa että kyllästyin jo ns. henkisiin luentoihinkin, kun se oli sellaista pullakahvitasoa ja harrastelua vain. En kaipaa mitään ulkoista korostusta sille että kiinnostaa vähän syvemmät jutut kuin pintaliitososiaalistelu, eikä tässä tarvitse kokoajan jotain kristalleja lääppiä ja teenlehdistä ennustella (ennustamisen lahjaa meitsillä ei kyllä olekaan!)

        Sitä olen joskus miettinyt että kasvaako se seksuaalienergia sitä mukaa kuin ihminen kasvaa ihmisenä ja elää useita elämiä. Vaikka sitä ehkä käy krantummaksi kun tulee sellaisia elämiä missä on oikeasti valinnanvaraa eikä tarvitse mennä morsiameksi sille naapurisavimajan papparaiselle joka maksaa sinusta pari lehmää vanhemmillesi, niin se että mieluummin on vaikka yksin kuin että kuka tahansa kelpaisi ei tietenkään vähennä sitä seksuaalista latausta mikä ihmisessä on. Tiedän parikin tyyppiä tässä elämäni varrelta joilla on tämä spirituaalinen puoli ollut tärkeämpi kuin maallinen, eikä heitä kyllä miksikään munkeiksi ole voinut kutsua. Pienoista perversiotakin ollut ehkä jopa, ja en kai jääne itse pekkaa pahemmaksi niiden seksinovellien kanssa joita olen tosiaan kirjoitellut. Hivenen turhan helpoksi vain koen sellaisten kirjoittamisen, joten en nyt ole vuosiin enää jaksanut. Noin muutoin tulee löpistyä paljonkin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, mutta aina yleisellä tasolla - en ole kiinnostunut jotenkin hikisesti vehtaamaan ihmisten kanssa henk.koht. ja ei ole tarviskaan kun on tämä omakin kulti. :) (Tämä mainittakoon niille uppo-oudoille ja vähemmän oudoille mahdollisille lukijoille jotka kuvittelevat että jos vähänkin puhutaan seksistä niin sehän tarkoittaa että daami on täys nymfo tai muuten ihan irtonainen jakorasia...)

        Edellisissä elämissäni tunnistan olleen erittäin vaikeita seksuaalisuuteen liittyneitä teemoja, joten ei siltäkään kannalta ole ehkä mikään ihme että aihepiiri herättää mielenkiinnon ja kysymyksiä. (Kuin myös valitettavasti raivoa, juuri mitä tulee näihin lapsen hyväksikäyttöihin, raiskauksiin ja silvontaan!)

        Tuleeko meidän luopua seksistä viimeisten elämien varrella? Luopuuko siitä ihan itsestään, kun kokee sen tarpeettomaksi? Enpä vielä tiedä! Mutta ymmärrän yhtälailla niin niitä ihmisiä jotka kokevat elämän itsessään niin ekstaattiseksi ettei se mitään hikijumppaa siihen enää ekstraksi kaipaa, kuin niitäkin jotka haluavat nimenomaan juhlistaa elämän täyteyttä täyttymyksellä rakkaan ihmisen kanssa. Ei kai voine koskaan korostaa liikaa että huolimatta kaikista niistä asioista jotka me ihmiset jaamme keskenämme, meillä jokaisella ON oma yksilöllinen polkumme jossa joillakuilla korostuvat jotkut teemat ja toisilla taas toiset.

        Todelliset luuserit hamuaa ihmisten ihailua, valtaa ja mammonaa, mutta menettää siinä rytäkässä samalla itsensä. Se on se vanha viisaus, että vaikka voittaisin maailman, mutta menettäisin itseni, ei minulla olisi yhtään mitään.

        Henkisyys auttaa kuitenkin niin paljon kestävyyttä maailman melskeitä vastaan, että en millään halua enää elää millään muulla tavalla. Henkisyys on nimenomaan sitä elämistä pyörremyrskyn silmässä, jossa on ikuisesti tyyntä.

        Ja sääliksihän täällä niitä ihmisiä käy, jotka kuvittelee, että materialismi on tärkeintä. On näitä johtajiakin, jotka eläkkeelle jäätyään tekee itsemurhan. Huomaavat miten tyhjää heidän elämänsä tosiasiassa on ollut. He eivät ole.

        Onneksi suurin osa ihmisistä viisastuu kun ikää karttuu. Eikä Jesse ja Budikaan olleet enää mitään poikasia aloittessaan työnsä ihmiskunnan hyväksi.

        Voiskin sanoa, että henkisyys kannattaa aina! Se ei jätä ikinä ihmistä pulaan jos ihminen vain tajuaa suuntautua henkisyyteen. ;)

        Meikäläisellä ei ole oikeastaan tässä elämässäni mitään yhteyttä näihin ryhmiin, jotka puuhastelevat henkisyyden kanssa. Mulla on se suhtautuminen, että ryhmä on yleensä tyhmä. En pidä mistään jengeistä, koska yksikään jengi ei ole koskaan saanut mitään hyvää aikaan, lähinnä vain pelkkää pahaa. Ihmisten typeryys todellakin tiivistyy jengissä. Tulee lähinnä apinalauma mieleen. Tosin apinat on yllättävän ihmismäisiä. Ne jopa lohduttaa laumansa luusereita hellästi: Jos joku antaa toiselle turpiin, niin joku saapuu tätä turpiinsaanuttu lohduttamaan.

        Ihminen on toki laumaeläin, mutta ihmisellä on onneksi kyky nousta sellaisen yläpuolelle niin halutessaan.

        Nykyajassa on huimaa miten ihminen voi tutkia kaikenmaailman asioita ihan yksinäänkin. Jos haluaa tietää asioista niin riittää kun menee tänne nettiin ja alkaa tutkia. Mystikothan on aina olleet "yksinäisiä susia" ja itse samaistunkin hyvin voimakkaasti heihin. En kyllä oikein tajua miksi sekin voi näitä uskovia ahdistaa? Mystiikka on kaikkein mielenkiintoisin osa uskontoja ja oikeastaan samalla ainoa mielenkiintoinen osa niitä. Jotkut uskovat luulevat, että mystiikka on jotain paholaisen ja henkien kanssa puuhastelua. Se taas on okkultismia. Okkultismi taas on mielestäni lapsellista roskaa. Vedetään joku pirupuku ylle ja painutaan skutsiin "uhraamaan". Naurettavaa pelleilyä!

        Ihmetyttää kyllä miksi mystiikka ei ole suositumpaa uskovienkin keskuudessa? Onhan meillä täällä Suomessakin omat mystikkomme. Nordensköldiä ja vaikka ketä.

        Kristallit ja teenlehdet juu! Hah! Aloittelijat! ;)

        En tiedä kasvaako seksuaalienergia elämien myötä, mutta ainakin se alkaa kanavoitua paremmin elämä elämältä. Siitä tulee tavallaan pyhä juttu. Kun toistaa sanaa "häpy" siitä tuleekin sana "pyhä". Jännää tää suomenkieli. Eikä ihmisestä frigidiä suinkaan tule elämä elämältä. Ihminen vaan alkaa harkita paremmin mihin sitä seksuaaloenergiaakin oikein käyttää. Vanha sielu on hyvin aistillinen ja hyvä rakastaja. Jos vain hän sitä haluaa. ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Todelliset luuserit hamuaa ihmisten ihailua, valtaa ja mammonaa, mutta menettää siinä rytäkässä samalla itsensä. Se on se vanha viisaus, että vaikka voittaisin maailman, mutta menettäisin itseni, ei minulla olisi yhtään mitään.

        Henkisyys auttaa kuitenkin niin paljon kestävyyttä maailman melskeitä vastaan, että en millään halua enää elää millään muulla tavalla. Henkisyys on nimenomaan sitä elämistä pyörremyrskyn silmässä, jossa on ikuisesti tyyntä.

        Ja sääliksihän täällä niitä ihmisiä käy, jotka kuvittelee, että materialismi on tärkeintä. On näitä johtajiakin, jotka eläkkeelle jäätyään tekee itsemurhan. Huomaavat miten tyhjää heidän elämänsä tosiasiassa on ollut. He eivät ole.

        Onneksi suurin osa ihmisistä viisastuu kun ikää karttuu. Eikä Jesse ja Budikaan olleet enää mitään poikasia aloittessaan työnsä ihmiskunnan hyväksi.

        Voiskin sanoa, että henkisyys kannattaa aina! Se ei jätä ikinä ihmistä pulaan jos ihminen vain tajuaa suuntautua henkisyyteen. ;)

        Meikäläisellä ei ole oikeastaan tässä elämässäni mitään yhteyttä näihin ryhmiin, jotka puuhastelevat henkisyyden kanssa. Mulla on se suhtautuminen, että ryhmä on yleensä tyhmä. En pidä mistään jengeistä, koska yksikään jengi ei ole koskaan saanut mitään hyvää aikaan, lähinnä vain pelkkää pahaa. Ihmisten typeryys todellakin tiivistyy jengissä. Tulee lähinnä apinalauma mieleen. Tosin apinat on yllättävän ihmismäisiä. Ne jopa lohduttaa laumansa luusereita hellästi: Jos joku antaa toiselle turpiin, niin joku saapuu tätä turpiinsaanuttu lohduttamaan.

        Ihminen on toki laumaeläin, mutta ihmisellä on onneksi kyky nousta sellaisen yläpuolelle niin halutessaan.

        Nykyajassa on huimaa miten ihminen voi tutkia kaikenmaailman asioita ihan yksinäänkin. Jos haluaa tietää asioista niin riittää kun menee tänne nettiin ja alkaa tutkia. Mystikothan on aina olleet "yksinäisiä susia" ja itse samaistunkin hyvin voimakkaasti heihin. En kyllä oikein tajua miksi sekin voi näitä uskovia ahdistaa? Mystiikka on kaikkein mielenkiintoisin osa uskontoja ja oikeastaan samalla ainoa mielenkiintoinen osa niitä. Jotkut uskovat luulevat, että mystiikka on jotain paholaisen ja henkien kanssa puuhastelua. Se taas on okkultismia. Okkultismi taas on mielestäni lapsellista roskaa. Vedetään joku pirupuku ylle ja painutaan skutsiin "uhraamaan". Naurettavaa pelleilyä!

        Ihmetyttää kyllä miksi mystiikka ei ole suositumpaa uskovienkin keskuudessa? Onhan meillä täällä Suomessakin omat mystikkomme. Nordensköldiä ja vaikka ketä.

        Kristallit ja teenlehdet juu! Hah! Aloittelijat! ;)

        En tiedä kasvaako seksuaalienergia elämien myötä, mutta ainakin se alkaa kanavoitua paremmin elämä elämältä. Siitä tulee tavallaan pyhä juttu. Kun toistaa sanaa "häpy" siitä tuleekin sana "pyhä". Jännää tää suomenkieli. Eikä ihmisestä frigidiä suinkaan tule elämä elämältä. Ihminen vaan alkaa harkita paremmin mihin sitä seksuaaloenergiaakin oikein käyttää. Vanha sielu on hyvin aistillinen ja hyvä rakastaja. Jos vain hän sitä haluaa. ;)

        Kaikenlaiset kuppikunnat ovat varsinainen ihmiskunnan kirous, mutta kaiketi hengellisissäkin/henkisissäkin asioissa ihminen toistaa sitä samaa apinalaumarakennetta mikä on ohjelmoitunut jonnekin selkäytimeen. Kun ei noista laumoista kovin helposti eroonkaan päästä, hyvä sitten jos lauma tekee edes jotain myönteistä. Kun noita luentoja mietin joilla tuli varsinkin 90-luvulla pyörittyä, niin sellainen fiilis kyllä jäi että olihan se aikansa intresanttia mutta kun ei se oikeasti oikein ihmistä kehitä. Aina joku gubbe tai daamikin oli lukenut jonkun kirjan ja väänsi siitä sitten esitelmän, ja kaikki nyökyttelivät Hangon keksinä että juu juu onpas mielenkiintoista. Ja oikeasti tuntui ettei kenestäkään kumminkaan ollut, kunhan vain halusivat jonkun syyn kokoontua yhteen. Periaatteessa se olisi voinut olla vaikka marjanpoimintareissu. Metsässä sitäpaitsi on paljon helpompaa saada suora yhteys kaikessa olevaan Henkeen, miksei ns. pyhäänkin. Kun oikein katsomuksellisesti ajattelen niin periaatteessa jokaisella olennolla ensisijainen suhde tulisi aina olla siihen ytimeen mikä on läsnä meissä kaikissa, siihen kaikkein säilyväisimpään osaan; mieluiten tosiaan käytän sanaa Henki (jonka näen olevan niin ytimenä sisässä kuin ulkonamme ympärillämme). Ja vasta toissijaisena tulisi tämä laumautuminen ja yhteiskiva kavereiden kanssa. Jos laumasta tulee este Henki-yhteydelle, laumasta pitää päästä eroon.

        Mutta ei se loputon karkuunjuokseminenkaan hyväksi ole. Ainakin omalla kohdallani ihmisten välttely on mennyt melkein maksimiin asti; olen vain sen kaikkein välttämättömimmän ja pakollisimman verran tekemisissä ja muun ajan keskenäni. Onhan tässä kaikenlaista ehtinyt rauhassa ajattelemaan, mutta toisaalta tämä muiden välttely nostaa helposti sitä negatiivisuutta mitä voi muita ihmisiä kohtaan tuntea. Kuitenkaan yksikään ihminen ei ole sen kummempi kuin joku eläin tai kasvi - miksi eläimet ja kasvit on helppo kokea luontevasti kavereina tai neutraaleina asioina, mutta ihmiset ovat aina peikkoja & mörköjä? Huonompi homma! Eikä se täällä netissä kököttämällä tästä paremmaksi muutu.


      • kokija
        mASter of mine kirjoitti:

        Toki olen nähnyt selkouniakin, joissa on tietoinen unennäöstään ja untaan voi "ohjailla", mutta tarkoitan valveunilla unia, jotka jatkuvat vielä hetken heräämisen jälkeen. Siis kyseessä on hieman unihalvauksen kaltainen tila, jossa kuitenkin kykenen liikkumaan normaalisti. Kokemani asiatkaan eivät yleensä ole ahdistavia.

        Jep, theta-aallot ovat yhteydessä valveuniin ja unien REM-vaiheeseen. Kun aivoilla on riittävä koherenssi alfa-aalloille, niin unet ja valveunet muistetaan. Alfa-tila toimii REM-unitietoisuuden välittäjänä ja yhdistäjänä päivätajuiselle puolelle.

        Erilaiset psyykkiset tajunnantilat voidaan luokitella hypergamma, gamma, beta, alfa, theta, delta ja epsilon -tiloihin. Epsilonissa ollaan kuin kuolleita vaikkakin on mahdollista olla tajuinen ja aivosähkökäyrä näyttää lähes suoraa viivaa.

        Hypergamma-alue yhdistää aivojen virtapiirin epsilon -taajuuksiin - nämä ovat tietoisuuden äärialueet spektrin kannalta katsottuna, mutta tietoisuus on kokemuksellisesti (ja paradoksaalisesti) sama.

        Kun kaikki aaltoalueet koetaan samanaikaisesti ja tietoisesti, niin se on sama kuin täydellinen psyykkinen integroituminen, mikä aikaansaa sen, ettei reinkarnoitumiselle synny enää uusia syitä. Tällainen tietoisuus, joka on tietoinen siitä että on tietoinen, on "egottomuus".


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Kaikenlaiset kuppikunnat ovat varsinainen ihmiskunnan kirous, mutta kaiketi hengellisissäkin/henkisissäkin asioissa ihminen toistaa sitä samaa apinalaumarakennetta mikä on ohjelmoitunut jonnekin selkäytimeen. Kun ei noista laumoista kovin helposti eroonkaan päästä, hyvä sitten jos lauma tekee edes jotain myönteistä. Kun noita luentoja mietin joilla tuli varsinkin 90-luvulla pyörittyä, niin sellainen fiilis kyllä jäi että olihan se aikansa intresanttia mutta kun ei se oikeasti oikein ihmistä kehitä. Aina joku gubbe tai daamikin oli lukenut jonkun kirjan ja väänsi siitä sitten esitelmän, ja kaikki nyökyttelivät Hangon keksinä että juu juu onpas mielenkiintoista. Ja oikeasti tuntui ettei kenestäkään kumminkaan ollut, kunhan vain halusivat jonkun syyn kokoontua yhteen. Periaatteessa se olisi voinut olla vaikka marjanpoimintareissu. Metsässä sitäpaitsi on paljon helpompaa saada suora yhteys kaikessa olevaan Henkeen, miksei ns. pyhäänkin. Kun oikein katsomuksellisesti ajattelen niin periaatteessa jokaisella olennolla ensisijainen suhde tulisi aina olla siihen ytimeen mikä on läsnä meissä kaikissa, siihen kaikkein säilyväisimpään osaan; mieluiten tosiaan käytän sanaa Henki (jonka näen olevan niin ytimenä sisässä kuin ulkonamme ympärillämme). Ja vasta toissijaisena tulisi tämä laumautuminen ja yhteiskiva kavereiden kanssa. Jos laumasta tulee este Henki-yhteydelle, laumasta pitää päästä eroon.

