Yksi kummajainen minulle on. Vaikka suomalaisia pidetään sulkeutuneena ja jörönä kansana, varsinkin miehiä.
Tuo ei pidä joissain tilanteissa ollenkaan paikkaansa, suomalainen, varsinkin keski-ikäinen mies on hyvin seurallinen.
Kun ajelee hiljaisemmilla teillä 80-alueella 90:ä tai 100:n alueella 110:ntä. Siinä jos joku pääsee näköyhteyteen, alkaa vimmattu kaasunpolkeminen, ja ykskaks se on takapuskurissa kiinni.
Siinä sitä ajaa körötellään ruotsalais-tuntumassa joskus kymmeniä kilometrejä.
Jos höllää kaasua, että menis ohi, ei se mene. Jos kiihdyttää sakko-nopeuksille, siinä se tulee tiukasti takapuskurissa. Kun omaan tällaisen erakkoluonteen, tuntuu rasittavalle tällainen, ja pimeässä häikäiseekin.
Nuoremmat painelee ohi. Vanhemmat jättävät välimatkaa. Naiset ei tieten ole ollenkaan niin seurallisia, he jättävät myös välimatkaa.
Tässäpä niitä ärsyttävyyksiä on hyvä luetella, ei meillä itsellä mitään ärsyttäviä tapoja ole:).
Tuo ei pidä joissain tilanteissa ollenkaan paikkaansa, suomalainen, varsinkin keski-ikäinen mies on hyvin seurallinen.
Kun ajelee hiljaisemmilla teillä 80-alueella 90:ä tai 100:n alueella 110:ntä. Siinä jos joku pääsee näköyhteyteen, alkaa vimmattu kaasunpolkeminen, ja ykskaks se on takapuskurissa kiinni.
Siinä sitä ajaa körötellään ruotsalais-tuntumassa joskus kymmeniä kilometrejä.
Jos höllää kaasua, että menis ohi, ei se mene. Jos kiihdyttää sakko-nopeuksille, siinä se tulee tiukasti takapuskurissa. Kun omaan tällaisen erakkoluonteen, tuntuu rasittavalle tällainen, ja pimeässä häikäiseekin.
Nuoremmat painelee ohi. Vanhemmat jättävät välimatkaa. Naiset ei tieten ole ollenkaan niin seurallisia, he jättävät myös välimatkaa.
Tässäpä niitä ärsyttävyyksiä on hyvä luetella, ei meillä itsellä mitään ärsyttäviä tapoja ole:).
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jaa, etteikö meillä itselläkin olisi ärsyttäviä tapoja? (huomasin toki, että huumorilla tuon laitoit).
Itselläni on se paha tapa, että kotoa lähtiessä moneen kertaan tulee katsottua, ettei ole hella päällä tms.
Bussipysäkillä miettii, laitoinko oven lukkoon vai en?
Toinen "kotkotus" on se, että sänky pitää aina petata, vaikka aamulla lähtiessäsi tiedät palaavasi kotiin klo 23 jälkeen.
muuten mieluummin pohdin kaikkea laveammin...ja syvällisesti;)) tämä ristiriitaisuus.. En ole erakkoluonne..juttelen mielelläni ihmisten kanssa...kaikkea taivaan ja maan väliltä...mutta, tälläinen oma pikkutarkkuus väliin kyllä häiritsee...en voi tehdä ruokaa keittiössä, jos myös keittiön lattia ei puhdas...olen siis vähän neuroottinen;))
Himassa pitää tavaroiden olla paikoillaan...Kundi huone on minulle kauhitus...;) Silmät kiinni aina sinne menen...hän kun EI omaa huonettaan siivoa...vaikka osaisi...kun MUTSI kuulemma on sitä varten..
tsau:
Pimu
Mutta ei nuo pahoja ole. Aika monella samat rituaalit.
Joskus pitänyt palata kilometrien päästä tarkistamaan, että ovi on varmasti lukossa.
Itselle tullut paha tapa, jättää kirjeet avaamatta, tyyliin, kerkeää ne huomennakin. Sitten on joskus kiire, kun laskun eräpäivä on mennyt ohitse.
että, kotona mies joka tarkka laskujen suhteen. Hän avaa laskut heti ja tuonne nettipankkiin joko maksaa..tai sitten laittaa tämän laskun ja eräpäivän sinne...laskut meneevät siten aina ajallaan...tuo nettipankki kun automaattisesti huomioi tämän laskun eräpäivän...ei tarvitse itse muistaa. Suurin osa säännöllisistä maksuista kuten vuokra,sähkö ja muutama muu...meneekin sitten suoraveloituksen kautta..Eli näitä avoimia paperilaskuja ei missään pyöri...
