... jotta mitä teen. Vaikka mun rekattu nikki ja mun nimi on pirun halveksittu tuolla talousrikosforumilla, niin siitä huolimatta käytän rekattua nikkiäni myös tällä. En koskaan kirjoita forumille rekkaamattomana.
Mulla on sellainen hyvä ystävä, joka tuli mulle vähän silleen, kuin äidin paikalle parikymmentä vuotta sitten, kun oma äitini kuoli. Tämä (nykyään) vanhus oli joskus menettänyt oman lapsensa, koska hänen isänsä niin päätti. Hän oli jossain tanssiaisissa lähtenyt jonkun kaverin mukaan ja sitten kävi miten kävi. Hänelle siis tehtiin abortti. Kun huomasin, että hän alkoi käyttäytymään niin, että alkoi pitää mua omana lapsenaan, niin hylkäsin hänet. Se suorastaan takertu muhun. Lopetin kaikki yhteydenpidon häneen. En vastannu puheluihin ja en antanu hänelle uutta kännynumeroani.
Meni kymmenen vuotta ja sain yhtenä päivänä päähäni, että käynpä moikkaamssa sitä (ajoin sata kilsaa). Se katto mua vähän aikaa ja sanoi, että oli nähny unta, että mä tuun vielä takasin. Tuntu siltä, että mä oon ollu paskaakin paskempi.
Mä olin oppinu tuntemaan hänet sellasena riskinä ihmisenä, joka pitää tuvan lämpösenä ja pihan nättinä. Oltiin yhdessä käyty marjassa ja puhuttu henkeviä perse kannonnokassa savuten (oltiin muuten otettu sen kanssa parit perskännitkin). Nyt hän on kumarainen mummo ja piha oli hoitamaton.
Mitä mä sen kanssa teen? Se soitti eilen ja pyysi, jotta lähtisinkö sen kanssa lääkäriin. Se haluaa, että sen läheinen on mukana kuvioissa. Miten mä sille selitän, ettei se ole mun äiti? Ymmärrän ymmärrän, mutta en oikeesti ymmärrä tollasta takertumista. Jos mä sen kanssa kaveeraan, niin sen perijäthän alkaa kuvittelemaan, että vien xxxx omaisuuden. En tasan tarkkaan vie ja haluan olla vaan ystävä.
Mulla on sellainen hyvä ystävä, joka tuli mulle vähän silleen, kuin äidin paikalle parikymmentä vuotta sitten, kun oma äitini kuoli. Tämä (nykyään) vanhus oli joskus menettänyt oman lapsensa, koska hänen isänsä niin päätti. Hän oli jossain tanssiaisissa lähtenyt jonkun kaverin mukaan ja sitten kävi miten kävi. Hänelle siis tehtiin abortti. Kun huomasin, että hän alkoi käyttäytymään niin, että alkoi pitää mua omana lapsenaan, niin hylkäsin hänet. Se suorastaan takertu muhun. Lopetin kaikki yhteydenpidon häneen. En vastannu puheluihin ja en antanu hänelle uutta kännynumeroani.
Meni kymmenen vuotta ja sain yhtenä päivänä päähäni, että käynpä moikkaamssa sitä (ajoin sata kilsaa). Se katto mua vähän aikaa ja sanoi, että oli nähny unta, että mä tuun vielä takasin. Tuntu siltä, että mä oon ollu paskaakin paskempi.
Mä olin oppinu tuntemaan hänet sellasena riskinä ihmisenä, joka pitää tuvan lämpösenä ja pihan nättinä. Oltiin yhdessä käyty marjassa ja puhuttu henkeviä perse kannonnokassa savuten (oltiin muuten otettu sen kanssa parit perskännitkin). Nyt hän on kumarainen mummo ja piha oli hoitamaton.
Mitä mä sen kanssa teen? Se soitti eilen ja pyysi, jotta lähtisinkö sen kanssa lääkäriin. Se haluaa, että sen läheinen on mukana kuvioissa. Miten mä sille selitän, ettei se ole mun äiti? Ymmärrän ymmärrän, mutta en oikeesti ymmärrä tollasta takertumista. Jos mä sen kanssa kaveeraan, niin sen perijäthän alkaa kuvittelemaan, että vien xxxx omaisuuden. En tasan tarkkaan vie ja haluan olla vaan ystävä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja jos ei mummo enää pysty muuttumaan, niin yrittäisin vähän jeesata sitä. Onkohan sinulle lapsia itselläsi?