        Mutta ei se loputon karkuunjuokseminenkaan hyväksi ole. Ainakin omalla kohdallani ihmisten välttely on mennyt melkein maksimiin asti; olen vain sen kaikkein välttämättömimmän ja pakollisimman verran tekemisissä ja muun ajan keskenäni. Onhan tässä kaikenlaista ehtinyt rauhassa ajattelemaan, mutta toisaalta tämä muiden välttely nostaa helposti sitä negatiivisuutta mitä voi muita ihmisiä kohtaan tuntea. Kuitenkaan yksikään ihminen ei ole sen kummempi kuin joku eläin tai kasvi - miksi eläimet ja kasvit on helppo kokea luontevasti kavereina tai neutraaleina asioina, mutta ihmiset ovat aina peikkoja & mörköjä? Huonompi homma! Eikä se täällä netissä kököttämällä tästä paremmaksi muutu.

        Tässä internetissä on sekin mukava puoli, että täältä löytää helposti hengenheimolaisiaan. Ja kun ei voi nähdä miltä toinen näyttää, niin keskustelua viriää paljon helpommin kuin kasvoista kasvoihin kontaktissa. Ja mikä mahtavinta, täällä eri ikäiset ja eri yhteiskuntaluokissa olevat ihmiset voivat seurustella tasa-arvoisesti.

        Nykyäänhän nuoret ei paljon vanhempia ihmisiä kuuntele, mutta ehkä tämä netti tulee palauttamaan asiat takaisin tasapainoonsa? Sinä ja minä edustamme jo kypsempiä ihmisiä ja voimme varmasti antaa joitain hyödyllisiä neuvoja vähän meitä nuoremmille henkisen tien kulkijoille. Ja täällähän on tosi viisaita ja fiksuja parikymppisiäkin, jotka varmaan saa jotain näistä jutuistamme.

        Ja sehän on todella hyvä, että täällä on myös eri henkisiä kirjoittajia. Ei mene liikaa sisäpiirin lääppimiseksi. Kritiikkihän on myös aina paikallaan!

        Seuraava henkinen vallankumous alkaakin täältä netistä! Mustakin on ihan hyvä juttu olla tällainen anonyymi kirjoittaja. Varmaan nousis pissi päähän jos ihmiset alkais pitämään mua IRL jonain gurunaan. Kauhistuttava ajatus!

        Me kaksihan ollaan hyvin avoimia jutuissamme ja varmaan käytetään tätä nettiä hyväksemme ikään kuin terapiana. On hyvin terapeuttista kirjotella tänne omia näkemyksiään ja tuntemuksiaan. Panna persoonansa peliin. Mä ainakin ihailen niitä, jotka uskaltaa panna persoonansa peliin. Jonkun mielestä se voi olla narsismia, mutta kaikkiahan ei voi millään miellyttää, eikä tarvitsekaan.

        Mulle ainakin riittää vallan mainiosti tämä "nettiguruilu"! ;)

        Ja sullekin tänne kirjoittaminen tekee aivan selvästi hyvää?

        Mä oon aika varma siitä, että susta tuleekin seuraavassa elämässäsi kirjailia. Sä selvästi harjoittelet sitä jo tässä elämässäsi. ;)


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Tässä internetissä on sekin mukava puoli, että täältä löytää helposti hengenheimolaisiaan. Ja kun ei voi nähdä miltä toinen näyttää, niin keskustelua viriää paljon helpommin kuin kasvoista kasvoihin kontaktissa. Ja mikä mahtavinta, täällä eri ikäiset ja eri yhteiskuntaluokissa olevat ihmiset voivat seurustella tasa-arvoisesti.

        Nykyäänhän nuoret ei paljon vanhempia ihmisiä kuuntele, mutta ehkä tämä netti tulee palauttamaan asiat takaisin tasapainoonsa? Sinä ja minä edustamme jo kypsempiä ihmisiä ja voimme varmasti antaa joitain hyödyllisiä neuvoja vähän meitä nuoremmille henkisen tien kulkijoille. Ja täällähän on tosi viisaita ja fiksuja parikymppisiäkin, jotka varmaan saa jotain näistä jutuistamme.

        Ja sehän on todella hyvä, että täällä on myös eri henkisiä kirjoittajia. Ei mene liikaa sisäpiirin lääppimiseksi. Kritiikkihän on myös aina paikallaan!

        Seuraava henkinen vallankumous alkaakin täältä netistä! Mustakin on ihan hyvä juttu olla tällainen anonyymi kirjoittaja. Varmaan nousis pissi päähän jos ihmiset alkais pitämään mua IRL jonain gurunaan. Kauhistuttava ajatus!

        Me kaksihan ollaan hyvin avoimia jutuissamme ja varmaan käytetään tätä nettiä hyväksemme ikään kuin terapiana. On hyvin terapeuttista kirjotella tänne omia näkemyksiään ja tuntemuksiaan. Panna persoonansa peliin. Mä ainakin ihailen niitä, jotka uskaltaa panna persoonansa peliin. Jonkun mielestä se voi olla narsismia, mutta kaikkiahan ei voi millään miellyttää, eikä tarvitsekaan.

        Mulle ainakin riittää vallan mainiosti tämä "nettiguruilu"! ;)

        Ja sullekin tänne kirjoittaminen tekee aivan selvästi hyvää?

        Mä oon aika varma siitä, että susta tuleekin seuraavassa elämässäsi kirjailia. Sä selvästi harjoittelet sitä jo tässä elämässäsi. ;)

        Nii... Tiedä hänestä. Yritin kyllä tulla jo tässä elämässä, mutta on vähän köppöistä ollut. Oikeastaan tulevaa elämää koskeva mielikuvani on sellainen että minusta tulisi parantaja, mutta sitä varten pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino ja sisäinen rauha suhteessa muihin ihmisiin. (Mutta ei mitenkään haittaa jos seuraava elämä olisi sellainen renenssanssi-ihmisen monipuolinen elämä että tulisi touhuttua vähän useammankin asian parissa.)

        Koen kyllä itseni niin ristiriitaiseksi ja keskeneräiseksi ihmiseksi tässä elämässä joten ei tässä oikein kenenkään esikuvaksi olisi asiaakaan. Jos lukisi netistä juttujani sieltä täältä saattaisi ehkä ihmetellä mikä minua aina välillä vaivaa - tämä avoimuushan aiheuttaa sen että myös huonot päivät ja kaudet heijastuvat suoraan sinne missä askaroi, eli siis nettiin. Netti on ollut hyvän ja pahan lähde päivittäisessä elämässä, joskus on melkein tehnyt mieli vääntää itkut sen kaiken kanssa mitä esiin on tullut niin muista ihmisistä kuin omasta itsestä, joskus taas huomaa saavansa hyviäkin oivalluksia ja viisautta siitä että edes täällä voi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja ilman niitä iänikuisia mielestäni rasittavia, jopa banaaleja, juttuja kuten face to face -tilanteissa on mukana.

        Ehkä aika ei tässä elämässä riitä siihen että menee kaikessa rankimman kautta eli että ramppaisi kaikenlaiset yhteisöt ja porukat läpi. Muistammehan monellakin nimellä eri saiteilla liikkuneen sahaajajoogi-nettituttavamme jolla selvästikin oli hyvin ikäviä kokemuksia siitä miten pahasti ryhmä voi vaikka murskata yhden yksittäisen jäsenensä jos asioissa menevät sukset ristiin. Itseasiassa ehkä olisin mieluiten mukana jonkinlaisessa uskontojen uhrit -toiminnassa, jos en pelkäisi että lörpöttelevänä ihmisenä tulisin tahtomattani tuputtaneeksi omaa katsomustani muille.

        Kun puhuu henkisistä asioista tulee helposti sellainen kirkasotsainen tunne että nyt maailma muutetaan paremmaksi ja kaikilla on niin lysti olla jotta vot. Kuitenkin pitäisi myös muistaa siinä rinnalla omat raadollisuutensa ja tiedostaa että ei tässä nyt ehkä niin pitkällä olla kuin minne ajatukset ehtivät rientää. Minulla onneksi on kuitenkin noita muistuttajia menneisyydestä, ihmisiä ja tapahtumia, jotka toimivat ikäänkuin omatuntona, muistuttaen aina silloin tällöin että ei tässä ihan kaikessa ole onnistunut toimimaan parhaimman kautta. Tai että voi olla kielteisiä motiiveja - itselläni usein turhautuminen, tympääntyminen, vihastuminen etc. Kovassakin vihassa pitäisi aina muistaa ettei viha ole oikeutus yhtään millekään, vaikka tietenkin vihan tunnehan heti ensimmäiseksi kuiskuttelee korvaan että "nyt sinä voit tehdä niin ja niin koska olet oikeutettu siihen". Pyh. Luin juuri jostakin Buddhan sanoneen että viha on kuin kuuma kekäle jonka ihminen ottaa käteensä heittääkseen sillä vihansa kohdetta, mutta käykin niin että hän polttaa ensimmäiseksi oman kätensä.

        Jaahas... taitaa alkaa jutuntynkä ketjussa hiipua. Saattaa olla että itsekin tässä lopettelen pikkuhiljaa paapotusta, saa nähdä. Useimmiten käy niin että kun mietiskelen että poistuisiko toisaanne niin sittenhän vasta varsinainen puheripuli yllättääkin.


      • Qadesha kirjoitti:

        Jos olet jo valmiiksi päättänyt että naiset ovat maallisia ja materialistisia, ei tietenkään ole ihme että et heitä elämääsi kaipaa. Mutta mieti sitä kuinka paljon tuosta mainitsemastasi 90 %:sta (jota tosin ihmettelen, etkö ota lainkaan huomioon kehitysmaita?) mitä naiset ostelevat menee koko perheen/talouden hyväksi? Jos ajattelet vaikka sitä kuinka suuri osuus kauniista kodista juontuu naisen panoksesta, niin voitko tosiaan katsoa että asunnossa pitäisi asua esim. ilman ikkunaverhoja? Oletko valmis pönöttämään pimeän tullen sähkövalot paistaen koko kylän pällisteltävänä koska tyypillisesti naisen ostettavaksi jäävät ikkunaverhot ovat mielestäsi suuri turhuus?

        Mutta lopulta pointti on siinä että et sinä tarvitse mitään naista, tai mitään muutakaan. Ei kukaan tarvitse. Me vain kuvittelemme että se on joku elämän ykkösasia että on se kumppani siinä ja mielellään tottakai just presis sellainen kuin itse haluaa. Sellainen määräilytarve että ihmisten pitää olla semmoisia ja tämmöisiä on lapsellinen egoistinen piirre meissä kaikissa.

        Aika usein henkiseksi ehdottomuudeksi mielletty piirre ihmisessä saattaakin johtua juuri jonkinlaisesta neurologisesta poikkeavuudesta, esmes juuri Aspergerista mikä tuolla jossakin mainittiin ja itsekin siitä puhuin. Esim. omalla kohdallani kun olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta "epänaisellisesta" kuten ancient astronaut -teoria, mustat aukot, tiede ylipäätään jne. niin onko kyse siitä että olen persoonallinen tyyppi laumaihmisten joukossa vai olenko vain hivenen poikkeavien aivojeni tuote? Sitähän ei voi tietää.

        Mutta hyvä jokatapauksessa että meitä on joka junaan. Kyllä naisissakin löytyy eroavaisuuksia, usko pois!

        Sinä kirjoitat materialistisesti, pidät materiaa hyvänä asiana. Miksei se olekin, vähän hyvä, mutta älä unohda henkeä, joka on erittäin hyvä. Suuri osa materiasta on turhaa roinaa. Ihmiset selviävät vähällä materialla, mutta ilman rakkautta ei selvitä. Tämä meinaa unohtua nykypäivän menossa!

        Sälekaihtimet on muuten keksitty. Ja kyllä tuohon ikkunan eteen aina jokin riepu saadaan ;)


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Sinä kirjoitat materialistisesti, pidät materiaa hyvänä asiana. Miksei se olekin, vähän hyvä, mutta älä unohda henkeä, joka on erittäin hyvä. Suuri osa materiasta on turhaa roinaa. Ihmiset selviävät vähällä materialla, mutta ilman rakkautta ei selvitä. Tämä meinaa unohtua nykypäivän menossa!

        Sälekaihtimet on muuten keksitty. Ja kyllä tuohon ikkunan eteen aina jokin riepu saadaan ;)

        Tyhjä huoneisto ilman verhoja tai kukkia tai kauniita lasiesineitä voi olla suorastaan masentavaa. Hengellisyys tarvitsee kauneutta kasvaekseen ja se kauneus on usein materiaa.


      • Qadesha
        Erjuth kirjoitti:

        Sinä kirjoitat materialistisesti, pidät materiaa hyvänä asiana. Miksei se olekin, vähän hyvä, mutta älä unohda henkeä, joka on erittäin hyvä. Suuri osa materiasta on turhaa roinaa. Ihmiset selviävät vähällä materialla, mutta ilman rakkautta ei selvitä. Tämä meinaa unohtua nykypäivän menossa!

        Sälekaihtimet on muuten keksitty. Ja kyllä tuohon ikkunan eteen aina jokin riepu saadaan ;)

        Olin parikymppisenä henkeen ja vereen newagelainen ja teosofia ja kaikkea tätä, ja ehkä se on vaan niin että jossakin pisteessä sitä kyllästyy jos harrastaa vain yhtä ja samaa. Nyt kaksinverroin vanhempana olen varmasti materialistisempi kuin puoli elämää sitten, mutta ei tämäkään se lopullinen olemisen muotoni ole. Ehkä tässä jossain vaiheessa taas henkistyn.

        Mutta olen kumminkin tällä hetkellä sitä mieltä että ei se mahdollisimman ankeasti asuminen oleminen tee ihmistä yhtään sen henkisemmäksi kuin se että asuu keskinkertaisesti ja ns. normaalisti. Tiedän yhden ihmisen joka muutti jalasmökkiin keskelle metsää, ja hän on yksi henkisempiä ihmisiä mitä tiedän, mutta jos oikein olen ymmärtänyt niin naisen takia hänkin sieltä metsästä taisi sitten tulla jossain määrin kumminkin pois. Jos ajattelet asiaa niin naisena ei ole todellakaan kauhean kivaa elää ilman sisälle tulevaa lämmintä vettä, johan pelkkien kuukautisten jokakuinen kärsiminen edellyttää että hygieniastaan pystyy huolehtimaan kunnolla. Mutta ei tämä tietenkään kaikille ole kynnyskysymys. Tiedän yhden aika jännän naisen ihan netin kautta joka on elänyt hyvinkin karua elämää (en tiedä tarkkaan tämän hetkistä tilannettaan). Mutta ei hänellä ole kyllä miestäkään. Ilmeisesti karuus jotenkin aina korreloi sen kanssa että ei ole sitä parisuhdetta lainkaan, en tiedä. Täsmälleen itsensä tapainen hengenheimolainen on todella vaikea löytää.

        En minä jotain ikkunaverhoja itsekään mieti koko aikaa, minua vain harmittaa kun jutut kääntyvät sille tolalle että mukamas vain miehet vain mukamas vain oikein ankeissa oloissa pystyvät olemaan henkistyneitä. Kyllähän Intiankin perinteessä, jossa kun lapset on saatu aikuiseksi asti, metsiin erakoksi voi periaatteessa karata niin nainen kuin mieskin. Eli ns. "pyhät miehet" ovat vain yksi liikaakin puhuttu asia, on siellä niitä "pyhiä naisiakin" ollut. Mutta ehkä niitä ei turisteille esitellä, kun lienevät alastomia (ainakin vanhan perinteen mukaanhan kuuluu hylätä vaatteensakin kun luopuu maallisesta elämästään, Intiassa siis).


      • Aritta kirjoitti:

        Tyhjä huoneisto ilman verhoja tai kukkia tai kauniita lasiesineitä voi olla suorastaan masentavaa. Hengellisyys tarvitsee kauneutta kasvaekseen ja se kauneus on usein materiaa.

        Luonto on erinomainen hengen kohottaja. Siksihän zen-luostareissa on hienot puutarhat. Kyse onkin turhasta roinasta, jolla ei tee mitään. Eikä tämä tarkoita, etteikö asunnossa voi olla jonkin verran tauluja tms.
        Vanhempanikin ovat hankkineet elämänsä aikana kaikenlaista roskaa, jota he ovat sitten koettaneet kaupata, ovat antaneet pois ilmaiseksi ja vieneet jopa kaatopaikalle. Viisas hankkii tarvitsemansa ja muutamia taideesineitä.


      • Qadesha
        Erjuth kirjoitti:

        Luonto on erinomainen hengen kohottaja. Siksihän zen-luostareissa on hienot puutarhat. Kyse onkin turhasta roinasta, jolla ei tee mitään. Eikä tämä tarkoita, etteikö asunnossa voi olla jonkin verran tauluja tms.
        Vanhempanikin ovat hankkineet elämänsä aikana kaikenlaista roskaa, jota he ovat sitten koettaneet kaupata, ovat antaneet pois ilmaiseksi ja vieneet jopa kaatopaikalle. Viisas hankkii tarvitsemansa ja muutamia taideesineitä.

        Jaappanissahan on kaiketi ymmärretty aika paljonkin tästä, minimalistisuutena, että mikä on oikeasti hyödyllistä ja mikä ei ja tyhjyyden ja täyteyden välisellä leikittelyllä saadaan aikaiseksi esteettisiä ilmestyksiä joissa mieli viihtyy. Kovin kritiikittömästi en Japaniin varsinkaan nykymuodossaan suhtaudu, eli en siis ole aivan ymmyrkäisenä heidän "erinomaisuudestaan", mutta pakkohan se on myöntää että kukkien asettelussa, teeseremonioissa ja sen sellaisissa on Sitä Jotain. Sanoisin fiinimmin jos osaisin... ;)

        Ehkä suomalaisena voi saada pikkaisen tatsia mielen tyhjentymiseen esmes saunan, järven ja luonnon parissa noin ylipäätään.

        Eli en minäkään ihan sitä meinaa että se olisi hyväksi jemmata koko koti täyteen roinaa. Vaikka itselläni on jemmarin taipumuksia, niin enimmäkseenhän se tietysti on pelkkä riesa koko omaisuus. Ja ehdottomana pidän sitä että mitään ei ikinä heitetä menemään jos sen vain suinkin voi vielä jotenkin hyödyntää. Tämän vuoksi esim. asettelen usein roskiksen päälle tavaroita joista vihdoin viimein olen suostunut luopumaan, ja joku muu saa sitten hyödyntää tahollaan niitä. On tullut myös itsekin kaikenlaista muiden kamaa vastaanotettua, että suuntaan jos toiseenkin tämä kierrätys menee.

        Joskus sitä miettii että pitäisiköhän ainakin viimeistään kuoleman lähestyessä miettiä kaikki valmiiksi että mitä millekin pitää tehdä, etteivät sitten ole jälkeenjäävien riesana. Kirjat luonnollisesti antikvariaattiin, vaatteet UFF:lle tms. ja tälviisii.

        Jotkut eivät halua ajatella mitään sellaista kuin "mitä kuoleman jälkeen". Mutta ei se kuolema sen lähemmäksi ja pahemmaksi tule sillä että sitä ajattelee.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Luonto on erinomainen hengen kohottaja. Siksihän zen-luostareissa on hienot puutarhat. Kyse onkin turhasta roinasta, jolla ei tee mitään. Eikä tämä tarkoita, etteikö asunnossa voi olla jonkin verran tauluja tms.
        Vanhempanikin ovat hankkineet elämänsä aikana kaikenlaista roskaa, jota he ovat sitten koettaneet kaupata, ovat antaneet pois ilmaiseksi ja vieneet jopa kaatopaikalle. Viisas hankkii tarvitsemansa ja muutamia taideesineitä.

        erään ystäväni kanssa sisustuksesta ja hän väitti että suomalaisilla ei ole makua. Hän on varmaan käynyt vain minun luonani plus erään toisen suomalaisen joka myös on asunut Ruotsissa lapsesta asti. Minä en tosiaankaan kerää turhaa roinaa mutta ystäväni tekee sen ja se on hänen mielestään sitä hienoa sisustusta. Minä taas pidän kukista ja tietysti kauniista lasista ja kaikesta joka kimaltelee, esim kristallikruunuista. Se nostaa henkisyyttäni ihan niin kuin auringonlasku tai -nousu tai kimalteleva lumi.

        On kuitenkin omaksi parhaaksi sisustaa kotinsa niin että siellä viihtyy. :-)


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Jaappanissahan on kaiketi ymmärretty aika paljonkin tästä, minimalistisuutena, että mikä on oikeasti hyödyllistä ja mikä ei ja tyhjyyden ja täyteyden välisellä leikittelyllä saadaan aikaiseksi esteettisiä ilmestyksiä joissa mieli viihtyy. Kovin kritiikittömästi en Japaniin varsinkaan nykymuodossaan suhtaudu, eli en siis ole aivan ymmyrkäisenä heidän "erinomaisuudestaan", mutta pakkohan se on myöntää että kukkien asettelussa, teeseremonioissa ja sen sellaisissa on Sitä Jotain. Sanoisin fiinimmin jos osaisin... ;)

        Ehkä suomalaisena voi saada pikkaisen tatsia mielen tyhjentymiseen esmes saunan, järven ja luonnon parissa noin ylipäätään.

        Eli en minäkään ihan sitä meinaa että se olisi hyväksi jemmata koko koti täyteen roinaa. Vaikka itselläni on jemmarin taipumuksia, niin enimmäkseenhän se tietysti on pelkkä riesa koko omaisuus. Ja ehdottomana pidän sitä että mitään ei ikinä heitetä menemään jos sen vain suinkin voi vielä jotenkin hyödyntää. Tämän vuoksi esim. asettelen usein roskiksen päälle tavaroita joista vihdoin viimein olen suostunut luopumaan, ja joku muu saa sitten hyödyntää tahollaan niitä. On tullut myös itsekin kaikenlaista muiden kamaa vastaanotettua, että suuntaan jos toiseenkin tämä kierrätys menee.

        Joskus sitä miettii että pitäisiköhän ainakin viimeistään kuoleman lähestyessä miettiä kaikki valmiiksi että mitä millekin pitää tehdä, etteivät sitten ole jälkeenjäävien riesana. Kirjat luonnollisesti antikvariaattiin, vaatteet UFF:lle tms. ja tälviisii.

        Jotkut eivät halua ajatella mitään sellaista kuin "mitä kuoleman jälkeen". Mutta ei se kuolema sen lähemmäksi ja pahemmaksi tule sillä että sitä ajattelee.

        turhasta roinasta: bra att ha grejer. Eikä niitä sitten kuitenkaan ikinä tarvita.


      • soul person
        joku vaan kirjoitti:

        Eivät uskoon tulleet ajattele että sielu on kertakäyttökamaa vaan sehän kuuluu nimenomaan jälleensyntymäoppiin. Joka kerta uusi sielu, vanhaa ei voi olla olemassakaan kun sitä ei pitäisi voida muistaakaan ja silti se muka oppii ja kehittyy. Eikä kukaan oikeasti muistakaan eikä opi eikä kehity kun kellään ei ole edellisiä elämiä.

        Aito usko Jeesukseen on asia jota kukaan muu ihminen ei kykene millään lailla tuputtamaan toiselle. Ei mitenkään. Ei kukaan voi pakottaa uskomaan Jeesukseen. Se on ehkä ainoa asia maailmassa jota ei pysty tekemään. Kukaan ei voi aidosti tulla uskoon tuputuksen kautta. Ei vaikka Cybo niin väittäisi. Ei vaikka paavi niin väittäisi. Ehkä se on suurin asia ja todistus aidosta uskosta Jeesukseen, ainoa asia jonka vain sinä kykenet tekemään ilman muitten ihmisten vaikutusta.
        Ihmettelen kuka sitten kehtaa uskoa Jeesukseen kun se on aina ollut pilkattava asia. Jos uskot sinua aletaan syyttämään kaikkien uskontojen pahoista teoista, sanotaan hihhuliksi jne. Helpompaa olisi vaikka katkoa kädet... saisi ainakin sympatiaa osakseen ja hoivaa. Mutta ihminen tulee aitoon uskoon koska Jeesus todistaa itsensä uskovalle.

        Vaikka tiede onkin todistanut monia Raamatun asioita kuten itsekin tiedät jos olet seurannut maailman tapahtumia niin silti usko tarkoittaa juuri sitä mitä se on. Uskomista johonkin. Kuka tahansa voi uskoa johonkin, vaikka siihen että oma lapsi tulee menestymään elämässä tai siihen että auto menee katsastuksesta läpi mutta usko Jeesukseen on sellaista uskoa että sen pohja ei petä. Usko Jeesukseen on todistus Jeesuksen olemassaolosta uskovalle.
        Minkään muun asian uskominen ei kykene todistamaan olemassaoloaan. Jälleensyntyjät koettavat todistaa itselleen olevansa Jumalia tai ainakin osa Jumalaa ja näin he todistavat itse itselleen. Ihminen on niin hatara ettei ihminen kykene todistamaan itselleen edes sitä onko elossa huomenna. Jälleensyntyjien usko on arvailujen varassa ja ne arvailut ovat vain illuusioita tulevasta. Hoipertelua ohuella langalla.

        Toivottavasti ihmiset eivät oleta että tiede todistaisi Jeesuksen olemassaolon sillä tieteen pohjalta usko menettää merkityksensä. Edes Jeesuksen eläessä käsinkosketeltavana ei todista joillekin yhtään mitään sillä ei Jeesus tiedettä todista. Älkää odottako myöskään tiedettä todistamaan Jeesusta.

        Sen verran voisivat jälleensyntyjät kehittyä myös että he kykenisivät erottamaan uskon ja uskonnon toisistaan. Nekun ovat ihan eri asioita. Eihän pihviäkään syödä talikolla ja moottorisahalla vaan haarukalla ja veitsellä.

        "Eivät uskoon tulleet ajattele että sielu on kertakäyttökamaa vaan sehän kuuluu nimenomaan jälleensyntymäoppiin. Joka kerta uusi sielu, vanhaa ei voi olla olemassakaan kun sitä ei pitäisi voida muistaakaan ja silti se muka oppii ja kehittyy. Eikä kukaan oikeasti muistakaan eikä opi eikä kehity kun kellään ei ole edellisiä elämiä."

        Nyt olet ymmärtänyt pahasti väärin. Sinulla menee sekaisin käsitteet sielu ja elämä. Sielu pysyy samana elämästä toiseen kehittyen ja oppien uusia asioita. Sielulla on siis monta elämää kertakäyttökehoissa, ei ole kertakäyttösieluja.


      • soul person
        joku vaan kirjoitti:

        En ole julistellut mitään vaan yksinkertaisesti kertonut sellaisen toduuden jonka moni lapsikin tietää. Jos totuus on sinusta ylimielistä niin etkö sinä silloin uskokin ennemmin valheeseen?

        Sanot uskovasi Jeesukseen mutta mihin Jeesukseen? Et usko Raamatussa olevaan jeesukseen sillä Raamatussahan on sanottu millainen Jeesus on mutta sinun Jeesuksesi on ihan erilainen. Voisiko se olla vaikka Jesús Polanco Gutiérrez, espanjalainen liikemies johon uskot? Heillä nyt vaan sattuu olemaan samat etunimet.

        Koska ihmisillä ei ole aikaisempia elämiä niin niitä ei voi muistaa. Jos ylikorostuneella mielikuvituksella varustettu henkilö kertoo satujaan niin se ei tee niistä saduista totta vaikka hän kuinka väittäisi niiden olevan totta. Vaikka väittäisi Jesús Polanco Gutiérrez nimeen.

        Onko nuo tyttöjen raiskaukset sinullekin keino oppia kuten joillekin täällä oleville jälleensyntyjille ne ovat? Vai onko sinulla noihin asioihin "oma totuus"? Jälleensyntymissadunhan saa jokainen siihen uskova muokata itselleen sopivaksi.

        Ai että lapsikin tietää, ettei jälleensyntymistä ole? Anteeksi nyt vaan, mutta itse tiesin sen jo lapsena, ilman että olisin kuullut tai lukenut siitä mitään.
        Uskon, että Jeesus on ylösnousseena mestarina ohjaamassa ihmisiä, jotka häneltä apua pyytävät. En usko, että hän on Jumalan Poika.

        Kovin olet ylimielinen ja suorastaan pilkkaat toisia ihmisiä, no siinähän ovat se kristinuskovaisen tärkeimmät ominaisuudet. :)


      • joku vaan
        soul person kirjoitti:

        Ai että lapsikin tietää, ettei jälleensyntymistä ole? Anteeksi nyt vaan, mutta itse tiesin sen jo lapsena, ilman että olisin kuullut tai lukenut siitä mitään.
        Uskon, että Jeesus on ylösnousseena mestarina ohjaamassa ihmisiä, jotka häneltä apua pyytävät. En usko, että hän on Jumalan Poika.

        Kovin olet ylimielinen ja suorastaan pilkkaat toisia ihmisiä, no siinähän ovat se kristinuskovaisen tärkeimmät ominaisuudet. :)

        Ja sinä se kerrot satuja mutta nehän ovatkin jälleensyntyjien tärkeimmät ominaisuudet. :)


      • Qadesha
        joku vaan kirjoitti:

        Ja sinä se kerrot satuja mutta nehän ovatkin jälleensyntyjien tärkeimmät ominaisuudet. :)

        Onko sinun pakko suhtautua noin halveksuvasti toisin uskoviin? Luuletko ihan tosissaan että tuollainen tuo jotenkin kunniaa _sinun_ uskomisellesi? Tai toimii hyvänä mainoksena ja saat täältä seuraajia itsellesi?

        Vaikka et ole toki pahinta lajia mitä on vastaan tullut. Ihmetyttää vain että minkä vuoksi kun teille uskovaisille on Jeesus kova juttu, ette sen vertaa lue sitä UT:ia että sieltä muistuisi mieleen sellainen kohta jossa Jeesus sanoo että jos jossakin kylässä ei oteta sanaa vastaan, niin poistukaa sieltä ja pudistelkaa sen paikan tomutkin jaloistanne. Jeesus ei sano että jääkää sinne ehdointahdoin vänkyttämään toisin uskovien kanssa. Se on enempi niitä VT:n juttuja että joku heittäytyy profeetaksi ja alkaa haukkua ja huutaa jollekin porukalle. En tiedä josko jotkut porukat ovat soimaamista ansainneetkin, mutta käsittääkseni Jeesus-uskon ei kuulunut mennä siten että riidellään ja rähjätään. Senhän piti olla lähimmäisenrakkautta.

        Ultimaatumia lähimmäisenrakkautta olisi kai se että antaa toisen uskoa siten kuin hän sydämessään uskoo, eikä mene siihen väliin sörkkimään että ei saa usko noin kun pitää uskoa näin.

        Ehkä tuollaisen ajatuksen esiintuomiseksi tarvittaisiin taas joku uusi profeetta. SE olisikin varmaan se "suurempi teko" mistä Jeesuskin mainitsi että jotkut tekevät hänen jälkeensä suurempia tekoja kuin hän. Jos saisi lähi-itäänkin rauhan aikaiseksi ja kaikkien uskontokuntien väliset kiistat ratkeamaan sillä että todettaisiin että antaa kaikkien uskoa rauhassa omalla tavallaan (poislukien tietenkin laittomuudet ja lapsenrääkkäys), niin se olisi jo niin jotain erinomaista ihmiseltä että minäkin alkaisin uskoa että lajillamme on jonkinlainen olemassaolon oikeutus ja loistava tulevaisuus...

        Se lähtee tietysti omasta itsestä. Ja tiedän että se on kamalan vaikeaa antaa muiden uskoa miten haluavat, kun oma usko on se "ainoa oikea" - mutta pitäisi muistaa että se on se ainoa oikea omalle itselle, ei muille.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Onko sinun pakko suhtautua noin halveksuvasti toisin uskoviin? Luuletko ihan tosissaan että tuollainen tuo jotenkin kunniaa _sinun_ uskomisellesi? Tai toimii hyvänä mainoksena ja saat täältä seuraajia itsellesi?

        Vaikka et ole toki pahinta lajia mitä on vastaan tullut. Ihmetyttää vain että minkä vuoksi kun teille uskovaisille on Jeesus kova juttu, ette sen vertaa lue sitä UT:ia että sieltä muistuisi mieleen sellainen kohta jossa Jeesus sanoo että jos jossakin kylässä ei oteta sanaa vastaan, niin poistukaa sieltä ja pudistelkaa sen paikan tomutkin jaloistanne. Jeesus ei sano että jääkää sinne ehdointahdoin vänkyttämään toisin uskovien kanssa. Se on enempi niitä VT:n juttuja että joku heittäytyy profeetaksi ja alkaa haukkua ja huutaa jollekin porukalle. En tiedä josko jotkut porukat ovat soimaamista ansainneetkin, mutta käsittääkseni Jeesus-uskon ei kuulunut mennä siten että riidellään ja rähjätään. Senhän piti olla lähimmäisenrakkautta.

        Ultimaatumia lähimmäisenrakkautta olisi kai se että antaa toisen uskoa siten kuin hän sydämessään uskoo, eikä mene siihen väliin sörkkimään että ei saa usko noin kun pitää uskoa näin.

