Meillä on edessä tilanne, että kotiin on tulossa uusi pentu. Kotona on myös reilun vuoden vanha leikattu kolli, jolla ei ole kokemusta muista elukoista sitten lapsuutensa päivien. Tämä kolli on leppoisa kaveri, eikä lainkaan äksy, mutta mistä sen tietää miten reagoi kun pentu kotiin tulee.
Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista tilanteista, onko antaa hyviä vinkkejä totutteluun yms. Kertoilkaa kokemuksianne aiheesta.
Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista tilanteista, onko antaa hyviä vinkkejä totutteluun yms. Kertoilkaa kokemuksianne aiheesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleensä nämä menee ihan hyvin. Aikuiset kissat sulattavat pienen pennun melko helposti. Anna niiden tutustua rauhassa, pieni sähinä ja räkiminen ei ole vaarallista eikä siihen kannata puuttua. Jos tilanne ei näytä pennun kannalta vaaralliselta, parasta on antaa molempien tutustua omaan tahtiinsa. Missään nimessä ei saa pakottaa, ennemmin tai myöhemmin ystävystyvät, se on melko varmaa.
Meillä oli aikoinaan tilanne, jossa aikuinen poikakissamme oli äksyä ja varovaista lajia, kun taas uusi pentupoika rohkea ja rakastava. Iso poikamme ei hyväksynyt alussa pentua ollenkaan, vaan sähisi ja antoi vähän tassuakin. Pentu oli sinnikäs, kulki vaan perässä, ei voinut uskoa sitä, että "toi ei muka tykkäis musta". Ja kuinka kävikään, muutaman tunnin päästä iso kollimme jo nuolaisi pikkupentua ja juttu oli sillä selvä. Yleensä totutteluun menee muutama päivä, voi mennä pari viikkoakin. Kärsivällisyyttä vaan. Hyvin siinä käy.
meillä leikattu kolli oli n 6vuotias, kun yritimme totutella poika pentukissaan, emme onnistuneet laisinkaan.
Meidän kollikissa oli ilmeisesti liian vanha ja omaa reviiriään puolustava, että tuli sellaisia piirteitä ja aggressiivisuutta esille, mistä ei aikaisemmin ollut tietoakaan :(
kissojen luonteista, ei voi ennustaa. Meidän 11-v leikattu kolli väisteli ja sähisi pienelle kun tämä tuli liian lähelle ja rupesi viihtymään korkeammilla paikoilla. Aikaa kului jopa kuukausi, pari ennen kuin täysin hyväksyi kaverikseen, jossain kohtaa pelotti kun "tappelut" keskeytyivät kun vanhempi puri toista kurkkuun niin, että hengitys salpaantui. Kyse olki kuitenkin laistamisesta ja ihan normaalia. Nyttemmin tappelussa moelmmat pyrkivät kaulan alueelle, saa nähdä miten käy kun pienestä tulee joskus isompi :)
siis kyse oli alistamisesta...
Itsellä oli tuo tilanne edessä kesän alussa. Omasta takaa löytyi 5v. kolli, joka oli tottunu "yksinherruuteen" ja käyttäytyikin kuin euroopanomistaja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen (pitkän pähkäilyn päätteeksi), ettei minusta ole sille niin seuraa sen jälkeen kun sain vakituisen vuorotyöpaikan, joten päätin ottaa riskin ja ottaa sille kaverin.
Alussa tilanne oli mitä perinteinen; kolli sähisi, antoi tassua, mutta oli kuitenkin kiinnostunu pikkukissasta - yritti "salaa" tulla lähemmäs, haistella mutta sitten alkoi välittömästi sähistä kun pikkuinen huomas tämän. Pari päivää siinä meni, ettei ne oikein tienny miten päin toistensa kanssa olla, mutta nykyään nukkuvat, syövät ja leikkivät - kaikki yhdessä.
Tietenkin uskon tämän olevan aina "kissakohtaista", mutta jos tuollainen "erakoitunu itsepäinen vanha jääräkin" tottui "pieneen, rajattomasti huomiota vaativaan ja yliaktiiviseen täystuhoon" niin eiköhän teidänkin tilanne näe valoa tunnelin päässä! :)