Sinä olet kuitenkin hänen miehensä tytär, minusta on kaunista, että hän on sinuun kiintynyt ! Ongelma voi olla myös itsessäsi, ainakin halusit lähestyä häntä uudelleen....anna asian kypsyä hiljalleen.
Tee,niinkuin sydän sanoo.Jos olet vilpittömällä mielellä,niin se auttaa sinua.
..., kun meillä on mummelin kanssa ollu hauskaa. Se muistaa jopa sen, jotta paljonko on poimittu mustikkaa minäkin kesänä ja missä ollaan käyty puolukassa milloin milläkin "saaliilla". Me käytiin joskus marjassa ja ei meillä ollu pääasia se, jotta paljonko marjaa tuli. Tämä henkilö aina laitto meille hyvät eväät ja istuttiin kannonnokassa tuntitolkulla. Syötiin hyviä eväitä ja vaan turistiin.
Soitellaan nykyään parikin kertaan päivässä ja nauretaan. Uskosin, että mä oon sille tärkeä edelleenkin. Hakkasin sille polttopuut parin kuukauden tarpeiksi möksälle (sillä on myös rivarikämppä). Laitettiin piha talvikuntoon ja härskisti käytettiin paikallisia miehiä avuksi, että saatiin suuremmat voimia vaativat (puun kaadot yms.) tehtyä.
Mammeli on muuten ovela ja sillä järki pelaa edelleen. Olin sen kanssa terkkarissa. Kun tultiin kuvauksista möksän, kaupan, apteekin yms. kautta kotio, niin arvatkaapa, jotta mitä se mulle ehdotti? Se sanoi, jotta "otetaanko muistojen kunniaksi sellaset parit viinilasilliset"? "Hänellä on kuulemma hyvää viiniä jäähtymässä juuri tällaisia tilanteita varten. Sanoin hänelle, että ei se nyt käy, koska oon autolla ja olishan se noloa, että kun se soittais, niin olisin putkassa rattijuopumuksesta epäiltynä. Sanoin, jotta otetaan sitten hömpsyt, kun mulla on ukko kuskina.
En osannu ajatella mitään kummaa ennenkuin pääsin kotio. Se soitti ja sano mulle, että hän olisi halunnut hirvittävän kovasti, että olisin jäänyt hänen luokseen yökylään. Ilmankos se sitten kaupassa multa kyseli, jotta mistä kaikesta mä tykkään. Sillä oli ollu valmis suunnitelma ihan mun syöttämistä myöten. Se oli ajatellu, jotta jos se juottaa mut känniin, niin en ole autoilukunnossa ja mun on pakko jäädä yökylään hänen luokseen.
Mä ymmärään kyllä sitä. Hän on heikossa kunnossa ja hänellä ei ole ystäviä ja aivan varmasti häntä pelottaa olla yksin, jos se "viikatemies" sattuu saapumaan yöaikaan.
Mä jouduin sen viemään eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle. Se halas mua ja sillä oli kyynel silmässä, vaikkei mitään kyyneltä edes tihkunu. Se on yksinäinen vanhus ja siltä puuttuu juttukumppani. Mä vaan pelkään sitä, että joku sen perikunnasta ajattelee, että mä koitan hyötyä hänestä. Mulla ei ole sellaisia ajatuksia. No eivätpä ne sukulaisetkaan ole kovin innokkaasti ole olleet häntä tukemassa, joten en silleen tunne huonoa omaa tuntoa, jos mä sitä paapinkin. Se vanhus on kertonut mulle niin paljon sellaista, että tuskin on kertonut sitä kaikkea edes sydänystävilleen (kirkkokuoro, marttakerho yms. yms....).
No kattellaan. Mä soitin sille äsken ja meen moikkaamaan sitä sinne vuodeosastolle lauantaina.