        Ehkä tuollaisen ajatuksen esiintuomiseksi tarvittaisiin taas joku uusi profeetta. SE olisikin varmaan se "suurempi teko" mistä Jeesuskin mainitsi että jotkut tekevät hänen jälkeensä suurempia tekoja kuin hän. Jos saisi lähi-itäänkin rauhan aikaiseksi ja kaikkien uskontokuntien väliset kiistat ratkeamaan sillä että todettaisiin että antaa kaikkien uskoa rauhassa omalla tavallaan (poislukien tietenkin laittomuudet ja lapsenrääkkäys), niin se olisi jo niin jotain erinomaista ihmiseltä että minäkin alkaisin uskoa että lajillamme on jonkinlainen olemassaolon oikeutus ja loistava tulevaisuus...

        Se lähtee tietysti omasta itsestä. Ja tiedän että se on kamalan vaikeaa antaa muiden uskoa miten haluavat, kun oma usko on se "ainoa oikea" - mutta pitäisi muistaa että se on se ainoa oikea omalle itselle, ei muille.

        Lähimmäisen rakkaudesta tuli mieleeni Äiti Teresa, joka oli kuulemma joskus sanonut, että häntä ei kiinnosta ihmisten kärsimys, vaan sielujen voittaminen Jumalalle. Koko hänen hyväntekeväisyyskin oli kupla. Rahat meni todellisuudessa uusien nunnaluostareiden perustamiseen. Kaveerashan hän kaiken maailman huumepomojenkin kanssa. Totuus on joskus aika raadollinen.


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Lähimmäisen rakkaudesta tuli mieleeni Äiti Teresa, joka oli kuulemma joskus sanonut, että häntä ei kiinnosta ihmisten kärsimys, vaan sielujen voittaminen Jumalalle. Koko hänen hyväntekeväisyyskin oli kupla. Rahat meni todellisuudessa uusien nunnaluostareiden perustamiseen. Kaveerashan hän kaiken maailman huumepomojenkin kanssa. Totuus on joskus aika raadollinen.

        Itsekin olen tuohon juttuun jonkin verran perehtynyt, olisiko ollut Penn & Teller -ohjelman myötä. Olen aina inhonnut ajatusta että sitä vahingossa fanittaisi jotakuta joka ei ole lainkaan fanituksen arvoinen. Mutta toisaalta jos joku ei siitä varsinaisesti kärsi että arvostaa jotain sellaista joka ei ole saamansa arvon arvoinen, niin sitä miettii että kannattaako paljastaa että tuo se on oikeasti ihan paaaaska. Todennäköisesti fani ei usko kumminkaan, tai jos uskoo niin voi kokea pahankin kriisin. Eritoten yhden ihmisen kanssa olen täällä netissä jo pariinkin kertaan käynyt läpi sen että hän AINA menee esittämään "Äiti" Teresan jotenkin erinomaisena esimerkkinä naisellisesta epäitsekkyydestä, ja minä aina kuvailen että millainen tyyppi se oikeasti oli. Kyseinen ihminen ei edes ole mikään uskovainen vaan kaikkea muuta, mutta jotenkin kai häntä häiritsee että naissukupuolesta ei sitten edes yhtä äititeresaakaan edes löydy. No höh, löytyy takuulla monia muita mitä ansiokkaimpia ja mielenkiintoisimpia naisia jotka tekevät oikeasti jotain hyvää! Esmes seuraan FST:ltä yhtä sarjaa missä perjantaisin esitellään vahvoja naisia, ja yksikin oli sellainen masai-nainen joka on noussut oman kulttuurinsa keskellä taistelemaan tyttölasten silvontaa vastaan. _Sellainen_ nainen saa minun arvostukseni, vaikkei sitten ehkä mikään "pyhimimys" olekaan! Voi olla että nyrkit tanassakin joutuu tappelemaan muiden ihmisten oikeuksien puolesta.

        MOT:lla tuli juuri sellainen puolen tunnin pätkä jossa käytiin läpi yhden Natha-tantrajoogakultin touhuja. Johtaja on romanialainen tyyppi joka oli saanut kotimaassaan syytteen alaikäiseen (14-v) sekaantumisesta, mutta raukkispaska pakeni Ruotsiin ja anoi turvapaikkaa ja inisee siitä kuinka häntä vainotaan. Ruotsalaiset olivat sen hänelle myöntäneet... Ohjelmassa yksi suomalainen ihmisoikeuksien puolesta touhuava tyyppi kertoi kuinka hän oli ensialkuun ajanut Nathan asiaa, mutta sitten pikkuhiljaa hänellä alkoi hälytyskellot kilkuttaa että touhu ei ihan oikein mene niinkuin pitäisi. Esmes tämä joogalahko tekee pornovideoita, väittäen että ne ovat mukamas hyvinkin rakastavia ja sydämestä tulevia (vs. tavallinen porno). Ja kuitenkin videoilla esiintyvät voimakkaasti meikatut naiset silikonit paukkuen... Ei siis mitään eroa mihinkään. Yhden tanskalaisen miehen maatilan Natha oli vallannut omin päin eikä suostu lähtemään eikä ostamaan tilaa itselleen. Ja näin päin pois, niin että on se jukuliste kumma kun kaikenlaisen "henkisyyden" nimissä kiusataan ihmisiä, sekaannutaan (aina! miksiköhän?) lapsiin ja laitetaan naiset huoraamaan. Ja kaiken keskellä se romanialainen tyyppi hehkuttelee jostain Isä Jumalasta.

        Miten minusta tuntuu että kaikki jotka palvovat miespuolisia jumalia ennenpitkää suistuvat aina siihen että naiset ja lapset ovat pelkkiä esineitä jotka voi käyttää ja viskata menemään?

        Joogankin nimissä tehdään paljon pahaa. Tästä voimme taas panna merkille ettei ihmiskunta ole kehittänyt mitään sellaista järjestelmää, oppia, uskontoa jne. jota ei ihmiskunta myös voisi pilata. Aikansa kussakin ryhmässä ehkä vaikuttaa raikas uudistuksen energinen henki, mutta sitten itsekkyys, oman voiton tavoittelu ja vallanhimo pääsee vallalle ja koko energia on kadonnut, jäljellä on pelkkä ihmisten välisten pilaantuneiden suhteiden haiseva suo...

        Ehkä jos ei alettaisi silmäripset räpsyen palvomaan yhtään ketään niin homma menisi vähän toisin? Minun on aina vain vaikeampi ymmärtää minkä vuoksi ihmiset haluavat olla niin lääpällään johonkin isä aurinkoiseen tai äiti sääliväiseen. Seisoisivat omilla jaloillaan!


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Itsekin olen tuohon juttuun jonkin verran perehtynyt, olisiko ollut Penn & Teller -ohjelman myötä. Olen aina inhonnut ajatusta että sitä vahingossa fanittaisi jotakuta joka ei ole lainkaan fanituksen arvoinen. Mutta toisaalta jos joku ei siitä varsinaisesti kärsi että arvostaa jotain sellaista joka ei ole saamansa arvon arvoinen, niin sitä miettii että kannattaako paljastaa että tuo se on oikeasti ihan paaaaska. Todennäköisesti fani ei usko kumminkaan, tai jos uskoo niin voi kokea pahankin kriisin. Eritoten yhden ihmisen kanssa olen täällä netissä jo pariinkin kertaan käynyt läpi sen että hän AINA menee esittämään "Äiti" Teresan jotenkin erinomaisena esimerkkinä naisellisesta epäitsekkyydestä, ja minä aina kuvailen että millainen tyyppi se oikeasti oli. Kyseinen ihminen ei edes ole mikään uskovainen vaan kaikkea muuta, mutta jotenkin kai häntä häiritsee että naissukupuolesta ei sitten edes yhtä äititeresaakaan edes löydy. No höh, löytyy takuulla monia muita mitä ansiokkaimpia ja mielenkiintoisimpia naisia jotka tekevät oikeasti jotain hyvää! Esmes seuraan FST:ltä yhtä sarjaa missä perjantaisin esitellään vahvoja naisia, ja yksikin oli sellainen masai-nainen joka on noussut oman kulttuurinsa keskellä taistelemaan tyttölasten silvontaa vastaan. _Sellainen_ nainen saa minun arvostukseni, vaikkei sitten ehkä mikään "pyhimimys" olekaan! Voi olla että nyrkit tanassakin joutuu tappelemaan muiden ihmisten oikeuksien puolesta.

        MOT:lla tuli juuri sellainen puolen tunnin pätkä jossa käytiin läpi yhden Natha-tantrajoogakultin touhuja. Johtaja on romanialainen tyyppi joka oli saanut kotimaassaan syytteen alaikäiseen (14-v) sekaantumisesta, mutta raukkispaska pakeni Ruotsiin ja anoi turvapaikkaa ja inisee siitä kuinka häntä vainotaan. Ruotsalaiset olivat sen hänelle myöntäneet... Ohjelmassa yksi suomalainen ihmisoikeuksien puolesta touhuava tyyppi kertoi kuinka hän oli ensialkuun ajanut Nathan asiaa, mutta sitten pikkuhiljaa hänellä alkoi hälytyskellot kilkuttaa että touhu ei ihan oikein mene niinkuin pitäisi. Esmes tämä joogalahko tekee pornovideoita, väittäen että ne ovat mukamas hyvinkin rakastavia ja sydämestä tulevia (vs. tavallinen porno). Ja kuitenkin videoilla esiintyvät voimakkaasti meikatut naiset silikonit paukkuen... Ei siis mitään eroa mihinkään. Yhden tanskalaisen miehen maatilan Natha oli vallannut omin päin eikä suostu lähtemään eikä ostamaan tilaa itselleen. Ja näin päin pois, niin että on se jukuliste kumma kun kaikenlaisen "henkisyyden" nimissä kiusataan ihmisiä, sekaannutaan (aina! miksiköhän?) lapsiin ja laitetaan naiset huoraamaan. Ja kaiken keskellä se romanialainen tyyppi hehkuttelee jostain Isä Jumalasta.

        Miten minusta tuntuu että kaikki jotka palvovat miespuolisia jumalia ennenpitkää suistuvat aina siihen että naiset ja lapset ovat pelkkiä esineitä jotka voi käyttää ja viskata menemään?

        Joogankin nimissä tehdään paljon pahaa. Tästä voimme taas panna merkille ettei ihmiskunta ole kehittänyt mitään sellaista järjestelmää, oppia, uskontoa jne. jota ei ihmiskunta myös voisi pilata. Aikansa kussakin ryhmässä ehkä vaikuttaa raikas uudistuksen energinen henki, mutta sitten itsekkyys, oman voiton tavoittelu ja vallanhimo pääsee vallalle ja koko energia on kadonnut, jäljellä on pelkkä ihmisten välisten pilaantuneiden suhteiden haiseva suo...

        Ehkä jos ei alettaisi silmäripset räpsyen palvomaan yhtään ketään niin homma menisi vähän toisin? Minun on aina vain vaikeampi ymmärtää minkä vuoksi ihmiset haluavat olla niin lääpällään johonkin isä aurinkoiseen tai äiti sääliväiseen. Seisoisivat omilla jaloillaan!

        Aina uskovaiset löytävät jonkun kieroon kasvaneen kulttijohtajan johon he sitten vertaavat kaikkia jälleensyntymiseen uskovia. Onhan noita kristittyjä lahkojakin jos jonkinlaisia.


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Itsekin olen tuohon juttuun jonkin verran perehtynyt, olisiko ollut Penn & Teller -ohjelman myötä. Olen aina inhonnut ajatusta että sitä vahingossa fanittaisi jotakuta joka ei ole lainkaan fanituksen arvoinen. Mutta toisaalta jos joku ei siitä varsinaisesti kärsi että arvostaa jotain sellaista joka ei ole saamansa arvon arvoinen, niin sitä miettii että kannattaako paljastaa että tuo se on oikeasti ihan paaaaska. Todennäköisesti fani ei usko kumminkaan, tai jos uskoo niin voi kokea pahankin kriisin. Eritoten yhden ihmisen kanssa olen täällä netissä jo pariinkin kertaan käynyt läpi sen että hän AINA menee esittämään "Äiti" Teresan jotenkin erinomaisena esimerkkinä naisellisesta epäitsekkyydestä, ja minä aina kuvailen että millainen tyyppi se oikeasti oli. Kyseinen ihminen ei edes ole mikään uskovainen vaan kaikkea muuta, mutta jotenkin kai häntä häiritsee että naissukupuolesta ei sitten edes yhtä äititeresaakaan edes löydy. No höh, löytyy takuulla monia muita mitä ansiokkaimpia ja mielenkiintoisimpia naisia jotka tekevät oikeasti jotain hyvää! Esmes seuraan FST:ltä yhtä sarjaa missä perjantaisin esitellään vahvoja naisia, ja yksikin oli sellainen masai-nainen joka on noussut oman kulttuurinsa keskellä taistelemaan tyttölasten silvontaa vastaan. _Sellainen_ nainen saa minun arvostukseni, vaikkei sitten ehkä mikään "pyhimimys" olekaan! Voi olla että nyrkit tanassakin joutuu tappelemaan muiden ihmisten oikeuksien puolesta.

        MOT:lla tuli juuri sellainen puolen tunnin pätkä jossa käytiin läpi yhden Natha-tantrajoogakultin touhuja. Johtaja on romanialainen tyyppi joka oli saanut kotimaassaan syytteen alaikäiseen (14-v) sekaantumisesta, mutta raukkispaska pakeni Ruotsiin ja anoi turvapaikkaa ja inisee siitä kuinka häntä vainotaan. Ruotsalaiset olivat sen hänelle myöntäneet... Ohjelmassa yksi suomalainen ihmisoikeuksien puolesta touhuava tyyppi kertoi kuinka hän oli ensialkuun ajanut Nathan asiaa, mutta sitten pikkuhiljaa hänellä alkoi hälytyskellot kilkuttaa että touhu ei ihan oikein mene niinkuin pitäisi. Esmes tämä joogalahko tekee pornovideoita, väittäen että ne ovat mukamas hyvinkin rakastavia ja sydämestä tulevia (vs. tavallinen porno). Ja kuitenkin videoilla esiintyvät voimakkaasti meikatut naiset silikonit paukkuen... Ei siis mitään eroa mihinkään. Yhden tanskalaisen miehen maatilan Natha oli vallannut omin päin eikä suostu lähtemään eikä ostamaan tilaa itselleen. Ja näin päin pois, niin että on se jukuliste kumma kun kaikenlaisen "henkisyyden" nimissä kiusataan ihmisiä, sekaannutaan (aina! miksiköhän?) lapsiin ja laitetaan naiset huoraamaan. Ja kaiken keskellä se romanialainen tyyppi hehkuttelee jostain Isä Jumalasta.

        Miten minusta tuntuu että kaikki jotka palvovat miespuolisia jumalia ennenpitkää suistuvat aina siihen että naiset ja lapset ovat pelkkiä esineitä jotka voi käyttää ja viskata menemään?

        Joogankin nimissä tehdään paljon pahaa. Tästä voimme taas panna merkille ettei ihmiskunta ole kehittänyt mitään sellaista järjestelmää, oppia, uskontoa jne. jota ei ihmiskunta myös voisi pilata. Aikansa kussakin ryhmässä ehkä vaikuttaa raikas uudistuksen energinen henki, mutta sitten itsekkyys, oman voiton tavoittelu ja vallanhimo pääsee vallalle ja koko energia on kadonnut, jäljellä on pelkkä ihmisten välisten pilaantuneiden suhteiden haiseva suo...

        Ehkä jos ei alettaisi silmäripset räpsyen palvomaan yhtään ketään niin homma menisi vähän toisin? Minun on aina vain vaikeampi ymmärtää minkä vuoksi ihmiset haluavat olla niin lääpällään johonkin isä aurinkoiseen tai äiti sääliväiseen. Seisoisivat omilla jaloillaan!

        Mielestäni julkisuudessa paistatteleva hyväntekeväisyys on tekopyhää ja teennäistä.

        Maailma on todellakin täynnä hiljaista ja nöyrää, aitoa auttamistyötä tekeviä ihmisiä. Panevat usein vielä jopa henkensäkin alttiiksi.

        Vähän huvittaa kun ihminen, jolla ei ole edes omia lapsia käyttää itsestään termiä "äiti". Aika kaukana mistään todellisesta äitiyidestä koko eukko. Turhia ovat nunnien nännit ja paavien pallit!

        Onhan se kauheeta tää ihmisten ylenpalttinen jonkin persoonan fanittaminen. Ehkä aluksi kaikki voi todellakin olla mahtavaa, mutta vähitellen käärme luikertelee paikalle ja homma alkaa mennä päin peetä. Valta turmelee kenet tahansa. Sen takia Jeesuskin varmaan kieltäytyi kunniasta alkaa juutalaisten kuninkaaksi.

        Kun on ylenpalttisesti seksiäkin tarjolla, niin harva "guru" voi vastustaa kiusausta. Varsinkin jos kyseessä on miespuolinen "guru".