Itse hankin tuollaisen paperintuhojaanjan (silppurin) tuolta Suomalaisesta kirjakaupasta joitakin vuosia sitten...nämä ylimääräiset paperit jos, ei tarvitse säilyttää...niiin suoraan tuonne silppuriin...eivät ole laskut koskaan myöhässä..ei tule turhaa paniikkia...
t.Pimu
olla hiljaista ja ujoa kansaa.
Monesti mietin mistä tuollainen käsitys on vieläkin vallalla.
Kun bussia odottaa tai jossain on liikkeellä niin kertaakaan en ole kotiin päässyt etti jonkun tuntemattoman kanssa täydy sanoja heitellä.
itse en kyllä ole tuppisuu mutta joskus kun olisi mietteissään kiva pohtia elämää niin ei, joku siihen tulee jotain sanomaan tai kysymään. Niin nainen kun mies, ja katkaisee hyvän ajatuskulun.
No ota siitä sitten enää ajatuksesta kiinni kun kaikki on mennyt kuin tuhka tuuleen.
Monta keksintöä ja filosofista mietintöä pilalle mennyt :))
Ja omasta milestä naistenmiehestä yhtä kaukana kun itä on lännestä.
Nyt kun joutuu olemaan jos minkälaisissa koulutuspäivillä ja kursseilla, niin siinä on ihme juttu. Jos tämä kurssinpitäjä on nainen, niin ruokaillessa tai kahvilla he tulevat viereen syömään tai juomaan kahvia. Olen joskus yrittänyt harhauttaa, mutta menestys oli varsin huono.
Siinä se tämä ujous ja kömpelyys pistää hikeä kämmeniin, kun ei smalltalk ei ole parhaita puolia, mitä niille osaa puhua, ventovieraille naisille. Kaipa ne on kuiten seuraan olleet tyytyväisiä, kun ovat tulleet uudestaankin.
Minun puolesta joutaisivat syödä ja juoda kahvinsa muualla.
Hauska juttu :-). Katson nyt on niin, että me naiset huomaamme potenttiaalisen miesehdokkaan eli taitaapi Sinussa olla kuitenkin, se jokin, joka saa naiset tulemaan viereesi.
Eikös ne sääolot ole aina turvallisen tylsä keskustelunaihe :-)?
siinä juuri on vetovoimasi syy ;))
Mitä kauemmas yrität ja mitä enemmän piiloon painut niin takuusti saat nämä naaraat kintereillesi.
Kas kun tämä metsästysvietti ei enää nykyään ole pelkästään miesten juttuja.
Naiset kans.
Seuraavaksi kokeile käänteistä mene perään ja kysele, yritä pientä silmäpeliä. Kenties saat olla rauhassa
ajattele voimakkaasti että, olet aivan samanlainen kuin kaikki muutkin, että muutkin tekeevät samoja asoita kuin sinäkin eli ihan samoja arkipäivän asioita ne kuninkaallisitkin tekeevät käyvät vessassa..ja jne.;)))...Jos, tuosta ujoudesta haluaa eroon...niin sellaista itse succeroimista pitää tehdä aikalailla...itse olin nuorena kovin ujo...punastelin aina jos, joku vain puhuikin minulle ja lapsena olin niin ujo...että, kun meille tuli vieraita siis ihan tuttujakin..niin meikäläinen livahti sängyn alle piiloon, koiramme aina seurasi..Pois en tullut ennenkuin vieraat läksivät.....Nyt ei uskoisi...samaksi ihmiseksi..;)) Mutta, täytyy sanoa että, kun nuoresta pitäen sitten tuonne järjestöelämään ajauduin jo 13 vuotiaana...niin siellä tuo itsetunto kyllä kasvoi pikkuhiljaa..just näillä erikursseilla kun joutui paljonkin olemaan..Oli pakko vanhempien ja aikuisten aikana saada se oma suunsa auki...ja olla rohkea...jos, halusi mielipiteensä kuuluviin puheenvuorot piti osata pyytää ajoissa...ja minähän halusin;)) Itselleni ei tuota vaikeuksia enää seurustella tai keskustella kenenkään kanssa. Ben Zyckowitsinkin kanssa voin heittää kevyttä läppää;)) Ajattelen vaan että, samalainen Månsasilainen kundi se Benikin on...ja kyllä minä hänet vielä muistan...minkälainen veijari oli nuorempana...turha luulla että, tittelit tai yhteiskunnallinen asema...vaikuttaisi. Nooh..oikeasti totta kai arvostan....hänen ammattilista osaamistaan ei se ilmaiseksi hänelläkään ole tullut.
Pointti onkin tämä että, itse uskoo että, voi tehdä oman itsensä eteen...tuota asenne muutosta... tiedän mistä kirjoitan...eli näkee itsensä aivan samanarvoisena ihmisenä kuin muutkin ovat..Me suomalaiset omaamme monetkin aivan syyttä tuon liian heikon itsetunnon. Ei olisi mitään syytä monellakaan...
Sitten vielä kyllä minutkin hämmästymään saa komea ja fiksun tuntuinen mies..jos, tulee juttelemaan...Vieläkin saattaa toisinaan iskeä paniikki APUA kiinnittääkö tämä mies huomioinsa minuun nyt sen tähden...että, ripsiväri jotenkin...;))Eli...vielä pitää itselle tolkuttaa..rauhoitu nainen...;))Ripsiväri on silmissä ei mitenkään levinyt...
t.Pimu
Tämä on tositarina. Oli koulutuspäivä, siinä puoliltapäivin ruokailu. Nousin siinä ruokajonoon, Tämä kurssinpitäjä ampaisi kuin ammuttuna perääni. Ajattelin siinä, että tuon minä harhautan. Otettiin siinä potut ja kastikkeet yhtäaikaa, nopsa oli, sitten se rupes kurkkimaan jälkiruokaa, silloin minä lähdin, painelin aikamoista vauhtia melkein ruokasalin ympäri, vilkaisin siinä taakseni, siinä tämä pienikokinen nainen tulla tikitti viis metriä perässä, että maitolasi vaan loikkui, oli kerinnyt ottamaan jälkiruokaakin. No mitäpä siinä tarjota leidille istuin.
on tosi turhauttavia tiedän kyllä ja kumma kun tälläisille ihmisille ei mene perille ettei kiinnosta.
Mulla on yhden miehen kanssa tulossa varmaan uus tanssi laji jossa nainen pelkästään perääntyy ja mies ottaa askelita eteen minkä kerkiää.
Kun rappusiakin joutuu selkä eellä kulkemaan kun ei kehtaa sanoa että otappas poika pari askelta taaksepäin välillä.
Mua kyllä suureti huvittaa kun kuvittelen kuinka te tanssitte tarjotintanssia siellä ruokalassa.
Ei siinä muuta, mutta kun en iokein osaa syödä nätisti veitsellä ja haarukalla, haarukka on väärinpäin. Ja niitä on pahimmillaan istunut kummallakin puolella. Niin, niin se säästä puhuminen tyyliin, ilimojapa on pijellyt tuntuu vähän sellaiselta:).
Hihiii...onneksi meillä Suomessakin ollaan jo suuremmasta "ronkkimisista" päästyy, noiden haarukoiden ja veitsien kera. Ei sillä väliä miten niitä kädessään pitää, pääasia, ettei kaikkia haarukallisia housujesi kautta syö.
On niitä miehiäkin vaikea ymmärtää eli pisteet tasan. :-)
Nimittäin tuon ujouden. Kun kerran seura kelpaa, niin mikäpä siinä. Aina niille jotain puheeaihetta saa väännettyä, sitä smalltalkia.
Succerointi viittaa, aika paljon, sokerointiin.
Suggerointi on parempi termi.
Saksalaisittain: Kyss...
:)
H.
Sitä kun yritetään syödä haarukalla ja veitsellä sellaistakin, joka olisi moninverroin helpompi syödä lusikalla. Viimeksikin oli katkarapuja, vai mitä lie pömpiäisiä. Siinä kun vielä vieras nainen vieressä katsomassa sitä tuhraamista, yritä siinä olla kiroilematta, ne kun ei tahtoneet pysy haarukassa. Ja siinä vielä pitää iloista seuraa.
Minä olen tosi hiljainen ja rauhallinen ihminen, ei minua ärsytäkään yhtään mikään.
Enkä tietenkään ärsytä ketään, eikä ole ärsyttäviä tapojakaan.
