puhallan rakkauteni tuulen mukana
lämmittämään sinua
kenties vielä tapaamme
vuoria emme siirrä
taivaisiin emme nouse
toive elää
sinäkin, tiedät sen
lämmittämään sinua
kenties vielä tapaamme
vuoria emme siirrä
taivaisiin emme nouse
toive elää
sinäkin, tiedät sen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakas, mitä minä teen vuorilla,
kun sinä olet minulle Hän ja
minussa sinun jälkeesi vain viime uneni.
Mitä minä taivaasta ja sen sinestä,
sinun silmistäsi näen, mikä on minulle
kokonaan, sinä minussa, kun kerran kuolen.
Mitä minä tästä kauniista maapallosta ja
meristä sen, kun hyväilysi saa minut mainkeihin
ja suudelmasi kohottaa minut ylitse kaikkien merien.
Rakas, sinä tiedät minusta kaiken, senkin
mikä muilta varjoissa on, tiedät olevasi Hän,
joka minussa on ääri, kaunis kuiskaus loputon..
ja tiedät sen..
http://www.youtube.com/watch?v=joiZlH4fbTo&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun on Rakkaus, ei tarvitse
valloittaa vuoria, ei siirtää,
mikä jo sijoillaan on.
Katse, kosketus ja tunne, ei tarvita muuta,
se kuiskaus kantaa kivenkin lävitse,
kulkee merenkin poikki.
Ja kohoaa korkeammalle kuin
yksikään taivas...
niin on Rakkaus..
Raikas, herkkä Rakkausruno,
joka tuntui.
Osaat sanoa paljon vähillä
sanoilla.
Kertoa suurta, muutamalla säkeellä.
On se taitoa, mutta myös Rakkautta,
joka on Sinun omaasi.
Tämä oli Herkistävä ja hieno
Runosi.
Iloa ja voimia Sinulle päivääsi.
Kiitos lukuhetkestä