        Ihmiset taitaa jakaantua valitettavasti johtajiin ja johdettaviin. Taitaa olla oikein jokin sielullinen ominaisuus kyseessä? Jotkut ovat synnynnäisiä johtajia ja jotkut taas eivät. Esim. meikäläinen on penskasta asti ollut aina se joka johtaa muita. Enkä yhtään ihmettelis jos olisin ollut joku Napoleon tai Hitler jossain edellisessä elämässäni. Tunnistan tunnusmerkit itsessäni. Joskus psykoosissa olen heilunut kuin hullu diktaattori. Se on ollut vähän karmee kokemus.

        Ihmiset ei selvästi halua ihan helpolla seisoa omilla jaloillaan ja ottaa elämästään vatuuta. Ne haluaa siirtää vastuun usein muille. Usein juuri niille johtajilleen. Ne kai kuvittelee, että ei koske niitä mitä niiden johtajat tekevät. Johtaja on yksin vastuussa kaikesta jos hommat menee pieleen. Hänen selkänsä taakse on helppo piiloutua ja ruikuttaa, että enhän minä mitään pahaa ole tehnyt! Samassa veneessä ollaan kuitenkin sekä johtavat, että johdettavat.

        "Minähän vain tein mitä tehdä annettiin!"

        ;)


      • Qadesha
        Aritta kirjoitti:

        Aina uskovaiset löytävät jonkun kieroon kasvaneen kulttijohtajan johon he sitten vertaavat kaikkia jälleensyntymiseen uskovia. Onhan noita kristittyjä lahkojakin jos jonkinlaisia.

        Itse en tee lainkaan eroa sillä että mitä uskontoa tahi uskoa joku kultti tai lahko väittää harjoittavansa, vaan katson touhut hyväksi tai huonoksi sillä perusteella millaisia tekoja joukko tekee. Ja täytyy kyllä sanoa että ei hyvältä vaikuta, melkein tuntuu siltä että oli lahko mikä hyvänsä kyseessä niin pieleen se AINA menee! Ainakin sellaiset jotka keskittyvät jonkun miehen ympärille, niissä kun ennemmin tai myöhemmin aina aloitetaan se seksuaalinen hyväksikäyttö. Hyväuskoisia hölmöjä aikuisiakin naisia olisi tarjolla pilvin pimein, ja silti pitää aina kajota johonkin alaikäiseen. Mikä hemmetti siinä oikein on, sitä ei järkeni käsitä.

        Tai voihan se tietysti pistää vihaksi sen takia että siinä on joku sellainen haiskahdus omista menneistä elämistä. Kyllä minusta joskus tuntuu että olen ollut jonkun aivan viiripäisen joukon jäsen, ja se ei ole tietenkään kiva tunne se. Olkoot siitä vaikka 5000 tai 10.000 vuotta tai mitä hyvänsä, niin sellainen kauhea inho minulla on lahkoutumista ja kulttijuttuja kohtaan. JOS ei osata olla ihmisiksi, siis.

        Kveekareista, josko nyt sitten on lahko vai mikä onkaan, olen kyllä kuullut ihan hyviä juttuja, mutta kun infoa lopulta on aika vähän niin en osaa sanoa että pitääkö heille joku papukaijamerkki myöntää ja peukkua näyttää. :P

        Jos minä perustaisin lahkon... Ja saisin itse määrätä asioista, niin yksikään äijä ei alkaisi sörkkiä yhtäkään tyttöä, ei Jeesuksen, ei Krishnan, ei minkään eikä kenkään nimeen. Sellaiset likaiset perverssit lentäisivät komeassa kaaressa pihalle koko touhusta. Ja sitten ne perustaisivat oman lahkon ja pilaisivat minun lahkoni nimen, kuitenkin...

        Ja onhan sitä kaikenlaista riitaa aina kun ihmisiä on niin erilaisia ja eri näkemyksiä esiintyy. Ei aina tarvita niitä kaikkein kamalimpia touhuja edes, kun joukko riitaantuu ja jakaantuu, kenties koko oppi unohtuu ja systeemi kuihtuu pois.


      • Qadesha
        vänkis kirjoitti:

        Mielestäni julkisuudessa paistatteleva hyväntekeväisyys on tekopyhää ja teennäistä.

        Maailma on todellakin täynnä hiljaista ja nöyrää, aitoa auttamistyötä tekeviä ihmisiä. Panevat usein vielä jopa henkensäkin alttiiksi.

        Vähän huvittaa kun ihminen, jolla ei ole edes omia lapsia käyttää itsestään termiä "äiti". Aika kaukana mistään todellisesta äitiyidestä koko eukko. Turhia ovat nunnien nännit ja paavien pallit!

        Onhan se kauheeta tää ihmisten ylenpalttinen jonkin persoonan fanittaminen. Ehkä aluksi kaikki voi todellakin olla mahtavaa, mutta vähitellen käärme luikertelee paikalle ja homma alkaa mennä päin peetä. Valta turmelee kenet tahansa. Sen takia Jeesuskin varmaan kieltäytyi kunniasta alkaa juutalaisten kuninkaaksi.

        Kun on ylenpalttisesti seksiäkin tarjolla, niin harva "guru" voi vastustaa kiusausta. Varsinkin jos kyseessä on miespuolinen "guru".

        Ihmiset taitaa jakaantua valitettavasti johtajiin ja johdettaviin. Taitaa olla oikein jokin sielullinen ominaisuus kyseessä? Jotkut ovat synnynnäisiä johtajia ja jotkut taas eivät. Esim. meikäläinen on penskasta asti ollut aina se joka johtaa muita. Enkä yhtään ihmettelis jos olisin ollut joku Napoleon tai Hitler jossain edellisessä elämässäni. Tunnistan tunnusmerkit itsessäni. Joskus psykoosissa olen heilunut kuin hullu diktaattori. Se on ollut vähän karmee kokemus.

        Ihmiset ei selvästi halua ihan helpolla seisoa omilla jaloillaan ja ottaa elämästään vatuuta. Ne haluaa siirtää vastuun usein muille. Usein juuri niille johtajilleen. Ne kai kuvittelee, että ei koske niitä mitä niiden johtajat tekevät. Johtaja on yksin vastuussa kaikesta jos hommat menee pieleen. Hänen selkänsä taakse on helppo piiloutua ja ruikuttaa, että enhän minä mitään pahaa ole tehnyt! Samassa veneessä ollaan kuitenkin sekä johtavat, että johdettavat.

        "Minähän vain tein mitä tehdä annettiin!"

        ;)

        Ei se oikein minunkaan luontoni taivu seurailemaan. Johtajaksi en kuitenkaan haluaisi itseäni mieltää, koska huipullahan tuulee aina... xD Mieluummin olisin jonkinlainen opassielu, vaikka enimmäkseen sekin aina menee niin että kun minä oikein tietoisesti alan sormea heristellä ja ohjeita antaa, niin ei niitä kukaan kuuntele. Sitten heitän lonkalta jotain ohimennen miettimättä sen kummemmin, ja joku saattaa pitkän ajan päästä sanoa että kiitos siitä mitä sanoit; jolloin ihmettelen että mitähän tuli sanottua kun en muista enää.

        Mutta hienoahan se on jos jossakin asiassa voi auttaa vaikka vahingossakin. Jos sitä alkaa jotain palkintoa odotellen ja tunnustusta vaatien säädöksiä laatia niin eihän se ole mitään muuta kuin sitä vallan tavoittelua tai ylläpitoa. Kaikkein kieroutuneinta valtaa on valta ihmismieliin. Sitä eivät monet edes tajua, kun takertuvat siihen että valta on aina jotain loistoa, mammonaa ja kaikkea maallista hyvää. Kuitenkin valta voi olla sellaistakin että joku riivinrauta katkeroitunut ihminen pyörittää koko ympäristöään sormensa ympärille ja tanssittaa oman pillinsä mukaan aina kun huvittaa. Ja kaikki suostuvat siihen touhuun koska kuvittelevat että muuten tulee niin paha rangaistus, että parempi alistua. Ehkä joskus näillä mieliä hallitsevilla ihmisillä onkin kaikenlaisia keinoja käytössään, kun ajattelee esim. työelämää. Mahtaa olla metka karma sitten sellaisilla jotka joutuvat kärsimään omaa pirullisuuttaan omissa nahoissaan.

        Tietty tulee mieleen toisinaan että en kyllä minäkään mikään ihqu ihminen ole menneissä elämissäni ollut. Ties vaikka millainen piru ihmiseksi.


      • Aritta
        Qadesha kirjoitti:

        Itse en tee lainkaan eroa sillä että mitä uskontoa tahi uskoa joku kultti tai lahko väittää harjoittavansa, vaan katson touhut hyväksi tai huonoksi sillä perusteella millaisia tekoja joukko tekee. Ja täytyy kyllä sanoa että ei hyvältä vaikuta, melkein tuntuu siltä että oli lahko mikä hyvänsä kyseessä niin pieleen se AINA menee! Ainakin sellaiset jotka keskittyvät jonkun miehen ympärille, niissä kun ennemmin tai myöhemmin aina aloitetaan se seksuaalinen hyväksikäyttö. Hyväuskoisia hölmöjä aikuisiakin naisia olisi tarjolla pilvin pimein, ja silti pitää aina kajota johonkin alaikäiseen. Mikä hemmetti siinä oikein on, sitä ei järkeni käsitä.

        Tai voihan se tietysti pistää vihaksi sen takia että siinä on joku sellainen haiskahdus omista menneistä elämistä. Kyllä minusta joskus tuntuu että olen ollut jonkun aivan viiripäisen joukon jäsen, ja se ei ole tietenkään kiva tunne se. Olkoot siitä vaikka 5000 tai 10.000 vuotta tai mitä hyvänsä, niin sellainen kauhea inho minulla on lahkoutumista ja kulttijuttuja kohtaan. JOS ei osata olla ihmisiksi, siis.

        Kveekareista, josko nyt sitten on lahko vai mikä onkaan, olen kyllä kuullut ihan hyviä juttuja, mutta kun infoa lopulta on aika vähän niin en osaa sanoa että pitääkö heille joku papukaijamerkki myöntää ja peukkua näyttää. :P

        Jos minä perustaisin lahkon... Ja saisin itse määrätä asioista, niin yksikään äijä ei alkaisi sörkkiä yhtäkään tyttöä, ei Jeesuksen, ei Krishnan, ei minkään eikä kenkään nimeen. Sellaiset likaiset perverssit lentäisivät komeassa kaaressa pihalle koko touhusta. Ja sitten ne perustaisivat oman lahkon ja pilaisivat minun lahkoni nimen, kuitenkin...

        Ja onhan sitä kaikenlaista riitaa aina kun ihmisiä on niin erilaisia ja eri näkemyksiä esiintyy. Ei aina tarvita niitä kaikkein kamalimpia touhuja edes, kun joukko riitaantuu ja jakaantuu, kenties koko oppi unohtuu ja systeemi kuihtuu pois.

        saamme elää täällä niin kuin haluamme. Jokainen kulkee omaa tietään.

        Ja onhan niitä ns lahkoja sitten jos jonkinmoisia joissa käytetään hyväksi heikompia, varsinkin naisia ja lapsia. Ja tuo lahkohomma tulee olemaan niin kauan kuin luulemme että tarvitsemme auktoriteettejä. Ja niin kauan kuin luulemme että Jumala on auktoriteetti lahkoja tulee olemaan.


      • Qadesha
        Aritta kirjoitti:

        saamme elää täällä niin kuin haluamme. Jokainen kulkee omaa tietään.

        Ja onhan niitä ns lahkoja sitten jos jonkinmoisia joissa käytetään hyväksi heikompia, varsinkin naisia ja lapsia. Ja tuo lahkohomma tulee olemaan niin kauan kuin luulemme että tarvitsemme auktoriteettejä. Ja niin kauan kuin luulemme että Jumala on auktoriteetti lahkoja tulee olemaan.

        Itse liputan kärkkäästi omilla aivoilla ajattelemisen puolesta, ja omalla sydämellä tuntemisen puolesta (vaikka nuo tunnepuolen jutut ovatkin vähän sellainen hyllyvä suo helposti eli että tunteen vimmalla ihmiset pomppivat vaikka jyrkänteiltä jos saavat vähäisimmänkin yllykkeen...)

        Mutta tässä asiassa joskus tuntuu kuin olisi miljardit ihmiset vastassa, eli tämän pallosen nykytrendi nyt vaan on se että kaikki haluavat seurata jotakuta. Ei siinä paljon auta piipitykseni että jos kumminkin vähän miettisitte että onko se pakko aina seurata... Kai sitä voi lähinnä yrittää edes huikata että katsokaa edes vähän että ketä seuraatte. :P


      • vänkis
        Qadesha kirjoitti:

        Ei se oikein minunkaan luontoni taivu seurailemaan. Johtajaksi en kuitenkaan haluaisi itseäni mieltää, koska huipullahan tuulee aina... xD Mieluummin olisin jonkinlainen opassielu, vaikka enimmäkseen sekin aina menee niin että kun minä oikein tietoisesti alan sormea heristellä ja ohjeita antaa, niin ei niitä kukaan kuuntele. Sitten heitän lonkalta jotain ohimennen miettimättä sen kummemmin, ja joku saattaa pitkän ajan päästä sanoa että kiitos siitä mitä sanoit; jolloin ihmettelen että mitähän tuli sanottua kun en muista enää.

        Mutta hienoahan se on jos jossakin asiassa voi auttaa vaikka vahingossakin. Jos sitä alkaa jotain palkintoa odotellen ja tunnustusta vaatien säädöksiä laatia niin eihän se ole mitään muuta kuin sitä vallan tavoittelua tai ylläpitoa. Kaikkein kieroutuneinta valtaa on valta ihmismieliin. Sitä eivät monet edes tajua, kun takertuvat siihen että valta on aina jotain loistoa, mammonaa ja kaikkea maallista hyvää. Kuitenkin valta voi olla sellaistakin että joku riivinrauta katkeroitunut ihminen pyörittää koko ympäristöään sormensa ympärille ja tanssittaa oman pillinsä mukaan aina kun huvittaa. Ja kaikki suostuvat siihen touhuun koska kuvittelevat että muuten tulee niin paha rangaistus, että parempi alistua. Ehkä joskus näillä mieliä hallitsevilla ihmisillä onkin kaikenlaisia keinoja käytössään, kun ajattelee esim. työelämää. Mahtaa olla metka karma sitten sellaisilla jotka joutuvat kärsimään omaa pirullisuuttaan omissa nahoissaan.

        Tietty tulee mieleen toisinaan että en kyllä minäkään mikään ihqu ihminen ole menneissä elämissäni ollut. Ties vaikka millainen piru ihmiseksi.

        Kaikenlainen pakottaminenhan on hanurista. Pitäs tosiaankin enemänkin opastaa ja suositella ihmisille järkevää tapaa elää. Se tässä sieluniän karttumisessa on muvakaa, että antaa jo kaikkien kukkien kukkia. En ole omien lapsienikaan elämään juuri millään tavoin puuttunut. Uskoisinkin lapsista tulevan kaikkein tasapainoisimpia ihmisiä, kun ei syötä mitään ennakkoluulojaan ja uskomuksiaan heille. No, aika näyttää ja tähän asti hommat on menny ehkä liiankin hyvin. Mähän en ole koskaan puhunut heille sanaakaan mistään reinkarnaatiostakaan. Tytär on isosenakin rippikoulussa. Heillä on oma tiensä.

        Ja varmasti oppii kovan läksyn kun on jossain elämässään ollut joku kusipäinen diktaattori. Sen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen. Varmasti varoo muita enemmän kaikenlaista muiden alistamista ja määräilyä. Mäkin olen hyvin mukautuvainen ja pyrin säilyttämään itsehillintäni tilanteessa kuin tilanteessa. Joku sielussani "stoppaa" enää tekemästä tyhmyyksiä. Virheitä tulee tehtyä silti aika paljon, mutta yleensä olen osannut korjata ne aika nopsaan. Ehkä en sittenkään ole vielä niitä ihan kaikkein kokeneempia sieluja täällä? Ne kai pystyy yleensä välttämään virheetkin? Viisas kapteenihan ei edes joudu tilanteeseen, josta taitava kapteeni selviää.


    • Hanni

      Ei ole mitään reinkarnaatiota. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Lue vaikka Johanneksen evankeliumi Raamatusta. Sieltä löydät totuuden! Ole 100 % rehellinen!

      • Aritta

        niin en voi uskoa raamattuun uskovaisten tavalla. Minun rehellisyyteeni kuuluu jälleensyntyminen ja henkimaailma.


