Turha meidän on mitata sydämen hyvyyttä tai pahuutta
Sillä Jumalan silmissä me olemme kaikki samanarvoisia.
Olet kuin salainen puutarha
Ylitsepääsemättömän muurin ympäröimä
Muurissa on portti jonka taakse kukaan ei näe
Mutta minulla on sinne avain
Joskus käyn siellä ja minut ympäröi kauniit puut
Salaisten puistojen polkuja
Kuljen kirkkaan lammen rannalle
Kauneus hyväilee silmiäni
Aurinkoiselta taivaalta alkaa sataa
Tunnen nousevani korkeuksiin
Kävelemään pitkin sateenkaarta
Jonka päästä löytyy aina uusi aarre
Tunteiden yhteys
Ja kasvan osaksi puutarhaasi
Milloin linnuksi sen taivaalle
Tai leijonaksi kun sinä olet kauris
Ja juomme yhdessä rinnakkain samasta lammesta
Ja nukahdamme sitten toistemme syliin
Kunpa jaksaisin elää rakkaudessa
Rehellisesti antaen
Ja kiitollisena vastaanottaen
Aina.
Ei, älä lyö enää.
En tiennyt että rakkaus ja vihakin tarvitsevat toisiaan
Ilman toista emme tunne kumpaakaan.
Päivä päivältä tunnen muuttuvani
Se on hidasta mutta huomaan sen tapahtuvan
Silti jotenkin outoa etten tiedä
Tapahtuuko muutos hyvään vai pahaan suuntaan
Voimaa minulta puuttuu vielä
Mutta jotenkin tunnen
Että olen saanut sitä lisää.
Vähitellen silmäni avautuvat näkemään
Että on ollut turha verrata sinua ja rakkauttasi
Aikaisempiin kokemuksiini
Mutta liian usein silti vielä toimin vanhojen vaistojen mukaan
Eikö kaiken parasta olisi että eläisin hetki kerrallaan
Noiden yhteisten hetkien kauneuden ja herkkyyden
Ilman että koko ajan masennun
Kun en löydä keinoa seisauttaa aikaa
Jotta olisin varma ettei kukaan koskaan
Saisi sinulta osakseen tuota samaa hellää katsetta
Kun olet painanut poskesi rinnalleni
Ja radiosta soi Mozartin tuttu sävelmä
Niin kuin eilen kun halasit minua
Ja painoit poskelleni monta hellää suudelmaa.
Ehkä vielä joskus kilpailijani hellittävät
Nuo jotka eivät tajua jättää rauhaan
Ihmistä jota rakastan
Vaan kyttäävät mahdollisuutta
Toivovat minun ja rakkaani eroa
Jotta saisivat minun paikkani
Voi miten heitä vihaankaan
Noita kieroja ihmisiä
He antavat itsestään valheellisen kuvan
Vain siksi
Että minä joka joudun taistelemaan paikastani
Joutuisin arkisten listalle
Ja he olisivat unelmia paremmasta
Paskat.
Haluaisin eroon todellisuudesta
Jonnekin missä on hyvä olla
Jonnekin missä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta
Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa
Ja missä jokainen ihminen olisi samanarvoinen.
Sillä Jumalan silmissä me olemme kaikki samanarvoisia.
Olet kuin salainen puutarha
Ylitsepääsemättömän muurin ympäröimä
Muurissa on portti jonka taakse kukaan ei näe
Mutta minulla on sinne avain
Joskus käyn siellä ja minut ympäröi kauniit puut
Salaisten puistojen polkuja
Kuljen kirkkaan lammen rannalle
Kauneus hyväilee silmiäni
Aurinkoiselta taivaalta alkaa sataa
Tunnen nousevani korkeuksiin
Kävelemään pitkin sateenkaarta
Jonka päästä löytyy aina uusi aarre
Tunteiden yhteys
Ja kasvan osaksi puutarhaasi
Milloin linnuksi sen taivaalle
Tai leijonaksi kun sinä olet kauris
Ja juomme yhdessä rinnakkain samasta lammesta
Ja nukahdamme sitten toistemme syliin
Kunpa jaksaisin elää rakkaudessa
Rehellisesti antaen
Ja kiitollisena vastaanottaen
Aina.
Ei, älä lyö enää.
En tiennyt että rakkaus ja vihakin tarvitsevat toisiaan
Ilman toista emme tunne kumpaakaan.
Päivä päivältä tunnen muuttuvani
Se on hidasta mutta huomaan sen tapahtuvan
Silti jotenkin outoa etten tiedä
Tapahtuuko muutos hyvään vai pahaan suuntaan
Voimaa minulta puuttuu vielä
Mutta jotenkin tunnen
Että olen saanut sitä lisää.
Vähitellen silmäni avautuvat näkemään
Että on ollut turha verrata sinua ja rakkauttasi
Aikaisempiin kokemuksiini
Mutta liian usein silti vielä toimin vanhojen vaistojen mukaan
Eikö kaiken parasta olisi että eläisin hetki kerrallaan
Noiden yhteisten hetkien kauneuden ja herkkyyden
Ilman että koko ajan masennun
Kun en löydä keinoa seisauttaa aikaa
Jotta olisin varma ettei kukaan koskaan
Saisi sinulta osakseen tuota samaa hellää katsetta
Kun olet painanut poskesi rinnalleni
Ja radiosta soi Mozartin tuttu sävelmä
Niin kuin eilen kun halasit minua
Ja painoit poskelleni monta hellää suudelmaa.
Ehkä vielä joskus kilpailijani hellittävät
Nuo jotka eivät tajua jättää rauhaan
Ihmistä jota rakastan
Vaan kyttäävät mahdollisuutta
Toivovat minun ja rakkaani eroa
Jotta saisivat minun paikkani
Voi miten heitä vihaankaan
Noita kieroja ihmisiä
He antavat itsestään valheellisen kuvan
Vain siksi
Että minä joka joudun taistelemaan paikastani
Joutuisin arkisten listalle
Ja he olisivat unelmia paremmasta
Paskat.
Haluaisin eroon todellisuudesta
Jonnekin missä on hyvä olla
Jonnekin missä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta
Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa
Ja missä jokainen ihminen olisi samanarvoinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hehehehehehehheheheheheh