Ympäristön puolesta

on aika tehdä jotakin? Ensisijaisesti nyt ainakin kertoa toinen toisellemme, että niin kuin lihavuutta on monenlaista (kaikki ei johdu ylettömästä ruuan ahtamisesta vaan esim. perimästä ja aineenvaihdunta ei ole vakio) ja niin kuin yletöntä ruuan ahtamista on monenlaista (psyykkinen oireilu, turhautuminen, liiallinen makeanhimo) samoin on myös oman egon pöhötystä (itsekäs sanelupolitiikka ja toisten arvosteleminen ilman että näkee "malkaa" omassa silmässä) monenlaista; jos runosi on ironiaa minkä piikki on kohdistettu toisten arvosteluun ja tarkoituksesi on osoittaa, ettei lihavuus sittenkään ole se suurin ongelma, vaan omahyväisyys ja rakkaudettomuus, onnistut hienosti - runosi tosiaan herättää ajatuksen että on aika tehdä jotain, aika katsoa pinnan alle "sydämen estetiikkaan": ymmärtäen että jokainen ihminen on arvokas - niin lihava kuin se, joka lihavaa arvostelee; ja tässä mielessä lihavuus voisi olla synonyymi kaikenlaiselle oman minän pöhötykselle, niin kuin yksi erittäin korkealle arvostamani kirja määrittelee: "tieto (tosi tai luuloteltu) paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa".

Kiitos erittäin ajatuksia synnyttävästä runosta...