      • arjuuna

        Kristinuskon näkökulmasta sitä ei tietenkään ole, koko kritinuskolta menis pohja pois, jos se sen hyväksyy.
        Lunastusopin mukaan, jos eletään niin taivas on täynnä roistoja ja ryöväreitä, jotka ovat saaneet opinmukaisen
        anteeksiannon, ja palaavat sieltä maanpäälle jatkamaan pahojaan
        Näin pahuus jatkuu ikuisesti,ellei ihminen ala ymmärtämään tätä asiaa.
        O ollut maailmanopettajia jotka ovat yrittäneet saada ihminen ymmärtämään tämä totuus mm. budha,jeesus ja
        krisnamurti viime vuosisadalla, mutta heidän seuraajansa eivät ole ymmärtäneet heitä,vaan käyttäneet sitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen,jonka seurauksena, on syntynyt tämä kauhistuttava maailma.
        Kärsimys, tuska, ahditus ja väkivalta, jonka avulla uskonnot ja aatteet ikuistavat itsensä
        Jos ei näin olisi ,niin uskonnot ja aatteet olisivat tarpeettomia, ja rauha ja rakkaus vallitsi maan päällä.


      • Qadesha

        Olen ennenkin kuullut juuri k-uskovaisen taholta tällaisen vihjauksen että Raamattu ja vain Raamattu on totuus ja että jokainen tietää sen sisimmässään ja tämän vuoksi valehtelee jos sanoo ettei usko mitä uskovaiset väittävät olevan totuus Raamatun ja heidän itsensä mukaan. Kuitenkin muslimit sanovat että islamin uskoon ei voi kääntyä koska kukaan ei ole siitä koskaan pois ollutkaan sen vuoksi että jokainen syntyy muslimina, eli jos joku ryhtyy muslimiksi niin hän "palaa" islamiin takaisin!

        Omassa sisimmässäni olen noin 9-vuotiaasta kokenut reinkarnaation asiaksi johon uskon. Tietenkään reinkarnaatio ei ole mikään uskonto tai usko, se on vain oppi siitä (yksi oppi monista) miten ollaan olemassa. Sen mukaan samat entiteetit ottavat yhä uudestaan fyysisen kehon ja elävät eri persoonallisuuksina. Joidenkin mielestä ollaan pelkästään ihmisiä, joidenkin mielestä käydään muutkin oliokunnat läpi. Itse olen jälkimmäistä mieltä, sillä reunahuomautuksella että en usko että kerran ihmiseksi ryhtynyt sielu palaa enää aiempiin olentoluokkiin eli kivet, kasvit, eläimet.

        Jos se ei näin ole niin sitten se ei ole, mutta rehellisesti sanottuna minä uskon reinkarnaatioon niin paljon kuin ylipäätään voin mihinkään uskoa. Valehtelisin jos muuta väittäisin.

        En pystyisi uskomaan ihmiseen enkä varsinkaan kehenkään mieheen. Tämä ei ole miesvihaa, vaan taustalla on ajatus siitä että yksikään ihminen josta korostetaan sukupuolta ei voi olla täydellinen, saati jumala. En tiedä onko joillakin naisilla erityinen tarve hakea jumaluutta miehistä - jos on niin ehkä se johtuu siitä että oma itse koetaan puutteelliseksi ja se mistä haetaan täydennystä halutaan kuvitella omalle itselle vastakkaisena, jopa niin että sukupuolenkin pitää olla vastakkainen. Tällä perusteella tietenkin miesten pitäisi hakea jumaluutta naishahmosta. On olemassa Neitsyt Maria, mutta koska nykykulttuuri on niin läpikotaisin homososiaalinen, miehillä on otsaa palvoa miesjumaliaan.


      • Qadesha
        Qadesha kirjoitti:

        Olen ennenkin kuullut juuri k-uskovaisen taholta tällaisen vihjauksen että Raamattu ja vain Raamattu on totuus ja että jokainen tietää sen sisimmässään ja tämän vuoksi valehtelee jos sanoo ettei usko mitä uskovaiset väittävät olevan totuus Raamatun ja heidän itsensä mukaan. Kuitenkin muslimit sanovat että islamin uskoon ei voi kääntyä koska kukaan ei ole siitä koskaan pois ollutkaan sen vuoksi että jokainen syntyy muslimina, eli jos joku ryhtyy muslimiksi niin hän "palaa" islamiin takaisin!

        Omassa sisimmässäni olen noin 9-vuotiaasta kokenut reinkarnaation asiaksi johon uskon. Tietenkään reinkarnaatio ei ole mikään uskonto tai usko, se on vain oppi siitä (yksi oppi monista) miten ollaan olemassa. Sen mukaan samat entiteetit ottavat yhä uudestaan fyysisen kehon ja elävät eri persoonallisuuksina. Joidenkin mielestä ollaan pelkästään ihmisiä, joidenkin mielestä käydään muutkin oliokunnat läpi. Itse olen jälkimmäistä mieltä, sillä reunahuomautuksella että en usko että kerran ihmiseksi ryhtynyt sielu palaa enää aiempiin olentoluokkiin eli kivet, kasvit, eläimet.

        Jos se ei näin ole niin sitten se ei ole, mutta rehellisesti sanottuna minä uskon reinkarnaatioon niin paljon kuin ylipäätään voin mihinkään uskoa. Valehtelisin jos muuta väittäisin.

        En pystyisi uskomaan ihmiseen enkä varsinkaan kehenkään mieheen. Tämä ei ole miesvihaa, vaan taustalla on ajatus siitä että yksikään ihminen josta korostetaan sukupuolta ei voi olla täydellinen, saati jumala. En tiedä onko joillakin naisilla erityinen tarve hakea jumaluutta miehistä - jos on niin ehkä se johtuu siitä että oma itse koetaan puutteelliseksi ja se mistä haetaan täydennystä halutaan kuvitella omalle itselle vastakkaisena, jopa niin että sukupuolenkin pitää olla vastakkainen. Tällä perusteella tietenkin miesten pitäisi hakea jumaluutta naishahmosta. On olemassa Neitsyt Maria, mutta koska nykykulttuuri on niin läpikotaisin homososiaalinen, miehillä on otsaa palvoa miesjumaliaan.

        Siis se "on olemassa Neitsyt Maria" tarkoittaa sitä että on olemassa tällainen alunperin katolisen kirkon kuvailema hahmo jota jotkut pitävät suuressa arvossa. Raamatunkin mukaan Marialla oli muitakin lapsia Jeesuksen lisäksi, joten sen neitsyyden kanssa on turha touhuta.

        Nyky-nyyeitsari sensijaan saattaa päättää että hänpä fanittaakin Jeesuksen vaimoa Maria Magdalenaa. Ja ei, siihen ei tarvita mitään Dan Brown -romaaneja tueksi, on sitä muitakin kirjoja ja vanhempaakin tuotantoa jotka ovat tutkineet mahdollisuutta että Jeesus oli naimisissa. Ja Maria M. voidaan vertauttaa gnostillisesti Sofiaan siinä missä Jeesus Kristukseen.


    • Reinkarnaatio pelottaa minua, pelottaa syntyä uudelleen tälle pallolle. Reinkarnaatio on negatiivinen ilmiö, jota ei pitäisi olla olemassa. Kaiken pitäisi jo olla sulassa sovussa ja rakkaudessa tiiviissä ykseydessä! Mutta eihän niin ole - vielä! Jälleensyntyminen on pelottavaa ja inhottavaa. Mutta ehkä sillä on jokin tarkoitus.

      • Qadesha

        Nii... Tiedä siitä tiiviistä yhteydestä että kokevatko kaikki sitä parhaimmaksi mahdolliseksi tilaksi. Oli se sitä tai ei, niin moista tilaa ei voi olla niin kauan kuin ihmiset kokevat toiset elävät olennot häiritsevinä ja haluaisivat muuttaa nämä mieleisekseen. Jos haluaa rakastaa, pitäisi kyetä rakastamaan olemassaolevia tässä ja nyt, sellaisenaan, sellaisena kuin ne ovat. Eikä esittää ehtoja että kun toi tossa vaan tajuaisi olla jotenkin muunlainen niin kyllä mä sitä sitten rakastaisin.

        Itseltäni puuttuu selkeästi kyky rakastaa ehdoitta kaikkea ja kaikkia. Joissakin poikkeuksellisissa tietoisuudentiloissa olen kyllä heti välittömästi tajunnut ettei ole mitään ongelmaa, että kaikki on ok tässä ja nyt. Normaalitietoisuudessani näin en koe ja jää pelkäksi teoreettiseksi pyörittelyksi sellainen ajatus että kaikki on yhtä.

        Ja lopulta:

        Reinkarnaation ei pitäisi olla mikään ongelma; tuota rakkautta pitäisi voida kokea oli lihassa tai ei. Jos odotamme jotain taivastilaa tai lopullista ykseyttä että sitten vasta voimme rakastaa, niin eihän tuo taivas eikä ykseys koita ikinä kun asettelemme sille ehtoja emmekä rakasta. Aikamoinen noidankehä.

        Mutta toistaiseksi itse koetan sompailla jossain välimaastossa jossa sekä erillisyys että ykseys olisivat kumpikin ihan ok. Itseäni pelottaa tämä meneillään oleva elämäni vaikkei mitään kummoisia edes tapahdu, mutta kun on jo syntymässä säikähtänyt niin on. Eli ymmärrän tunteesi!


      • Qadesha kirjoitti:

        Nii... Tiedä siitä tiiviistä yhteydestä että kokevatko kaikki sitä parhaimmaksi mahdolliseksi tilaksi. Oli se sitä tai ei, niin moista tilaa ei voi olla niin kauan kuin ihmiset kokevat toiset elävät olennot häiritsevinä ja haluaisivat muuttaa nämä mieleisekseen. Jos haluaa rakastaa, pitäisi kyetä rakastamaan olemassaolevia tässä ja nyt, sellaisenaan, sellaisena kuin ne ovat. Eikä esittää ehtoja että kun toi tossa vaan tajuaisi olla jotenkin muunlainen niin kyllä mä sitä sitten rakastaisin.

        Itseltäni puuttuu selkeästi kyky rakastaa ehdoitta kaikkea ja kaikkia. Joissakin poikkeuksellisissa tietoisuudentiloissa olen kyllä heti välittömästi tajunnut ettei ole mitään ongelmaa, että kaikki on ok tässä ja nyt. Normaalitietoisuudessani näin en koe ja jää pelkäksi teoreettiseksi pyörittelyksi sellainen ajatus että kaikki on yhtä.

        Ja lopulta:

        Reinkarnaation ei pitäisi olla mikään ongelma; tuota rakkautta pitäisi voida kokea oli lihassa tai ei. Jos odotamme jotain taivastilaa tai lopullista ykseyttä että sitten vasta voimme rakastaa, niin eihän tuo taivas eikä ykseys koita ikinä kun asettelemme sille ehtoja emmekä rakasta. Aikamoinen noidankehä.

        Mutta toistaiseksi itse koetan sompailla jossain välimaastossa jossa sekä erillisyys että ykseys olisivat kumpikin ihan ok. Itseäni pelottaa tämä meneillään oleva elämäni vaikkei mitään kummoisia edes tapahdu, mutta kun on jo syntymässä säikähtänyt niin on. Eli ymmärrän tunteesi!

        En usko siihen, että täällä pitää olla täydellinen kokiakseen rakkautta "tuonpuoleisessa", koska olen ollut irti ruumiistani ja kokenut mahdotonta rakkautta. Sain rakkautta ja pystyin antamaan rakkautta, vaikka en ole erityisemmin onnistunut kummassakaan maallisessa elämässä. Mutta vielä on aikaa - elän ainakin keski-ikään, jos en tee itsemurhaa. Meditaatio ja rukous ovat välineet tajunnan puhdistamiseen. Rakkaus herää sitten luonnollisesti.

        Ajattelen yhteyden olevan lopullinen tila, jos kerran kaikki olemme "sitä samaa", kuten valaistuneet väittävät. Sehän on loogista: palaudumme yhteen.


      • arjuuna
        Erjuth kirjoitti:

        En usko siihen, että täällä pitää olla täydellinen kokiakseen rakkautta "tuonpuoleisessa", koska olen ollut irti ruumiistani ja kokenut mahdotonta rakkautta. Sain rakkautta ja pystyin antamaan rakkautta, vaikka en ole erityisemmin onnistunut kummassakaan maallisessa elämässä. Mutta vielä on aikaa - elän ainakin keski-ikään, jos en tee itsemurhaa. Meditaatio ja rukous ovat välineet tajunnan puhdistamiseen. Rakkaus herää sitten luonnollisesti.

        Ajattelen yhteyden olevan lopullinen tila, jos kerran kaikki olemme "sitä samaa", kuten valaistuneet väittävät. Sehän on loogista: palaudumme yhteen.

        Yhteisyys,äärettömyys on oman mielemme perusta,joka on ajaton elämä,joka läpäisee koko maailmankaikkeuden, ja on kaikille eläville olennoille sama kaikkialla maailmankaikkeudessa..
        Ihminen etsii yhteisyyttään ulkopuolelta,(uskonnoista ja aatteista),mutta tuo totuus löytyy hänen sisimmästään, kun hän ymmärtää, että hänen ajallinen mielen sisältönsä on sen ilmenemisen esteenä.


      • kokija
        arjuuna kirjoitti:

        Yhteisyys,äärettömyys on oman mielemme perusta,joka on ajaton elämä,joka läpäisee koko maailmankaikkeuden, ja on kaikille eläville olennoille sama kaikkialla maailmankaikkeudessa..
        Ihminen etsii yhteisyyttään ulkopuolelta,(uskonnoista ja aatteista),mutta tuo totuus löytyy hänen sisimmästään, kun hän ymmärtää, että hänen ajallinen mielen sisältönsä on sen ilmenemisen esteenä.

        Kun mielen sisältö vaihtuu iloksi onneksi ja autuudeksi niin vanha ihminen alkaa sulaa. Kadota. Ilossa ja onnessa ihmisen on vaikea pitää mielen sisältöään kovin raskaana. Kun keveys saavuttaa huippunsa, niin jäljelle jää pelkkä mielen perusta, tuo elokuvakangas, jolla elokuvaa esitetään.

        Ajatusmekaniikan tie on eräs tie sulatusuuniin. Sulatusuunissa valmistetaan...mitäpä muuta kuin sulaa kultaa.


      • 15jotain
        kokija kirjoitti:

        Kun mielen sisältö vaihtuu iloksi onneksi ja autuudeksi niin vanha ihminen alkaa sulaa. Kadota. Ilossa ja onnessa ihmisen on vaikea pitää mielen sisältöään kovin raskaana. Kun keveys saavuttaa huippunsa, niin jäljelle jää pelkkä mielen perusta, tuo elokuvakangas, jolla elokuvaa esitetään.

        Ajatusmekaniikan tie on eräs tie sulatusuuniin. Sulatusuunissa valmistetaan...mitäpä muuta kuin sulaa kultaa.

        Minä tässä pohdin vain, että tarvitseeko siitä tulevasta sitten kuitenkaan murehtia? Tapahtuu mitä tapahtuu?

        Eikös pääasia ole elää hyvä elämä?

        Luin juuri hyvän "kolumnin"; http://kolumnistin.blogit.fi/mita-meista-tanne-jaa/


      • kokija
        15jotain kirjoitti:

        Minä tässä pohdin vain, että tarvitseeko siitä tulevasta sitten kuitenkaan murehtia? Tapahtuu mitä tapahtuu?

        Eikös pääasia ole elää hyvä elämä?

        Luin juuri hyvän "kolumnin"; http://kolumnistin.blogit.fi/mita-meista-tanne-jaa/

        Rauhan voi saavuttaa sillä tavalla että huomaa kaiken ulkonaisen muuttumisen ja pysymättömyyden. Havainnoi vain tapahtumia, niihin lainkaan kiinnittymättä. Muuttuminen on sitä elämää. Aamun jälkeen tulee päivä, päivän jälkeen yö, syksyn jälkeen talvi. Tyynen jälkeen tulee myrsky jne.

        Kun ei takerru tiettyihin elämisen muotoihin niin voi elää täysillä, kokea elämää intensiivisesti sen vilistessä ympärillä. Tämä on hyvää elämää. Kukin määrittelee tietysti itse millainen on hyvä elämä.

        Tällöin on mielestäni mahdotonta murehtia. Ainakaan niin että siitä tulisi minkäänlaista stressiä.


      • kokija kirjoitti:

        Kun mielen sisältö vaihtuu iloksi onneksi ja autuudeksi niin vanha ihminen alkaa sulaa. Kadota. Ilossa ja onnessa ihmisen on vaikea pitää mielen sisältöään kovin raskaana. Kun keveys saavuttaa huippunsa, niin jäljelle jää pelkkä mielen perusta, tuo elokuvakangas, jolla elokuvaa esitetään.

        Ajatusmekaniikan tie on eräs tie sulatusuuniin. Sulatusuunissa valmistetaan...mitäpä muuta kuin sulaa kultaa.