Ainoa mikä ehkä hiukan ärsyttää, on se, kun joku syö omenaa niin äänekkäästi, ettei voi nukkua.
Siis toisessa huoneessa ja ovikin on kiinni.
Myös porkkanaa voi syödä tosi äänekkäästi.
Se kyllä ärsyttää. Joku kun maiskuttaa samassa pöydässä (vaikka työpaikalla) niin tekis oikeesti mieli sanoa että "suu kiinni ja syö". Pitäähän sitä sen verran aukaista että lappaa lisää evästä mutta että kuuluu lotina kun sikolätistä...huh.
Kallelle: jospa ne naiset hakeutuu seuraasi juuri siksi kun et yritä mitään small talkia. Ei kaikki naiset tykkää turhan höpöttäjistä ja varsinkaan lipevistä miehistä. Uskaltaisin jopa sanoa että useimmat naiset ei tykkää semmoisista. Jos OIKEESTI et halua istua niiden suerassa on monia, monia hyviä puheenaiheita karkottaa seuralaiset. Esim,. "Tuleekohan tästä ruuasta nyt ripuli, yleensä on tullut" "Taas eilen kävi ulosottomies pirulainen oven takana" "Pitääpä ottaa tekarit suusta ettei mene muruja väliin kun jäi hammasharja kotiin" jne..
Onneksi kyseinen henkilö syö hyvin hiljaa ja siististi muuten, mutta nää omena ja porkkana ;(
Olet ihan oikeassa, lipevät miehet on epämiellyttäviä.
Nuo puheenaihe-esimerkit oli kyllä melko...... ;))
ihan oikeesti...toi viimeinen lause....;))) Voisi sitä naisetkin ajatella...ja mikä ihme tarve on joillakin ihmetellä ääneen sitä ripulia;))) Voi...ei... ylipäätänsä pitääkö sitä keskustella jos syödään jossakin vastaavassa tilanteessa...Joutaa sitä sitten röökin ja kahvikupin kanssa...tai muuallakin taolla...seurustelemaan...
t.Pimu
Semmonen tuntuma omalta kohdalta, että kun oikein turilastaa(on hankalaa, suomennos), niin muiden tekemiset tuppaa ärsyttämään enemmän.
Ei tämä ongelma nyt ihan niin suuri ole, mutt kun outo henkilö tulee viereen syömään, syöminen jotenkin intiimi tapahtuma, ainakin meikäläiselle, niin ei siinä niin kotoinen olo ole. Varsinkin joskus, kun on sellaisia ruokalajeja, joita ei niin joka päivä ole tarvinnut syödä.
Joillakin, onneksi harvoilla, on päivittäinen tapa työpaikkalounaalla lastata lautanen täyteen. Kun siitä on syöty alle puolet, painella loppuateriaan syömättä jääneet leivät, paperinen ruokaliina, ja hampaita haratut hammastikut.
Joskus tekisi mieli sanoa, etten mielelläni söisi laskiastian vieressä. Niin kaunis on näkymä.
.
Vähän lipsahti tuo kirjoitus sarkasmin puolelle, mutta kyllä minulla asiat on melko hyvin, johtuen siitä, että
tapaan aika vähän ihmisiä. Siksipä he, eivätkä heidän tekemisensä ärsytäkään niin paljon.
Näistä kotijutuista saisi ärsyyntyä sata, ei kun tuhat kertaa päivässä ja mitäpä tuo toimittaa itseään rääkätä.
tavan millä minä ajan.
Tuo taktiikka säästää ylinopeussakoilta ja turhilta kameroilta. Pitää ajaa vaan niin lähellä että kamera ei kerkiä väliin. Samoin, yleensä ensimmäinen auto ajaa tutkaan. Ja minä olen vasta toisena. Olen kyllä kuullut ratsioista joissa katsellaan ohiajavia jonoja ja autopareja, liekö ottavat valokuvaakin.
Tärkeintä on että ajat reippaasti, etten minä myöhästy tärkeistä tapaamisista.
Ja muista olla onnellinen sako.. veronmaksaja.
Ole sitten tarkkana, ettet tulevaudilla peräkonttiin, pari keraa niin käynytkin, mutta vanha mersu niin lujaa tekoa, ettei ole kolhuja tullut, toiselle kyllä tuli. Mersu sekin, ja ajamaan lähti, vaikka nokka melko pahan näköinen.