        Noina muutaman viikon aikana, jolloin mietiskelin, paastosin ja olin tuskin ollenkaan tekemisissä ihmisten kanssa, koin haltiotiloja, jotka eivät jääneet pysyviksi. Kiinnostavaa kyllä, vaikka ajattelin jotain negatiivisia ajatuksia, niillä ei ollut mitään vaikutusta hyvään olooni. Olisin pystynyt lukemaan hirveintä kauhutarinaa hymyillen.

        http://www.youtube.com/watch?v=kchDpxsba_4&feature=sub

        Minä olen kokenut ensimmäisen keskittymisen asteen. Vasta ensimmäisen, mutta sekin oli niin järisyttävää, että palasin pian takaisin himoihini. Jotkin tiibetiläiset tarinat kertovat, että sielut kauhistuvat Kirkasta Valoa ja pakenevat, koska se on niin puhdas.

        Onneksi ihmisen ei tarvitse uskoa mitään, hän voi kokea itse kaiken, josta suuret joogit ovat kautta aikojen puhuneet. Meditaatio on ihmiskunnan siunaus. Se katkaisee kahleet - ja vasta se!

        Tässä on lukijoille vähän koulutusta Jhanoista, meditaatiotiloista:
        http://www.accesstoinsight.org/ptf/dhamma/sacca/sacca4/samma-samadhi/jhana.html

        Menkää kohtaan "Mastery of jhana is a mark of wisdom", jos haluatte tietää, mitä viisaaksi itseään sanovalta voi odottaa.

        Kuten sanottu, meditaatio ei ole uskontoa vaan kokemukseen perustuvaa hiljentymistä. Jokainen voi tarmokkaalla keskittymisellä tulla buddhaksi. Meditaatio on todellinen siunaus. Hoivatkaa kuolematonta tietoisuuttanne meditaatiolla.


      • arjuuna
        Erjuth kirjoitti:

        Noina muutaman viikon aikana, jolloin mietiskelin, paastosin ja olin tuskin ollenkaan tekemisissä ihmisten kanssa, koin haltiotiloja, jotka eivät jääneet pysyviksi. Kiinnostavaa kyllä, vaikka ajattelin jotain negatiivisia ajatuksia, niillä ei ollut mitään vaikutusta hyvään olooni. Olisin pystynyt lukemaan hirveintä kauhutarinaa hymyillen.

        http://www.youtube.com/watch?v=kchDpxsba_4&feature=sub

        Minä olen kokenut ensimmäisen keskittymisen asteen. Vasta ensimmäisen, mutta sekin oli niin järisyttävää, että palasin pian takaisin himoihini. Jotkin tiibetiläiset tarinat kertovat, että sielut kauhistuvat Kirkasta Valoa ja pakenevat, koska se on niin puhdas.

        Onneksi ihmisen ei tarvitse uskoa mitään, hän voi kokea itse kaiken, josta suuret joogit ovat kautta aikojen puhuneet. Meditaatio on ihmiskunnan siunaus. Se katkaisee kahleet - ja vasta se!

        Tässä on lukijoille vähän koulutusta Jhanoista, meditaatiotiloista:
        http://www.accesstoinsight.org/ptf/dhamma/sacca/sacca4/samma-samadhi/jhana.html

        Menkää kohtaan "Mastery of jhana is a mark of wisdom", jos haluatte tietää, mitä viisaaksi itseään sanovalta voi odottaa.

        Kuten sanottu, meditaatio ei ole uskontoa vaan kokemukseen perustuvaa hiljentymistä. Jokainen voi tarmokkaalla keskittymisellä tulla buddhaksi. Meditaatio on todellinen siunaus. Hoivatkaa kuolematonta tietoisuuttanne meditaatiolla.

        Tärkeää on lakata luomasta mielikuvia, asioista,itsestä ja toisista.
        Kun näemme jonkun tapahtuman,emmekä tallenna sitä muistiin, mielikuvana, vaan katsomme sitä ja näemme, että näin on,mutta jos tallennamme sen, niin kun seuraavan kerran tapahtuu jotain, niin reagoimme siihen tuon mielikuvan mukaan,emmekä näe totuutta.
        Samin jos meillä on mielikuva itsestämme,että olen sellainen ja sellainen, ja jos joku tökkää neulalla tuota kuvaa itsestämme
        , niin me loukkaannumme ja sen huomaa nåilläkin palstoilla
        Emme voi loukkaantua, jollei meillä ole mielikuvaa itsestämme,sillä ei ole olemassa mitään joka loukkaantuisi
        Meditaatio on mielikuvien poistamista ja äärettömään yhtymistä
        Ajattelija,ego, sielu,on muodostunut noista mielikuvista, ja siten todellisuudessa harhaa


      • Qadesha
        arjuuna kirjoitti:

        Tärkeää on lakata luomasta mielikuvia, asioista,itsestä ja toisista.
        Kun näemme jonkun tapahtuman,emmekä tallenna sitä muistiin, mielikuvana, vaan katsomme sitä ja näemme, että näin on,mutta jos tallennamme sen, niin kun seuraavan kerran tapahtuu jotain, niin reagoimme siihen tuon mielikuvan mukaan,emmekä näe totuutta.
        Samin jos meillä on mielikuva itsestämme,että olen sellainen ja sellainen, ja jos joku tökkää neulalla tuota kuvaa itsestämme
        , niin me loukkaannumme ja sen huomaa nåilläkin palstoilla
        Emme voi loukkaantua, jollei meillä ole mielikuvaa itsestämme,sillä ei ole olemassa mitään joka loukkaantuisi
        Meditaatio on mielikuvien poistamista ja äärettömään yhtymistä
        Ajattelija,ego, sielu,on muodostunut noista mielikuvista, ja siten todellisuudessa harhaa

        Komppaan täysillä. Suurimman osan elämästään (länsimainen) ihminen ei muuta teekään kuin näpertelee mielikuviensa parissa eikä kohtaa koskaan elämää ja kaikkea sellaisena kuin se ON.

        Ja kaikki typerät pikku loukkaantumiset kun "se ja se sanoi sillä tavalla ja voi kamala"... Ei mitään muuta kuin oman itsestä luodun mielikuvan puolustelua ja ylläpitoa. Miksi tuhlata niin kauheasti energiaa moiseen? En tiedä. Toivottavasti ennen kuin elämä tältä kertaa päättyy opin tuossa asiassa edes pikkaisen relaamaan.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Noina muutaman viikon aikana, jolloin mietiskelin, paastosin ja olin tuskin ollenkaan tekemisissä ihmisten kanssa, koin haltiotiloja, jotka eivät jääneet pysyviksi. Kiinnostavaa kyllä, vaikka ajattelin jotain negatiivisia ajatuksia, niillä ei ollut mitään vaikutusta hyvään olooni. Olisin pystynyt lukemaan hirveintä kauhutarinaa hymyillen.

        http://www.youtube.com/watch?v=kchDpxsba_4&feature=sub

        Minä olen kokenut ensimmäisen keskittymisen asteen. Vasta ensimmäisen, mutta sekin oli niin järisyttävää, että palasin pian takaisin himoihini. Jotkin tiibetiläiset tarinat kertovat, että sielut kauhistuvat Kirkasta Valoa ja pakenevat, koska se on niin puhdas.

        Onneksi ihmisen ei tarvitse uskoa mitään, hän voi kokea itse kaiken, josta suuret joogit ovat kautta aikojen puhuneet. Meditaatio on ihmiskunnan siunaus. Se katkaisee kahleet - ja vasta se!

        Tässä on lukijoille vähän koulutusta Jhanoista, meditaatiotiloista:
        http://www.accesstoinsight.org/ptf/dhamma/sacca/sacca4/samma-samadhi/jhana.html

        Menkää kohtaan "Mastery of jhana is a mark of wisdom", jos haluatte tietää, mitä viisaaksi itseään sanovalta voi odottaa.

        Kuten sanottu, meditaatio ei ole uskontoa vaan kokemukseen perustuvaa hiljentymistä. Jokainen voi tarmokkaalla keskittymisellä tulla buddhaksi. Meditaatio on todellinen siunaus. Hoivatkaa kuolematonta tietoisuuttanne meditaatiolla.

        Ennenkuin olotilat alkavat vakiintumaan niin se on sahaamista edestakaisin. Se on sellaista sahaaja-joogaa, sahataan ylös ja alas (vaikka ei harrastetakaan varsinaista sahaja-joogaa) ;-)

        Kestävyyttä ja puhtautta, puhtautta ja kestävyyttä, sellainen voisi olla yksinkertainen resepti vakiinnuttamiseen ja syventämiseen. Kun on pessyt ja valkaissut riittävän monta kertaa niin valkaisu alkaa jäämään päälle. Ilman seksuaalisuuden hallintaa olo jää huteraksi, se on hallittava silloin kun tahtoo olla vahva. Lienee sama asia kuin tupakoitsijoilla - päätös riittää, kun se on riittävän vakaa. Aikansa kun rypee, niin kypsyy vakaa päätös.

        Ja todella, tämä materiaalinen elämä sen lopulta monilla näyttää vakiinnuttavan. Se karkaisee todella hyvin, tai ainakin sen pitäisi karkaista. Tyvi vahvaksi niin latvassa on sitten hyvä olla :-)


      • arjuuna
        kokija kirjoitti:

        Ennenkuin olotilat alkavat vakiintumaan niin se on sahaamista edestakaisin. Se on sellaista sahaaja-joogaa, sahataan ylös ja alas (vaikka ei harrastetakaan varsinaista sahaja-joogaa) ;-)

        Kestävyyttä ja puhtautta, puhtautta ja kestävyyttä, sellainen voisi olla yksinkertainen resepti vakiinnuttamiseen ja syventämiseen. Kun on pessyt ja valkaissut riittävän monta kertaa niin valkaisu alkaa jäämään päälle. Ilman seksuaalisuuden hallintaa olo jää huteraksi, se on hallittava silloin kun tahtoo olla vahva. Lienee sama asia kuin tupakoitsijoilla - päätös riittää, kun se on riittävän vakaa. Aikansa kun rypee, niin kypsyy vakaa päätös.

        Ja todella, tämä materiaalinen elämä sen lopulta monilla näyttää vakiinnuttavan. Se karkaisee todella hyvin, tai ainakin sen pitäisi karkaista. Tyvi vahvaksi niin latvassa on sitten hyvä olla :-)

        Mitä tapahtuu kun mielikuvien muodostaminen päättyy,päättyy myös, joksikin tulemisena ilmenevä
        Psykologinen aika, ja nåin portti on auki ajattoman ilmenemiselle
        Senjälkeen on vain tuo läsnäolo, joka käy yli kaiken ymmärryksen
        Älyllisesti tämä on helposti ymmärrettävissä,mutta äly muodostaa siitä aatteen,eikä aate ole mitään,joten mitään muutostakaan ei tule.
        Sen ymmärtämiseen tarvitaan älyn lisäksi tunnevoimaa,jolla voimme tunkeutua syvälle mieleemme, jossa tuo psykologinen aika eli karmamme on
        Ihminen kuitenkin tuhlaa energiansa elämän turhuuksiin esim.uskontoihin aatteisiin,alkoholiin sekä kaikenlaisiin rientoihin
        Niinpä on henkilökohtainen asia kerätä tuo voima, joka murtaa mielemme ajan muurin


      • kokija
        arjuuna kirjoitti:

        Mitä tapahtuu kun mielikuvien muodostaminen päättyy,päättyy myös, joksikin tulemisena ilmenevä
        Psykologinen aika, ja nåin portti on auki ajattoman ilmenemiselle
        Senjälkeen on vain tuo läsnäolo, joka käy yli kaiken ymmärryksen
        Älyllisesti tämä on helposti ymmärrettävissä,mutta äly muodostaa siitä aatteen,eikä aate ole mitään,joten mitään muutostakaan ei tule.
        Sen ymmärtämiseen tarvitaan älyn lisäksi tunnevoimaa,jolla voimme tunkeutua syvälle mieleemme, jossa tuo psykologinen aika eli karmamme on
        Ihminen kuitenkin tuhlaa energiansa elämän turhuuksiin esim.uskontoihin aatteisiin,alkoholiin sekä kaikenlaisiin rientoihin
        Niinpä on henkilökohtainen asia kerätä tuo voima, joka murtaa mielemme ajan muurin

        Kyllä, läsnäolo on avain nykyisyyteen joka on ainut mahdollinen hetki.

        Toisin sanoen, oikeassa läsnäolossa on käytössä 8. hermokeskus, joka on ilmassa pään yläpuolella. Ei se okeasti ole tyhjän päällä, koska se on henkisessä aurassa. Tämä rajatietieteilijöitä ehkä kiinnostaa, saavat ehkä asiasta paremmin kiinni. Läsnäolossa voi olla kun muut 7. hermokeskusta ovat hiljaa ja tasapainossa.

        Läsnäolosta en voi tietää mitään, kognition tasolla. Sen voi kuitenkin aistia ja se on elämä.


      • Qadesha
        kokija kirjoitti:

        Kyllä, läsnäolo on avain nykyisyyteen joka on ainut mahdollinen hetki.

        Toisin sanoen, oikeassa läsnäolossa on käytössä 8. hermokeskus, joka on ilmassa pään yläpuolella. Ei se okeasti ole tyhjän päällä, koska se on henkisessä aurassa. Tämä rajatietieteilijöitä ehkä kiinnostaa, saavat ehkä asiasta paremmin kiinni. Läsnäolossa voi olla kun muut 7. hermokeskusta ovat hiljaa ja tasapainossa.

        Läsnäolosta en voi tietää mitään, kognition tasolla. Sen voi kuitenkin aistia ja se on elämä.

        Kaksikymmentä risaisena yritin kerran parantaa itseni eräästä sairaudesta vuorikristallien avulla (mitään erikoista oikeaa menetelmää en tiedä sen kummemmin, pitelin vain pyöröhiottuja kiviä käsissäni). En onnistunut, mutta sen sijaan tunsin miten tietoisuuteni muuttui - sen taso nousi. Yhtäkkiä olin tietoinen siitä että "mitään ongelmia ei ole", aivan kuin joku olisi sen minulle sanonut. Mutta kukaan ei sitä sanonut - muu kuin minä itse. Tai ehkä jopa Itse. Sisälläni tuntui ikään kuin kultainen valo, ja kun tietoisuudentasoni seuraavaksi muuttui jälleen eli laski, tunsin konkreettisesti miten istuessani sohvassa valuin alemmas kohti sitä paikkaa missä fyysinen kehoni oikeasti oli istumassa. Eli tietoisuuteni keskuspiste oli siis ollut hetken päälakeni yläpuolella.

        Olen olettanut että kyseessä olisi jonkinlainen pienehkö kruunutsakran aktivoituiminen, mutta miksei tietysti jos noita tsakroja on energiaolemuksessa muissakin kohdissa kuin siinä missä fyysinen ruumis sijaitsee voisi yhtähyvin ollakin kyse tuollaisesta 8. tsakrasta johon tietoisuuden polttopiste on hetkellisesti kohonnut.

        Pari kertaa tämän jälkeen olen kokenut vastaavan tietoisuudentilan jossa on läsnä sisäinen "kultaisuus" ja kohonnut mieliala. Valitettavasti noista kokemuksista on jo vuosia, toisaalta en ole niitä vanhempana erityisesti lähtenyt tavoittelemaankaan.


      • kokija
        Qadesha kirjoitti:

        Kaksikymmentä risaisena yritin kerran parantaa itseni eräästä sairaudesta vuorikristallien avulla (mitään erikoista oikeaa menetelmää en tiedä sen kummemmin, pitelin vain pyöröhiottuja kiviä käsissäni). En onnistunut, mutta sen sijaan tunsin miten tietoisuuteni muuttui - sen taso nousi. Yhtäkkiä olin tietoinen siitä että "mitään ongelmia ei ole", aivan kuin joku olisi sen minulle sanonut. Mutta kukaan ei sitä sanonut - muu kuin minä itse. Tai ehkä jopa Itse. Sisälläni tuntui ikään kuin kultainen valo, ja kun tietoisuudentasoni seuraavaksi muuttui jälleen eli laski, tunsin konkreettisesti miten istuessani sohvassa valuin alemmas kohti sitä paikkaa missä fyysinen kehoni oikeasti oli istumassa. Eli tietoisuuteni keskuspiste oli siis ollut hetken päälakeni yläpuolella.

        Olen olettanut että kyseessä olisi jonkinlainen pienehkö kruunutsakran aktivoituiminen, mutta miksei tietysti jos noita tsakroja on energiaolemuksessa muissakin kohdissa kuin siinä missä fyysinen ruumis sijaitsee voisi yhtähyvin ollakin kyse tuollaisesta 8. tsakrasta johon tietoisuuden polttopiste on hetkellisesti kohonnut.

        Pari kertaa tämän jälkeen olen kokenut vastaavan tietoisuudentilan jossa on läsnä sisäinen "kultaisuus" ja kohonnut mieliala. Valitettavasti noista kokemuksista on jo vuosia, toisaalta en ole niitä vanhempana erityisesti lähtenyt tavoittelemaankaan.

        Sielun tähdeksikin sitä sanotaan. Siinä ollessaan voi hyvin ymmärtää, että ajatusten hiljentäminen on todellakin mahdollista ja itse asiassa sellainen on ihmisen luontainen tasapainotila. Ihminen siinä keskuksessa, kokonaisuudessa josta alempaa ihmistä hallitaan ja parannellaan parempaan suuntaan, on luonnollisesti tyyni ja huoleton. Tyyneyden kautta voi sen myös tavoittaa huomaamattaan, kun tarkkailee mitä tapahtuu, tapahtumia arvottamatta. Siinä ei mitään erityistä ajatustoimintaa, se on hiljaisuuden olotila. Se on tietoisuuden laajennus, ja voi olla ja työskennellä niinkuin ennenkin, mutta elämä tuntuu rikkaammalta ja läheisemmältä kuin aiemmin. Tajuaa kokemuksellisesti että keho ja tunteet joita käytetään ei ole "minä" vaan niitä ohjaa tietoisuus. Huomaa että keho tuntemuksineen on aika vajaa, mitätön, vähän pelokaskin uuden edessä ja sitä pitää ymmärtää kuin lasta, myös sen oikkuja. Silti kehon lapsellisille oikuille ei tarvitse antaa periksi :-)

        Kokonaisnäkemys kehostaan, tunteistaan ja ajatuksistaan lienee tuo uuden ajan saavutus, melko pikainenkin, minkä ihmiskunnassa monet tulevat saavuttamaan luonnollisen kasvun kautta. Luultavasti kun olet mykistyneenä luonnon kauneudesta ääriään myöten niin olet 8. keskuksessa luonnostaan. Tai vaikka taidemaalari inspiraation hetkellä, keksijä ahaa-elämyksen sattuessa tai mummo ekstaasissa kutoessaan lapsenlapselleen villasukkaa. Vakiintuessaan se on arkista ja tavanomaista, vaikka se vastaakin ihmisen orgasmin huippupisteeseen verrattavaa olotilaa mukavuudessaan. Kaikkeen tottuu. Entisiä tuntemuksia on jäljellä kyllä, mutta niitä ei tarvitse ottaa niin todesta ja niihin takertua sillä tavalla kuin aiemmin.


    • Rajattomin

      Käykääpäs Katsomassa Täälä Linkissä Oleva Tietopaketti
      Niin Se Selvittää Asian Perusteellisesti..........
      Ja Mielipiteitä Paketin Sisällöstä Voitte Jatkaa Myös
      Sillä Samalla Paikalla Mihin Olen Linkin Laittanut......
      Mutta Kopioikaa Ja Lukekaa Ensin Teitä Kiinnostavat
      Kohdat Ennen Kuin Otatte Kantaa Sille Sivulle.
      Haluaisin Hyvän Ja Puhtaan Keskustelun Sille Kohdalle
      Ihmisten Mielipiteistä / Tiedoista Jälleensyntymästä.
      Linkki Alla.........Sielä Aritta Kohdassa
      Tervetuloa........

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/8519581

      • arjuuna

        Silkkaa humpuukia, nuo käsitykset, jotka ovat ns, henkioppaiden antamia tietoja
        Nuo henkioppaat eivät ole todellisia, ne ovat vain piilotajunnassa olevan yhteisminän aikaansaanoksia, sillä ihminen ei ole yksilö, hän vain elää yksilöllisyyden harhassa.
        Näyt,henkioppaat,jumalan puhumiset, ym. tulevat keskittymisen seurauksena, illuusiona ihmismieleen, ja kertovat vain meennistä kokemuksista, sillä niissä ei ole mitään pokkeavaa tämän päivän tietoihin.


      • kuolematon sielu
        arjuuna kirjoitti:

        Silkkaa humpuukia, nuo käsitykset, jotka ovat ns, henkioppaiden antamia tietoja
        Nuo henkioppaat eivät ole todellisia, ne ovat vain piilotajunnassa olevan yhteisminän aikaansaanoksia, sillä ihminen ei ole yksilö, hän vain elää yksilöllisyyden harhassa.
        Näyt,henkioppaat,jumalan puhumiset, ym. tulevat keskittymisen seurauksena, illuusiona ihmismieleen, ja kertovat vain meennistä kokemuksista, sillä niissä ei ole mitään pokkeavaa tämän päivän tietoihin.

        Se kun on lääkäri ja neuvoo minua unessa.


      • arjuuna
        kuolematon sielu kirjoitti:

        Se kun on lääkäri ja neuvoo minua unessa.

        Saat pitää,kun et takerru siihen niin,että se muodostuu esteeksi, itsensä ymmärtämiseksi
        On luonnollista, että tällaisia oppaita, ilmenee ihmisen yhteistajunnasta, ja sieltä saattaa tulla sellaisiakin jotka johdattavat pahaan, mutta karttavat sellaisia,jotka ovat henkisesti edistyneempiä.
        Sinulla tuntuu olevan opas joka viihtyy henkisessä olemuksessasi, ja näinollen on hyväntahtoinen


      • dzinni
        arjuuna kirjoitti:

        Silkkaa humpuukia, nuo käsitykset, jotka ovat ns, henkioppaiden antamia tietoja
        Nuo henkioppaat eivät ole todellisia, ne ovat vain piilotajunnassa olevan yhteisminän aikaansaanoksia, sillä ihminen ei ole yksilö, hän vain elää yksilöllisyyden harhassa.
        Näyt,henkioppaat,jumalan puhumiset, ym. tulevat keskittymisen seurauksena, illuusiona ihmismieleen, ja kertovat vain meennistä kokemuksista, sillä niissä ei ole mitään pokkeavaa tämän päivän tietoihin.

        Jotka luotani lähtivät, ja lähtiessään olivat jo perillä käyneet 250-300km, nopeammin kuin silmänräpäys.
        Kertoivat; Mene rauhassa, on turvallista. Hyvillä mielin sitä matkaan lähti kun tiesi kaiken sujuvan.
        Sitä vain on mentävä vaikka tietäisi tuhonkin tulevan. Näin olen ajatellut koska näitä näen.


      • kuolematon sielu
        arjuuna kirjoitti:

        Saat pitää,kun et takerru siihen niin,että se muodostuu esteeksi, itsensä ymmärtämiseksi
        On luonnollista, että tällaisia oppaita, ilmenee ihmisen yhteistajunnasta, ja sieltä saattaa tulla sellaisiakin jotka johdattavat pahaan, mutta karttavat sellaisia,jotka ovat henkisesti edistyneempiä.
        Sinulla tuntuu olevan opas joka viihtyy henkisessä olemuksessasi, ja näinollen on hyväntahtoinen

        terveisiä jäätyvästä Koillismaasta.
        Hän on muuten nainen.


    • eräs mies

      Mielestäni kuolemaa on ihan turha pelätä. Kaikki me kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen kun olen saanut elää näinkin pitkään vähän yli kolmekymppiseksi.

      Todennäköisesti ihmiset eivät pelästy reinkarnaatiota vaan sitä ihmistä joka alkaa heille tuputtamaan reinkarnaatiota tai selittämään täpinöissä reinkarnaatiosta. Tuskin sinäkään jaksaisit kuunnella kun uskovainen alkaa puhumaan sinulle taivaastaa ja omasta uskonnostaan. Tai tuskin jaksaisit kuunnella kun minä rupeäisin sinulle selittämään että ei mitään henkimaailmaa oikeesti ole olemassa tai ainakaan mitenkään meidän haivaittavissa..blaa blaa blaa.

      Maailmassa on vaikka minkämoisia uskontoja ja niiden pohjalta voin sanoa että monissa niissä on samoja seikkoja vähän väkisinkin. Vielä jos lasketaan mukaan vaikka kuoleet uskonnot. Joissakin uhrataan lapsia ja toisissa uskotaan reinkarnaatioon jne,..

      "Mutta jätetään nyt haaste ilmaan. En halua kuulla tylsämielistä väittelyä tyyliin

      - reinkarnaatiota ei ole
      - kyseessä on Saatanan salajuoni
      - ihmisiä on liikaa että kaikille riittäisi sieluja"

      Tuosta läpästä lähinnä mieleeni tuli että haluat keskustella aiheesta mutta eri mieltä ei saa olla. Avartaisit vähän näkemyksiäsi.

      • Qadesha

        Onhan joku viisas sanonut että "kun me olemme, ei ole kuolemaa; kun kuolema on, ei ole meitä". Eli materialistisen näkemyksen jälkeen ei ole olemassa ketään kärsimässä siitä olemattomuudestaan, koska kärsimyshän edellyttäisi että on olemassa ja olemattomuus on olemattomuutta.

        En itse pysty sanomaan uskonko reinkarnaatioon siksi että a) se tuntuu loogiselta b) siksi että on muistikuvia c) siksi että vihaan ajatustakin olemattomuudesta (varsinkin kun yhden elämän aikana ei tunnu ehtivän oikein yhtään mitään). Mieluiten ehkä kaikkea tuota.

        Mutten lähtisi tällaista oppia sen kummemmin tuputtamaankaan, semminkin kun itselläni ei ole mitään kummoista oppia kun hindulaisuuden, buddhalaisuuden tai edes teosofian näkemykset eivät menettele sellaisenaan.

        Nuo ranskalaisen viivan perässä olleet näkemykset ovat tulleet niin monta kertaa netissä vastaan että niihin olen kyllästynyt. Kyllähän se "reinkarnaatiota ei ole" vielä menettelee (joskin siitäkin on aina pelkästään ihmisen oma sana että hän nyt päätti että ei ole), mutta nuo Saatanan salajuonet ja tuo iänikuinen "sielut loppuvat kesken" on kertakaikkiaan niin kulunutta kamaa ettei jaksa enää.

        Ehkei sillä oikeastaan ole niin merkitystä mitä otsikkoon laitoin tai edes viestiinkään, tuli vain sellainen tunne että tämän kuolemanjälkeishumpan sekaan olisi hyvä heittää reinkarnaatiojuttujakin välillä, eikä pelkkää helvettiä ja mätänemistä. En ole palstaa juurikaan seurannut ennen kuin nyt kun tänne pöllähdin, joten en tiedä josko sitten reinkarnaatiotakin olisi täällä kumminkin jo jollotettu ikävystymiseen asti? Enivei en aina mieti otsa kurtussa kaikkia aloituksiani kovin tarkkaan, kunhan huitaisen jotain lonkalta. :P

        Se miksen itse päädy siihen että kuoleman jälkeen ei ole enää tietoisuutta johtuu lukemistani NDE-kokemuksista, mutta eihän niillä tietenkään mitään reinkarnaatiota voi vielä perustella. Inkarnaatiomuistot voi aina selittää monin eri tavoin, mielikuvitusrikkaan ihmistietoisuudenkin aikaansaannoksiksi. Siksi en itse tohdi puhua "tietämisestä", vaan puhun uskosta ja opista, vaikka mikäköhän se paras oppi sitten olisi kun ei tosiaan nuo valmiit välttämättä kelpaa.

        Se miksi jotkut eivät tyydy siihen että kuolema olisi vain loppu ja piste voinee kai johtua siitäkin että, ei suinkaan että pelkäisi kauheasti kuolemaa, vaan että rakastaa niin kovasti elämää että tuntuu mahdottomalta luopua siitä. Enkä tarkoita mitään nautinnoissa mässäilyä, vaan kaikkea sitä hurmiota mitä tiedostavana olentona oleminen on ihan ilman mitään erikoisempia aistinautintojakaan.


      • Qadesha
        Qadesha kirjoitti:

        Onhan joku viisas sanonut että "kun me olemme, ei ole kuolemaa; kun kuolema on, ei ole meitä". Eli materialistisen näkemyksen jälkeen ei ole olemassa ketään kärsimässä siitä olemattomuudestaan, koska kärsimyshän edellyttäisi että on olemassa ja olemattomuus on olemattomuutta.

        En itse pysty sanomaan uskonko reinkarnaatioon siksi että a) se tuntuu loogiselta b) siksi että on muistikuvia c) siksi että vihaan ajatustakin olemattomuudesta (varsinkin kun yhden elämän aikana ei tunnu ehtivän oikein yhtään mitään). Mieluiten ehkä kaikkea tuota.

        Mutten lähtisi tällaista oppia sen kummemmin tuputtamaankaan, semminkin kun itselläni ei ole mitään kummoista oppia kun hindulaisuuden, buddhalaisuuden tai edes teosofian näkemykset eivät menettele sellaisenaan.

        Nuo ranskalaisen viivan perässä olleet näkemykset ovat tulleet niin monta kertaa netissä vastaan että niihin olen kyllästynyt. Kyllähän se "reinkarnaatiota ei ole" vielä menettelee (joskin siitäkin on aina pelkästään ihmisen oma sana että hän nyt päätti että ei ole), mutta nuo Saatanan salajuonet ja tuo iänikuinen "sielut loppuvat kesken" on kertakaikkiaan niin kulunutta kamaa ettei jaksa enää.

        Ehkei sillä oikeastaan ole niin merkitystä mitä otsikkoon laitoin tai edes viestiinkään, tuli vain sellainen tunne että tämän kuolemanjälkeishumpan sekaan olisi hyvä heittää reinkarnaatiojuttujakin välillä, eikä pelkkää helvettiä ja mätänemistä. En ole palstaa juurikaan seurannut ennen kuin nyt kun tänne pöllähdin, joten en tiedä josko sitten reinkarnaatiotakin olisi täällä kumminkin jo jollotettu ikävystymiseen asti? Enivei en aina mieti otsa kurtussa kaikkia aloituksiani kovin tarkkaan, kunhan huitaisen jotain lonkalta. :P

        Se miksen itse päädy siihen että kuoleman jälkeen ei ole enää tietoisuutta johtuu lukemistani NDE-kokemuksista, mutta eihän niillä tietenkään mitään reinkarnaatiota voi vielä perustella. Inkarnaatiomuistot voi aina selittää monin eri tavoin, mielikuvitusrikkaan ihmistietoisuudenkin aikaansaannoksiksi. Siksi en itse tohdi puhua "tietämisestä", vaan puhun uskosta ja opista, vaikka mikäköhän se paras oppi sitten olisi kun ei tosiaan nuo valmiit välttämättä kelpaa.

        Se miksi jotkut eivät tyydy siihen että kuolema olisi vain loppu ja piste voinee kai johtua siitäkin että, ei suinkaan että pelkäisi kauheasti kuolemaa, vaan että rakastaa niin kovasti elämää että tuntuu mahdottomalta luopua siitä. Enkä tarkoita mitään nautinnoissa mässäilyä, vaan kaikkea sitä hurmiota mitä tiedostavana olentona oleminen on ihan ilman mitään erikoisempia aistinautintojakaan.

        "näkemyksen jälkeen" =

        "näkemykseen mukaan kuoleman jälkeen"

        Voi voi kun menee lujaa taas, ei ehdi joka sana tallentua. :(


    • Anonyymi

      Myös kristinuskossa Jeesus ei myös kertonut ihan kaikkea, koska häntä ei olisi ymmärretty oikein. Raamatussa (Johannes 16 - Raamattu 1992 (KR92) - RAAMATTU.FI)
      on teksti, jossa sanotaan:

      ”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan”.

      Elikkä tieto tuotiin eri kansoille eri aikoina juuri sen mukaan, jota ihmiset juuri sillä hetkellä pystyisivät omaksumaan.

    • Anonyymi

      Toivottavasti mun lapsi ei kuule samanikäsenä tollasta paskaa. Kuka täysjärkinen voi tollasen uskoa edes. Siinä ei oo mitään järkee eikä ideaa eikä logiikkaa eikä tolkkua.
      Kun vertaa totuuteen Jumalasta joka on tosi niin tuollaiset on niin sekavaa mielikuvitusta.
      Järkevimmät joko ei usko Jumalaan tai uskoo mutta sitte on näitä höpönpöppöön uskovia..

      Järkevintä on uskoo Jumalaan ja Jeesuksen ristin kuoleman kautta pelastukseen. Tutkippa näitä tarkkaan niin huomaat missä on järkeä ja missä taas ei. .. ja nyt ei riitä että oot kuullu Jumalasta.. tutki asiaa

      • Anonyymi

        Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä" - esimerkiksi pelottelemalla muita ikuisella helvettiopilla jne. Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole. Mutta itämaisessa filosofiassa halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/17888103/idan-viisauden-jalokivi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä" - esimerkiksi pelottelemalla muita ikuisella helvettiopilla jne. Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole. Mutta itämaisessa filosofiassa halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/17888103/idan-viisauden-jalokivi

        Viisauden helmet
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      85
      2228
    2. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      49
      1926
    3. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      23
      1838
    4. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      74
      1625
    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      10
      1588
    6. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      77
      1492
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      24
      1393
    8. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1352
    9. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      72
      1311
    10. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1304
    Aihe